( PDF ) Kanteletar

Download PDF

ads:

Kanteletar

Elias Lonnrot (compiler)

The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lonnrot (compiler)

this or any other Project Gutenberg eBook.

This header should be the first thing seen when viewing this Project

Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the

header without written permission.

Please read the "legal small print," and other information about the

eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is

important information about your specific rights and restrictions in

how the file may be used. You can also find out about how to make a

donation to Project Gutenberg, and how to get involved.

**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**

**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**

*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****

Title: Kanteletar

Author: Elias Lonnrot (compiler)

Release Date: December, 2004 [EBook #7078]

[Yes, we are more than one year ahead of schedule]

[This file was first posted on March 7, 2003]

[Most recently updated August 2, 2003]

Edition: 10

Language: Finnish

Character set encoding: ASCII

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR ***

This eBook was produced by Tapio Riikonen

KANTELETAR

ads:

Livros Grátis

http://www.livrosgratis.com.br

Milhares de livros grátis para download.

TAIKKA

SUOMEN KANSAN WANHOJA LAULUJA JA WIRSIA

Koonnut Elias Loennrot

AINEHISTO

ALKULAUSE

Uudempia Lauluja

1. Kreivin sylissae istunut

2. Petetty nuorukainen

3. Morsiamen kuolo

4. Velisurmaaja

5. Onneton nuorukainen

6. Toivoton rakkaus

7. Kultani kukkuu kaukana

8. Kultaansa ikaevoeivae

9. Merille laehtevae

10. Turvaton

11. Kultaansa sureva

12. Hyljaetyn suru

13. Ylenkatsottu

14. Karjalan neito

15. Poika ja tyttoe

16. Vihaava ystaevae

17. Petetyn kirous

18. Nauru ja itku

19. Rannalla itkejae

20. Varpusen olut

21. Haeaelaulu

22. Laulu, olut ja viina

23. Mutkainen matka

24. Neion valitus

ENSIMAeINEN KIRJA

Yhteisiae Lauluja

I. Kaikille yhteisiae

1. Eraeskummainen kantele

2. Elkaeae oudostuko

3. Kiven alla kieltaejaeni

4. Miksi en laulaisi

5. Laula, laula kieli keito

6. Aeiae on aeaentaeni kulunut

7. Kuoli rakentajani

8. Silloin laulan, konsa jouan

9. Ei sanat sanoihin puutu

10. Jos ma lauluille rupean

11. Luonenko, lopettanenko

12. Ei runo rahatta laula

13. Virren kiittaejaelle ja moittijalle

14. Toisin ennen, toisin eilen

15. Ve'en varaiset

16. Ve'en varaiset (toisin)

17. Muinainen kaekeni

ads:

18. Jumalaan turvaava

19. Kun saisin, en heittaeisi

20. Paljo on tikalla huolta

21. Mikae lie piioillani

22. En elae elotta

23. Kyll' on kysta aitassa

24. Syitae vajavaisuksiin

25. Erotus mielillae

26. Armottoman osa

27. Missae nyt minun osani

28. Makaaja onni

29. Erotus onnilla

30. Tuli talvi, ei tahottu

31. Ei vaivaista haeihin

32. Muinaiset ajat paremmat

33. Vierin maalle vierahalle

34. Kotihinsa toivova

35. Minun on koti koivikossa

36. Korpi kurjalla kotina

37. En tohi tupahan mennae

38. Koista erotettu

39. Suvultaan heitetty

40. Oli ennen parempi

41. Parempi kuolla kun kitua

42. Kuolisinko koito raukka

43. Manalaan ikaevoeivae

44. Nuorra Manalle menijae

45. Aiaen silloin aeiti maksoi

46. Parempi syntymaettae

47. Syntymistaeaen paheksija

48. Mahoit ennen maammo rukka

49. Onnettomasti syntynyt

50. Saisinko kaeeltae kielen

51. Enpae voi ilon eleae

52. Elkaeae sanoko huolettomaksi

53. Monihuolinen

54. Usiahuolinen

55. Mikae neuoksi minulle

56. Hoikka, kaita ja musta

57. Sortunut aeaeni

58. Ikuinen suru

59. Huoliansa haasteleva

60. Ei sula syaen suruinen

61. Vaehae ilo emottomalle kaeestae

62. Pimiae isoton pirtti

63. Emintimaeisen saanut

64. Pienuuesta orpo

65. En tieae tekijaetaeni

66. Kaksi, jotka ei moiti

67. Kun oisin kaekenae

68. Suru ja pelko

69. Sanoissa kuluva

70. Sepaen tehtaeviae

71. Suku surmaksi rupesi

72. Ei kestae lihainen silta

73. Soisit suohon sortuvani

74. Vilu viimenki tulevi

75. Ohoh kullaista kotia

76. Ei kuinkaan hyvae

77. Taessae saapi lempo lemmen

78. Kahenlainen toivotus

79. Hyvaen saeaen toivotus

80. Tuuterin laatu

81. Haetaekoe tyttoejen

82. Kummaistako kuuleminen

83. Mistae tunnen tuhman

84. Muutamia tuntomerkkejae

85. Kyntelin kysymykset

86. Toisin ennen, toisin eilen

87. Juomarin toimi

88. Emon neuvo pojalle

89. Tavattava tyttoe

90. Vaeinaemoeisen sanoja

91. Lintuin keraejaet

92. Revon valitus

93. Pohjolan poika

94. Ensimaeinen rautio

95. Pahalaisen matka

96. Herran hevosen kuolo

97. Mieli melkiaessae

98. Kolme kokematonta

99. Kolme pyytoeae

100. Kurki ja varis

101. Hyvae laiskalla lapsi

102. Elae naura toisen naista

103. Aikansa kullaki

104. Veneelle tuulta

105. Maata pannessa

106. Leikkuuta lopettaissa

107. Syoettaevi meri sikansa

108. Vangittu pannu

109. Tynnyrin puhe

110. Oluen synty

111. Tehkaeme iloinen ilta

112. Hyvae isaentae

113. Hyvae emaentae

114. Kiitos emaennaelle

115. Sopivaisia

116. Voisi nuo pariksi panna

117. Tanssin kulku

118. Tanssiin yrittelijae

119. Tule meille tanssimahan

120. Tahtoisitko rakastaa

121. Avatkame aitoamme

122. Hyvae ilta lintuseni

123. Koeyhae ja rikas vouti

124. Hirvenhiihanta

125. Miksi en vaesyisi

II. Haeaekansan lauluja

a) Antiaisissa

126. Onko mitae millaeki

127. Kutti, kutti

128. Katso neitoasi

129. Kasa kaasolla sylissae

130. Elae ihastu ensi-illalla

131. Kiitae sulho lykkyaesi

132. Elae vie neittae pahoille

133. Puolusta neittaesi

134. Neuo sulho neioistasi

135. Ansioa myoeten palkka

136. Mitae itket neito

137. Laehet jaelen jaeaemaettoemaeksi

138. Laehet kukka kuikemahan

139. Toisin toisessa talossa

140. Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit

141. Luulitko puolet loppuvan

142. Laeksit kouluhun kotoa

143. Apiat ativoreisut

144. Heitaen suoni, heitaen maani

145. Laeyli laehteae, laeyli ilman

146. Ei toiste tunnetakana

147. Muuttunut koti

148. Kun itket, hyvinki itke

149. Kutti, kutti, neito rukka

150. Elae itke neito rukka

151. Mitae neien itkemistae

152. Tapa toinen ottaminen

153. Elae moiti anoppiasi

154. Miehen mielen nosto

155. Kotihin heittiimiset

156. Ken meitae veelle viepi

b) Haeissae

157. Oisiko lupa kysyae

158. Tokko naeit mitae tullessa

159. Voi veikko, mitae vetelet

160. Kirkas neiti kihloissasi

161. Kutti, kutti, sulho rukka

162. Laajasukuinen neiti

163. Kaason kauneus

164. Kaason istunta

165. Kaason laempimaen saanta

166. Kaason syoetaentae

167. Maata menentae

168. Kaason juomiset

169. Kosiomiehen ylistys

III. Paimenlauluja

170. Kukkalatva kuusi

171. Mipae paimenten olla

172. Tule taenne

173. Missae armahani

174. Armahan kulku

175. Enkoe minaeki toivoisi

176. Katso Kiesus karjaistani

177. Muut kuuli kirkonkellon

178. Lepo, lepo, lehmaeni

179. Paista paeivae paimeneile

180. Laske paimenta kotihin

181. Mene paeivae, vieri viikko

182. Jo tulen kotihin

183. Haemehen kaevijae

184. Kuulin kummat kuusialta

185. Minkae noista mille annan

186. Tyoensae kumpasellaki

187. Juoksin, juoksin joenvartta

188. Venehen synty

189. Souti sotka suojan rannan

190. Laekkaem sikko Suurulahan

191. Antti armas herttaseni

192. Repo ja jaenis

193. Hiiren peiaat

194. Katin kosiominen

195. Hiiri ja haemaehikkoe

196. Hiiri ja katti

197. Hiiren tapaaja

198. Joutsen ja hanhi

199. Mitae itket pieni lintu

200. Paeaeskylaeinen

201. Avullinen kurki

202. Haevinnyt hanhi

203. Hevosen hakija

204. Merkitty orit

205. Tuntematon veli

206. Pakeneva

IV. Lasten lauluja

207. Anto ja saanti

208. Laekkilaeaen laehtoe

209. Prokko tiellae propatinna

210. Tuomittu katti

211. Takoi seppae viikatteita

212. Kolkkaa kotaa

213. Kenen taemae pelto

214. Ken soei kesaevoin

215. Kirkon teko

216. Neiti verkossa

217. Kojo ja Anni

218. Oi ukko uikari

219. Min rastas raataa

220. Ken Teron tietaeae

221. Piilehtijae

222. Oli ennen ukko akka

223. Paimenen haetae

224. Ellin velli

225. Tuomisia

226. Tule aemmae Tuuterista

227. Kaeaepoenen, kaeaepoenen

228. Yksi on akalla poika

229. Vanhan ammunta

230. Nukka kaunis karkaele

231. Sinun sikoja, minun sikoja

232. Hus sika metsaeaen

233. Ruotsin kieltae

234. Olin ennen onnimanni

235. Hyi, hyi Hymylaeaen

236. Meni akka metsaeaen

237. Palvelin minae rikasta miestae

238. Luojan kukku

TOINEN KIRJA

Erityisiae Lauluja

I. Tyttoein lauluja

Laulutiloissa

1. Kuluu ikae laulamattaki

2. Ei laulu kesista kiellae

3. Laulan voiessani

4. Meistae kasvavi kananen

Tansseissa ja kisoissa

5. Mitae me tytoet suremma

6. Taessae tanssivi tasaiset

7. Mitae tuosta, jos ma laulan

8. Hyvae sanoma emolle

Kerskatessa

9. Mitae te pojat suretta

10. Hyvaen eukon tytaer

11. Hyvae lykky neitosilla

12. Kolme kaunista

13. Ei sovi Karjalan kihlat

14. Enmae huoli huitukoille

15. Mie tahon tasaista miestae

16. Paremman miehen verta

17. Ei taeyvy renkien rekehen

18. Kun taemae kana katovi

Poikia herjatessa

19. On kumpiaki

20. Erilainen kirkonkaeynti

21. En mene Matille

22. En mene minae pahoin

23. Toivossaan pettynyt

24. Enmae huoli huitukoille

25. Mitae sie kaevelet surma

26. Elae pyyllae neittae pyyae

27. Kotien erotus

28. Toista taenne toivottihin

29. Tie on tehty tuhman mennae

Sulhoaan ikaevoeiessae

30. Monisulhollinen

31. Onpa tietty tietyssaeni

32. En heitae kullaistani

33. Muien musta, minun hyvaenen

34. Tuo on mies me'estae tehty

35. Kun oisi kahen valta

36. Katso'pa taetae tytaertae

37. Konsa meillae kosijat kaeypi

38. En kehannut kieltaeae

39. Mitae laihaa laulamasta

40. Miks' ei soita suu soria

41. Aeaeni ei kuulu kullalleni

42. Etaeaellae minun omani

43. Kun mun kultani tulisi

44. Oisko linnun lentoneuot

45. Itken kuja kullaistani

46. Tehkoes liitto lintuseni

47. Minun on sulhoni soassa

48. Jouvu kultani kotihin

49. Vaiva vuottaessa

50. Luonto luovan luoksi tuopi

Sulhon kuoltua

51. Minun on kultani kulossa

52. Armas arkussa ajavi

53. Maassa marjani makaavi

54. Miks' on silmaeni sipakat

55. Pois on mennyt meistae toinen

56. En voinut itkeae naurulta

Sulholta heitettynae

57. Ei lehto levaeten huoli

58. Jo meillae ero tulevi

Sulhotonna

59. Minae musta pikkarainen

60. Olkiset minun omaisi

61. Eipae tunneta tuvuksi

62. Koeyhaen lapsi tyoet tekevi

63. Jaeaemmae mansikat maeelle

64. Tieae ei siika syoejeaensae

65. Tietaemaetoen kullastansa

66. Kaikissa katala yksin

67. Korpikotinen

68. Pahasti paimenoinnut

69. On ikaevae iltasilla

70. Tuli kolmelta kosijat

71. Jo tulevi Tuonen Tuomas

72. Moni moitti muotoani

73. Toisin sattui toivomani

Sulhoa toivoessa

74. Jospa se johi tulisi

75. Voi jos mie tok miehen saisin

76. Voi kun mie mokoman saisin

77. Kun tulis sulho vierahiksi

78. Kaeynkoe viikon villapaeaenae

79. Kun saisin, mitae sanelen

80. Luo'pa luoja luotuhuni

81. Varjele vakainen luoja

82. Ei naitu naintavuonna

83. Akoill' on paha ajatus

84. Taeytyvi taetae tytaertae

85. Viel' on mulla mielitietto

86. Ei tuo neito tuosta huoli

87. Nouse lempi liehumahan

Ko'ista erotessa

88. Paistaa paeivae muuallaki

89. Laekkaen musta muille maille

90. Pois tulee tytoelle laehtoe

91. Jo nyt luulen luopuvani

Sanan-alaisna

92. Suotta soimat nostettihin

93. Sepae vasta sen pahempi

94. En ole syoetaevae soria

Suru

95. Tulin kummaksi kylaehaen

96. Liika minusta laitettihin

97. Suotta soimat nostettihin

98. Mitaepae suren sanoista

99. Sanat paeaelleni satavi

Orjuuessa

100. Vierin vierahan varalle

101. Monta muoriteltavata

102. Kun ma voisin vielae vuoen

103. Emaennaell' on kolme kieltae

104. Mahoit ennen luoja luoa

105. Laehen linnahan kauaksi

106. Ei ollut kaunis Karpan puoli

107. Ei tytaer jokehen joua

108. Vierahan yloesajanta

Orpona

109. Kasvoin lassa armotonna

110. Tule ei paeivae polvenaan

111. Pois itkin ihanat silmaet

112. Ei kuule emo minua

Koeyhaenae ja vaehaeonnisena

113. Nokeusin nuotioilla

114. Oisinko pojaksi luotu

115. Toisinpa kaevi kaetehen

116. Osan taehen ei otettu

117. Miksi olen laiha

Vieraalla maalla

118. Ikaevae omia maita

Kuolla toivoessa

119. Surujani mie sukitan

120. Kunpa kurja kuolisinki

Pilattuna

121. Loeyaen armon aaltoloissa

122. Tuli hurtta huovin maalta

123. Ei tieae emo tytaertae

Nimittaemaettoemissae huolissa

124. Mieli muien ja minunki

125. Alene Jumalan aika

126. Viikon vuottelin kaekeae

127. Kolminaiset huolet

128. Maassa mieleni matavi

129. Kannan mustoa muretta

130. Toinen ei tunne toisen huolta

131. Kyllae huoli virttae tuopi

Jauhaessa

132. Erotus jauhinkivillae

133. Kivi on suuri, orja pieni

134. Ellos vuori voivotelko

135. Mitae kaakatat kivonen

136. Jauhan, jauhan jauhon hienon

137. Neien mieli miehelaehaen

Yhtae ja toista

138. Arvan asettaja

139. Naekijae valehtelevi

140. Ei minusta miniaeksi

141. En muistaisi mukiin mennae

142. Neitivalta ja miniaevalta

143. Hyvaeoloinen neiti

144. Erilaisia kaeskyjae

145. Kaksi kaunista yhessae

146. Laeksin meren kylventaehaen

147. Tee minua tikkariksi

148. Ostettavia

149. Kauro ei tule tupahan

150. Koivun ja tuomen oksa

151. Ei sovi rengin rekehen

152. Jo minae menen jonaki

153. Toisin mieleni omani

154. Millae maksan maammon maion

II. Naisten lauluja

a) Miniaenae

155. Se rankka miniae raukka

156. Kun elin emoni luona

157. Olin kukkana kotona

158. Ahot taeynnae armotuutta

150. Ei ole aittahan asiita

160. Yks' on kyyttoe kytkyessae

161. Heitaen hempiaet tupani

162. Ei itkemaetoentae aikaa

163. Myoetihin mae miehelaehaen

164. Sain kerran kesaessae maata

165. Kauan maata annettu

166. Toinen toistansa parempi

167. Pitaeminen paeaetynyttae

168. Ei tunne tehae tuvaista

169. Survo nyt itse suuri muori

170. Miniaen syntymaekoti

171. Suuri kiitos sulholleni

b) Lasta tuuvittaissa

(yhteisesti)

172. Minae laulan lapsen virttae

173. Kiitae huomenna hevoista

174. Laulan lasta nukknmahan

175. Kaey unonen kaetkyehen

176. Unta taeaellae tarvitahan

177. Anna maata Maariainen

178. Tuuti lasta Tuonelahan

(poikalapselle)

179. Aesken poika poik' olisi

180. Vara muuanne valmennunna

181. Ei tule emon tukia

182. Tulipa tukan repijae

183. Tunti, tunti poikalasta

184. Tunti, tunti poiuttani

185. Pahenneet polvet

(tyttoelapselle)

186. Tytaer syntyi, tyhjae syntyi

187. Ei tukia tyttaerestae

188. Kun tytaer hyvae tulisi

189. Mihin tuutinen tytaertae

190. Huolet huovilla tupana

191. Miehellenkoe vai manalle

192. Viel' on vuoro valvoa'ki

193. Tunti sulhoa tytoelle

194. Minae vaan tuuvin tyttoeaeni

195. Rahat raskuen tulevat

c) Miestaeaen arvatessa

196. Yks' on paha ei parane

197. Puutuin tuohon pulluksehen

198. Itse hullu hukkasime

199. Pyyae sulhoa sulolla

200. Kosto kaunistelemisesta

201. Kuka tiesi, kenpae luuli

202. Viikon vuotin virkiaeistae

203. Tunnen sulhoni

204. Itken pois ihanat

205. Miesi minulle annettihin

206. Sain minae savisen saksan

207. Jo johonki saatettu

208. Tein kaupan kallallisen

209. Hyv' on olla hympyraellae

210. Minun lauloa pitaeisi

d) Muissa tiloissa

211. Ilo ilmahan katosi

212. Laulu laiskana pitaevi

213. Ei oo huolta neitosena

214. Vanhan lahjat nuorelle

215. Vanhan eukon valitus

216. Mitaepae kylae kyselet

217. Lempoko lennaetti minua

218. Rajan taaksi raapattihin

219. Viety on maille vierahille

220. Eroon kanaset

221. Tullut muoto mustemmaksi

222. Luulin kaeyvaeni kaekenae

223. Jouvuin puulle pyoerivaelle

224. Itken kurja kulkuani

225. Kun oisin kuollut kuusioeisnae

226. Minae pyy pesaetoen lintu

227. Sinnes nyt pihani pitkaet

228. Kului kultainen ikaeni

229. Vaeki herttainen vaeheni

230. Pah' oli orjana eleae

231. Olut vieri kun vetehen

232. Ei nyt paista palmikkoni

233. Nyt on tullut turmiolle

234. Olin ennen otramaana

III. Poikien lauluja

Tansseissa ja muissa tiloissa

235. Jos ma lauluille las'eme

236. Kaeynti roualassa

237. Taeytyykoe taetae tupoa

238. Soita'pas soria likka

239. Taem' on iltoja iloisin

240. Miksi juot joesta vettae

Naimatuumissa

241. Rikas kosija

242. Keltae mae kysyn tytaertae

243. Monimorsiamellinen

244. Potra on poikana eleae

245. Oisi mulla vallan miekka

246. Kun saisin Savosta naia

247. Katumoiksi nainen kaunis

248. Lempo leskelle menevi

249. Mie valitsen varrellani

Osattomana

250. Mikae kumma kummitseksen

251. Koeyhae kyntoepoika

252. Elettihin meillae ennen

Pahasti elettyae

253. Rahansa menettaenyt

254. Pahasti maannut

255. Neittae tavotteleva

256. Pahasti oeitsinyt

Sorrettuna

257. Akat sanovat

258. Pahin omalla maalla

259. Koti toivo kuolleheksi

260. Usiassa yoetae ollut

Morsiamesta jaeaetyae

261. Jo on maattu marjaseni

262. Anastettu armahani

Ko'ista erotessa

263. Pois tulee pojalle laehtoe

264. Kun taemae kave katovi

265. Soria sotainen tauti

Vierailla mailla

266. Tietaemaetoen kuolo

267. Ikaevae tuletteleksen

268. Liuoin soita, liuoin maita

IV. Miesten lauluja

Laulellessa

269. Kalle tyoelle tempoamma

270. Joko laululle laehemmae

271. Mitae laulamma lajia

272. Laula, laula veitoseni

273. En joua laulamahan

274. Soisin paeivaet soitettavan

275. Suu ei laula suuruksitta

276. Kunpa palkka pantaisi

277. Siitae sinne tie menevi

278. Noita laulan, joita taian

279. Lapset taessae laulelevat

280. Omat on virret oppimani

281. Tuonko virteni vilusta

282. Kaksi laulajata

283. Kilvan laulajat

284. Mi meiaet ko'olle saattoi

285. Mist' on viina synnytetty

286. Miks' et pysty miehen paeaehaen

287. Hoi on, hoi on huolta paljo

288. Nyt on kaikki kallistunna

289. Laulan taskuni tavoilta

290. Sikuna minun seotti

291. Selvaeksi tekeyminen

292. Oluett' ei ollenkana

Sananalaisna

293. Enmae lurjus liene'kaenae

294. Sanotahan, soimatahan

295. En minae kysy kylaestae

Huolissa

296. Laulan ilman lainehilta

297. Laulan hoikka huolissani

Vaehaeonnisena

298. Muut ja minae

299. Tiirin, liirin, tengan loeysin

300. Sepae vasta kullan kulta

301. Hepo huono, akka tiine

302. Jo nousen nokinen poika

303. Luulin lumpehen pitaevaen

Vierailla mailla

304. Laehin Pietarin pihoille

305. Joko minua noiat noitui

Eritiloissa

306. Kuolema kovinta tyoetae

307. Kun kolotin koivun latvan

308. Kolm' on miehellae pahoa

Pahanaisellisna.

309. Eroon torat

310. Taeytyi ruupuhun ruveta

311. Nain vihaisen, toin toraisen

312. Ei ole puuru ruunan syytae

313. Syrjin soei, selin makasi

314. Hauki syoepi sammakonki

315. Vanha sai valitun piian

316. Kun oisi vaimo vaihtamoina

317. Tulin turkka naineheksi

Entisiae muistellessa

318. Sivu kaeyvaet, kanta vaelkkyi

319. Tulin vanhaksi varahin

320. Ajoin konstisti kotihin

321. Pah' oli Virossa orjan

322. Pakolaisen matka

Sota-aikoina

323. Varjele Jumala soasta

324. On nyt miestae miekan alla

325. Koti luuli kuolleheksi

326. Yks' on paeivae miehen paeaetae

327. Tuo kerta rajalle rauha

328. Kiitos rauhasta

Metsaestaeessae

329. Ota metsae miehiksesi

330. Mieli mennae metsolahan

331. Mielly metsae miehi'ini

332. Rakenteleminen

333. Metsaen kuninkaalle

334. Mielikki ja Kuurikki

335. Mielikki metsaen emaentae

336. Metsaen tyttoe mieli neito

337. Pohjan tyttoe, viljaneiti

338. Tellervo Tapion neiti

339. Ukko kultainen kuningas

340. Penu pieni koiraseni

341. Ku on koirani kokenut

342. Koira haukkuvi havuja

343. Etsittelen eukkoani

344. Tule kullan muuttelohon

345. Mikae mieli, mikae muutos

346. Itken osattomuutta

347. Matala on mahti mulla

348. Ikaevae eraetoen ilta

349. Anna ainoinen Jumala

350. Elloes panko pahaksi

351. Suostu metsae suoloihini

352. Jaeniksen vivulla

353. Oravan pyytaejae

354. Linnustaja

KOLMAS KIRJA

Alkulause

Virsi-Lauluja

I. Muinais-uskoisia

1. Suomettaren kosijat

2. Lyylikin hiihanta

3. Katrin parannus

4. Viron orja ja isaentae

5. Mataleenan vesimatka

6. Neitsy Maarian virsi

II. Historiallisia

7. Piispa Heinrikin surma

8. Elinan surma

9. Inkerin sulhot

10. Wiipurin linnan haevitys

11. Puntuksen sota

12. Kaarlon sota

13. Turusen neiti

14. Anterun surma

15. Riion poika

16. Hannus Pannus

17. Marketta ja Anterus

18. Kiikan lapset

19. Tuiretuisen lapset

20. Vienan neiet

21. Kalevalan neiti

22. Neien rosvo

23. Veenkantaja Anni

24. Kojosen poika

25. Joukosen nainen

26. Lunastettava neiti

27. Lunastettava neiti (toisin)

28. Neiti lepetissae

29. Kolmet kosijat

30. Kullervon sotaan laehtoe

31. Neien hanhi

III. Tarusekaisia

32. Kestin lahja

33. Vaehaetoivottu sulho

34. Katri neito

35. Saaren neito

36. Meren kylpijae

37. Helka paimenessa

38. Meren kosijat

39. Aholla itkijae

40. Pahasulhollinen

41. Sairastaja neiti

42. Marjatiellae kaonnut

43. Hukkunut veli

44. Kankahan kutoja

45. Katrin kosijat

46. Nimitettaevae poika

47. Rangastava sulho

48. Aekaeinen sulho

49. Sulhonsa kylvettaejae

50. Sulhon valitsija

51. Kukkien tarves

52. Neiti omenapuussa

53. Kaonnut poika

54. Suen vivulla kaeynyt

55. Wirossa posija

56. Kosissa kaeynyt

57. Konnun tytaer

58. Vaimon saanut

59. Viisastunut

60. Hiihtaejae surma

VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU

ALAVIITTEET

ENSIMAeINEN KIRJA

En tieae tekijaetaeni,

Enkae tarkoin saajoani;

Liekoe telkkae tielle tehny

Sorsa suolle suorittanut,

Tavi rannalle takonut,

Koskelo kiven kolohon.

ALKULAUSE

Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet

soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellae ovat ikaeskun

toinen pyhempi kieli, jolla itsellensae eli muille haastelee erinaeisiae

halujansa ja mielensae vaikutuksia; jolla paremmin, kun taellae

tavallisella, jokapaeivaeisellae kielellae, ilmottaa ilonsa ja riemunsa,

surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyvaeisyytensae, toivonsa ja

kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa. Ajatukset itsestaensae

semmoisissa tiloissa olisivat sulinta soittoa ja kauniinta laulua, jos

taittaisiin havata ja pysyvaeaen muotoon kuvata. Mutta taemae kuvaanta ei

taida tapahtua, paitsi aeaenen ja sanan kautta, puuttuvaisesti, niinkun

kaikenlainen muuki kuvaus maailmassa. Kotikielellae huokiasti kerromma

joka asian paikallensa, mutta vierailla, vaehemmin tutuilla kielillae

puutumma usein sanoja tavottelemaan ja asia jaeaepi kertomatta. Niin on

se aeaenen ja sananki kanssa mielen ja ajatusten asioita kertoessansa;

usein puuttuvat kesken, eivaetkae saa ilmotetuksi, ei kaikkia osotetuksi,

mitae tahtoisivat. Mutta parempaa ja taeydellisempaeae kuvausmuotoa ei

saadessa taeytyy mielen ja ajatusten tyytyae aeaeneen ja sanaan,

taivutellen niitae mahdollisuutta myoeten milloin soitoksi ja lauluksi,

milloin muuksi kerrontalaaduksi.

Jos joku kysyisi soiton ja laulun syntyaikaa, niin emme taitaisi juuri

erehtyae, jos vastaisimma niiden synnyn ei paljo myoehaesemmaen koko

ihmissuvun syntyaikoja olevan. Sillae jo ensimaeisillae ihmisillae oli

samoja syitae, kun meillaeki, soittoon ja lauluun. Ensimaeinen laulu

kuitenki mahtoi paremmin olla jotai aeaenellistae hyminaetae, kun

sanallista laulantoa. Lapsi ennen puhumaan tottumistansa kokee

sanattomalla aeaenellae mielensae ilmottaa, ja ensimaeistae laulua

pidaemmae, ei taeysikasvaneena, vaan lapsena, syntyneen. Taestae

lapsuudestansa kasvoi se vaehitellen suuremmaksi ja synnytti aikaa

voittain usiampia perillisiae--erityisiae laulu- eli runolaatuja.

Semmoisia erityisiae runolaatuja ovat lauluruno, loihturuno, virsiruno,

kertomaruno ja osotelmaruno [1].

Lauluruno kuvaelee ihmisen erinaeistae mielenlaatua ja kaikkinaisia

kohtaavia ajatuksia moninaisissa tiloissa. Loihturunolla on tyoenae

tulleitten pahojen poistaminen eli peljaettyjen vastaaminen. Virsiruno

kertoo jostain varsinaisesta eli muuten ajatellusta tapahtumasta, useinki

jollai sivutarkotuksella, ei paljaan kerrottavan asian vuoksi.

Kertomaruno samate kertoo joista kuista nykyisemmistae eli kaukaisemmista

asioista, mutta ei yhdestae eli kahdesta, vaan usiammista toinen

toistansa seuraavista. Osotelmaruno asettelee kaksi eli usiampaa jostain

haastaviksi eli jotain toimittaviksi keskenaensae [2].

Naeistae runolaaduista pidaemmae laulurunon olevan sekae vanhimman, ettae

muuten yhteisimmaen. Myoehaeisemmaeksi arvaamma loihturunoa, sitaein

myoehaeisemmaeksi virsi- ja kertomarunoja, osotelmarunoa kaikkia

nuoremmaksi. Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsiaensae

kaikissa naeissae runolaaduissa, mutta sitae ei taida yhteisesti kaikista

kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmekae

tiedae virsi- ja kertomarunoja, mitae mainita kehtaisi, kaikilla

loeytyvaen. Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate

ylistetaeaen heidaen laulujansaki kauniiksi. Mutta selviae, virsihin

sekaumattomia lauluja, epaeilen jos tavataan missaeaen kansassa enempi

kun Suomessa, ja epaeilemaettaeki jaeaevaet loihtu-runoissa kaikki muut

tutut kansat Suomalaisista jaelelle.

Ettae taessae edellae olemma vertailleet kansan, ei oppineitten teelmiae

runoja, sen lukija helposti muistuttamattaki havatsee. Jos oppineitten

teelmiae arvaisimma, niin siinae Suomen runosto jaeisi loitos jaelelle

monesta muusta kansasta, niinkun jaeaeki. Joka jaelkeaeminen ei

kuitenkaan paljo huoletuta meitae, koska kansantekoisissa runoissaan on

pian ensimaeisiae. Kummallaki, niin kansan, kun oppineitten runoilla on

oma arvonsa ja etuisuutensa, sitae emme tahdo, emmekae taida vastustella.

Mutta toinen toisensa rinnalla niitae pitaeen naeemmae edellisissae

luonnon, jaelkimaeisissae moninaisuuden voittavan. Kansarunoja siitae

syystae ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niitae ei tehdae, vaan ne

tekeytyvaet itsestaensae, syntyvaet, kasvavat ja muodostuvat semmoisiksi

ilman erityisettae tekijaen huoletta. Se maa, joka niitae kasvattaa, on

itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista sikiaevaet, kaikkinaiset

mielenvaikutukset. Mutta kun mieli, ajatukset ja mielenvaikutukset

kaikkina aikoina ja kaikilla ihmisillae enimmiten ovat yhtae laatua, niin

runotki, jotka niistae syntyvaet, eivaet ole yhden eli kahden erityinen

omaisuus, vaan yhteisiae koko kansalle. Samassa kun niitae sanottaisi

jonkun erityisen tekemiksi, kadottaisivat kansanrunollisen arvonsa.--

Taemaen saamma liiatenki laulurunoista sanoa, jotka yli kaikkien muiden

runojen juuri ovat mielen aeaenellisiae kuvauksia, ajatusten sanallisia

muodostumisia. Pilvet taivaalla kulkevat tietaensae, eivaetkae jaetae kun

varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja ajatukset: ne liikkuvat ja

vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan laehimmaeinen siinae tilassa

heistae ei tiedae suuresti mitaenae. Mutta pilvet viimein kasvavat ja

puhkeavat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli ja ajatukset aikansa,

puhkeavat sanoiksi ja laehtevaet siinae muodossa toistenki havattavaksi.

Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko sopivammasti vertaisimma

mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja erinaeiset mielenvaikutukset

tuuleksi. Tuuli tyvenaestae rannasta alkain ensin siittaeae pienet

vaereet, kasvattaa vaereistae laineet, kohottaa laineista suuret,

ulommaksiki havattavat kuohupaeaet aallot. Samalla tavalla erinaeiset

vaikutukset ensin liikuttavat tyvenaen mielen ja sitae jonkun ajan

liikuteltuansa pakottavat viimein aeaenellae itsensae ilmottamaan. Olkoon

siinae sikseen kansanrunoin synnystae ja ilmaumisesta.

Oppineitten runot siinae kohta erotuksen kansanrunoista, etteivaet ole

ajatuksesta syntyneitae, vaan ajattelemalla tehtyjae. Tekijae ei pakoteta

sydaemensae kyllyydeltae runoilemaan, vaan runoilee omalta

paeaettaemaeltaensae. Siinae on muuttunut tyoeksi, mikae kansanrunoissa

oli ilmauma; elaevaen kaeen aeaeni metsaessae kuvakaeen kukunnaksi

seinaekelloissa; luonnon puro kaivetuksivesiojaksi; luontainen metsae

istutetuksi puistoksi. Lapset usein kuuntelevat mielusammin kuvakaekeae,

joka seinaekelloissa tiimat huhuvi, kun elaevaetae metsaekaekeae;

pitaevaet suoran kaivosojan kauniimpana, kun sinne taenne mutkistelevan

luonnonpurun; asuskelevat ennemmin istutetussa puistossa, kun

luontaisessa metsaessae--moni kiittaeae kaivovettaensae kaikkia

hetetvesiae paremmaksi.--Oppineitten runoelmissa pilvi itsestaensae ei

ala sataa, vaan esinnae tehdaeaen pilvi, jonka sitte annetaan sataa, s.

t. s. oppinut runoille ruvetessansa ensin kokee mielensae ja sydaemensae

sillae aineella taeyttaeae, josta paeaetti runoella. Se tyoe haenelle

miten luonnistuu, sitae myoeten saapiki vaelistae somempia, kauniimpia,

vaelistae sopimattomampia, kehnompia runolaitoksia. Vielae on seki

oppineille haitaksi, ettae kun nuoruudesta alkain harjottavat itsiaensae

moninaisten ainetten tutkinnoissa, usein unehuttavat ne, jotka

lapsuudesta oikein tunsivat, eivaetkae aina opi uusia taeydellisesti,

vaan puuttuvaisesti tuntemaan. Niin itsen kielenki kanssa. Sen elaevae

luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu

ajatusten ja mielen mukaan senkaeaen vertaa, minkae kieli niitae

tavallisesti voipi seurata. Sitte semmoisina oppineet kuitenki

moninaisuutta rakastavaiset milloin ottavat runoillaksensa aineita, jotka

ilman olisivat paremmat, kulloin teeskentelevaet mielenvaikutuksia ja

ilmisaattavat ajatuksia, jotka myoes olisivat paremmat ilman

ihmisluonnossa loeytymaettae. Taetae emme nyt kuitenkaan sano ylehensae

kaikista oppineitten runoista. Tosin loeytyy niidenki seassa toisinaan

luonnon siittaemiae, kauniita, joiden ei ollenkaann tarvitse kansanrunoin

rinnalla haevetae. Myoes voittavat ne muotonsa moninaisuudella

kansanrunot, niinkun istutettu puutarha voittaa puitensa moninaisuudella

luontaisen metsaen, vaikka metsae muuten on suurempi.

Mikae siis on kansanrunoissa se omaisuus, jossa enimmaesti tekorunoista

erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelemaettoemyys; sula mielen ilmotus

ilman mitaeaen salaamatta, mitaeaen ulkoa lisaeaemaettae. Taemaen

luonnollisuutensa ja yksinkertaisuutensa taehden on myoes oppineiltaki

kansanruno kaikkina aikoina arvossa pidetty. Kreikalaiset, vanhaan aikaan

kaikista sivistyneimmaet, kokosivat suurella huolella kansanrunonsa

yhteen, ja nykyaikoina on pian kaikki sivistyneet kansat samalla huolella

ja rakkaudella niitae kohdelleet. Niin rajamaassammeki Ruotsissa, jossa

vielae esivaltaki aeskettaein on kaeskenyt alhaisemmissa kouluissa niitae

lukea. Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen

unohduksen tieltae korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi

kyllaeki myoehaeinen. Monta niistae kauniimmista on jo iaeksi paeivaeksi

kadonnut ja monta naeihin aikoihin saeilynyttae katoaa paeivae

paeivaeltae, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten jaelkeen, jos

niitae ei kohta ja taeydellae toimella sitae ennen korjata. Enimmaen osan

taestae kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisiltae saaneet ja he ovat

aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta

tulleet minun tyttoeaikoinani, ka silloin niitae olisi keraeytynyt;

silloin niitae lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun

nuori kansa niitae ei enaeae laula, muita omia renkutuksiansa parempana

pitaeen". Se on Suomen Karjalassa, jossa naeitae lauluja nykyaikoina

enimmaesti lauletaan, ja mainittavimmia siinae kohdassa ovat Lieksan,

Ilomantsin, Kiteen, Tohmajaerven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen

pitaejaet. Kolmannessa kirjassa loeytyviae virsilauluja taasen enemmin

lauletaan Venaejaen, kun Suomen Karjalassa, ehkae kyllae kumpasessaki,

eikae aina erivirsiae, vaan yksiaeki. Savosta on jo enin osa kadonnut

niin lauluista, kun virsistae, kuitenki vielae siksi jaelkimuistoa

niistae ollen, ettae helposti naehdaeaen, niiden siellaeki ennen muinaan

tutumpia olleen. Pohjanmaalta, Haemeestae ja muilta paikoilta Suomessa

niitae enaeae tuskin muistoksikaan entisestae olostansa tavataan. Laulu

kyllae ei ole haevinnyt, ei Savosta, eikae muualta Suomessa, vaan on

muuttunut, joko hengellisiksi virsiksi eli maallisiksi toisenlaatuisiksi.

Hengellisiae virsiae laulellaan, paitsi lukemattomia arkkiviisuja,

vanhassa ja uusissa virsikirjoissa, Sionin virsissae, Achreniuksen

juhlavirsissae ja muissa kirjoissa. Ne ovat kaikki praentaetyitae, ja sen

tarvitsevatki olla, sillae niitae olisi muuten vaikiampi muistaa, kun

kansanlauluja, koska kieli ja ajatukset niissae tavallisesti eivaet ole

selviae, vaan enemmin eli vaehemmin sekavia kumpasetki.--Maallisia

nykyisemmaen ajan lauluja on usiammasta laadusta. Rantamailla ja

Haemeessae niitae osittain kaeaennetaeaen ruotsista, osittain tehdaeaen

uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisestae Suomen laulusta

poikkeavaisesti. Muutamia niistae tavataan jo ulommaksiki Savoon ja

Karjalaan levenneenae, joissa myoes itsissaeki toisinaan uusia lauluja

sihen laatuun ilmautuu. Ne ovat enimmaesti praenttaeaemaettoemiae monilla

erinaeisillae nuoteillansa. Syntymaepaikoillani etelae Suomessa tuli

viimeistaeki joka viides vuosi uusia lauluja entisten siaan. Entisiae

uusien ilmautessa ruvettiin vanhantapaisina pitaemaeaen ja saivat

unohtua. Niille uusille tuli pian sama vuoro eteen. Ainoastaan muutamia,

joko aineensa eli nuottinsa taehden, muisteltiin kauemmin. Pitaejaen

suutarit, raeaetaelit, sepaet, nikkarit ja muut mestarusmiehet olivat

niiden levittaejiae, usein tekijoeitaeki. Naeytteeksi panemma taehaen

muutamia semmoisia lauluja. Joka tahtoo, niistae myoes saapi tilaisuuden

tutkia Suomen nykyaikoina vallan ottavata laulua entisen rinnalla ja oman

mielensae mukaan parahiten arvella kummanki somuudesta ja muista

etuisuuksista.

1. Kreivin sylissae istunut.

Minae seisoin korkialla vuorella,

Viheriaeisessae laksossa;

Naein, naein minae laivan seilaavan,

Kolme kreiviae laivalla.

He laskivat laivan rannalle,

Kaevit maallen astumaan;

Ja se nuorempi kreiveistae kaikista

Tuli minua kihlaamaan.

Haen otti sormuksen sormestaan,

Ja se oli kultainen.

"Katsos nyt, minun piikani ihana,

Sinae saat taemaen sormuksen."

"En ota minae ouoilta sormusta;

Mua kielsi mun aeitini."--

"Ota pois, pane sormus sormeesi,

Sitae ei naee aeitisi!"

"Mihin panen minae nyt taemaen sormuksen,

Ettei minun aeitini naeae?--

"Sano: laksossa tuolla kun kaevelin,

Taemaen sormuksen loeysin mae."

"Elae neuo sa minua valehtelemaan,

Sen aeitini ymmaertaeae;

Paljo parempi on minun sanoa:

Olin nuoren kreivin sylissae."

Ja se ilta oli laemmin, ihana,

Ja linnut ne lauloivat,

Keto allansa kaunis ja vihanta,

Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivinsae sylissae,

Moni muistui mielehen;

Yoe joutui ja paeivae oli laskenut,

Haen nukkui kreivin vierehen.--

Aamulla koska likka heraesi,

Haen oli ihan yksinaeaen;

Pois oli laiva laehtenyt rannalta,

Pois kreiviki vierestaeaen.

"Voi, voi mua vaivaista piikaa!

Kuinka onneton nyt minae lien;

Ota pois meri, vie taemae sormuski,

Mitae taellae mae kaeessaeni teen."

"Nyt naeen mae sen ehkae myoehaeaen,

Ettae muita haen rakasti,

Minun jaetti surussani itkemaeaen,

Ja viekkaasti vietteli."

2. Petetty nuorukainen.

Nuori mies kihlasi morsiamen,

Otti oman kullan,

Meni sitte vieraille maille,

Lupasi pian tulla--.

Oli haen siellae vuotta kaksi,

Oli kolme vuotta;

Kulta luuli kuolleheksi,

Tainnut ei enaeae outtaa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Tuli haen kotiansa,

Meni kultansa kartanohon,

Tervehti kultoansa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Meni kultansa luoksi;

Kulta se tuosta valjeni

Ja ve'et silmistae juoksi.

"Miksis kultani valjenit,

Et ole niinkun muinen?"--

"Taeytyipae minun valjeta,

Kun minull' on kulta toinen."

"Toiseen olen vihittynae,

Kihlat toiselta saanut;

Toinen minua toivotteli,

Toisen kanss' olen maannut."

Kulta se tuosta surkutteli,

Paniin pahoillensa,

Erokirjan kiijotti

Ja antoi kullallensa.--

"Kirjan nyt minae kirjotin

Ja annan sinulle taessae;

Et nyt kauan enempi

Mua naee maalimassa."

Veti haen miekan teraevaen

Ja painoi itsensae laepi;

Veri laehti vuotamaan,

Kun vaekevae virta kaeypi.

Taestae mahtaa jokahinen

Panna mielehensae,

Kuin se tekee pahasti,

Joka pettaeae ystaevaensae.

3. Morsiamen kuolo.

Illalla istuttiin istumella,

Murehest' ei mitaenae tietty;

Va rallalla ra, va ralla ralla ra,

Murehst' ei mitaenae tietty.

Nuori mies sai sitte kirjasen,

Ett' oli kultansa sairas;

Va rahalla ra j. n. e.

Kaevi haen sitte kammariin,

Puki siellae parahimmat vaatteet.

Meni haen sitte tallihin,

Siell' oli valkia ruuna.

Otti haen kultaisen satulan,

Hopiaisten solkien kanssa.

Satuloitsi valkian ruunansa,

Sitoi ne hopiaiset solet.

Laeksi haen sitte ajamaan,

Ajoi seitsemaen peninkuormaa,

Yhtenae kauniina kesaeisenae yoenae,

Kun moni makiasti nukkuu.

Tuli haen viheriaehaen lehtohon,

Kuuli kun lintuset lauloi.

"Mitae te linnut niin suruisesti

Taeaellae nyt lauleletta?"--

"Sitaepae linnut me suruisesti

Taeaellae nyt laulelemma:

Sairas on nuoren miehen morsian,

Kohta jo kuollaki taisi."

Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae,

Kuuli haen kellojen soivan.

Kysyi haen kellon soittajalta:

"Kellenpae kelloja soitat?"--

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen mae kelloja soitan."

Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae,

Naeki hautoa kaivettavan.

Kysyi haen hauan kaivajalta:

"Kellenpae hautoa kaivat?"--

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen mae hautoa kaivan."

Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae,

Tuli appensa kartanohon.

Naeki haen ruumiin liinattuna

Makaavan lautojen paeaellae.

Ne posket ennen ruusunpunaiset

Olivat nyt valkia kun liina.

Katseli kalvehia kasvoja,

Ja valkehia poskia kanssa.--

"Ne oli ennen ruusunpunaiset,

Nyt ovat ne valkia kun liina."

Rupesi haen sitte itkemaehaen,

Itki seitsemaen vuorokautta.

Seitsemaen vuorokautta itkettyae

Kuoli haen kaheksannella.

Kuollut se sitte hauattihin

Kuollehen morsiamen viereen.

Siellae he lepeaevaet vierekkaeae,

Heraeaevaet taivaassa kerran;

Va rallalla ra, va ralla ralla ra,

Heraeaevaet taivaassa kerran.

4. Velisurmaaja.

"Mistaes tulet, kustas tulet,

Poikani iloinen?"--

"Meren rannalta, meren rannalta,

Aeitini kultainen."

"Mitae sieltae tekemaestae,

Poikani iloinen?"--

"Hevostani juottamasta,

Aeitini kultainen."

"Mist' on selkaesi saveen tullut,

Poikani iloinen?"--

"Hevonen huiskasi haennaellaensae,

Aeitini kultainen."

"Mist' on jalkasi vereen tullut,

Poikani iloinen?"--

"Hevonen polkasi rauallansa,

Aeitini kultainen."

Mist' on miekkasi vereen tullut,

Poikani iloinen?"--

"Pistin veljeni kuoliaksi,

Aeitini kultainen."

"Mintaehen sinae veljesi pistit,

Poikani poloinen?"--

"Mintaehen naistani nauratteli,

Muorini kultainen."

"Minne nyt sinae itse jouvut,

Poikani poloinen?"--

"Muille maille vierahille,

Muorini kultainen."

"Minne heitaet taattosi vanhan,

Poikani poloinen?"--

"Mieron verkkoja paikatkohon,

Muorini kultainen."

"Minne heitaet maammosi vanhan,

Poikani poloinen?"--

"Mieron rihmoja ketraetkoehoen,

Muorini kultainen."

"Minne heitaet naisesi nuoren,

Poikani poloinen?"--

"Mieron miehiae katselkohon,

Muorini kultainen."

"Minne heitaet poikasi nuoren,

Poikani poloinen?--

"Mieron koulua kaersikoehoen,

Muorini kultainen."

"Minne heitaet tyttoesi nuoren,

Poikani poloinen?"--

"Mieron karjoja kaitsekohon,

Muorini kultainen."

"Koskas sieltae kotihin kaeaennyt,

Poikani poloinen?"--

"Konsa korppi valkenevi,

Muorini kultainen."

"Koskas korppi valkenevi,

Poikani poloinen?"--

"Konsa hanhi mustenevi,

Muorini kultainen."

"Koskas hanhi mustenevi,

Poikani poloinen?"--

"Konsa kivi veen paeaellae pyoerii,

Muorini kultainen."

"Koskas kivi veen paeaellae pyoerii,

Poikani poloinen?"--

"Konsa hoeyhen pohjaan painuu,

Muorini kultainen."

"Koskas hoeyhen pohjaan painuu,

Poikani poloinen?"--

"Konsa paeivae syaenyoellae paistaa,

Muorini kultainen."

"Koskas paeivae syaenyoellae paistaa,

Poikani poloinen?"--

"Konsa kuuhut kuumasti polttaa,

Muorini kultainen."

"Koskas kuuhut kuumasti polttaa,

Poikani poloinen?"--

"Konsa taehet taivaalla tanssii,

Muorini kultainen."

"Koskas taehet taivaalla tanssii,

Poikani poloinen?"--

"Konsa kaikki tuomiolle tullaan,

Muorini kultainen."

5. Onneton nuorukainen.

Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltaeni,

Kun mun taeytyy laehteae ja taenne jaettaeae kultani!

Sinun luoutosi lempiae on syaemeni sitonut,

Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut.

En mae sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa,

Enkae muien tyttoein paeaelle taia koskaan katsahtaa.

Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettae virrasta,

Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista.

Nimesi mae kirjottelen hopiahan, kultahan,

Kuvasi mae kaetkielen syaemeni pohjahan.

Sinussapa syaemeni kiini riippuu ainian,

Sinuapa ainoata minae aina rakastan.

Kaiken hyvyytesi eestae sinua ma kiitaen nyt,

Vaikka usein vaeaerin tein mae, et sae mua heittaenyt.

Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut,

Minusta sa kuitenkaan et ole poies luopunut.

Eikae ajat, eikae vaivat taia meitae erottaa,

Eikae maailman esivallat vaeliaemme vierottaa.

Tieaen kyllae, ettae kaikki soisit minun sortuvan,

Soisit myoeski sinun poies puolestani luopuvan.

Mutta ystaevaetaes elae koskaan poies unhota!

Muistaa mahat aina haentae, vaikka ompi kaukana.

Taivaan Herra meiaet vielae kerta yhteen auttavi,

Vaikka moni sen nyt kyllae mahottomaksi luulevi.

Vielae viheriaessae laksossa ma kanssasi astelen,

Kukat ynnae ruusut kaikki sinulle siellae taittelen.

Vielae vieressaesi kerran iloisena istunen,

Surut, huolet, vaivat kaikki mielestaeni heittaenen.

Nyt mae laannen laulamasta--hyvaesti nyt kultani!--

En voi laata suremasta, vaikka paeaetaen virteni.

Jos nyt joku tietae tahtoo, kuka laulun tehnyt on,

Niin se oli nuori poika--Nuorukainen Onneton.

6. Toivoton rakkaus.

Syaemestaeni rakastan sua elinaikani,

Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni.

Et kyllae itse luvannut mua koskaan heittaeae naein;

Vaan koeyhyyteni taehten mae hyljaetyksi jaein.

Sae syaemesi annoit ja jaelle pois otit,

Toiselle rakkautesi muista vierotit.

Jos kirjotella taitaisin minae rakkauen sen,

Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syaemen.--

Se rakkauen kipinae, joka syttyi rintahan,

Ei taia ennen sammua, kun paeaesen hautahan.

Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava,

Niin kaunis myoes se rakkaus oli meissae alkava.

Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki naekevaet,

Ja paeivaeni on pitkaet ja kovin ikaevaet.

Joka ystaevaensae mistaa, suru sille siaan jaeae;

Voi sitae suurta tuskaa ja sitae ikaevaeae!

Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee,

Niin suru syaentaeni kovemmin kaivelee.

Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla,

Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa.

Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan,

Kun sinae mun nyt hyljaesit ja heitit kuolemaan!

Moni se kyllae luuli mun suotta itkevaen,

Ja kaeski kaiken huolen mun poies heittaemaeaen.

Vaan kuinka ystaevaeni mae taian unhottaa?--

Ei koko maalimassa ole toista semmoista.

Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan;

Sinulle hyvin kaikki kaeteesi toivotan.

7. Kultani kukkuu kaukana.

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,

Saiman rannalla ruikuttaa;

Ei ole ruuhta rannalla,

Joka minun kultani kannattaa.

Ikaevae on aikani, paeivaet, on pitkaet,

Surutont' en hetkeae muistakaan;

Voi mikae lienee tullutkaan,

Kun jo ei kultani kuulukaan!

Toivon riemu ja autuuen aika

Suruani harvoin lievittaeae;

Rintani on kun jaerven jaeae--

Kukapa sen viimenki laemmittaeae?

Kotka se lenteli taivahan alla,

Sorsa se souteli aalloilla;

Kulta on Saiman rannalla,

Laehteae ei tohi tuulelta.

Tuuli on tuima ja ankarat aallot,

Ruuhet on rannalla pienoiset;

Kultani sormet on hienoiset.

Elae laehe kultani aaltojen valtaan!--

Aallot ne pian sinun pettaeisi.

Sitte ei suru mua heittaeisi,

Ennenkun multaki peittaeisi.

8. Kultaansa ikaevoeivae.

Tuoll' on mun kultani, ain' yhae tuolla,

Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

On siellae tyttoejae, on komioita,

Kultani silmaet ei katsele noita;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Kukat ovat kaunihit, kaunis kevaet-aamu,

Kauniimmat kultani silmaet ja haamu;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Linnut ne laulavat sorialla suulla,

Soriampi kultani aeaeni on kuulla;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Hunaja ja mesileipae makialle maistaa,

Kultani suu sekae huulet on toista;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Voi koska naeen minae senki ilopaeivaen:

Kultani sivullani kulkevan ja kaeyvaen!

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Syys tulee etehen ja kesaepaeivae rientaeae,

Vaan minun kultani ei tule sentaeaen;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,

Taikka jo menehynki ikaevaeaen ja huoleen;

Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!

9. Merille laehtevae.

Hyvaesti kultaseni, hyvaesti kultani!--

Mun laehteae nyt taeytyy pois kotimaaltani.

Mun taeytyvi nyt mennae merille kulkemaan!

Ja sinua, en tieae, jos naeen millonkaan.

Lahella laiva pieni minua outtelee;

Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.

Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,

Ja aalto armahani tahikka--surmani.

Jo ennen monta miestae se meri petteli,

Ja monen kullan silmaet vesille jaetteli.

Vaan elloes mua surko, jos ehkae kuolisin;

Sae suotta kaottaisit ikaesi kaunihin.

Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,

Ja aallon luomat luuni ne peitae santahan.

Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,

Kaey sitte kesaeilloin vaelistae katsomaan!--

Kun ruusu kaunihisti kesaellae kukostaa;

Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.

Hyvaesti vielae kerta, hyvaesti ystaevae!

Ei suremaan nyt auta, vaan taeytyy laehteae.

10. Turvaton.

Onneton olin minae ollessani,

Onneton taehaen kylaeaen tullessani;

Onnettomaksi olen minae luotu,

Ei ole minulle ilopaeivaeae suotu.

Turvoa ei ole siellae, eikae taeaellae,

Enempi kun linnulla lentonsa paeaellae.

Maalima minua nyt paljoki vaivaa,

Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.

Ystaevaeni on myoes ynsiaeksi tullut,

Kun haen on maaliman juttuja kuullut.--

Kuulepas, kultani, vielae sana yksi:

Kuinka tulin minae naein hyljaetyksi?

Kuka sinun eksytti rakkauen tiellae?--

Tule, tule kertaki luokseni vielae.

Muistatko muinen kun marjassa kaeytiin,

Ahosilla istuttiin, leikkiae lyoetiin?--

Paeivae se paisti ja pienet kukat loisti;

Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.

Linnut ne laulelivat metsien paeaellae;

Meistae he lauloivat siellae ja taeaellae.

Ei ole ajat enaeae, niinkun olit ennen,

Entiset ajat ovat olleet ja menneet.

Entinen oma kulta ei enaeae hoia;

Niin se mun heitti kun pienen linnun poian.

Toivoni raukesi, meni juuri tyhjaeaen,

Ei ole mulla nyt ilopaeivaeae yhtaeaen.

Enkae mae itselleni naein luullu kaeyvaen;

Ikaevaeni kestaeae kuolemapaeivaeaen.

Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,

Lentaevae lintunen taivahan alla.

Olen ma kun oksalla varpunen pieni,

En tieae kuhun otan matkan ja tieni.

Nuoruusikae rientaeae ja aikani kulkee;

Jopa noista vaivoista vaesymyski tullee.

Paeivaeni paeaetyy ja elaemaeni katkee,

Multa se mureheni peittaeae ja kaetkee.

11. Kultaansa sureva.

Itkettaeae ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla,

Muill' on koissa kultasensa, eikae ole mulla.

Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu;

Yksin taeytyy maata mennae, yksin taeytyy nukkuu.

Minun kultani kaukana ja kauas taisi mennae,

Eipae sinne pienet linnut iaessaensae lennae.

Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,

Suru menis mielestaeni, parempi mun oisi.

Lennae, lennae lintu rukka, puhu kuullakseni--

Kaevitkoe sinae kullan maalla, naeitkoe kultaseni.

Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,

Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.

Mitae naeit sae muutaki ja naeitkoe vielae senki,

Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki.

Tule jo kulta taelle maalle, tule poika kulta,

Ettei tulis turhaan taemae ikae nuori multa.

12. Hyljaetyn suru.

Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla;

Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla.

Vesi vuotaa silmistae ja suru syaemen kaivaa--

Voi nyt taetae ikaevaeae ja taetae suurta vaivaal

Taemae viikko on pitempi, kun koko mennaevuosi,

Eikae kestae silmaetkaeaen, kun paljo vettae vuosi.

Mansikoita mennaevuonna kullalleni poimin,

Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi.

Ei nyt enaeae, ei nyt enaeae kesaemarjat auta;

Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta.

Kuinka taisit kylmetae, kun laemmin olit ennen;

Rallattelit, laulelit ja aina tulit taenne.

Kuinka taisit narrataki koeyhaen miehen lasta;

Koeyhae mies on elaettaenyt pienestae kassikasta.

Mitae ompi rikkautesi rakkautta vastaan?--

Maast' on kulta kotoisin ja syaen taivahasta.

Jos en minae olis silmiaesi naehaekaenae saanut,

Niin nyt oisi syaemeni levossansa maannut.

Nyt on syaemeni suruinen ja itku kyllae kestaeae,

Enkae loeyae lepoa ma maalimasta mistaeaen.

Vielae loeyaen levonki ja riemun sekae rauhan,

Jos ei taeaellae; toki loeyaen tuolla puolen hauan.

Eikae kauan kestaekaenae, ennenkun ma kuolen,

Heitaen taenne vaivani ja surun sekae huolen.

13. Ylenkatsottu.

Pois pitaeae mennae ja hyvae kylae jaettaeae,

Ei nyt enaeae taemaen kylaen tytoet anna kaettae.

Mikae lie mun kullalleni, mikae mennyt mieleen,

Ei nyt enaeae haastattele, eikae istu viereen.

Sinae olit oma kultani, olit monta vuotta,

Miksipae nyt vierastuit ja hyljaesit mun suotta?

Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta,

Ei se taia tyttoein taehen taemae poika kuolta.

Mikaes on mun ollessani nuorena poikana aina?--

Menen merimieheksi ja elaen sillae lailla.

Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minae veisaan

Laehen poies Suomen maasta, muille maille reisaan.

Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla,

Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla.

Taikka menen Ryssaen maalle, kauas Venaeehelle,

Enkae tule ikaenaeni taehaen kylaeaen jaelle.

14. Karjalan neito.

Minae olen Suomen neito, Suomen koria kukka,

Moni poika minua jo houkutteli hukkaan.

Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttoe Karjalassa;

Eikae toista tarvita, kun olen maalimassa.

Minae tyttoe, kaunis tyttoe, kun mun pojat naekee,

Huoli sytty syaemehen, mieli naia tekee.

Kaunis tyttoe, siivo tyttoe, siivon nimen kannan,

Empae minae joka pojan halatakaan anna.

Enemmaen mae mielestaeni itsestaeni tykkaeaen,

Poies, poies vierestaeni kehnot pojat lykkaeaen.

Synniksi sitae sanotaan ja syntipae se lienee,

Nuoren tytoen ruvetella kehnon pojan viereen.

Pian on se tyttoe raukka tullut kunnialta,

Joka kerran heittaeytyi noien poikien valtaan.

Pojilla ja susilla on yhtaelaeinen mieli,

Susi ei virka mitaenae, pojill' on liukas kieli.

Poika puhuu kaunihisti likan saengyn eessae,

Mesi, maito kielellae ja myrkky syaemessae.

Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla,

Pian poika piika raukan hempeyen tallaa.

15. Poika ja tyttoe.

Poika. Sen mae olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen:

Tule taenne likka kulta, anna suuta mulle!

Tyttoe. Kerran antoi naetti likka kehnon pojan suuta,

Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta.

Poika. Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielae!

Ethaen toki halaamasta minua nyt kiellae!

Tyttoe. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa,

Eikae kelpaa kehnot pojat taetae tyttoeae vastaan.

Poika. En ole juuri tietaejae, en ole iso noita,

Vaan kun naeen naetin likan, vielae mae sen voitan.

Tyttoe. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitaeaen,

Ei saa tyttoeihin koskea, haevetae poikien pitaeae.

Poika. Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi,

Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi.

Tyttoe. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii,

Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii.

Poika. Likkoja vieaeaen kuormittaisin Lappeenrannan kouluun;

Siell' on paeivaet paremmat kun mustilaisen joulu.

Tyttoe. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan;

Siellae lyoevaet ruuan paeaelle, kivimuurit kajaa.

Poika. Taemaen kylaen pienet piiat kukkuvat kun kaeet,

Haennaellaensae haevaesevaet koko poikavaeen.

Tyttoe. Taemaen kylaen nuoret tytoet kaunihisti kasvaa,

Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva.

Poika. Niin on taemaen kylaen tytoet, matala kun kaali,

Silmaenalus sininen ja posket punamaalii.

Tyttoe. Taemaen kylaen likat on kun mesimarjan kukkii,

Poikia juoksee joukottain kun toepihaentae hukkii.

Poika. Taemaen kylaen likat on kun rupasammakoita,

Noita pojat tellivaet kun tervatallukoita.

Tyttoe. Likat kaeyvaet kunnialla, kun kaste heinikossa,

Pojat juovat, rypevaet, kun sika rapakossa.

Poika. Emmae ole kehno poika, humalainen hullu,

Enk' ole piikoin pilkaksi ma taehaen kylaeaen tullu.

Tyttoe. Kesaeilta kelvoton sen kerran naeytti julki,

Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyliae kulki.

Poika. Kesaeilta, kaunis ilta, senki naeytti kerran,

Ettae pojat kaeveli ja eleli kun herrat.

Tyttoe. Kesaeilta kelvoton se laitti kerran niinki,

Ettae pojat pohmelossa puuttui suohon kiini.

Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa,

Likat saunan lattialla mustalla varrellansa.

Tyttoe. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla,

Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla.

Poika. Likka parat aitoissansa monta yoetae valvoo,

Ikaevissae itkevaet, kun sutten pennut ulvoo.

Tyttoe. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen,

Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen.

Poika. Minne tytoet joutuisivat, jos ei pojat korjais?

Iaen kaiken itkisivaet, oisivat toisen orjat.

Tyttoe. Mitae tuosta hyoetyisin, jos huonon pojan naisin?--

Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin.

Poika. Moni tyttoe, sievae tyttoe, havatsi sen hiljaan,

Ettae jo oli joutununna vanhan piian kirjaan.

Tyttoe. Taemae vuos' on taemmoeistae ja toinen vuos' on toista,

Vaan ei taelle tyttaerelle viinanjuojat loista.

Poika. Vanha piika harmajapaeae se on kun telkkae tiellae,

Mykaettaeae ja maekaettaeae sen kovan ilman eellae.

Tyttoe. Emmae ole vallan vanha, enkae vallan nuori,

Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emmae huoli.

Poika. Minae poika, kaunis poika niinkun merikaisla,

Et sae loeyae Suomen maalta toista taemaenlaista.

Tyttoe. Jos oisi viina puuttunut jo viittae vuotta ennen,

Oisit kyllae tyttoejae saava, naisit vaikka kenen.

Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan estaeae;

Pojat herran siunatut ne juovat minkae kestaeae.

Tyttoe. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa;

Likat itsensae elaettaeae, kun tyoetae tehae jaksaa.

Poika. Elae sinae likan ruoja minua nyt pilkkaa,--

Vielae minun taskussani hopiatki hilkkaa.

Tyttoe. Poika rahansa menettaevi olvehen ja viinaan;

Tytoet ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.

Poika. Voi kun olen joutunutki naeien likkain varviin,

Naeistae emmae muuta saa, kun monta mieliharmii.

Tyttoe. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi;

Ei sua taenne toivottu, ei tietty tuloasi.

Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitaeaen,

Luotu olen laehtemaeaen ja laehteae mun pitaeae.

Tyttoe. Toki saatki laehteae ja parempi oisi ollut,

Kun et oisi ollenkana taehaen kylaeaen tullut.

16. Vihaava ystaevae.

Oli minullaki ennen ystaevae,

Nyt on mulla vihamies.

Toinen istuu jo kultani sylissae,

Toinen suuta jo antelee.

Kuinka taiat nyt mua vihata,

Kun ystaevaet olimma?--

Kuinka taitaa silmaeni katsella

Toista kultani sylissae?

Naein suurella syaemeni surulla

Nimeaes minae muistelen.

Naein suru minun syaentaeni vaivaapi,

Pois ei laehe mielestae.

Voi jospa se rakkauen kipenae

Nyt vielaeki elaeisi!

Ja Herra nyt taellaeki hetkellae

Sinun mielesi kaeaentaekoeoen!

17. Petetyn kirous.

Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit,

Kirotut kaesivarret, joilla minua halasit!

Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva,

Kaetesi myoes kirottu, jolla koskit minua!

Kirotut kanssa silmaet, joilla minua katselit,

Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit!

Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!--

Kukas sen niin nyt kaeyvaen olis tainnut uskoa.

Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin,

Ja koko kotimaani iaeksi jaettaeisin.

Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen,

Mullassa maatakseni uneni ikuisen.

18. Nauru ja itku.

Astelin kaunista kangasta myoeten,

Heliaetae rannan hiekkoa myoeten.

Poro minun poelysi polvilleni,

Heliaetae hiekkoa helmoilleni.

Menin minae siitae siskoni luoksi,

Sisko se ulos mua vastahan juoksi.

Siskoni vei mua kamarihin kaeymaeaen,

Toi sitte ruokaa ja kaeski mun syoemaeaen.

Soein palan eli puolen arvoltani,

Kysyin minae siskolta armastani.

"Armahasi ei ole ollunna taeaellae;

Maatapa taitaa marjojen paeaellae."

Kaevin minae armasta katsomahan,

Sisko se sivullani astumahan,

Armahani makasi paarten paeaellae,

Silkkinen vaate oli silmien paeaellae.

Sisko se kaeski mua nauramahan

"Taiat sa toisenki armahan saaha."

Olisinpa nauranut armastani,

Vaan empae jaksanut itkultani.

Suu minun nauroi, syaemeni itki,

Veet ne vierivaet poskia pitkin.

Veet ne vierivaet poskia myoeten,

Kulki kun virrassa koskia myoeten.

19. Rannalla itkejae.

Laeksin minae kesaeyoenae kaeymaeaen

Sihen laksoon, kussa kuuntelin paeivaeae,

Kussa lintuset laulaa,

Metsaekanatki ne pauhaa,

Ja mun syaemeni etsi lepoa ja rauhaa.

Katsoin minae alas vetten puoleen,

Naein rannalla tytoen kauniin ja nuoren,

Joka istui ja itki,

Katsoi aaltoja pitkin,

Ja haen oli surullinen joka hetki.

"Mitae itket sae raukka rannalla yksin?--

Ja sun silmistaesi veet vierivaet nytkin.

Mikae tuska ja vaiva

Sinun syaentaesi kaivaa?

Ei anna syaenyoellaekaeaen hoivaa."

Haen vastasi: "sepae suru mua vaivaa,

Kun ei koskaan tule takaisin se laiva,

Jossa kultani kulki

Poikki aaltojen julki,

Minun jaetti ja surun syaemehen sulki.

Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi

Juuri tyhjaeaen, naey ei tulevaksi;

Mikae mahtanee olla!--

Jopa taisiki kuolla,

Vain on vankina meren toisella puolla."

Ja haen katseli vaehaen aikaa vielae,

Naeki aalloilla pilven punertavan siellae;--

Pilvi ei ollut vainkaan,

Tunsi kultansa laivan--

Ylistetty nyt luoja maan ynnae taivaan!

20. Varpusen olut.

Naein minae unta maatessani,

Varpusen panevan oltta;

Munankuori oli kuurnana,

Ja tuohta haen ruukasi polttaa.

Ja koska haen oluensa valmiiksi sai,

Haen itsensae siitae nyt humalaan joi,

Ja pani ala raeystaehaen maata.

Raeystaehaen alla haen nyt makasi

Ja synkiaehaen unehen vaipui,

Kissa haenen nukuksissa kohtasi

Ja kaepaelaellae selkaehaen tarttui;

Varpunen unestansa havasi,

Kun kissa haentae repi ja raateli,

Ja kuolema ahisti haentae.

Varpunen itkuhun puhkesi

Ja rukoili hartahasti:

"Elae kissa kulta nyt minua syoe

Ja tapa naein surkiasti!"

Vaan kissa se haenelle vastasi naein:

"Ei vainen sun varpunen hyvin nyt kaey,

Sen olen minae naeyttaevae kohta."

Kissa se kaepaelaetaeaen kohotti,

Ja varpunen tuiskahti tuuleen:

"Panin minae kerta vaehaen olutta,

Sen sanon minae kaikkein kuulten;

Vaan kun ei siitae tullut parempaa,

Kun ettae olin henkeni kaottaa,

Niin olkoonpa viimeinen kerta."

Kun varpunen pois oli lentaenyt,

Laeksi kissa haentae tavottamahan;

Haen hyppaesi korkialle vuorelle,

Ja sieltae haen putosi maahan;

Senkaltaisellapa pauhinalla,

Pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pauhinalla,

Lopun taemae elaemae saapi.

21. Haeaelaulu.

Koska piaemmae haeitae,

Elkaem' unohtako naeitae

Hyppimiae, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa!

Pari kaunis, ihan valmis,

Kaey nyt tanssihin kanssa;

Ilotellen, riemutellen tanssikate nyt kaikki!

Vaeki morsianta katsoo,

Imehellae myoes tahtoo

Koreutta, kauneutta, kun on morsiamen paeaellae:

Ruunu paeaessae, palmut kaeaessae,

Kulta rinnassa kiiltaeae,

Hopiapaulat, ketjut, vaulat, hyvin kaunihit kaikki.

Iloisesti nyt vieraat

Kaevelevaet niinkun herrat,

Hyvae ruoka, jalo juoma, joka hengelle valmis.

Pojat piltit, tytoet kiltit,

Yhae tanssia pyoerii,

Syaen palaa, sano salaa: "jos ois omat naemaet haeaemme."

Ukot ei tule joukkoon,

Akat pakenevat loukkoon,

Naurelevat, katselevat iloleikkiae nuorten.

Heki ennen eivaet menneet

Poies polskasta kesken;

Iloisesti, riemuisesti heki hyppivaet silloin.

Sitae muistakame kaikki,

Parikunnallemme ratki

Hoikotella, toivotella, siunausta Jumalalta,

Joka ensin itse vissin

Aviokaeskyn saeaesi,

Evan pienen pani viereen Adamille paratiisiin.

Perillisiaeki kanssa

Jumal' aina armostansa

Heille suokoon, ynnae tuokoon kasvamahan kaunihisti,

Hyvyyessae, siveyessae,

Jost' on kunnia heille,

Maalimalta, kaikkialta, ilo enkeleillae kanssa.

Sitae toivotamme vielae,

Ettei Herra heiltae kiellae

Ajallista, tavallista, mitae tarvitsevat taeaellae

Hengen eloks, vaelimenoks,

Kun on ruoka ja juoma,

Vaate verho, talo kerho, sekae tarpehia muita.

Jumal' Abrahamin juuri,

Isakinki Herra suuri,

Jakopinki, jokasenki, anna parillemme taelle

Siunausta, suojellusta,

Hae'aet, tuskat poies poista,

Pitkaeae ikaeae heille lisaeae hyvaen terveyen kanssa.

Ja kun paeaettyvi kerran

Taemae elo, nimeen Herran,

Vajavainen, tukalainen, taemae vaehae ajan vaihe;

Elo toinen, parempainen,

Jumal' anna taivahassa,

Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa.

22. Laulu, olut ja viina.

Loeytyvi kultaa kupiksi,

Jos talonpoika tahtoo,

Hopeeta housun napiksi,

Ken kaluksi sen katsoo;

Loeytyy myoes sanoja virsiksi,

Kun etempaetae etsii,

Ja laittelevi lauluksi,

Runoiksi tehae viitsii.

Vaan aina tulee varata

Ne monet vaeaeraet vaersyt,

Ettei laki sua sakota

Ja pane pahat reisut.

Niin saapi laulaa helistae,

Ett oikein seinaet soipi,

Olutta juoa vaelistae,

Kun kallo kantaa voipi.

Se mielen tanssiin taivuttaa,

Antaa myoes vaehaen voimaa;

Kyll' uni muuten uuvuttaa,

Jos vaelill' ei saa hoivaa.

Ja teki, neiet naitavat,

Sen kernahasti suotta,

Myoes ootta yhtae taitavat,

Jos itse vaehaen juotta.

Miehellen ei myoes mitaeaen tee,

Jos ryypyn, kaksi ottaa,

Vaan kolmas mieltae koittelee,

Ja neljaes aelyn voittaa;

Viinasta ei tule viisaus,

Kun sitae paljo ryyppaeae,

Vaan kevyt luonto, kerkeys,

Sen kanssa olla pyytaeae.

23. Mutkainen matka.

Laeksin hevosen ostoon,

Senki kovaan kostoon;

Oli mulla rahoja saekki,

Tuli sitte ilta aekkiin,

Tahottiin minua tappaa,

Rahani poies lappaa,

Minae paeaesin pakoon

Vahvan vaaran rakoon.

Yhyin sitte yhteen kylaeaen,

Senki sangen hyvaeaen;

Menin yhteen taloon,

Senki sangen jaloon;

Menin ulkoa tupaan,

Ilman muuta lupaa.

Sanoin mie: hyvaeae iltaa,

Putosin paeaeni siltaan,

Ramppasin oven ramppii,

Aloin sitte tanssii;

Panin saekkini naulaan,

Aloin sitte laulaa.

Miniae peraessae makaa,

Ei haen unesta takaa,

Heraesi toki tuosta,

Alkoi minulle haastaa:

"Mistae sinae olet miesi?"--

Minae sanoin: "Hiisi tiesi."

Sanoi haen minulle hiljaan:

"On meillae alla sillan

Kellari syvae ja suuri,

Sinne on murhattu juuri

Ennenki monta miestae,

Ku ei paeaessyt pois eestae."

Niin minae talosta karsin,

Matkalle heti marsin,

Yksinaeni halkioeisin,

Tuskinpa tien minae loeysin.

Lippasin sitte linnaan,

Saksan kanssa rinnan;

Saksa se minulle sanoi:

"Onko sinun miesi jano?--

Osta viinaa sarkka,

Maksaa kolme markkaa;

Olutta tuopin taeysi,

Niin saat hyvaeksi paeaesi."

Marakatti poeyaeltae katsoi.

Paeaelleni raennaetae tahtoi;

Minae haentae jalalla potkin,

Ruoskalla selkaeaen sutkin.

Laeksin sitte kotihin tuolta,

Tiell' olin naelkaeaen kuolta;

Vaan tuli talo vahva,

Siin' oli jalo rahvas,

Emaentae ruokaa laittoi,

Leipeae poeyaelle taittoi,

Soein minae mahani taeyen,

Laeksin sitte kotiin kaeyen;

Siit' oli mieleni paha,

Rosvot oli vieneet rahan,

Enkae mae hevoista saanut;

Parempi kun oisin maannut,

Ollunna, ajan senkin,

Pitkaenae paeaessae penkin.

24. Neion valitus.

Ehkae taemae Neion valitus jo ennestaeaenki loeytyy edellaenimitetyssae

Topeliuksen kokouksessa melkein yksillae sanoilla praentaettynae, niin

emme kuitenkaan ole tahtoneet, emmekae tainneet sitae taestae nykysajan

runoelmanaeytteestae erottaa, koska se paremmin kun moni muu todistaa,

vanhan kansanrunollisen sulon vielaeki hengissae olevan.

Eipae mene mielestaeni,

Eikae muistosta murene,

Armias ihana aika,

Jona lauloin ollen lassa,

Pikku piikana visersin,

Ilolla ihanan linnun,

Leipojaisen leikitsevaen,

Tuolla pilvien povella,

Vapaana, vaivatonna.

Vapaa vaivoista poveni,

Tuuvin ennen tuulen lailla,

Kiiaetin kipunan lailla,

Lennin lehtenae lehossa,

Perhosena pyoertaenoeillae;

Mehun maistelin makian

Kukan kultaisen kupista,

Hopealta hohtavaisen.

Istuin ilona aholla,

Mehumiellae maettaehaellae,

Istuin kukkana keolla,

Lempeaesti leikitellen

Suloisten sisarten kanssa,

Tyvenesti tuuvitettu

Tuulen hengeltae, tulevan

Metisestae mantereesta.

Levon kuvana leholla

Nukuin nurmilinnun lailla;

Rauha rakkahin rakensi,

Siirsi vierehen siansa,

Eikae untani uhannut

Huolilla heraejaevillae,

Naeillae suurilla suruilla,

Povea nyt polttavilla.

Empae tieae, enkae taia

Selkeaesti selvitellae,

Mikae juoksi mieleheni,

Mikae aivohon osasi

Aivan ankara ajatus,

Mikae syttyi syaemeheni

Tuli ennen tuntematon.

Kun ma vuotta viisitoista

Olin jaettaenyt jaelelle,

Nousi nousulla nisaeni,

Suihtui outo syaemeheni,

Huoli uusi huivin alle,

Pullistuvahan povehen.

Niin nyt on tukala tuvassa,

Mieli raskas mantereessa;

Loeyae en armoa aholla

Enkae lehossa lepoa,

Eikae onni oksapuien

Asu mustan varjon alla.

Vaiva vaivuttaa levolle,

Vaiva vaivaapi uneni;

Vaiva heraettaeae valolle,

Uuen paeivaen paistehelle.

Tuolla sytevi, syaemen

Peitetyissae pohjukoissa,

Toivon tuli tuntematon,

Tuli outo ja tukala,

Jot' en saata sammutella,

Enkae raski raiskaella.

Tuonne kiiruhtaa kivasti

Kaikki kieleni tarinat,

Tuonne aivoni ajatus,

Tuonne suosio syaemen,

Toivon poluille pimeaen,

Ahtahille aavistuksen,

Syaemelleni suruisten,

Syaemelleni suloisten.

Kaikki kaikissa ajatus,

Yks' on aina arvollinen

Taeytten tarvetten seassa,

Yks' on tarve toivottava,

Syaemelleni surunen,

Syaemelleni sulonen.

Naeistae edellisistae lauluista lauletaan niitae seitsemaeae ensimaeistae

melkein yli koko Suomen maan, ehkae ei aina ja joka paikassa yhdellae

tavalla. Karjalasta saatuja ovat laulut 8, 9, 10-----15, 18, 23, joita

kuitenki myoes usiampia Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla

laulellaan. Haemeestae kirjoitettuja ovat 16, 17; Uudelta maalta 19, 20;

Savosta ja Savonrajaiselta Pohjanmaalta ja Satakunnasta 21, 22, 24.--

Kuusi 1:maeisen laulun alkuvaersyae ja koko 2:nen laulu ovat

ruotsinkielisten lauluin mukailemata [3] ja melkein naeyttaeae siltae,

kun olisi myoes lauluilla 3, 4, 9, 20, ruotsalainen alkunsa, joka sama

arvelu miks' ei sovi lauluihin 5, 6, 19. Viimeksi nimitettyae kuulimma

lassa syntymaepaikoillamme lauleltavan, jota myoeten sen olemma kokeneet

korjaella muistostamme, kosk' ei saanutkaan silloin kirjoitetuksi.

Jos nyt tarkemmin tutkimma naeitae nykyisajan lauluja vanhanaikaisten

rinnalla, niin ylipaeaensae saatamma sanoa, ettae ovat kehnompia

laadustaan, ei ainoasti kielen vuoksi, vaan muunki laulusomuutensa.

Lyhyitae tavuita loeytaeaen usein pitkiksi venytettynae ja pitkiae

lyhytten siaan pakattuna, jonka ohessa sanojen yksialanta (allitteratio)

on sattumoissa. Tavallisesti on niissae myoes paljo katkastuita sanoja,

jotka naeistae naeytteistae kuitenki olemma kokeneet pois karsia, jossa

tyoessae niiden monet toisinnot kokonaisemmilla sanoillansa ovat avuksi

tulleet. Niin on muuki laulusomuus naeissae kehnompi, kun

vanhanaikasissa, ainoastaan nuottiensa moninaisuudella voittavat ja

niidenpae taehden kyllae ovatki niin tavallisiksi tulleet. Oikiassa

laulussa ei pitaeisi kumpasenkaan, ei sanan, eikae nuotin, yksipuolisesti

vallita, vaan keskinaeisessae sovussa ja yhteydessae toisensa kanssa

elaemaen. Taestae yhteydestae ovat nykyisaikoina kuitenki sana ja nuotti

erinneet ja edellinen jaeaenyt oppineitten runoteelmissae melkein

itsevaltiaksi, jaelkimaeinen nykyisissae kansan lauluissa. Sana ja

nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat toistansa ja itkevaet

yksinaeisyydestaensae, sanoen:

Kaks' oli meitae kaunokaista,

Emon tuomoa tytaertae,

Vanhemman varustamata,

Kaksi siivoa sisarta;

Kaesikkaehae me kaevimmae,

Sormikkaha me sovimma,

Kilpoa kiven etehen,

Rinnan riihihuonehesen.

Pois on mennyt meistae toinen,

Toinen suuresti surevi,

Itkevi ikaensae kaiken,

Ajan kaiken kaihoavi.

Syy sihen, ettae nuotti nykyisissae kansan lauluissa on sanan ylitse

vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen elaemaen muuttumiseen

entisestae laadustansa. Entinen yksinkertaisuus tavoissa ja elaemaessae

menee vuosi vuodelta alle ja palkitaan ulkonaiselta, silmaeaen

pistaevaeltae koreudelta; vanhanaikaiset vahvat ja laempimaet, harmajat

eli valkiat sarkakauhtanat uusilta, painetuilta, ohuilta, kehnotekoisilta

takeilta; honkaiset, lujat, maalaamattomat seinaet punaisilta, ohuilta ja

kylmiltae kyhaeyksiltae; mustat, savuttuneet kanteleet korioilta,

kiiltaeviltae viuluilta.

Kun siis tavat ja elaemae muussaki kohdassa ovat muuttuneet, niin ei saa

oudostua entisen laulunki muutunnasta nykyiseen, sillae laulut, jos ovat

luontaisia, ei teeskeltyjae, kuvaelevat aikoja, joina syntyivaet,

yhtaehyvin, ja ehki paremmin, kun moninaiset muut kuvaukset. Ei muuksi

kun naurettavaksi tekeytyisi se, joka, elettaevaetae aikaansa ei arvaava,

karsaasti katselisi kaikkia, missae ei ole entisen ajan muotoinen.

Kullaki ajalla on oma luontonsa, elaemaensae ja muu olentonsa, eikae

entistae aikaa saada takaisin kaeaentymaeaen, jos kuinka koerteistae

vedettaeisi. Taetae emme nyt kuitenkaan sano nykyisten aikain

ylistykseksi entisten suhteen, vaan ainoasti niiden vuoksi, jotka aina

surevat entisen kuusen maahan kaatumista, eivaetkae arvaa, ettae vesasta

voipi uusi puu yletae, jos sitae ei jalkoihin tallata.--Niin nykyisestae

Suomen laulustaki, ehkae kuinka kehno ja vaehaearvoinen se onki, voipi

parempiarvoinen laulu yletae, jos sitae taitavasti hoidellaan ja

korjaellaan, ei kokonansa jaloissa potkita. Vanhalla laululla on jo pian

ikaensae eletty, ja uusi laulun vesa onkasvamassa, mutta moni toisi

mielellaensae Ruotsista eli muualta taeysikasvaneita puita Suomen

laulutarhaan istutettaviksi, eikae odota vesan kasvamista, tahi ei arvaa

siitae mitaeaen tulevan, jonka taehden sen huoletta heittaeaeki. Meidaen

toivotuksemme on, ettae Suomen uusi laulu perustettaisi vanhan laulun

kulmakiville, vaikkemme sentaehden katso sopivaksi, ettae koko rakennus

tulisi sen entisen pian raukeavan, paikoin jo rauenneen, mukaiseksi.

Multimusten siaan voipi hyvin panna kivijalan, erinaeisiae huoneita sopii

vaeljentaeae, akkunoita suurentaa, uloslaempiaevae muuri kiukoan ja

reppaenaen siasta raketa, koko rakennus korottaa ja vielaepae seinaetki

ulkopuolin punata. Ettei taetae uutta rakennusta vielae ole millaeaen

paremmalla onnella alotettu, sen todistaa ne moninaiset sekae

mielettoemaet ettae kielettoemaet, niin hengelliset kun maalliset

arkkiviisut, joita vuosi vuodelta joukottain ilmautuu maahan. Sen

todistaa myoes seki, ettae oppineitten tekemistae runoista ja lauluista

ei ole mainittavasti mitaenae kansan runoiksi ja lauluiksi ruvennut,

johon, Suomen kansan lauluhalua muistellessamme, lienee se ainoana

syynae, ettae ovat ulommaksi kansan mielestae, tavoista ja ennen tutusta

laulusta hairahtaneet, kun mitae kansa tuntisi omaksensa eli muuten voisi

omistaa. Se on Karjalassa kahdapuolen valtarajaa, jossa talonpoikainen

kansa paremmin kun muualla oikian arvonsa tunteva, ei vielae ole

herrasvaeen haentaeaen tunkeunut. Siellae on vielae usiammilla

vanhanaikaisilla tavoilla arvonsa, siellae, niinkun jo edellae sanoimma,

vanhoilla lauluillaki pesaensae. Herroja kun sinne ei vielae ole joka

moekkiin asettautunut, niin siitae on talonpoikainen kansa saanut vanhat

tapansa rauhassa suojella. Vielaepae on itse herrasvaekiki, missae sitae

siellae on, enimmaesti siksi tottunut talonpoikaista elaemaeae

naekemaeaen, ettei ylipaeaensae tuomitse kaikkia kansan tapoja. Niin itse

kansan lauluissaki. Mamsellitki vaelistae laulelevat niitae, eivaetkae

pelkaeae suunsa siitae pahaksi pilautuvan, jos kyllae toisia loeytyy

siellaeki, jotka pelkaeaevaet. Usiamman olemma myoes kuulleet

kantelettaki soittavan, ilman sormiensa kuluntaa varomatta eli soittoa

muuten talonpojastamatta.

Jo alussa tarpeeksi asti kerrottuamme Suomen erinaeisistae runolaaduista,

emme enaeae huolikaan muista, kun naeistae, nykyisessae

kokouksessaloeytyvistae, lauluista ja virsistae puheeksi ottaa.

Ylimalkaisesti on naeissae yksinaeisyys ja surullisuus laepikaeypaenae

aineena, ehkei kuitenkaan niin, ettei toisinaan iloisempiki mielenlaatu

ilmoittaisite. Muutamassa laulussa kuvailee tyttoe surkeuttansa ja sanoo

olevan itsellaensae "paian paeivistae pahoista, huivit huolen

kankahasta"; ja huolen kankahaksi voisi miksi ei koko taetae

laulukokousta nimittaeae. Loimi niissae melkein ylehensae on huolista

kehraetty, kude erilaatuinen ollen. Ne ovat verrattavia pilviseen

syyspaeivaeaen, jona aurinko harvoin pilvien lomasta paistaa pilkuttaa.

Niistae sopii sanoa, mitae muuan laulaja itsestaensae erittaein kertoo,

sanoen:

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Maassa mieleni makaavi,

Alla jalkojen asuvi,

Alla penkin pehtelevi,

Nurkissa nuhaelevi--

Miel' ei tervoa parempi,

Syaen ei syitae valkiampi.

Sanoimma myoes yksinaeisyyden olevan naeissae alti havattavana, ja niin

onki. Peraeti toisenlaatuisia lauluja syntyy remuisissa seuroissa ja

muissa tiloissa, joissa ihminen ei tunne yksinaeisyyttaensae

haittaavaksi.--Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta

yksinaeisyyttae, vaan kanssakaeymistae ja seuraisuutta, johon Suomen

tytoeillae ja pojilla, ynnae muulla maamme kansalla, kaukana toinen

toisista erillaeaen asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin

mielessaeaen vetivaet koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki

aineille hengen ja elaemaen, mielen ja kielen kuvaellen. Niin usein

pitaevaet puhetta ja kanssakaeymistae lintuin, kalain ja muiden

elaevaein, puiden ja kukkien, kivien ja kantojen, jaervien, jokien,

lampien ja muiden senlaisten olentojen kanssa. Seuran kaipuussa saivat

niistae joka paikalla laessae olevia ystaeviae. "Yks' on tuuli tuttuani,

paeivae ennen naehtyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja tyttoe

miehelaeaen laehtiessaensae, kun aavistelee, minlaiseksi syntymaekotinsa,

haenen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa:

Muut ne ei minua tunne,

Kotihini tultuani,

Kun nuo kaksi kappaletta:

Alimmainen aian vitsa,

Perimmaeinen pellon seivaes,

Minun piennae pistaemaeni,

Neitona vitsastamani.

Samalla mielellae lohduttaa toinen kodista eroava itsiaensae, sanoen:

Paistavi Jumalan paeivae

Muuallenki maalimassa,

Ei isosen ikkunoille,

Ei veikon veraejaen suulle.

Muuan taas yksinaeisyytensae ikaevaessae haastattelee lintua

seuraavaan tapaan:

Tule taenne, pieni lintu,

Lennae taenne, lintu rukka,

Haastele halusi mulle,

Ikaevaesi ilmoittele;

Mie sanon sinulle jaellen,

Haastan mielihaikiani.

Sitte vaihamma vajoja,

Kahenkesken kaihojamme.

Minkae osan ottamisen ja kanssakaersivaeisyyden onnettomasta tapauksestansa

eikoe anna tyttoe moninaisille elaeviksi ajatetuille aineille,

kun laulaa:

Tuota saariki saneli,

Saaren rannat raukoitteli,

Tuot' itki ihanat nurmet,

Ahot armahat valitti,

Nuoret heinaet hellitteli,

Kuikutti kukat kanervan,

Tuota piian pillamusta,

Emontuoman turmellusta;

Eipae nouse nuoret heinaet,

Ei kasva kukat kanervan,

Kasva ei sinae ikaenae

Sillae tuhmalla sialla,

Kuss' on piika pillattuna,

Emontuoma turmeltuna.

Ilmanko elaeviksi ja mielellisiksi saarta, rantoja, nurmia, ahoja,

heiniae ja kukkia ajattelematta haen sillae tavalla taisi niistae

lausua?--Ja samate se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt

kellen ilmoittaisi, etteivaet kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman

keksivae, sanoen:

Menen metsaehaen maeelle,

Puhelen Jumalan puille,

Haastan haavan lehtiselle,

Pakajan pajun vesoille;

Ne ei kerro kellenkaenae,

Kuihkaele kullenkana.

Saman ystaevyyden ja kanssakaersivaeisyyden, jonka ajatuksessansa

luonnolta nautitsivat, osottivat sille takaisin. Niin seki, joka

eraeaesti ei tieten, minne maettaeisi moninaiset huolensa, viimein

kaeskee korpin niitae poiskantamaan, lampihin hukuttamaan, kuitenki

varomalla, ettei veisi kalallisihin vesihin, sillae:

Kalat kaikki huolestuisi,

Ahvenet alas menisi,

Suuret hauit halkiaisi,

Saeren lillit liukeneisi,

Saisi siikaset surua,

Kaikki mustuisi mujehet,

Haenen hoikan huolistansa,

Murehista mustan linnun.--

Mutta muita muistellessa elkaeme unohtako kaekeae!--Yli muiden lintujen

ja muiden hengellisten eli hengetoenten olentojen oli kaeki Suomalaisille

rakas ja arvossa pidetty--saman arvon vielae taenae paeivaenaeki

nautitseva. Oliko taemae tapahtuva lyhyestae ajastansa vuoden

kauniimmilla paeivillae, taikka yksiaeaenisestae, erinaeisiae huokauksia

kuvaelevasta kukunnastansa, taikka seuravajaisesta elaemaestaensae, johon

Suomen kansa paremmin kun mihen muuhun taisi omanki elaemaensae verrata?-

-Arveloamme myoeten vaehaen itsekustaki syystae. Taemaen erityisen

arvonsa taehden kaekeae lauluissa usein muistellaan ja mainitaan

kauniimmilla nimityksillae: kultainen, hopiainen, kultakielellinen,

kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta, hietarinta, papurinta,

Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.--Vaehaeonniset huolissansa

toivottelevat haenen kanssakaersivaeisyydestae kovemmin kukkuvan, tytoet

milloin kultia ja hopehia ynnae muita koristusaineita suustansa

kukahtelevan, milloin ilmoittavan ajan, kuna naitaisivat. Emoton orpo

valittaa, ei enaeae kaeestaekaeaen iloa itsellaensae emonsa kuoltua

olevan, jos kuinka kuuntelisi ja kaeaentelisihen.--Kaeen kukunnastapa

Waeinaemoeinenki naulat uuteen kanteleensa kuvasi, ja minkae osan kaeki

ihmisten asioissa luultiin ottavan, osotetaan ehkae sillaeki, kun runossa

asetetaan yksinaeisillae sanoillansa koivun latvassa Joukahaisen sisaren

hukuntaa suremaan.--Mainitusta kaikenlaisille elaeville ja muille

olennoille ajatellusta ihmistapaisesta mielestae ja kielestae tulee

vielae seki, ettae usein annetaan lintujen ja muiden elaevien eli

hengetoenten olentojen pitkiae kanssapuheita vaelillaensae pitaeae.

Sillae tavalla istuvat linnut oikeutta, kissat ja hiiret, revot ja

jaenikset, koivun ja tuomen tyttaeret tarinoivat kaikenlaisia

keskenaensae eli ihmisten kanssa. Moni ehkae katsoo aineita ja asioita,

joiden kanssa naeillae lauluilla on tekemistae, alahaisiksi,

vaehaearvoisiksi, laulun ansatsemattomiksi. Mutta niiiikun ainaki

kansanrunoissa tapahtuu, on myoes naeissae laulaja tutut, jokapaeivaeiset

aineet valinnut, ei niitae pilvistae eli muista korkeuksista tavotellut--

taikka toisin sanoen: tutut, jokapaeivaeiset aineet ja mielenvaikutukset

ovat laulajan laulamaan pakottaneet ja laulut siitae syntyneet.--Kansan

runoelmissa mieli harvoin lentelee ylen korkialta pilvistae eli muualta

semmoisia lauluaineita tapailemaan, joilla vaan pilvissae, ilmassa ja

tuulessa onki kotimaansa, ja perustuksensa laulajan omassa mielessae,

silloin tavallisesti olevaki paremmin tuttu pilvien, ilman ja tuulen

kanssa, kun taemaen varsinaisen elaemaen. Se, joka halajaa runoelmia

semmoisista ylaehaeisistae aineista, niitae elkoeoen koskaan etsikoe

kansantekoisissa! Niitae loeytaeaen semmoisten korkiaoppisten teelmissae

ja laitelmissa, jotka vierahia taelle jokapaeivaeiselle, alahaiselle

elaemaelle, taikka sitae halpana pitaevaeiset, sihen siitae syystae

eivaet puutukaan, vaan mielensae lentimillae kohoten paeaetyvaet viimein

kunneki omissa luuloissansa loeytyvihin parempihin maailmoihin. He ovat

liikaviisaita, joillen ei kelpaa taemae nykyinen Jumalan luoma maailma;

sen pitaeis heidaen mielensae mukaan olla peraeti toisenlaisen ja

semmoiseksi kuvailevatki.--Mutta se, joka paremman maailman puutteessa

ajaksi edes tyytyy taehaen oltavaansa elettaevaeaensae, joka myoes

halajaa naehdae, tuta ja tietaeae, milliseksi Suomen kansa sitae arvaa,

eli taetae ennen on arvannut, millaiset heidaen mietteensae, toivonsa ja

yrityksensae siinae ovat,--sillae on naeiden laulujen, ehkae

alahaisissaki, vaehaearvoisissa aineissa kylliksi miettimistae ja

oppimista.--Muuten on muistettava, ettei minkaeaen laulun somuus ja

kauneus synny aineesta, vaan aineen kaeyttaemaestae tahi mielen vapaasta

liikunnosta aineita kuvatessansa. Alahaisista aineista ei siis seuraa,

ettae lauluki olisi alahainen, eikae ylaehaeisistae toisella puolella

laulun ylaehaeisyys; nimi ei pahenna miestae, jos ei mies nimeae.

Itse kirjoitustapaki eli kuvausmuoto naeissae ei lentele niin korkialle,

kun muutamien muiden, esimerkiksi itaeisten kansain runoelmissa.

Vaelistae kyllae vaehaen sihenki laatuun, mutta ei tavallisesti. Se on jo

mainittu lapsellinen luonnon ystaevyys ja tuttavuus, joka enimmaesti

kirjoitustavanki muodostaa. Enempi kun ylisuuntaisuutta rakastetaan

vertauksiin ja sanalaskuihin puettua muotoa. Usein tulee niiden kautta

lyhyt kirjoitus osottamaan laajoja ajatuksia, joista vaan joku osa on

oikein ilmoitettu ja enempi puoli eli muulla, kun jolla kulla sanalla,

vertauksella eli sanalaskulla viitoittu. Ainoastaan tottuneet semmoisissa

tiloissa naekevaet ja keksivaet laulajan oikian mielenjuoksun. Usein

sanotaan myoes jotain peraeti toista, kun mielessae makaa, vaan sillae

tavalla, ettae silloinki tottunut helposti arvaa oikian mielen. Monessa

laulussa on mieli ilman naehtaevaetae johdatusta toisiin aineisiin

kulkeva, joilla ei naeyttaeisi paljo yhteyttae ennenlausuttuin kanssa

olevan. Mutta tarkemmin tutkiessa loeytaeaen silloinki usein joku porras

niiden vaelillae. Ja jos ei aina loeyttaeisikaeaen, niin muistakame,

ettae se ilmanki ajatellessa on mielen luonnollinen laatu, usein

yhtaekkiae kaikkinaisiin aineisiin joutuvan, joista, jos kysyt jaelestae,

kuinka tulin sitaeki ajattelemaan, et itsekaeaen aina taida selvaeae

saada. Kuinka monta tuhatta ajatusta sillae tavalla eikoe vaehaenki ajan

sisaessae toisinaan ajellehda itsekunki paeaessae? Kuka voi niiden

kaikkien juonnon ja toisen toisesta siitetyn yhteyden selvittaeae?--

Taessaeki kohdassa on siis laulaja yhteistae mielen luontoa seuraava ja

sanoilla kuvaava ajatuksensa ilman varovaisuutta ja pelkoa, niinkun ne

itse tyoessae ilmoitaksen. Suomen laulun suloisuudesta emme nyt huolikaan

omaa lausettamme ilmoittaa, koska naeitae korjaellessamme vaan olisimma

tainneet liiaksi niihin rakastua, ja lauseemme, jos ei ollaki, kuitenki

naeyttaeae yksipuoliselle. Se joka enemmin halajaa erityisten mietteitae

siitae asiasta lukea, kun itsistae lauluista kokea, lukekoon entisen,

kaikista kuulusimman kotimaamme professorin, H. G. Porthaanin erittaein

Suomen runotaidosta laitettua kirjaa [4], jossa laepensae ylistaeae

Suomen laulun kauneutta ja suloisuutta. Samalla tavalla ylisti sitae

aikoinansa pispa Danieli Juslenius, lausuen: "Suomen laulun kauneutta ja

vaikuttavaista, sydaemen liikuttavaista luontoa emme taida lyhyellae

kertomisella osoittaa, ja jos vielae taitaisimmaki, niin ei kukaan

uskoisi kertomustamme todeksi, joka itse ei ole saman laulun

sisaellisimmaen luonnon kanssa tutuksi tullut. Se oikein tulvehtii niin

lausettensa kun ajatusten somuudelta, ja ilman niitae runoa ei arvata

miksikaeaen" [5].--Saksalainen tohtori H. R. von Schroeter, joka

kolmattakymmentae vuotta sitte kaeaenti ja praenttaeytti saksaksi

muutamia Suomen runoja ja lauluja,--nimittaeae runostoamme

ihmeteltaevaeksi laululaehteeksi ja luulee sen kyllae itsestaensae

ystaeviae luoksensa vetaevaen, ettei tarvitse ja kaipaa haenen erityistae

ylistystaensae [6].--Kuitenki oli niin Porthaanilla, kun Jusleniuksella,

Schroeterillae ja muilla, jotka senlaisilla lauseilla runostoamme

ylistaevaet, vaan joku pieni osa siitae tuttu, eikae sekaeaen kauniin ja

paras osa.

Ulkopuollista todistusta ei siis kaipaakaan laulumme somuudestansa,

emmekae juuri pelkaeae sen sisaepuollistakaan kaipaavan, jos ken sitae

kysyisi. Mutta jos tapaisi lukija toisinaan semmoisiaki paikkoja, joilla

ei naeyttaeisi kyllin suloa, somuutta ja kauneutta olevan, niin ensiksi

muistakoon, ettei olekaan yhden kaunis kaikkein kaunis, ja toiseksi

elkoeoen unohtako, mitae itse lauluin tekijaet asiasta arvelevat, sanoen:

Elkaete hyvaet imeiset

Tuota ouoksi otelko,

Jos mie lapsi liioin laulan,

Pieni pilpatan pahasti;

En ole opissa ollut,

Seisonut sepon pajassa--

Olen oppinut kotona,

Oman aitan orren alla,

Oman aeitin vaerttinoeillae,

Veikon vestoslastusilla.

Vaan jos joku kysyisi, mintaehden semmoisina, opistaan ja taidostaan eli

muusta mahdistaan, epaeilevinae, rupeavatkaan laulamaan, niin vastaavat

vielaeki laulajamme:

Emp' ois outo ollenkana,

Saattamaton saanutkana,

Ruvennut runon tekohon,

Vaan tuli iso ikaevae--

Se minun pani pakolla,

Sepae tyoenti tyoentaemaellae.

Saman sanoivat jo vanhuudestaki, taikka:

Kyllae huoli virttae tuopi,

Mure virttae muistuttavi,

Kaiho kantavi sanoja,

Mielalaset arveloita.------

Laulan hoikka huolissani,

Ikaevissaeni ilotsen,

Panen pakko paeivissaeni,

Jott' on iltani kuluisi,

Aamuni alimenisi,

Huopeneisi huomeneni.--

Ja sanotaanpa sanalaskunki tavoin: luotu on lintu lentaemaehaen,

huolellinen laulamahan.--Ei siis pitaeisi kenenkaeaen oudostuman sitae,

jos toisinaan saatostansaki epaeilevinae antautuvat laulamaan, kovalta

ikaevaeltae, raskailta huolilta eli vielae muiltaki syiltae pakotettuna.-

-Peljaettaevaesti on myoes monen laulun kanssa aikain muuttuessa tainnut

kaeydae, kun tytoen kanssa, joka vanhemmilla paeivillae itsestaensae

muistutteli, sanoen:

Oli mulla muoto muiden,

Oli muoto muien rinnan,

Kun ma notkuin nuorempana,

Hersyin heinaen karvallisna.--

Olin ennen, kun olinki,

Olin armas aikoinani,

Kaunis kasvinpaeivinaeni;

Olin kun omenakukka,

Tahi tuores tuomenkukka,

Tahi mansikka maeellae,

Puola polttokankahalla.

Jo kyllae kahdestiki taetae ennen olemma maininneet, missae naeitae

lauluja taetae nykyae enimmaesti tavataan. Jos Karjala myoes on heidaen

varsinainen ja ainoa syntymaemaansa eli vaan jaelkimaeinen

piilopaikkansa, siitae vaelistae olemma havanneet kahta'alle ajateltavan.

Amerikan villit kansat pakenevat tuo tuostaki Euroopalaisten edestae

synkempiin eraemaihinsa ja naemaet luonnon synnyttaemaet ja kasvattamat

laulut lienevaet samalla tavalla ulkoa maahan tulleen sivistymisen

jaloista aina edemmae ja edemmae vetaeyneet, sillae lailla nyt ainoastaan

Karjalassa loeytyen.--Talonpoikaiset lapset jaettaevaet ilonsa ja

lopettavat leikkinsae lattialla, ujostellen loukkoihin rientaeen, kun

herrasvaekeae tulee tupaan; niin arvelisimma myoes naeiden eli muiden

samanlaatuisten lauluin yli koko Suomen muinaan leikkinsae lyoeneen, vaan

sitte jo sanotusta syystae nykyiseen piilopaikkaan vaeistyneen,

entisestae olostansa muilla paikoilla ei paljo muuta, kun jaelkiae

ylehensae kaeyvissae sanalaskuissa jaettaeen. Karjalassa ovat toki siksi

vielae saeilyneet, ettae, vaikka kyllae vanhat ihmiset valittavat niiden

lapsuutensa armahien ylenkatseesta, niitae kuitenki vielae kaikilla

ijillae ja kaikissa tiloissa laulellaan. Lapsilla on erityiset laulunsa,

nuorilla naimattomilla erityiset, naineilla erityiset ja erityiset

ikaekuluilla vanhoillaki, paitsi mitae siitae laadusta on, ettae

lauletaan yhteisesti usiammilta eli kaikiltaki. Samate on lauluja

erittaein pojilla, erittaein tytoeillae, erittaein miehillae, erittaein

naisilla, erittaein ukoilla, erittaein akoilla. Yksipuolisuutta

peljaetessaemme emme taida yhtae lajia naeistae toistansa paremmaksi

kiittaeae. Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin

esimerkiksi lastenki lauluilla, joita luetaan ensimaeisen kirjan lopulla.

Moni taitaisi niitae kehnommaksi arvata, kun mitae praenttiin

toimitettaisi, mutta kuitenki ovat ne lapsilla niin rakkaat ja kauniit

mielestaensae, etteivaet paljo muita lauluina pidaekaeaen, kun semmoisia

heidaen mielensae ja aelynsae mukaan juoksevia. Se on itseensae

haemmentynyt viisaus, joka lapsille muuta taritseekaan, kun minkae

aelytae voivat, taikka joka katsoo sitae vesalle sopimattomaksi, ettae

tuulen mukaa heiluu sinne taenne, eikae asu kun taeysi puu jaeykkaenae,

kankiana. Lapsilla on omat mielensae, omat halunsa, omat

tyoensae,taitonsa ja laulunsaki, ja sen mukaan pitaeae kaikkia heihin

koskevia arvattaman.--Mainitut lasten laulut ovat kun ensimaeinen luokka

Suomen laulukoulussa. Semmoisia ovat kaikki parahimmat runoniekat

lapsuudessansa laulaneet, juuri niistae laulun luontoon tottuneet ja

mieltyneet. Muu laulukoulu sitte on itsekullaki ollut niinkun siitae

eraes laulaja kertoo, sanoen [7]:

Omat on virret oppimani,

Omat saamani sanaset,

Tiepuolista tempomani,

Risukoista riipomani,

Kanarvoista katkomani,

Vesoista vetelemaeni,

Kun olin piennae paimenessa,

Lassa lammasten keralla,

Metisillae maettaehillae,

Kultaisilla kunnahilla.--

Tuuli toi sata sanoa,

Tuhat ilma tuuvitteli,

Virret aaltoina ajeli,

Lausehet vetenae vieri.

Muuta erityistae laulukoulua Suomalaisilla ei kyllae ollutkaan. Sillae

vaikka laulukouluistaki Suomen runoissa ja lauluissa toisinaan

muistellaan, niin niillae arvattavasti ei ymmaerretae muuta, kun mikae

vielaeki maassa on tavallinen, ettae toinen opettaa toiselle laulun

ulkomuistilta laulettavaksi. Sillae tavalla ymmaerrettaevae lienee kyllae

seki toisessa kirjassa praentaettaevae laulu, jossa tyttoe kertoo

pienempaenae eraeaelle akalle muutamia lankakeriae ja raetsinaen eli

paidan laulun opetuspalkasta antaneensa, vaan jota tuhmuutta suuremmaksi

tultuansa katuu, kun ilmanki akkojen opetuksitta havatsi huoltensa kyllin

virttae jatkavan, niillae samoilla sanoillansa sitae oikiata, joka

paikassa tilallista Suomen laulukoulua osottava, josta jo ehki kylliksi

olemma edellisissae lehtiloeissae maininneet.

Suomen laulun iaestae eli vanhuudesta emme taida muuta sanoa, kun ettae

sen juuret katoaa menneisiin ylimuistoisiin aikoihin, latva naeihin

nykyisiin aikoihin koskeva. Niin naeistaeki taessae kokouksessa

loeytyvistae monella kyllae on suuriki ikae, ehkae vuosituhansia

seljaessae, vaan toiset taas eivaet ole kovin vanhoja. Vangittu pannu [8]

esimerkiksi ei voi olla vanhempi yhteistae viinakieltoaikaa kuningas

Kyoestae III:nnen hallitessa. Koiteren jaerven rannalla eli pari vuotta

sitte ja taitaa vielaeki elaeae vanha 80:vuotinen akka, Mateli

Kuivalatar, joka muutamista muilta keraetyistae tyttoein lauluista, kun

niitae haenen kuullaksensa luimma, sanoi: "no vielaekoe nyt sitaeki

maassa muistellaan ja ken sitae teille lauloi?--Minae sen ennen nuorra

tyttoenae ollen tein."--Akan ilman syytae entisestae lauluteostansa

kehuneen emme uskokaan, sillae siinaeki iaessae oli vielae hyvae laulaja

ja toiseksi niitae tekemaeksensae sanotuita tyttoein lauluja ei juuri

laulettukaan Ilomantsia ja Lieksan rajakyliae ulompana. Ainaki lauluin

ikaeae tutkiessa luulisimma jonkun osviitan niiden nykyisestae

olopaikasta saatavan. Mitae laajemmalta usiammissa eripaikoissa kutaki

laulua lauletaan, sitae vanhemmaksi luulisimma, ja enimmiten lauletaan

niitae laajemmalla, joilla on enempi toisinnoita. Taemae on ylehensae

sanottu, ei sillae mielellae, ettae se sopisi joka ainoaan erityiseen

lauluun niin yhdessae kun toisessaki kohdassa.

Ettae Suomen laulutaito on kansan omituinen siittaemae, synnyttaemae ja

kasvattama, ei ulkoa peritty, sen jo osottaa Suomen laulun omituinen

muotoki ja kaikki erityinen laatunsa toisista rinnalla kasvavista

sisaristansa, Ruotsin ja Venaejaen lauluista. Ruotsilla ei ole paljo

taemmoeisiae mielen suoria ja selviae osotuksia lauluissansa, vaan kun

jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain

toisesta, johon ajatuksessa itsiaensae vertailevat. Heidaen laulunsa

paraasta paeaestae ovat sitae laatua, kun virsilaulut taemaen kokouksen

kolmannessa kirjassa, ehkae kyllae niidenki luonnosta paljo eroavaiset.

Enimmaet Ruotsin kansanlauluista ei olekaan perijuurin kansan tekoisia,

vaan ylhaeisemmaen osan kansasta, Ruotsin muinaisen herrasvaeen laatimia.

Kansa sitte tavoissansa, siisteydessaensae ja muussa elaemaessae

herrasvaeen tavottava pakkausi tilalle, herrasvaeki siirtyi edemmae ja

jaetti tahallaan eli unohduksesta laulut jaelkeensae, jotka kansa omisti,

korjasi ja saeilytti--siitae niitae nyt kansanlauluiksi nimitetaeaen,

semmoisia enin osa ei alkuansa ollen. Omituisia, alkuperaeisiae

kansanlauluja Ruotsilla meidaen tiedosta on ylen vaehae, neki harvoin

minkaeaen veroisia. Venaejaen laulu, ehkae vaehae enemmin Suomen laulun

sukulainen, kuitenki paljo erotaksen siitae, niin ettae, kun jo sanoimma,

Suomen laulua ei taita muuhun kun itseensae verrata, juuri taemae

itseisyytensae sen vanhaa ikaeaeki todistava. Viron laulujen yhteydestae

Suomen laulujen kanssa olisi enemmin kirjoittamista, kun mihin taessae

esipuheessa aikauisimma. Ne alkuansa eivaet olleetkaan erotettuja

vaelillaeaen, vaan yksiae lauluja, sitte kansan erotessa laulujenki

toisistaan vieroten. Taemaen eron jaelkeen naeyttaeae Suomen laulu,

niinkun itse kieliki, paljo paremmin alkuluonnossansa pysyneen, muuten on

se myoes kaikella tavalla taitavampi ja runsaampi Viron laulua.--Muiden

kaukaisempain kansain laulujen verralla vielae vaehemmin rupeamma Suomen

laulua tutkimaan, ehkae kyllae seki ei taitaisi sopimaton olla. Sen

siasta panemma taehaen naeytteeksi eraeitae muukalaiskansain lauluja,

joille kuitenki sitae ennen olemma kokeneet suomalaisen puvun antaa.

Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi

laulaneen [9].

Paista paeivae, armas paeivae,

Paista paeaelle Orra lammin,

Ettae kultani naekisin

Orra lammin laitehella.

Ei niin maentyae maeellae,

Eikae kuusta kukkulalla,

Jonk' en latvahan kapuisi,

Kun vaan kultani naekisin.

Oksat poies otteleisin,

Joka lehvaen leikkoaisin--

Oksat kaikki kaunihitki,

Kaikki lehvaensae leviaet.

Oisko linnun lentoneuot,

Kohottimet kotkalinnun,

Lenteleisin, liiteleisin

Orra lammin laitehelle.

Vaan mitae miehellae minulla,

Kuta kurjanpaeivaeisellae!

Ei ole siipeae variksen,

Jolla luoksesi tulisin.

Jo olet viikon vuottanunna,

Kaiken kaunoisen ikaesi,

Sinisillae silmillaesi,

Metisellae mielellaesi.

Vaan vielae sinun tapoan,

Vielae istun vieressaesi,

Vaikka minneki menisit,

Kunneki kulekseleisit.

Kova on kahle, rautakahle,

Luja koeysi, liinakoeysi,

Rakkaus sitaei kovempi,

Lujempi siet syaenten.

Eskimaalainen (Amerikan kylmaessae, pohjaisessa maanaeaeressae) ilmottaa

surunsa ystaevaensae kuolemasta taehaen laatuun.

Voi minua mies poloista,

Kun nyt naeen istumesi

Tyhjaenae tuvassa taessae,

Asuntosi autiana.

Pois on mennyt ystaevaeni

Pimiaehaen maanpovehen,

Muuttanut Manalan maille,

Kaeynyt Kalman kartanohon.

Jota ennen iltasilla

Vuotin iltani iloksi,

Kaevin vastahan kujilla,

Koska kuulin kulkevaksi.

Tullut ei tyhjaenae kotihin,

Tuli taeyellae venolla--

Veen. koiria venossa,

Lintusia liiatenki.

Joista aeiti joutusasti,

Keitti liemen kerkiaesti;

Ruoan runsahan rakenti,

Laitti muille ja minulle.

Kun naeki lahella laivan,

Punamaston purjehtivan,

Oli luona ensimmaeisnae,

Laivan laialla laehinnae.

Veen koiransa komiat

Kanto kauppiaan kaetehen,

Toi parahat liinapaiat,

Nuolet rautaiset nopiat.

Vaan miss' on nyt ystaevaeni!

Voi kun muistuu mieleheni,

Suru saerkevi syaemen,

Huoli rinnan raatelevi.

Voi jos vierisi veteni,

Tahi itku irtautuisi,

Niinkun muilta muutamilta;

Ehkae huoli huopeneisi.

Tahi jos kuolisin minaeki,

Kaatuisin katala raukka;--

Vaan kuka kantaisi surua

Vaimostani, lapsistani?--

Niin mahan majoilla naeillae

Vielae viipyae vaehaeisen,

Vaikk' on mennyt mielestaeni,

Ilo poikennut iaeksi.

Lithovilaisen morsiamen laulu syntymaekodistansa eroava, aeitinsae

jaettaevae.

Enkoe jo sanonut aeiti,

Sanonut saoinki kerroin:

Hanki taenne tyttoe toinen

Kutojaksi, ketraeaejaeksi;

Jo olen kyllin ketraeellyt,

Kyllin kankaita kuellut,

Kyllin pessyt poeytiaesi,

Kyllin laassut lattioita,

Kyllin kuullut aeitiaeni,

En kyllin anoppiani,

Kyllin heiniae haraillut,

Kyllin laitellut lapoja,

Kyllin kukkia keraeillyt,

Seppeleiksi selvitellyt.--

Nyt ne ei kukat koriat

Kauan paeaessaeni kahaja,

Ei siniset silkkinauhat

Paista paeivaenpaistehessa,

Eikae suortuvat soriat

Tuiski tuulessa isosti;

Kun tulen kotihin toiste,

Kaeyn lakissa, en kukissa.

Sitte lakkini lavia

Vielae tuiski tuulessaki,

Kaulahuivini koria

Kumottavi kuutamella;

Vaan ne sormukset soriat

Vakassa valittelevat,

Silkkinauhani siniset

Itkevaet ikaensae kaiken.

Sikelialaisen ylistyslaulu kultasestansa.

Minne, minne mehilaeinen,

Kunne kulkusi varainen?--

Tuskin vielae tuntureilla

Aamurusko alkehessa.

Kukat kultaiset, koriat,

Kaikki vielae kaunihisti

Lepeaevaet lemmessaensae,

Utuisilla uutimilla.

Kaste kanssa kaikinpuolin

Vielae vilkkuvi kukilla;

Etkoe sure sulkiasi

Tulemasta turmiolle?--

Et sae sure sulkiasi,

Yhae lennaet loeyhyttelet;

Sano nyt matkasi minulle,

Kunne kuitenki yritit?

Menikoe mielessae sinulla?--

Jos ei muuta, jo sanonki,

Mistae saat mitatta mettae

Elinkautesi imeae.

Etkoe tullut tuntemahan,

Naekemaehaen neioistani?--

Sill' on huulilla hunaja,

Sillae suu sulinta mettae.

Lennae sinne lintuseni,

Kule sinne kultaseni;

Sieltae saat simoa kyllin,

Sieltae maeaeraettae mesiae.

Kreikalaisen tytoen lauluja kultaansa ikaevoeidessae.

En taia, aeiti kulta,

Ma kangasta kutoa;

Mull' ompi outo vaiva

Syaenalassa aina--

Tuo kehno Kirki rukka

Povea polttelevi.

Kuu kulki matkoihinsa,

Samoite seitsentaehti,

Jo yli puol'yoen aika,

Ja minae raukka valvon

Yhaeti yksinaeni.

Kaikki antoi armas aika,

Antoi kesaen, antoi talven,

Antoi joulun, antoi kekrin,

Antoi riistoa, eloa,

Ystaeviae ja iloa,

Antoi pojan aeitilleni;

Vaan mitae minulle antoi?--

Ei mitaepae milloinkana.

Taehaen nykyiseen Suomen laulujen ja virsien kokoukseen olemma kokeneet

saada kaikki meillae tutut Suomen kansan vanhat eli vanhantapaiset laulut

ja virret, niinkun Kalevalaan erottelimma kaikki kertomarunot sitae

laatua. Naein on Suomen kansan vanhoista runoelmista kaksi osaa tullut

saeilytetyksi; loihturunoista tulisi pian kolmas, jos, kuni toivomma,

saataisiin praentinalaiseen korjuun edes neki niistae, jotka jo ovat

koottuna, joka tyoe ei kyllae olekaan huokeimmia toimittaa, jos

mielitaeaen saada kaikki suunnallensa erotetuksi ja siivotuksi. Naeidenki

laulujen ja virsien erottaminen itseksensae ei aina ole ollut niin

keviae, ettei toisinaan olisi kylliksiki tyoetae jatkaunut. Virsirunot

vaelistae ylikarkaavat loihturunoihin, samoite laulutki, esimerkiksi

toisessa kirjassa praentaettaevaet metsae- ja sotalaulut, jonka taehden

niistae enimmaen, loihtusekaisemman osan olemmaki taestae kokouksesta

loihturunoin sekaan otettavaksi lykaenneet. Toisella puolen yhtyvaet

laulut nykyisempiin lauluihin ja siinaeki on raja usein tahtonut tulla

sekavaksi. Mutta kuki tekee ja laatii tyoen ymmaerrystaensae myoeten

parahiten ja niin olemma meki tehneet, emmekae pane tuota sikseenkaeaen

mielellemme, jos toisinaan olisi laulumaata joku osa muualle jaeaenyt,

toisinaan raja tullut ylikaeydyksi.--Se nyt oli vastuksena koko taemaen

kokouksen Suomen runostosta erottamisessa; sama sekavuus on tahtonut sen

eri osiihinsa laskemisessa haitaksi tulla. Niin esimerkiksi taemaen

ensimaeisen kirjan lauluista ovat paimen- ja lasten laulut liketysten

toinen toistansa, ja toisessa kirjassa loeytyvistae neitojen lauluista

olisi muutamia taittu paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi

toisilta lukea ja samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten

yhteisiksi eli urosten lauluiksi, taikka vastahakaan. Niin kolmannenki

kirjan virsilaulujen kanssa. Moni taruvirsi taitaisi toisilta arvattaa

historialliseksi, moni muinaisuskoinen pidettaeae taruvirtenae eli

vastahakaan. Niin usein muunki erottamisen ja rajoittamisen kanssa.

Jo toistakymmentae vuotta olemma naeitae keraeilleet erittaeinki

kesaeisaikoina 1828, 1831, 1832, ja vuosina 1836, 1837 olimma toista

vuotta kerrassaan, Suomen Kirjallisuuden Seuran toimella ja

kostannuksella, niin naeitae kun muitaki keraeyksiae varten Venaejaen ja

Suomen Karjalassa ynnae Lapissaki liikkeellae. Sitte siltae matkalta

kotiuttua olemma pian heittaemaettoemaellae tyoellae naeitae yksiae

lauluja ja virsiae praentin alle korjaelleet, sovitelleet ja

suunnitelleet, enimmaen osan sillae ajalla vaehintaeki neljae kertaa

uudestaan puhtaaksi kirjoitelleet, vaikkemme sittekaeaen mielemme mukaan

ole kaikkia paikkoja oikein suunnallensa saaneet. Vaan taemaen mainimma

sillae mielellae ja toivolla, ettei puuttuvaisuutta pantaisi

huolettomuuden syyksi, vaan ennemmin muun saamattomuuden. Mainittuun niin

usiasti uudistettuun puhtaaksi kirjoittamiseen on, paitsi muuta, seki

syynae ollut, ettae, kun tyoemme alla aina tulimma vaillinaisia paikkoja

yhdessae eli toisessa kohtaa havatsemaan, syksyillae 1838 ja 1839 niiden

taehden uudelleen laeksimmae Karjalaan, josta myoes kummallaki kertaa

saimma paljo lisaeyksiae ja toisinnoita ennen koottuihin. Toisinnoita

tosin onki haitaksi asti paikka paikoin kasvanut, vaikka kyllae olemma

kokeneet kaikki joutavat, mielestaemme mitaettoemaet, kerrassaan pois

heittaeae. Niin muiden seassa esimerkiksi semmoiset puhetlaatutoisinnot,

kun lenti, lensi; laehti, laeksi; saattoi, saatto, saatti; kaatoi, kaato,

kaali, kansi; olen. oon, oun; olemma, oomma, oumma, olemme, oomme, oumme;

mene, maene, mee, maeae; pane, paa; minae, mie, ma, mae; sinae, sie, sa,

sae; haen, haeaen; me, myoe; te, tyoe; he, hyoe; tuo, toi, taa; iso,

isae, taatto, taatta; emo, emae, aeiti, maammo, mamma; sisar, sisko,

sikko, siukku; veli, velji, veljyt, velo, veio, veikko; miniae, minjae,

minnae, minna; vaerttinae, vaerttaenae; lassa, lasna; kulkiessa,

kulkeissa; sanonut, sanonu, sanonna j. n. e., joita erittaein

merkitsemaeaen vaan ylen harvoin lienemmae hairauneet. Joka semmoisista

muista poisjaetetyistae toisinnoista tahtoisi tiedon, kyllae saapi sen

kaesikirjoituksistamme, jotka aiomma aesken mainitulle S. K. Seuralle

jaettaeae. Toinen huolettavampi asia on ettemme aina ole tainneet osata

toisintojen seasta sominta ja parasta iise lauluun valita, vaan sen siaan

ottaneet jotain kehnompata, vaehemmin sopivata. Mutta mikae missaeki

olisi somin, sitae ei aina kaesitae ajattelemallakaan ja miettimaellae;

vaelistae sattuu, vaelistae taas pitaeae monenki paikan jaeaedae

vaehemmin valmiinnaekoeiseksi. Jos joskus naeistae lauluista tulisi

toinen uusi laitos praentaettaevaeksi, niin pankoot ja sovitelkoot

silloin toiset paremmin, ikaeskun ne, jotka joita kuita naeistae ehkae

ottavat ulkokielille kaeaentaeaeksensae, ennen tyoehoen ruvettuansa

mahtavat silmaeillae toisinnoitaki ja valita, mikae niissae saattaisi

paremmin sanottu olla, kun itse paeaeluvussa. Jo naeiden maineena olevien

toisintojen paljous mahtaa vapauttaa meitae siitae luulosta, ettae

olisimma naeitae lauluja omilla laitoksillamme lisaenneet eli muilla

vierailla sanoilla parsielleet. Emmekae siitae nyt virkaisi mitaenae, jos

ei ainaki, jotka kansanlauluja ovat korjaelleet, olisi tulleet saman

luulon alaiseksi. Ne, jotka ovat tottuneet erottamaan kansanlauluin oman

somuuden ja luontaisuuden, myoes kyllae helposti erottaisivat, jos niihin

mitae olisi ulkoa lisaetty. Ei yksikaeaen kukka ole arempi vierasta

koskemista suhteen, kun kansanlaulut. Joku ainoa vieras sana, jolla

luultaisi parannettavan, usein pilaisi koko laulun somuuden. Sen

tietessae olemmaki aina varoneet, niihin mitaeaen lisaeksi panna, ja vaan

aikaharvoin jonkun poisjaeaeneen sanan vaillinaiseen paikkaan panneet,

senki useimmiten muistossa saeilyneistae kuulluista--sillae paljo olemma

ainoastaan kuulleet laulettavan, erittaeinki vesimatkoilla ja muissa

tiloissa, joissa kirjoitus ei syntynyt.

Naeistae lauluista ei ole juuri yhtaeaen, jota emme olisi kansassa

tavanneet, vaikkaonki joita kuita ennen praentaettynae taeydellisemmissae

eli vaillinaisemmissa tapailemissa [10]. Kun ne nyt kaikki olemma taehaen

yhteen liittaeneet, niin toivommaki taemaen laulukokouksen siinae

kohdassa taeydelliseksi, ettei tarvitse muualta praentaetyitae lauluja

hakea, joita taessae ei loeytyisi. Ei ennen praentaetyitae kyllae usein

tavata entisessae muodossaan, vaan vaelistae toisinnoissa, vaelistae

usiampaan erilauluun erinneenae, joka tulee siitae, ettae kun kehnommilta

laulajoilta ennen lienee erilauluihin kuuluvia asioita ja sanoja yhteen

laulettu, niin saivat sekae meiltae ettae muilta sillaetavoin sekavasti

praentaetyiksiki, vaan ovat nyt tulleet paikoillensa asetetuiksi ja

jaerjestetyiksi sitae myoeten, kun paremmat laulajat niitae lauloivat eli

muuten olemma aelynneet. Taemaeki jaerjestaeminen on usein kyllae

hankalata tyoetae ollut. Eri laulajat yhden laulun melkein aina laulavat

usiampaan enemmin eli vaehemmin toisistaan eriaevaeaen tapaan. Mikae

muistaa sen taeydellisemmaesti, kuka vaillinaisemmasti, kuka vaan

muutamia sanoja ja eraeitae paikkoja tavotteleva, muistonsa kehnoutta

poisjaeaevistae syyttelevae. Eikae sekaeaen olisi niin suurena haittana,

vaan kun vielae sen ohessa useinki laulellaan niin sekavasti, ettae

yksiae sanoja ja paikkoja milloin vedetaeaen yhteen, konsa toiseen

lauluun, niin viiteen, kuuteenki toisinansa; taikka kun yksiae lauluja

lauletaan niin eritapaisesti, ettae pian joka toinen vaersy on

erinkaltainen. Semmoisia jaerjestaeissae saapi kyllae visusti miettiae ja

tarkata, kuinka kaikki saataisi parahimmaan sopuun keskenaensae, ja ettei

tulisi johon kuhun lauluun liitetyksi, mikae alkuansa mahtoi peraeti

toiseen kuulua.

Yksiae lauseita tavataan paikkapaikoin kahdessa eli usiammassaki eri

laulussa. Niistae ei tule meitae syyttaeae, taikka ajatella, kun olisimma

hyvaesti voineet poisheittaeae ne ja neki sanat jostain laulusta, koska

ne jo tavattiin jossain toisessa edellisessae. Sihen meillae ei ole ollut

oikeutta. Jos yhdessae laulussa jo tavattiin sanat: naeillae raukoilla

rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: taellae inhalla iaellae,

katovalla kannikalla, taikka: voi minae poloinen poika, voi poika polon

alainen, niin se ei estae, etteivaet saisi toisessaki tavattaa. Semmoisia

lauseita mahtoi jo ikivanhuudesta kaeydae kun muitaki sananparsia

kansassa, jonkalaisina helposti tulivat muuttumattomina milloin mihinki

lauluun sekaumaan. Eikae ole ensinkaeaen kansanlauluissa semmoinen asia

kummiteltava; tapahtuupa vaelistae oppineittenki keskellae, ettae

kaeyttaevaet kun omiansa, mitae jo ennen on tullut muilta sanotuksi.--

Erilaatu taasen on sen asian kanssa, ettae virsilauluissa usein kerrotaan

sana sanalta edellisiae, samassa virressae olevia lauseita. Se on Suomen

virsilaulun omaisuus, ja ken sitae ei katso kaunistavaksi, toki katsokoon

suattavaksi. Olisimma kyllae voineet vaelttaeae, ettei semmoisia yhdessae

virressae sattuvia, usiammasti kerrottavia lauseita olisi enaeae

jaelkisissae sioissansa praentaetty. Jos vaan olisimma panneet

ensimaeiset sanat niistae ja osottaneet toistenki seuraavan, niin olisi

siinae tainnut olla kylliksi. Mutta toisinki puolin miettien, ja koska

niiden taeydellinenki kertominen ei tule kirjan suuruutta lisaeaemaeaen,

kun kahdella, korkeinta kolmella lehdellae, niin olemma katsoneet

sopivammaksi, sillae tavalla praettaeyttaeae taeydellisesti, kun

lauletaanki.

Usiampi naeistae lauluista taitaisi kyllae aekkinaeisempiae lukijoita

varten erityisiae selvityksiae tarvita. Niin esimerkiksi tanssi- ja

haeaelaulut niitae seuraavista tanssi- ja haeaetavoista. Jos aikaa ja

tilaisuutta saamma, niin kyllae miksi emme saataki jossain neljaennessae

kirjassa vasta semmoisia selvityksiae toimittaa, vaan naeihin kolmeen

olemma paljaat laulut siltaensae toimittaneet. Kuitenki aiomma kolmannen

kirjan lopulla kaikki oudommat sanat selvittaeae. Paikkoja, joista

itsekuki laulu olisi saatu, on tyoelaes ja mahdotonki nimittaeae muulla

tavalla, kun minkae jo olemma tehneet taemaen esipuheen IV:nnellae ja

V:dennellae sivulla, koska harvoin onki joku laulu taeydellisesti

yhdestae paikasta ja yhdeltae laulajalta saatu, vaan usiammilta paikoilta

ja usiampain laulannasta nykyiseen muotoonsa kasvanut.

Kyllae kymmenellae ja vielaeki usiammalla, vaehae toisistaan eriaevillae

nuoteilla laulellaan naeitae lauluja eripaikoilla. Muutamat vielae

sillaeki lisaeelevaet nuottitapoja, ettae ensisti joka vaersyn toisesti

kerrottua, eli ilmanki kertomatta, panevat joita kuita erityisiae sanoja

jaelkeen, taikka kertovat vielae kolmannesti loppusanat itsestae

vaersystae, jotta tulee esimerkiksi seuraaviin tapoihin laulettavaksi.

Ruvetkasme, rohjetkasme,

Kauniissa joukossa,

Elkaes aeaentaemme haevetkoe,

Kauniissa joukossa,

Vaikk' on lapset laulamassa,

Kauniissa joukossa, j. n. e.

Ompa mulla kultainenki,

Ompa vainen niinki,

Sen punaisen paeivaen alla,

Ompa vainen niinki,

Sinisukka, saapasjalka,

Ompa vainen niinki,

Verkavaesti, sarkatakki,

Ompa vainen niinki,

Palttinapaita, pumpulihuivi,

Ompa vainen niinki,

Leikkatukka, liippahattu,

Ompa vainen niinki j. n. e.

Suru tuli Suomen maalle,

Ai, ai Suomen maalle,

Suru tuli Suomen poikasille,

Ai, ai poikasille,

Itku pitkae piikasille,

Ai, ai piikasille,

Mure musta vanhemmille,

Ai, ai vanhemmille j. n. e.

Empae uskonut olisi,

En vainen olisi,

Vaikk' oisi sata sanonut,

Vaikka sata sanonut,

Tuhat suuta tunnustanut,

Suuta tunnustanut,

Tuhat kieltae kertoellut,

Kieltae kertoellut j. n. e.

Taemmoeinen vaersyjen vaelittaeminen erisanoilla juuri osottaa jotain

kansassa siinnyttae eli sikiaevaetae halua, entisestae yksinkertaisesta

laulunuotista poiketa, moninaisempia saada, ja on kun joku porras

entisten ja nykyisten laulunnottien vaelillae.--Muutamilla muillaki

kansoilla, esimerkiksi Hispanialaisilla, Kreikalaisilla, Venaelaeisillae,

on ulkonaisen rakentonsa suhteen Suomenlaatuisia nelimitta runoja, joita

myoes mahdetaan laulaa, vaan joiden nuotit meillae ovat tuntemattomat,

ettemme taida niitae Suomen runonuotin rinnalla tutkia. Emmekae vielae

tunne omista Suomenkaan nuoteista, kun jonkun pienemmaen osan, koska

niitae ei ole keltaeaenparemmalta soittoniekalta keraetty. Sen vaan

tunnemma ja tiedaemmae, ettae Suomessa loeytyy kansan seassa paljo

erityisiae, usein kyllaeki kauniita, luontoa vaikuttavaisia nuotteja,

joita ei toki pitaeisikaeaen ilman keraeaemaettae ja korjaamatta

heittaeae! [11]. Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla, joissa erittaeinki

Karjalassa vanhoja kanteleita vielae pidetaeaen ja kanteleen soittoa

rakastetaan, laulellaan naeitae lauluja toisinaan kanteleen aeaenen

avulla, s. t. s. laulaja laulaa ja soittaa yhdessae. Kanteleella oli

ennen vanhaan oma haltianeitsensae, jota Kantelettareksi eli

Kantelehettareksi nimitettiin. Kun haenen huolensa kanteleesta jo on

vaehennyt, ja kohta taitaa peraeti loppua, niin toki toivom haenellae

nykyaikoina siksi joutoa olevan, ettae ottaa naemaet laulutki huostaansa,

liiatenki, kun jo entisessae virassansa lienee niiden kanssa kyllinki

tutuksi tullut. Sillae toivolla ja mielellae olemma taelle

laulukokoukselle antaneet nimensae Kanteletar.

Elkoeoen uskoko kukaan, ettae naemaet olisivat ne ainoat perintoejaetteet

Suomen muinaisista lauluista. Toinen mokoma on epaeilemaettaeki vielae

poissa, keraeaemaettae. Taemmoeisiae keraetessae kohtaaki paljo

vastuksia, jotka pitkittaevaet tyoetae ja saattavat sen muutenki

vaikiaksi. Kansa niitae milloin pitaeae ylen halpana, ettei kehtaa

kirjoitusta vasten, eikae muuten herrasvaeen kuullessa laulaa, milloin

taas luulee niitae jumalattomiksi ja pelkaeae tilintekoa. Eikae ollenkaan

ole ihmeteltaevae taemae viimeksi mainittukan kansan luulo ja pelko,--

ompa moni oppineemmistaki ihmisistae ajatellut ja sanonut niin

taemmoeisten, kun kaikenlaisten muiden maallisten lauluin ja tarinain

oikian kristillisen elaemaen harjoitusta maassa estelevaen. Jos niin

olisi, niin toki olisimmaki paremmin tehneet, ne kerrassaantuleen nakata,

kun praenttiin toimittaa, ja sitaeki paremmasti, jos niitae emme

ensinkaeaen olisi unohduksen tieltae keraenneet ja korjanneet. Sillae

niin jumalattomat mielestaemme emme olekaan, ettae ehdolla hankkisimma

esteitae kristilliselle elaemaelle, jolla ilmanki hankkimatta kyllae

lienee vastusta maailmassa. Sen sanomma vielae kertoen, ettae vielae

nytki, kaiken ja monivuotisen vaivam peraestae, saisivat paikalla

praentin siasta lieteen lentaeae naemaet laulut ja virret, jos niistae

mainitussa kohdassa mitaeaen haittaa, vastusta eli muuta haemmennystae

pelkaeisimmae. Mutta olemma kuulleet, kristillistae elaemaetae olevan

usiammasta laadusta, eikae sitae yli muiden oikiaksi kiitettaevaen, joka

naeiltae ja muilta samanlaatuisilta aineilta taitaisi haeiritettaeae. Sen

on usiampi vielae niistaeki sanonut, joita nykyaikoina vaelistae oikein

soimataan kiivaudesta kristillisyydessae.--Kallio ei liikahtele

kovassakaan tuulessa, vaan vaahti vedellae pyoerii pienimmaenki loeyhkaen

edessae. Ja joka luulee kenenkaeaen mielen ja ajatukset naeiltae

pidaetettaevaen, etteivaet paeaese oikiaan kristilliseen tuntoon

heraeaemaeaen, se ennen naeitae ja meitae tuomitsematta haevittaekoeoen

maailmasta kaikki joutavat, mielettoemaet puheet, seurat, hypyt, tanssit,

soitot ja muut semmoiset--kieltaekoeoenpae linnutki ilmassa laulamasta,

koska ne kuitenki tiettaevaesti eivaet aina laula luojansa ylistystae,

vaan luillansa useinki suosittelevat toisiansa--kieltaekoeoen myoes maan

kasvamasta muita, kun ristinkukkia, Kiesuksen kaemmekoeita ja Maarian

vuodetheiniae.--Kristillisyys on iso, monihaarainen ja monilehvaellinen,

latvallansa taivaaseen ylettyvae puu. Jos linnut ei sovi yhdelle oksalle

laulamaan, niin sopivat toiselle. Mutta oksaa emme pidae lintujen

laulannasta sen pahempana. Emmekae myoes ylitse kaikista muista katso

niitae oksia kauniiksi, jotka alti nuruvat sitae, ettae puu kasvaessansa

kohotti heidaet juuripuolesta ja maapinnasta korkiammalle ilmaan, jonka

taehden latvoillansa yhae nuokkuvat alaspaein, eivaetkae koskaan tyydy

nykyiseen oloonsa jaosaansa, vaan tahtoisivat puun juureen asentonsa.

Kaikilla on heillae kuitenki juuresta yloesnousevavoimansa.--Sillae

mielellae emme pelkaeae naeistae sitae luultua kristillisyyden vastusta

tulevan, vaan ennemmin, paitsi muuta hyoedytystae, monellenki jotain

kaunista, syytoentae ja viatonta mielenpidettae, joka toisinaan ehkae

estaeae sen pahempiin yrityksiin johtumasta ja sekaumasta.

Niin laehde nyt Kanteletar matkoihisi, ei esteeksi hyville tavoille,

kristilliselle mielelle ja elaemaelle, tahi muille hyville

tarkoituksille, vaan jaelkinaeytteeksi ja osotteeksi entisen ajan

elaemaestae, tavoista, mielestae ja muusta laadusta, kun myoes joksiki

tienviitaksi Suomen tulevalle laululle ja laulajoille, ja muille

ystaevillesi sekae hyvaensuovillesi syyttoemaeksi ajanvietteeksi, jos ei

huvitukseksi ja opiksi!--Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet

taida olla vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti

sinun, ja itse olet sen ajan lapsi. Koeyhaeltae vanhemmalta ei ole lapsen

paljo perittaevaeae; elloes sentaehden koeyhyyttaesi ja talonpoikaista

pukuasi ujostelko! Nyt on aika rikkaampi moninaisilta opeilta, tiedoilta

ja taidoilta, niin siittaekoeoen, synnyttaekoeoen ja kasvattakoon

parempia lapsiaki!--Niillen taas, jotka liiaksi mieltyvaet sinuun, ja

ylimaeaeraeisesti kiittaevaet, kuiskaa korvaan ja sano, et ansatsevasi

semmoista liikanaista ylistystae. Muistuta heitaemoninaisista

vajavaisuuksistasi, esimerkiksi siitaeki, kuinka yhae kohtaavissa,

paeaelle pakkaavissa huolissasi harvoin olet juuri mitaeaen pysyvaeistae,

oikein levottavaista lohdutusta loeytaenyt, vaan useimmin tavotellut pian

jaelle meneviae tekolohdutuksia, joihin et kyllae itsekaeaen ole voinut

tyytyae, jos kohta sen, lapsellisella kerskaamallasi, maailman kuullessa

vaelistae sanoisitki. Taikka miksi neuon ja opetan sinua, etkoe jo itse

aikaa sitte

ole laulanut:

Kun kuulen sanottavaksi,

Eli liioin pantavaksi,

Silloin seison selvemmaesti,

Piaen paeaetae pystymmaesti,

Olen kun oriheponen,

Tahi saelkoe saeaertae lyoeen;

Kuulisin kiitettaevaeksi,

Yhenkaeaen ylistaevaeksi,

Alempana paeaen pitaeisin,

Alas silmaet siirteleisin.

Helsingissae 9 paeivae Huhtikuuta 1840.

Elias Loennrot

ENSIMAeINEN KIRJA

Yhteisiae Lauluja

I. Kaikille yhteisiae

1. Eraeskummainen kantele.

Ne varsin valehtelevat,

Tuiki tyhjeae panevat,

Jotka soittoa sanovat,

Arvelevat kanteletta

Vaeinaemoeisen veistaemaeksi,

Jumalan kuvoamaksi,

Hauin suuren hartioista,

Veen koiran koukkuluista;

Soitto on suruista tehty,

Murehista muovaeltu:

Koppa paeivistae kovista,

Emaepuu ikipoloista,

Kielet kiusoista keraetty,

Naulat muista vastuksista.

Sentae ei soita kanteleni,

Ei iloitse ensinkaenae,

Soitto ei soita suosioksi,

Laske ei laatuista iloa,

Kun on huolista kuvattu,

Murehista muovaeltu.

2. Elkaeae oudostuko.

Otettiin minusta outo,

Varsin virhi viskattihin,

Minun lapsen lauluistani,

Pienen pilpatuksistani;

Minun liioin laulavani,

Pahasti pajattavani.

Vaan elkaeae hyvaet imeiset

Tuota ouoksi otelko,

Jos mie lapsi liioin laulan,

Pieni pilpatan pahasti;

En ole opissa ollut,

Seisonut sepaen pajassa,

Saanut ulkoa sanoja,

Loitompata lausehia;

Olen oppinut kotona,

Oman aitan orren alla,

Oman aeitin vaerttinoeillae,

Veikon vestoslastusilla.

3. Kiven alla kieltaejaeni.

Laulaisinpa, taitaisinpa,

Osajaisinpa olisin,

Laulaisin minae kotona,

Vaan en julkea kylaessae;

Kylaen naiset nauranevat,

Ihmiset imehtelevaet,

Minun lapsen lauluvani,

Pienen piepotuksiani,

Jos ma lapsi liioin laulan,

Paljo mieletoen pajatan.

Eik' ole hullun kieltaejaeistae,

Ankaran asettajaista;

Kiven all' on kieltaejaeni,

Maan alla masentajani,

Jo on pelto peittehenae,

Nurmi kaunis kattehena,

Silmillae heliaet hiekat,

Jaloilla muhiat mullat.

4. Miksi en laulaisi.

Laulavat Lapinki lapset,

Heinaekengaet heittelevaet,

Hirven harvoilta lihoilta,

Petran pienen pallehilta;

Niin miks' en minaei laula,

Miks' ei laula meiaen lapset,

Ruoalta rukihiselta,

Suulta suurukselliselta?

Laulavat Lapinki lapset,

Heinaekengaet heittelevaet,

Vesimaljan juotuansa,

Petaejaeisen purtuansa;

Niin miks' en minaei laula,

Miks' ei laula meiaen lapset,

Juomalta jyvaelliseltae,

Oluelta ohraiselta?

Laulavat Lapinki lapset,

Heinaekengaet heittelevaet,

Nokisilta nuotioilta,

Hiilisiltae hiertimiltae;

Niin miks' en minaei laula,

Miks' ei laula meiaen lapset,

Lavitsoilta lautaisilta,

Huonehilta honkaisilta?

5. Laula, laula kieli keito!

Suu kurja sulin pakaja!

Etpae silloin laajoin laula,

Etkae aivan pitkin piuska,

Kun sa kuolet kurja kieli,

Katonet katala raukka;

Kun on suussa surman suitset,

Surman paeitset paeaelaella,

Kaulassa Manalan kahle,

Tuonen ohjat olkapaeillae.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja suun pakaja!

Etpae silloin laajoin laula,

Etkae aivan pitkin piuska,

Kun viisin vyoeteltaenehe,

Kuusin kengiteltaenehe,

Paeaelle lauan lasketahan,

Liina paeaelle liitetaehaen.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!

Etpae silloin laajoin laula,

Etkae aivan pitkin piuska,

Kun sa vieaehaen viluhun,

Pakkasehen paiskatahan,

Lauta alle, toinen paeaelle,

Kupehelle kummallenki.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!

Etpae silloin laajoin laula,

Etkae aivan pitkin piuska,

Tuonen tuopin tuomisilta,

Manan kannun kantamilta;

Kehnot siell' on tuopin tuojat,

Kannun kantajat katalat.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!

Etpae silloin laajoin laula,

Etkae aivan pitkin piuska,

Kun sa suuni ruohon kasvat,

Kieleni heliaen heinaen,

Vatsani vihannan viian,

Kulman oravikuusen.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!

Laula vaikka laskematta,

Ja helaejae heittaemaettae!

Jaeaepi suuta surmallenki,

Kieltae maassaki maeraetae,

Tuonen toukkien jyviae,

Manalan matojen syoeae.

6. Aeiae on aeaentaeni kulunut.

Lauloin ennen lapsempana,

Kieltae pieksin pienempaenae,

Vaan en nyt sanoa saata,

Enkae kielin kerskaella;

Kieleni minun kipiae,

Saeveleni sangen sairas.

Aeiae on aeaentaeni kulunut,

Saeveltaeni suuri saeie,

Sitte mennehen sykysyn,

Sitte toisen toukoaian.

Yskae on suuni sulkenunna,

Tauti salvanna sanani,

Jotk' ennen jokena juoksi,

Myoetaevirtana vilisi.

Niin mun ennen aeaeni juoksi,

Kun lyly lumella juoksi,

Venonen jokivesillae,

Mastilaiva lainehilla.

Nyt on aeaeneni poloisen,

Minun kurjan kulkkutorvi,

On kun karhi kaskimailla,

Hangella havupetaejae,

Vene kuivilla kivillae,

Reki rannan hiekkasilla.

7. Kuoli rakentajani.

Ei kumaja kuiva kulkku,

Eikae rintani rimaja,

Kun ei voilla voiettane,

Rakettane rasvasilla.

Ei oo voilla voitajoa,

Rasvoilla rakentajoa

Kun ennen oma emoni;

Sepae voilla voiellutti,

Sekae rasvoilla rakenti.

Jo nyt on kuollut kuusi vuotta,

Kaonnut kaheksan vuotta,

Kuollut voilla voitajani,

Rasvoilla rakentajani.

8. Silloin laulan, konsa jouan.

Tupa on taeynnae tuppisuita,

Poeytae poenkiae mahoja;

Ei olle virren virkkajoa,

Asian alottajoa,

Kun en mie ruma, ruvenne,

Lapsi laiha laikahtane,

Virsiloeitae virkkamahan,

Asiita alottamahan.

Silloin laulan, konsa jouan,

Konsa jouan ja kykenen,

Kons' ei kaurani karise,

Eikae heinaeni helaejae,

Rukihini ei rutaja.

Nytpae ei kaurani karise,

Eikae heinaeni helaejae,

Rukihini ei rutaja;

Niin tuonko tupahan virret,

Saan sanani laempimaehaen,

Istume ilokivelle,

Luome leikkikalliolle,

Ilovirret vieressaeni,

Saatavillani sanaset.

9. Ei sanat sanoihin puutu.

Kyll' on maata kyntaejaellae,

Ahoja ajelijalla,

Kangasta kaevelijaellae,

Vettae viljoin soutajalla,

Viel' on virttae laulajalla,

Runoja rupeajalla.

Ei sanat sanoihin puutu,

Virret veisaten vaehene;

Ennen metsae puita puuttui,

Metsae puita, maa kiviae,

Ennenkuin runo sanoja,

Runon lapsi laululoita.

Sanasta sana tulevi,

Kypenestae maa kytevi,

Laulu paeaestae laajenevi,

Virsi veisaten venyvi.

Sitae suu pakaelevi,

Mitae mieli tietelevi,

Sinne laulaja menevi,

Kunne virsi viittoavi.

Tuhma lauluhun latovi,

Vierittaevi virtehensae,

Mitae sylki suuhun tuopi,

Vesi kielelle vetaevi.

Tuosta tunnen tuhman virren,

Pitkae virsi tuhman virsi,

Kaksi kaunista sanoa,

Tahi ei taeyttae kahtakana.

Viisas virren veisoavi,

Oppinut osaelevi,

Sanat saapi paikallehen,

Luottehet lomia myoeten;

Suu se syytaevi sanoja,

Kieli luopi luottehia,

Niinkuin ratsu jalkojansa,

Ori konsti koipiansa.

Viisas virren veisoavi,

Ajallaan lopettelevi;

Hyvae on laulu loppuvasta,

Lyhyestae virsi kaunis.

Mieli on jaeaemaehaen parempi,

Kun on kesken katkemahan.

Eipae koski kielaskana

Laske vettaensae loputen,

Eikae laulaja hyvaeinen

Laula tyyni taitoansa.

10. Jos ma lauluille rupean.

Jos ma lauluille rupean,

Virrentoeille tyoenteleme,

Laulan pihlajat pihalle,

Tammen keskitanhualle,

Tammelle tasaiset oksat,

Joka oksalle omenan,

Omenalle kultapyoeraen,

Kultapyoeraelle kaekoesen;

Kun kaeki kukahtelevi,

Kulta suusta kuohahtavi,

Vaski leuoilta valuvi,

Kultaisehen kuppisehen,

Vaskisehen vakkasehen,

Ilman maahan vieremaettae,

Rikoille ripoamatta.

Siitae tammen taittelemma,

Pihlajat pirottelemma,

Tyvet teemmae tynnyriksi,

Latvat laivan mastiloiksi,

Kesken kesti poeytaesiksi,

Pikariksi pienet oksat.

11. Luonenko, lopettanenko?

Mieleni minun tekisi,

Aivoni ajattelisi,

Laehtiaeni laulamahan,

Saahani sanelemahan;

Monet on taiot taskussani,

Ajatukset vyoeni alla,

Saoin saatuja sanoja,

Tuhat virren tutkelmata.

Laulaisinpa, taitaisinpa,

Kellittaeisin, kestaeisinpae,

Laulaisin lahoissa naeissae,

Kehikoissa kellittaeisin,

Vaan on muustaki muretta,

Huolta huomispaeivistaeni,

Etten tieae tiimalleni,

Enkae taia tarkalleni.

Suuni sulkea pitaeisi,

Kiini kieleni sitoa,

Laata virren laulannasta,

Heretae helaejaemaestae.

Niin luonen, lopettanenki,

Herennenki, heittaenenki,

Paremmille laulajille,

Taitavammille runoille.

Kelin virteni keraelle,

Suorittelen sommelolle,

Panen aitan parven paeaehaen,

Luisten lukkojen taaksi,

Ettei paeaese paeivinaehaen,

Selviae sinae ikaenae.

12. Ei runo rahatta laula.

Laulaisinpa, taitaisinpa,

Vaan en mie rahatta laula,

Suut' en kullatta kuluta,

Pieksae kieltae penningittae.

Laulajan laki vaesyvi,

Runon kulkku kuivettuvi,

Rahatonta laulaessa,

Kullatonta kukkuessa.

Emmae aeijiae anoisi,

Enkae paljo pakkoaisi:

Aeyrin suun avamisesta,

Riunan kielen kaeaentymaestae,

Kopeikan koko sanalta,

Puolen puolelta sanalta.

Tahi kysyn miestae miekkoinehen,

Satuloinehen hevoista,

Kuningasta linnoinehen,

Pappia kirikkoeinehen.

13. Virren kiittaejaelle ja moittijalle.

Siin' oli virsi kuullaksenne,

Toinen ilman ollaksenne;

Kumartakaa kuulijani,

Otsin maahan oppijani!

Ken taetae virttae kiittaenevi,

Laulua ylistaenevi,

Sille poika syntyoehoen

Kyntaejaeksi, kylvaejaeksi,

Vastaskoivun valkoiseksi,

Meren kaislan kaunoiseksi,

Viisahaksi, kun isonsa,

Laepi kaeymaehaen keraejaet,

Jutut julki jaksamahan.

Kenpae virttae moittinevi,

Laulua alentanevi,

Sille tyttoe syntyoehoen

Paetsirinnan valkoiseksi,

Tervaskannon kaunoiseksi,

Niin on laiska, kun emonsa,

Alla aian maattavaksi,

Lepikkoeoen levaettaevaeksi.

14. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,

Toisinpa taenaei paeaenae:

Elettihin meillae ennen,

Oltihin ojan takana,

Ojapuita poltettihin,

Ojavettae keitettihin:

Syoetihin ojakaloja,

Isolassa ollessani,

Emolass' elaeessaeni.

Toisin silloin Lappi lauloi,

Hyrehti hyvaesukuinen,

Vennon joukio jorisi,

Vennon joukko jouatteli,

Hyvaen sammon saatuansa,

Kirjokannen tuotuansa.

Toisin silloin touko kasvoi,

Toisin maa orahan otti,

Toisin paistoi paeivae silloin,

Toisin kuutamet kumotti.

15. Ve'en varaiset.

Oli meitae, kun oliki,

Oli ennen aikoinansa,

Siskoja sininen silta,

Veikkoja veno punainen.

Tuli tuuli, otti laian,

Tuli toinen, toisen otti,

Kolmansi kokan repaesi;

Tuli viimeinen vihuri,

Sepae vei koko venehen.

Jaei veikot veen varahan,

Joutui sormet soutimeksi,

Kaesivarret vartimeksi,

Peukalo peraemelaksi.

Soua sormet tuolle maalle,

Kussa puut punalle paistoi,

Puut punalle, maat sinelle,

Kivet kiiltaevaet vaselle,

Hopialle hongan oksat,

Kullalle kukat kanervan.

16. Ve'en varaiset (toisin).

Oli meillae, kun oliki,

Oli ennen aikoinansa,

Siskoilla sininen silta,

Veikoilla vene punainen.

Nousi tuuli tuulemahan,

Ilman ranta riehkimaehaen,

Tuuli puut havuttomaksi,

Kanarvat kukattomaksi,

Heinaet helpehettoemaeksi.

Siitae taittoi siskon sillan,

Veikoilta venon hajotti,

Jaetti veikot veen varahan,

Siskot siirraelti salolle;

Jaetti sormet soutimiksi,

Kaemmenet kaesimeloiksi,

Hongan oksat huonehiksi,

Katajat kamariloiksi.

17. Muinainen kaekeni.

Kukkui muinainen kaekeni,

Entinen ilokaekeni,

Kukkui illat, kukkui aamut,

Kerran keskipaeivaellaeki,

Syaenyoellae sylkytteli.

Jo on kuollut kuusi vuotta,

Kaonnut kaheksan vuotta,

Viety entinen iloni,

Syoety kullan kukkujani.

Mikae soei minun kaekeni,

Kuka kullan kukkujani,

Kun ei kuulu kukkuvaksi,

Illalla iloitsevaksi,

Paeivaenlaskun laulavaksi,

Minun iltani iloksi,

Huomeneni huopeheksi,

Aina aikani kuluksi;

Jott' ei ois illoilla ikaevae,

Ei apia aamuisilla.

18. Jumalaan turvaava.

Enpae tuota tunnekana,

Tunnekana, tieae

Kulle syylle sylveaeme,

Kulle laaume laulle;

Jop' on minua jotki suotu,

Jotki suotu, kutki saatu,

Sillaksi likasioihin,

Pahan paikan polkimeksi.

Joko nyt heitti Herra Kiesus,

Hylkaesi hyvae Jumala,

Sukukunnan surtavaksi,

Heimon helliteltaevaeksi?

Vaan elloes sukuni surko,

Kamaloiko ristikansa,

Mun poloisen paeiviaeni,

Angervoisen aikojani!

Eipae heitae Herra Kiesus,

Hylkeae hyvae Jumala,

Kun mae luome luojahani,

Heitaeme Jumalahani.

Suvun syoetti, synnyn syoetti,

Esivanhemman elaetti;

Niin miks' ei minua syoetae,

Kuks' ei kurjoa elaetae,

Sukukunnan suupaloilla,

Heimokunnan hempuloilla.

19. Kuin saisin, en heittaeisi.

Kun mae kerran kengaet saisin,

Kerran kestaevaen hevosen,

Kerran korjan kelvollisen,

Kerran paian palttinaisen;

Niin kuin kerran kenkisime,

Empae ennen riisuisime,

Enkae ennen heittaeisime,

Ennenkun Tuonelan tuvilla,

Manalan majaperillae.

20. Paljo on tikalla huolta.

Enpae tuota tieaekaenae,

Tieaekaenae, tunnekana,

Kuta laulaisin lajia,

Kuta syytae syyaettaeisin;

Joko teen tikasta virren,

Pakinan tikan pojasta.

Paljo on tikalla huolta,

Ja paljo tikan pojalla,

Syoemisistae, juomisista,

Henkensae pitaemisestae.

Noin tiesin tikan sanovan,

Kuulin kurjan kuikuttavan:

"Enpae tieae tikka rukka,

Kuta tammea takonen,

Kuta kuusta kolkuttanen,

Kuhun kulkenen salohon:

Tuolla ois enempi puita,

Tuolla aeiae poekkeloeitae,

Tuolla toukkia paremmin."

Noin tiesin tikan sanovan,

Kuulin kurjan kuikuttavan:

"Enpae tieae tikka rukka,

Minne mennae, kunne kaeyae,

Kunne kuitenki osata.

Istun taessae illan kaiken

Karjalaisen kannon paeaessae,

Ei syoetetty, ei juotettu,

Eikae toiste toivotettu,

Eikae ennistae kysytty;

Paeivaen paeaetaeni kivisti,

Viikon vaeaenti vatsoani.

Sat' oli miestae Salliloa,

Tuhat miestae Tulliloa,

Ei ken poeytaehaen panisi,

Lautahan las'etteleisi."

21. Mikae lie piioillani?

Pestaisinpa mieki piian,

Orjan ottaisin minaei,

Kun ois tuohi vaattehena,

Savi ruokana parassa;

Tahi se syoemaettae elaeisi,

Tarkeneisi vaattehetta.

Viisin piikoja pitaeisin,

Kuusin kaeskynkuulijoita.

Vaan en nyt sanoa saata,

Enkae tuota tuhma tunne,

Mi on piru piioillani,

Paha palkkalaisillani,

Ei pysy minulla piiat,

Orjat ei ne ollenkana.

22. En elae elotta.

Osapoika, onnipoika,

Jumala rahakas poika!

Rikos riistainen rekesi,

Tavarainen aisa taita,

Rikki riihen kynnyksehen,

Poikki aitan portahille;

Taeytae riihi riistallasi,

Aha aittani elolla;

Sill' en mie elae elotta,

Asu ilman ammatitta,

Ennen teltojen tekijae,

Vaskivaippojen vanuja,

Kultakangasten kutoja,

Hopiaisten huolittaja.

23. Kyil' on kystae aitassa.

Tule meille Tuomas kulta!

Tuopa joulu tullessasi!

Tule kekri, jouvu joulu,

Sekae paeaese paeaesiaeisen!

Kyll' on kystae aitassamme,

Paljo pantua eloa,

Sirkan reisi, paarman jalka,

Peiposen peraepakara,

Sammakon sakarivarvas,

Sisiliskon silmaepuoli.

24. Syitae vajavaisuksiin.

Miks' on minulla aeaeni vieno,

Aeaeni vieno ja matala?--

Siks' on minulla aeaeni vieno,

Aeaeni vieno ja matala,

Kun olen kylmaellae kyhaetty,

Syaenkuilla synnytetty,

Vaahtokuuna vaivat naehty,

Lehtipuussa liekutettu.

Miks' on silmaeni kipiaet,

Naekimeni naein taeperaet?--

Siks' on silmaeni kipiaet,

Naekimeni naein taeperaet,

Kun itken joka ikaevaen,

Joka huolen huokaelen,

Joka viikon vierettelen,

Joka kuuhuen kujerran.

Mintaehen olenki huoles,

Mintae hoikka huolellinen?--

Sentaehen olenki huoles,

Senpae hoikka huolellinen:

Nousi suolle suuri honka,

Viitahan vilu petaejae,

Joss' oli huolilla siansa,

Murehilla muu pesaensae;

Siit' on mulle tuntu tehty,

Tuutu tehty, kaeaetty kaetky,

Vaku vaivainen rakettu.

Miks' on mulla muoto musta,

Muoto musta, kaiat kasvot?--

Siks' on mulla muoto musta,

Muoto musta kaiat kasvot,

Kun synnyin sysituvassa,

Kasvoin karstakammarissa,

Join paljo joesta vettae,

Soein suolta sammalia.

Enk' ole sitte kyllin syoenyt,

Kun emosen syoettaeessae;

Enkae sitte siivon juonut,

Kun emosen juottaessa;

Enk' ole sitte siivon pesty,

Kun emosen kylvettaeissae;

Enkae siivon nukkununna,

Kun emosen soutaessa.

25. Erotus mielillae.

Miten on mieli miekkoisien,

Autuallisten ajatus?--

Niin on mieli miekkoisien,

Autuallisten ajatus,

Kun kevaeinen paeivaennousu,

Aamun armas aurinkoinen.

Mitenpae poloisten mieli,

Kuten allien ajatus?--

Niinpae se poloisten mieli,

Niinpae allien ajatus,

Kun syksyinen yoe pimiae,

Talvinen on paeivae musta;

Minun on mustempi sitaei,

Synkiaempi syksy-yoetae.

26. Armottoman osa.

Alahan on allin mieli

Uiessa vilua vettae,

Alempana armottoman

Kaeyessae kylaen katua.

Vilu on vatsa varpusella

Jaeaeoksalla istuessa,

Vatsani minun vilumpi

Astuessani ahoja.

Syaen kylmae kyyhkysellae

Syoeessae kylaen kekoa,

Kylmempi minun sitaei

Jaeaevesiae juoessani.

27. Missae nyt minun osani?

Osa oli minulla; ennen,

Niinkuin muilla muuallaki,

Kun kasvoin ison koissa,

Elelin emoni mailla.

Kasvoin kun kala meressae,

Vesa nuorella norolla,

Niinkun putki puuta vasten,

Saraheinae vuorta vasten,

Vitikkoe maekeae vasten.

Kasvoin taaton kannikoilla,

Venyin veikon viipuloilla,

Maammoni kananmunilla,

Sisaren sianlihoilla.

Poiss' on nyt osani multa,

Katehessa kohtaloni.

Missaepae minun osani,

Kussa kurjan kohtaloni?--

Tulen tuiman tiettaevissae,

Ilmivalkian varassa.

Osani paloi palossa,

Turmeltui tulen sisaessae,

Pahana palokesaenae,

Tulivuonna voimatonna.

28. Makaaja onni.

Muilla onni tyoen tekevi,

Haltia rahan hakevi;

Minun onneni makasi,

Haltiani haukotteli,

Kiven alla kinnas kaeaessae,

Havun alla hattu paeaessae.

Oisko onni ostaminen,

Lykky tieltae loeytaeminen,

Ostaisin paremman onnen,

Pahan onnen pois panisin,

Selin seinaehaen sitoisin,

Paein panisin patsahasen,

Siinae vitsoin vinguttaisin,

Nahkaruoskiin naukuttaisin,

Kantaisin vilua vettae

Kovan onnen olkapaeille.

29. Erotus onnilla.

Osallisten onni valvoi,

Lykyllisten lyyraetteli;

Minun malkion makasi,

Minun utran uinueli,

Osallisten orren paeaessae,

Lykyllisten lyhtehillae.

Tuuvitti emo minua,

Vaapotteli vanhempani,

Orrella osattomalla,

Kaetkyessae vaivaisessa.

Yks oli lehmae maammollani,

Sen haejy haeraeksi muutti,

Piru pitkaepiimaeiseksi.

Haeraen soei susi kesaellae,

Minae maiotta makasin,

Minae voitta vuollattelin;

Kesaen voitta kellittelin,

Rieskasetta riuottelin,

Talvilampahan takuissa,

Mustan uuhen untuvissa.

30. Tuli talvi, ei tahottu.

Elaeisi kesaellae kenki,

Hein'ajalla heikompiki,

Vaan on pakko pakkasella.

Suru suurella lumella.

Kelpasin minaei kesaellae,

Paein paeivaepaistehella;

Tuli talvi, ei tahottu,

Syaenkuill' ei syoetettynae;

Jouvuin kurja kulkemahan,

Naelaen kanssa naeaentymaehaen,

Pakkasessa parkumahan,

Vilussa vaerisemaehaen.

Annapas kesae tulevi,

Laehenevi laemmin aika,

Taas minua tarvitahan

Rukihin rutistuessa,

Kesaeheinaen heiluessa,

Kaurojen karistuessa.

31. Ei vaivaista haeihin.

Haeitae Hiitola pitaevi,

Paha joukko juominkia;

Tappoi haeiksehen hevosen,

Ruo'iksehen mustan ruunan.

Ei ole haeistae Hiitolaisten,

Pahan joukon juomingista;

Ei haejyae haeihin vieae,

Kylaen kurjoa kutsuta.

Itse hurjat haeaensae juovat,

Pahat piirunsa pitaevaet;

Ei varoa vaivaiselle,

Onnettomalle osoa.

32. Mulnaiset ajat paremmat.

Ajattelen aikojani,

Muistan muita paeiviaeni,

Parempia paeiviaeni,

Entistae elantoani.

Muin' oli ajat paremmat,

Paeivaet kaikki kaunihimmat,

Paeivaenlaskut laupiaammat,

Koriammat huomenkoitot.

Toisin silloin touko kasvoi,

Toisin maa orahan otti.

Silloin nousi nuoret heinaet

Kun ma nousin nuorukainen;

Silloin kasvoi kaikki kaislat,

Kun ma kasvoin kaunis lapsi.

Kasvoin koissa korkiassa,

Ylenin ylituvissa,

Kaunihilla kannikoilla,

Liioilla lihamuruilla.

Vaan tuli surma suutimaton,

Kesken yoetae kenkimaetoen,

Pois otti minun poloisen,

Kauas kantoi Karjalasta,

Naeille ouoille oville,

Veraejille vierahille,

Jossa harvoin paeivae paistoi,

Harvoin kuutamet kumotti;

Harvoin on kuultu kuikan aeaeni,

Harvoin kaakkurin kajatus;

Harvoin on hauki vierahana,

Siika ei sinae ikaenae,

Lohen poik' ei polvenahan.

Niinpae nyt taetae nykyae,

Taellae tuhmalla iaellae,

Sian tieaen, kussa synnyin,

Kanssa kaiken, kussa kasvoin,

En tieae sitae sioa,

Kussa kuolo kohtajavi,

Hengen loppu loukahtavi,

Naeillae ouoilla ovilla,

Veraejillae vierahilla.

33. Vierin maalle vlerahalle.

Kun kasvoin koissa ennen,

Korkian ison koissa,

Teutoi tengat tietae myoeten,

Rahat rantoa ajeli.

Tuli tauti, taaton tappoi,

Tuli surma, soei emoni,

Jopa tuosta toissa vuonna,

Kohta kolmanna kesaenae,

Raha vieri, ranta vieri,

Teraes vieri, tenka vieri,

Mie vielae enemmin vierin,

Vierin maalle vierahalle,

Tulin tuntemattomalle.

Yks' on tuuli tuttuani,

Paeivae ennen naehtyaeni;

Muut ne ei minua tunne,

Mie vaan muita tunnustelen,

Venaelaeistae veikokseni,

Venakkoo sisarekseni,

Jos ei veikko liene'kaenae,

Emon laps' ei olle'kana.

Niin en nyt sinae ikaenae,

En poloinen polvenani,

Kuule veikon veisoavan,

Laulavan emoni lapsen.

Kun kerran kaevin pihalle,

Aivan aamulla varahin,

Kuulin laulannan lahella,

Miepae rannalle laseme,

Luulin veikon veisoavan,

Laulavan emoni lapsen.

Eipae veikko veisannunna,

Laulanna emoni lapsi,

Sorsat taeaellae soittelevi,

Kuikat kuikerrettelevi,

Koskessa kiven kolossa,

Veen virran pyoertehessae.

34. Kotihinsa toivova.

Oisko mulla, kun on muilla,

Hevonen rekivetoinen,

Reki kaksikaplahinen,

Sa'an maksava satula,

Korja kolmikymmeninen;

Kyllae mae itse luokit saisin,

Saisin aisat ainiaiset,

Luokki tuomesta tulisi,

Aisat pitkaet pihlajasta.

Sitte en kauan katselisi,

Enkae ennen seisattaisi,

Kun mun tultua kotihin,

Paeaestyae ison pihoille,

Ison tupa tupruaisi,

Laempiaeis' emoni sauna.

35. Minun on koti koivikossa.

Ei tieae kotoiset vaimot,

Eikae naiset naapurini,

Missae miehet mellostavi,

Kussa uhmoaa urohot;

Missae mellostan minaei,

Kussa kurja uhmaelen.

Sainpa kiero kiertaemaehaen,

Vaivainen vaeltamahan,

Kuuksi paeivaeksi kululle,

Ilman rannalle iaeksi,

Tieae en suojoa sioa,

Enkae tyyntae valkamoa.

Sorsall' on siansa suojat,

Tyynet allilla asunnot,

Johon sorsa suojeleksen,

Alli laitto laajeleksen;

Minun on koti koivikossa,

Pajupehkossa pesaeni,

Kuhun kurja suojeleme,

Sekae laitto laajeleme.

36. Korpi kurjalla kotina.

Kotihinsa muut menevaet,

Majoillensa matkoavat,

Kurjall' ei ole kotia,

Katalalla kartanoa;

Korpi kurjalla kotina,

Salo sauna vaivaisella.

Moni on paeivae paeaetoen paeivae

Usiampi einehetoen:

Ilta ainaki tulevi,

Yoe etehen ennaettaevi,

Moni tuikkavi tulonen,

Vilkuttavi valkiainen.

Ei ole turvoa tulesta,

Valkiaisesta varoa,

Turvoa tuhoistakana,

Vaivaistakana varoa.

Tuikkaen tuli palavi,

Vilkutellen valkiainen,

Eessae lapsen armottoman,

Kohalla kovaosaisen.

Noin tunsi tulen isaentae,

Virkkoi valkian pitaejae,

Tuvallinen tuumoavi,

Ja sanovi saunallinen:

"Pois turvaton tuvasta,

Armoton katoksen alta!

Tuulen vieae turvatonta,

Ahavaisen armotonta,

Varatonta vastarannan."

37. En tohi tupahan mennae.

Surull' on susi metsaessae,

Surummalla mie sitaei;

Retkell' on repo metsaessae,

Retkemmaellae mie sitaei;

Jaelell' on jaenis metsaessae,

Jaelemmaellae mie sitaei.

Vilu on mulla vienoisella,

Vilu vienopaeivaeisellae,

Kylmaenen kylaejalalla;

Menisin minae tupahan,

En tohi tupahan mennae,

Saaha sammalhuonehesen.

Ei tupa ison tekemae,

Tup' on vierahan tekemae,

Venaelaeisen veistelemae,

Karjalaisen kalkuttama.

38. Koista erotettu.

Koti korkia naekyvi,

Aitta kaunis kaljottavi,

Jossa veikkoni viruvat,

Siskoni sirottelevat--

Veikot vierahat minulle,

Sivukulkijat sisaret,

Emo vielae vierahampi,

Ouompi oma emoni.

Emoni minun erotti,

Kantajani karkotutti,

Poies muista lapsistansa,

Kauas kantamaisistansa,

Tuulipuolelle tuhoa,

Pohjaispuolelle kotia,

Pohjan tuulta tuntemahan,

Aerjyntaeae aelyaemaehaen.

Jo tunnen katala kaikki,

Tunnen tuulet, tunnen tuiskut,

Tunnen ainoiset ahavat,

Tunnen tuimat vastarinnat,

Tunnen jaeiset jaeaesatehet,

Sekae raentaeisen satehen.

Yht' en tulle tuntemahan

Ehtoja oman emoni,

Oman veljen veikkoutta,

Mielisiivoa sisaren.

39. Suvultaan heitetty.

Kuuli ennen aeiti aeaenen,

Iso itkuni tajusi,

Kun istuin ison sylissae,

Paruin aeitin paarmahilla;

Nyt ei aeiti aeaentae kuule,

Iso ei itkua tajua.

Kuoli tuo kultainen isoni,

Kaatu armas kantajani;

Jaein mae veljien varahan,

Sisarien alle armon.

Parempi veen varassa,

Kun on veljien varassa,

Armahampi alla tuulen,

Kun sisaren armon alla.

Niin mae vieren veijistaeni,

Kuni puut pinosta vieri,

Kivet saunan kiukoasta;

Niin mun siskoni sivusi,

Kun on kieron ketraepuunsa;

Niin mun heitti heimokunta,

Kun orava kuivan kuusen.

Suku suuttui, heimo heitti,

Hylkaesi hyvae sukuni,

Oma veikko vierastutti,

Siskoni kaevi sivutse.

Vaan jos heitti heimokunta,

Hylkaesi hyvae sukuni,

Elae heitae Herra Kiesus,

Hylkeae hyvae Jumala,

Hyvien hylaettaevaeksi,

Pahojenki pantavaksi.

Hoia Herra huolellista,

Kaitse lasta kaihollista,

Kun ma huuan huolissani,

Suruissani surkuttelen!

40. Oli ennen parempi.

Olipa minulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Iso ilmoin syntyessae,

Maammo maille kantaessa,

Emonen imettaeessae.

Iso minun heitti iljenelle,

Maammo maalle paljahalle,

Veljet vieville vesille

Sisaret sulille soille,

Ilman vyoettae, vaattehitta,

Iholla alastomalla.

Niin minun isoni heitti,

Kun on kieron kirvesvarren;

Niin minun emoni heitti,

Kun on vaeaeraen vaerttinaensae;

Niin mun heitti siskoseni,

Kun on kartun kalliolle;

Niin mun heitti veikkoseni,

Kun kala kivisen rannan,

Lohi luotoisen apajan.

Heitit suurille suruille,

Apioille mielaloille;

Turvani on turpehessa,

Armo kirkon aian alla,

Toivo Tuonelan tuvissa.

41. Parempi kuolla kun kitua.

Syaentaeni tuimelevi,

Paeaetaeni kivistelevi;

Eikae tuima tuimemmasti,

Kipiaemmaesti kivistae,

Jotta huomena minua

Hurstin huiskuteltaisi,

Kaesin kaeaennyteltaeisi.

Sitte toisena pyhaenae

Kuus' ois tuomassa tupahan,

Viisi viemaessae viluhun,

Sata tielle saattamassa.

Veisi veikkoni hevonen,

Taluisi isoni tamma,

Musta multihin vetaeisi,

Savenkarva saatteleisi;

Kuuluisi kuparin aeaeni,

Vasken aeaeni vankahuisi.

42. Kuolisinko koito raukka.

Kuusen juuret kuivettuvat,

Vaan ei kuivu kyyneleni;

Meret suuretki sulavat,

Ei sula minun suruni.

Mitae voin minae poloinen,

Kuta taian kurja raukka,

Taemaen suuren huolen kanssa,

Ja suuren surun keralla;

Suru saerkevi syaemen,

Huoli vatsan halkasevi.

Tulisko kevaetki kerran,

Talven kanta katkiaisi,

Ehkae koito kuolisinki,

Katkiaisinki katala--

Lehti puuhun, ruoho maahan,

Minae marras maan rakohon,

Minae toukka Tuonelahan,

Minae tuima turpehesen.

43. Manalaan ikaevoeivae.

Kun ois muita, niin minaei,

Itsemennyttae Manalle!

Kusta nyt saisin kumppania,

Minae toiseksi menisin

Tuonne Tuonelan tupihin,

Manalan ikimajoihin.

Sylin mullat syyteleisin,

Koprin kuopan kaiveleisin,

Kirkon kirjatun sivuhun,

Satalauan laitehesen.

Jopa vaan minulla oisi

Aika mennaeki Manalle,

Ikae mennae Tuonelahan;

Tuonen tyttaeret toruvat

Minun viikon viipyvaeni,

Kauan maalla kasvavani.

Vaanp' on kielsi Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Itsemennyttae Manalle,

Turpehesen tunkenutta,

Sylin mullat syytaenyttae,

Koprin kuopan kaivanutta.

44. Nuorra Manalle menijae.

Kun minae menen Manalle,

Tahi jouvun Tuonelahan,

Tuonen tyttoeset toruvat,

Manan neiot riitelevaet:

"Mi sinun Manalle saattoi,

Kuka tuotti Tuonelahan?--

Nuorrapa tulit Manalle,

Nuorra Tuonelan tuville.

Ei sinua taenne taeyvy

Ilman luojan tietaemaettae,

Ilman tauin tappamatta,

Ottamatta oiva surman,

Muun surman musertamatta."

Vastata minun tulevi,

Sekae siivolla sanoa:

"Emmae taenne tullutkana

Ilman luojan tietaemaettae,

Ilman tauin tappamatta,

Ottamatta oiva surman,

Muun surman musertamatta."

Tuonen tyttoeset toruvat,

Manan neiot riitelevaet:

"Itse oot Manalle tullut,

Oman tunnon Tuonelahan;

Kun sa muitaki olisit

Kautta Tuonen tullehia,

Manan mailta siirtaemiae,

Sylin ois multa syyettynae,

Koprin kuoppa kaivettuna."

45. Aeiaen silloin aeiti maksoi.

Voi isoni, voi emoni,

Voi on valta vanhempani!

Minnekae minua loitta,

Kunne kannoitta katalan;

Kunne loitta kuolemahan,

Kannoitta katoamahan,

Naeihin suurihin suruihin,

Apioihin mielaloihin.

Parempi minun olisi,

Parempi olettelisi,

Maata maksoissa emoni,

Alla keuhon kellitellae,

Alla rinnan riuotella,

Pernoissa pesaen piteae,

Ilman kuuta katsomatta,

Ilmoa ihoamatta.

Aeiaen silloin aeiti maksoi,

Emonen sitaei enempi,

Kun ma maksoissa makasin,

Alla keuhon kellittelin,

Alla rinnan riuottelin,

Pi'in pernoissa pesaeni.

46. Parempi syntymaettae.

Parempi minun olisi,

Parempi olisi ollut,

Syntymaettae, kasvamatta,

Ilmahan sikiaemaettae,

Maalle taelle taeytymaettae,

Ilmoille imettaemaettae.

Kun oisin kuollut kolmiyoenae,

Katonut kapalolassa,

Vaaksan vaatetta pitaenyt,

Vaaksan toisen puupalaista,

Kyynaeraen hyveae maata;

Pari pappien sanoa,

Kolme lukkarin lukua,

Kerta kellon helkaehystae.

47. Syntymistaeaen paheksija.

Mikae lie minua luonut,

Kuka kurjoa kyhaesnyt,

Naeille paeiville pahoille,

Mokomille mielaloille;

Joka ilta itkemaehaen,

Joka viikko vieremaehaen

Joka kuu kujertamahan.

Ois voinut minun emoni,

Enemmin emo kuluni,

Kesaen leskenae levaetae,

Talven juosta joutilasna;

Maata vastoin vaippoansa,

Liki liinahurstiansa,

Ennenkun nuorta miestae vastoin,

Vastoin toista vanhempoa.

Ois voinut minun emoni,

Ennemmin emo kuluni,

Syleillae sysistae puuta,

Halailla vesihakoa,

Kun on miestae viereltaensae,

Puolisoa puoleltansa.

Ois voinut minun emoni,

Ois voinut emo kuluni

Taetae lasta tehtaeessae,

Synnyteltaeissae minua,

Panna saunahan savua,

Lyoeae sauna salpa paeaelle;

Kun oisi kylae kysynnae:

"Mitae saunassa savua,

Mitae sauna salpa paeaellae?"

Ois tuohon emo sanonna:

"On mulla vaehae ituja,

Pikkarainen maltahia."

48. Mahoit ennen maammo rukka.

Kun emo minua tuuti,

Niin se tunti tuskiksensa;

Kun emo minua vaali,

Niin se vaali vaivoiksensa,

Suruksensa suojaeli,

Kaihoksensa kasvatteli.

Mahoit ennen maammo rukka,

Mahoit kaunis kantajani,

Armas maion antajani,

Ihana imettaejaeni,

Kapaloia kantosia,

Mytoestellae maettaehiae,

Pestae pieniae kiviae,

Kun sa pesit pienoistasi,

Kapalojit kaunoistasi.

Mahoit ennen maammo rukka,

Mahoit kaunis kantajani,

Kultainen kulettajani,

Hopiainen hoitajani,

Tuuvitella turpehia,

Liekutella lehtipuita,

Vaalitella varpasia,

Kun sa tuuvitit minua,

Vaalit vaivaista minua.

Ja mahoit minun emoni,

Mahoit maammo rukkaseni,

Mennae jaerven rantaselle,

Vieae hurstilla vetehen,

Upotella uutimella;

Tahi luoa tuutunen tulehen,

Kaeaetae kaetky valkiahan,

Liekku lietehen sysaetae.

Ois tuota kylae kysynnae

"Missae tuutunen tuvasta?"

Sinae vastannut olisit:

"Tuutunen paloi tulessa,

Lapsen tappoi liika-tauti."

49. Onnettomasti syntynyt.

Liekoe minua luoja luonut,

Vai lie synti synnyttaenyt,

Vai kaeski oma osani,

Kova onni ohjaeli,

Kaikki huolet huolimahan,

Kaikki surut sureksimahan,

Kaikki kaihot kantamahan.

Silloin synnyin mie poloinen,

Konsa kaikki huolet syntyi;

Silloin kasvoin mie katala,

Konsa kaikki kaihot kasvoi;

Korkenin kovaosainen,

Konsa kaikki koitopaeivaet.

Parempi olisin ollut.

Soriampi syntymaettae,

Kasvamatta kaunihimpi.

Kun oisit maammo rukkaseni

Kaottanut kaksioeisnae,

Rikoissa pihalle vienyt,

Kakaroissa kaivotielle,

Vienyt peltojen perille,

Pannut aitojen alatse.

Aesken tuolla. toissa vuonna,

Aesken kolmanna kesaenae,

Oisit ohrina otellut,

Hernevarsina valinnut,

Kauran taehkinae katsellut.

Oisit saahessa sanonut,

Ajatellut ottaessa:

"Tuoli' on kaunis kantamani,

Ihana imettaemaeni."

50. Saisinko kaeeltae kielen.

Kukkua kaekesin kaelkoe,

Lintu lauloa lupasin;

Saisinko kaeeltae kielen,

Kukkujalta kulkkutorven,

Kukkuisin jokaisen kuusen,

Joka lehto leikin loeisin.

Tuolla kukkuisin kovemmin,

Kuss' on kurjat kulkemassa,

Vaivaiset vaeltamassa,

Huolelliset horjumassa,

Martahat matelemassa.

Mistae tunnen huolellisen?--

Tuosta tunnen huolellisen:

Huolellinen huokoavi,

Huoleton huhuelevi.

51. Enpae voi ilon eleae.

Enpae voi ilon eleae,

Enkae leino leikin lyoeae,

Ilon illan oltuani,

Leikin leikaheltuani.

Aeiae on huolta hoivattuna,

Ajatusta annettuna,

Pantuna pahoa mieltae,

Sitte mennehen sykysyn,

Sitte toisen toukoaian.

Eikae taia aeaeni juosta,

Suu ei soita suosioksi;

Aeaeneni aeristynynnae,

Puheeni puuttununna,

Kun mae join joesta vettae,

Lakin vettae lammikosta.

Eikae kaiku kanteleni,

Eikae harppuni helaejae;

Mure murti kanteleni,

Huoli harppuni hajotti,

Kun viikon surussa soitin,

Murehissa murmattelin,

Ja panin pahoissa mielin.

52. Elkaeae sanoko huolettomaksi.

Moni muualla sanovi,

Ja moni ajattelevi:

"Ei oo huolta hurnakolla,

Ajatusta aiaksella."

Elkaete hyvaet imeiset,

Elkaete sitae sanoko;

Aeiae on huolta huostassani,

Ajatusta vyoeni alla,

Paljo mustoa muretta,

Surua syennaeoeistae.

Ken mun huoleni lukisi,

Apiani arvoaisi,

Se kosken kivet kokisi,

Meren aallot arvoaisi,

Lammin lumpehet lukisi,

Havut metsaen haasteleisi.

Ei ole sitae hevoista

Talon pienoisen pihalla,

Talon suuren soimen paeaessae,

Joka mun huoleni vetaeisi,

Mureheni muunne veisi.

Kanna korppi huoliani,

Mureitani musta lintu!

Kanna kaivoihin syvihin,

Lampihin kalattomihin,

Aivan ahvenettomihin!

Elae vie kalallisihin,

Elae ahvenellisihin;

Kalat kaikki huolestuisi,

Ahvenet alas menisi

Suuret hauit halkiaisi,

Saeren lillit liukeneisi,

Saisi siiatki surua,

Kaikki mustuisi mujehet,

Minun hoikan huolistani,

Ja mustan murehistani.

53. Monihuolinen.

Enemp' on minulla huolta,

Kun on koskessa kiviae,

Rannalla rapakiviae,

Kanarvia kankahalla,

Pajuja pahalla maalla,

Hiekkoja hyvaellae tiellae.

Ei ole sitae hevoista

Talonpojan tanhualla,

Rikkahankana rikoilla,

Parahass' ei pappilassa,

Koko kirkkokunnassamme,

Joka veisi huolet multa,

Kaihot muunne kannattaisi,

Poies saattaisi suruni.

54. Usiahuolinen.

Paljo on koskessa kiviae,

Aeiae on aaltoja meressae,

Minull' on enempi huolta,

Mielaloa annettua.

Usiampi mull' on huoli,

Kun on kuusessa kaepyjae,

Katajassa karpehia,

Petaejaessae pirpasia,

Naerehessae naestyroeitae,

Paeaessae heinaen helpehiae,

Oksia pahassa puussa.

Ei sitae hevoista loeyvy

Viien Wiipurin vaelillae,

Kuuen linnan kuuluvilla,

Joka mun huoleni vetaeisi,

Kaiheeni kannattaisi.

Hepo ei jaksa veteae,

Rautakisko kinkotella,

Ilman luokin lekkumatta,

Vempelen vaerisemaettae,

Minun hoikan huoliani,

Mureitani mustan linnun.

55. Mikae neuoksi minulle?

Mikae neuoksi minulle,

Mikae neuon antajaksi?--

Neuo, neitonen minua,

Opastellos orpolapsi!

Ei neiessae neuojata,

Orvossa opastajata,

Neuottu itseki neiti,

Opastettu orpolapsi.

Enkae huoli huolimahan,

Suuresti sureksimahan;

Annan huolia hevosen,

Murehtia mustan ruunan,

Rautasuisen surkutella,

Suuripaeisen paeivitellae.

Hevosell' on paeae parempi,

Paeae parempi, luu lujempi,

Koko ruumis runsahampi,

Kaulasuonet kantavammat.

56. Hoikka, kaita ja musta.

Mintaehen olenki hoikka--

Oonko hoikka luonnon hoikka

Vai hoikka eroon tekemae?--

En oo hoikka luonnon hoikka,

En hoikka eroon tekemae;

Mie oon hoikka huoliani,

Hoikka huolia kovia.

Mintaehen olenki kaita--

Oonko kaita luonnon kaita

Vai kaita emon tekemae?--

En oo kaita luonnon kaita,

En kaita emon tekemae;

Mie oon kaita kaihojani,

Kaita kaihoja kovia.

Mintaehen olenki musta--

Oonko musta luonnon musta,

Vai musta emon tekemae?--

En oo musta luonnon musta,

En musta emon tekemae;

Mie oon musta mureitani,

Musta suuria mureita.

Huoli hoikaksi vetaevi,

Kaiho muita kaiemmaksi;

Mure muita mustemmaksi.

57. Sortunut aeaeni.

Mikae sorti aeaenen suuren,

Aeaenen suuren ja sorian,

Aeaenen kaunihin kaotti;

Jok' ennen jokena juoksi,

Vesivirtana vilasi,

Lammikkona lailatteli?--

Suru sorti aeaenen suuren,

Aeaenen suuren ja sorian,

Aeaenen armahan alenti;

Jott' ei nyt jokena juokse,

Vesivirtana vilaja,

Lammikkona lailattele.

58. Ikuinen suru.

Kaeki kukkua kaekesi

Maalle taelle tultuansa,

Lintu lauloa lupasi

Lennettyaensae leholle.

Kuku, kuku kultalintu,

Laulele hopialintu,

Jott' on aikani kuluisi,

Sekae viikko vieraehtaeisi;

Sulaisi syaen suruinen,

Hautuisi haluinen rinta.

Ei multa sinae ikaenae,

Poloiselt' ei polvenani,

Suru syoemestae katoa,

Mure mielipuolestani.

En minae sinae ikaenae,

En poloinen polvenani,

Surutont' en suuta syoetae,

Varutonta vartta suori,

Kanna paeaetae kaihotonta,

Ikaevaetoentae elaetae.

59. Huoliansa haasteleva.

Kaeyn mae kymmenen kyleae,

Samoan saan taloa,

En loeyae sitae sisarta,

En sitae emosen lasta,

Jolle ma sanon sanani,

Haastan mielihauteheni.

Jos ma siskolle sanoisin,

Niin sanois sisar savulle,

Savu sen saisi patsahalle,

Patsas pihtipuoliselle,

Pihtipuolinen pihalle,

Piha pellonkyntaejaelle,

Kyntaejae koko kylaelle.

Virkkaisinko veikolleni,

Veikko kohta naisellensa,

Veikon nainen naapurihin,

Naapuri koko kylaelle.

Tahi jos virkan vierahalle,

Mainitsen kylaen Matille,

Vieras sen viieksi panevi,

Kylaen Matti kymmeneksi.

Niin kellen sanon sanani,

Haastan mielihauteheni,

Ettei muut muretta saisi,

Miero mieltae arvoaisi?--

Menen metsaehaen maeelle,

Puhelen Jumalan puille,

Haastan haavan lehtyisille,

Pakajan pajun vesoille;

Ne ei kerro kellenkaenae,

Kuihkaele kullenkana.

60. Si sula syaen suruinen.

Suot sulavi, maat valuvi,

Ahovieret aukiavi,

Kaikki kankahat sulavi,

Laetaekoetki laempiaevi;

Ei sula syaen suruinen,

Ei valu vajainen rinta.

Jaeae on jaenkkae syaemessaeni,

Vatsassani vaskivuori;

Ei sula sulallakana,

Ei valu varillakana,

Laehe ei laempimaellaekaenae,

Kepene kesaellaekaenae,

Pala ei paeivaepaistehella.

Minkae paeivaenen yleni,

Sen mun mieleni aleni;

Minkae paeivae laempimaempi,

Sen mun mieleni vilumpi;

Minkae paeivae kaunihimpi,

Minun mieleni pahempi.

61. Vaehae ilo emottomalle kaeestae.

Kaeki kukkui kuusikossa,

Kaeki kukkui, lintu lauloi,

Kukkui muien kuultavaksi,

Autuallisten iloksi,

Ei minulle milloinkana,

Ei kuku ajasta siitae,

Kun kerran emoni kuoli,

Kaatui kaunis kantajani.

Elkoehoen emoton lapsi,

Elkoehoen sinae ikaenae,

Kauan kuunnelko kaekeae

Paeivaen puolelta maekeae:

Kun kaeki kukahtelevi,

Niin syaen sykaehtelevi,

Syaen syttyvi tulelle,

Paeae palolle paukahtavi.

Elkoehoen emoton lapsi,

Elkoehoen sinae ikaenae,

Kuunnelko kevaetkaekeae

Pohjan puolelta maekeae

Itku silmaehaen tulevi,

Veet poskille valuvi,

Heriaemmaet hernet-aarta,

Paksummat pavunjyveae;

Kyynaeraen ikae kuluvi,

Vaaksan varsi vanhenevi,

Kuultua kevaetkaekoesen.

62. Pimiae isoton pirtti.

Oli mulla muoto muinen,

Oli muoto muien rinnan,

Kun mae notkuin nuorempana;

Kasvoin heinaenkarvallisna.

Hyvae oli lapsen laessae olla

Hyvaen vanhemman varassa;

Ikaevae isaettae olla,

Outo aeitittae eleae,

Vaiva suuri vanhemmatta:

Pimiae isoton pirtti,

Vaikka paeivae paistakohon,

Sokia emoton soppi,

Vaikka kuu kumottakohon.

63. Emintimaeisen saanut.

Koira haukkui korven rannan,

Penikkainen pellon rannan,

Minae juoksin katsomahan,

Toivoin tuotavan emoa.

Ei emoa tuotukana,

Tuotihin emintimaeistae,

Tuon tuhannen tullukkoa,

Pahan hengen pallukkoa;

Vitsa vaeaennetty kaeessae,

Kohotettu koivun latva,

Lyoeae lasta armotonta,

Kolkata kovaosaista.

Niin en nyt sinae ikaenae,

En taemaen elon sisaessae,

En loeyae emon hyvyyttae,

Enkae aeitin armautta,

Vaikka etsisin tulella,

Vailehteisin valkialla.

Vieras on emon sialla,

Vaimo vieras, kun Venakko,

Ei sano emon sanoja,

Kaey ei aeitin askelilla,

Virkkoi vierahan sanoja,

Kaeypi armon askelilla.

64. Pienuuesta orpo.

Piennae heitti minun isoni,

Piennae isoni, piennae emoni.

Iso kuoli, aeiti kuoli,

Kuoli muu sukuni suuri,

Jaetti mulle jaeiset kengaet,

Sukat uhkuiset unohti;

Jaetti jaeisille jaelille,

Talviselle tanterelle;

Jaetti kun jaenoe pojansa

Suolle soikerrehtamahan,

Jaeaelle jaeaekellehtaemaehaen,

Tielle tiiperrehtaemaehaen,

Palolle papattamahan;

Jaetti tuulen tuuvitella,

Viluilman viihytellae,

Koloilman kostutella.

Vihmavesi minun virutti,

Kyyt minulle ruoan kantoi,

Maot maiolla piteli.

65. En tieae tekijaetaeni.

Mikae lie minunki luonut,

Kuka kurjasen kuvannut--

Liekoe luonut luoja suuri,

Suennut sula Jumala?

Jos lie luonut luoja suuri,

Suennut sula Jumala,

Tok' ei luonut luontapaeaenae,

Suennut suentapaeaenae;

Loi paeaenae luonnattomana,

Suunnattomana sukesi.

Enkae tieae tekijaetaeni,

Enkae tarkoin saajoani;

Liekoe telkkae tielle tehnyt,

Sorsa suolle suorittanut,

Tavi rannalle takonut,

Koskelo kiven kolohon.

Iso heitti heikkosena,

Matalana maammo jaetti,

Haeraen kynnen korkuisena,

Pystyn peukalon pituisna;

Heitti isoni iltikalle,

Emo jaetti jaeaetikaelle,

Joka tuulen tuntemahan,

Arvoamahan ahavan.

66. Kaksi, jotka ei moiti.

Vaivaisen heposen varsa

Kaikkien ajeltavana,

Onnettoman eukon lapsi

Kaikkien saneltavana.

Kaikki saatua sanovat,

Sekae pantua panevat,

Sanovat sananalaista,

Osoavat onnetonta.

Kaikki muut minua moitti,

Vaan ne kaksi kappaletta,

Minun piennae pistaemaeni,

Sekae lassa laittamani

Alimmainen aian vitsas,

Perimmaeinen pellon seivaes;

Ei niill' oo suuta sanoa,

Eikae kieltae kerskaella.

67. Kun oisin kaekenae.

Lauloa minae lupasin

Naeille maille tultuani,

Kukkua kaekesin kaelkoe

Lehtomaille mentyaeni.

Kukkuipa kaekeae kaksi

Kahenpuolen kaivotietae;

Kun oisin itse kaekenae,

Itse kurja kukkujana,

Kukkuisin jokaisen kuusen,

Maejeltaeisin kaikki maennyt,

Joka puuhuen puhuisin,

Joka lehvaen leilettaeisin.

Siinae kukkuisin enemmin,

Kussa kaeyvaet huolelliset,

Astuvat sananalaiset;

Siinae kukkuisin vaehemmin,

Kussa autuaat ajavi,

Lykylliset lyyraettaevi;

Siin' en virkkaisi mitaenae

Kuningasten kulkiessa,

Valtojen vaeltaessa.

Mistae tunnen huolellisen,

Arvoan sananalaisen?

Tuosta tunnen huolellisen,

Arvoan sananalaisen:

Alahana vyoen pitaevi,

Alempata henkiaevi.

68. Suru ja pelko.

En minae sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Surutont' en suuta syoetae,

Varutont' en vartta kanna.

Surten istun, surten astun,

Surten ruoalle rupean,

Pelaeten perehen vaille.

En minae sure sotia,

Vainovuosia varaja,

Pelkeae metsaen petoja;

Suren suista kattiloa,

Pelkeaen perehen kieltae,

Varajan varia vettae

Rinnoille ripistyvaeksi,

Kaatuvaksi kasvoilleni.

69. Sanoissa kuluva.

En kulu minae kutsuissa,

Enkae vanhene vakoissa;

Kulun kuivissa sanoissa,

Vaesyn silmaevaeaenteloeissae.

Sanat paeaelleni satavat,

Puheet putoelevat;

Kaikkien sanat sakovat,

Jokahisen juonet kaeypi,

Kun tuimat tulikipunat,

Tahi rautaiset rakehet,

Paeaelle lapsen armottoman,

Emottoman ensimmaeissae.

Niin on suuta suukkimassa,

Leukoa leputtamassa,

Kun on suuret suolakopsat,

Lemmon palkehet parahat;

Ei oo ken sanan sanoisi,

Sanan puolenkaan puhuisi,

Puoleltani puhtahalta,

Viereltae viattomalta.

70. Sepaen tehtaeviae.

Oisko seppaenae setaeni,

Tahi taattoni takoja,

Veljeni valaja vasken;

Tiettaeisin suruista suitset,

Paeitset paeivistae pahoista,

Riimut mieron riiteloeistae,

Laenget mieron laeykynnoeistae,

Satulan kylaen sanoista,

Ohjakset oman sukuni,

Reet on miesten reuhunnoista,

Korjat naisten kuohunnoista,

Huolista hyvaen heposen,

Murehista mustan ruunan;

Jolla armoton ajaisin,

Sekae kurja kierraehtaeisin,

Muille maille vierahille,

Vierisin Venaeehelle;

Saisinko sanoilta rauhan,

Levon leuoilta pahoilta.

Jos min virkkaisi Venakko,

Venaelaeinen viekottaisi,

Saisi ummikko sanoa,

Outo kieli kelpotella.

71. Suku surmaksi rupesi.

Ei itke iso minua,

Ei emo pane pahaksi,

Ei kastu sisaren kasvot,

Veikon silmae ei vettae vieri,

Vaikka joutuisin jokehen,

Elikkae vierisin vetehen,

Kaatuisin kalamerehen,

Sisareksi siikasille,

Veikoksi veen kaloille.

Koti toivoi kuolleheksi,

Piha pitkin maanneheksi,

Maja maani myoeneheksi,

Kartano kaonneheksi.

Sukuhuni survelime,

Heimohoni heittelime,

Suku surmaksi rupesi,

Heimo hengen kiertaejaeksi,

Kulkkuni kuristajaksi,

Aeaeneni aeristaejaeksi.

Suku ei suvulle tunnu,

Heimokunta hempiaelle;

Suku on muuttunut sueksi,

Heimo hengen ottajaksi.

72. Ei kestae lihainen silta.

Mikae lie minua luonut,

Kuka kurjoa kyhaennyt,

Taelle inhalle iaelle,

Katovalle kannikalle;

Ei luonut sanasepaeksi,

Pannut virsiportahaksi.

Parempi minun olisi,

Parempi olettelisi,

Olla virsiportahana,

Kun on sotkuportahana,

Suolla sotkuportahana,

Siltana likasioilla.

Soisi mun sukuni suuri,

Heimokuntani helevae,

Soille sotkuportahiksi,

Silloiksi likasioille,

Paikoiksi pahoille maille,

Kannonpaeiksi kaivotielle;

Soisi suohon sortuvani,

Kalliolle kaatuvani,

Likoihin litistyvaeni,

Alle juurten juuttuvani.

Vaan elloes hyvae sukuni,

Kuulu heimokuntaseni,

Suoko suolle portahiksi,

Silloiksi likasioille!

Ei kestae lihainen silta,

Poelkky luinen luikahtavi;

Ei se kestae koeyhaen kaeyae,

Rajakengaen rapsutella.

73. Soisit suohon sortuvani.

Kun ma kuolisin poloinen,

Katalainen katkiaisin,

Sata suunsa salpoaisi,

Tuhat suunsa tukkoaisi.

Sata suu sanoo minua,

Tuhat kieltae kerskoavi;

Sata suut' oman sukuni,

Ja tuhat kylaeistae kieltae.

Soisit mun kylaeiset naiset,

Soisit naiset naapurini,

Kovemmin kotivaekini--

Soisit suohon sortuvani,

Maahan vaajaksi vaiovan.

Vaan ei suonut suuri luoja,

Vaatinut vaka Jumala,

Soille sotkuportahiksi,

Silloiksi likasioille.

Enkae sinnes suohon sorru,

Kunnes kannan kahta kaettae

Viittae sormea viritaen,

Kynttae kymmentae ylennaen.

On puita pitempiaeki

Soille sotkuportahiksi,

Maahan vaajaksi vajoa;

Viel' on suolla suuri honka,

Rannalla raju petaejae,

Jaloin paeaellae kaeytaevaeksi,

Helmoin hempsuteltavaksi.

74. Vilu viimenki tulevi.

Vilu viimenki tulevi,

Vilu mulle vienoselle,

Vilu vienopaeivaeiselle,

Vihattuna viertessaeni,

Seinaevieret seistessaeni,

Ollessa oven takana.

Menisin minae tupahan,

En tohi tupahan mennae;

Tuvassa toruttanehe,

Alla parren pantanehe;

Ovensuuss' on ouot silmaet,

Kaiat silmaet karsinassa,

Kierot keskilattialla,

Peraessae perivihaiset.

Mikae neuoksi minulle,

Mikae neuon antajaksi?

Isoseni, ainoseni,

Taos mulle rautakengaet,

Rautakengaet, puiset paulat!

Joilla seison seinaevieret,

Asun ikkunan alukset,

Kunnes viihtyisi vihaiset,

Asettuisi ankaraiset,

Vaipuisi humalahurjat,

Viinarallit raukiaisi.

75. Ohoh kullaista kotia!

Laemmin paita liinainenki

Oman aeitin ompelema;

Vilu on vaippa villainenki

Vaimon vierahan tekemae.

Laemmin on emosen sauna

Ilman loeylyn lyoemaettaeki;

Kylmaepae kylaeinen sauna,

Vaikka loeyly lyoetaekoehoen.

Koria kotoinen leipae,

Jos on taeynnae taehkaepaeitae;

Vihavainen vieras leipae,

Vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa,

Ruokoinen isosen ruoska,

Joskon viikon virpokohon,

Rupeaman ruoskikohon;

Vitsa vierahan verinen,

Kylaelaeinen kynnaeppaeinen,

Josko kerran iskekoehoen,

Tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia,

Armasta ison eloa!

Jos oli leipeae vaehempi,

Niin oli unta viljemmaeltae;

Ei toruttu torkunnasta,

Makoomasta ei manattu.

76. Ei kuinkaan hyvae.

Pah' on orjana eleae,

Kaeyae toisen kaeskylaeissae;

Teen mae tyoetae tyoen ajalla,

Vaeaennaen hartion vaeellae,

Taeytaen kaeskyt, kannan vaeskyt,

Kaersin kaesnaeiset lapiot,

Ei oo hyvae siitaekaenae,

Tuostakana tuon parempi,

Torutahan torkunnasta,

Manataan makoamasta.

77. Taessae saapi lempo lemmen.

Pah' on mieleni paloisen

Ilmanki pahottamatta,

Aina aatkeloittamatta;

Siit' on semminki pahempi,

Siitae aina aatkelampi,

Kun vielae pahotetahan,

Aina aatkeloitetahan.

Sanotaan minun poloisen

Kivet suuret istuvani,

Maat suuret makoavani;

Itse istuvat sanojat,

Makoavat mainitsijat;

Itse istuvat kivensae,

Joka maan makaelevat.

Enkae tieae mie poloinen,

Miten olla, kuin eleae;

Miten olla mielevaenae,

Kuten kuuluna asua.

Aina muiss' inehmisissae

Saapi lemmen liikkumalla,

Kunnian kaevelemaellae;

Taessae saapi lempo lemmen,

Piru kunnian pitaevi,

Lemmon loeyhkykartanoilla,

Pirun pitkillae pihoilla.

Saisi en kurja kunniata,

Raukka lempiae tapaisi,

Vaikka vuoret vierettaeisin,

Kalliot kaha jakaisin.

78. Kahenlainen toivotus.

Anna Kiesus antajalle,

Tunge tuhlarin kaetehen;

Vie Juutas vinkujalta,

Paha henki parkujalta.

Anna aina antajalle,

Tunge tuhlarin kaetehen:

Torvin tuovos taivahasta,

Pillin pilvistae puota,

Ava maat alaisin puolin,

Puhko pellon penkeristae.

Almun saan ma antajalta,

Tuhlarilta toisen almun,

Vinkujalt' ei vettaekaenae,

Parkujalta ei paloa.

79. Hyvaen saeaen toivotus.

Anna onni ohravuotta,

Jumala jyvaekeseae,

Saisin kekriksi olutta,

Tahi juda joulukseni;

Orjatki olutta saisi,

Palkollisetki panoista,

Kasakatki kaljavettae,

Vierrettae kivenvetaejaet.

Anna luoja luokosaeaetae,

Herra heinaen kuivautta,

Armahalla luok'ajalla,

Heliaellae hein'ajalla.

Viepae pilvi Pietulahan,

Siellae vettae tarvitahan:

Suot tulessa, maat tulessa,

Kaikki kankahat tulessa,

Kaikki kaivot kuivanehet,

Laehtehet laekaehtynehet;

Siell' on lapset ristimaettae,

Kansa kaikki kastamatta,

Pojanpoika puolitehty,

Ei oo vielae vettae naehty.

Siellae paiatki palavi,

Turkit uuet turmeltuvi,

Ukot uunilla palavat,

Akat saunan lautasilla,

Pojat porstuan ovilla,

Piiat kaikki kartanolla,

Lapset pitkin lattiata,

Rengit raeystaehaen nenillae.

80. Tuuterin laatu.

Tuhm' on laatu Tuuterissa,

Kun neiet kosissa kaeyvaet,

Akat juohessa ajavat;

Tuuteriss' on miehet tuhmat,

Miehet tuhmat, naiset laiskat,

Tyttaeret vaelikaevijaet,

Pojat puolenmielelliset,

Ukot untelot, sokiat.

Ei ukot ulos osaja

Ilman naisen saattamatta,

Tyttaeren taluttamatta.

Usta etsivaet peraestae,

Penkin alta ikkunoa;

Ei usta peraestae loeyae,

Penkin alta ikkunoa.

81. Haetaekoe tyttoejen?

Mipae meiaenki tytaerten,

Mikae muien neitosien?--

Ei tytaertae tuumatonta,

Neittae neuon saamatonta.

Neuon neitonen pitaevi,

Tuuman tyttoe keksinevi,

Alta aittahan menevi,

Paeaeltae purnon puhkoavi,

Katon kautta pois tulevi,

Laen kautta laitteleksen;

Sukasta saekin tekevi,

Kalsustansa kantoneuon.

82. Kummaistako kuuleminen.

Kukkuipa kaekeae kaksi

Kahenpuolen korpinotkon;

Satuin noita kuulemahan--

Hyv' oli kuulla kummaistaki.

Lauloi kaksi laulajata

Kahenpuolen poeytaelaian;

Satuin noita kuulemahan--

Hyv' oli kuulla kummaeistaki.

Riiteli kaelyistae kaksi

Kahenpuolen kaalimaljan;

Kummaistako kuuleminen?--

Lemmon kuultavat molemmat.

83. Mistae tunnen tuhman.

Mistae tunnen tuhman miehen,

Arvoan uron typeraen?--

Tuosta tunnen tuhman miehen,

Arvoan uron typeraen:

Viikon istui vyoe sylissae,

Kauan housut kainalossa,

Viikon virsua tekevi,

Kauan tuohta katselevi.

Mistae tunnen tuhman naisen,

Tahi tyttaeren typeraen?--

Tuosta tunnen tuhman naisen,

Tahi tyttaeren typeraen

Tulen tuhkahan puhuvi,

Lietehen lehettelevi,

Nousevi tuvalle tupsu,

Paha katsku kartanolle.

84. Muutamia tuntomerkkejae.

Tuttu on tuomi muista puista,

Anoppi kylaen akoista,

Vaevy muista vierahista,

Nato tyttoe neitosista.--

Kukistansa tuomi tuttu,

Astunnastansa anoppi,

Vaevy vehnaepiirasista,

Nato tyhjaen nauramasta.

Viel' on tuttu huolellinen,

Arvattu halunalanen;

Tuost' on tuttu huolellinen,

Arvattu halunalainen:

Huokaellen huoles kaeypi,

Laulellen halunalainen,

Uni ei tule usein

Huolellisen huonehesen,

Haastata ei huolellista,

Haukoeta halunalaista.

85. Kyntelin kysymykset.

Kynteli kovin kysyvi,

Paavali pajattelevi:

"Joko on ruohtimet ruhottu,

Joko tappurat tapettu?"--

Vastavi viriae vaimo,

Sanovi hyvae emaentae:

"Jo mie ruhoin ruohtimeni,

Sekae tapoin tappurani."

Kynteli kovin kysyvi,

Paavali pajattelevi:

"Joko on kankaita kuottu,

Alotettu aivinoita?"--

Vastavi viriae vaimo,

Sanovi hyvae emaentae:

"Jo on kankahat kuteella,

Sekae aivinat alulla."

Varis lenti vaahtokuulla,

Kevaetkuulla keikutteli,

Vyyhille viriaen vaimon,

Pankolle aniparahan,

Kuontalolle kunnottoman,

Emaerontin roivahille.

86. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,

Toisinpa taetae nykyae;

Toisin ennen toimi kaeski,

Toisin ennen tyoe opetti.

Toimi kaeski tonkimahan,

Maa vaekevae vaeaentaemaehaen,

Ei kun nyt taetae nykyae,

Elon entisen lopulla.

Eip' on maaten maa pietty,

Istuen isosen pelto;

Ei suannut suuri pelto,

Maa ei sallinut savinen,

Miestae verkaista vaolla,

Koriata kuokan paeaessae,

Piian pitkiae hameita,

Sukan vartta valkiata.

Nyt taemae nykyinen kansa,

Sekae kansa kasvavainen,

Maaten maitansa pitaevaet,

Penkin paeaessae peltojansa;

Syoevaet maansa makkaroina,

Itroina isonsa pellon.

87. Juomarin toimi.

Moni matkassa tulevi,

Tapahtuvi taipalella,

Joutavalle juomarille,

Hurjalle humalapaeaelle:

Kinnas kirpovi kuhunki,

Saapukka johonki saapi.

Isaentae olutta juopi,

Mies se viinoa vetaevi;

Heponen helyjae syoepi,

Varsa varpoja purevi,

Pere piinoa pitaevi,

Lapset naelkeae naekevi.--

Noin sanovi lapsi jukka:

Iso illalla tulevi,

Tuopi tuoresta kaloa,

Vetaevi verestae lientae;

Iso aamuksi ajavi,

Keskiyoeksi kerkiaevi,

Tuopi tuoresta pajua,

Antoi vitsoa verestae.

88. Emon neuo pojalle.

Emo neuo poikoansa,

Vanhin vaivansa naekoeae,

Kun kuki sukimojansa,

Itse ilmoin luomiansa.

Noin kuulin emon sanovan,

Vaimon vanhan lausuvaksi:

"Poikueni nuorempani,

Lapseni vakavampani!

Jos tahot talohon naia,

Tuoa minneae minulle,

Elloes pyytaekoe pyhaenae,

Tieltae kirkko kihlaelko;

Silloin porsaski punainen,

Ja sikai silkkipaeaessae.

Jalkavaimotki pahimmat

Kirkkotiellae kiirehiksen,

Sinisukkahan siroksen,

Punapaulahan paneksen,

Paeae on silkkihin siottu,

Hiukset pantu palmikolle."

"Arkena parempi aika;

Silloin naios poikueni!

Ota olkihuonehesta,

Riusanvarresta valitse,

Kivenpuusta kihlaellos;

Joll' on nurin nuttu paeaellae,

Takki valmis tahtomatta;

Jonk' on huntu huutehessa,

Perae petkelen tomussa,

Varsi jauhon valkiassa."

89. Tavattava tyttoe.

Emo neuoi poikoansa,

Vaimo lastansa varotti:

"Elloes vainen, poikaseni,

Juosko juhlina kosissa!

Tyttoeae ei piae tavata

Kiviseltae kirkkotieltae,

Siellae veltotki verassa,

Laiskat lainavaattehessa,

Pahallaki paita paeaellae,

Tuhmimmalla paeae tukossa.

Tyttoeae pitaeae tavata

Riihestae rimuamasta,

Heinaestae haemyaemaestae;

Jok' on riski riihenpuija,

Hempulainen heinaenlyoejae.

Tyttoeae pitaeae tavata

Kivenpuusta kiikkumasta,

Kaesivarsin vaapumasta,

Navetasta nainen saaha,

Riihestae rivahka piika,

Taitava talon miniae,

Koria kotoinen vaimo;

Jok' on joutusa jalalta,

Sormilta hyvin soria,

Askareihin aina valmis,

Valpas aamulla varahin."

90. Waeinaemoeisen sanoja.

Laeksi veljekset vesille,

Emon lapset lainehille;

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kielti kolmesta pahasta:

Vesillae viheltaemaestae,

Lainehilla laulamasta,

Venehessae vieremaestae,

Purressa parahtamasta.

Oli veljekset vesillae,

Emon lapset lainehilla;

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kielti kolmesta pahasta:

Suolimasta siian suolta,

Hauin vuolta vuolimasta,

Syoemaestae kalankutuja.

Noin se virkkoi Waeinaemoeinen,

Ennensyntynyt pakasi,

Nuoremmalle veiollensa:

"Ei sinun pitaeisi syoeae,

Ei sinun, ei muienkana,

Siian suolta, hauin vuolta,

Ahvenen alaista puolta,

Kuujasen kutumaetiae."

Tuli veljekset vesiltae,

Emon lapset lainehilta;

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kielti kolmesta pahasta:

Yksin oeillae kulkemasta,

Humalassa huutamasta,

Maantiellae makoamasta,

Syaenyoellae soutamasta.

Vaan ei kiellyt Waeinaemoeinen,

Evaennyt suvannon sulho,

Hukkuvata huutamasta,

Kuollutta makoamasta.

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Atroa poron peraestae,

Lapin maasta taikinoa;

Kielti uimasta uhalla,

Veikan vettae soutamasta.

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kukkaroa paikattua

Vyoeltae miehen naimattoman;

Kielti tyoetoentae taloa,

Toukoa tekemaetoentae.

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kielti maata miehetoentae,

Kirvehetoentae kyleae,

Eloa emaennaetoentae,

Koiratonta kartanoa.

Vielae kielti Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Kullalle kumartamasta,

Hopialle horjumasta,

Vanhan nuorta tahtomasta,

Kaunista kaekeaemaestae.

Sanoi vanha Wainamoeinen,

Nuoremmalle veiollensa:

Kaunis on kattila tulella,

Vaikka vettae kiehukohon;

Hyvae mieli miehen paeaessae,

Vaikka ilman istukohon--

Vaeki ei vaeaennae hartioita,

Saere ei mieli miehen paeaetae.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen,

Nuoremmalle veiollensa:

Hoia hongaista venettae,

Hoia hongan vestaejaetae;

Pah' on orja palkatonna,

Paha paljon palkan kanssa--

Osallahan mies elaevi,

Koira toisen kohtalolla.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen,

Nuoremmalle veiollensa:

Suo vilja vihattavalle,

Rahat raukoteltavalle!--

Hullu saapoa vihaavi,

Siitae saapi saamatonki,

Viha viepi viljan maasta,

Kateus kalan veestae.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen

Nuoremmalle veiollensa:

Aina auttavi Jumala,

Ajan kunki katkasevi;

Viipyen eraet paremmat,

Kauan ollen kaunihimmat--

Harvoin syoetti harva verkko,

Silloin suurilla kaloilla.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen

Nuoremmalle veiollensa:

Jumalass' on juoksun maeaerae,

Ei miehen ripeyessae;

Juokseva johonki saapi,

Kaeypae kauas kerkiaevi--

Usein kaeypi kaeypae haerkae,

Kun jo hengaestyi hevonen.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen

Nuoremmalle veiollensa:

Sitae kuusta kuuleminen,

Jonka juuressa asunto;

Kiitae muille muita maita,

Itselle omia maita--

Omat maat makuisimmat,

Omat metsaet mieluisimmat.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen

Nuoremmalle veiollensa:

Vaeli on vaeaetyllae vitsalla,

Vaeli vaeaentaemaettoemaellae;

Mies tulevi neuotusta,

Koira neuomattomasta--

Tieto ei miestae tieltae tyoennae,

Neuo syrjaehaen syseae.

Sanoi vanha Waeinaemoeinen

Nuoremmalle veiollensa:

Soisin Suomeni hyvaeksi,

Karjalan kaunihiksi;

Hyvin aina elettaevaeksi,

Kunnialla kuoltavaksi--

Laiskat Lappihin menevaen,

Muut veltot Wiron vesille.

91. Lintuin keraejaet.

Koeyhae mies ketoa kynti,

Sekae kynti, jotta kylvi,

Kylvi kymmenen jyveae,

Kynti kymmenen vakoa.

Sihen lintuja sikesi,

Kasvoi paljo peiposia;

Hakahti harakat siinae,

Sekae naerhit naeppaesivaet,

Kaevi sirkut sissimaessae,

Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen

Aekaettihin, keksittihin,

Vievaen viimeistae jyveae,

Reunimmaeistae reutoavan.

Nuorittihin, kaeaerittihin,

Pieksettihin, pyntaettihin,

Lyoetihin, lytistettihin,

Jaloin paeaellae pyoerittihin;

Vesi silmaestae sirusi,

Veri vaivaisen nokasta

Keraejihin kaeytettihin,

Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas

Itse istui tuomariksi,

Laklat lautamiehiksi,

Valamiehiksi varikset.

Kurki huuti kulkustansa,

Kajahutti kaulastansa

"Ootko ottanut jyviae

Koeyhaen miehen kynnoekseltae?"

Pajulintu palkulainen

Sihen vastaten sanovi:

"Soein minae jyveae kaksi,

Kovin aeiae, kun on kolme."

Kurki kulkkunsa kurotti

Yli poeyaen lausumahan:

"Kosk' oot ottanut jyviae,

Kaeynyt kurja sissimaessae,

Koeyhaen miehen kynnoeksellae,

Kynnoeksellae, kylvoeksellae;

Niin ei saa saeaeliae varasta--

Tahi korvat karsitahan,

Tahi kaula katkotahan,

Paeae poikki jaeritetaehaen."

Paeaeskylaeinen pieni lintu

Se lausui laen rajasta:

"Varastat sinaeki kurki,

Otat otria oloksi,

Rukeita mielen maeaerin,

Kannat kauranki jyviae."

Kurki laski suuren kulkun,

Parkasi pahan saevelen,

Paeaeskyselle pienimmaelle:

"Oonko mie varastanunna

Koeyhaen miehen kylvoeksestae?--

Taian mie ilmanki eleae

Koeyhaen miehen kylvoeksettae;

Lennaen synkkaehaen salohon,

Siellae riivin rikkahia,

Katkon kaurahalmehia,

Tahi syoen marjoja metsaestae,

Kaivan suolta karpaloita."

Lausui paeaesky pieni lintu:

"Vaan minaepaes en varasta;

Olen ihmisten ilona,

Riemu kaiken ristikansan,

Saattelen suven sanoman,

Laitan paeivaen laempimaemmaen."

92. Revon valitus.

Repo juosta reyaetteli,

Pitkin vuorta voivotteli;

"Riu, rau, repo rukka!

Miss' olit taemaen kesyen?"--

"Jumalalla paimenessa,

Karjalaisna kaikkivallan."

"Saitko paljo palkastasi

Jumalassa oltuasi?"--

"Kuusi poikoa poloinen,

Sikioeitae seitsemisen."

"Miss' on poikasi poloisen,

Kussa tyrmaen tyttaeresi?"--

"Tuoll' on poikani poloisen,

Tuolla tyrmaen tyttaereni:

Kaikk' on kettuna Kemissae,

Tukulmissa turkkiloina,

Pispan pitkinae hioina,

Papin paian kauluksina,

Herrojen hetalehina,

Valtamiesten vaattehina.

Taianpa itseki tulla,

Itse onneton osata,

Saaha saksalle rahoiksi,

Kauppamiehelle kaluksi,

Tuomarin turkin hioiksi,

Nimismiehen niskomiksi.

On sitae minullai mieltae,

Mutt' on surma sukkelampi:

Milloin viskovi vipuhun,

Saattavi satimen alle,

Milloin rauat rapsahtavi,

Pahat sangat paiskahtavi;

Kaeypi viisaski vipuhun,

Hullu huhtovi sivutse."

93. Pohjolan poika.

Poika syntyi Pohjolassa,

Lapsi Ilmalan lahella;

Tullut ei miestae tuhmempata,

Untelompata urosta.

Soei syet, someret appoi,

Hiilet kuivat kuippaeli.

Yoet oli kiven vaelissae,

Paeivaet piili paaen alla,

Kesaet kentaellae makasi,

Talvet taljavuotehella;

Mennyt ei metsaehaen ikaenae,

Ei kalahan kulloinkana,

Saivat jouset jouten olla,

Verkot viemaettae vesille.

94. Ensimmaeinen rautio.

Itse seppo Ilmarinen

Kauan kalkutti pajassa,

Saanut ei kuokkoa kokohon,

Kirvestaensae kiehumahan;

Paaet kasvoi kantapaeihin,

Syli syttae hartioille.

Ajatteli aamusilla,

Paeivaet paeaessaensae piteli:

"Miks' ei minulla rauta kiehu,

Alla ahjoni valahu;

Taon talven rautoani,

Keitaen kirvestae kesosen."

Paeaetyvi paha pajahan,

Kysyi kehno kynnykseltae:

"Monesko, mokoma seppae,

Kirves sulla kiehumassa?"--

"Vast' on viisi valmihina,

Kovin aeiae, kun lie kuusi,

Yhen aamusen ajalla,

Yhellae rupeamalla."

Tuon paha sanoiksi virkki:

"Ei sepaellae sillaekaenae

Saane viittae valmihiksi,

Yhellae rupeamalla,

Joka rauan keittelevi,

Hietakopran heittelevi."

Siitae seppo Ilmarinen

Itse ottavi opiksi--

Heitti hietoa tulehen,

Kirvehensae keittehille;

Jopa kohta kirves kiehui,

Rauta ahjossa rakentui.

Se haenen sepaeksi saattoi,

Takojaksi tehae taisi;

Ei oppi ojahan kaaha,

Neuo syrjaehaen syseae.

95. Pahalaisen matka.

Seppae seisovi pajassa,

Sepaen poika porstuassa;

Luuli lempo lehmaeksehen,

Piru pitkaehaennaeksehen.

Lyykistihen lypsaemaehaen,

Heittihen heruttamahan;

Tuo lypsi tulisen maion,

Valahutti valkiaisen,

Puotti tulipunaisen,

Saekehisen saeilaehytti;

Sai paha pajasta kyyin,

Lempo muunne lennaettimen.

Noin tiesin pahan sanovan,

Kuulin kurjan kuikuttavan:

"Mie olen kaeynynnae katala,

Etsinnae taenaei yoenae,

Samonnunna Suomet, Saaret,

Kaeynyt kaiken Karjalanki,

En ole mitaenae saanut,

Enkae einettae tavannut.

Haemehessae haerkae ammoi,

Oulussa oluet juoksi,

Kanat Naarvassa kakahti,

Repo raeaekyi Raeaevelissae,

Wiipurissa siat vinkui,

Kukko Riiassa riahti."

Noin tiesin pahan sanovan,

Kuulin kurjan kuikuttavan:

"Jo olen jotaki naehnyt

Taemaen ilman kannen alla;

Kolme vuorta korkiata,

Koiravuoren korkeimman;

Kolme synkkeae saloa,

Naein Synervaen synkeimmaen;

Kolme jaerveae jaloa,

Kallaveen kauheimman,

Puruveen puhtaimman,

Kolkon puolipohkehesen;

Kolme koskea kovoa,

Haemehess' oli Haellaepyoerae,

Kaatrokoski Kainuhussa,

Ei ole Wuoksen voittanutta,

Ylikaeynyttae Imatran."

96. Herran hevosen kuolo.

Kuoli herralta hevonen,

Paras ruuna pappilasta;

Tuli korpille kohina,

Ilo ilman lintusille.

Hatsahti harakat siinae,

Sekae naerhit naerkaesivaet,

Tuohon koirat kohti juoksi,

Sapakat hyvin samosi,

Susi juoksi suota myoeten,

Karhu kangasta kapusi,

Kontio kovia maita,

Ahmo aivan kelvotonta.

97. Mieli melkiaessae.

Olipa minulla mieltae,

Oli ennen aikoinani;

Oli mieltae muillen asti,

Sekae tointa toisellenki,

Paljo pantua vaekeae,

Ajatusta annettua.

Jo nyt on mieli melkiaessae,

Kaikki toimi toisialla,

Ajatus ahavan tiellae,

Vaeki vaeljaessae tilassa.

Mieli on toisen miehen paeaessae,

Toimi toisessa talossa,

Vaeki toisen hartioissa,

Toisen aivossa ajatus.

Mieltaeni meri ajavi,

Vesi vaeaentaevi vaekeae,

Tuulet tointa tuuvittavi,

Ajatustani ahava.

98. Kolme kokematonta.

Kaikki oon katala naehnyt,

Kokenut kovaosainen,

On kolme kokematonta:

Uuestahan syntymaettae,

Syoemaettae anopin leipae,

Apen sillat astumatta.

Enk' oo korppia kokenut,

Syoenyt lientae mustan linnun,

Maitoa mahon jaeniksen.

99. Kolme pyytaeae.

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika,

Teki tielle tetren pyyoen,

Rannalle revonritasen,

Kylaen alle neien pyyoen.

Kaevi tieltae tetrenpoika,

Rannalta reponen puuttui,

Kylaen alta neito nuori.

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika,

Tetrestae piti pitoset,

Revon kauppoi kaupunkihin;

Minne neitonsa menetti?--

Sen menetti vierehensae.

100. Kurki ja varis.

Kurki kuusesta huhuvi,

Ketraekulkku keiahutti:

"Tapa tauti tyttoelapset!--

Maalta marjat poimitahan,

Karpalot karistetahan."

Varis vaakkui vainiolta:

"Elae tapa tauti tyttaeriae!--

Haeviaeisi haeaeveroni.

Haeitae saahaan tytoeistae,

Piioista piot parahat,--

Haerkae lyoeaehaen lihoiksi,

Iso lehmae isketaehaen,

Haerkae haeiksi, toinen kuiksi,

Maholehmae makkaroiksi,

Lammas liioiksi lihoiksi;

Mulle suolet puistetahan,

Haparaiset annetahan,

Alla aian lapsineni,

Pellolla perehineni."

101. Hyvae laiskalla lapsi.

Hyvae lapsi laiskan vaimon,

Kaesikukka kunnottaman;

Kun tulevi tyoelle laehtoe,

Istuksen imettaemaehaen,

Lehystaeksen lapsen paeaelle,

Saavat unta uunin korvat,

Saunan lauat lappiata,

Penkki paksua pereae.

102. Elae naura toisen naista.

Elae naura toisen naista,

Moiti toisen morsianta!

Vielae saat itseki naisen,

Sekae moisen morsiamen,

Saat sa naisen naurettavan,

Morsiamen moitittavan.

103. Aikansa kullaki.

Soutelemma, joutelemma,

Melkein melaelemma,

Naeillae vaeljillae vesillae,

Lakehilla lainehilla.

Tuli aika, airo taittui,

Tuli toinen, mies menevi,

Mies meni, mela putosi,

Vene haapainen hajosi.

Tuo nyt Altti airojasi,

Venettaesi veen isaentae,

Anna mulle airo toinen,

Tuo mulle mela parempi,

Jotta jonneki osaisin,

Selaet suuret souteleisin.

104. Veneelle tuulta.

Puhu tuuli purteheni,

Ahava alukseheni,

Anna airoille apua,

Huoparille huovitusta!

Aivan on airot pikkaraiset,

Soutajat vaehaevaekiset,

Pienoiset peraenpitaejaet,

Lapset laivan hallitsijat.

Tuuvittele tuuli purtta,

Soutele vesi venettae;

Anna juosta puisen purren,

Mennae maentyisen venehen,

Juosta purren puittomia,

Kiiteae kivittoemiae!

105. Maata pannessa [12].

Panen nyt maata maan luvalla,

Maan luvalla, puun luvalla,

Kaiken kartanon luvalla;

Kiesus kilpi, Maaria miekka,

Varani vakaa Jumala.

Santta salvan laskijaksi,

Luoja lukon sulkijaksi,

Jumala nukuttajaksi,

Maaria makuuttajaksi,

Herran heraettaejaeksi,

Kiesus yloes nostajaksi,

Jumalata kiittaemaehaen,

Maariaista mainimahan,

Kiesusta ylistaemaehaen.

106. Lelkkuuta lopettaissa [13].

Laehe nyt ainoa avuksi,

Kiesus kulta kumppaliksi!

Suin kokohon, paein kekohon!

Muut on koossa, muut keossa,

Sie oot raukka rauhallasi,

Kurja kuukumaisillasi,

Katalainen kannoillasi.

107. Syoettaevi meri sikansa.

"Voi meitae merisikoja,

Hyvaen Paeivaen hylkehiae,

Naeillae Paeivilaen pihoilla,

Hyvaen jaerven rannikoilla!"

"Mi meiaen merisikojen,

Hyvaen Paeivaen hylkehien,

Naeillae Paeivilaen pihoilla,

Hyvaen jaerven rannikoilla?--

Syoettaevi meri sikansa,

Hyvae jaervi hylkehensae.

Meripae naekyvi meille,

Meri meiaen ikkunoihin,

Meri ennenki elaetti,

Meri syoetti, meri juotti,

Meri saatti saappahisin,

Pojat kenkaehaen kovahan;

Pienet piiat pintelihin."

108. Vangittu pannu.

Ulkoa runoja kuulin,

Puhki tuohten tuomioita,

Halki lauan lausehia,

Laepi sammalen sanoja,

Viinasta valitusvirren,

Runon ruoan kuolemasta;

Kun on viina kuoletettu,

Kaotettu kaunis ruoka,

Jok' oli joukoissa ilona,

Ravintona rahvahassa,

Ilon alku iltasilla,

Elon alku aamusilla;

Hyvae herrojen hovissa,

Paras herkku pappiloissa,

Kaunis kaikissa sioissa,

Talonpoikien tuvissa;

Lohutti suruiset syaemet,

Ilahutti itkevaeiset;

Saatti miehet mielipaeaehaen,

Ihmiset elo kaetehen,

Kullat kulmille kohotti,

Nosti helmoille hopiat.

Voi sinua pannu parka!

Mitae tieaet tehnehesi--

Teitkoe murhan, vai varastit?

Kun oot vangittu kovasti,

Lyoety rautoihin lujasti;

Kun on huulet rikki lyoety,

Kaikki hattusi halastu,

Oot kun oksalla orava,

Kaepy suussa kaeaentelevae.

Meiaen kuulusa kuningas,

Majasteetti maan isaentae!

Paeaestae piiput piinan alta,

Pannut kaikki kahleista;

Pane pannut valloillensa,

Entiselle ennollensa,

Sangoistansa rippumahan,

Pisaria tippumahan,

Ettae me poloiset poiat

Saisimma savurajasta,

Pikarin pivohon panna,

Suuruspullin suun etehen,

Ystaevaet vihollisista,

Hyvaet veljet vierahista.

109. Tynnyrin puhe.

Mitae putsinen puhuvi,

Satavantinen sanovi?--

Sitae putsinen puhuvi,

Satavantinen sanovi:

"Kyllae muistan murhevuoet,

Arvoan ajat pahemmat;

Isae survi suokanervat,

Veikko vehkoja keraesi,

Aeiti hiehoa herutti,

Sisko vuohta vollotteli;

Hiljan joutui juomakansa,

Kulettihin kuulut miehet."

110. Oluen synty.

Tieaen mae oluen synnyn,

Humalast' oluen synty.

Humala, Remusen poika,

Piennae maahan pistettihin,

Kyinae maahan kynnettihin,

Viholaisna viskottihin,

Osman pellon penkerehen,

Vierehen Kalevan kaivon.

Siitae taisi taimi nosta,

Yletae vihanta virpi,

Osman pellon penkerellae,

Vierellae Kalevan kaivon;

Nousi puuhun pienoisehen,

Kohti latvoa kohosi.

Niin huhui humala puusta,

Ohra pellon penkereltae,

Vesi kaivosta Kalevan:

"Milloin yhtehen yhymmae,

Konsa toinen toisihimme:

Joulunako, kekrinaekoe,

Vaiko vasta paeaesiaeisnae,

Vaiko jo taenaeki paeaenae?--

Jospa jo taenaeki paeaenae."

Tuosta kohta koolle saivat,

Ja tulivat toisihinsa;

Vaestaeraekki vettae kantoi

Kerkeaen kesaeisen paeivaen,

Punalintu puita pilkkoi,

Tianen pani olutta.

Hyvin se tianen tiesi,

Osasi oluen panna,

Vaan ei tiennynnae nimetae.

Kissa virkkoi kiukoalta,

Kasi lausui lauan paeaestae:

"Olut on oikia nimensae,

Hyvae juoma hurskahille,

Paha paljo juonehille;

Hurskahat ilottelevi,

Hullut tappeloittelevi."

Tianenpa pieni lintu,

Varpunen vaehaevarainen,

Kutsui paljo vierahia

Oluille juotaville;

Hyvae oli juoma hurskahille,

Paha paljo juonehille:

Pani se hullut huiskamahan,

Mielipuolet meiskamahan.

Tianenpa pieni lintu,

Varpunen vaehaevarainen,

Ei voinut kotona olla,

Piti metsaehaen paeta.

111. Tehkaeme iloinen ilta.

Jo on mennyt mennyt vuosi,

Menkoehoen taemaeki vuosi

Muien vuosien mukahan,

Muien paeivien peraestae!

Laulelkame, soitelkame,

Tehkaeme iloinen ilta!--

Ei taessae surulla syoeae,

Ei eletae huolen kanssa,

Taessae syoeaehaen surutta,

Eletaehaen huoletonna;

Taess' on soitot seinimillae,

Kanteleet kamanan paeaellae,

Harput, huilut kammarissa,

Ilopillit ikkunoilla,

Porokellot portin paeaellae,

Raemppaekellot raeystaehillae;

Tanner taeynnae tanssijoita,

Keskipiha keikkujoita;

Kellarit teloja taeynnae,

Telat taeynnae puolikoita,

Puolikot olutta taeynnae;

Leipeae sata sylyistae,

Voita viisi leiviskaeistae,

Seitsemaen sianlihoa.

112. Hyvae isaentae.

Sanelen salituvista,

Saajasta salitupien,

Laulan lautsan laskijasta,

Isaennaestaeni ilotsen;

Jok' on saanut suosta suojan,

Koin korvesta kokenut,

Hirret hirmulta maeeltae,

Ruotehet romeikolta,

Malat marjokankahilta,

Sammalet sulilta soilta.

Usein hyvaen isaennaen,

Sen tarkan talon isaennaen,

Jaeaenyt on kinnasta kivelle,

Hattua havun selaelle,

Saahessa taetae salia,

Kammaria kalkuttaissa.

Usein hyvae isaentae,

Se tarkka talon isaentae,

Nossut on nuotiotulelta,

Havannut havusialta;

Havu paeaen on harjaellut,

Varpa vartalon sukinut,

Hirsiae hakattaessa,

Kartanoa tehtaeessae.

Usein hyvae isaentae,

Se hyvae talon isaentae,

Saapi vierasta salihin,

Tuttuja tupansa taeyen,

Lautsan taeyen laulajoita,

Ikkunan ilotsijoita,

Joka sopen soittajoita,

Karsinan karehtijoita,

Seinaevieret seisojia,

Aitovieret astujia,

Tanhuaiset tanssijoita,

Pihat pitkin kulkijoita,

Maat ristin matelijoita.

113. Hyvae emaentae.

Usein hyvae emaentae,

Se tarkka talon emaentae,

Kuulevi kukotta nosta,

Kananlapsetta karata,

Vihkimaehaen viljoansa,

Katsomahan karjoansa;

Onko oikein Omena,

Lykyllaehaen Lyttimaeinen.

Usein hyvae emaentae,

Se tarkka talon emaentae,

Itse rihmat ketreaevi,

Itse kankahat kutovi;

Ei kysy kynsiae kylaestae,

Oppia ojan takoa,

Pirran piitae naapurista,

Tointa toisesta talosta.

Usein hyvae emaentae,

Se tarkka talon emaentae,

Saapi saunassa asua,

Syaenyoellae yksinaensae,

Maltahia katsomassa,

Ituja imeltaemaessae;

Kasit ei maata maltahia,

Kissat istuta ituja.

Usein hyvae emaentae,

Se tarkka talon emaentae,

Osoaa oluen panna,

Virutella viinakullan,

Iloksi imehisille,

Ja riemuksi rahvahalle,

Jumalalle kunniaksi,

Luojalle ylistykseksi.

114. Kiitos emaennaelle.

En minae puhu pukista,

Sano en sarviraavahasta,

Enkae laula lampahista,

Kellokauloista kelota;

Puhun putron keittaejaestae,

Ruokapuustani pumajan,

Laulan ruoan laittajasta,

Oluen osoajasta.

Kiitos kaunoisen Jumalan

Emaennaesta taeaen talosen!

Taemaen ruoan laittamasta,

Taemaen poeyaen taeyttaemaestae,

Liioilla lihamuruilla,

Kaunehilla kakkaroilla.

Kiitos kaunoisen Jumalan

Emaennaestae taeaen talosen!

Hyvin on tehnynnae emaentae,

Kun ompi olutta pannut,

Siit' on tehnyt sen paremmin,

Kun on juomahan kutsuttu.

115. Sopivaisia.

Noin kuulin saneltavaksi,

Tiesin tehtaevaen iloa

Sopineeko, syntyneekoe,

Kaeyneekoe, kyhaenne'ekoe,

Miesten soitto, naisten laulu,

Piikojen ilonpiaentae?--

Miks' ei sovi, miks' ei synny,

Miks' ei kaey, miks' ei kyhaejae,

Miesten soitto, naisten laulu,

Piikojen ilonpiaentae;

Sovitettu on, synnytetty,

Musta valkian varaksi,

Lyhyt pitkaen puolisoksi,

Pieni suuren vastimeksi,

Kannunlauaksi kataja,

Tuomi tuopin vanteheksi,

Pakatsin rekipajuksi.

116. Voisi nuo pariksi panna.

Likka tanssivi somasti,

Poika polkevi kovasti;

Tasaisemp' on neien tanssi,

Kun pojan poloisen tanssi.

Likka on naetti ja soria,

Poika potra ja koria;

Voisi nuo pariksi panna,

Kun ei aemmaet aekkaejaeisi,

Koukkuleuat kokkajaisi.

Tulisko Turusta rutto,

Amputauti Aunuksesta,

Tappaisi akat kylaestae,

Koukkuleuat kollahtaisi!

Saisi naastit naiaksensa,

Koriat kosissa kaeyae.

117. Tanssin kulku.

Ei tanssi minun taluma,

Eikae toisen kumppalini;

Tanssi on tuotu tuolta maalta,

Kisa taampata taluttu

Wienan paeaelliltae vesiltae,

Saksan salmilta syviltae.

Eipae vielae sieltaekaenae,

Ei peraen pereaekaenae;

Tanssi on tuotu tuonnempata,

Kisa taampata taluttu:

Alta Wiipurin vihannan,

Alta suuren Suomen linnan.

Eipae vielae sieltaekaenae,

Ei peraen pereaekaenae;

Tanssi on tuotu tuonnempata,

Kisa taampata taluttu:

Takoa Tanikan linnan,

Uuen linnan ulkopuolen,

Pietarin pihoja myoeten,

Kautta Wiipurin vihannan.

Ulvoi ukset Unen linnan,

Naukui Narvan linnan portit,

Sujui sillat Suomen linnan,

Vinkui Wiipurin veraejaet,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Heposet veti hiessae,

Varsat vaahessa samosi;

Vesi tippui vempeleestae,

Rasva rahkehen nenaestae,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Reki rautainen ratsasi,

Kapla patvinen patsasi,

Jalas koivuinen kolasi,

Luokki tuominen tutasi,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Pyyhyet vihertelivaet

Vesaisilla vempelillae,

Oravat samoelivat

Aisoilla vaahterisilla,

Tetryet kukertelivat

Korjan kirjavan kokalla,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Kannot hyppi kankahalla,

Maeellae pelmusi petaejaet,

Kivet rannalla rakosi,

Someret siottelihen,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Lehmaet partensa levitti,

Haeraet katkoi kytkyensae;

Naiset katsoi naurusuulla,

Emaennaet ilolla mielen,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Herrat nosti hattujansa,

Kuninkaat kypaeriaensae,

Vanhat miehet sauojansa,

Pojat nuoret polviansa,

Tanssia taluttaessa,

Ilokasta tuotaessa.

Jo tanssi pihalle saapi,

Ilo alle ikkunoien;

Vuotas mie kysyn lupoa,

Talunko tanssini tupahan.

Keltaepae kysyn lupoa?--

Isaennaeltae poeyaen paeaessae,

Emaennaelt' etehisestae.

Pojalta rahin nenaestae,

Tyttaereltae karsinasta:

Talunko tanssini tupahan,

Ilolinnun lattialle?

Isaentae sanansa virkki:

"Talu tanssisi tupahan,

Talu tanssivierahasi!

Maholehmaen tappanemma

Tanssin tallaellaksenne,

Iloleikin lyoeaeksenne."

Tanssi tungeksen tupahan,

Ilo pirttihin ajaksen;

Jalan polki portahalle,

Kaeen kaeaekaehaen sivalti;

Kiukoa kivinen liikkui,

Patsas patvinen patsasi,

Silta soitti sorsanluinen,

Laki kultainen kuusi,

Tanssin tullessa tupahan,

Ilolinnun astuessa.

118. Tanssiin yrittelijae.

Tahon mie tanssihin ruveta,

Ilovirtehen viretae;

Taeytyykoe taetae tupoa,

Lainataanko lattiata,

Tanssia tasaisen kansan,

Kansan nuoren notkustella?--

Kun ei taeytyne tupoa,

Lainattane lattiata;

Talun tanssini pihalle,

Ilovirteni viluhun.

Sitte tanssin tanterella,

Keikun keskellae pihoa,

Joss' ei paeae lakehen koske,

Otsa ei ortehen kolaha,

Jalat sillan liitoksehen.

"Taeytyypae taetae tupoa,

Lainatahan lattiata,

Tanssia tasaisen kansan,

Kansan nuoren notkustella."

Suuri kiitos, kostjumala!

Kenpae tanssihin tulevi,

Sille poika syntyoehoen,

Vastakoivun valkeuinen,

Meren ruovon ruskeuinen!

Ken ei tulle tanssihini,

Sille tyttoe syntyoehoen,

Tervatynnyrin pituinen,

Tervapartsan paksukkainen!

119. Tule meille tanssimahan.

"Tule meille tanssimahan!"--

"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meillae vanha akka [14],

Vanha akka [15], olkivuoe."

"Enpae tanssi, enkae taia,

Enpae huoli, en kykene;

Vilu kaesi, vilu jalka,

Vilu kaikki katsantonsa."

"Tule meille tanssimahan!"--

"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meillae nuori neito [16],

Nuori neito [17], sulkkuvuoe.

"Sekae tanssin, jotta taian,

Kanssa huolin ja kykenen;

Laemmin kaesi, laemmin jalka,

Laemmin kaikki katsantonsa."

120. Tahtoisitko rakastaa.

"Tahtoisitko rakastaa--

Mie tyoennaen tytoen [18] sinulle,

Sinull' on ihanat silmaet,

Haenellae syaen suloinen.

Kunpa haenen tietaeisit,

Tok' et haentae heittaeisi,

Kihlat haenelle laittaisit,

Sormukset sovitteleisit."

Tahtoisinpa rakastaa--

Ellei kieltaeisi isoni,

Ellei estaeisi emoni;

Veikko on mennyt Wiipurihin,

Siskoni on Pietarissa.

Hyvae kiitos, hyvae laitos;

Saatihinpa nuori sulho [19],

Nuori sulho [20], kaunis sulho [21],

Valkianverevae sulho [22].

121. Avatkame aitoamme.

Avatkame aitoamme,

Potkaskame porttiamme

Laske sulhoa [23] sisaelle!

Jo on sulhonen [24] sisaessae.

Katso sulho [25] kaunoasi,

Kurkistele kultoasi;

Katso yhtae, katso toista,

Katso kaikkien parasta!

Kenen katsot kaunihiksi,

Arvoat parahimmaksi,

Sille iske silmeaesi,

Sille kaettae kaeppaehytae;

Akat saakohot sanoa,

Mitae mielensae tekevi.

Juokse sulho [26], jouvu sulho [27],

Liehu sulho [28], lennae sulho [29]!--

Toiset ringissae tanssaa,

Kuki kultansa kanssa.

122. Hyvae ilta lintuseni.

Hyvae ilta lintuseni,

Hyvae ilta kultaseni,

Hyvae ilta nyt minun oma armahani!

Tanssi, tanssi lintuseni,

Tanssi, tanssi kultaseni,

Tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!

Seiso, seiso lintuseni,

Seiso, seiso kultaseni,

Seiso, seiso nyt minun oma armahani!

Anna kaettae lintuseni,

Anna kaettae kultaseni,

Anna kaettae nyt minun oma armahani!

Polvin maahan lintuseni,

Polvin maahan kultaseni,

Polvin maahan nyt minun oma armahan!

Kaesi kaulaan lintuseni,

Kaesi kaulaan kultaseni,

Kaesi kaulaan nyt minun oma armahani!

Halausta lintuseni,

Halausta kultaseni,

Halausta nyt minun oma armahani!

Suuta, suuta lintuseni,

Suuta, suuta kultaseni,

Suuta, suuta nyt minun oma armahani!

Taeysi, taeysi lintuseni,

Taeysi, taeysi nyt minun oma armahani!

Yloes maasta lintuseni,

Yloes maasta kultaseni,

Yloes maasta nyt minun oma armahani!

Jaeae hyvaesti lintuseni,

Jaeae hyvaesti kultaseni,

Jaeae hyvaesti nyt minun oma armahani!

123. Koeyhae ja rikas vouti.

"Minae, minae koeyhae vouti,

Maan moein, senki soein,

Itse jouvuin kulkemahan.

Tytaer varrelle valuvi,

Toinen miehelle menevi,

Ei oo sukkoa sukua,

Eikae lakkia lajia,

Eikae halvinta hametta,

Paitoa pahintakana;

Lehmae kaatui, lammas kuoli,

Kuoli lampahan karitsa."

"Minae, minae rikas vouti,

Minull' on riistoa, rahoa,

Tavaroita tallellani,

Paljo pantua olutta,

Kivisessae kellarissa,

Tammisen tapin takana,

Koivuisen korennon alla,

Syoeaeksenne, juoaksenne

Iloleikin lyoeaeksenne,

Lehmaen korva leikkaella,

Hevon haentae tyssaeellae."

124. Hirvenhiihanta.

"Mie olen hirven hiihannassa,

Jalopeuran jaksannassa,

Kaikk' on kenkaeni kulunna,

Naeitae teitae juostessani,

Samotessani saloja;

Onko hirviae salossa,

Onko naehty naeillae mailla?"--

"Onpa hirviae salossa,

Onpa naehty naeillae mailla,

Oiva hirvi liinaharja;

Taess' on kaeynyt taeaen kesosen

Meiaen herran heinikossa,

Naehty on kanssa kaalimaassa.

Paljo on pahoa tehnyt,

Syoenyt heinaet, maannut marjat,

Kaikki kaalinpaeaet kalunna,

Jost' on vaikia valitus

Ylitse koko kylaemme.

Tapa kohta, kun tavannet,

Lyoe'pae paeaehaen, kun sa loeyaet,

Noua haentae nuolellasi,

Jouahuta jousellasi,

Tahi laske laahingille,

Pyyae pyssysi keralla!"

125. Miksi en vaesyisi.

Heponenki hengaehtaevi

Matkan pitkaen mentyaensae,

Rautanenki raukenevi

Kesaeheinaen lyoetyaensae,

Vetonenki vieraehtaevi

Joen polven juostuansa,

Tulonenki tuikahtavi

Yoen pitkaen palettuansa;

Niin miks' en minaei vaesyisi,

Miks' en heikko hengaehtaeisi,

Miks' en vieno vieraehtaeisi,

Miks' en tuhma tuikahtaisi,

Illan pitkiltae iloilta,

Paeivaenlaskun laulamilta?

II. Haeaekansan lauluja.

a) Antiaisissa.

126. Onko mitae millaeki?

(Kosiomiehen puoli.)

"Onko teiaen neiollanne

Oman vaerttinaen vaekeae,

Oman hyppisen hyveae,

Oman ketraen kiertaemeae,

Hyvaet hurstin huiahukset,

Paeaenalaiset paellaehykset;

Sivallukset silkkihuivit,

Vilahukset villavaipat?"

(Kaason puoli.)

"Kyll' on meiaen neiollamme

Oman hyppisen hyveae,

Oman vaerttinaen vaekeae,

Oman ketraen kiertaemeae.

Kyll' on hursti huialeita,

Paeaenalaisen paellaereitae;

Vaan onko teiaen sulhollanne

Oman jousen ampumoa,

Oman nuolen noutamoa,

Karhuntaljat katteheksi,

Petrantaljat peitteheksi?"

(Kosiomiehen puoli.)

"Kyll' on meiaen sulhollamme

Oman jousen ampumia,

Oman nuolen noutamia,

Karhuntaljat kattehena,

Petrantaljat peittehenae;

Vaan onko teiaen neiollanne

Wiipurissa viilatuita,

Kaupungissa kaulatuita,

Kesaekuilla kuivatuita,

Pantu paeivaepaistehella,

Vaattehia valkehia,

Talvisotkuja hyviae?"

(Kaason pooli.)

"Kyll' on meiaen neiollamme

Wiipurissa viilatuita,

Kaupungissa kaulatuita,

Kesaekuilla kuuratuita

Pantu paeivaepaistehella,

Vaattehia valkehia,

Talvisotkuja hyviae;

Vaan onko teiaen sulhollanne

Silkkiset sukansitehet,

Hopiaiset housunnauhat,

Saksansaappahat somaset,

Silkkihuivit siivolliset,

Viien ruplan vilttihattu,

Kuuen ruplan vyoe kusakka?"

(Kosiomiehen puoli.)

"Kyll' on meiaen sulhollamme

Silkkiset sukansitehet,

Hopiaiset housunnauhat,

Saksansaappahat jalassa,

Silkkihuivit siivolliset,

Viien ruplan vilttihattu,

Kuuen ruplan vyoe kusakka;

Vaan onko teiaen neiossanne

Kelvollista ketreaejaetae,

Kutojata kunnollista;

Tokko kaeaentyi kaeaerilauta,

Kun orava oksapuussa;

Tokko suihki sukkulainen,

Kun kaerppae kiven kolossa;

Tokko piukki pirran piijit;

Kun tikka puun kupeess?"

(Kaason puoli.)

"Ompa meiaen neiossamme

Kelvollista ketreaejaetae,

Kutojata kunnollista;

Niinpae kaeaentyi kaeaerilauta,

Kun orava oksapuussa;

Niinpae suihki sukkulainen,

Kun kaerppae kiven raossa;

Niinpae piukki pirran piijit,

Kun tikka puun kupeessa.

Vaan onko teiaen sulhossanne

Kylvaejaetae, kyntaejaetae,

Siemenen sirottajata,

Varsan viejeae vaolle,

Mustan ruunan mullokselle?

Onko atransa teraevae,

Sekae luja luottimensa,

Millae nurmi kynnetaehaen,

Kaemaerikkoe kaeaennetaehaen?

Hyvaetkoe huuhtikirvehensae,

Kaunihitko kassaransa,

Jolla kaski kaaetahan,

Lehto lyoeaehaen kumohon?"

127. Kutti, kiitti!

(Kosiomiehen puoli.)

"Kutti, kutti, kaaso rukka!

Kun sie neittaesi naekisit,

Kun sen kaeet kaepaeeleksen

Meiaen sulhon kaettae vasten!"

(Kaason puoli.)

"Ei kutti vaeheaekaenae,

Pientae pikkuruistakana;

Tuota toivoi meiaen neito,

Tuota toivoi tuon ikaensae,

Kaettaensae kaepaeelevaen

Hyvaen sulhon kaettae vasten."

(Kosiomiehen puoli.)

"Kutti, kutti, kaaso rukka!

Kun sie neittaesi naekisit,

Kun sen suu sopaeleksen

Meiaen sulhon suuta vasten!"

(Kaason puoli.)

"Ei kutti vaeheaekaenae,

Pientae pikkuruistakana;

Tuota toivoi meiaen neito

Kaiken kasvantoajansa,

Suutansa sopaelevan

Hyvaen sulhon suuta vasten."

(Kosiomiehen puoli.)

"Kutti, kutti, kaaso rukka!

Meiaenp' oinas vallan otti,

Meiaen paessi paeaelle paeaesi,

Meiaen karkasi karitsa."

(Kaason puoli.)

"Ei kutti vaeheaekaenae,

Pientae pikkuruistakana;

Tuota toivoi meiaen neito,

Tuota puolen polveansa,

Kaiken mennehen keseae,

Kaiken vuotta voipunutta,

Kahen oeitae ollaksensa,

Kolmin koiskaellaksensa."

(Kosiomiehen puoli.)

"Kutti, kutti, kaaso rukka!

Soeitpae, joitpa neitosesi;

Sinun on tyhjaet istumesi,

Meiaen taeyet vuotehemme."

(Kaason puoli.)

"Voipa kurjat kuttianne,

Miehen lemmot leikkiaenne;

Millae te kutitteletta!

Emmae syoenyt, enkae juonut,

Enkae syoenyt, enkae juonut,

En pannut pahenemahan,

Vaan panin paranemahan.

Panin kyntaejaen kylelle,

Vakoajan vaipan alle,

Leivaensaajan leuan alle,

Kalansaajan kainalohon,

Hirvenhiihtajan hikehen,

Karhunsaajan saunasehen;

Karhuntaljoihin kaotin,

Vein vehnaehinkalohon,

Ruispurnohon puotin.

Sinne saatin saahun lapsen,

Sinne aiotun asetin;

Annas Jumala aamun tulla,

Tuo Jumala toinen paeivae,

Otan vaatetta vakasta,

Liessinkiae lippahasta,

Millae neittae valmistelen,

Kanaistani kaunistelen--

Jolla peitaen pientae paeaetae,

Katan kaunista hivusta;

Tuonpa kukkana tupahan,

Poeyhaeytaen poeyaen paeaehaen,

Ihmisten ihottavaksi,

Kansan katsaheltavaksi."

128. Katso neitoasi [30]!

(Kosiomiehen puoli)

"Morsian mokalla huulin,

Kaaso kallella kypaerin,

Itse sulhonen surulla;

Katso kaaso neitoasi

Jott' ei poikisi rekehen,

Satulall' ei lasta saisi!

Sanoisi satulan syyksi,

Hevonharjan hieromaksi;

Tekis tieltae loeytaemaeksi,

Matkalta tapoamaksi."

(Kaason puoli.)

"En oo ollut ennenkaenae,

Pilkkapuikko kenenkaenae,

Senlaisen semminkaenae;

Joko vainen joutunenki

Pilkkapuikoksi poloinen?--

Vaan vielae taetae nykyae,

Vielae taellae kymmenellae,

Selvitaeme, seisotame,

Pilkkakirvesten kiasta,

Naurusuien hampahista.--

Muille nauroa pitaevi,

Ei emosen tyttoeloeille,

Ei vaimon vatsanvaeelle;

Muista kummat kuulukohon,

Haetaekellot haeilykoehoen,

Ei emosen tyttoeloeistae,

Ei vaimon vatsanvaeestae."

129. Kasa kaasolla sylissae.

(Kosiomiehen puoli.)

"Kasa [31] kaasolla sylissae,

Nuoevaimolla nupukka [32]!"

(Kaason puoli.)

"Mitae sie kasasta kaason,

Nupukasta nuoevaimon?--

Taet' ei oo saatuna salassa,

Eikae piilossa pietty;

Taem' on saatu saengyn paeaellae,

Vihityillae vuotehilla,

Lakanoilla lauletuilla,

Siunatuilla paeaesioilla."

130. Elae ihastu ensi-illalla.

(Kosiomiehen puoli.)

Vuotas mie sanon sanasen,

Virkan vierin sulholleni:

Sulhokainen nuorukainen,

Elae neitoa ihastu,

Elae neion vaattehia;

Elae ensi-illallasi,

Tok' ei vielae toisellana!

Kiitae huomenna hevoista,

Vuonna toissa morsianta,

Kolmanna kotivaevyae,

Itsiaesi et ikaenae!

Moni on neito naitaissa,

Orpana otettaissa,

Portto poisajettaessa,

Luosku luovuteltaessa.

Moni on kaakku kaunis paeaeltae,

Kovin kuorelta siliae,

Vaan on sirkkoja sisaessae,

Akanoita alla kuoren.

Mont' on kantoa kas'ella,

Kaikk' ei koivun kantoloita;

Aeiae neitoja kylaellae,

Ei kaikki hyvaentapoja.

131. Kiitae sulho lykkyaesi.

(Kaason puoli.)

Kiitae sulho lykkyaesi,

Kun kiitaet, hyvinki kiitae!

Hyvaen sait, hyvaen tapasit,

Hyvaen luojasi lupasi,

Hyvaen antoi armollinen.

Lue kiitokset emolle,

Passipoita vanhemmalle,

Kun tunti tytoen mokoman,

Ja mokoman morsiamen!

Puhas on neiti puolellasi,

Kirkas ompi kihloissasi,

Valkiainen valloissasi,

Soriainen suojassasi.

Sait sa riskin rinnallesi,

Verevaeisen vierehesi;

Sait sa riskin riihenpuijan,

Hempulaisen heinaenlyoejaen,

Pulskin poukkujen pesijaen,

Varskin vaatetvalkasijan,

Karskin kankahan kutojan.

Niin se piukki pirran aeaeni,

Kun kaeki maeellae kukkui;

Niin se suikki sukkulainen,

Kun kaerppae kiven raossa;

Niin sen kaeaemy kaeaennaetteli,

Kun orava oksasella.

132. Elae vie neittae pahoille.

(Kaason puoli.)

Sulho viljon veikkoseni,

Vielae veikkoa parempi,

Emon lasta armahampi,

Ison lasta laukiampi!

Kuulesta ma kuin sanelen,

Kuin sanelen, kuin puhelen.

Elkaes meiaen neioistamme,

Elkaes viekoe vehkasoille,

Panko parkkihuhmarelle,

Olkileiville otelko;

Ei neittae ison koissa,

Eipae viety vehkasoille,

Pantu parkkihuhmarelle,

Olkileiville otettu.

Aina viilti vehnaesiae,

Katseli kananmunia,

Aamut aittoja availlen,

Illat luhtia lukoten,

Maitotiinun tienoihilla,

Olutpuolikon povessa.

Elae vainen, sulho rukka,

Kiellae neittae kellarista,

Elae aitasta epeae;

Ei neittae ison koissa,

Eip' on kielty kellarista,

Tok' ei aitasta evaetty.

133. Puolusta neittaesi.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen,

Miehen kanta kaunokainen!

Elloes meiaen neioistamme,

Elloes sie pahoin pielkoe;

Seiso seinaenae eessae,

Pysy pihtipuolisena,

Elae anna anopin lyoeae,

Elaekae apen torua,

Elae vierahan vihata.

Pere kaeski pieksemaehaen,

Muu vaeki mukittamaha;

Ethaen raahi rankaista

Etkae henno hertaistasi,

Rahan paljon pantuasi,

Enemmaen luettuasi.

134. Neuo sulho neioistasi.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen,

Miehen kanta kaunokainen,

Elkaes meiaen neioistamme,

Elkaes sie pahoin pielkoe,

Elkaes vitsoin vingutelko,

Nahkaruoskin naukutelko;

Eipae neittae ennenkaenae,

Ei neittae ison koissa,

Tok' ei vitsoin vinguteltu,

Nahkaruoskin naukuteltu.

Neuo sulho neitoasi,

Neuo neittae vuotehella,

Opeta oven takana,

Vuosikausi kummassaki;

Yksi vuosi suusanalla,

Toinen silmaen iskemaellae,

Kolmansi jalan polulla.

Kun ei sitte siitae huoli,

Ei totelle tuostakana,

Veae vitsa viiakosta,

Tuopa turkin helman alla,

Jolla neuot neitoasi,

Orpanoasi opetat--

Neuot nelisnurkkaisessa,

Sanot sammalhuonehessa,

Kylaekunnan kuulematta,

Sanan saamatta kylaelle.

Elae nurmella nukita,

Pieksae pellon pientarella;

Kuuluisi kumu kylaelle,

Tora toisehen talohon,

Metsaehaen iso meteli,

Naisen itku naapurihin.

Elaekae silmille sipase,

Elae korvia kos'eta;

Kuppi kulmalle tulisi,

Sinimarja silmaen paeaelle;

Kylaen kyntaejaet naekisi,

Kylaen paimenet panisi,

Kylaen haukkuisi harakat,

Kysyisi kylaeiset naiset:

"Onko tuo soassa ollut,

Talununna tappeluissa,

Vai onko suen repimae,

Tahi karhun kaapasema--

Vai susiko sulhosesi,

Karhu sulla kaunosesi?"

135. Ansioa myoeten palkka.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen,

Miehen kanta kaunokainen!

Kun neittae hyvin pitelet,

Niin hyvaeksi tunnetahan.

Kun tulet apen kotihin,

Ainoan anopin luoksi;

Itseaesi syoetetaehaen,

Syoetetaehaen, juotetahan,

Heposesi riisutahan,

Tallihin talutetahan,

Syoetetaehaen, juotetahan,

Kauravakka kannetahan.

Kun neittae pahoin pitelet,

Niin pahaksi tunnetahan.

Kun tulet apen kotihin,

Ainoan anopin luoksi;

Itseaesi ruoskitahan

Omallasi ruoskallasi,

Heposesi hirtetaehaen

Kokkahan, kujan lakehen,

Omillasi ohjillasi,

Omilla ohjasvarsillasi.

136. Mitae itket neito?

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Mitae itket meiaen neito?--

Itketkoe sie leivaetyyttae,

Leivaetyyttae, lehmaetyyttae,

Vaiko sulhosi soreutta,

Vai emosi armautta?

Siskoseni, ainoseni,

Kanavarsi kaunoseni!

Et sie itke leivaetyyttae,

Leivaetyyttae, lehmaetyyttae,

Etkae sulhosi soreutta,

Et emosi armautta;

Itket kasvon kauneutta,

Sekae hiusten hienoutta,

Kun ne piennae peitetaehaen,

Katetahan kasvavana;

Piennae oot vihille viety,

Lassa pantu lakki paeaehaen.

137. Laehet jaelen jaeaemaettoemaeksi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Niinkoes luulit neito nuori,

Niinkoe tiesit, jotta luulit,

Tiesit kerran laehtevaesi,

Et aina kaekeaevaesi?--

Jo nyt on liittosi likellae,

Laessae ompi laehtoeaika.

Laehet taestae, kun laehetki,

Taestae kullasta koista,

Ison saamasta salista,

Emon kaunon kartanosta,

Veikon kestikellarista,

Siskon tanssisiltasilta,

Sykysyisen yoen sylihin,

Kevaehisen kieraen paeaelle;

Ettei jaelki jaeaellae tunnu,

Kieraellae kepiae kenkae,

Jalan isku iljangolla,

Hangella hamosen helma;

Ettei aeiti aeaentae kuule,

Iso ei itkua tajua,

Kujerrust' ei kuule sisko,

Oma veikko vieretystae;

Kuulevat kylaeiset naiset,

Ja kyllin kylaen kasakat.

Voi sinua neito rukka,

Kuinka taiat, kuinka raahit,

Kuinka kuitenki eroat?--

Emosesi vanhan heitaet

Laeaevaehaen laekaehtymaehaen,

Kujahan kukistumahan,

Kaatumahan kaivotielle;

Isosesi vanhan heitaet

Saunahan savun sekahan,

Kuiva vasta kainalohon.

138. Laehet kukka kulkemahan.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Kuules neiti, kuin sanelen,

Kuin sanelen, kuin puhelen!--

Olit kukka ollessasi,

Kasvaessasi kanarva,

Vesa nuori nostessasi,

Ympynen yletessaesi,

Naeillae pitkillae pihoilla,

Kaunehilla kartanoilla.

Laehet nyt kukka kulkemahan,

Veran nukka vieremaehaen,

Taestae kullasta koista,

Kaunihista kartanosta,

Luulet vietaevaen kotihin,

Vietaevaen isosi luoksi,

Ei vieae isosi luoksi,

Vieaehaen isaennaen luoksi.

Laehet kukka kulkemahan,

Veran nukka vieremaehaen,

Luulet vietaevaen kotihin,

Vietaevaen emosi luoksi;

Ei vieae emosi luoksi,

Vieaehaen emaennaen luoksi.

Laehet kukka kulkemahan,

Veran nukka vieremaehaen,

Luulet vietaevaen kotihin,

Vietaevaesi veikon luoksi;

Eipae vieae veikon luoksi,

Vieaehaen kytyjen luoksi.

Laehet kukka kulkemahan,

Veran nukka vieremaehaen,

Luulet vietaevaen kotihin,

Vietaevaen sisaren luoksi;

Ei vieae sisaren luoksi,

Vieaehaen natojen luoksi.

Laehet kukka kulkemahan,

Veran nukka vieremaehaen,

Luulet vietaevaen kotihin,

Vietaevaesi vierahiksi

Eipae vieae vierahaksi,

Vieaehaenpae orjuutehen.

139. Toisin toisessa talossa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Neitokainen nuorukainen,

Kanamarja kaunokainen!

Kasvoit sie talossa taessae,

Korkian isosi koissa,

Kasvoit kukkana kujilla,

Ahomailla mansikkana;

Nousit voille vuotehelta,

Maioille makoamasta

Venymaestae vehnaesille

Pettaejaeisille pehuista.

Kun et voinut voita syoeae,

Sipasit sianlihoa.

Ei ollut huolta ollenkana,

Ajatusta aioinkana;

Annoit huolta honkasien,

Ajatella aiaksien,

Surra suuren suopetaejaen,

Korpikuusen kuikutella.

Sie vaan liehuit lehtyisenae,

Perhosena pyoeraehtelit,

Lennit lintuna lehossa,

Kaevit kanana kartanolla.

Menet toisehen talohon,

Toisehen emon alahan,

Perehesen vierahasen;

Toisin siellae, toisin taeaellae,

Toisin toisessa talossa--

Toisin ukset ulvasevat,

Toisin vierevaet veraejaet,

Sanovat saranarauat.

Et osaa ovissa kaeyae,

Veraejissae vieretellae,

Talon tyttoejen tavalla;

Et tunne puhua tulta

Etkae liettae laemmitteae,

Ensinkaeaen emaennaen lailla;

Taia et taittoa paerettae

Talon miehen mieltae myoeten,

Sulhosen syaentae myoeten.

Tulet tuttuna tupahan,

Ei ole tuttua tuvassa,

Rakast' ei rahin nenaessae;

Tup' on tyhjae tultuasi,

Autio avattuasi,

Ei isonen armastele,

Eikae aeiti mainittele.

140. Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Voi neiti, sisarueni!

Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit;

Vaihoit armahan isosi

Appehen anipaha'an,

Vaihoit armahan emosi

Anoppehen ankarahan,

Vaihoit viljon veljyesi

Kyyttaeniskahan kytyhyn,

Vaihoit siskosi siveaen

Naljasilmaehaen natohon,

Vaihoit liinavuotehesi

Nokisihin nuotioihin,

Vaihoit valkiat vetesi

Likaisihin liettehisin,

Vaihoit hiekkarannikkosi

Mustihin muraperihin,

Vaihoit armahat ahosi

Kanarvikko kankahisin,

Vaihoit marjaiset maekesi

Kaskikantoihin kovihin.

141. Luulitko huolet loppuvan?

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Niinkoe luulit meiaen neito,

Niinkoe kasvava kananen,

Huolet loppui, tyoet vaeheni,

Taemaen illan istumilla,

Taemaen aamun astumilla,

Keskipaeivaen keikkumilla;

Maata sinne vietaevaesi,

Unille otettavasi?--

Eip' on maata vieae'kaenae,

Unille oteta'kana;

Vasta valvoa pitaevi,

Vasta huolta hoivatahan,

Ajatusta annetahan,

Pannahan pahoa mieltae,

Liikamieltae liitetaehaen.

Kunis huiskit hunnutonna,

Sinis huiskit huoletonna,

Kunis liikuit liinatonna,

Liikuit liioitta sanoitta;

Aesken huntu huolta tuopi,

Palttina pahoa mieltae,

Liina liikoja sanoja,

pellava peraettoemiae.

142. Laeksit kouluhuu kotoa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Niinkoe luulit neito nuori,

Niinkoe tiesit, jotta luulit,

Luulit yoeksi laehtevaesi,

Kaeyae paeivaeksi kaekesit?--

Etpae yoeksi laehtenynnae,

Etkae yoeksi, et kaheksi;

Laeksit kaikeksi iaeksi,

Kuuksi paeivaeksi katosit.

Laeksit kouluhun kotoa,

Piinahan ison pihoilta;

Kova on koulu kaeyaeksesi,

Piina pitkae ollaksesi,

Ikaevae eleaeksesi.

Siell' on ohjat ostettuna,

Valmistettu vankirauat,

Ei ketaenae muita vasten,

Vasten vaivaista sinua,

Ja kohti kovaosaista.

Kyllae saat kokea koito,

Kokea kovaosainen,

Apen luista leukaluuta,

Anopin kivistae kieltae,

Ky'yn kylmiae sanoja,

Naon niskan nakkeloita;

Appi on karhu kartanolla,

Anoppi susi supussa,

Kyty kyinae kynnyksellae,

Nato nauloina ovella.

143. Apiat ativoreisut.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Neitonen sinae sisari!

Mit' olet pahoilla mielin,

Alla kulman kuurullasi?--

Etkoe muista, kuin sanelin:

"Elae sulhoon ihastu,

Elae sulhon vaattehisin;

Sulholl' on suen ikenet,

Revon kuokot kormanossa,

Karhun maksat kainalossa,

Verenjuojan veitsi vyoellae,

Jolla paeaetae piirtelevi,

Selkeae sirettelevi."--

Et sinae sitae totellut,

Et kuullut minun sanoa;

Sie vaan sulhoon ihastuit,

Sekae sulhon vaattehisin.

Kerran laehteae kaekesit,

Kerran toisen toivottelit,

Laehteae emon eloilta,

Vanhan taaton tanhuilta,

Viertae maille vierahille,

Kaeyae kaeskemaettoemille,

Miniaeksi miehelaehaen,

Orjaksi anoppelahan.

Niinkoe luulit neito nuori,

Niinkoe kasvava kananen,

Ativoihin vietaevaesi,

Oljamiin otettavasi?--

Siell' on ouot oljareisut,

Apiat ativoreisut

Halko pitkae piirasina,

Seivaes saerpimen siassa,

Hamara sianlihoina,

Nyrkki voina vehnaeisinae.

144. Heitaen suoni, heitaen maani.

(Morsian laehtiessaensae.)

Heitaen suoni, heitaen maani,

Heitaen heinikkopihani,

Heitaen valkiat veteni,

Heitaen hietarantaseni,

Kylpiae kylaen akoille,

Pasikoia paimenille.

Suot heitaen sorehtijoille,

Sekae maat maleksijoille,

Pihat pitkin juoksijoille,

Aitavieret astujille,

Seinaevieret seisojille,

Kujovieret kulkijoille,

Ison niityt ilveksille,

Peuroille isoni pellot,

Ahot hanhien asua,

Lintujen lehot levaetae.

Laehen taestae, kun laehenki,

Toisen laehtevaen keralla,

Kanssa toisen karkulaisen:

Laehen pois talosta taestae,

Ison saamasta salista,

Veikon kestikellarista,

Sykysyisen yoen sylihin,

Kevaehisen kieran paeaelle,

Jottei jaelki jaeaellae tunnu,

Jaelki jaeaellae, tiera tiellae,

Jalan isku iljangolla,

Hangella hamosen toimi,

Helman hiepsintae lumella;

Ettei aeiti aeaentae kuule,

Iso ei kuule itkuani,

Ikaevissae itkevaeni,

Parkuvan pahoissa mielin.

145. Laeyli laehteae, laeyli ilman.

(Morsian laehtiessaensae.)

Laeyli laehteae tulevi,

Laeyli olla laehtemaettae;

Laehteae toki tulevi,

Kun on luotu laehtemaehaen,

Korkiammastai koista,

Matalampihin majoihin,

Rikkahammiltai eloilta,

Koeyhempihin kellarihin.

Niinp' on neiti luotunaki,

Tytaer tuuviteltunaki,

Taattolasta miehelaehaen,

Miehelaestae tuonelahan.

Laessae on nyt muien laehtoe,

Liki saanut muien liitto,

Minun on laehtoeni laehemmae,

Minun liittoni likemmae.

Laehen pois talosta taestae,

Taestae kuulusta koista,

Honkaisista huonehista,

Lautakatto kartanoista,

Petaejaeisihin pesihin,

Koivuisihin koppeloihin.

Heitaen Kiesuksen siahan,

Maarian taehaen majahan;

Hyv' on toiste tullakseni,

Kensti keikutellakseni,

Ennentuttuhun tupahan,

Emon kaunon kartanohon.

146. Ei toiste tunneta'kaan.

(Morsian laehtiessaensae.)

Laehen nyt talosta taestae,

Korkian ison koista,

Heitaen vanhat valamani,

Entiset elosiani;

Hyv' on toiste tullakseni,

Kaunis kaaputellakseni.

Tulen toiste, kun tulenki,

Ilman teiaen kutsumata,

Hyv' ois tulla kutsumalla;

Ette kutsu kuitenkaena.

Sitte toiste tullessani,

Kotihini kaeyessaeni,

Ei minua muut ne tunne,

Kun ne kaksi kappaletta:

Alimmainen aian vitsa,

Perimmaeinen pellon seivaes,

Nuo on piennae pistaemaeni,

Neitona vitsastamani.

Emoni mahova lehmae,

Minun nuorra juottamani,

Vasikkana vaalimani,

Ammoa rikuttelevi,

Pitkillae piharikoilla,

Talvisilla tanterilla;

Se tuo tuntenee minua

Kotoiseksi tyttaereksi.

Isoni iki oronen,

Minun piennae syoettaemaeni,

Neitona apattamani,

Hirnua rikuttelevi,

Pitkillae piharikoilla,

Talvisilla tanterilla;

Se tuo tuntenee minua

Kotoiseksi tyttaereksi.

Veikkoni kotoinen koira,

Minun piennae syoettaemaeni,

Neitona opastamani,

Haukkua rikuttelevi,

Pitkillae piharikoilla,

Talvisilla tanterilla;

Se tuo tuntenee minua

Kotoiseksi tyttaereksi.

Muut ne ei minua tunne

Kotihini tultuani,

Vaikk' on vanhat valkameni,

Entiset elosiani.

147. Muuttunut koti.

(Morsian laehtiessaensae.)

Laehen kurja kulkemahan,

Vaivainen vaeltamahan;

En tule kotihin ennen,

Kun oman orihin reessae,

Oma poika ohjillani,

Saamani satulan paeaellae,

Kantamani kannuksilla.

Sitte tuonne tullessani

Ison entisen pihoille,

Noin ne vaakkuvat varikset,

Harakat hakahtelevi,

Ison pitkillae pihoilla,

Tasaisilla tanterilla:

"Mitae sie tulit kotihin

Kuta kurja kuulemahan?--

Jo on kuollunna isosi,

Kaonnunna kantajasi;

Veikko istuu ison siassa,

Veljen vaimo emon tilalla."

Menen mie toki pihalle,

Ajan porstuan etehen.

Vuotan viikon veikkoani

Riisumahan rinnuksia,

Aisoja alentamahan.

Eipae veikko tulle'kana,

Itse riisun rinnukseni,

Itse aisani alennan.

Vielae vuotan veikkoani

Tuosta kaeymaehaen tupahan;

Eipae veikko tulle'kana,

Itse tungeme tupahan,

Annan kaettae kaeaekaeselle,

Kylm' on kaeaekae kaettae vasten.

Sitte tultua tupahan

Ovensuuhun seisotame,

Ovensuuhun, orren alle,

Kattilan pitotiloille,

Koriat kotoiset naiset

Ei tulla likistaemaehaen,

Kaeyae kaettae antamahan.

Koria minae itseki,

En mene likistaemaehaen,

Kaey en kaettae antamahan.

Pistaen kaettae hiilokselle,

Hiilet kylmaet hiiloksessa,

Pistaen kaettae kiukoalle,

Kivet kylmaet kiukoassa.

Veikko penkillae venyvi,

Syli syttae hartioilla,

Vaaksa muulla vartalolla,

Kyynaerae kyentae paeaessae,

Kortteli kovaa nokea.

Kysyi veikko vierahalta:

"Mistae vieras veen takoa?"--

"Minae vanhin sikkojasi,

Ensimmaeinen emosi lapsi."

Kun loeyaet emosi vanhan

Laeaevaehaen laekaehtynehen,

Kuollehen kupo sylihin.

Itke, itke meiaen neito!

Kun itket, hyvinki itke.

Kun et itke itkettaeissae,

Itket toiste tullessasi,

Kun tulet veikon kotihin,

Kun loeyaet veikkosi verevaen

Vainiolle vaipunehen,

Metsaehaen menettynehen.

Itke, itke meiaen neito!

Kun itket hyvinki itke.

Kun et itke itkettaeissae,

Itket toiste tullessasi,

Kun tulet siskon kotihin,

Kun loeyaet siskosi siveaen

Sotkutiellae sortunehen,

Jaeaeneen karttu kainalohon.

149. Kutti, kutti, neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Siskoseni, ainoseni,

Kanavarsi kaunoseni!

Enkoe mie sanonut sulle,

Sanonut saoinki kerroin:

"Elae kuusissa kuhaja,

Naerehillae naeyttelete;

Elae puissa puittelete,

Oksilla ojentelete!"--

Et sinae sitae totellut,

Et kuullut minun sanoa;

Sie vaan kuusissa kuhasit,

Naerehillae naeyttelitet,

Sinae puissa puittelitet,

Oksilla ojentelitet.

Kutti, kiitti, neito rukka!

Enkoe mie sanonut sulle,

Sanonut taemaen kevaettae,

Taemaen syystae syylaetellyt:

"Tehkaemes kivinen linna,

Salasauna salvatkame,

Salasauna, piilopirtti,

Keskellen meren selaeistae,

Jossa piikoja piellae,

Kanojamme kasvatella,

Ettei paeaese Suomen sulhot,

Suomen sulhot, maan kosijat."

Noinpa aina neittae neuoin,

Orpanoani opetin:

"Kun tulevi Suomen sulhot,

Suomen sulhot, maan kosijat,

Sinae vastahan sanele,

Ja puhele puoleltasi:

Tupa on tehty miesten tulla,

Talli seisoa oritten:

En laehe revon rekehen,

Suen juoksevan jaelille,

Laehe en karhun kantapaeille,

Enkae korjahan kosijan."

Et sinae sitae totellut,

Et kuullut minun sanoa;

Laeksit sie revon rekehen,

Suen juoksevan jaelille,

Laeksit karhun kantapaeille,

Sekae korjahan kosijan.

Kutti, kutti, neito rukka!

Kuules vielae, kuin sanelen:

"Kun olit rakas rahoin,

Kaepaes kaettae antamahan,

Niin ole rakas rekehen,

Sekae sievae laehtemaehaen.

Kaepaes kaeymaehaen kylaehaen;

Ori suitsia purevi,

Rautoja ratustelevi,

Reki neittae vuottelevi."

150. Elae itke neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Elae itke neito rukka!--

Ei sua etaeaelle vieae,

Ei vieae vesien taaksi,

Saksanmaalle saatettane;

Vieaehaen vaehaesen maitse,

Yli salmen saatetahan,

Yli kynnyksen kylaehaen,

Poikki pellon naapurihin;

Turkki tuoahan jaelestae,

Vaippa vasta saatanehe.

Elae itke melaen neito,

Elloes olko millaeskaenae,

Alla paein, pahoilla mielin,

Alla kulman kuurullasi;

Et sie vierryt vehkasoille,

Puonnut parkkipuolikolle;

Ruispurnohon putosit,

Kaauit kaura-ammiohon.

151. Mitae neien itkemistae.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Mitae neien itkemistae,

Suuresti sureksimista!--

Ei ole it'ettaeviae,

Suuresti surettavia;

Kun katsot kupehellesi,

Oikialle puolellesi,

Onpa sulho suojassasi,

Mies verevae vieressaesi,

Luonasi lohikalanen,

Lohenpoika puolellasi;

Hyvae mies, hyvae heponen

Talon kanta kaikenlainen,

Sulho suotuinen keralla,

Kalevainen kannallasi.

Kiitae neito lykkyaesi,

Kun kiitaet, hyvinki kiitae;

Hyvaen sait, hyvaen tapasit,

Hyvaen luojasi lupasi,

Hyvaen antoi armollinen;

Hyvaen osmon ohjillesi,

Kalevaisen kannoillesi.

Eipae tuo tok laiska liene,

Kyll' on vaattehet vakaiset,

Vyoellae kussakka koria,

Lippahattu, komppakengaet;

Ei tuo virsi viinan kanssa,

Ei tussaa tupakka suussa.

Lue kiitokset emolle,

Passipoita vanhemmalle,

Kun tuuti pojan mokoman

Ja sorian sulhokaisen;

Tuuti turvaksi sinulle,

Varoiksesi vaapotteli.

152. Tapa toinen ottaminen.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Vielae neittae neuotahan,

Orpoa opetetahan--

Kuules neiti, kuin sanelen,

Kuin sanelen, kuin puhelen:

Menet toisehen talohon,

Toisehen emon alahan,

Perehesen vierahasen;

Toisin siellae, toisin taeaellae,

Toisin toisessa talossa,

Perehessae vierahassa--

Tap' on toinen ottaminen,

Entinen unohtaminen.

Pitaeisi sinun piteae

Paeae tarkka, tania mieli,

Ymmaerrys yhentasainen,

Iltasella silmaet virkut

Valkiita virittaemaehaen,

Aamusella korvat tarkat

Kukon aeaentae kuulemahan.

Konsa kukko kerran lauloi,

Lauloi kerran, lauloi toisen,

Silloin aika nosta nuoren,

Hetki haikia havata.

Kons' ei kukko laulakana,

Ei aeaennae isaennaen lintu;

Piae kuuta kukkonasi,

Otavaista oppinasi.

Kaey sie ulkona usein,

Kaey sie kuuta katsomassa,

Otavaista oppimassa,

Taehtiae taehyaemaessae;

Konsa oikein otava,

Sarvet suorahan suvehen,

Pursto perin pohjaisehen,

Silloin nuorten nousuaika,

Vanhojen lepuuaika.

Silloin aikani sinunki

Nosta luota nuoren sulhon,

Viereltae verevaen sulhon,

Saapa tulta tuhkasista,

Valkiata vakkasesta.

Kun ei tulta tuhkasissa,

Valkiata vakkasessa,

Kutkuttele kullaistasi,

Katkuttele kaunoistasi:

"Anna tulta armaiseni,

Valkiaista marjaseni!"

Saat sie piitae pikkuruisen,

Tauloa taki vaehaesen;

Iske tuli tuikahuta,

Tikkurintahan viritae.

Laehe laeaevaehaen samalla

Laeaenimaeaen emaennaen laeaevae;

Kaey sie kuunnellen kujassa,

Kuunnellen kujan takana,

Ammoiko anopin lehmae,

Hirnuiko apen hevonen,

Ky'yn lehmae kytkaesevi,

Naukasee naon vasikka,

Heinaen hienon heittaejaeistae,

Apilan ojentajaista.

Kaey kujaset kuukistellen,

Laeaevaenpohjat laengistellen,

Olet lehmille ojenna,

Heposelle heinaet heitae,

Heinaet varsoille valitse.

Katso karkkokarsinoa,

Emaelammaslattiata,

Luo silmaet sikoinki paeaelle;,

Elae sie sioille singu,

Elae potki porsahia,

Kanna kaukalo sioille,

Purtilonsa porsahille.

Kun sitte tulet tupahan,

Tule kolmena tupahan,

Tuo sie luuat, tuo sie lunta,

Itse tule kolmantena.

Kun sie lattiita lakaset,

Elae lapsia lakase;

Nosta lapset laavitsalle!

Pese silmaet, paeae silitae,

Anna leipeae kaetehen,

Vuole voita leivaen paeaelle;

Kun ei leipeae talossa,

Anna lastunen kaetehen.

153. Elae moiti anoppiasi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Kuules sisko, kuin sanelen,

Kun nyt menet miehelaehaen,

Kaeyt sinae kylaessae kerran,

Pellon poikki naapurissa;

Kysyvaet kylaeiset naiset:

"Antoiko anoppi voita,

Kun ennen emo kotona?"--

Elloes konsana sanoko:

"Ei anna anoppi voita."

Sano aina annettavan,

Kapustalla kannettavan,

Jos kerran kesaessae saanet,

Senki toisen talvellista.--

Kun sie leikkoat lihoa,

Eli viilet vehnaeisiae,

Saere veitsesi kivehen,

Karahuta kalliohon,

Syoeae sulholta lihoa,

Viiltae vehnaepiirasia.

154. Miehen mielen nouto.

(Vaehaeonnisen naisen neuo morsiamelle.)

Kuules sisko, kuin sanelen,

Kun meet toisehen talohon,

Elae nenae miehen mieltae,

Miehen mieltae, kiurun kieltae,

Niinkun mie poloinen nouvin.

Lihat laitoin, leivaet laitoin,

Voit laitoin, oluet laitoin,

Viinat ostin Wiipurista,

Oluet omilta mailta.

Kaevin sitte makoamahan,

Otti yoeksi vierehensae,

Antoi kyllae kyynaesvartta,

Viljalta vihaista kaettae.

Kylm' oli kylki maatakseni,

Selkae vielaeki vilumpi;

Nousin kylmaeltae kyleltae,

Viluiselta vuotehelta,

Sulho suorihen jaelestae,

Tukat tuulelle jakeli,

Hapseni hajottelevi.

155. Kotihia heittaemiset.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)

Neitokainen nuorukainen,

Kanamarja kaunokainen,

Kun meet toisehen talohon,

Ne kolme kotihin heitae:

Paeivaen eilliset unoset,

Emon armahat sanaset,

Joka kirnun pettaejaeiset.

Muista kaikki muut kalusi,

Unikonttisi uneuta;

Heitae uunille unesi,

Pankolle pahat tapasi,

Laiskuutesi lattialle.

Kaikki laiskuus lakata,

Kaikki uneuta unesi,

Emoas' elae uneuta,

Elae iltaistumissa,

Aamuahkeroisissana;

Emo on naehnyt suuren vaivan,

Kantaja kovan kokenut,

Saunamaassa maatessansa,

Olkiloilla ollessansa,

Levaetessaensae pehuilla.

156. Ken meitae veelle viepi.

(Morsiamen kotivaeki.)

Lenti taenne musta lintu,

Laepi korven koikutteli,

Korppi lenti halki korven,

Sammakko salon laevitse,

Suostutteli meiltae sorsan,

Maanitteli meiltae marjan;

Otti tuo omenan meiltae,

Vietteli veen kalasen,

Petti pienillae rahoilla,

Hopehilla houkutteli.

Ken meitae veelle viepi,

Ken joelle juohattavi?--

Saapi saavit seistaeksensae,

Kolataksensa korennat,

Ja kapat kalataksensa;

Piintyvaet pikarin laiat,

Tuopin korvat tummenevat.

b) Haeissae.

157. Oisiko lupa kysyae.

(Sulholle kotivaeki.)

Oisiko lupa kysyae,

Saisiko sitae sanoa,

Mitae mielehen tulevi,

Kerkiaevi kielelleni;

Saisiko sanoakseni,

Lupoa kysyaekseni:

Kaevitkoe tiesi tervehenae,

Matkasitko mainehitta,

Tuluksitta pitkaet matkat,

Matkat suuret valkiatta,

Kun laehit anopin luoksi,

Ainoan apen kotihin?

Oliko viinat kuurittuna,

Vai oli vasta aiottuna;

Jok' oli leivaet leivottuna,

Vai oli vasta aiottuna?

Syoetettiinkoe teitae siellae

Lestyin leivin, pestyin poeyvin;

Juotettiinko teitae siellae

Olusilla otraisilla;

Syoetettiinkoe sinun orosi

Portahilta pyoeriviltae;

Juotettiinko sinun orosi

Laehteheltae laeikkyvaeltae?

158. Tokko naeit mitae tullessa.

(Morsiamelle sulhon heimo.)

Hyvae neito, kaunis neito!

Tuotapa kysyn sinulta:

Tokko taenne tullessanne,

Tokko taisi tamma juosta,

Orit konsti kompotella,

Ruuna ruskia ravata?

Hyvae neito, kaunis neito!

Tuotapa kysyn sinulta:

Tokko taenne tullessanne,

Notkot nousi, maeet aleni,

Kumpareet kukertelihen,

Rauniot rakentelihen,

Kivet pienet piehtaroitsi,

Jaerven rannat roikkaeli?

Hyvae neito, kaunis neito!

Tuotapa kysyn sinulta:

Naeitkoe taenne tullessasi

Kekoja keraeperiae,

Naesaepaeitae naerttehiae?--

Ne kaikki taemaen talosen,

Taemaen sulhon kyntaemiae,

Kyntaemiae, kylvaemiae.

Hyvae neito, kaunis neito!

Kun tunsit talohon tulla,

Niin tunne talossa olla;

Ei meillae surulla syoeae,

Ei eletae huolen kanssa--

Maitotiinu on tietyssaesi,

Piossasi piimaepytty

Voivatinen vallassasi.

159. Voi veikko, mitae vetelet.

(Kylaelaeiset lommaavat morsianta.)

Voi veikko, mitae vetelet,

Tervaskannon kauneutta,

Pikitynnyrin pituutta,

Kerinkannan korkeutta!

Kaekesit kaekoesen tuoa,

Kuletella kukkulinnun,

Tuoa maalta maan parahan,

Veeltae valkian valita;

Ei kaeki kaetehen saanut,

Kukkulintu kumppaliksi,

Veelt' et valkiita valinnut,

Tuonut maalta maan parasta.

Puuttui konna koprihisi,

Sammakko satimehesi;

Saitp' on suolta suovariksen,

Aialta ajoharakan,

Korpin korpinotkelmalta,

Pellolta pelotuslinnun,

Mustan linnun mullokselta;

Loeysit nartun naurismaasta,

Nirtun niintae kiskomasta;

Narttu naukui, nirttu niukui,

Sulhon tullessa laehelle.

160. Kirkas neiti kihloissasi.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen.!

Katsos meiaen neioistamme;

On kun puola puolikypsi,

Tahi mansikka maeellae.

Puhas on pulmonen lumella,

Puhtahampi puolellasi;

Valkia merellae vaaksi,

Valkiampi valloissasi;

Soria merellae sorsa,

Soriampi suojassasi;

Kirkas taehti taivahalla,

Kirkkahampi kihloissasi.

Et oisi Savosta saanut,

Et tuonut Turustakana,

Tavannut Wiron takoa,

Vetaenyt Wenaeeheltae,

Niin soriita neitokaista,

Mokomata morsianta;

Silmaet maksavat sinisen,

Poski puhtahan punaisen,

Varsi valkian paperin.

161. Kutti, kutti, sulho rukka.

(Morsiamen lommaajat.)

Sulho viljon veljyeni!

Sanoit sie pahan sanasen;

Sanoit saavasi sataisen,

Tuovasi tuhannen neien;

Et sataista saanutkana,

Tuonut et tuhannen neittae.

Sait su'un sukattomia,

Lajin kintahattomia.

Mitae lie tehnynnae ikaensae,

Kuta mennehen kesosen,

Ei kutonut kintahia,

Suoritellut sukkasia;

Hiiret kopsassa kopasi,

Hoerppaekorvat lippahassa.

Kutti, kutti, sulho rukka!

Tuota toivotit ikaesi,

Tuota puolen polveasi,

Kaekesit taemaen kesosen;

Sanoit saavasi sarasen,

Apilaisen ottavasi,

Sorsan suositellehesi,

Vesilinnun vienehesi.

Sait sinae hyvaen sarasen,

Armahan apilasheinaen--

Loeysit tieltae tervaskannon,

Leppaepoekkeloen lehosta.

Talven on tateessa maannut,

Kuukauen hevoskujassa,

Viel' on silmaet siistimaettae,

Kaikki kasvot kaavimatta.

162. Laajasukuinen neiti.

(Kaason puoli.)

Sulhokainen nuorukainen,

Rahan kanta kaunokainen,

Elloes meiaen neioistamme

Sanoko suvuttomaksi,

Laatiko lajittomaksi,

Tehkoe tietaemaettoemaeksi!

Onpa meiaen neiollamme

Suku suuri, laji laaja;

Kappa ois kylveae papuja,

Jyvae kullenki tulisi,

Kappa ois panna pellavaista,

Kuitu kullenki tulisi.

Sulhokainen nuorukainen,

Rahan kanta kaunokainen,

Elloes meiaen neioistamme

Toki tuhmaksi hokeko,

Typeraeksi tunnustelko,

Saamattomaksi sanoko!

Mene sulho seppaelaehaen,

Tietaepaes teraevae rauta,

Tietae viikate teraevae;

Vaali vartehen hyvaehaen,

Vestele veraejaen suussa,

Kannon paeaessae kalkuttele.

Kun tulevi paeivaepaiste,

Viepae neittae nurmen paeaelle,

Sitte heinae herskaehtaevi,

Sekae jussi jurskahtavi,

Kova heinae korskahtavi,

Suolaheinae saeikaehtaevi,

Vihvilaeinen viuskahtavi,

Maetaes myoetaehaen menevi,

Kulo kaeypi kellellehen,

Vesan kanta katkiavi.

163. Kaason kauneus.

(Kosiomiehen puoli.)

Hyvae kaaso, kaunis kaaso,

Valkianverevae kaaso;

Kaunis kaaso kengaeltaeki,

Silmiltae sitaei parempi.

Niinp' on kaaso kengitetty,

Kun on kelkka talloitettu;

Niinp' on kaason silmaet paeaessae,

Kun harakan pakkasella.

(Kaason puoli.)

Niinp' on kaaso kengitetty,

Kun hevonen rauoitettu;

Niin on kaason silmaet paeaessae,

Kun on taehet taivahalla.

164. Kaason istunta.

(Kosiomiehen puoli.)

Istu, istu kaaso rukka!

Kun istut, hyvinki istu;

Istu puhki puinen penkki,

Halki lautainen lavitsa,

Seinaet sienille maeraennae,

Katso halki harjahirsi.

(Kaaso.)

Niinkoe teill' on hoikat hongat,

Sekae pehmiaet petaejaet,

Ettei kestae kaason olla,

Nuoevaimon vaivutella,

Taemaen illan istumilla,

Taemaen aamun astumilla?--

Enmae istu penkillaenne,

Enkae seiso sillallanne;

Istun hieprahelmoillani,

Seison kenstikengillaeni.

Vain en istu ensinkaenae,

Enkae seiso semminkaenae,

Ennenkuin sulkani sulavi,

Hoeyheneni laempiaevi.

165. Kaason laempimaen saanta.

(Kosiomielen puoli.)

Kun lienet kovin vilussa,

Nouse kaaso kiukoalle,

Liesipankolle panete;

Pane jalka patsahalle,

Toinen orrelle ojenna,

Helmat lieskahan levitae;

Siinae sulkasi sulavi,

Hoeyhenesi laempiaevi.

(Kaaso.)

Nouskohon nokiset velhot,

Saakohon tulipunaiset,

Nokianne nuohomahan,

Karstojanne kaavimahan!

Piruko taestae piiat otti,

Lempo ampui leskieukot,

Nokiloita nuohomasta,

Karstoja karistamasta?

Eikae tuoa kaason syoeae,

Nuoevaimon nunnostella;

Lepillenkoe lehmaet lypsi,

Kannoille muni kananne?

166. Kaason syoetaentae.

(Kosiomiehen puoli.)

Hyvae kaaso, kaunis kaaso,

Valkianverevae kaaso!

Kun lienet kovin naelaessae,

Istunet rokan himolla,

Kuoli muinen musta ruuna,

Vaipui valkia hevonen,

Kuoli Kontisen kujahan,

Kylloesen kylyn etehen.

Tuoll' on raato rauniolla,

Paeaekontti koan takana;

Sen on keuhot keittaemaettae,

Kapiot kaluamatta.

Siin' on kaason kyllin syoeae,

Nuoevaimon nunnostella.

(Kaaso.)

Nouskohon kontio kolosta,

Havun alta haarakynsi,

Kiven alta kiskosilmae,

Viiasta vihainen kissa,

Ruunianne ruhtomahan,

Tammojanne tahtomahan,

Orittanne ottamahan,

Lehmiaenne leikkomahan!

Missaepae hukka huikuroivi,

Metsaen vihko viehkuroivi,

Kun ei karjassa kahua,

Liehu lehmien seassa?

167. Maata menentae.

Hyvae kaaso, kaunis kaaso,

Valkianverevae kaaso!

Jo ois aika maata mennae,

Liitto liipata levolle;

Kukot laulavat kylaellae,

Hoikkasaeaeret hoiloavat.

(Kaaso.)

Aesken aika maata mennae,

Liitto liipata levolle,

Kun mun sulkani sulaisi,

Hoeyheneni laempiaeisi.

Vai joko vaivainen varajat,

Tynnyrisi tyhjenevaen,

Puolikkosi puolenevan?--

Vast' on kerta keitettynae

Kiiskiae kirokaloja,

Ahvenia ruotaisia;

Tuoppi on tuotuna olutta,

Ei sekaenae meitae vasten,

Vasten muita vierahia.

168. Kaason juomiset.

(Kosiomiehen puoli.)

Hyvae kaaso, kaunis kaaso,

Kaaso valkianverevae!

Ootko Valtalan vasikka,

Vaiko Puntalan Punikki

Tynnyrien tyhjentaejae,

Puolikkojen puolentaja?--

Kun lienet olven himolla,

Eli taarin tarpehella,

Kyll' on meillae kystae vettae,

Paljo pantua olutta,

Kellarit teloja taeynnae,

Telat taeynnae tynnyriae.

Kun ei siitae kyllae liene,

Tahi ei tulle tarpehiksi;

Viel' on tamma tanhualla,

Liinaharja liettehessae,

Laeaevaessae Punikki lehmae,

Toinen Kyyttoe kytkyessae

Joka laski laarin viinan,

Hyvaen juomisen jorotti.

(Kaaso.)

En oo taenne laehtenynnae,

Enpae oluen himolla,

Enkae taarin tarpehella;

Olutt' on kotonaniki,

Taaria talossaniki;

Vaanp' on laeksin katsomahan

Pienen lintuni peseae,

Varpuseni vainioa.

Kohta taestae kolkan kaeaennaen,

Kolkan kaeaennaen, toisen vaeaennaen

Taestae tuhmasta tuvasta,

Kamalasta kartanosta;

Heitaen taenne herttaseni,

Taenne kaunoni kaotan;

Suojelkohon suuri Jumala,

Kaikkivalta varjelkohon,

Ettei huomenna katuisi,

Paeivaen paeaestae peljaestyisi.

Naeitae outoja ovia,

Veraejiae vierahia.

169. Kosiomiehen ylistys.

Kuules sie tuhannen vanha,

Ja vanhin kosiomiesi!

Tuo hattu, jok' on sinulla,

Tuot ei kanna kaikki miehet,

Eikae pojat puoletkana,

Kolmannetkana kosijat.

Verka on Wirosta saatu,

Saeteristae saeaelitetty,

Puuhka on tuotuna Turusta,

Saksan linnasta sametti.

Vaehae paitoa naekyvi,

Pikkarainen pilkottavi,

Paita kun papin paperi,

Kirkkoherran kirjanlehti,

Oman kultansa kutoma,

Kaunosensa kalkuttama;

Ommeltu oravakynsin,

Naeaetaekynsin naestaeelty,

Tinaneuloin tikkaeltu.

III. Paimenlauluja.

170. Kukkalatva kuusi.

"Marisenko, marjasenko,

Punaposki puolasenko!

Kaevitkoe tuon maekoesen alla,

Viheriaeisen vierun alla?"--

"Kaevin kerran, kun kaevinki."

"Mitaes naeit kaeyessaesi?"--

"Naein kuusen kukkalatvan,

Ja haavan halialatvan;

Ison kuusen kukkalatvan,

Emon haavan halialatvan."

"Konsa sen kotihin tuomma!"

"Illan tullen, paeivaen mennen,

Karjan tullessa kotihin,

Kylyloeylyn loeyhkaetessae."

171. Mipae paimenten olla?

Mipae meiaen paimenien,

Kupa karjan kaitsijoien?--

Ei ole paha paimenien,

Pah' ei karjan kaitsijoien;

Kiikumma joka kivellae,

Laulamma joka maeellae,

Joka suolla soittelemma,

Lyoemmae leikkiae aholla,

Syoemmae maalta mansikoita,

Ja juomma joesta vettae.

Marjat kasvon kaunistavi,

Puolukat punertelevi,

Vesi ei voimoa vaehennae,

Jokivesi ei varsinkana.

172. Tule taenne!

Tule taenne tyttoepaimen [33],

Taeaell' on toinen poikapaimen [34];

Taeaell' on karjat kaunihimmat,

Taeaellae kellot kuulusammat,

Taeaell' on mansikat makiat,

Taeaellae lillikat lihavat,

Taeaellae puolat puolikypset,

Vatut vaaran rintehellae.

Kuti, kuti, kultaseni,

Tule taenne turkkaseni!

Taeaell' on kaunis karjan kaeyae,

Armas paimenten asua;

Pohjaspuolella maekoenen,

Paeivaenpuolella puronen,

Lehtomaita luotehesen,

Itaehaen isot ahoset.

Kuti, kuti, kultaseni,

Tule taenne turkkaseni!

Taeaell' on suuri sulhosesi [35],

Kaunis kasvin kumppalisi;

Sopisipa suuta antaa,

Kun olisi kahen valta.

173. Missae armahani?

Miss' on, kussa minun hyvaeni,

Miss' asuvi armahani,

Missae istuvi iloni,

Maalla kulla marjaseni?--

Kuulu ei aeaentaevaen ahoilla,

Lyoevaen leikkiae lehoissa,

Ei kuulu saloilla soitto,

Ei kukunta kunnahilta,

Oisko armas astumassa,

Marjan matelemassa,

Oma kulta kulkemassa,

Valkia vaeltamassa;

Toisin torveni puhuisi,

Vaaran rinnat vastoaisi,

Saisi salot sanelemista,

Joka kumpu kukkumista,

Lehot leikkiae pitaeisi,

Ahot ainoista iloa.

174. Armahan kulku.

Taest' on kulta kulkenunna,

Taest' on mennyt mielitietty,

Taestae armas astununna,

Valkia vaeltanunna;

Taess' on astunut aholla,

Tuoss' on istunut kivellae.

Kivi on paljo kirkkahampi,

Paasi toistansa parempi,

Kangas kahta kaunihimpi,

Lehto viittae leppiaempi,

Korpi kuutta kukkahampi,

Koko metsae mieluisampi,

Tuon on kultani kulusta,

Armahani astunnasta.

175. Enkoe minaeki toivoisi.

Lintu lauleli lehossa,

Pieni lintu pensahassa,

Kullaistansa kuikutteli,

Marjaistansa maanitteli,

Armahaistansa halasi;

Enkoe mie poloinen raukka

Tuota toivoisi enemmin,

Halajaisi hartahammin,

Kullaistani kulkevaksi,

Marjaista matelevaksi?

Tule taenne, pieni lintu,

Lennae taenne, lintu rukka,

Haastele halusi mulle,

Ikaevaesi ilmottele;

Mie sanon sinulle jaellen

Haastan mielihaikiani.

Sitte vaihamma vajoja,

Kahenkesken kaihojamme.

Lennae, lennae lintu rukka,

Lennae, pieni paeaesky rukka,

Lennae minun kaulalleni,

Kaey kaesivarrelleni;

Siinae saeilyt sie paremmin,

Olet onnella hyvaellae,

Olet kun kullan kukkarossa,

Asut kun armahan povessa.

176. Katso Kiesus karjaistani.

Katso Kiesus karjaistani,

Hoitele hyvae Jumala,

Naeillae aukeilla ahoilla,

Leveillae lehtomailla,

Korkehilla koivikoilla,

Kauneilla kataikoilla,

Pienillae petaeikoeillae,

Mataloilla haavikoilla,

Kultaisilla kuusikoilla,

Armahaisilla saloilla;

Elae anna sutosen tulla,

Kohti kontion osata!

Jos konsa susi tulisi,

Kohti kontio kokisi,

Muuta muiksi lehmaeseni,

Kannonpaeiksi kaunoseni,

Kiviksi minun omani,

Kallioksi karjaseni;

Ei susi kivihin koske,

Karhu ei koske kallioihin.

177. Muut kuuli kirkonkellon.

Muut ne kuuli kirkon kellon,

Minae kurja karjankellon;

Papin parran muut naekivaet,

Minae kurja kuusen latvan.

Kivi on mulla kirkkonani,

Pajupehko pappinani,

Lahokanto laulajana,

Kaeki muina lukkarina.

Kuku kultainen kaekoenen,

Kuku kulta kielellinen,

Hoila'a hopiarinta,

Tinarinta riuskuttele

Kaeynkoe viikonki vilussa,

Kauan karjan paimenessa,

Astunko ahoja kauan,

Viikon soien vierukoita--

Kesosenko, kaksosenko,

Viitosenko, kuutosenko,

Vaiko kymmenen keseae,

Tahi ei taeytehen taetaenae.

178. Lepo, lepo, lehmaen.

Lepo, lepo, lehmaeni!

Jopa loeysin haerkaeni

Kololahen korvelta,

Pajulahen lammilta.

Lepo, lepo, lehmaeni!

Jopa loeysin haerkaeni

Kiviniemen saerkaeltae,

Valkialta rannalta,

Horsmia syoemaestae,

Kaisloja kaivamasta.

179. Paista paeivae paimenelle.

Naeytae paeivae silmiaesi,

Lonkottele luomiasi,

Sinisetkoe, vai punaiset,

Vaiko kellankarvalliset,

Vaiko viertehen naekoeiset,

Tahi vaahtivalkeuiset.

Paista paeivae paimenelle,

Elae kalanpyytaejaelle;

Kalamies kaloja syoepi,

Paimen parka kuivan leivaen,

Kuivan leivaen kurskehtivi,

Otraisen oeltelevi,

Kauraisen kavertelevi,

Tattarisen taittelevi,

Rukehisen ruinoavi,

Lemettisen leikkoavi,

Vielae parkkisen panevi,

Petaejaeisen peiputtavi,

Kuoren kuivan kurskuttavi,

Veen lipillae luikkoavi,

Maeraen maettaehaen nenaessae.

180. Laske paimenta kotihin.

Paista paeivaenen Jumala,

Hellittele herra Kiesus,

Poloisille paimenille!

Pah' on olla paimenessa,

Tyttoelapsen [36] liiatenki,

Kun ei poikoa [37] keralla.

Kulu paeivae kuusikolle,

Viere vehnae viijikoelle;

Laske paimenta kotihin,

Sen talon emaennaen luoksi,

Ettae naelkaeni naekisi,

Heti aittahan menisi,

Juosten juomahuonehesen,

Keikutellen kellarihin,

Taputtaisi talkkunoa,

Vuolasisi voita paeaelle,

Sipaisi sianlihoa,

Kavertaisi kannikkoa.

181. Mene paeivae, viere viikko.

Mene paeivae, viere viikko,

Alene Jumalan aika!

Mene paeivae maennikoelle,

Kule kulta kuusikolle,

Karkaa kataikolle,

Lennae lehmaeslypsykselle;

Paeaestae paimenta kotihin

Vilusta, pahasta saeaestae,

Vilusta vaerisemaestae,

Pakkasesta parkumasta,

Kannikkoa kaivamahan,

Pyttyjae pyaeltaemaehaen,

Voivatia vuolemahan,

Kirnua kolistamahan.

Isaentae kova kotona,

Emaentae sitaei kovempi,

Poika puoli perkelettae,

Tytaer kun tulikipuna,

Miniae kun miekan kaerki;

Itse kaivoi kannikkansa,

Itse pyttynsae pyaelsi,

Itse vuoli voivatinsa

Itse kirnunsa kolisti;

Paimenelle vanha taari,

Vanha taari, kylmae kaali,

Jost' oli rakki rasvan syoenyt,

Musti murkinan pitaennae.

Annas tulla toisen tunnin,

Jo sanoi minun syoeneheni,

Kannikkansa kaivaneeni,

Pyttynsae pyaeltaeneeni,

Voivatinsa vuolleheni,

Kirnunsa kolistaneeni;

Sitte pieksi petkelellae,

Kolkutti kotahalolla.

Kaesi poikki, jalka poikki,

Sen pahan talon emaennaen,

Oikiasta olkapaeaestae,

Vasemesta sarvennosta!

182. Jo tulen kotihin.

Jo tulenki, jo tulenki,

Jo tulenki kotihini;

Joko on kylpy joutununna,

Joko saatu saunavettae,

Sekae vastat valmihina?

Onko huttu keitettynae,

Puohtimella peitettynae,

Voita paeaelle heitettynae;

Onko lusikat aeaeressae,

Maitokupit vieressae?

Ptru Kirjo, ptru Karjo,

Ptruko haikia Haluna!

Jo on Kirjo kiini pantu,

Karjo kaarehen rakettu,

Haluna hakahan saatu;

Jo nyt jouvunki tupahan

Jo tulenki, jo tulenki,

Jo tulenki, jo, jo.

183. Haemehen kaevijae.

"Kuulin kummat, naein imehet,

Haemehessae kaeyessaeni."

"Mitae kuulit kummimmia,

Mitae naeit imehimmiae?

"Sitae kuulin kummimmia,

Sitae naein imehimmiae

Siat sotki taikinata,

Emaennaet sikana roehki,

Porsas lattian lakasi,

Piiat pakinassa makasi."

"On tuo kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielae kumma liene,

Ei ime vaeheaekaenae;

Vielae kuulin kummempia

Naein vielae imehempiae:

Kirvehellae keitettihin,

Kattilalla leikattihin,

Orava veti rekiae,

Hepo haennin puuhun juoksi."

"Se on kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielae kumma liene,

Ei ime vaeheaekaenae;

Vielae kuulin kummempia,

Naein vielae imehempiae:

Orot oli ohran leikku'ussa,

Siikaset sitelemaessae,

Laklaset latelemassa,

Hanhet haasioitsemassa."

"On tuo kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielae kumma liene,

Ei ime vaeheaekaenae;

Kohta kuulet kummempia,

Vielaeki imehempiae:

Antoi hanhi siivet mulle,

Lakia laajat lentimensae,

Niillae lennin loeyhyttelin

Yheksaen meren ylitse,

Meripuolen kymmenettae;

Lennin maille vierahille,

Tulin tuntemattomille,

Sinisen salon sisaehaen,

Vaskisehen varvikkohon.

Olipa siellae puut punaiset,

Puut punaiset, maat siniset,

Lehot lemmenkarvalliset,

Ruohot ruostehen naekoeiset.

Vuoret siellae voina vuoti,

Kalliot sianlihana,

Maeet maemmikakkaroina,

Kaikki kankahat metenae.

Siell' oli naiset listin lastin,

Morsiamet mustin kulmin,

Akat vanhat vaskivoeissae,

Tyttaeret tinasiloissa,

Ukot vanhat uunin paeaellae,

Nuoret miehet miekka vyoellae,

Kukot kultakannuksissa,

Kanat vaskivarpahissa,

Lehmaet leppaeisin utarin,

Paimenet pajuisin jousin.

Ei juotu oluttakana

Kuparitta kultaisetta,

Vaskireunatta vaitta;

Ei syoety sianlihoa

Veitsettae hopiapaeaettae,

Talrikitta tammisetta."

184. Kuulin kummat kuusialta.

Nousin aivan aikaisehen,

Aivan aikahuomenessa,

Kuun ja paeivyen keralla;

Vielae ennen ennaettelin,

Ennen kuuta, paeiveaeni.

Pyyhin pikku pirttiseni,

Lakaelin lattiani,

Tinaisilla tikkasilla,

Vaskisilla varpasilla.

Ammuelin rikkaseni

Tinaisehen takkasehen,

Vaskisehen vakkasehen.

Vein mae rikkani pihalle,

Kannoin ulos usta myoeten,

Pihalle vajoa myoeten,

Pellolle perimmaeiselle,

Kaijimmalle pientarelle.

Seisattelime rikoilla,

Kaeaentelime, kuuntelime,

Kuulin kummat kuusialta,

Imehet yheksiaeltae:

Sika sillalla makasi,

Porsas tiellae poikki puolin,

Kahet kannukset jalassa,

Oksat kullan kummassaki.

Vielae kuulin kummempia,

Imehempiae taehysin:

Akat ammoi kytkyessae,

Lehmaet leipoi taikinata,

Lampahat pani olutta;

Susi survoi, haentae torkkui,

Jaenis jauhoi, paeae jaerisi;

Oravainen ortta vuoli,

Pulmukainen puita pilkkoi,

Paeaeskynen paerettae kiskoi.

Vielae kuulin kummempia,

Imehempiae taehysin:

Hirsi veti, haerkae notkui,

Reki kesti, tie hajosi;

Orava ahoja kynti,

Hevonen makasi puussa;

Kattilalla souettihin,

Wenehellae keitettihin;

Repo paeaetae poimimassa,

Itse hanhut antamassa.--

Anna hanhut siipiaesi,

Lakia laakamoisiasi!

Millae lennaen muille maille,

Noille maille tuttaville,

Hopiaisehen salohon,

Kultaisehen koivikkohon.

Vaaher vaskinen salossa,

Kuusi kulta koivikossa,

Kukat kullan kiiltaevaeiset,

Lehet lemmen karvalliset;

Laulajat lehellae lemmen,

Kuulijat kukalla kullan,

Mie itse revon rekehen,

Virsi vaekkaeraen vaekehen.

185. Minkae noista mille annan?

Jopa mie taenae huomenessa

Nousin aivan aikaisehen,

Pesime, kumartelime,

Pyyhin pikku pirttiseni,

Vein rikkani pihalle,

Rikoillani seisatime.

Katsahime kankahalle,

Kankahalla kaunis lampi,

Lammissa venoja kolme.

Yks' on veno kultakokka,

Toinen on hopiakokka,

Veno kolmas vaskikokka.

Minkae noista mille annan,

Kunka kullenki osoan?--

Kultakokka taatolleni,

Veikolle hopiakokka,

Veljenpojan vaskikokka.

Katsahime toisen kerran,

Kolm' on neitoa venossa.

Yks' on neito kultakassa,

Toinen on hopiakassa,

Neito kolmas vaskikassa.

Minkae noista mille annan,

Kunka kullenki osoan?--

Kultakassa taatolleni,

Veljelle hopiakassa,

Veljenpojan vaskikassa.

Katsahime kolmannesti,

Ei ollut lampia enempi,

Eikae lammissa venoja,

Venosiss' ei neitosia;

Lampi oli muuttunut lehoksi,

Haavikoksi neiot nuoret,

Vesikaareksi venoset.

186. Tyoensae kumpasellaki.

Tuli saarella palavi;

Kenpae tuolla tulta poltti?

Sulho tuolla tulta poltti.

Mitae sulho raatelevi?--

Korjoansa kirjottavi.

Mitae tuolla korjasella?--

Neittae tuolla korjasella.

Mitae neito raatelevi?--

Kultakangasta kutovi,

Hopiaista helkyttaevi.

187. Juoksin, juoksin joen vartta.

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yloes, katsoin alas;

Ylaehaellae paeivae paistoi,

Alahalla veno souti.

Kenenpae se veno souti?--

Taattoseni veno souti;

"Ota taatto venosehesi!"

"Ei tytaer veneesen paeaese;

Taemae ranta raisu ranta,

Taemae vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yloes, katsoin alas,

Ylaehaellae paeivae paistoi,

Alahalla veno souti.

Kenenpae se veno souti?--

Maammoseni veno souti;

"Ota maammo venosehesi!"

"Ei tytaer veneesen paeaese;

Taemae ranta raisu ranta,

Taemae vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yloes, katsoin alas;

Ylaehaellae paeivae paistoi,

Alahalla veno souti.

Kenenpae se veno souti?--

Veikkoseni veno souti;

"Ota veikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen paeaese;

Taemae ranta raisu ranta,

Taenae vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yloes, katsoin alas;

Ylaehaellae paeivae paistoi,

Alahalla veno souti.

Kenenpae se veno souti?--

Siskoseni veno souti;

"Ota sikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen paeaese;

Taemae ranta raisu ranta,

Taemae vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yloes, katsoin alas;

Ylaehaellae paeivae paistoi,

Alahalla veno souti.

Kenenpae se veno souti?--

Sulhoseni veno souti;

"Ota sulho venosehesi!"

"Tule tyttoe veneeseni;

Taem' ei ranta raisu ranta,

Ei taemae vesi muakas."

188. Venehen synty.

Kaevin tietae tengollista,

Maata maksan karvallista,

Siltoa sinikivoista,

Ojan porrasta punaista;

Tuli honka vastahani,

Mie tuota kyselemaehaen

"Syntyykoe veno sinusta?"--

"Syntyypae veno minusta;

Kaiken kaeunoista kevaettae,

Vielae viime viikollaki,

Kaeki kukkui latvoillani,

Mesi tippui lehvistaeni,

Paeivae kiersi keskipuuta."

Kutsuin veikon veistaemaehaen--

"Kaey venettae veistaemaehaen!"

Kaevi veikko veistaemaehaen;

Veikkoni venettae veisti,

Kilkkavalla kirvehellae,

Kalkkavalla kalliolla.

Vene syntyi vestaemaellae,

Laiva lastun ottamalla;

Kaevi nuoret soutamahan,

Nuoret souti, airot notkui;

Kaevi vanhat soutamahan,

Vanhat souti, paeae vapisi.

189. Souti sotka suojan rannan.

Souti sotka suojan rannan,

Tavi tyynen tylkytteli;

Souti sotkat, airot lotkat,

Pienoset peraenpitimet.

Souti kerran suovesiae,

Souti toisen maavesiae,

Kolmannen kotivesiae;

Pyllisess' on pyytoepaikat,

Ryytissae rysaesiaset,

Kalasaunat saarimaalla.

Souammako saarimaalle,

Saarimaalta manterehen,

Manteresta maammon luoksi,

Maammon luota taaton luoksi,

Taaton luota veikon luoksi,

Veikon luota siskon luoksi;

Siskoll' on sininen silta,

Jossa leikki lyoetaenehe,

Tanssi tallaeltanehe.

190. Laekkaem sikko Suurulahan.

"Laekkaem sikko Suurulahan!--

Suurulass' on nuoret sulhot [38]."

"Vuota teen tilan emolle,

Jalan jaksan taattoselta."

Laeksimmaepae Suurulahan,

Suurulass' oli suuri pirtti,

Musta lehmae lattialla;

Ukko sarvesta pitaevi,

Akka alta tempoavi.

Minkae akka maion lypsi,

Sen samasen ukko saerpi.

Katsahtimma karsinahan,

Neitosia [39] karsinassa;

Sekae syoevaet, jotta juovat,

Piirasia pistelevaet,

Vehnaeisiae viiltelevaet,

Ohraisia ottelevat,

Kauraisia katselevat,

Veitsellae hopeisella,

Kupposesta kultaisesta.

Katsahtimma toisa'paeinki,

Supun taeysi sulhosia [40],

Laeaevaenlauta poeytaenaensae,

Vasannahka poeytaevaate,

Leipae lehmaeltae keraetty,

Koiralta kolatsut saatu,

Vasikalta vaassajuomat,

Kakkarat katinpojalta.

191. Antti armas herttaseni.

"Antti armas herttaseni,

Sinisilmae sirkkuseni!

Konsa meille haeaet tulevi?"--

"Huomenna meille haeaet tulevi."

Antti armas naitettihin,

Mitae tuon haeissae keitettihin?--

Sirkan siivet, torakan koivet,

Peiposen peraepakarat,

Vaestaeraekin vaeaeraet saeaeret,

Pienen linnun piipottimet.

"Antti armas herttaseni

Kaey nyt yoeksi viereheni!"

Tuli yoeksi viereheni,

Sitte yoen levaettyaensae,

Astui aamulla varahin,

Meni naurihin tekohon,

Teki tielle naurihinsa,

Pani kissan kyntaemaehaen,

Varpusen vakoamahan,

Itse paaelle paneutui,

Nukkui nurmimaettaehaelle.

192. Repo ja jaenis.

Repo itki reilitteli

Kiven paeaellae kyykyllaensae,

Kahen kaupungin kesellae,

Kolmen linnan kuuluvilla;

Jaenis juoksi katsomahan:

"Mitae itket, repo rukka?

"Tuota itken, jaenoe rukka:

Kuoli mun sukuni suuri

Noilla tappotantereilla,

Vainovaivoilla sioilla.

Iso kuoli, aeiti kuoli,

Kuoli viisi veikkoani,

Kuusi kummini tytaertae,

Seitsemaen setaeni lasta.

Pienet poikani poloiset,

Kaikki tyyni kantamani,

Ne on vietynae Wirohon,

Saksan maalle saatettuna,

Herroille hetalehiksi,

Kauppamiehille kaluiksi."

"Elae itke repo rukkae!

Tule minun turvihini;

Avarat asunnot mulla,

Pellon pientaret laviat,

Hongan juuret huonehina,

Kantoset kamariloina."

193. Hiiren peiaat.

Hiiri kaupalta tulevi

Purrella punaperaellae,

Wenehellae vaskisella.

Keitti linnan liepsahutti,

Tytaer lintahan lipetti;

Keitti hutun hupsahutti,

Poika huttuhun hupeni.

Siitae hiiri hiihtamahan,

Lyhytpolvi lyyttaemaehaen;

Jaenis vastahan tulevi,

Kysytteli lausutteli:

"Minne hiihat hiiri raukka,

Lyhytpolvi lyykyttelet?

"Hiihan mie vaehaen vaekeae,

Kutsun peiasvierahia;

Kuoli kaksi poikoani,

Hukkui huttukattilahan."

"Missae piaet peiahasi?"--

"Tuolla piaen peiahani,

Puun raossa, maan raossa,

Kahen kantosen vaelissae."

"Ketae kutsut vierahiksi?"

"Kutsun suolta suovariksen.

Aholta ajoharakan,

Peiposen perehinensae,

Linnun laihan lapsinensa;

Ne mie kutsun vierahiksi."

194. Katin kosiominen.

Kaevi katti tietae myoeten,

Loeysi tieltae maettaehaeisen,

Maettaehaeiseltae kotasen;

Ketae tuon koan sisaessae?--

Hiiri laiha lapsinensa,

Pienonen perehinensae.

Kolkkasi koan ovea,

Raeyaehytti raeystaespuuta:

"Anna hiiri tyttoeaesi!"--

"Miksi sulle tyttoeaeni!"

"Rinnallani istujaksi,

Kanssani kasuajaksi,

Elolaarin laukojaksi,

Jyvaepurnon purkajaksi."

"Mustat mulla tyttaereni,

Mustapa minae itseki."

"Muihen musta, miun hyvaenen,

Minun metonen mielestaeni,

Sima, maito, silmaestaeni."

Antoi hiiri tyttaerensae;

Katti se kosio kaunis

Pian hirtti hiiren lapsen,

Surmasi hyvaesukuisen.

195. Hiiri ja haemaehikkoe.

Haemaehikkoe teitae kulkki,

Hiiri maita matkaeli,

Tulit tiellae vastatusten;

Niin hiiri sanoiksi saattoi:

"Haemaehikkoe hoeyretyinen,

Keraepenttu koeyretyinen!

Mitae sie kaevelet kurja,

Tulet tiellaeni etehen?"

"Minae laitoin luojan langan,

Keraesin keraen Jumalan."

"Vaiko loihit luojan langan,

Kirosit keraen Jumalan!

Mie sun nylen nyrkillaeni,

Piirraen peukaloisellani;

Vien nahkasi Wiipurihin

Saatan Saksan kaupunkikin.

Saan sieltae sataiset markat,

Tuhantiset tukkoelen,

Viisi Wiipurin rahoja,

Kuusi kultapenninkiae.

Ostan olkisen orihin,

Hernevartisen hevosen,

Liinaharjan, liinahaennaen,

Karjalan pystykapion.

Ajan Kultalan kujihin,

Rikki kultihin rekeni;

Kulta kurski kulmilleni,

Paeaelleni hopiat paerski."

196. Hiiri ja katti.

Hiiri metsaehaen menevi,

Lyhytjalka lynsyttaevi,

Pikku kelkkanen peraessae,

Pikku kirves kelkkasessa.

Paeaetyi katti kannon paeaehaen,

Kannon paeaehaen katsomahan:

"Minne menet hiiri rukka,

Lyhytjaika lynsyttelet?"

"Metsaehaen menen poloinen,

Korpehen kovaosainen."

"Mitae siellae tekemaehaen,

Kuta raukka raatamahan?"

"Lehtikoivun leikkomahan,

Puun sorian sortamahan."

"Entae kuolet koivun alle,

Puun sorian sortumille?"--

"Pistaeyn mae puun rakohon,

Koen mennae maan rakohon."

"Entae naelkaeki tulevi;

Mitae siellae syoeaeksesi?"

"Syoen mae koivun kuoruisia,

Puren haavan kettusia."

"Entae turpuvi mahasi,

Vatsa paisuvi pahaksi?"

"Puhkasen ma puikkosella,

Taeraehytaen taehkaesellae.

"Entaekun veri tulevi?"--

"Veren tulla'ki pitaevi."

"Entaekun kivistelevi?"--

"Voitelen ma voikkosella."

"Mistae saat sa voikkosia?"--

"Akan vanhan vakkasesta."

"Mistae vanha akka saapi?"--

"Nuoren neien lippahasta."

"Mistae nuori neiti saapi?"--

"Nuoren lehmaesen nisaestae."

"Mistae sitae nuori lehmae?"--

"Korehista korttehista,

Tuorehista turpehista,

Vihannista maettaehistae,

Helyheinaen hepsusista,

Luojan pitkiltae pihoilta,

Kaikkivallan vainiolta."

"Sen vainen valehtelitki;

Vaan ma nyt sinun opetan,

Ettet totta toisen kerran

Mua syoettele sanoilla."

Siinae kohta kourihinsa,

Kaeaeppaesi kaepaelihinsae,

Tappoi hiiren hirviaesti,

Ja kaotti kauhiasti.

Sihen loppui hiiren virsi,

Katkesi katin tarina.

197. Hiiren tapaaja.

Maaria matala muori,

Taaria talon emaentae,

Lypsi lehmaen lyyrytteli,

Kantoi maion kaarutteli,

Pani patsahan nenaehaen,

Kuppisehen kultaisehen,

Vaskisehen maljasehen.

Tuli hiiri, joi vaehaesen,

Tuli toinen, puolen lappoi,

Tuli kolmas, kaiken kaatoi.

Laeksi hiiri hiihtamahan,

Lyhytjalka lyntsimaehaen;

Katti vastahan tulevi:

"Mistae hiihat hiiri raukka?"

"Pakohon pahoista toeistae,

Pilloistani piilemaehaen."

"Mitae sie pahoa laait,

Kuta teit pillojasi?"

"Olipa Maaria matala,

Taaria talon emaentae;

Lypsi lehmaen lyyrytteli,

Kantoi maion kaarutteli,

Pani patsahan nenaehaen,

Kuppisessa kultaisessa,

Vaskisessa maljasessa.

Meni veikko, joi vaehaesen,

Meni sikko, puolen lappoi,

Menin mie, ta kaiken kaaoin;

Sitae mie pahoa laain,

Senpae tein pillojani."

Tuon katti kaesin tavotti,

Hiiren hirtehen ripusti,

Siinae veti veitsellaensae,

Piirsi peukaloisellansa,

Vei nahan Wenaeehelle,

Kantoi kaupungin oville;

Sieltae sai sataiset markat,

Toi sieltae tuhannet tengat.

Niill' osti ison orosen,

Hiirenkarvaisen hevosen,

Meren jaeaetae juoksemahan,

Somerta sirottamahan.

Meri parskui parmahille,

Somer silmille sirahti,

Juostessa hyvaen hevosen,

Hyvaen riskun riskuttaissa.

198. Joutsen ja hanhi.

"Mistae, kusta hanhoseni,

Hanhoseni valkia?"

"Rantaselta, rantaselta,

Joutseneni ylpiae!"

"Mitae sieltae tekemaestae,

Hanhoseni valkia?"

"Poikiani pesemaestae,

Joutseneni ylpiae!"

"Pesitkoe minunki poiat,

Hanhoseni valkia?"

"Olit sie itseki siellae,

Joutseneni ylpiae!"

"Niin et pessyt poikiani,

Hanhoseni valkia?"

"Enmae pessyt poikiasi,

Joutseneni ylpiae!"

"Mie sinun merehen upotan,

Hanhoseni valkia!"

"Kyllae siipeni kannattavat,

Joutseneni ylpiae!"

"Mie sinun tulessa poltan,

Hanhoseni valkia!"

"Kyllae mae sammutan tulesi,

Joutseneni ylpiae!"

"Mie sinun hirtaen hirsipuuhun,

Hanhoseni valkia!"

"Kyllae mun kynteni katkasevi,

Joutseneni ylpiae!"

"Mie sinun portista pujotan,

Hanhoseni valkia!"

"Jo olen siitae ennen kaeynyt,

Joutseneni ylpiae!"

199. Mitae itket pieni lintu.

"Mitae itket pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelet,

Pahalla pajupurolla,

Tiheaellae tuomikolla?"

"Sitae itken pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelen;

Palelevi jalkojani,

Kivistaevi kynsiaeni.

En tohi tupahan mennae,

Saaha sammalhuonehesen:

Huorat luualla hosuvi,

Pahat vaimot vastallansa.

Sitae itken pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelen,

Pahalla pajupurolla,

Tiheaellae tuomikolla,

Kun en tuota tunnekana,

Tunnekana, tieaekaenae,

Minne lyoen mae lyykyaeni,

Kunne kaivottu ajame,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla Pohjanmailla;

Tulehenko teen tapani,

Vetehenkoe saunan salvan.

Jos teen tulehen tupani,

Tuli polttavi tupani,

Pahana palokesaenae;

Jos vetehen saunan salvan,

Vesi viepi salvokseni,

Vesivuonna voimatonna."

"Elae itke pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttele!

Lennae taenne lintuseni,

Tule taenne tuttuseni;

Taeaell' on kaunis ruokoranta,

Ruokoranta, heinaelehto,

Leikki lyoeaehaen lehossa,

Maitovelli keitetaehaen,

Voita paeaelle heitetaehaen,

Talkkuna taputetahan."

200. Paeaeskylaeinen.

Paeaeskylaeinen, paeivaen lintu,

Paeivaen lintu, yoen lipakko,

Lenteli kesaeisen paeivaen,

Kevaetpaeivaen keikutteli;

Etsi maata maataksensa,

Lehtoa levaetaeksensae,

Peltoa pesiaeksensae,

Murtoa muniaksensa.

Loeynnyt ei maata maataksensa,

Lehtoa levaetaeksensae,

Peltoa pesiaeksensae,

Murtoa muniaksensa.

Lenti vuoren kukkulalle,

Laski kuusen latvasehen;

Naeki laivan lainehilla,

Punamastoisen merellae.

Laski laivan mastosehen,

Puottelihen purjepuuhun;

Valo vaskesta pesaesen,

Muni kullasta munasen.

Tuli tuulonen mereltae,

Kaatoi laivan kallellehen;

Muna vieraehti vetehen,

Muksahti meren mutahan.

Tuohon kasvoi kaunis saari,

Saarelle koria nurmi,

Nurmelle koria neiti.

Neiti poikia tekevi

Tuohon suurehen sotahan,

Tasapaeaehaen tappelohon,

Joss' on paeaetae, kun maetaestae,

Joss' on hiusta, kun kuloa,

Joss' on verta saeaerivarsi,

Polven korkeus punaista.

201. Avullinen kurki.

Etpae tieae, minkae loeysin--

Loeysinpae omenamarjan;

Etpae tieae, kunne kaetkin--

Riihen paeaelle rikkasihin,

Saunan paeaelle sammalihin.

Tuli kukko kuopimahan,

Kanan lapsi kaapimahan;

Taestae kukko tapettihin,

Kanan lapsi kaltattihin,

Mulle villat annettihin.

Mie vanutin vaipakseni,

Kuoin villat kuotokseni,

Huperoitsin huovakseni,

Huovat revin rievuikseni.

Laeksin suolle sotkuilleni,

Leveille letkuilleni;

Sormus kultainen kulahti

Vasemesta sormestani.

Laitoin piiat etsimaehaen,

Piiat etsi vaerttinaetae;

Laitoin rengit etsimaehaen,

Rengit etsi kirvesvartta,

Laeksin itse etsimaehaen,

Loeysin kuren kyntaemaestae,

Vaivaisen vakoamasta.

Kurki kielelle paneksen:

"Annas aikoa vaehaesen,

Siksikun munani muutan,

Laajat lapseni latelen."

Otin kuren olalleni,

Seivaessaeaeren selkaehaeni,

Tuota kannoin ja hikosin,

Kannoin saunan karsinahan;

Talvet piimaellae pitelin,

Kesaet voilla kestittelin.

Panin tynnaerin olutta,

Puolentoista puolikkoa,

Kutsuin pipit, kutsuin papit,

Valitsin parahat vallat,

Suuren lintuni lihoille,

Kuren kuntopeiahille.

Kurki kielelle paneksen:

"Elae sie tapa minua;

Apuna minae olisin,

Jalkapuolla jauhajana,

Kaesipuolla kaeskylaeisnae,

Siivin sillat pyyhkimaessae,

Lattiat lakasemassa,

Kynsin pellot kyntaemaessae,

Varpahin vakoamassa,

Nokan vettae noutamassa,

Purston puut vetelemaessae."

202. Haevinnyt hanhi.

Laeksin vettae rantaselta,

Kultavarrella kupilla;

Loeysin hanhen rantaselta,

Istui hanhonen havulla,

Sormiluitansa lukevi,

Varpahiansa valitti.

Minae hanheni olalle,

Kannoin saunan karsinahan,

Kannoin kauroja etehen

Tammisella tairikilla.

Kaevin sitte katsomahan

Kohta kolmen yoen peraestae,

Viikon paeaestae viimeistaeki;

Naein hanhen menneheksi,

Saunasta kaonneheksi,

Laeksin tuota etsimaehaen,

Astuin soita, astuin maita,

Astuin syoetyjae ahoja,

Kalutuita kankahia.

Naein mae kyntaejaen aholla,

Kysyttelin kyntaejaeltae:

"Kyntoemiesi veikkoseni!

Ootko naehnyt hanhoistani?"

"Mistae tunnen hanhosesi

Mikae merkki hanhessasi?"

"Sinisiipi, vaskivarvas,

Kultoa kuvun rajassa,

Paeaessae Saksan palttinoa,

Otsassa omenamarja."

"Oonpa naehnyt hanhosesi:

Tuonne lenti loeyhytteli

Yheksaen meren ylitse,

Meripuolen kymmenettae;

Yksi siipi vettae viili,

Toinen taivasta tapaili,

Nokka luotoja lotasi,

Paeae piteli pilviloeitae,

Eessaehaen vetelae lieto,

Takanansa taivas kirkas."

203. Hevosen hakija.

Tuli veikko vierahaksi,

Siskoni kaeviaemeksi;

Vein mae veikkoni hevosen

Tallihin tasalakehen,

Kannon kauroja etehen.

Syoetin sitte vierahia

Kahella kananmunalla,

Kaheksalla kakkaralla,

Yheksaellae voipytyllae,

Kymmenellae kyrsaesellae.

Katoi veikkoni hevonen

Tallista tasalaesta.

Laitoin lapset etsimaehaen,

Lapset poimi puolukoita;

Panin piiat etsimaehaen,

Piiat etsi pirran piitae;

Kaeskin rengit etsimaehaen,

Rengit re'en kaplaksia;

Menin itse etsimaehaen

Kolmen koirani keralla,

Viien villahaentaeiseni.

Koirat sotki suota myoeten,

Itse telkin tietae myoeten,

Nousin suurelle kivelle,

Kuuntelime, kaeaentelime.

Kuulin kellon kilkahtavan

Paakkolan papukeolla,

Ollin ohranaerttehellae.

Kaevin kohti kelloani,

Loeysin veikkoni hevosen,

Panin hevon suitsi suuhun,

Siitae nousin ratsahille,

Ajoin korskaten kotihin,

Karskatellen kartanolle.

204. Merkitty orit.

Syoetin sykysyn oritta,

Talven taaton konkaria,

Lesin ohrat, pesin kaurat,

Survotin suvirukihit.

Laeksi orot oikomahan,

Kauransyoejae karkomahan;

Miepae etsohon orihin,

Kujakkisen kuuntelohon,

Oron ohjat olkapaeaellae,

Varsan valjahat kaeessae.

Kuuntelin kunervikoissa,

Katselin kanarvikoissa.

Mikae merkki orissani?--

Otsassa otavan taehti,

Paeaessae paeivaen pyoerylaeinen,

Kaulassa heliae kello,

Kultakuppi lautasella,

Saekae taivasta tapaavi,

Haentae maata halkasevi.

Naein mae hiekalla hevosen,

Kellokaulan kankahalla:

"Kun lienet ison oronen,

Tahi taattoni hevonen,

Hirnu kerran kuullakseni,

Kaljahtele kauransyoejae;

Oio soimelle kotihin,

Heinille heliseville,

Kauroille kahiseville;

Rikkoos risuinen aita,

Ratko aita rautainenki,

Teraeksinen temmo seivaes,

Vitsas vaskinen murenna."

205. Tuntematon veli.

Laeksin piennae paimenehen,

Lassa lammasten keralle;

Ajoin lehmaet suota myoeten,

Lampahat palomaekeae,

Itse kangasta kaputin,

Tulin rannalle ojasen,

Taeitae rannalla ojasen.

Raemaehytin raitapuuta,

Tuolta poikanen putosi,

Solki suussa, vyoe kaeessae.

Minae raukka itkemaehaen,

Poikanen kyselemaehaen

"Mitaes itket nuori neito?"

"Itkenpae minae jotai,

Itken pientae veikkoani;

En ole sitte silmin naehnyt,

Kun piennae sotahan laehti,

Isaen polven korkunaissa,

Aitin vaerttinaen pituissa."

"Elae itke veikkoasi,

Tuolta veikkosi tulevi,

Alta linnan airot souti

Paeaeltae linnan paeae naekyvi;

Tuopi uuet ummiskengaet,

Sulkkuiset sukan sitehet,

Tuopi paian palttinaisen,

Tuopi toisen aivinaisen,

Jok' ei kutkuta kuvetta,

Eikae kaiva kainaloita."

Minae kurja kuulemahan,

Mie kavala katsomahan;

Veikko seisoi vieressaeni,

Eessaeni emosen lapsi.

206. Pakeneva.

Vihoillinen viurusilmae,

Pajupaula, niinikenkae,

Laeksi maata ryoestaemaehaen,

Haemettae haevittaemaehaen,

Tappoi taaton, tappoi maammon,

Tappoi viisi veikkoani,

Kuusi kummini tytaertae,

Seitsemaen setaeni lasta,

Tahtoi tappoa minunki.

Minae paeaesin tuvan paeaelle,

Tupani tulehen syttyi;

Minae aialle ajoime,

Aita kaatui kalliolle,

Kallio kaheksi lenti;

Minae kuusehen kuvahin,

Kuusi kuueksi muruksi,

Seitsemaeksi seipaehaeksi;

Minae lehtohon levahin,

Lehto mulle sauan antoi,

Saua minun tielle saattoi,

Tie minun talohon saattoi.

Loeysin muorit sotkemassa,

Emaentaeiset leipomassa,

Tyttaeret taputtamassa,

Pojat ilman istumassa.

"Emaentaeinen armahainen!

Leivo mulle kakkarainen,

Kivensilmaen kiekurainen,

Koivunlehen korkukkainen,

Pajunlehen paksukkainen,

Lepaenlehen laajukkainen,

Kananmunan muovokkainen.

Kunp' on leivot kakkaraisen,

Kutsun kultakaemmeneksi,

Sanon Saksan sormukseksi;

Kun et leivo kakkaraista,

Kutsun kuppeloperaeksi,

Sanon halkohakkuriksi."

Emaentaeinen armahainen

Leipoi mulle kakkaraisen;

Minne minae kakkarani?--

Kakkaran kalastajalle;

Mitae kalamies minulle?--

Kalamies kalasiansa.

Minne minae ne kalani?--

Riihimiehelle kalani;

Mitae riihimies minulle?--

Riihimies jyvaesiaensae.

Minne minae ne jyvaeni?--

Potsolle minae jyvaeni;

Mitaepae minulle potso?--

Potso puolen kylkeaensae.

Minne minae potsonkylen?--

Minae kylen koiraselle;

Mitae koiranen minulle?--

Koira minulle oravan haukkui.

Minne'pae minae oravan?--

Oravan minae papille;

Mitaepae minulle pappi?--

Pappi minulle liinapaian.

Minne minae liinapaian?--

Minae paian paimenelle;

Mitae paimonen minulle?--

Paimen minulle kostjumalan.

Minne minae kostjumalan?

Kostjumalan kokkoselle;

Mitae kokkonen minulle?

Kokko minulle siipiaensae,

Siipiaensae, sulkiansa,

Kaksi kannusjalkoansa.

Minae lennin loeyhyttelin

Yheksaen meren ylitse,

Meren kahen kainalotse,

Kahen kaupungin laevitse,

Kuuen linnan kuuluvitse,

Niemelle nimettoemaelle,

Saarelle sanattomalle.

Siin' oli pikku huonehuinen,

Jonk' oli ovi osman luista,

Oviseinae orihin luista,

Sivuseinae sirkun luista,

Peraeseinae petran luista,

Laki lahnan suomuloista.

Uuni oli vaskesta valettu,

Kiukoa meren kivistae,

Luaslauta lumpehista,

Patsas puista paehkinoeistae.

Rahi oli rauasta rakettu,

Silta silkillae katettu,

Poeytae kullan kirjoiteltu,

Hopialla huoliteltu,

Onnen kukko poeyaen paeaessae,

Joka lattian lakasi

Siniseksi siivillaensae,

Punaiseksi purstollansa.

Rikat kantoi Riian tyttoe

Perille isaensae pellon,

Josta kuului kurjan aeaeni,

Herjan huuto huonehesen;

Jossa Maaria makasi,

Puhas piika piiletteli,

Tinarinta riuotteli.

IV. Lasten lauluja.

207. Anto ja saanti.

Etpae tieae, minkae loeysin--

Loeysin kultaisen munasen;

Etpae tieae, minne peitin--

Riihen paeaelle rikkasihin,

Saunan paeaelle paeistaerihin.

Kaevin tuota katsomahan

Illalla tulen keralla,

Paeistaeret tulehen syttyi,

Minae paeaesin aian paeaelle,

Aita kaatui kahen puolen;

Minae kupsin kuusosehen,

Kuusi kuueksi palaksi;

Minae kapsin kankahalle,

Kangas allani kajahti;

Minae lennin lehtomaalle,

Lehto sanasen minulle;

Minae sauan niittaejaelle,

Niittaejae heiniae minulle;

Minae heinaet lampahalle,

Lammas villoja minulle;

Minae villani akalle,

Akka minulle tahtahaista;

Minae tahtahan sialle,

Sika antoi sukasiansa;

Minae sukaset suutarille,

Suutar kenkaeset minulle,

Minae kengaet kelkkaselle,

Kelkka halkoja minulle;

Minae halot kiukoalle,

Kiukoa kiven minulle;

Minae kiveni merehen,

Meri suoloja minulle;

Minae suolat nuottueelle,

Nuottue kaloja minulle;

Minae kalat kattilahan,

Kattila rokkoa minulle;

Rokka ruotsiksi ropotti,

Kala kiehui karjalaksi.

208. Laekkilaeaen laehtoe.

Laehin lassa Laekkilaehaen,

Paeaetaeni panettamahan,

Silkillae siottamahan;

Laekin koirat haukkumahan,

Minae aialle kavahin,

Aita allani mureni;

Minae lennin lepikkoehoen,

Lepikkoe mereksi muuttui;

Minae korpehen ko'ime,

Korpi hiekaksi helaehti;

Minae karsin kankahalle,

Kangas muuttui kallioksi--

Kurki kallion raossa.

Minae kuren suitsi suuhun,

Itse selkaehaen kurelle;

Ajoin kurella kotihin,

Loeyhyttelin laempoesehen.

Panin kuren karsinahan,

Heitin kerran heinaesiae,

Toisen kerran hietasia,

Kolmannen kotavesiae.

Kaeskin Elliae esinnae

Lypsaemaehaen kurkiani,

Ei Elli nisiae loeynnyt;

Itse lypsin lyykyttelin,

Kannon maion kapsuttelin,

Panin patsahan nenaehaen,

Kultaisehen kipposehen.

Tuli hiiri hipsutellen,

Katin poika kapsutellen,

Kaatoi kiulun kimmin kammin,

Kulta kipposen kumohon.

Minae lyoeae luskuttelin,

Katti orsille kavahti,

Orret kaikki lattialle,

Pitkin siltoa paerehet;

Kuului remu Riikolahan,

Tomu toisehen talohon,

Poemy suuri Poeksoelaehaen.

209. Prokko tiellae propatinna.

Laekkaen taestae Laekkoelaehaen,

Proitin taestae Prokkolahan!--

Prokko tiellae propatinna,

Minae Prokon selkaehaeni,

Kannoin Prokon kartanolle;

Prokon lehmaet ammomahan,

Prokon uuhet maeaekimaehaen,

Prokon hevot hirnumahan,

Prokon koirat haukkumahan,

Prokon kissat naukumahan,

Prokon lapset laulamahan,

Prokon naiset nauramahan,

Prokon akka itkemaehaen,

Haerkae iski haennaellaensae,

Vasikka vasarallansa,

Lammas kinnikonnillansa,

Vaestaeraekki saeaerellaensae,

Tianen kannuksellansa.

Minae paeaesin paeistaerihin,

Paeistaeret tulehen syttyi;

Minae paeaesin aian alle,

Aita mulle paeaelle kaatui j. n. e. [41]

210. Tuomittu katti.

Etpae tieae, minkae loeysin--

Loeysinpae mie pienen linnun,

Pienen linnun manninkisen,

Josta keitin vellinkisen.

Tuli katti kaupungista,

Viirusilmae Wiipurista;

Lakki vellin lapsinensa,

Soei vellin perehinensae.

Minae kattia ajohon,

Ajon katin kaupunkihin,

Viirusilmaen Wiipurihin;

Tuolla katti tuomittihin,

Viirusilmae vietettihin,

Saarvaan saikkaan,

Lynkaeaen leppaeaen,

Kuivaan kuuseen,

Koveraan koukkuun,

Maerkaeaen maentyyn,

Laikkapaeaehaen petaejaeaen.

211. Takoi seppae viikatteita.

Menin minae seppaelaehaen,

Takoi seppae viikatteita;

Mitae niillae viikatteilla?--

Heiniae niittaeae.

Mitae niillae heinillae?--

Lampahien syoeae.

Mitae niillae lampahilla?--

Villoja keritae.

Mitae niillae villoilla?--

Lankoja ketraetae.

Mitae niillae langoilla?--

Sarkoja kutoa.

Mitae niillae saroilla?--

Lapsille takkia.

Mitae niillae lapsilla?--

Lastuja kantaa.

Mitae niillae lastuilla?--

Kukkoja paistaa.

Mitae niillae kukoilla?--

Herrojen syoeae.

Mitae niillae herroilla?--

Keraejiae kaeyttaemaehaen,

Oikeutta ottamahan.

212. Kolkkaa kotaa.

Kolkkaa kotaa,

Anna akka pataa;

Mitae sillae paalla?--

Papille huttua.

Mitae sillae papilla?--

Lasta ristimaeaen.

Mitae sillae lapsella?--

Lastuja poimimaan.

Mitae niillae lastuilla?--

Saunaa laemmitae.

Mitae sillae saunalla?--

Maltahia tehae.

Mitae niillae maltailla?--

Olutta panna.

Mitae sillae oluella?--

Haeitae juoa.

Mitae niillae haeillae?--

Miniaetae tuoa.

Mitae sillae miniaellae?--

Riihessae rimuamahan,

Saunassa samoamahan,

Kivenpuussa kiikkumahan,

Lapakossa laulamahan.

213. Kenen taemae pelto?

Kenen taemae pelto?--

Peiposen pelto.

Millae taetae muokatahan?--

Kirvehellae muokatahan.

Missae kirves?--Kannon paeaessae.

Missae kanto?--Karhu kiskoi.

Missae karhu?--Nurmen juoksi.

Missae nurmi?--Neiti niitti.

Missae neiti?--Lippahassa.

Missae lipas?--Kosken alla.

Missae koski?--Koira lakki.

Missae koira?--Kaeaerme pisti.

Missae kaeaerme?--Kokko noukki.

Missae kokko?--Taivosessa.

Millae sieltae saatanehe?--

Saarapaeillae saavasilla,

Kirjavilla kiirasilla.

214. Ken soei kesaevoin?

Ken soei kesaevoin?--

Kissa soei kesaevoin.

Missae kissa?--Aitan alla.

Missae aitta?--Maahan kaatui.

Missae maa?--Vetehen vieri.

Missae vesi?--Haerkae saerpi.

Missae haerkae?--Niityllae.

Missae niitty?--Viikate vilahti.

Missae viikate?--Kannon paeaessae.

Missae kanto?--Toukka kaivoi.

Missae toukka?--Kukko nokki.

Missae kukko?--Kuusosessa.

Missae kuusi?--Kirves kaatoi.

Missae kirves? Seinaen alla.

Millae sieltae saatanehe?--

Haapaisilla halkosilla,

Korennoilla koivuisilla.

215. Kirkon teko.

Mikae tuoalla naekyvi?--

Talo tuoalla naekyvi.

Mikae tuon talon takana?--

Lampi tuon talon takana.

Mikae lammin laitasella?--

Vene lammin laitasella.

Mikae venehen sisaessae?--

Kaetkyt venehen sisaessae.

Mikae kaetkyen sisaessae?--

Hursti kaetkyen sisaessae.

Mikae hurstin hulpilossa?--

Veikko hurstin hulpilossa.

Mikae veikon olkapaeaellae?--

Kirves veikon olkapaeaellae.

Mikae kirvehen kasassa?--

Lastu kirvehen kasassa.

Minne lastu singahtavi,

Sinne kirkko tehtaenehe,

Sinisillae siltasilla,

Punaisilla portahilla.

Kenpae kirkkosen tekevi?--

Vieras kirkkosen tekevi.

Kenpae kirkon kirjottavi?--

Vieras kirkon kirjottavi.

Kenpae patsahat panevi?--

Vieras patsahat panevi.

Kenpae ikkunat tekevi?--

Iso ikkunat tekevi.

Kenpae penkit vestelevi?--

Veikko penkit vestelevi.

Kenpae lattiat lakovi?

Emo lattiat lakovi.

Kenpae sillat siivoavi?

Sisko sillat siivoavi.

216. Neiti verkossa.

Laeksin aivan aikaisehen,

Aivan aika huomenessa,

Astuin tietae tengollista,

Maata maksankarvallista,

Ostetuille otramaille,

Kaupituille kauramaille,

Saoin markoin maksetuille.

Tuhansin lunastetuille.

Katselime, kaeaentelime,

Pitimmaellae pientarella,

Kaijimmalla kappaleella.

Loin silmaeni luotehelle,

Kaeaennin paeaetae paeivaen alle,

Keksin mustaisen orosen,

Rauankarvaisen hevosen,

Suolla soikerrehtamassa,

Palolla papertamassa.

Kiskoin haennaen, raastoin harjan,

Veinp' on veiolle kaetehen:

"Laai veio verkko taestae,

Seaen poika seitsonenki!"

Laati veio verkon siitae,

Seaen poika seitsosenki.

"Vie'pae verkkosi vetehen,

Satasilmae salmen suuhun!"

Veip' on verkkonsa vetehen,

Satasilmaen salmen suuhun.

Laeksi veio verkoillehen,

Seaen poika seitsollehen;

Mi on veion verkkosessa?--

Veion verkoss' ei mitaenae.

Mi minulla verkossani?--

Minulla sininen sotka.

Mipae sotkan siiven alla?--

Silkki sotkan siiven alla.

Mi on silkkisen sisaessae?--

Hursti silkkisen sisaessae.

Mi on hurstin hulpikossa?--

Hurja hurstin hulpikossa.

Mi on hurjan kaemmenellae?--

Helmi hurjan kaemmenellae.

Mi on helmen loukkosessa?--

Lipas helmen loukkosessa.

Mi on lippahan sisaessae?--

Neiti lippahan sisaessae;

Viitisekse, vaatisekse,

Kultapantoihin kukikse,

Seaen pojan puolisoksi,

Veion vieriskumppaliksi.

217. Kojo ja Anni.

Ken se Kolkkosen kolisti?--

Kojo Kolkkosen kolisti:

"Annas Kolkko Anniasi!"

"Miksi sinulle Anniani?"--

"Kojonpojan puolisoksi."

"Mull' on musta Annikkini."--

"Kyllae muila muitsii,

Pelonainen pesee,

Kesaevesi valkasee,

Rumentsainen rusottaa,

Suuri nyplae somentaa,

Pieni nyplae parantaa;

Vieres mutso rekeen!"

Vieri mutso rekeen;

Reki vieri, tie mureni,

Jalas patvi paukoaa,

Vemmel tuomi tutajaa,

Rengas vaski vavahtaa,

Rahis rauta ratsajaa.

Ken kirjakorjassa?--

Anni kirjakorjassa.

Ken heittohiemoissa?--

Anni heittohiemoissa.

Ken kumasniekassa?--

Anni kumasniekassa.

Ken sulkkusorokoissa?--

Anni sulkkusorokoissa.

Ken kultakoltuskoissa?--

Anni kultakoltuskoissa.

Ken suurissa paikoissa?--

Anni suurissa paikoissa.

Ken ruskeissa kengissae?--

Anni ruskeissa kengissae.

Ken sulkkukostoissa?--

Anni sulkkukostoissa.

Ken palttinapaiassa?--

Kojo palttinapaiassa'

Ken kumatsukainalossa?--

Kojo kumatsukainalossa.

Ken majavapuuhkassa?--

Kojo majavapuuhkassa.

Ken sulkkukussakassa?--

Kojo sulkkukussakassa?

Ken ohjilla ajaa?--

Kojo ohjilla ajaa.

Kenen maekeen mennaeaen?--

Kojon maekeen mennaeaen.

Kenen toermaeaen nostaan?--

Kojan toermaeaen nostaan.

Kenen peltojen peritse?--

Kojon peltojen peritse.

Kenen tanhuan taatse?--

Kojon tanhuan taatse.

Kenen ikkunan alatse?--

Kojon ikkunan alatse.

Ken vastaan tulee?--

Akka vastaan tulee.

Ken korjasta nousee?--

Anni korjasta nousee.

Ken tupaan laehtee?--

Anni tupaan laehtee.

Ken oven aukasee?--

Kojo oven aukasee.

Mitae noille syoetaevaeksi?--

Munavoita syoetaevaeksi.

Mitae noille juotavaksi?--

Rieskamaito juotavaksi.

Mihen noita maata?--

Ukon uuteen aittaan.

Mitae noille vuoteeksi?--

Puuhkovia perinoeitae,

Sulkkuisia potuskoita,

Liissovia lakanoita,

Kankaisia katuhkoita.

218. Oi ukko uikari!

Oi ukko uikari,

Paeae paljas paikari!

Muistatko muinaisen,

Tajuatko taannoisen,

Kun kihlan iskimmae,

Oukkulan ovilla,

Koukkulan konnulla,

Suurima-saaressa,

Nesterin niemessae,

Pesterin pirtissae,

Takavaaran taipalessa?

219. Min rastas raataa.

Min rastas raataa,

Sen pyyhyt pyytaeae,

Onneton ottaa,

Vaivainen varastaa,

Lapiolle laittaa,

Telikaelle tyoentaeae,

Oven alla peittaeae,

Vastalla kattaa.

Talonpoika takoo,

Keihaeitae keittaeae,

Poika naittaa,

Tyttoejae tyoentaeae,

Savisissa saappahissa,

Kirjavissa kintahissa.

Meren roemae roenkyy,

Tuulonen tuulee,

Kuningas kuulee,

Viieltae virstalta,

Kuuelta kulmalta,

Seitsemaeltae selkoselta,

Kaheksalta kankahalta.

220. Ken Teron tietaeae?

Ken Teron tietaeae?--

Mie Teron tieaen:

Tero pikku pirttisessae,

Matalaisessa majassa,

Petaejaeisessae pesaessae,

Honkaisessa huonehessa;

Rokka Tuomahan tuvassa,

Kaali Kaian kammarissa,

Sakian savun seassa,

Olkisen oven takana.

221. Piilehtijae.

Kitkat, katkat, pitkaet matkat,

Sinae ja minae ja Hentun Liisa,

Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,

Kapakka Lassi ja Myllaerin Matti,

Ympaeri tuvan minua etsittiin;

Ei minua loeyttykaenae--

Mie vaan pankolla makasin.

222. Oli ennen ukko, akka.

Oli ennen ukko, akka,

Oli kirjava kananen,

Muni kirjavan munasen,

Muna vieri hiiloksehen,

Hiilet lenti lattialle,

Lattia lakehen nousi,

Kiukoa kivinen hyppi,

Pankko paasinen pamasi.

Ukko, akka itkemaehaen,

Kananen kakahtamahan,

Harakat hatsahtamahan,

Kynnykset kykertaemaehaen,

Veraejaeiset vieremaehaen,

Aitaset alenemahan,

Seipaehaet lotajamahan,

Musta lehmae ammomahan,

Muu karja murehtimahan.

Varikselta varvas poikki,

Harakalta haentae halki;

Juoksi pappilan joelle.

Papin piiat sotkuillansa:--

"Mitae hatsahat harakka,

Kuta kurja juoksentelet?"

"Sitae hatsahan harakka,

Sitae kurja juoksentelen,

Tulin saamahan sanoa;

Kunpa teki tietaeisittae,

Korentonne katkoisitta,

Korvonne murentaisitta,

Kartut kaeaestae nakkaisitta,

Sotkut jaeaelle jaettaeisittae."

Piiat pirttihin tulevat

Papin leipae liettehessae,

Papin lapset lattialla,

Papin akka poeyaen alla,

Itse pappi parratonna,

Takki halki hartioista,

Puksut poikki polviloista,

Paitaki pahoin revitty.

223. Paimenen haetae.

Turu, turu tulkoon,

Kotivaeki kuulkoon!

Jo on rosvot karjassani.

Joros katoi karjastani,

Karjakoira hirtettiin,

Musta haerkae tapettiin,

Paimen parka tuomittiin.

224. Ellin velli.

Elli keitti vellii

Omalla kapustallansa,

Omist' otrajauhoistansa;

Velli kaatui karsinahan,

Ellin lapset lakkimahan,

Elli itse itkemaehaen,

Muu pere murajamahan.

225. Tuomisia.

Iso laeksi Tuuterihin,

Veikko vieri Wiipurihin;

Tule iso Tuuterista,

Viere veikko Wiipurista,

Tuo pojalle puolahattu,

Tyttaerelle tyynyverka,

Emaennaelle koppakengaet,

Isaennaelle uusi turkki!

Mitaepae iso minulle?--

Minulle samettimyssy.

Mitae minulle veikkoseni?--

Veikkoni koriat kengaet,

Tahi uusi verkatakki.

226. Tule aemmae Tuuterista!

Tule aemmae Tuuterista,

Kaala Karjalan hovista;

Tuo munanen tullessasi,

Keitae keltainen munanen,

Keltaisessa kattilassa,

Keltaisen tulen kes'ellae.

227. Kaeaepoenen, kaeaepoenen.

Kaeaepoenen, kaeaepoenen

Kaepaelillae kukkuu,

Neitonen, neitonen

Ihalalla itkee,

Toivonen, toivonen

Toisessa talossa,

Maammonen jyttynaeinen,

Matuskaksi puuttunainen,

Heinillae herskuu,

Nurmella nurskuu,

Tinapotsalkoissa,

Sulkkusorokoissa,

Pellavasraetsinoeissae.

228. Yksi on akalla poika.

Yksi on akalla poika,

Ainoa akalla poika,

Yks' on sillae silmae paeaessae.

Ampui peiposet pihalta,

Rastahaiset rauniolta;

Ampui vuoen, ampui toisen,

Jopa kohta kolmannella

Kaikki korjasi kokohon,

Kaikki tunkevi tulehen.

Lietsoi paeivaen, lietsoi toisen,

Lietsoi kohta kolmannenki;

Tuli tuhkia laejaenen,

Paljo kuivia poroja.

229. Vanhan ammunta.

Mies vanha variksen ampui,

Tiesi tetren saanehensa,

Koppelon kopannehensa,

Vesilinnun vienehensae;

Tetret puissa tervehenae,

Koppelot kovin hyvaenae,

Vesilinnut liikkumatta,

Sorsaset sukeltamatta.

230. Nukka kaunis karkaele!

Hyppaeae hyvaenen nukka,

Nukka kaunis karkaele!

Miks' et nukka eilen tullut;

Eilen oli iloinen ilta--

Oli viinat, oli oluet,

Oli kalat kaikenlaiset;

Viinat virtana vilasi,

Oluet ojana juoksi.

Kellen nukka heitettihin?--

Kerttu kurjan kulkun paeaelle,

Anni hampsun hartehille.

231. Sinun sikoja, minun sikoja.

Sinun sikoja, minun sikoja,

Syoetetyitae, juotetuita,

Syoetetyt minun sikani,

Lestyn leivaen, kauran kanssa.

Se sika, jok' on sinulla,

Teki paljo porsahia,

Enemmaen emaesikoja.

Kylk' oil kuutta kyynaereae,

Selkae seitsentae sasenta,

Saparo satoa syitae.

Kylki maksoi kymmeniae,

Selkae seitsemaen satoa,

Saparosta sai tuhannen.

232. Hus sika metsaeaen!

Hus sika metsaeaen!

Mitae sika metsaessae?

Tuomahan marjoja

Punaisella pussilla,

Sinisellae silkillae,

Korialla kontilla,

Vaskisella va'illa,

Kultaisella kuppisella,

Maalatulla maljasella.

233. Ruotsin kieltae.

Hyykae perju, juupa taalar

Haeraet tarissaa, miki haakar,

Konkommu lilla syoetaevaen!

Viska tanssaa suullen hyppijaen.

Konkommi lilla tokka!

Viska tanssaako hoppaa.

234. Olin ennen onnimanni.

Olin ennen onnimanni,

Onnimannista matikka,

Matikasta maitopyoerae,

Maitopyoeraestae pytikkae,

Pytikaestae poeytaeristi,

Poeytaerististae ripukka,

Ripukasta rintasolki,

Rintasolesta sopukka,

Sopukasta Suomen kirkko,

Suomen kirkosta kipinae,

Kipinaestae kirjanmerkki,

Kirjanmerkistae meteli,

Metelistae meiaen herra,

Meiaen herrasta hevukka,

Hevukasta heinaekelkka,

Heinaekelkasta kekaele,

Kekaeleestae kenkiraaja,

Kenkiraajasta rapukka,

Rapukasta raianhaara,

Raianhaarasta harakka,

Harakasta hangonvarsi,

Hangonvarresta vatikka,

Vatikasta vallismanni,

Vallismannista matikka,

Matikasta maitopyoerae,

Maitopyoeraestae pytikkae,

Pytikaestae j. n. e. (vaikka loppumattomaan).

235. Hyi, hyi Hymylaeaen.

Hyi, hyi Hymylaeaen!

Hymylaen koirat haukkumaan.

"Kaeykaei lapset katsomaan,

Mitae Halli haukkuu,

Luppakorva lupsottaa."

"Tuota Halli haukkuu,

Luppakorva lupsottaa:

Tulee tuolta Tolvasen repukka

Raekihinsae raeaekistynnae,

Likoihinsa liikistynnae,

Paho'insa paakistunna;

Kapusta korjana,

Hiiri hevosena,

Kissa kyytijaenae,

Petkel ruoskana."

Tuli tuo Tolvanen tupahan,

Leivaet lietehen akalta,

Lapionsa lattialle;

Akka halko-orsille,

Vellivati kaeessae,

Vetelae velli Tolvasen silmille:

"Voi, voi, missae minae peseme!"--

"Pesete tervakaukalossa!"

Pesihen tervakaukalossa:

"Joko paeaesin puhtahaksi?"--

"Oh, oh, ei vaeheaekaeaen;

Pesete vielae toinen kerta!"

Pesihen sitte toisen kerran:

'Jokohan nyt vaelttaenee?"--

"Jo nyt vaehaen vaelttaenee."

"Missae saisin pyyhkiaeme?"--

"Mene ruumenhinkalohon;

Siellae saat sa pyyhkiaete."

Meni ruumenhinkalohon,

Alkoi siellae pyyhkiaehen:

"Joko han nyt vaelttaenee?"

"Oh, oh, ei vaeheaekaeaen;

Mene hoeyhenhinkalohon!"

Meni hoeyhenhinkalohon,

Alkoi siellae pyyhkiaehen:

"Jokohan nyt vaelttaenee?"

"Jo nyt vaehaen vaelttaenee;

Mitae kuuluu vieraalle?"

"Ei mitaenae erittaein;

Arvuutuksilla voitetiin.

Paljo olen kaeynynnae,

Pitkin kyliae kysellyt,

Pitkin teitae tieustellut,

Enkoe saisi vastausta;

Jo on naelkaeki vaehaesen,

Saisinko mitae syoeaekseni?"

"Tuoll' on koan orrella

Vanha kissan haentae,

Hiiret hiukan kalunnehet,

Siin' on sinulla syoeaeksesi;

Taetvettae tanhualla,

Siin' on juomista sinulle."

236. Meni akka metsaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Pukki tuli vastaan:

"Mene pukki kotiin!"--

Ei pukki mennytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Tukki tuli vastaan:

"Lyoe'pae tukki pukkii!--

Pukki ei mene kotiin."

Eipae tukki lyoenytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Tuli tuli vastaan

"Polta tuli tukki!--

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."--

Ei tuli polttanutkaan.

Meni akka metsaeaen,

Vesi tuli vastaan:

"Sammuta vesi tuli!--

Tuli ei polta tukkii,

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."--

Ei vesi sammuttanutkaan.

Meni akka metsaeaen,

Haerkae tuli vastaan:

"Juo'pa haerkae vesi!--

Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkii,

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."--

Eipae haerkae juonutkaan.

Meni akka metsaeaen,

Nuora tuli vastaan:

"Lyoe'pae nuora haerkaeae!--

Haerkae ei juo vettae,

Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkii,

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."--

Eipae nuora lyoenytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Hiiri tuli vastaan:

"Pure hiiri nuora!--

Nuora ei lyoe haerkaeae,

Haerkae ei juo vettae,

Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkii,

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."--

Eipae hiiri purrutkaan.

Meni akka metsaeaen,

Kissa tuli vastaan:

"Syoe'pae kissa hiiri!--

Hiiri ei pure nuoraa,

Nuora ei lyoe haerkaeae,

Haerkae ei juo vettae j. n. e."

Eipae kissa syoenytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Repo tuli vastaan:

"Syoe'pae repo kissa!

Kissa ei syoe hiirtae,

Hiiri ei pure nuoraa,

Nuora ei lyoe haerkaeae j. n. e."

Eipae repo syoenytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Koira tuli vastaan

"Tapa koira repo!--

Repo ei syoe kissaa,

Kissa ei syoe hiirtae,

Hiiri ei pure nuoraa j. n. e."

Eipae koira tappanutkaan.

Meni akka metsaeaen,

Susi tuli vastaan:

"Syoe'pae susi koira!--

Koira ei tapa repoo,

Repo ei syoe kissaa,

Kissa ei syoe hiirtae j. n. e."

Eipae susi syoenytkaeaen.

Meni akka metsaeaen,

Karhu tuli vastaan:

"Tapa karhu susi!--

Susi ei syoe koiraa,

Koira ei tapa repoo,

Repo ei syoe kissaa,

Kissa ei syoe hiirtae,

Hiiri ei pure nuoraa,

Nuora ei lyoe haerkaeae,

Haerkae ei juo vettae,

Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkii,

Tukki ei lyoe pukkii,

Pukki ei mene kotiin."

Siitae:

Karhu tappamaan sutta,

Susi syoemaeaen koiraa,

Koira tappamaan repoo,

Repo syoemaeaen kissaa,

Kissa syoemaeaen hiirtae,

Hiiri puremaan nuoraa,

Nuora lyoemaeaen haerkaeae,

Haerkae juomaan vettae,

Vesi sammuttamaan tulta,

Tuli polttamaan tukkii,

Tukki lyoemaeaen pukkii,

Pukki juoksemaan kotiin.

Sillae sai akka pukkinsa kotiin.

237. Palvelin minae rikasta miestae.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae kukon palkastani;

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae kanan palkastani;

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae kissan palkastani;

Nau minun kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae koiran palkastani;

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae sian palkastani;

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae uuhen palkastani;

Maeae minun uuheni,

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanan,

Kukko sanoi kulclculuuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae vuohen palkastani;

Myy minun vuohen,

Maeae minun uuheni,

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae lehmaen palkastani;

Muu minun lehmaeni,

Myy minun vuohen,

Maeae minun uuheni,

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanan,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae haeraen palkastani;

Moeoe minun haerkaeni,

Muu minun lehmaeni,

Myy minun vuoheni,

Maeae minun uuheni,

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minua kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minae rikasta miestae,

Rikasta miestae ja viisasta,

Sain minae oriin palkastani;

Ju minun oriini,

Moeoe minun haerkaeni,

Muu minun lehmaen,

Myy minun vuohen,

Naeae minun uuheni,

Roeh minun sikani,

Hau minun koirani,

Nau minun kissani,

Kai minun kanani,

Kukko sanoi kukkuluuraa.

238. Luojan kukku.

Luojan kukku, kultahelkka!

Kuku mulle kultiasi,

Kuku mulle, kuku muille,

Kuku kaikelle kylaelle;

Kuku kultia kujille,

Hopehia tanhuille,

Vaskia vajojen paeihin,

Tien vierihin tinoja.

Luojan kukku, kultahelkka!

Kuku vielae kerta, toinen;

Kuku meiaen kuulijoita,

Laita meiaen laulajoita,

Kuulijat kukalle kullan,

Laulajat lehelle lemmen,

Mie itse remorekehen,

Virret vaekkaeraen vaekehen.

TOINEN KIRJA.

Viel' on virttaeae tieossani,

Saatavillani sanoja,

Virttae toista tuulet tuopi,

Aallot rannalle ajavi,

Linnut liittaevi sanoja,

Puien latvat lausehia.

Erityisiae Lauluja.

I. Tyttoein lauluja.

1. Kuluu ikae laulamattaki.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:

"Elae lapsi paljo laula,

Tytaer tyhjiae sanele;

Ikae kultainen kuluvi,

Aika armas rientelevi,

Sinun lapsen lauluissasi,

Kurjan kukkumaisissasi."

Vaan elloes emoni surko,

Valitelko vanhempani,

Iaen kultaisen kulusta,

Armahan ali menosta,

Minun lapsen lauluissani,

Pienen pilpatuksissani!--

Ikae kuitenki kuluvi,

Aika armas rientelevi,

Jos en laula polvenani,

Hyrehi sinae ikaenae;

Aika kultainen kuluvi,

Paeivae kaunis karkelevi,

Ilman lintujen ilosta,

Varvuisten visertaemistae.

2. Ei laulu kosista kiellae.

Noin ne muutamat sanovat,

Moniahat arvelevat:--

"Elae neito paljo naura,

Paljo naura, kilvoin laula;

Ei sinua kilvoin naia,

Ei kilvoin vihille vieae,

Josk' on kilvoin kihlattaisi,

Kilvoin kaeytaeisi kosissa.

Olet lapsi laulamatta,

Tytaer tyhjittae sanoitta,

Niin saat saksan varrellesi,

Verkanutun vierehesi;

Kolmin kaeyaehaen kosissa,

Nelin neittae pyytaemaessae,

Pohatoille puolisoksi,

Rikkahille reen peraehaen."

Vaan elkaeae, hyvaet imeiset,

Tuota ouoksi otelko,

Jos ma laulan laiha lapsi,

Tytaer tyhjae vierettelen;

Lauloipa isoki ennen,

Vieretteli veistoksilta,

Lauloi armahin emoni,

Vaerttinaeltae vaeaennaetteli,

Lauloi sisko, lauloi veikko,

Lauloi vielae veikon lapsi.

Ei laulu kosista kiellae,

Kun ei muut pahat tapani,

Laiskuuteni, laihuuteni,

Ja kaikki kataluuteni.

Ja jos en laula polvenani,

Kuulu kullan valkiana;

Ikae kuitenki kuluvi,

Kasvo kaunis lankiavi,

Muoto muualle menevi,

Koko varsi vanhenevi.

3. Laulan voiessani.

Laulan ehkae voiessani,

Keikun kehtaellessani;

Ehk' en toiste voine'kana,

En toiste kehanne'kana,

Kun tulen ison ijille,

Emon varrelle vajenen,

Nousen ohkaen olilta,

Kaettae pieksaeen pehuilta,

Voivotellen vuotehelta--

Kun tulen tutisevaksi,

Saame sanan kantajaksi,

Penkin paeaen pitelijaeksi,

Joka nurkan nuohkijaksi.

4. Meistae kasvavi kananen.

Kukkuome me kaekoeset,

Laulaome me latoset,

Kun yhen emosen lapset,

Yhen hanhen hautelemat,

Yhen sorsan suorittamat,

Yhen peiposen pesemaet.

Kukkuome me kaekoeset,

Laulaome me latoset;

Meist' on hanhi hautumassa,

Meistae joutsen joutumassa,

Sorsanen sorenemassa,

Vesilintu vertymaessae.

Kukkuome me kaekoeset,

Laulaome me latoset;

Meistae kasvavi kananen,

Ylenee ylen hyvaenen,

Monen miehen mielitietty,

Yhen miehen varren vasta.

Kukkuome me kaekoeset,

Laulaome me latoset;

Orahall' on onnen touot,

Ripsellae Kalevan riistat,

Ohrat paeaetae ottamassa,

Pavut pienellae palolla.

Kukkuome me kaekoeset

Laulaome me latoset;

Isoni luvan lupasi

Seitsemaeksi vuotoseksi,

Suntak-iltaset ilota,

Paeivaenlaskut lallatella.

5. Mitae me tytoet suremma.

Olkame tytoet yhessae,

Rinnatuusten rinkiloeissae,

Laulakame laatusasti,

Vetaekaeme vienosesti!

Mitae me tytoet suremma,

Kuta hullut huutelemma?

Ei meitae veroista vieae,

Ei oteta maanotoista;

Vasket vieaehaen veroista,

Oravaiset maanotoista.

Olkame tytoet yhessae,

Rinnatusten rinkiloeissae,

Laulakame laatusasti,

Tanssikame taitavasti;

Tuota kaunot katselevi,

Tuota kullat kuuntelevi,

Ulkona oven takana,

Hatut kaikki kainalossa--

Ei tohi tupahan tulla,

Saaha salvoshuonehesen,

Tuostapa aemmaet aekkaejaeisi,

Koukkuleuat kokkajaisi.

6. Taessae tanssivi tasaiset.

Taessae tanssivi tasaiset,

Sekae lystit lyyraejaevaet,

Valitulla varrellansa,

Muhkialla muovollansa;

Meille on luoja varren luonut,

Jumala kuvan kuvannut,

Luoja luonut luokin varren,

Herra muovon muovaellut.

Taessae tanssivi tasaiset,

Sekae lystit lyyraejaevaet,

Varsiansa notkistavat,

Jalkojansa taivuttavat,

Nuorten miesten mieltae myoeten,

Sulhosten syaentae myoeten;

Nuorten miesten miel' tekevi,

Sulhosten syaen sytevi.

7. Mitae tuosta, jos ma laulan.

Mitae tuosta, jos ma laulan,

Tahi tuosta, jos ma tanssin,

Ei tuota kyty kysele,

Eikae appi arvaele,

Nato ei naisille sanele,

Anoppi kylaen akoille;

Ky'yn kytken kynnykselle,

Naon naittelen kylaelle,

Anopin susille syoetaen,

Apen karhuille apatan.

8. Hyvae sanoma emolle.

Enmae taenne tullutkana,

Tullutkana, saanutkana,

Nurkkihin nuhajamahan,

Soppihin sohajamahan;

Tulin ihmisten iloksi,

Nuoren rahvahan ratoksi.

Kiitos kaunosen Jumalan,

Sain yhen iloisen illan,

Remullisen juhlapaeivaen;

Enk' ole nurkissa nuhannut,

En sohannut soppiloissa,

Aina tanssin taitavasti,

Keikuin keskilattialla.

Kun tulen eroon kotihin,

Saap' emo hyvaen sanoman,

Isoni iloisen mielen,

Taemaen lapsen laulannasta.

Tanssinnasta, taiannasta,

Kun on lauloin laatusasti,

Tanssin aina taitavasti.

9. Mitae te pojat suretta.

Mitae te pojat suretta?--

Sitaekoe pojat suretta,

Ett' on meillae pienet piiat,

Piiat pienet ja matalat?

Jos on pienet, niin on pystyt,

Jos matalat, kaksi maksoi;

Siinae pieni pisteleksen,

Kussa suuri kaeaenteleksen.

Vielae meiaen pienet piiat,

Ja naemaet tytoet matalat,

Tuntevat tupansa pestae,

Rappusensa raivaella,

Sillat suuret siivoella,

Lattiat vesin valella.

Nyt me outona olemma

Ja kulemma kummempina,

Kun tulevi toinen vuosi,

Toinen vuosi ja parempi,

Omenina me olemma,

Ja kulemma kukkasina,

Matkustamma mansikkoina,

Vaellamma vaapukkoina--

Kaeymmae parvessa parasna,

Piikaparvessa pisinnae,

Valkeinna vaimoloissa,

Juoleinna joukkoloissa.

10. Hyvaen eukon tytaer.

Ei oo kuussa kaeskemistae,

Paeivaessae opettamista,

Ei neiessae neuomista,

Hyvaen eukon tyttaeressae.

Keikutellen ketraepuita,

Kohotellen kuontaloita,

Ketraetkaeme rihma kierae,

Rihma kierae ja livahka,

Laskekame lanka lievae,

Lanka lievae ja lahia;

Viskatkame viipsinpuulle,

Napatkame naulan paeaelle,

Kanikame kangaspuihin,

Pielkaeme pirranpuuta.

Sitte pirta piukkoavi,

Sukkulainen suikkoavi,

Kuuluvi kylaehaen kalske,

Pirran pirske naapurihin.

Akat tuosta arvelevat,

Kysyvaet kylaeiset naiset:

"Kuka kangasta kutovi?"

Emo varsin vastoavi:

"Oma kultani kutovi.

Herttaseni helskyttaevi."--

"Laskiko lapoja kangas,

Paeaestikoe pirta piitaemiae?"--

"Ei laske lapoja kangas,

Eikae pirta piitaemiae;

On kun Kuuttaren kutoma,

Paeivaettaeren ketreaemae,

Otavattaren osaama,

Taehettaeren taeyttelemae."

11. Hyvae lykky neitosilla.

Oluell' on onni kaunis,

Juoahan janoamatta,

Hyvae lykky neitosilla,

Naiahan kaekeaemaettae,

Kun tutaan hyvae tulevan,

Keksitaehaen kelpoavan;

Kun naehae'aen naestaeriksi,

Tiejetaehaen tikkariksi,

Rihman laavun laittajaksi,

Kankahan kutelijaksi.

Mikaes meiaen neitosien,

Mikaepaes tytoen minunki;

Kun tunnen tuten eleae,

Sekae kasvan kaunihisti,

Kulkevi sana kylaelle,

Tieto toisehen talohon,

Naivat sulhot naapurihin,

Ottavat omille maille,

Oman pellon pientarelle,

Ison ikkunain naeylle.

Mikaes meiaen neitosien,

Mikaepaes tytoen minunki;

Jos ei naia naapurihin,

Tahi ei taammaksi tahota

Olen ilmanki ikaeni,

Tyttoenae ison tykoenae;

Tiivi on tyttoenae eleae,

Naetti olla neitosena,

Ei oo huolta huhmarelle,

Miehen vaattehen varua.

12. Kolme kaunisa.

Kaks' on kaunista kesaellae:

Lehti puussa, ruoho maassa,

Minae kohta kolmantena,

Minae lehti liehumassa,

Minae kukka kuulumassa,

Minae heinae heilumassa.

Vaan en huoli, huoli'kana,

Hyvae heinae heilumahan,

Hyvae kukka kuulumahan.

Lemmenlehti liehumahan;

Ei pahat hyvaestae tieae,

Ei katalat kaunihista,

Rupaloetoet ruskiasta.

Pullosuut punaverestae.

13. Ei sovi Karjalan kihlat.

Ei ole kylaessae taessae,

Ei taemaen kylaen sisaessae,

Eipae vielae toisessana,

Kuulu kolmannessakana,

Sitae miestae meiaen maalla,

Karjalassa kaunokaista,

Jonka sormukset sopisi,

Rintaristi kelpoaisi,

Sormihin taemaen sorian,

Rintahan ripiaen neien;

Minun on viejaeni Wirossa,

Saajani Savon takana,

Kihlantuojani turussa,

Vetaejaeni Wiipurissa.

14. Enmae huoli huitukoille.

Enmae huoli huitukoille,

Noille poikaruitukoille,

Nillikoille, nallikoille,

Noille naapurin nasoille,

Kun ei tulle tuonnempoa,

Ehtine etempeaeki,

Yli kuuen kirkkokunnan,

Yli kappelin kaheksan;

Kun ei naine Narvan herrat,

Viene Wiipurin isaennaet,

Turun piiparit perine,

Savon saksat korjaelle.

15. Mie tahon tasaista miestae.

Enpae huoli haalikkainen,

Enmae huoli hutsukoista,

Noista poika rantsukoista,

Koirista kotikylaeni,

Nallikoista naapurini;

Mie tahon tasaista miestae,

Tasaiselle varrelleni,

Miehen riskin rinnoilleni,

Kaunokaisen kannoilleni,

Verevaeisen viereheni.

Jaeaepi vaan tystoetae taestae,

Jopa jaeaepi, kun sanonki,

Monta sulhasta surulle,

Nuorta miestae mielalalle,

Koiteren koriat sulhot,

Tokrajaerven tolloturvat,

Lylyvaaran lylleroeiset,

Kirvesvaaran kiltit miehet,

Sonkajan pojat soriat.

16. Paremman miehen verta.

Ei taeyvy taetae tytaertae

Pahoille rekipajuille,

Likaisille liistehille,

Miehen vaivaisen vaille,

Kereaejaen keitoksille,

Joka saapi sauan kanssa,

Kereaeae kepin keralla.

Viel' ompi tytoessae taessae,

Vielae taessae neitosessa,

Paremmanki miehen verta,

Kaunihimman varren kauppa,

Rikkahamman rinnallinen,

Verevaemmaen vierellinen,

Paremman talon miniae,

Koriamman korjan taeysi,

Veteae verevaen miehen,

Kuletella kunnollisen,

Suurihin salitupihin,

Kalittuihin kartanoihin.

17. Ei taeyvy renkien rekehen.

Ei taeyvy taetae tytaertae

Jonki joutavan sylihin,

Renki rehvanain rekehen,

Kasakkojen kainaloihin;

Vielae taelle tyttaerelle,

Taelle kainulle kanalle,

Tulevi tuhannen ruuna,

Saan maksava satula,

Vemmel vaerjaetty vaejaeaevi,

Kirjakorja kijaettaevi.

Vielae taelle tyttaerelle,

Taelle kainulle kanalle,

Kihlat kilpoa tulevat,

Helkkaeen hyvaet hopiat;

Tuoahan Turusta sormus,

Ristit Riian kaupungista.

Vielae taestae neitosesta,

Taestae kainusta kanasta,

Suku juopi suuren sarkan,

Suku sarkan, taatto tuopin,

Maammoni hopiamaljan,

Veikko kupin kultalaian,

Kaaso kannun kallistavi,

Heimo hempiaen pikarin.

18. Kun taemae kana katovi.

Kukapa taessae kukkunevi,

Kenpae kielin laulanevi,

Taemaen kunnahan kukuilla,

Taemaen harjun hartehilla,

Kun taemae kana katovi,

Taemae hanhi hairahtavi,

Eksyvi emosen tuoma,

Punapuola poismenevi.

Kun taemae kana katovi,

Taemae hanhi hairahtavi;

Katoi luuta lattialta,

Huosia pesinpytystae,

Tuopin korvat tummenevat,

Pinttyvaet pikarin laiat.

Kun taemae kana katovi,

Taemae lintu liikahtavi;

Niin taemae maeki menevi,

Taemae linna liikahtavi,

Sivuin taestae tiet tehae'aen,

Alta rannan raivatahan.

Kun taemae kana katovi,

Taemae puola pois menevi--

Tahi kun kuolen kuulu piika,

Katonen kasarivaski;

Jaeaepi sulhoset surulle,

Miehet mielimurtehille,

Partasuut pahoille mielin,

Hattupaeaet halajamahan.

19. On kumpiaki.

Niin on noita poikasia,

Kun on mustia sikoja,

Talvitakku porsahia.

Niin on noita poikasia,

Kun on suolla sammakoita,

Alla virsun vinkujia.

Niin on noita neitosia,

Kun on maalla mansikoita,

Punakukkia keolla.

Niin on noita neitosia,

Kun on kaupungin kanoja,

Eli liinalintusia.

20. Erilainen kirkonkaeynti.

Kuului kenkien kupina,

Kautokenkien kapina;

Tytoet kirkkohon tulevat,

Leimahtavat lehterille,

Rinnan auki riehkaesevaet,

Kirjan sieltae kiskasevat,

Josta virren veisoavat,

Luvut kaunihit lukevat.

Kuului loettoejen loepinae,

Tuohikenkien tohina;

Pojat kirkkohon tulevat,

Kirkkomaeellae melskoavat,

Viinapuolikon povella,

Olutkannun kainalossa;

Ei oo kirja mielessaensae,

Ei papin parahat saarnat,

Tytoet mielessae makaavi,

Syaemissaensae sytevi.

21. En mene Matille.

Kuului hoitanta kujoilta,

Outo maeaejintae maeeltae;

Aeiti sulhoksi aelysi,

Katsoi kihlan kantajaksi,

Mateli mahoksi luuli,

Kuivalatar Kukkeriksi.

Kaevi sitte katsomahan,

Katsomahan, kuulemahan,

Mikae maeaejintae maeellae,

Kumma hoitanta kujoilla;

Matti maeaejelti maeellae,

Penttinen petaeikoellae.

Aeiti neuoi ja varotti:

"Elae hylkeae hyveae!--

Ei hyvaet hylyksi joua,

Kuluksi Jumalan kullat."--

"Elae vainen aeiti rukka

Tyoennytae taetae tytaertae,

Laita lastasi Matille,

Perustele Penttiselle;

En mene minae Matille,

En perehy Penttiselle--

Matala minae Matille,

Ylen pieni Penttiselle.

Ollille minae osaksi,

Parahiksi Paavoselle."

22. En mene minae pahoin.

En mene minae pahoin,

En kaey tuhmihin tupihin,

Mene en mustille vesille,

Likarantoihin rakastu;

En perille pienen pirtin,

Sivu en suuresta talosta.

Suut' en anna sulhaselle,

Jok' on tuhma turvan kautta,

Kovin kaita leuan kautta

Harva kautta hampahien;

Ei ole kirkas kiiltotaehti,

Ei koria huomenkoite.

Tuhmaksi on tuuviteltu,

Kaltoksi kapalo'ittu,

Tuhmalta tuuvittajalta,

Vaeaeraeltae vaesyttaejaeltae.

Kun tuli tupahan kerran,

Tuli kun tupakan katsku,

Maikoi kun malinan henki.

Parempi minun pysyae,

Armahampi aikaella,

Liepehellae liete'rannan,

Kalarannan kaitehella,

Kun sylissae tuhman sulhon,

Miehen kalton kainalossa.

23. Toivossaan pettynyt.

Kuului suolta ruoskan roiske,

Rannalta re'en ratina,

Aisan kalke kaivotieltae,

Revon hirnunta pihalta;

Toivoin tuttuni tulevan,

Kaunihini kalkuttavan,

Koriani kohti kaeyvaen,

Armahaiseni ajavan,

Naeaetaereuhkasen naekyvaen,

Revonpuuhkan purhottavan.

Eipae tuttu tullutkana,

Kaunoseni kalkuttanna,

Armahaiseni ajanna,

Koriani kohti kaeynnae,

Revonpuuhk' ei purhottanna,

Naeaetaelakkinen naekynnae;

Tuo tulevi turkin nyplae,

Kerinkanta keipottavi--

Tuohinen kypaeri paeaessae,

Petaejaeinen paita paeaellae,

Housut honkaiset jalassa,

Puksut puiset lantehella.

24. Enmae huoli huitukoille.

En oo narri narratta'a,

Hoeyhenlintu hoeyhettae'ae,

Enkae houkka houkutella,

Mielipuoli mielitellae,

Heikko helmasta veteae.--

Onpa taessae neitosessa

Paremmanki miehen verta,

Killimmaenki kinnastaja,

Paremmalle paian saaja,

Kenstimmaelle ketreaejae,

Kuulusammalle kutoja;

Ei sinulle, tilkatuppi;

Tilkatuppi, talkatasku,

Kymmenpaikkainen kypaeri,

Satapaikka saapukkainen.

Enmae huoli huitukoille,

Huitukoille, haitukoille,

Mie tahon tasaisen varren

Tasaiselle varrelleni,

Tahon muovon muhkiamman

Muhkioille muovoilleni,

Tahon kasvon kaunihimman

Kaunihille kasvoilleni.

25. Mitae sie kaevelet surma.

Mitae sie kaevelet surma,

Rannanraukuja ajelet,

Kylaen tyttoejae kyselet,

Tinavoeitae tieustelet?--

Suuru surtsi kormanossa,

Hieta helmoissa helisi,

Kunnottoman kukkarossa,

Lantittoman lakkarissa.

Mitae teit taemaen kesosen,

Kuta raaoit talven kaiken,

Kun et tenkoa keraennyt,

Saanut raukkoa rahoa,

Taeaeltae neittae naiaksesi,

Tuottoaksesi tytaertae?--

Kesaet kentaellae makasit,

Talvet taljavuotehella.

Etsi nyt puusta puolisoa,

Hae neittae haavikosta,

Tyttoeae petaeikoestae,

Maennikoestae morsianta;

Elae meiaen neitosista,

Talon kuulun kukkapaeistae,

Taestae suuresta suvusta,

Laajasta lajiperaestae.

26. Elae pyyllae neittae pyyae.

Elae pyyllae neittae pyyae,

Oravalla morsianta,

Elaekae vaskella valitse,

Tinaisilla tieustele!

Saat pyyllae pyhaenpitaejaen,

Oravalla oikullisen,

Vaskella valehtelijan,

Tinaisilla tienkaevijaen.

Kysy kullalla tytaertae,

Hopialla morsianta,

Sormuksilla suosittele,

Silkkinauhoilla sitele;

Kuulu kullalla kosivi,

Hopialla huolittavi,

Sormuksilla suosittavi,

Silkkihuivilla sitovi.

27. Kotien erotus.

Mistae tunsit tuhma tulla,

Oron kaersae tien osasit,

Taehaen kuuluhun kotihin,

Kaunihisen kartanohon?--

Kun tulet taehaen kotihin,

Pistaetet pihan sisaelle,

Pihall' on humalan pilpa,

Rasvan kartu kartanolla.

Kuinkas on sinun kotini,

Sinun kurjan kartanosi--

Kun kaevin pihatse kerran,

Ajoin ikkunan alatse,

Naein mae tuon naekijaettaeki,

Tunsin Turjanki Lapitta,

Raeystaehaet revon riaksi,

Aitat aiaskommetoksi,

Selin seisovan isaennaen,

Selin onnenki olevan:

Tup' oli kuuella tuella,

Seitsemaellae seipaehaellae,

Kaheksalla kankimella.

Kun sisaehaen katsahime,

Vehkat vinkui kiukoalla,

Parkit orrella parisi,

Poeyaellae poekoettileipae,

Olkitamppu taikinassa.

28. Toista taenne toivottihin.

Mistae tunsit tuhma tulla,

Epaekelpo tien osasit,

Minun kuuluhun kotihin,

Pystyhyn ison piha'an?--

Toista taenne toivottihin,

Paremmaista palkottihin,

Ei sinua, sian silmae,

Sian silmae, koiran korva,

Talvisen orihin otsa,

Kevaehisen lehmaen leuka,

Kesaeisen karitsan kaula,

Sykysyisen vuohen naama.

Tulitko sikojen tietae,

Politko porsasten poluista,

Astuit lammasten latua,

Vai kaevit maekeae myoeten?--

Sivute sioilla tiensae,

Pihan poikki porsahilla,

Laon ta'ate lampahilla,

Tie maeeltae maennikkoehoen.

29. Tie on tehty tuhman mennae.

Mistae tiesit tervahiiri,

Ojamykrae tien osasit,

Luovon lohta ampumahan,

Siikoa ihoamahan;

Mistae tiesit, kusta tunsit,

Kusta kuitenki aelysit,

Taeaellae neien kasvavaksi,

Impyen ylenevaeksi?--

Kuulu isoni, kuulu emoni,

Minae vielae kuulusampi,

Kuulun kultana merelle,

Hopiana maille muille.

Enkae huoli huitukoista,

Noista poika puitukoista,

Kun ei tulle tuuhiammat,

Koriammat kohti kaeyne,

Naeaetaesaapukat naekyne,

Reporinnat reilottane;

Sivu menkoehoet siatki,

Poikki pellon porsahatki,

Sivu on tehtu tie siolle,

Pellon poikki porsahille,

Tie ylaetse, tie alatse,

Kahenpuolen kartanosta;

Tie on tehty tuhman tulla,

Sekae tulla, jotta mennae,

Ura kaeyae kaeypaelaeisen,

Astua kylaenkysyjaen.

Tytoetkoe sinunki saattoi,

Neiet neuoi muille teille?--

Ne ne naeppivaet syaentae,

Vievaet mielen miesten paeaestae.

30. Monisulhollinen.

Mont' on sulhoa minulla,

Yks' on Yrtti, toinen Tortti,

Kolmas koito Paalikkainen,

Neljaes Nerkko niemen paeaessae,

Viies Winnyrin Tapani,

Kuues kainu Karjalainen,

Seitsemaes sepaen Simana,

Kaheksas on Kaitaparta,

Yheksaesi Yrjae raukka,

Kylaen vanhin kymmenesi;

Repo rukka reunimmainen,

Paeivaen-poika paeaellimmaeinen,

Kirjavissa kintahissa,

Kaunehissa kauhtanoissa,

Vaipassa vanutetussa,

Ostetuissa saappahissa.

Kaevi kerran, kun kaeviki,

Istui illan vieressaeni,

Kylaekunnan kuulematta,

Emoni havatsematta,

Koko mies me'elle maikoi,

Sylinistunta simalle,

Kainalo kananmunille,

Vierus voille, vehnaeisille.

31. Onpa tietty tietyssaeni.

Onpa tietty tietyssaeni,

Mesimarja mielessaeni,

Lempilintu liitossani,

Sinisorsa suojassani,

Jok' on mieltynyt minuhun,

Minae mieltynyt haenehen;

Haenell' on ihanat silmaet,

Minulla syaen suloinen.

Ei haen heittaenyt minua,

Eikae yksin jaettaenynnae;

Omaksens' on ottanunna,

Kullaksensa kutsununna,

Kaunoksensa katsonunna,

Valkiaksensa valinnut.

Niin minae haenessae riipun,

Sekae riipun, jotta kiikun,

Niinkun lintu lehtipuussa,

Kuusen oksalla orava.

32. En heitae kullaistani.

Pappi paljonki lupasi,

Enemmaen papin emaentae,

Vuoen voita syoeaekseni,

Toisen tuoresta kaloa--

Lupasi hyvaet hamoset,

Ja parahat liinapaiat;

Kaeski kullan heittaemaehaen,

Armahan unohtamahan,

Etten kuulis kuuna paeaenae,

Naekisi sinae ikaenae.

Mutt' en heitae kullaistani,

Armahaistani unoha;

Ennen heitaen herkkuruoat,

Paistit pappilan unohan,

Heitaen kaunoset hamehet,

Ja parahat liinapaiat,

Ennenkun heitaen herttaseni,

Armahastani eroun,

Kesaen kestyteltyaeni,

Talven taivuteltuani.

33. Muien musta, minun hyvaenen.

Moniki pohatan poika

Kovin on koiltahan kopia,

Suvultansa sangen suuri;

Sinae koeyhae poika rukka

Et oo koiltasi kopia,

Suvultasi aivan suuri.

Moni sun mustaksi sanovi,

Tervaskannoksi tekevi,

Pahaksi panettelevi,

Tuhmemmaksi tunnustavi;

Voit sa olla muien musta,

Minun kaunis ja hyvaenen,

Minun mielestae metonen,

Voisirunen silmaestaeni.

Jos oot musta mun omani,

Rauankarva rakkahani,

Tuhma muien tunnustaissa,

Tervaskanto katsellessa;

Selin muihin seisotate,

Selin muihin, paein minuhun,

Ehkae mie piloinen piika

Voisin paialla parata,

Kauluksilla kaunistella,

Saeaeret vikkelisukilla,

Kaulan paiankauluksella,

Kaeet kirjakintahilla,

Sametilla hienot hiukset.

34. Tuo on mies me'estae tehty.

Tuo on mies mc'estae tehty,

Sokerista sorvaeltu,

Suu somasti laulamahan,

Jalat taiten tanssimahan.

Pese silmaet, paeae silitae,

Harja'a hatun alukset,

Niin tule minun kotihin,

Ja kysy taetae tytaertae

Emoltani ensistaeaenki:

"Eukko tyoennae tyttoeaesi

Minulle miehelle hyvaelle,

Sorialle sulhaselle,

Mie oon mies me'estae tehty,

Sokerista sorvaeltu."

35. Kun oisi kahen valta.

Kuti, kuti, kultaseni,

Sinisukka sulhaseni,

Punaposki puolisoni,

Taeaell' on nuori neitosesi.

Kaey'pae tuota katsomahan,

Tule yoellae yksinaesi,

Jottei jaelki jaeaellae tunnu,

Jalan isku iljangolla.--

Kunpa jaelki jaeaelle jaeisi,

Jalan isku iljangolle,

Tuosta aeiti aekkaejaeisi,

Isoni imehen saisi,

Veikkoni vihotteleisi,

Oma sisko ouostuisi.

Iso ottaisi ikaeni,

Emo paeaeni halkaiseisi,

Veikko veren vuoattaisi,

Sisko silmaen kaiveleisi.

Kuti, kuti, kultaseni,

Taeaell' on nuori neitosesi;

Sopisipa suuta antaa,

Kun oisi kahella valta.

36. Katso'pas taetae tytaertae.

Kuti, kuti, sulhaseni,

Punaposki poikaseni!

Katso'pa taetae tytaertae;.

Taestae kasvavi kananen,

Taestae joutsen jouahtavi,

Sorenevi kunnon sorsa.

Hanki sulho sukkulainen,

Kankahalta karttu vaeaerae,

Vestele veraejaen suussa,

Kannon paeaessae kalkuttele,

Tuo'pa taellae tyttaerelle,

Taelle sorsalle sovita.

Vie sitte ve'elle neittae,

Saata sotkulle tytaertae--

Laehti paikat paiastasi,

Raetsinaestaesi raepaelet;

Sitte tunnet nainehesi,

Ja kosissa kaeynehesi.

37. Konsa meillae kosijat kaeypi.

Konsa meillae kosijat kaeypi,

Milloin mieli vierahaiset,

Konsa armahat ativot?--

Paeaekaehyri paeaetnitsaenae,

Hivus suora suovattana;

Minun miilo kultaseni,

Se tulee pyhaenae paeaenae.

Missae heitae vastatahan?--

Pirtissae kaehyripaeaetae,

Sintsissae siliaepaeaetae;

Minun miilo kullaistani,

Sitae vastataan pihalla.

Mitae heille syoetetaehaen?--

Leipeae kaehyripaeaelle,

Kukkoja siliaepaeaelle;

Minun miilo kullalleni,

Sille vehnaekolatsuja.

Mitae heille juotetahan?--

Rieppua kaehyripaeaelle,

Vaassoa siliaepaeaelle;

Minun miilo kullalleni,

Sille juotetaan olutta.

Minne heitae nukkumahan?--

Pirttihin kaehyripaeaetae,

Sintsihin siliaepaeaetae;

Minun miilo kultaseni,

Se aittahan vuiskatahan.

Mitae heille vuoteheksi?--

Vaatetta kaehyripaeaelle,

Posteet siliaepaeaelle;

Minun miilo kullalleni,

Sille sulkkuiset perinaet--

Minae itse ruskia,

Minae itse valkia,

Minae kaunis ja ihana,

Miilo kullan viereen.

38. En kehannut kieltaeae.

Oli joulu joutumassa,

Tahvanus tavottamassa,

Panin tynnyrin olutta,

Puolen toista puolikkoa;

Toivoin kultani tulevan,

Armahaiseni ajavan,

Suu-verolle, muu-verolle,

Juhlan suuren syoennoekselle.

Eipae kulta tullutkana,

Armahaiseni ajanut;

Tuli kuhjus kutsumatta,

Vaivainen varottamatta,

Osasi oluen juoa,

Syoeae juhlasyoennoekseni--

Tainnut en olla antamatta,

Enkae kielteae kehannut.

39. Mitae laihan laulannasta,

Lauloin ennen lassa ollen,

Paljo mieletoen pakisin,

Ilman lintujen iloksi,

Paeaeskyjen huvitteheksi;

En nyt laula, enkae taia,

En paljo pakaja'kana.

Mitaepae laihan laulannasta,

Ja kurjan kukunnastani--

Suu kuluvi kuppiloille,

Kieli maessaeksi menevi,

Eik' oo kulta kuulemassa,

Oma armas oppimassa;

Vieras kulta kuuntelevi,

Mies outo opitteleksen.

Ei ole minulla taeaellae,

Taellae rannalla rakasta,

Taellae puolla puolisoa;

Minun on kulta tuonnempana,

Etaehaempaenae omani,

Tuntemass' on tuulen teitae,

Arvoamassa ahavan.--

Tuollapa minun omani,

Tuolla puoll' on puolisoni,

Tuolla aaltojen takana,

Takana selaen sinisen.

40. Miks' ei soita suu soria.

Miks' ei soita suu soria,

Eikae kieli keikellehae?--

Siks' ei soita suu soria,

Eikae kieli keikellehae,

Kun on poissa kultaseni,

Muilla mailla marjaseni,

Valkia vaeltamassa,

Armas maita astumassa;

Huuhalla ei oo' huomenkoite,

Peroksella pesty litsa.

Tulisko huuhalle huomenkoite,

Perokselle pesty litsa,

Se ois kukan kupua myoeten,

Ja vaklon vatsoa myoeten;

Sitte suuni soitteleisi,

Kieli keikellehteleisi--

Saisi suu sulosanoja,

Kieli kelpo keiketystae.

41. Aeaeni ei kuulu kullalleni.

Enpae laula laitoissani,

Enkae soita surkeissani,

Kieroissani en kisoa,

En ilotse inhuissani.

Mitaepae tuosta, jos ma laulan,

Tahi tuosta, jos ma soitan,

Jos laulan jokahi lakson,

Joka kummun kukkuelen,

Soitan soien rannikoilla,

Kujertelen kuusikoissa;

Suotta suutani kulutan,

Suotta saeaetelen sanoja--

Aeaeni ei kuulu kullalleni,

Armahalleni kujerrus.

On mua kuuset kuulemassa,

Oppimassa hongan oksat;

Kuuset kutsui kullaksensa,

Lepaet lemmeksi saneli,

Suopetaejaet sorsaksensa,

Ahokoivut armahaksi.

Enmae kuuselle kumarra,

Petaejaelle paeaetae kaeaennae,

En anna lepaelle suuta,

Kaettae en koivulle kokota;

Vaan kun kultani tulisi,

Armahani asteleisi,

Sille suun-anto sopisi,

Paeaetae kaeaenteae paeteisi,

Kaettae lyoeae kelpoaisi.

Sill' on suu sulasta voista,

Hunajasta huulta kaksi,

Parta sulkusta suettu,

Leuan-alus liessingistae;

Sill' on paeivae silmissaensae,

Sillae kuuhut kulmaluilla,

Taehet taivon hartehilla,

Olkapaeillaensae otavat.

Se on armas astunnalta,

Ylen jasnoinen jalalta;

Maksaisin tuhat tulosta,

Astunnasta aikasumman,

Jalansiirroltae sinikoen,

Punaisen jalan polulta.

42. Etaeaellae minun omani.

Ei mun lauloa pitaeisi,

Ei ilota ensinkaenae,

Minun on kulta kulkemassa,

Minun vello vieremaessae,

Minun armas astumassa,

Valkia vaeltamassa.

Etaeaellae minun omani,

Maalla muulla marjaseni,

Mies pieni kiheraetukka,

Matalainen saapasjalka,

Kymmenen kylaen ylitse,

Sa'an taipaleen takana;

Tuuli ei paeivaessae tulisi,

Lintu ei lentaeisi kahessa.

Tuuli kyllinki tulevi,

Linnut kanssa lentelevaet,

Mie en tunne tuulen mieltae,

Tuulen mieltae, linnun kieltae;

Vaan kun tuttuni tulisi,

Ennennaehtyni naekyisi,

Tuntisin ma tuon tulosta,

Arvoaisin astunnasta,

Jalan nuoren nousennasta,

Sukan mustan muikunnasta,

Kaeymaestae kepiaen kengaen,

Helman hienon hiipsinnaestae.

Virstan vastahan menisin,

Virstan kahen kaapsahtaisin,

Aitoja alentamahan,

Siltoja siventaemaehaen,

Veraejiae aukomahan,

Porttiloita purkomahan.

Sitte kaettae kaeppaejaeisin,

Jos ois kaeaerme kaemmenpaeaessae;

Suuta kanssa suikkoaisin,

Jos ois suu suen veressae;

Kiini kaulahan kapuisin,

Jos ois kaima kauluksessa;

Vielae vierehen viruisin,

Jos ois vierus verta taeynnae.

43. Kun mun kultani tulisi.

Kun mun kultani tulisi,

Armahani asteleisi,

Tuntisin ma tuon tulosta,

Arvoaisin astunnasta,

Jos ois vielae virstan paeaessae,

Tahikka kahen takana.

Utuna ulos menisin,

Savuna pihalle saisin,

Kipunoina kiiaettaeisin,

Liekkinae lehauttaisin;

Vierten vierehen menisin,

Supostellen suun etehen.

Tok mie kaettae kaepseaeisin,

Vaikk' ois kaeaerme kaemmenellae;

Tok mie suuta suikkajaisin,

Vaikk' ois surma suun eessae;

Tok mie kaulahan kapuisin,

Vaikk' ois kaima kaulaluilla;

Tok mie vierehen viruisin,

Vaikk' ois vierus verta taeynnae.

Vaanp' ei ole kullallani,

Ei ole suu suen veressae,

Kaeet kaeaermehen talissa,

Kaula kalman tarttumissa;

Suu on rasvasta sulasta,

Huulet kun hunajameestae,

Kaeet kultaiset, koriat,

Kaula kun kanarvan varsi.

44. Oisko linnun lentoneuot.

Voi, kun loit minua luoja,

Kun et luonut lentaevaeksi,

Kotkana kohoavaksi,

Lintusena liikkuvaksi!

Oisko linnun lentoneuot,

Kohottimet kotkalinnun,

Saisin siivet hanhoselta,

Kurelta kulettimensa;

Sitte siiville rupeisin,

Lenteleisin, liiteleisin--

Kulkisin ma kullan maalle,

Asunnoille armahani.

Lentaeisin lepeaemaettae,

Matkalla makoamatta,

Ilman puussa istumatta,

Lehvaellae levaehtaemaettae;

Meret ei estaeisi minua,

Selaet ei ne seisattaisi.

En surisi iltaisesta,

Enkae einetruo'istani,

Murkinat' en muisteleisi,

Viel' en viikonkaan peraestae;

Armas minun aamustaisi,

Illastuttaisi ihana,

Kasvo kaunis syoetteleisi,

Muoto murkinoitteleisi.

45. Itkee kurja kullaistani.

En itke isoni maita,

Enkae maammoni majoja;

Itken kurja kullaistani,

Ja katala kaunoistani.

Missaepae minun omani,

Kussa lie nyt kultaiseni?--

En ole sitte silmin naehnyt,

Kun laiva lahelta laehti,

Joka kultani kuletti,

Kauas kantoi kaunoseni.

Ylitse selaen sinisen,

Poikki paljo pauhoavan;

Johon ei kuulu kurjan kulkku,

Eikae raiku raukan rinta,

Vaikka huuan hoilottelen,

Valittelen voivottelen.

Tuo Jumala purje'tuulta,

Eli ratki rasvatyyntae,

Etteipae poloisen pojan

Sormet soutaissa kuluisi,

Sormet suotta souellessa,

Kaeet vettae vellotessa.

Sitte taenne tullessansa,

Palatessansa kotihin,

Suo Jumala suora ranta,

Tyyni valkama valitse,

Jotta suorin souteleisi,

Matkan oikein osaisi.

46. Tehkoes liitto lintuseni.

Kussa lie mun kultueni,

Maalla millae marjueni--

Lie'koe maalla, vai merellae,

Meren suurella selaellae,

Vaiko Ruotsin-rantasilla,

Saksan salmilla syvillae,

Juutin julmassa soassa,

Kapinassa kauhiassa,

Joss' on verta saeaerivarsi,

Polvenkorkeus punaista.

Voi ken saattaisi sanoman,

Ja kuka kuletteleisi,

Ennenkun muut murehen saapi,

Akat huolen arvoavi?--

Tehkoes liitto lintuseni,

Salakauppa kaunoseni--

Liitto lyoekaeme vaelehen,

Saakame salainen kauppa,

Ilman muien tietaemaettae,

Ja toisen tokatimatta:

Mie piaen pesaestae huolen,

Laitan ruoan lapsillesi,

Sie lennae ajalla sillae,

Saata sana sille maalle,

Kussa kulta kuuntelevi,

Kautokenkae katselevi.

Ei se jaksa pieni lintu,

Ei mennae meren ylitse--

Vaelehen vaehae vaesyvi,

Pian heikko hengaestyvi;

Oisko tuuli mielellisnae,

Ahavainen kielellisnae,

Sepae voisi viestit vieae,

Sepae saatella sanomat;

Sanan veisi, toisen toisi,

Kielen liian liikuttaisi,

Kahen kaunihin vaelillae,

Kahen kullan kuulemilla.

47. Minun sulhoni soassa.

Muien on sulhonsa kotona,

Minun on sulhoni soassa,

Kutratukka kulkemassa,

Valkiipaeae vaeltamassa,

Tuolla Turkinmaan perillae,

Turkin raukoilla rajoilla.

Ei siellae emo elaetae,

Ei sivele Suomen sisko,

Suomen tyttoe ei suuta anna;

Siveli siliae miekka,

Satatti sotasapeli,

Tykki suuri suuta antoi.

Voi toki tytaer typerae,

Kun on sulhoni soassa,

Aino sulhoni soassa,

Jota itkin, jota vuotin,

Jota toivotin ikaeni!

Kaekesi kotona naia,

Haeaet piteae paeaesiaeisnae;

Eipae nainunna kotona,

Saanut haeitae Suomen maalla,

Sattui haeaet sotakeolla,

Vihki vierahan tuvilla,

Suuren herran suojuksessa,

Pienen herran pirttisessae--

Pappina pakanan sana,

Valta vieras vihkijaenae,

Suora miekka sormuksina,

Morsiamena kivaeri.

48. Jouvu kultani kotihin.

Kaeki kukkui, lintu lauloi,

Vaan en kuule kullan aeaentae;

Minun on kulta kulkemassa,

Kaunoni kaevelemaessae,

Kaupoillahan Karjalassa,

Elonsaannilla Savossa,

Leivaentuonnilla Turussa,

Paeaeverolla Wiipurissa.

Tule kultani Turusta,

Viere kulta Wiipurista,

Astu armahin Savosta,

Kaey kotihin Karjalasta

Jouvu huomena kotihin,

Paeaet' jo taenaeki paeaenae;

Ellet kaunista kaota,

Taellae maalla marjaistasi.

49. Vaiva vuottaessa.

Yks' on ystaevae minulla,

Taemaen ilman kannen alla,

Yksi armas ainokainen,

Koko kolmessa kylaessae,

Seki kurja mustakulma,

Poloinen pahannaekoeinen,

Raukka rauankarvallinen;

Muret on mustaksi vetaenyt

Huoli muita hoikemmaksi,

Ikaevae iaettoemaeksi,

Tauti talven maanneheksi.

Muut ne mustaksi sanovat,

Kekaeleeksi kellaejaevaet,

Minun on silmaestae simana,

Mesimarja mielestaeni,

Vaan on vaiva vuottaessa,

Yksin ollessa ikaevae;

Harvoin yhtehen yhymmae,

Harvoin naeaemmae toinen toista,

Vesi on aaltoinen vaelillae,

Torat aeitin aaltoisemmat.

50. Luonto luovun luoksi tuopi.

Kun nyt tuttuni tulisi,

Ennennaehtyni naekyisi;

Tokko suuta suikkajaisin,

Levittaeisin leukapieltae?

Tule, tule tuttuseni,

Naey ennennaehtyseni,

Tule turkka tuutuhuni,

Viere armas viereheni,

Taelle uuelle tilalle,

Lakanaiselle lavalle!

Kun et tulle, elloes tulko,

Kun et vierre, elloes vierkoe,

Enpae kovan kutsu'kana,

Huua'kana, huoli'kana;

Kyllae luonto luoksi tuopi,

Veri vierehen vetaevi,

Oma veri ottelevi,

Laempoenen laehentelevi,

Lakanainen laittelevi,

Liinahursti liittelevi.

Sitte taenne saatuasi,

Tuutusehen tultuasi,

Liki, liki, lintuseni,

Kuti, kuti, kultaseni!

51. Minun on kultani kulossa.

Katsos muita miekkoisia,

Ja onnen osallisia--

Muill' on kulta kuulusalla,

Naekoesaellae naeaetaerinta;

Kaeyvaet kultansa kujassa,

Veraejillae veistelevaet,

Pilkkovat pihalla puita,

Kalkehtivat kartanolla.

Minun ei kuulu kullaistani,

Eikae helkae hertaistani;

Minun on kultani kulossa,

Hopiani heinikossa--

Suuri kuusi kulman paeaellae,

Pajupehko parran paeaellae.

52. Armas arkussa ajavi.

Muien turvaset tulevat,

Armahaisensa ajavat,

Tahi on turvansa tuvassa,

Armahat katoksen alla;

Minun ei turva tulle'kana,

Armahani ei ajane.

Eipae liiku linnuistani,

Naey ei naeaetaehattuistani,

Kujosilla kulkevaksi,

Aitoviertae astuvaksi;

Kulta kulkevi kulossa,

Armas arkussa ajavi,

Turva minun on turpehessa,

Armas kirkon aian alla,

Turpehia tuntemassa,

Aitoa armastamassa.

53. Maassa marjani makaavi.

Ikaevaet on illat pitkaet,

Apiat on aamuseni,

Ikaevaet on yoetki mulla,

Ajat kaikki katkerimmat.

Ei ikaevae iltaistani,

Ei apia aamuistani,

Muret muita aikojani;

Ihanaistani ikaevae,

Apiainen armaistani,

Mure mustakulmaistani

Ei mun kuulu kullaistani,

Naey ei naeaetaerintoani,

Ei kuulu kujassa kaeyvaen,

Alla ikkunan ajavan,

Pilkkovan pinolla puita,

Koan eessae kolkehtivan;

Maassa marjani makaavi,

Mullassa muhaelevi,

Alla hiekan herttaseni,

Kulon alla kultaseni.

54. Miks' on silmaeni sipakat.

Miks' on silmaeni sipakat,

Naekimeni naein haepaekaet?--

Siit' on silmaeni sipakat,

Naekimeni naein haepaekaet--

Aeiae itkin kuollehia,

Kaihosin katonehia.

Ensin kuol' isoni vanha,

Sitae itkin vuosikauen;

Sitte kuol' emoni vanha,

Sitae itkin kaksi vuotta;

Sitte kuoli sulho nuori,

Sit' itken iaen kaiken,

Ja kaiken elinajani.

Ei ole kirkko kirkkahampi,

Eikae pappila parempi,

Kun otti minun omani,

Ja anasti armahani;

Someress' on suora sormi,

Hiekassa heliae kieli,

Mullassa muhia muoto,

Kasvo kaunis kankahassa.

Sielt' ei nouse nuori sulho,

Eikae kaunonen kavaha;

Kivet alla, paaet paeaellae,

Kivet keskikylkiloeillae.

55. Pois on mennyt meistae toinen.

Kaks' oli meitae kaunokaista,

Taellae saarella kanoa,

Ja joella joutsenutta,

Yhen muotoiset molemmat.

Kaesikkaehae me kaevimmae,

Sormikkaha me sovimma,

Rinnan riihihuonehesen,

Kilpoa kiven etehen.

Kaks' oli meitae kaunokaista,

Oli kun kanan pojaista;

Pois on mennyt meistae toinen,

Toinen suuresti surevi,

Itkevi ikaensae kaiken,

Ajan kaiken kaihoavi.

Vielae toivoisin tulevan,

Toki kerran kerkiaevaen,

Kun ois ottanut evaestae,

Syoenyt laehtoeruokiahan,

Mennynnae merien taaksi,

Maille ouoille osannut--

Tulee mies merentakainen,

Ei tule turpehen alainen.

56. En voinut itkeae naurulta.

Kuoli multa suuri sulho,

Kaatui multa sulho kaunis;

Oisin tuota itkenynnae,

Oisin itkenyt ikaeni,

Tahi puolen polveani,

Vaan en voinut vuottakana,

Enpae voinut naurultani--

Iso kaeski ottamahan,

Emo tahtoi tappamahan,

Veikko poies potkimahan,

Sisko silmaet kaivamahen.

57. Ei lehto levaeten huoli.

Mitae huolin piika nuori,

Jos mun heitti poika nuori;

Kyllae muoto muita tuopi,

Kasvo kaunis kaupan saapi--

Luonto luovun luoksi tuopi,

Veri vierehen vetaevi;

Tuopi toisen ja paremman,

Antavi avullisemman.

Hylaestiinpae, heitettiinpae,

Maa lehto lepeaemaehaen,

Hyvae halme hyoetymaehaen,

Hyvae maa makoamahan,

Koivikko kohenemahan,

Katajikko kasvamahan.

Jos lie heitty ja hylaesty,

Hylaeskoehoet, heittaekoehoet;

Ei lehto levaeten huoli,

Hyvae halme hyoevytellen.

Vuoen lehtonen lepaeaevi,

Kun tulevi toinen vuosi,

Kasvavi paremman kauran,

Tomiamman touon tuopi,

Vihannamman viljan saapi,

Teraekkaeaen elon tekevi;

Eipae huoli heinaepieles

Yli vuoen oltuansa,

Ei pahene piikalapsi,

Jos on vielae viipykaehaen,

Kukkana ison ko'issa,

Marjana emonsa mailla.

58. Jo meillae ero tulevi.

Kaks' oli meitae kaunokaista,

Pienen piilovaaran paeaessae,

Koriassa koivikossa,

Heliaessae heinikossa;

Nyt meillae ero tulevi

Kotihinsa kumpasenki.

Kenpae kuitenki erotti

Kaksi kaunista yhestae,

Ken pani vihan vaelille,

Kahen rakkahan vaelille!--

Ei kahta rakasta syaentae

Erota Jumalakana.

Elkoehoen sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana;

Tulko luojan tuomiolle,

Herran kasvoja katselko,

Ken lie luo'un estaenynnae,

Aivotun anastanunnai

Orahall' oli omani,

Taimella taki hyvaeni,

Aesken putkelle rupesi,

Heristihen hiemumahan,

Tuli toinen, vei vaelehen,

Pois anasti aivottuni.

59. Minae musta, pikkarainen.

Muut on suuret ja soriat,

Mustakulmat ja koriat,

Minae musta pikkarainen,

Vaeaeraekaula ja vaehaenen,

Penkin alla peitettaevae,

Lavan alla laitettava.

Ois voinut minun emoni

Soriamman synnytellae,

Liekutella liukkahamman,

Tuuvitella turpiamman,

Vaalitella valkiamman,

Kaunihimman kasvatella;

Kekaeleistae mun keraesi,

Sysiloeistae synnytteli,

Hyville hylittaevaeksi,

Pahoillenki pantavaksi.

60. Olkiset minun omani.

Muien on kullat kuulumassa,

Armahat ajelemassa,

Rahalliset rannoillansa,

Varakkahat valkamilla;

Mull' on kurjat kuulumassa,

Armottomat astumassa,

Raukat mull' on rannoillani,

Varattomat valkamilla.

Omenaiset muill' omansa,

Autuahat armahansa,

Olkiset minun omani,

Akanaiset armahani.

61. Eipae tunneta tuvuksi.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani,

Taetae lasta liekuttaissa,

Tuuvitellessaan tytaertae:

"Nousisiko nuori lintu,

Kasvaisi minun kanani,

Kivenpuusta kieltaemaehaen,

Vakoista valitsemahan;

Saisin piltin piiallani,

Pojan poimuhelmallani."

Jopa nousi nuori lintu,

Ja kasvoi eroon kananen,

Kivenpuusta kieltaemaehaen,

Vakoista valitsemahan.

Olisin minae tupunen,

Kun tuvuksi tunnettaisi;

Olisin minae kananen,

Kun kanaksi katsottaisi;

Olisin ma pieni lintu,

Kun oisin linnun liikkehillae;

Olisin soria sorsa,

Kun oisin sorsaksi sorittu.

Vaan ei tunneta tuvuksi,

Eikae katsota kanaksi,

En ole lintu liikkehiltae,

En sorsa soritsemalta;

Eipae tunne tuhmat naijat,

Aekki outoset aelyae,

Naivat rikkahan rumia,

Vaan ei koeyhaen kaunosia.

62. Koeyhaen lapsi tyoet tekevi.

Voi nuo narrit nuoret miehet,

Voi tuhmat pojan turakat,

Kun ei keksi koeyhaen lasta,

Uksilta ulisevilta,

Veraejiltae viereviltae,

Aioilta alenevilta!

Koeyhaen lapsi tyoet tekevi,

Kaikki rihmat ketreaevi,

Kaikki kankahat kutovi,

Kaikki lapset liekuttavi.--

Tyoet' on rikkahan tytoellae

Vartensa varustamasta,

Muretta makoamasta,

Toista ilman istunnasta.

63. Jaeaemmae mansikat maeelle.

Niin on meitae piikasia,

Kun meressae sikasia,

Niin on meitae piikasia,

Kun maeellae mansikoita;

Jaeaemmae mansikat maeelle,

Mesimarjat muille maille,

Kun on poissa poimijamme,

Katehessa katsojamme.

Pian kurjat kuivetumma,

Marjat maahan lankeamma,

Karisemma kaikki marjat,

Varisemma vaapukkaiset.

Ei kestae kesaeinen lehti

Syksyn ilmoissa isoissa,

Kukat kaunihit, koriat,

Taia ei talveksi ruveta.

64. Tieae ei siika syoejeaensae.

Eipae tieae yksikaenae,

Arvoa yheksaenkaenae,

Tieae ei tie kaevijaetaensae,

Heponen ajajatansa,

Eikae siika syoejeaensae,

Piika pieni viejeaensae,

Nuori neito sulhoansa,

Jos on kanssa kasvakohon,

Yksissae ylentykoehoen.

Minun ei kanssa kasva'kana,

Eikae yksissae ylene--

Meri on kanssa kasvamassa,

Aaltoset ylenemaessae,

Veet vierellae viruvi,

Lainehet lavalle kaeypi;

Meren on aallot armahani,

Rakkahani rannan hiekat,

Veikkoni vesiapajat,

Sisareni siikasalmet.

65. Tietaemaetoen kullastansa.

En tieae minae piloinen,

En tieae piloinen piika,

Kuka korjan kirjoittavi

Vasten vaivaista minua;

Kussa kulta tulta poltti,

Armas aikoa kulutti--

Polttiko turulla tulta,

Alla vallin valkiaista,

Vai on suurella salolla,

Syaenmaalla synkiaellae;

Kaevikoe kaepymaekeae,

Vaiko varvikkosaloa,

Vai lienee meren selaellae,

Ulapalla aukialla,

Selvaellae meren selaellae,

Lakehilla lainehilla.

66. Kaikissa katala yksin.

Yksin vieno veet vetelen,

Yksin kannan puut poloinen,

Yksin jauhan, yksin laulan,

Yksin leivon, yksin keitaen;

Kaikissa katala yksin,

Toist' ei turvana ikaenae--

Yksin liitaeme levolle,

Yksin nousen vuotehelta.

Eipae keksi suuret sulhot,

Ei ne keksi koeyhaen lasta

Kesannolla kenkivaeksi,

Rannalla rakentavaksi--

Kenpae se koeyheae kaekisi,

Lehmitoentae leyhkaesisi!

67. Korpikotinen.

En tuosta isoa kiitae,

En kovin emoakana--

Teki korpehen kotinsa,

Kankahalle kartanonsa;

Ei ne tunne sulhot tulla,

Eikae kulkea kosijat.

Eipae tunne tuhmat sulhot,

Aekki outoset osoa,

Ilman tien teloittamatta,

Ilman merkin heittaemaettae;

Paljo kenkiae kuluvi,

Minun kurjan kaeyessaeni,

Tienvieriae viittomassa,

Rastia rakentamassa.

68. Pahasti paimenoinnut.

Menin piennae paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,

Ison polven korkunaisna,

Aeitin vaerttinaen pituisna.

Jouvuin metsaehaen maeelle,

Vaaran alle varvikkohon;

Varas istui varvikossa,

Mies vihainen virvikoessae,

Otti silkit silmiltaeni,

Kultalangat kulmiltani,

Vasket rinnoilta varasti,

Paeaeltaeni hyvaet hopiat.

Siit olen asti ilman ollut,

Ajan kaiken kaihonnunna;

Tulin tuhmaksi katala,

Tytaer muita tyhjemmaeksi,

Ettei naitu naintavuonna,

Korjattu kosiavuonna.

Muut ne naitihin paremmat,

Koriammat korjattihin,

Minae olen outo ottamatta,

Korjoamatta katala,

Minae tuhma tuntematta,

Vieno viemaettae vihille.

69. On ikaevae iltasilla.

Isoni ilota kaeski,

Aeiti kaeski riemutella,

Turun uuessa tuvassa,

Kauppamiehen kammarissa:

"Osta mettae, juo olutta,

Ilahuta itsiaesi,

Turun uuessa tuvassa,

Kauppamiehen kammarissa!"

Menin Turkuhun poloinen,

Sain katala kaupunkihin,

Ostin mettae, join olutta,

Ilahutin itsiaeni.

Tulin aikahan Turussa

Toisten tyttoejen keralla,

Vaan oli illoilla ikaevae,

Paha maata pannessani,

Vaiva vaipua levolle,

Sekae haikia havata.

70. Tuli kolmelta kosijat.

Oikein emoni ennen

Lauloi lapselle minulle,

Sanoi saavani minunki

Sulhon kaunon ja sorian,

Mustakulmaisen, korian;

Sanoi saavani varahin,

Viientoista vuoen paeaestae.

Kului vuotta viisitoista,

Kului vuoet, vieri paeivaet,

Kului kultainen ikaeni,

Vieri aika armahampi,

Paeivae kaunis karkaeli,

Tuli kolmelta kosijat,

Tuli kun emoni lauloi:

Suru tyoenti sormuksia,

Itku huivia isoja,

Kolmas kuolema tulevi

Kotihinsa korjoavi.

71. Jo tulevi Tuonen Tuomas.

Sanottihin soutaessa,

Lassa ollen laulettihin,

Sulhon saavani minunki,

Sulhon suuren ja sorian;

Senpae vaan olenki saanut,

Saanut kun sanottihinki.

Jo vainen iaellae taellae

Suuret sulhaset ajavat--

Jo tulevi Tuonen Tuomas,

Matavi Manalan Matti,

Joka naia nappoavi,

Kotihinsa koppoavi,

Ilman voeittae, vaattehitta,

Ilman liinan aivinoitta,

Apen paiankauluksitta,

Ky'yn kirjokintahitta,

Naon suikkelisukitta.

Kyll' on kyitae Tuonelassa

Aivinaisiksi anopin,

Manalla matoja kyllin

Apen paian kauluksiksi,

Isot kimput kaeaermehiae

Ky'yn kirjokintahiksi,

Tuonen toukkia tukulta

Naon suikkelisukiksi.

72. Moni moitti muotoani.

Mikae lie minusta naehty,

Kuka kummanen katsottu,

Kun ei suostu suuret sulhot,

Sulhot suuret ja soriat!--

Moni moitti muotoani,

Moni katsoi kasvojani,

Moni varttani valitti,

Hoki varren hoikeutta.

On mulla mokoma muoto,

Kun on muovon moittijoilla;

Onpa kasvo kaunokainen,

Kun on kasvon katsojilla;

Viel' on varten valittu,

Kun varren valitsijoilla--

Mute on mulle muovon tuonut,

Itku kasvon kaunistanut,

Huoli varteni valanut.

Vielae taelle varrelleni,

Kanssa naeille kasvoilleni,

Sekae muille muovoilleni,

Suuret sulhoset tulevat,

Miehet ankarat ajavat,

Kaeyvaet korkiat kosijat.

Kun ei muita tulle'kana,

Ei sopine suurempia,

Ankarampia ajane,

Niin tulevi Tuonen sulhot,

Kulkevi Manan kosijat,

Jotk' ei moiti muotoani,

Eikae katso kasvojani,

Ei ne varttani valitse.

Sitte tuonne saahessani

Tuonen sulhojen tuville,

Appi ei paitoa anone,

Vaattehuksia anoppi,

Kyty ei kysy kintahia,

Natolapsi nauhanpaeitae.

73. Toisin sattui toivomani.

Toisin toivoin, toisin luulin,

Ja toisin palo pakisin,

Toisin mie kaekesin kaelkoe,

Toisin kaev' kaekeykseni,

Toisin toivoni osasi,

Ajatukseni alemma.

Toivoin suotusen tulevan,

Armahaisen astelevan,

Ei tuo suotu tullutkana,

Eikae armas astununna,

Jok' oisi johonki vienyt,

Minun kurjan korjannunna,

Naeiltae suurilta suruilta,

Apioilta mielaloilta.

Niinpae nyt iaellae taellae,

Taemaen kymmenen kululla,

Tok' ei muita tulle'kana,

Ankarampia ajane,

Kun ei tulle Tuonen sulhot,

Marssine Manan kosijat,

Tuonen hattu hartioilla,

Tuonen lakki paeaelaella,

Tuonen kintahat kaeessae,

Tuonen kihlat kintahissa.

Kun sitte menen Manalle,

Tuonen poikien tuville,

Hyv' on siellae ollakseni,

Kaunis kasvaellakseni--

En ole tiellae kellenkaenae,

Enkae kunkana jaloissa,

En sure sotakesiae,

Vainovuosia varaja;

Kyllae Tuoni voiton tuopi,

Mana maansa suojelevi.

74. Jospa se johi tulisi.

Jospa se johi tulisi,

Joka mun katalan naisi,

Sekae kurjan korjoaisi,

Naeiltae ouoilta ovilta,

Veraejiltae vierahilta;

Vaikka saattaisi salolle,

Kulettaisi korven paeaehaen,

Panisi pajuille maata,

Lehille lepeaemaehaen.

Ei paha pajuilla maata,

Eikae laeyli lehtisillae,

Laeyli on toisen laempimaessae,

Varu toisen vaipan alla,

Tukela tuvassa toisen,

Huoli toisen huonehessa.

75. Voi jos mie tok miehen saisin.

Voi jos mie tok miehen saisin,

Miehen mieltaeni mukahan,

Saisin sulhosen sorian.

Mustakulman ja korian.--

Jo olin viikon vuottanunna,

Kauan koissa kasvateltu.

Voi jos saisin nuoren sulhon,

Sulhon nuoren ja verevaen,

Joka ilta paeaen pesisin,

Joka aamu uuen paian,

Uuen paian palttinaisen,

Housut liinan aivinaiset,

Saeaerille sukat saeviaet,

Kirjakintahat kaetehen.

Sais tuo saappahat itseki,

Lakin paeaehaensae lavian;

Laittaisi lakin Turusta,

Toisi turkin Torniosta,

Verat saisi Viipurista:

Kamplotit kahennaekoeiset.

76. Voi kun mie mokoman saisin.

Onpa tietty tietyssaeni,

Materikko mielessaeni,

Mies pieni, punainen poski,

Valkia, kiheraetukka,

Puolahattu, saapasjalka,

Verkavaesti, silkkihuivi.

Voi kun mie mokoman saisin;

Joka paeivae paeaen pesisin,

Joka ilta saunan saisin,

Ve'et, vastat laitteleisen,

Veen virrasta vetaeisin,

Vastat varvikkometsaestae,

Puut kokoisin korpiloista,

Vaikka vaeen virstan paeaestae.

Voi kun mie mokoman saisin,

Saisin sitte pienen poian,

Kaesi ketreae vetaeisi,

Jalka lasta liekuttaisi.

77. Kun tulis sulho vierahaksi.

Lintunen lehossa lauloi,

Pyy lehossa pyypoetteli.

Mitae laulat pieni lintu,

Pyy lehossa pyypoettelet?--

Kunpa tietaeisit tulevan

Sulhoseni vierahaksi,

Sillat silkillae panisin,

Sametilla suoramehet,

Veralla vetelaet paikat,

Pahat paikat palttinalla.

Tammesta tuvan tekisin,

Tammiseinaet seisottaisin,

Tammilattiat latoisin,

Tammipatsahat panisin,

Luaslauan lumpehesta,

Laen lahnan suomuksista.

Poeyaen kullasta kuvaisin,

Penkin pienistae rahoista,

Uunin uusista kivistae,

Pankon saksan paasiloista.

Oron siltahan sitoisin

Sulkkuisilla ohjaksilla,

Kullan kutsuisin tupahan,

Istuttaisin poeyaen paeaehaen,

Itse istuisin sylihin,

Kanssa kaulahan kapuisin.

78. Kaeynkoe viikon villapaeaenae.

Kuku kultainen kaekoenen,

Hopiainen hoilattele,

Rinta hieta helkyttele,

Papurinta paukuttele,

Saksan mansikka sanele,

Viron puola poimettele:

Kaeynkoe viikon villapaeaenae,

Kauan tukka tuurukkana,

Hivuskassan kantajana,

Liemingaen levittaejaenae,

Sitojana silkkinauhan,

Paeaerihman ripustajana--

Kaeynkoe vuoen; kaeynkoe kaksi,

Kaeynkoe vuotta viisi, kuusi,

Vai kaiken kaheksan vuotta,

Ympaeri yheksaen vuotta,

Vai kaeyn kaikenki ikaeni,

Tahi ei taeyttae taetae vuotta.

Kuku, kuku kultarinta,

Helskaese hopiarinta,

Kuku kullat kulmilleni,

Hopiaiset helmoilleni,

Kuku kuusin kultavoeitae,

Seitsemin sinihamoja,

Taelle tyynelle tytoelle,

Taelle kainulle kanalle--

Neittae nuorra naitavaksi,

Vihantana vietaevaeksi,

Punaposkelle pojalle,

Sorialle sulhaselle.

79. Kun saisin, mitae sanelen.

Sillenpae minae menisin,

Kull' ois kuusi kultavyoetae,

Viisi verkaista hametta;

Kull' ois kuusi kammaria,

Seitsemaen salitupoa,

Ja kaheksan kellaria--

Kellarit teloja taeynnae,

Telat taeynnae tynnyriae,

Tynnyrit olutta taeynnae,

Juoa jouten ollessani,

Kielin kelpotellakseni.

Kun saisin, mitae sanelen,

Kun saisin salitupihin,

Minae rouaksi rupeisin,

Kauppamiehelle kanaksi,

Pohatalle puolisoksi;

Joisin kahvet kaiken paeivaen,

Soeisin suuhuni sokurit,

Mesileivaet mieltae myoeten.

80. Luo'pa luoja luotuhuni.

Luo'pa luoja luotuhuni,

Elae mielisuotuhuni;

Luotu luoksensa vetaevi,

Mielisuotu survoavi.

Tuo Jumala tuota miestae,

Jonka sormukset sopisi,

Jonka kihlat kelpoaisi;

Joka naia nappajaisi,

Kotihinsa koppajaisi;

Jok' ei veisi viertaemaehaen,

Panisi palontekohon.

Elloes tuhma tulko'kana,

Kaevynkanta kaeykoe'kaenae;

Kun ei tulle tuuhiammat,

Koriammat kohti kaeyne,

En minae sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Nuku nurjuksen nutulle,

Vaesy vaerkin turjukselle,

Painu paikkakukkarolle,

Rajakengaelle rakastu.

81. Varjele vakainen luoja.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,

Taetae neittae joutumasta,

Saamasta taetae tytaertae,

Viinavillin vuotehelle,

Hurstille humalahurjan,

Olutjuojan olkiloille,

Piippusankarin savuille!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,

Joutumasta juomarille,

Saamasta kylaeratille!--

Kaevis tuo joka kapakan,

Joka kannun kallistaisi,

Ostaisi joka oluen,

Joka viinan viillettaeisi,

Viinapantiksi panisi

Vaimoltansa vaattehetki;

Itse vaimonsa vetaeisi,

Puolisonsa puotteleisi,

Kylmaeisi kylaevaelille,

Joka tielle juohattaisi,

Heitteleisi heinaeteille,

Saloteille saatteleisi,

Kirkkoteille kirvottaisi,

Haeaeteille haevitteleisi.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,

Tuvilta tupakan juojan.

Piippusankarin savuilta--

Savu silmaet saastuttaisi,

Mustuttais ihanan muovon.

Tuo Jumala toinen miesi,

Toinen miesi ja parempi,

Jok' ei virsi viinan kanssa,

Ei tuiski tupakan kanssa,

Huiski ei humala paeaessae,

Piippu suussa ei pitele;

Jok' ei heitae heinaeteille,

Eikae saattele salolle,

Jokiteille juohattele,

Kylmaetae kylaevaelille;

Riko ei rintaristiaeni,

Katko kaulaketjujani,

Korvakolttuja murota,

Sorra kullan sormuksia.

82. Ei naitu naintavuonua.

Mikae lie minusta naehty,

Kuka kumma keksittynae,

Kun ei naitu naintavuonna,

Otettu otantavuonna,

Kirkivuonna kihlattuna,

Viety viimeissae kesaenae!--

Naitihin napimpiaki,

Otettihin ouompia,

Naitihin nasaneniae,

Noronaamat suollettihin.

Niin miks' ei minua naitu,

Omenaista ei otettu,

Suon kukaista, maan kukaista,

Kaiken kartanon kukaista,

Mesiheinaen hempeyttae,

Kaste'korren kauneutta,

Ahokoivun armautta,

Soreutta solkikoivun,

Lehtokoivun lempeyttae,

Norokoivun notkeutta,

Nororaian raikkautta,

Noropihlajan pituutta?

Oisko herjat helmoillani,

Paeaellaeni pahat panoset,

Sanat kehnot kengillaeni,

Sukillani suutelukset?--

Heitaen herjat helmoiltani,

Paeaeltaeni pahat panoset,

Sanat kehnot kengiltaeni,

Sukiltani suutelukset;--

Ulos heitaen herjaet ryysyt,

Arkivaattehet alennan,

Riisun riihiryoekaelehet,

Kaskivaattehet karistan.

Otan vettae laehtehestae,

Heiluvasta hettehestae,

Jolla peiponen peseme,

Kylaen kukka kuuroame.

Panen paeaelleni parasta,

Kaunihinta kaulalleni,

Kukkeinta kulmilleni,

Hempeintae helmoilleni;

Panen kullat kuultamahan,

Hopiat helisemaehaen,

Poskeni punottamahan,

Naekoepaeaeni naeyttaemaehaen,

Jotta kaikki katseleisi,

Kirkkokunta kiitteleisi,

Kylaekunta kummeksisi

Itseki imehteleisin.

Sitte taelle neitoselle

Kilpoa kosijat kaeyvaet,

Kilvan kihlat kannetahan;

Tulevi Turusta sulhot,

Alta kaupungin ajavat,

Alta linnan liivittaevaet.

Neito vieaehaen Wirohon,

Saksan maalle saatetahan;

Kun tulen kotihin tuolta,

Tulen kullassa kotihin,

Hopiassa veikon luoksi,

Silkissae sisaren luoksi.

83. Akoill' on paha ajatus.

Akoill' on paha ajatus,

Tunto pitkaetukkaisilla,

Hivus pitkae, miel' lyhyinen,

Etten mie sinae ikaenae

Nouse nuoren vuotehelta,

Ylene vesan verevaen;

Saa en miestae mielehistae,

Sulhaista sulosanaista.

Vaan vielae taetae nykyae,

Vielae taellae kymmenellae,

Nousen nuoren vuotehelta,

Ylenen vesan verevaen,

Saanki miehen mielehisen,

Sulhasen sulosanaisen.

Onpa tietty tieossani,

Materikko mielessaeni,

Punaposki puolessani,

Sinisukka suojassani

Mies pieni, kiheraetukka,

Matalainen, saapasjalka.

Kun kaeypi katua myoeten,

Sirkkasorkka sorkehtivi,

Se kaeypi kepein kengin,

Sukin valkein vaelsi,

Kengin mustin muikotteli;

Saeaeret sen syaemen syoepi,

Varsi vatsan halkasevi,

Muu ruumis murehen tuopi.

84. Taeytyvi taetae tytaertae.

Ei taeyvy taetae tytaertae

Pahoille rekipajuille,

Likaiselle liistehille,

Miehen kainun kainalohon;

Vielae taelle tyttaerelle,

Taelle kaunolle kanalle,

Tulevi Turusta sulhot,

Kirjakorjat kiiaettaevaet,

Siitaevaet sinisatulat,

Verkaviitat viillettaevaet.

Sitte taeytyvi tytaertae

Rikkahille reen peraehaen,

Kauppioille kainaloihin;

Verassa vihille vievaet,

Paperissa pappilahan,

Silkissae salitupihin,

Saeterissae saengyn paeaelle--

Sitte ei saenki saeaertae pistae,

Sirppi ei sormia sipase,

Viikate vipase kaettae,

Korenta ei paina olkapaeaetae,

Kivenpuu ei kaettae lyoetae.

85. Viel' on mulla mielitietto.

Minkae tiesivaet minusta,

Kunka kummasen naekivaet,

Kun ei nainehet minua

Nuo soriat nuoret sulhot,

Kun ei korjattu kesaellae,

Viimetalvena tahottu,

Otettu omille maille,

Kopattu kotikylaehaen.

Ei tuo neito tuosta huoli,

Piae ei pitkaeltae surua,

Jos ei naitu naapurihin,

Kopattu kotikylaehaen;

Viel' on mulla mielitietto

Elossa etempaenaeki--

Menen neiti muille maille,

Omin jalkoini osoan,

Turun poikien tutuksi,

Porvarien puolisoksi.

86. Ei tuo neito tuosta huoli.

Mikae lie minusta naehty,

Kuka kummanen katsottu,

Kun ei naia naapurihin,

Oteta omille maille;

Liekoe naehty liioin syoevaen,

Liioin syoevaen, liioin juovan,

Vai tietty vaehae tekevaen,

Tahi ei nousevan varahin.

Ei tuo neito tuosta huoli,

Jos ei naia naapurihin;

On maata metson matoa,

Kuusia oravan olla--

Kyll' on maata muuallaki,

Ilmoa etempaenaeki.

Menen neito muille maille,

Vieraehaen Wiron vesille,

Olen orjana Wirossa,

Palkkalaisna Pauluskoilla.

Hyv' on siellae orjan olla,

Armas piikasen eleae

Ei suata survomahan,

Ei tahota tappamahan,

Ei oo huolta huhmarelle,

Eikae kiirettae kivelle;

Vesi siellae vehnaet jauhoi,

Koski kiikutti kivosen.

Saan ma riunasen rahoa,

Puolentoista polttinaista;

Ostan ylpiaet yliset,

Aivan ankarat alaiset,

Ostan uuet ummiskengaet,

Silkkiset sukan sitehet.

Sitte kuulun kukkasena,

Hopiaisena helaejaen,

Menen herran heinaemaalle,

Heinaemaalle mansikaksi,

Tahi kirkkohon kukaksi.

Kaikki rahvas katsomahan,

Ihmiset imehtimaehaen,

Nuoret miehet mieltymaehaen,

Sulhaset suatsemahan,

Minun allin armautta,

Ja korian kukkautta,

Soreutta sorsalinnun;

Siitae naivat Narvan herrat,

Vievaet Wiipurin isaennaet,

Suurihin salitupihin,

Kaunihisin kammarihin.

87. Nouse lempi liehumahan.

Kukapa taess' on Hiien koottu

Kenpae Lemmon lentokeihaes,

Joka lempeni laehetti,

Pani kuulun kunniani,

Tikan tiehen, tien ohe'en,

Maan alle, maon pesaehaen,

Tikan tietoliukkusehen,

Kaeren kaeyntiloukkosehen!

Vielae mae lempeni heraetaen,

Nostan kuulun kunniani,

Tikan tiestae, tien ohesta,

Maan alta, maon pesaestae,

Tikan tietoliukkusesta,

Kaeren kaeyntiloukkosesta;

Nostan lempeni levosta,

Kunnian kulonki alta.

Nouse lempi liehumahan,

Kunnia kukostamahan!

Kule kuu, palate paeivae,

Pala nuorten miesten mieli!

Syaen syttyoes tulehen,

Povi polttohon kovahan,

Vatsa valkian vaekehen,

Mieli melki heltehesen;

Jott' ei oisi oeissae maata,

Eikae paeivaellae levaetae!

Paloi tuli, paloi taula,

Pala nuorten miesten mieli!--

Paras mulle, ei pahinta,

Paras pappien seasta,

Killin kirkkorahvahasta,

Sorein sotavaeestae,

Verevin vesien paeaeltae!

88. Paistaa paeivae muuallaki.

Mitae neiti tuosta huolin,

Kuta kukkanen valitan,

Jos ei naia naapurihin,

Oteta omille maille!--

Paistavi Jumalan paeivae

Muuallenki maalimassa,

Ei isosen ikkunalle,

Ei veikon veraejaen suulle.

Menen neiti muille maille,

Toukka toisille vesille,

Savohon sananalainen,

Vihattava Wiipurihin;

Sitte naivat Narvan herrat,

Vievaet Wiipurin isaennaet,

Liikuttavat linnan herrat,

Keltyn saksat saattelevat.

Kevyt on Keltyssae eleae,

Kevyt syoeae Keltyn leipae--

Kesaess' ei tehae kekoa,

Talvess' ei tapeta riihtae;

Leipae linnasta tulevi,

Saervin kaikki kaupungista;

Syoemaettae siat lihovat,

Kaunis karja katsomatta.

En tuolta kotihin tulle,

Kaey en naeille kartanoille,

Ennenkun verassa vierin,

Sametissa saan kotihin,

Oma poika ohjillani,

Saamani satulan paeaellae.

Kun ma tyttoenae tulisin,

Kassapaeaenae kalkettaisin,

Viel' ois viiellae vihoa,

Kuuellaki kulkun taeysi,

Kysymistae kymmenellae,

Sa'alla sanelemista.

89. Laekkaen musta muille maille.

Mustaksi mua sanovat,

Tervaskannoksi tekevaet,

Pahaksi panettelevat,

Kekaeleeksi kellaejaevaet:

Moni on mustempi sanoja,

Pahempi panettelija--

On kyllin kekaelehiae,

Tiellae tervaskantojaki.

Enkae tuosta neito huoli,

Jos mun mustaksi sanovat;

Laekkaen musta muille maille,

Rauankarva kaupunkihin,

Siellae musta valkenevi,

Rauankarva kaunistuvi--

Saksan saipua pesevi,

Meren vaahti valkasevi.

Tok se on veteae toisti

Uuen linnan linnukkinen,

Suomen suolainen silakka,

Kaupungin kala makia.

90. Pois tulee tytoelle laehtoe.

Aina muut mukahisensa,

Kuki kielikumppalinsa,

Ottavat omilta mailta,

Tuovat mailta tuttavilta;

Minae vieno vertoani,

Minae kainu kauppoani,

En ota omilta mailta,

Tuo en mailta tuttavilta.

Pois tulee tytoelle laehtoe,

Erohetki ennaettaevi,

Taestae kylmaestae kylaestae

Katalasta Karjalasta;

Ero on viinat keitettynae,

Ero pantuna oluet,

Kohta korjat kaeaennettynae,

Paein ulos, perin tupahan,

Lappein ison latohon,

Kalten karjohuonehesen.

92. Suotta soimat nostettihin.

Suotta soimat nostettihin,

Kiusan kielet kannettihin,

Mun paeaelle hyvaen tapani,

Paeaelle kuulun kunniani.

Jopa vaan tytoestae taestae

Piiat tuumoa pitivaet,

Sekae piiat, jotta poiat,

Miehet mieliae pahoja,

Sekae siirtivaet sisaret,

Jotta langot laittelivat,

Heimokunta herjaeli.

Noin ne luuli luppakorvat,

Ajatteli arpinaamat;

Taemaen piian pilkan saavan,

Haepiaehaen haeilaehtaevaen--

Koiterehen kuolevani,

Kaatuvan kalojen syoeae.

Vaan en kuole Koiterehen,

En kaau kalojen syoeae;

Vielae nyt taetae nykyae,

Vielae taellae kymmenellae,

Lempipaitoihin paneme,

Lyoeme lykkyvaattehisin.

Vielae taelle vienoselle,

Vielae vienopaeivaeiselle,

Kolkkavi kosijan kengaet,

Vaelkkaevi vaevyn kypaeraet;

Pian Pielinen pesevi,

Vesi kuulu kuuroavi,

Vesi vallan valkasevi,

Enon valkama valavi.

93. Sepae vasta sen pahempi.

Paha lienenki poloinen,

Pahemmaksi pantanehe;

Tuhma lienenki poloinen,

Tuhmemmaksi turmellahan;

Kehno lienenki poloinen,

Kehnommaksi kellaetaehaen.

Eipae se paha olisi,

Kun kylaen paras panisi,

Kylaen kukka kuikuttaisi,

Kylaen sankari sanoisi.

Sepae vasta sen pahempi,

Sepae aesken aeitelaempi,

Kun panee kylaen pahimmat,

Kylaen huonot huikuttavat,

Kylaen kehnot kellaejaevaet,'

Kylaen herjat herjoavat,

Kylaen rietat riioavat,

Kylaen ilkiaet ilovat,

Puhelevi ruumenpurnut,

Tervakirnut tempoavat,

Sylttysammiot sanovat,

Kellokaulat kellaejaevaet.

Ja mitae huolitta minusta,

Kuta kannatta surua,

Revon huulet Hermikistae,

Pulloturvat Tuurikista,

Pullosuut punakeraestae?--

Senpae te minusta saatta,

Min kirves kivestae saapi,

Napakaira kalliosta,

Jaerky jaeaestae iljenestae.

Saatta sen sanottuanne,

Minkae ilman oltuanne--

Syntiae syaemen taeyen,

Vatsan taeyen vaikeutta.

94. En ole syoetaevae soria.

Aina laulan laitettava,

Aina pantava pajatan,

Sanelen sananalainen,

Vihattava vierettelen:

Mitae te hyvaet imeiset,

Viikon kannatta vihoa,

Paeaelle mun vaehaevaekisen,

Lapsen pienen pikkaraisen?

En ole syoetaevae soria,

Enkae purtava punainen,

Kaluttava kaunokainen;

Taitava minae olisin,

Otettava oivanlainen,

Korjaeltava koria.

95. Tulin kummaksi kylaehaen.

Tulin kummaksi kylaehaen,

Imeheksi ihmisihin,

Ouoksi omille maille.

Nauramoiksi naapurihin,

Otettiin minusta outo,

Varsin virhi viskattihin,

Minun lapsen lauluistani,

Pienen pilpatuksistani;

Tuli soppehen sohina,

Sekae nurkkihin puhina,

Silmaen isku ikkunoihin,

Jalan polku porstuihin.--

Pantihin minae pahaksi,

Tuhmemmaksi turmeltihin.

Pankohotpa, min panevat,

Sanokohot, min sanovat,

Pian mie paha pakenen,

Kohta outo kollahtanen;

Kohta taestae kelkan kaeaennaen,

Kelkan kaeaennaen, toisen vaeaennaen,

Kaeaennaen silmaet sinne paeaein,

Kusta kultani tulisi,

Herttaseni herskuttaisi.

Menen tuhma tuonnemmaksi,

Kulen kumma muille maille;

Ei taia minun taeheni,

Kauttani minun katalan,

Mieli mierolta vaehetae,

Ajatus kylaen akoilta,

Nauru naapurin tuvilta,

Leikki lemmon loumajoilta,

Silmaen isku ikkunoilta,

Vaelkytys kylaevaeliltae.

96. Liika minusta laitettihin.

Liika minusta laitettihin,

Sekae laava laskettihin,

Moni virhi viskattihin,

Saatihin moni sanoma.

Ken minusta liian laittoi,

Liian laittoi, laavan laski;

Tulkoon laava lapsistansa,

Sekae liika saamistansa,

Pojistansa miehen polku,

Tyttaerestae laeaenilautta,

Miniaestae mieliharmi.

Sanottiin minun poloisen

Sata lasta saaneheni,

Tuhat tuuvitelleheni;

Saakohot itse sanojat,

Saakohot saviset lapset,

Sisiliskoiset sikioet,

Kaeaermehiset kaetkylaeiset,

Korppilintujen kokoiset,

Linnun mustan mustukkaiset.

97. Suotta soimat nostettihin.

Ei minusta olle'kana,

Olle'kana, liene'kaenae.

Viikoista vihanpitoa,

Kaukaista ylenkatsetta.

Jo on viikko vihattuna,

Kauan ylenkatsottuna,

Suotta soimat nostettuna,

Kiusan kielet kannettuna,

Paeaelle mun hyvaen tapani,

Paeaelle kuulun kunniani.

Sanottihin, soimattihin,

Sanottiin minun poloisen

Silmin syoevaeni urohot,

Kaesin miehet kaetkevaeni;

Surma syoekoehoen urohot,

Tauti miehet tappakohon,

Kalma kaesin kaetkekoehoen.

Tulkohon Turusta rutto,

Amputauti Aunuksesta,

Veritauti Wiipurista;

Ampuisi akat kylaestae,

Koukkuleuat kopristaisi!

Ei minua muut sanoisi,

Akat saatanat sanovat,

Pakanat panettelevat,

Varajavat poikiansa,

Luulevat lutuksiansa,

Minun pienen pettaevaeni,

Katalan kaottavani;

Piru heitae pettaekoehoen,

Tuoni heitae toivokohon,

Tytoet Kalman katselkohot,

Maanitelkohot Manalan.

98. Mitaepae suree sanoista.

Jospahan poloinen lienen,

Eli lienen tuhma tuiki,

Pahemmaksi nuo panevi,

Tuhmemmaksi turmelevat;

Kylae on suuri suita taeynnae,

Silmiae sitaei enemmaen,

Korvia sitaei kovemman.

Vaan mitae huolinki hotakka,

Aika piika pelkeaenki,

Mitaepae suren sanoista,

Kuta tottelen torista--

Mie olen tottunut torihin,

Sattunut kylaen sanoihin,

Viipynyt kylaen viho'in,

Puuttunut puhetten alle.

Kun kuulen sanottavaksi,

Eli liioin pantavaksi,

Silloin seison selvemmaesti,

Piaen paeaetae pystymmaesti,

Olen kun oriheponen,

Tahi saelkoe saeaertae lyoeen;

Kuulisin kiitettaevaeksi

Kertakaan kehuttavaksi,

Alempana paeaen pitaeisin,

Alas silmaet siirteleisin.

99. Sanat paeaelleni satavi.

Usein minae poloinen,

Usein tytaer utuinen,

Luskan luisessa tuvassa,

Kiehun kielikattilassa.

Usein minun poloisen,

Usein utuisen lapsen,

Sanat paeaelleni satavi,

Puheet putoelevat.

Sanottiin minun poloisen

Juossehen joka kisassa,

Maannehen joka majassa;

Moni huoraksi hokotti,

Moni vannoi varkahaksi--

Huorammat hokottajani,

Varkahammat vannojani.

Mitae mie vaivainen varastin,

Kuta oisin kurja saanut:

Pykaelaess' oli piimaepytty,

Merkissae isaennaen itra,

Vakassa vaja'a leipae,

Aitassa alottamaton.

Leikkasin manatun leivaen

Manatusta kannikasta,

Makasin unen manatun,

Torkahin toran-alaisen

Manatuilla vuotehilla,

Kirotuilla paeaealoilla--

Makia uni manattu,

Tuo mielen toran-alainen.

100. Vierin vierahan varalle.

Olin mie ison koissa,

Veikon kaunon kartanossa,

Olin kun omena-marja,

Tahi kun mansikka maeellae;

Nyt on tullut turmiolle,

Tammanna tavattomaksi.

Vei ensin emoni surma,

Sitte tauti taaton tappoi,

Vesi veljeni hukutti;

Jaein minae ve'en varahan,

Tulin tuulen turvan alle.

Ei paha ve'en varassa,

Eikae tuulen turvan alla;

Pah' on vierahan varassa,

Tunnottaman turvan alla.

Tulin mie taehaen talohon,

Tulin kun tulikipuna;

Vierin vierahan varahan,

Vierin kun vesipisara;

Aekaettihin aeiae syoevaen,

Tiettihin vaehae tekevaen,

Varattiin varastavani,

Ei varahin nousevani.

Kyllae kuulin mieki kurja

Lemmon linnun laulavaksi,

Kuulin, kuinka kukko lauloi,

Ilotsi isaennaen lintu;

Vaan en voine vuolas nosta,

Enkae haikia havata,

Kullaki kukon sanalla,

Linnun laajan laulannalla.--

Voi sinua kurja kukko,

Haikia havukan ruoka,

Kun sa niin varahin laulat,

Allittelet aikaisehen

Et sae silloin laajoin laula,

Et alota aikaisehen,

Kun sa vieaehaen viluhun,

Paiskatahan pakkasehen.

101. Monta muoriteltavata,

Mont' on muoria minulla,

Monta muoriteltavata;

En tieae kuta kumarran,

Kumarran vaehae kutaki.

Vainko heitaen herjat kaikki,

Pakenen pahoista poies,

Vaikka metsaehaen menisin,

Korpehen kotini saisin.

Ennen kuusia kumarran,

Kun kumarran kunnotonta,

Ennen kierraen kieron koivun,

Kun ma kierraen kelvotonta;

Ennen palvelen pajua,

Kun ma palvelen pahoa;

Ennen leppeae lepytaen,

Kun lepytaen lempolaista.

Lempoko naeistae lemmen saapi,

Piru kunnian pitaevi,

Taestae lemmon leisiosta,

Pirujen pesaesiasta!--

Hyppaesin hypyn jaloilla,

Kaevin kaerpaen kaemmenellae,

Siistiae tavottaessa,

Kunniata pyytaeessae;

Saanut en kurja kunniata,

Raukk' en lempiae tavannut,

Vaikka vuoret vierettaeisin,

Kalliot kaha panisin.

102. Kun ma voisin vielae vuoen.

Tuskaksi minun tulevi,

Pakoksi minun panevi,

Taetae orjana oloa,

Vierasta kiven vetoa

Kivi kiskoi harteheni

Paasi paitani repaesi.

Kun ma voisin vielae vuoen,

Kesteae taemaen kesosen,

Taemaen syksyn syylaetellae,

Taemaen talven tallustella,

Akan ankaran apuna,

Rautakaemmenen kaelynae!

Jospa voisin vuoen olla,

Tok' en toiseksi rupeisi,

Paistiksi pahan emaennaen,

Tulikulkun kumppaliksi;

Kun minkae sanan sanovi,

Tuli suusta suihkuavi,

Kipunoivi alta kielen,

Savuaa sanan jaelestae.

Jo ma voinen vuoen olla,

Yhen kesteae kesosen,

Yhen syksyn syylaetellae,

Yhen talven tallustella,

Akan ankaran apuna,

Rautakaemmenen kaelynae;

Teraeksestae tietaen kengaet,

Paulat vaskesta panetan,

Joilla seison seinaevieret,

Kuuntelen kujaperukset,

Kunnes suuri suisteleksen,

Ankara asetteleksen,

Rautakaemmen kaeaenteleksen,

Tulikulkku kuohteleksen.

103. Emaennaell' on kolme kieltae.

Niin minaeki pieni piika,

Kun on muutki pienet piiat,

Orjaksi olen osattu,

Pantu palkan piikuutehen,

Naeille tuhmille tuville,

Asunnoille arvoisille.

Niin kiilui isaennaen silmaet,

Kun tuima tulikipuna,

Niin liikkui emaennaen kieli,

Kun on kuiva haavan lehti.

Emaennaell' on kolme kieltae--

Yksi puinen, toinen luinen,

Kolmas on kivinen kieli;

Puisella puhui tuvassa,

Luisella lukon takana,

Kivisellae kellarissa.

Mit' ei kielellae kerinne,

Kut' ei saattane sanoilla,

Sen panevi seipaehaellae,

Halkosilla haastelevi.--

Eipae se paha olisi,

Ei ois puoliakaan pahoa,

Kun on tuojan toruisi,

Tahi saajani sanoisi,

Iskisi imettaejaeni,

Loeisi loeylynkylvettaejae;

Se vasta paha paneksen,

Sepae tuskan tuottelevi,

Kun on tuomaton toruvi,

Saamaton pahoin sanovi,

Iskevi imettaemaetoen,

Lyoepi loeylynkylpemaetoen.

104. Mahoit ennen luoja luoa.

Voi kun loit minua luoja,

Voi kun saeaetelit Jumala,

Orjaksi osalliselle,

Vangiksi varalliselle.

Kun et sie minua luonut,

Saeaetaenyt taetae tytaertae,

Vaimoksi varalliselle,

Pohatalle puolisoksi,

Joka kestin juoksijaksi,

Joka ilta ilotsijaksi.

Mahoit ennen luoja luoa,

Luoa luotoja merehen,

Salasaaria sanella,

Karipaeitae kasvatella,

Ennenkun taetae tytaertae,

Naeille paeiville pahoille,

Portahille pyoeriville,

Varvuille vapiseville,

Joka tuulen tuultavaksi,

Satehen saeltavaksi!

105. Laehen linnahan kauaksi.

Ei minusta liene'kaenae

Orjaksi omille maille,

Laehen linnahan kanaksi,

Maille muille marjaseksi.

Ennen kannan maitokannun,

Maitokuksinan kuletan,

Sihen sillan korvasehen,

Tahikka kaupungin kaulle;

Ennenkun kannan kaskipoelkyn,

Nokipoelkyn nostattelen,

Sillae paikalla pahalla,

Tuhmalla tulirovilla,

Josta saita syoeae saapi,

Punakuoren purraksehen,

Joka vei vaehaen vaekeni,

Vaahen otsasta valutti,

Kaikki kiskoi kylkiluuni,

Vaeaenti hartiot hajalle.

106. Ei ollut kaunis Karpan puoli.

Olin Karpalla kanana,

Herttasena herran poian;

Kaunisko oli Karpan puoli,

Helevaeinen herran puoli?

Ei ollut kaunis Karpan puoli,

Ei helevae herran puoli;

Se kaunis Kalinan niemi,

Se soria Sorsan niemi,

Suuren aallon survelija,

Suuren vietran vierettaejae.

Voi sie kumman Kuittijaervi,

Voi sie lemmon liete'pohja,

Minun kurjan kuolettaja,

Minun suotta souattaja,

Sormien sorruttaja,

Verieni vierettaejae,

Lihojeni liuvuttaja,

Koko varren vaivuttaja.

Saattaisiko suurisynty,

Auttaisi ylinen armo,

Taetae neittae Niemelaestae,

Kaunoista Kalinalasta,

Immeksi ison kotihin,

Tahi Karpalle kanaksi;

Tok mie tuohukset vetaeisin,

Vahasauat saatteleisin,

Parahiksi pappilahan,

Kirikkoehoen kiiaettaeisin.

107. Ei tytaer jokehen jona.

Soutaisin isoni purtta,

Kun lehteae lennaetellen,

Souan vierasta venettae,

Veaen kun vesi-hakoa;

Vesi vie vaehaen vaekeni,

Aalto armahan ikaeni,

Tuuli tukkani repivi,

Muun muovon vihuri viepi.

Tule tuuli, paista paeivae,

Laske lasta irrallehen;

Ota minua orjuuesta,

Paeaestae palkan piikuuesta,

Vaikka vierisin vetehen,

Kaatuisin kalajokehen,

Sisareksi siikasille,

Veikoksi ve'en kaloille--

Siiat silmaeni pesisi,

Hauit paeaeni harjoaisi.

Vaan kun kuolen kuulu piika,

Riutunen tytaer ritunen;

Kukapas sitte kullalleni,

Kenpae kielilinnulleni,

Puun saapi, halon hakevi,

Ve'en rannalta vetaevi?--

Ken pesi pyhaeiset pyykit,

Arkipaiat ompelevi,

Naestykit naepertelevi,

Viepi ne vesikivelle,

Alle kartun kantelevi,

Sotkuhun sovittelevi?

108. Vierahan yloesajanta.

Piennae heitti minun emoni

Kylaen vaimojen varahan,

Kylaen naisten kylvetellae,

Kylaen akkojen ajella.

Kaikki tunnen mie katala,

Kaikki oon kokenut kurja,

Mieron mielen, mieron kielen,

Mieron armot armahimmat,

Kylaeiset hyvinpiaennaet,

Vierahan yloesajannan.

Kun vieras yloes ajavi,

Noin se silloin vieras virkki:

"Nouse pois nokinen poelkky,

Hava'a vesihakonen,

Puhu tulta turve'korva,

Lietso lemmon liekuttama!"

Ei se niin oma emonen,

Noin sanois oma emonen:

"Nouse yloes noutamani,

Kaapsahtele kantamani,

Puhu tulta tuomaseni,

Lietso liekuteltuseni;

Kun et jaksa, niin lepeae,

Ja lietso levaettyaesi!"

109. Kasvoin lassa armotonna.

Eipae kasva kaikki lapset,

Ei ylene yksikaenae,

Niinkun mie katala kasvoin,

Yksipuolinen ylenin.

Kasvoin lassa armotonna,

Yksipuolisna ylenin;

Kasvoin kun karankokuusi,

Nousin kun noropetaejae,

Niinkun putki puun nojassa,

Saraheinae sammalsuolla,--

Kaste kaihassa tilassa,

Vesi vaahterin vajossa.

En kasvan't kananmunilla,

Ylennyt sianlihoilla;

Kasvoin kainalopaloilla,

Taeyvyin kaalin taehtehillae,

Veraejillae vierahilla,

Uksilla ulisevilla.

Kunp' on eukkoni elaeisi,

Oisi vanhin valvehella,

Ei se lapsi naein kaevisi,

Nukkavierulla nutulla,

Karvavieru kauhtanalla,

Paha raiska paita paeaellae;

Maata verkani vetaeisi,

Siltoa sinihamonen.

110. Tule ei paeivae polvenaan.

Elkoehoen hyvae Jumala

Luoko lasta luonnotonta,

Eikae aivan armotonta,

Isotonta alle ilman,

Emotonta ensinkaenae,

Niinkun loi minun Jumala

Isottaman alle ilman,

Emottoman ensimmaeisen--

Loi kun lokkien sekahan,

Karille meren kajavan.

Paeivae paeaeskyille tulevi,

Varpusille valkenevi,

Ilo ilman lintusille;

Ei minulle milloinkana.

Eipae se emottomalle,

Tule paeivae polvenahan,

Eikae valkia valosta,

Ei ilo sinae ikaenae.

Kaeyn mae kymmenen kyleae,

Samoan saan taloa;

Ei ole sitae sisarta,

Vielae veljeae vaehemmin,

Jolle huoleni sanoisin,

Ja haluni haasteleisin--

Sisaret on siellae taeaellae,

Veikkoni Wenaeehellae.

Jos mae virkan vierahalle,

Kyllinki kylaen vaeelle,

Vieras sen viieksi panevi,

Kylaelaeinen kymmeneksi.

Parempi sanon pajuille,

Eli haastan halkosille,

Kerron puille paeaeni paeaellae,

Maahan alla jalkojeni;

Lausun saunan lautasille,

Itken saunassa saloa,

Kyllin kylpihuonehessa,

Ylisellae yksinaeni--

Yliset ulasvesille,

Saunan lauat lainehille.

111. Pois itkin ihanat silmaet.

Miks' on silmaeni sipalat,

Naekimeni naein huterat--

Lie'koe lassa langeteltu,

Ja piennae pahoin pielty?

Ei oo lassa langeteltu,

Ei piennae pahoin pielty.

Siit' on silmaeni sipalat,

Naekimeni naein haeperaet;

Kun ennen emoa itkin,

Kantajata kaihoelin,

Surin suurta syoettaejeae,

Varuin suurta vanhempoa.

Itkin vuoen, itkin toisen,

Itkin kohta kolmannenki,

Kolmannenki, neljaennenki,

Vielae itkin viiennenki;

Pois itkin ihanat silmaet,

Kasvon kaunihin kaotin,

Puottelin punaisen posken,

Verevaeisen vierettelin.

En ole sitte silmin naehnyt,

Kun on kirstu kiini pantu,

Rautanauloilla napattu,

Vasaroilla vahvistettu.

112. Ei kuule emo minua.

Kun olin lassa kuuskesoisna,

Vielae viisivuotoisena,

Olin nokka nuotilleni,

Sekae vilkka virsilleni,

Laulelin jokaisen lakson,

Joka rannan rallattelin;

Nyt en oo nokka nuotilleni,

Enkae vilkka virsilleni,

Ilman laulan laitoissani,

Murehissani murajan.

Laulan mie liki kotia,

Liki vettae vierettelen,

Liki laulan linnaistani,

Liki salvanta sanelen,

Ehkae kuulisi emoni,

Panisi pa'an tulelle,

Parasta pa'an sisaelle;

Tulisi kyselemaehaen,

Ja saisi sanelemahan:

"Mitae laulat lapsueni,

Kuta lintuni likerraet?"

Ei kuule emo minua,

Jos mie silmillae siherraen,

Tahi kulmilla kuherran,

Paeaelaella laulattelen;

Enkae huoli huutamahan,

Ei se kuulu kumminkana,

Ei kuulu emolle itku,

Ei valitus vanhemmalle--

Huuto ei kuulu Tuonelahan,

Valitus Manan majoille.

113. Nokeusin nuotioilla.

En minaeki oisi ollut,

Isaen koissa ollessani,

Mustin muita neitosia.

Kalvakin kylaen kanoja.

Vaan ma mustuin mustikoilla,

Painuin marjoilla pahoilla,

Muutuin mustilla tulilla,

Nokeuhuin nuotioilla,

Keryin keittovalkioilla,

Savustuin savumajoilla;

Kun soein lassa mustikoita,

Paljo marjoja pahoja,

Nukuin nuotiotulilla,

Makasin savumajoilla.

114: Oisinko pojaksi luotu.

Kun oisin poikana poloinen,

Kalki jousen kantajana;

Ei ne pyyt pyhaeae pitaeisi,

Oravaiset oisi jouten.

Oisinko pojaksi luotu,

Ja kyhaetty kyntaejaeksi,

Enmae naeissae naein kaevisi,

Kylaen vierahan varassa;

Kyntaeisin isoni maita,

Ja vakoisin vanhempani;

Ei vieras viheltelisi

Pelloilla ison perillae;

Ei itkis isoni pelto,

Vainiot valitteleisi.

Itkikoe isoni pelto,

Taaton vaimot valitti?

Itkipae isoni pelto,

Taaton vainio valitti.

Kun kaevin sivutse kerran,

Astuin aitojen alatse,

Kuulin itkevaen isosti,

Vahvasti valittelevan,

Kylaellistae kyntaejaetae,

Vierasta vakoaiata.

Pellot itki, niityt itki,

Kotinurmet nukkerehti,

Naein hyveae niittaejaetae

Kaunista kaputtajata.

115. Toisinpa kaevi kaetehen.

Toisin tiesin, toisin toivoin,

Toisin luulin ja kaekesin,

Toisinpa kaevi kaetehen;

Tuli tyhjae toivotusta,

Vale viikon vuotetusta,

Tosi toivomattomasta.

Mennae vuonna, naeill' ajoilla,

Kuka tiesi kuulun piian,

Kenpae kenstin morsiamen,

Sukivan suruista paeaetae,

Huolellista harjoavan,

Kaihollista kampoavan.

Mennae vuonna, naeill' ajoilla,

Kuka tiesi, kenpae luuli,

Taenae vuonna, taell' ajalla,

Kynsivaen kylaen vaeliae,

Mieron teitae mittelevaen;

Naemaet notkot nousevaksi,

Naemaet maat matelevaksi,

Naemaet kursot kulkevaksi.

Enpae uskonna olisi,

Jos oisi sata sanonna,

Viisi viiasta puhunna,

Kuus' sanonna kuusikosta,

Naeille juonin joutuvani,

Naeille paeivin paeaetyvaeni,

Jotk' on paeivaet paeaelle paeaessyt,

Juonet joutunna kaesihin.

116. Osan taehen ei otettu.

Olisi taemae otettu,

Neito kaunonen katsottu,

Taemae muoto muuanne'ki,

Taemae kasvo kaikin paikoin;

Osan taehen ei otettu,

Tavan taehen ei tahottu.

Ken oisi koeyhaen ottanunna,

Katsonna minun katalan,

Minun kurjan korjannunna;

Oisi tuo poloinen poika

Saanut vihkurin vihoa,

Paljo paeiviae pahoja,

Sylin syaentaehaen piellae,

Kaesivarsin vatsoahan--

Saanut panna paiatuutta,

Sukatuutta surkutella,

Hoiotella housutuutta,

Panna paitansa pahuutta.

117. Miksi olen laiha.

Aina laulan laiha piika,

Tielle heitetty helaejaen,

Sanelen sanan-alainen,

Kaitaposki kaikottelen,

Kun ei muut lihavat laula,

Pulskiammat ei puhele,

Verevaemmaet vierettele,

Kaunihimmat kaikottele.

Laulan, laulan laihalanta,

Kuivalanta kuikuttelen,

Laulan laihoilta lihoilta,

Kupehilta kuuttomilta.

Miks' olen lihoilta laiha,

Kupehilta ilman kuutta?--

Siks' olen lihoilta laiha,

Kupehilta ilman kuutta,

Kun on lassa langeteltu,

Piennae kolhittu kovasti.--

Voi velonen veitoseni,

Kaunis kasvinkumppalini,

Kuin sa kuitenki vetelit,

Ja pitelit pienosena,

Huppusena huiskuttelit,

Kantelit kapalolassa!--

118. Ikaevae omia maita.

Laulan, laulan laiha piika,

Vieritaen veretoen lapsi;

Laulan rannan laiturilla,

Vieritaen vesikivellae,

Johon kaikki aallot kaeypi,

Veen tyrskyt tyyraejaevi,

Minun raukan laulellessa,

Kurjan kuikerrellessani.

Minae laulan laiturilla,

Vieritaen vesien luona,

Jotta kuuluisi kujerrus,

Aeaeneni yli vesien;

Kuuluisi kotikylaehaen,

Oman puolen poikasille--

Ikaevae minun tulevi,

Ikaevae omia maita,

Oman puolen poikasia,

Oman Suomen sulhasia.

119. Surujani mie sukitan.

Katsos muita miekkosia,

Ja onnen osallisia,

Sukittavat suotujansa,

Luotujansa paiottavat;

En minae sinae ikaenae,

En poloinen polvenani,

Sukittele suotuani,

Luotuani paiottele--

Surujani mie sukitan,

Paiotan pahoa mieltae,

Mielen kaiken kaeaentehiae,

Liikkehiae liian mielen.

Kunpa kuolisin poloinen,

Katalainen katkiaisin,

Sukat Surmalle tekisin,

Paiat Kalman poikasille--

Sukat suurista suruista,

Paiat paeivistae pahoista,

Housut huolen kankahasta,

Iholiivit itkuloista.

120. Kunpa kurja kuolisinki.

En minae sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana.

Naekijaelle kaettae naeytae;

Naekijae valehtelevi

Syoeaeksehen, saahaksehen,

Kyllaeisnae eleaeksehen.

Noin sanoi Savon naekijaet,

Noin pakisi Pohjan noiat

Minun kurjan kuolevaksi,

Kalkisen katoavaksi,

Nuorena nukahtavaksi,

Kasvavana kaatuvaksi--

Minae hoikka huolemahan,

Ja musta murehtimahan.

Mieleni meni pahaksi,

Syaemeni surulliseksi,--

Enkae kuollut kuitenkana,

Tainnut en kalkinen kaota.

Kunpa kurja kuolisinki,

Katkiaisinki katala,

Aesken tuosta toissa vuonna,

Kohta kolmanna kesaenae,

Maassa heinaenae helyisin,

Kukkana kukosteleisin--

Paremmat kukalla paeivaet,

Helevaemmaet heinaesellae,

Kun on kurjalla minulla,

Kovin koitopaeivaeisellae.

121. Loeyaen armon aaltoloissa.

Laeksin piennae paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,

Istuin maalle marjaiselle,

Nukuin nurmikkokeolle;

Tuli vieras viivikoeltae,

Koiransuoli koivukolta,

Jok' otti minun omani,

Piti piikakunniani.

Menin itkien kotihin,

Itkien ison pihoille;

Iso torui ikkunalta,

Emo aittansa ovelta,

Veikkoni veraejaen suulta,

Sisko sillan korvaselta--

Ollut ei turvoa tuvassa,

Armoa katosten alla.

Niin jo kohta koito raukka,

Naeillae paeivillae pahoilla,

Loeyaen turvan tuulen alla,

Armon aaltojen seassa--

Mennae mieleni tekevi

Alle aaltojen syvien,

Sisareksi siikasille,

Veikoksi ve'en kaloille.

Elloes sie emoni sitte

Panko vettae taikinahan,

Laajalta lahen peraeltae,

Ilman karvan katsomatta;

Ves' on taeynnae tukkiani,

Rannat kaikki kasvojani,

Minun tuiman tukkiani,

Minun haitran hapsiani.

122. Tuli hurtta huovin maalta.

Niin minaei pieni piika,

Kun on muutki suuremmaiset,

Kannoin vartta vartalolla,

Nostatin noripereae;

Tuli hurtta huovin maalta,

Sammakko Savon rajalta,

Miesi kurja Kuopiosta,

Sotaheitto Helsingistae,

Joka joi minun vereni,

Piti piikakunniani,

Vetytti verevaen kasvon,

Huollutti punaisen posken,

Vaivutti ihanan varren,

Notkutti noriperaeni.

Ei tiennyt emoni rukka,

Iso ei se ensinkaenae--

Iso piikana pitaevi,

Emo lassa lallittavi,

Mie vaan naeissae naapottelin.

Kyllae tiesi kurja miesi,

Tunsi hurtta huovilainen,

Alla aian maannehensa,

Nurmet nutturoinnehensa,

Lepikoet levaennehensae.

123. Ei tieae emo tytaertae.

Ei tieae emoni rukka,

Ei tieae emo tytaertae,

Miss' on piika pillattuna,

Emon tuoma turmeltuna:

Tuolla piika pillattihin,

Emon tuoma turmeltihin,

Laitasaaren laitehella,

Lehtovaaran liepehellae.

Kun kerran kaevin jaelestae

Sillae paikalla samalla,

Jopa saariki saneli,

Saaren rannat raukotteli,

Itkivaet ihanat nurmet

Ahot armahat valitti,

Nuoret heinaet hellitteli,

Kuikutti kukat kanervan,

Tuota piian pillamusta,

Emon tuoman turmellusta.

Eipae noussut nuori heinae,

Kasvanut kanervan kukka,

Ei noussut sinae ikaenae

Sillae tuhmalla sialla,

Kuss' on piika pillattihin,

Emon tuoma turmeltihin.

124. Mieli muien ja minunki.

Miten on mieli nuorten neitten,

Mieli muien miekkosien?--

Niin on mieli nuorten neitten,

Mieli muien miekkosien,

On kun vellova vetonen,

Eli aalto altahassa.

Miten on mieleni minunki,

Mieleni minun poloisen?--

On kun hanki harjun alla,

Vesi kaivossa syvaessae.

Niin on mieleni poloisen,

Mieleni minun poloisen,

Kun on myoetaevaen hevosen,

Tahi tamman kaupittavan,

Tahi ostetun orihin,

Tahi miehen tappanehen,

Miestae kaksi kaatanehen,

Urosta upottanehen.

125. Alene Jumalan aika.

Hoi isoni, hoi emoni,

Joko nyt kesae tulevi,

Kun mun kenkaeni kuluvi,

Hameheni harvenevi--

Kun tuo peipo puipertavi,

Rastas rannalla panevi?

Tule jo kesaeki kerran,

Talvi siirraete sivutse,

Kule paeivae, viere viikko,

Alene Jumalan aika;

Mene aika mielaloissa,

Hoilattele huolissaki.

Kuku jo ilokaekeni,

Laula lempilintuseni,

Alemmaksi aikojani,

Lyhemmaeksi paeiviaeni.

Paeaestae paeiviae lyhennae,

Sekae keskeltae kevennae,

Katkase kahenki puolen,

Paeaestae lasta paeivaen paeaehaen,

Naeissae suurissa suruissa,

Apioissa mielaloissa.

126. Viikon vuottelin kaekeae.

Kun oisin paimenna paloinen,

Eli paimenen tytaernae,

Niin toisin huhuelisin,

Sekae toisin leilottaisin;

Kuuluisi kulosta aeaeni,

Helaejaentae heinikosta;

Kukkuisi kaeetki puissa,

Pienet linnut laulelisi.

Viikon vuottelin kaekeae,

Kauan katsoin kaunoistani:

Kuulisin kaeen kukunnan,

Ehkae syaemeni sulaisi.

Viikon vuotin, kauan katsoin,

Jo tuli kevaetki kerran;

Kuulin mie kaeen kukunnan,

Linnun laulavan lehossa,

Vaan ei syaemeni sulanut,

Eikae mennyt raskas mieli.

Kuta kuuntelin enemmaen,

Sitae mieli raskahampi;

Mieleni meni pahaksi,

Syaen syttae mustemmaksi.

127. Kolminaiset huolet.

Ei ole huolet yksinaeiset,

Eikae huolet kaksinaiset,

Vaan on huolet kolminaiset,

Murehet monennaekoeiset.

Yks' on huoli paeaeni paeaellae,

Toinen alla jalkojeni!

Kolmas on kohalla kesken,

Sykertaek syaenalassa.

Jok' on huoli paeaeni paeaellae,

Sen panisin palmikolle,

Nuorasilla kiinittaeisin,

Silkkinauhoilla sitoisin.

Jok' on alla jalkojeni,

Sen kaeaerisin kenkihini,

Kengaenpauloilla panisin,

Sukillani suullittaisin.

Vaan jok' on kohalla kesken,

Jos sen vyoellae vyoetteleisin,

Ei vyoehyt pitaeisi'kaenae,

Vyoe kaheksi katkiaisi.

Sepae huoli keskimaeinen

Se syaentae maitelevi,

Viepi vienosen manalle,

Iaen nuoren tuonelahan.

Paha panna'ki olisi

Hiekkahan heliae silmae,

Multihin muhia muoto,

Kasvo kaunis kankahasen,

Tuonen toukkien torua,

Manalan matojen syoeae.

128. Maassa mieleni matavi.

Niin ne muutamat sanovat,

Moniahat arvelevat:

"Iloissahan tuo elaevi,

Riemuissahan riehkahuvi."--

Minae hoikka huolissani,

Ikaevissaeni ilotsen.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Maassa mieleni matavi,

Alla jalkani asuvi,

Alla penkin piehtaroivi,

Nurkissa nuhaelevi.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Mieli kulkevi kulossa,

Vesakoissa viehkuroivi,

Miel' ei tervoa parempi,

Syaen ei syttae valkiampi.

Usein minae utuinen,

Usein utuinen lapsi,

Itketaen ihanat silmaet,

Kastuttelen kaian kasvon,

Vetytaen verevaen posken,

Hoikan varteni valelen;

Kylae tiesi kylpenehen,

Veli vettae kantanehen--

Minae kylvin kyyneleillae,

Hautelin haluvesillae.

129. Kannan mustoa muretta.

Hoi velinen veitoseni,

Kaunis kasvinkumppalini,

Kuule'pas, kuin sanelen,

Kielen kurjan kuikuttelen:

Mikae lienehe minulle,

Kuka kurjan kannetulle,

Iskennae taemaen ikaevaen,

Taemaen huolen hoivannunna,

Taemaen kaihon kantanunna,

Murehen mukaellunna!

Ei ne muut muretta tunne,

Kanna kaihoista syaentae,

Niinkun mie katala kanto

Kannan mustoa muretta,

Syaentae syennaeoeistae,

Huolta hiilenkarvallista.

Usein minun poloisen,

Usein polon-alaisen,

Suru paeaetaeni sukivi,

Huoli paeaetae harjoavi,

Kaiho paeaetae kampoavi--

Ei ison suka suloinen,

Ei emon haluinen harja,

Veikon kampa kaunokainen;

Ei sui suruista paeaetae,

Huolellista harjaele,

Kaihollista kampaele.

130. Toinen ei tunne toisen huolta.

Eipae tieae toinen toista,

Tunne ei toinen toisen huolta;

Eipae tieae yksikaenae,

Arvoa yheksaenkaenae,

Taemaen paeaeskyn paeaensisusta,

Taemaen allin mielaloa,

Mitae mielessae makaavi,

Aivossa asuelevi.

Kylae kyllinki sanovi,

Naapuri naputtelevi,

Elaevaen minun ilossa,

Riemussa remuelevan--

Ikaevaet minun iloni,

Riemut ratki raskahia.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Itku silmaeni sitovi,

Huoli paeaeni harjoavi,

Kaiho paeaeni palmikoivi--

Ei ison sininen silkki,

Ei emori kaeet kaetyiset,

Veranlisti veikon tuoma.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Mieli tervoa tekevi,

Syaen syttae keittelevi;

Itku on iltalaulunani,

Aamuvirtenae valitus.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,

Huoli hurstille tulevi,

Varu vaattehuisilleni,

Mure muille vuotehille.

Uni ei tule usein

Minun hoikan hurstilleni,

Varullisen vaipan alle;

Eipae se uni laehene

Huolellisen huonehesen,

Kaihollisen kartanohon,

Murehellisen majahan.

131. Kyllae huoli virttae tuopi.

Kun olin ennen nuorempana,

Kasvavaisena kanana;

Tuli eukko tuonnempata,

Laulaja Lapin periltae,

Joka virsiae veteli,

Monet laulut laulatteli.

Annoin raetsinaen akalle,

Hyvaen paian palkastansa,

Siirrytin sinikeraeset,

Puottelin punaiset langat,

Hyvaen laulun laulannasta,

Paremman pajattamasta,

Virret kielin kertomasta,

Suin sanat sovittamasta.

Kuules eukko, kuin nyt laulan,

Kuules akka, kuin sanelen:

Tuo nyt jaelle raetsinaeni,

Palahuta paitavaate,

Tyoennae pois punaiset langat,

Siirrytae sinikeraeset--

On jo virttae neuomatta,

Saamatta sanoja kyllin;

Kyllae huoli virttae tuopi,

Mure virttae muistuttavi,

Kaiho kantavi sanoja,

Mielalani arveloita.

132. Erotus jauhinkivillae.

Annettihin aikoinani

Juoa juossehen hevosen,

Appoa ajetun ruunan,

Syoeae neien jauhanehen.

Jauhoin mie ison kiveae,

Kun lehtiae lennaetellen;

Vaeaennaen vierasta kiveae,

Kun on vuorta vieretellen.

Mitaepae kilkkaset kivonen,

Mitae vuori voivottelet,

Alla ainoan kaeteni,

Alla pienen peukaloni--

Jalompaako jauhajata,

Killimpaetae kiskojata?

Et sae kilkkase kivonen,

Etkae vuori voivottele,

Kun taemae kana katovi,

Pieni lintu liikahtavi--

Kun ma kuolen kuulu piika,

Riutunen tytaer ritunen.

133. Kivi on suuri, orja pieni.

Mitae sie kivi kitajat,

Mitae vuori vaeikerrehaet,

Minun huonon horjuttaissa,

Vienon vieritellessaeni?

"Sitaepae kivi kitajan,

Sitae vuori vaeikerrehaen:

Kivi on suuri, orja pieni,

Jauhaja vaehaevaekinen."

Elae sie kivi kitaja,

Elae vuori vaeikerrehae.

Minun vienon vierittaeissae,

Huonon horjutellessani;

Kuitenki kivi sinulle

Vara uusi vahvenevi.

Kohta kuolen kurja lapsi,

Katoan tytaer katala,

Saat sa jauhajan jalomman,

Verevaemmaen vierettaejaen.

134. Elloes vuori voivotelko.

Jauhaos sinae kivonen,

Hyvae paasi pauhaellos,

Somerinen souatellos.

Minun jauhinvuorollani,

Ilman sormen soutamatta,

Kaeen puuta kaeaentaemaettae,

Kaesivarren vaeaentaemaettae,

Peukalon pitelemaettae!

Mitae kilkkoat kivonen,

Mitae vuori voivottelet,

Minun riskin rinnan alla,

Alla kaunihin kaeteni?--

Sitaekoe kilkkoat kivonen,

Sitae vuori voivottelet,

Vienoista vetaejaetaesi,

Jalotonta jauhajata?

Elloes kilkkao kivonen,

Elloes vuori voivotelko;

Ei tuoa kivelle taelle,

Ei tuoa Turustakana,

Saaha ei Saksasta tytaertae,

Ve'etae Venaeeheltae,

Oteta omalta maalta,

Tieltae kirkko kihlaella,

Jalompata jauhajata,

Killimpaetae kiskojata.

135. Mitae kaikatat kivonen.

Mitae kaikatat kivonen,

Laklatat kiven lapatta--

Sitaekoe kaikatat kivonen,

Laklatat kiven lapatta,

Ettei naia neitojamme,

Korjaella kukkiamme;

Ettei naitu naintavuonna,

Kihlattu kilokesaenae?

Elae kaikata kivonen,

Laklata kiven lapatta;

Vielae naeille neitosille,

Naeille kaunoille kanoille,

Kihlat kiljuen tulevat,

Rahat suuret raskutellen,

Tengat tiellae teuotellen,

Isot aeyrit aeyoetellen.

Elae kaikata kivonen,

Laklata kiven lapatta;

Vielae naeille neitosille,

Naeille kaunoille kanoille,

Reki rensuen ajavi,

Kirjakorja kiiaettaevi,

Juoksevi ori punainen,

Liinaharja liuottavi.

136. Jauhan, jauhan jauhon hienon.

Jauhan, jauhan jauhon hienon,

Leivon, leivon sangin hienon,

Sangin lasken lautaselle,

Panen paikan katteheksi,

Vien sangin venoseheni,

Ja tyoennaen venon vesille.

Laehen sitte soutamahan,

Souan tuonne saarimaalle,

Katson saaren sulhosia,

Punaposki-poikasia;

Katson, kell' on pestyt kasvot,

Silmin, kell' on sievaet varret,

Kell' on silmaensae siniset,

Kellae kulta kulmaluilla.

Kutsun sulhot syoennoekselle,

Sinisilmaet syoennoekselle,

Kuussannalle kultakulmat,

Pestyt litsat piirasille.

137. Neien mieli mieholahan.

Suu vetaeae suen ritahan,

Kieli kaerpaen lautasehen,

Mieli neien mieholahan,

Tapa toisehen talohon.

Jauha, jauha neiti nuori,

Jauha mieli nuoren neien,--

Jauha kaesi, jauha jalka,

Jauha kinnas, jauha sukka,

Jauha jauhaja kivonen,

Jauha neittae mieholahan;

Mieli miehelle tekevi,

Kytevi kylaen pojille.

Vesille venehen mieli,

Mieli laivan lainehille;

Neien mieli mieholahan,

Tapa toisehen talohon.

Niinp' on neiti luotunaki,

Tytaer tuuviteltunaki:

Taattolasta mieholahan,

Mieholasta tuonelahan.

138. Arvan asettaja.

Neito arpoa asetti,

Laaitteli lastusia:

"Sano totta luojan merkki,

Juttele Jumalan arpa!--

Saattele sanomat mulle,

Varmat liitot liikahuta,

Minne neito naitanehe,

Orpana otettanehe,

Marja maaniteltanehe,

Vesilintu vietaenehe;

Naiahanko naapurihin,

Saaha'an salitupihin,

Leivaen paksun paistajaksi,

Vehnaeleivaen leipojaksi.

Sano arpa syytae myoeten,

Elae neien mieltae myoeten!

Jos arpa valehtelevi,

Arpa lyoeaehaen tulehen."

Arpa se ajattelevi:

"Kun sanoisin syytae myoeten,

Neiti huolelle tulisi,

Paloinen pahoille mielin."--

Ei sanonut syytae myoeten,

Sanoi neien mieltae myoeten,

Eikae tungettu tulehen,

Palamahan paiskattuna.

139. Naekijae valehtelevi.

En minae sinae ikaenae,

Kuuna kullan polvenani,

Naekijaelle kaettae naeytae;

Naekijae valehtelevi,

Saavani minun Savohon,

Joroisihin joutuvani,

Hurstille humalahurjan,

Viinavillin vuotehelle.

Itse saakohot sanojat,

Kaeykoehoet kaeen naekijaet,

Hurstille humalahurjan,

Viinavillin vuotehelle;

Itse saakohot Savohon,

Joroisihin joutukohot,

En minae piloinen piika,

Eikae muut emoni lapset!--

On miestae omalla maalla

Minun kurjan korjaajaksi,

Miestae monta kirkkomaeaellae,

Saapasjalkoa jaloa.

Kun ei tuota tulle'kana,

Olen ilmanki ikaeni;

Paneme pajuille maata,

Lehtohon lepeaemaehaen.

Parempi pajuilla maata,

Leppeaempi lehtosessa;

Kun on hurjan hurstiloilla,

Viinavillin vuotehella;

Hullu loeisi hurstillaki,

Lakanoilla juomalalli,

Sormet soisi suuta vasten,

Kaeet korvalle kohoisi.

140. Ei minusta miniaeksi.

Niin neito ison kotona,

Kun kuningas linnassansa,

Vaan on miekkoa vajoa;

Niin miniae miehelaessae,

Kun vanki Wenaeehellae,

Vaan on vahtia vajoa.

Eikae vaan minusta liene

Miniaeksi vietaeveae,

Orjaksi otettavoa;

Ei taia minusta tulla

Iki orjoa isaennaen,

Aika orjoa anopin,

Iki naurua naoille,

Iki kytkyttae ky'yille,

Kaelyksille kaeskylaeistae,

Veikoille vesihevoista.

141. En muistaisi mukiin mennae.

Ei minusta liene'kaenae,

Olle'kana, liene'kaenae,

Miniaeksi miehelaehaen,

Orjaksi anoppelahan,--

Vihainen minae miniae,

Ankara anopin orja.

Ei neiti minun naekoeinen

Osaisi orjana eleae,

Muistais' ei mukihin mennae,

Olla aina alla kynsin.

Toinen kun sanan sanoisi,

Minae kaksi vastoaisin;

Kun tulisi tukkahani,

Hairahtaisi hapsihini,

Tukastani tuivertaisin,

Hapsistani haivertaisin.

142. Neitivalta ja miniaevalta.

Valkia kesaeinen paeivae,

Neitivalta valkiampi;

Vilu rauta pakkasessa,

Vilumpi miniaevalta.

Niin on neiti taattolassa,

Kun marja hyvaellae maalla;

Niin miniae miehelaessae;

Kun koira pahassa saeaessae:

Teki tyoetae tyoen ajalla,

Vaeaenti hartion vaeellae,

Hipiae hien veessae,

Otsa vaahen valkiassa;

Kun tulevi toinen tunti,

Niin tulehen tuomitahan,

Ajetahan ahiohon,

Sen kaetehen kaesketaehaen.

Piteae haenen pitaeisi,

Piteae piloisen piian,

Lohen mieli, kiiskin kieli,

Lammin ahvenen ajatus,

Suu saeren, salakan vatsa,

Meritetren tieto saaha.

143. Hyvaeoloinen neiti.

Hyvae taess' on olla neien,

Kaunis kasvoa kanasen;

Taess' on pitkaet pirtin penkit,

Sekae laajat saunan lauat,

Isaennaet isoni vaeaertit,

Emaennaet emoni vaeaertit,

Pojat taess' on veikon vaeaertit,

Tyttaeret sisaren vaeaertit.

Hyvae taess' on olla neien,

Kaunis kasvoa kanasen;

Ei oo kiirettae kivelle,

Eikae huolta huhmarelle--

Kiire kihlakintahille,

Huoli huiville hyville.

Vesi taessae vehnaet jauhoi,

Koski kuohutti rukehet,

Aalto astiat pesevi,

Meren vaahti valkasevi.

Hyvae taess' on olla neien,

Kaunis kasvoa kanasen:

Nurmet alla, pellot paeaellae,--

Keskellae kylae vaelillae;

Kylaen alta kylmae juoksi,

Maan alta vesi makia--

Sopii tuossa sorsan uia,

Vesilinnun vieretellae.

144. Erilaisia kaeskyjae.

Iso antoi vierrinhangon,

Kaeski kaeymaehaen palolle;

En laehe minae palolle--

Silmaet saastuisi savusta.

Emo antoi sukkulaisen,

Kaeski kangasta kutoa;

Kuo en kangasta, emoni--

Varsi vaipuisi pahaksi.

Veikko antoi paperipankon,

Ja kaeski kirjottamahan;

Enmae taia kirjotella--

Mustuis kaunoset kaeteni.

Sisko antoi silkkineulan,

Kaeski ompeluksillehen;

Enmae laehe ompeluille--

Sormet kultaiset kuluisi.

Sulho antoi sulkkutyynyn,

Ja kaeski makoamahan;

Menen mae makoamahan,

Liitaeme lepeaemaehaen--

Hyvae on maata marjan kanssa,

Kera lempeni levaetae.

145. Kaksi kaunista yhessae.

Astuin, astuin aian viertae,

Kuunnellen kujan pereae;

Naein sulassa suuren sorsan,

Joen suussa jouhisorsan.

Laeksin luoksi suuren sorsan,

Menin luoksi marjalinnun;

Laeksin haapanan haluhun,

Jouhilinnun joutelohon--

Suot oli kaikki soslehessa,

Iljenessae ilman rannat.

Sotkin suota soslehista,

Jaeaetae jaervenrannallista,

Iljenellae itkusilmin,

Soslehessa surkusilmin,

Riettasilmin riittehessae,

Jaelaesilmin jaeaetae myoeten.

Tulin luoksi jouhilinnun,

Paeaesin luoksi marjalinnun,

Jouhisorsan joutelohon,

Haapanan halaeluhun.

Kaks' oli kaunista yhessae,

Kalevaista kasvokkaha,

Soriaista suuksekkaha,

Kahen paeivaet paeaeksekkaehae,

Otavaiset otsakkaha.

Kuu se kullalle kumotti,

Hopialle paeivae hohti;

Puut kaikki punalle paistoi,

Salot siintivaet sinelle:

Metsae meelle haiskahteli,

Ahovieret viertehelle,

Meiaen kahen kauneutta,

Kahen sorsan suoseutta,

Aholinnun armautta,

Makeutta marjalinnun.

146. Laeksin meren kylventaehaen.

Laeksin meren kylventaehaen,

Loeysin meren kylvetyksi;

Menin toiselle merelle,

Loeysin senki kylvetyksi;

Menin kohta kolmannelle,

Siin' oli rannalla tupanen.

Katsoin tuonne tuvan taaksi,

Kolm' oli neittae kylpemaessae;

Meninpae minaei tuonne,

Panin paitani pajulle,

Haavan oksalle hamoni,

Sukkani sulalle maalle,

Kengaet kuivalle kivelle,

Hiekalle helistimeni,

Somerelle sormukseni,

Ristini risun nenaehaen.

Tuli koira kongotellen,

Vesirakki vengotellen;

Otti paitani pajuilta,

Haavan oksalta hamoni,

Sukkani sulalta maalta,

Kengaet kuivalta kiveltae,

Hiekalta helistimeni,

Somerelta sormukseni,

Ristini risun nenaestae.

Minae itkien kotihin,

Kaikatellen kartanohon;

Iso istui ikkunassa,

Emo aitan rappusilla:

"Mitae itket piikaseni,

Nuorra saamani valitat?"

"Ota aittani avaimet,

Mene aittahan maeelle,

Pane paita palttinainen,

Liitae liinan aivinainen,

Hame verkainen vetaese,

Sio paeaelle silkkivyoehyt,

Kaulahan heliaet helmet,

Kullan sormus sormehesi.

Tulet entistae ehompi,

Paljo muinaista parempi."

147. Tee minua tikkariksi.

Menin piennae paimenehen,

Lassa lammasten ajohon;

Yhtyi yrkae vastahani,

Kysytteli, lausutteli

"Joko tieaet tikkaella,

Joko ommella osoat?"

"Jos en tieae tikkaella,

Tahi en ommella osoa;

Tikatkohot tietaevaemmaet,

Osavammat ommelkohot,

Kellae lie tila tikata,

Osa ommella parempi."

Kun tulin illalla kotihin

Emoni kyselemaehaen:

"Mit' on silmaesi vetiset,

Kasvot kalvakan naekoeiset,

Kaevikoe hukka karjassasi,

Metsaen liehu lehmissaesi,

Vai viikon vilussa viivyit,

Kauan ilman iltaisetta?"

"Hukka ei kaeynyt karjassani,

Metsaen liehu lehmissaeni,

En viikon vilussa ollut,

Ilman iltaruo'ittani,

Viikon soitin sarveani,

Kauan karjan torveani."

"Oi emoni ainoseni,

Minun kaunis kantajani!

Tee minua tikkariksi,

Ompelijaksi opeta,

Elae pane paimeneksi,

Elae karjan kaitsijaksi.

Pah' on olla paimenessa,

Kaeyae karjan kaitsijana;

Ompelijana parempi,

Kutojana kuulusampi."

148. Ostettavia.

Nevan neito vettae kantoi,

Laepi linnan; laehtehestae;

Notkui korvot, notkui koivut,

Neion nuoren olkapaeillae.

Kelle neito vettae kantoi?

Isollensa silmivettae:

"Pese iso silmiaesi,

Tahi karsi korviasi!

Mene iso ilvesmaalle;

Osta sieltae ostamia,

Itsellesi ilveshattu!

Mene siitae Puolan maalle;

Osta sieltae ostamia,

Pojallesi puolahattu!

Mene siitae Saksan maalle;

Osta sieltae ostamia,

Emaennaelle Saksan turkki!

Mene siitae verkamaalle;

Osta sieltae ostamia,

Tyttaerelle tyynyverka.--

Tytaer miehelle menevi,

Punaposkelle pojalle,

Sorialle sulhaselle;

Poika pellot pehmittaevi,

Aitavieret astuvoipi."

149. Kauro ei tule tupahan.

Olin orja pienen Outin,

Palvelin kylaen parasta;

Istahime ikkunahan,

Lasin alle laittelime,

Katsoin paeaehaen kangasniemen,

Sekae suuhun sulkkusalmen

"Oi on Outi sikkoseni!

Ken se tuo tulevi tuolta?--

On kun oisi ennen tuttu,

Naekyvi kun ennen naehty."

Tulipa ennen tuttuseni,

Tuli kaunis Kauron poika,

Helytruoska helkaehteli,

Kariruoska kalkahteli.

"Oi on Outi sikkoseni!

Mie laehen talosta taestae,

Heikko heinaen kannantahan

Sarajalta Rannan Kauron,

Leino leivaen nostantahan

Karsinasta Rannan Kauron."

Se katala Kauro rukka,

Sepae raukka Rannan poika,

Ei tupahan tullutkana,

Ajoi kylitse kylihin.

Heitti heinaen kantajansa,

Paksun leivaen paistajnsa,

Kierraehti kisavaekehen,

Ruotsin raukoille rajoille,

Joss' on viina vesseloeinae,

Tupakka on tovolnoina,

Utu ilman upottavi,

Savu ilman saastuttavi.

150. Koivun ja tuomen oksa.

Olin oksa lehtipuussa,

Koivun kasvatti katalan,

Aholla alastomalla,

Maalla mansikattomalla.

Toinen kasvoi kaunis tuomi,

Puuhut ylpiae yleni,

Nurmella mesinukalla,

Maalla maksankarvaisella.

Olovilla oksillansa,

Leveillae lehvillaensae,

Peitti paeivaen paistamasta,

Kaetki kuun kumottamasta.

Noita kaikki katselivat,

Ihmiset ihaelivat,

Kukkia korian tuomen,

Puun sorian kasvakkeita.

Ei ken katsoisi minua,

Huolta huonosta pitaeisi,

Koivun tyhjaestae tytoestae,

Puun katalan kantamasta.

Kasvoin vielaeki vaehaesen,

Tyhjaen onneni ohessa;

Tuli toukka, tuomen kaivoi,

Kukat kaunoset kaotti.

Siinae tuomi tuskan tunsi,

Huolen haikian havatsi;

Minae jaeini seisomahan

Vaehaen onneni varalle.

151. Ei sovi rengin rekehen.

Noin sanoi minun emoni,

Saneli saoinki kerroin,

Tuhansinki tuikkaeli:

"Elloes vainon tyttaereni

Rengin reilihin ruvetko,

Kauppoihin kasakkamiehen--

Laekkoe renkien rekehen,

Kasakkojen kainalohon;

Renki loeisi reilistaensae,

Kaupoistaan kasakka loeisi."

Vaan elae toru minua,

Elae toista tyttoeaesi;

Ei meitae sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Naehae renkien re'essae,

Kasakkojen kainalossa.

Rengill' ei ole rekiae,

Eikae orjalla oritta;

Rek' on rengillae matala,

Kasakalla kaiat laiat--

Matala monen ajoa,

Kaita kahen istuskella.

152. Jo minae menen jonaki.

Elaepae emoni rukka,

Elae sie toru minua;

Toru toista tuomoasi,

Varo vaivan naehtyaesi,

Jonk' oot tuonut tuhmemmasti,

Kaihemmasti kasvatellut!

Jo minae menen jonaki,

Jo jonaki, jo kunaki,

Renkipoikien remussa,

Kasakkojen kainalossa.

153. Toisin mieleni omani.

Noin emo tytaertae neuoi,

Sekae neuoi ja varotti:

Pyhaeillat istumahan,

Kirjat kaiket katsomahan,

Lukemahan muut lukuset,

Sekae suuret siunaukset.

Niin emo minua neuoi,

Vanhin lastansa varotti;

Toisin mieleni omani,

Toisin kaeski ja kehotti.

Kaeski kaeymaehaen kylissae,

Joka juhla juoksemahan,

Joka ilta ilotsemahan,

Paeivaenlaskut laulamahan,

Kylaen tyttoejen keralla,

Kanssa naisten naapurini.--

Eipae tainnut tanssi nosta,

Ilo ilmahan yletae,

Minun yksin ollessani,

Illat istuellessani.

154. Millae maksan maammon maion.

Millae maksan maammon maion,

Millae kostan aeitin koulun,

Millae vaivat vanhempani?

Osalliset, onnelliset,

Veralla verensae maksoi,

Sametilla saunatiensae;

Ei oo meiaen veljeksissae,

Ei meiaen sisaruksissa,

Maammon maion maksajoa,

Emon koulun kostajoa.

Maksankon marjoilla kesaellae,

Kostan koivun jaeltoesillae;

Ei marjat mitaenae maksa,

Maammon maitojen eholla;

Ei ne kosta koivun jaellet,

Kosta ei koulua emoni.

Ammunko joutsenen joelta,

Virralta vihervaen linnun;

Ei se vielae sitte'kaenae,

Maksa ei maitoa emoni,

Kosta ei aeitin koululoita,

Ei vaivoja vanhempani.

Maksa Kiesus maammon maiot,

Kosta luoja aeitin koulut,

Maksa vaivat vanhempani,

Huolet kaikki kantajani!

II. Naisten lauluja.

a) Miniaenae.

155. Se raukka miniae raukka.

Soisi soutaja venonsa

Soutamatta juoksevaksi,

Soisi jauhaja kivosen

Jauhamatta pyoerivaeksi

Soisi vielae nuori neiti,

Miehelaehaen mentyaensae,

Olevans' ison ko'issa,

Armahan emonsa luona.

Niin neiti ison ko'issa,

Kun kuningas linnassansa;

Niin miniae miehelaessae,

Kun vanki Wenaeehellae.

Jo mae tunnen orjan mielet,

Ja tunnen miniaen mielet;

Ei oo raukka orja raukka,

Vaan raukka miniae raukka--

Vuos' on olla orjan maeaerae,

Kaiken polvensa miniaen.

156. Kun elin emoni luona.

Kun elin emoni luona,

Ison kaunon kartanossa,

Kaeynyt en varaten vaille,

Silmaen kaiten kattilalle,

Enkae kierten kellarihin,

Piilten piimaehuonehesen,

En kaarten kananmunille,

Pelotellen piirasille.

Nousin voille vuotehelta,

Pettaejaeisille pehuista,

Maioille makoamasta,

Venymaestae vehnaeisille;

Kun en voinut voita syoeae,

Sipasin sianlihoa.

Tulin toisehen talohon,

Yli kynnyksen kylaehaen;

Kaeyn nyt varaten vaista,

Silmaen kaiten kattilasta

Kierten kellarituvasta,

Piilten piimaehuonehesta,

Kaarrellen kananmunista,

Pelotellen piirasista.

Istun tyhjaen tuolin paeaellae,

Katson tyhjaen poeyaen paeaelle,

Nyrkki voina, vehnaeisinae,

Kakarat kananmunina,

Seivaes pitkae piirasina,

Pettaejaeisinae petaejae.

157. Olin kukkana kotona.

Olin kukkana kotona,

Ilona ison pihoilla;

Iso kutsui kuuvaloksi,

Emo paeivaen nousemaksi,

Sisareni siikasiksi,

Veikkoni vesikaloiksi.

Menin toisehen talohon,

Poikki pellon naapurihin;

Appi kutsui ahkioksi,

Anoppi vesihavuiksi,

Kyty kynnysportahaksi,

Nato naiseksi pahaksi.

Aesken mie hyvae olisin,

Aesken kerta kelpoaisin

Utuna ulos menisin,

Savuna pihalle saisin,

Lohtosena lenteleisin,

Kipunoina kiiaettaeisin.

En ole lintu lentaejaeksi,

Enkae lehti liehujaksi,

En kipuna kiitaejaeksi,

Savu saajaksi pihalle.

158. Ahot taeynnae armotuutta.

Sanottihin taeaell' olevan,

Neittae taenne naitaissa,

Kuusi kuusista tupoa,

Kaksin kerroin kammaria,

Ahovieret aittamaina,

Kujavieret kukkamaina,

Ojavieret ohramaina,

Kangasvieret kauramaina;

Purnu puitua eloa,

Toinen purnu puimatonta;

Sata saatuja rahoja,

Sata toinen saamatonta.

Sai tuo neiti tulleheksi,

Kaelkoe kaettae lyoeneheksi;

Tupa on puussa tuutivassa,

Kammarit katajikossa,

Ahot taeynnae armotuutta,

Lehot taeynnae lemmetyyttae,

Metsaet mieliae pahoja,

Kujat kurjan huoliani;--

Purnu on puitua vihoa,

Toinen purnu puimatonta;

Sata saatuja sanoja,

Sata toinen saamatonta.

159. Ei ole aittahan asiita.

Sanottihin taeaell' olevan,

Taetae neittae tahtoessa,

Morsianta maanittaissa

Houkutellessa tytaertae,

Kuusi kullaista tupoa,

Viisi viinikellaria;

Kellarit teloja taeynnae,

Telat taeynnae tynnyriae,

Joka tynnyri olutta,

Taeynnae otraista olutta.

Sai tuo neiti tulleheksi,

Kaelkoe kaettae lyoeneheksi;

Ei ole aittahan asiita,

Eikae tietae riihen luoksi--

Aitt' on autiomaeellae,

Riihi suolla sammalilla,

Kellarit kivipurolla,

Juomiset joka ojalla;

Leipae maeellae maennikoessae,

Kakkara katajikolla,

Vellijauhot vehkasuolla,

Petaejaessae pellonsiemen.

160. Yks' on Kyyttoe kylkyessae.

Sanottihin taeaell' olevan,

Meiaen neittae maanittaissa,

Taetae pyytae pyyettaeissae,

Kiurua kosittaessa,

Sata sarven kantajata,

Tuhat tuojoa utaren.

Sai tuo neiti tulleheksi,

Kaelkoe kaettae lyoeneheksi;

Yks' on Kyyttoe kytkyessae,

Karavarsi kahlehessa,

Jok' on nuorin nostettava,

Tervakoeysin temmottava--

Lehmae laeaevaessae lamana,

Sairahana sarvinauta,

Kaeaetty sarvet sammalihin,

Haentae pitkin lattiata.

Kun vajahan katsahime,

Vajassa vasikan raato;

Katsoin lammaskarsinahan,

Linki lammas karsinassa;

Loin silmaet hevosten paeaelle,

Soimella hepo sokia.

Kun tulin tupahan tuolta,

Silmaet uunille utautui;

Ukko on vanha uunin paeaellae,

Jolt' on sirkka silmaen syoenyt,

Kaerpaeset kaeen kalunna,

Hiiret hiuksia nykinnae;

Se on miehistae parahin,

Uhkein uros talossa.

161. Heitaen hempiaet tapani.

Elettihin ennen meillae,

Asuttihin aikoinansa,

Kasvaessani kanerva,

Noustessani nuori heinae;

Iso kutsui kukkasiksi,

Maammo marjoiksi hyviksi,

Veikko vehnaeksi saneli,

Siskoni sinikeraeksi.

Tulin toisehen talohon,

Toisehen emaen alahan;

Appi haukkui halkosiksi,

Anoppi haoiksi haukkui,

Kyty kylmiksi kiviksi,

Nato naisien pahaksi,

Kaely kylaen kaerrykseksi,

Oma ukko unteloksi.

Taemaen kumman kuullessani,

Haikian havatessani,

Usein minae utuinen,

Usein utuinen lapsi,

Heitaen hempiaet tupani,

Karsin kauas kankahalle;

Vierin soita, vierin maita,

Vierin ventoja vesiae,

Vaikka vierisin vetehen,

Kaatuisin kalajokehen,

Veikon verkolla veteae,

Taaton tarponuotallansa.

162. Ei itkemaetoentae aikaa.

Osasi minun emoni,

Osasi omenan tehae,

Taisi taimen kasvatella--

Ei osannut istutella.

Istutti ihanan taimen

Ilkioeille istumille;

Pani paikoille pahoille,

Koivun juurille koville,

Iaeksensae itkemaehaen,

Kuuksensa kujertamahan,

Joka viikko vieremaehaen,

Muut ajat murehtimahan.

Ei ole ilta, kun en itke,

Eikae yoe, kun en valita,

Se ei viikko, kun en viere,

Se ei kuu, kun en kujerra.

Illat itken ikkunoissa,

Aamut aitan portahilla,

Puolet paeivaet porstuissa,

Keskipaeivaet kellarissa,

Viikkauet veraejaen suilla,

Kuukauet kujan perillae.

Mit' en itkeae ilenne,

Kut' en voine voivotella,

Itkeae inehmisissae;

Itken saunassa saloa,

Yliset kulasvesille,

Saunanlauat lainehille.

163. Myoetihin mae miehelaehaen.

Niin' minae kotona kasvoin,

Kun putki palolla kasvoi,

Eikae suotu survomahan,

Ei tahottu tappamahan.

Orjat survoi, orjat jauhoi,

Rengit riskit riihen tappoi;

Minae luhissa makasin,

Luhissa lukon takana,

Alla viien villavaipan,

Paeaellae kuuen korvatyynyn.

Menin aittahan maeelle,

Saerin siellae vehnaeleivaet,

Sivalsin sianlihoja,

Viileskelin voimuruja.

Naitihin minae talolle,

Myoetihin mae miehelaehaen;

Sain minae kovan anopin,

Alkoi kohta koiskaella:

"Kun tahot talossa olla,

Asua anopin luona,

Pane turkan myoehaen maata,

Nouse vaivaisen varahin,

Illoin portit sulkemahan,

Aamusin avajamahan;

Kaeaennae saavit syrjillensae,

Kumo kiulut korvillensa;

Lennaettele lehmaen heinaet,

Heinaet lehmaen kantanehen,

Katkase karitsan korsi,

Anna vaivaisen vasikan!"

Yoen talossa oltuani,

Yhen yoen levaettyaeni,

Aamulla ani varahin,

Se paha anoppimuori

Pani karpion kaeelle,

Riihipannin riuskahutti--

Pani minua jauhamahan,

Sai minua survomahan,

Vaati vettae kantamahan,

Tahtoi riihtae tappamahan;

Tuli itse katsomahan,

Pitkae pihlaja pivossa,

Halko haapa kainalossa.

Kirosi kovin kahesti,

Kukutteli kolmannesta:

"Miss' olet piru pietty,

Kussa kalso kasvatettu?

Piiloss' on paha pietty,

Kannon alla kasvatettu."

Loei sitte haeristaemaettae,

Pieksi pihlajakepillae,

Hakkasi kotahalolla.

164. Sain kerran kesaessae maata.

Kun oisi yoe kesaenpituinen,

Paeivae petkelen pituinen,

Saisin maata marjan kanssa,

Kera lempeni levaetae!

Vaan ei tuota kaikki toivo,

Ei anoppi ensitikaenae;

Tuota toivoi suuri appi,

Tuota ankara anoppi,

Kun oisi paeivae paeaetae vailla,

Yoet' ei kertana kesaessae.

Niin minae miniae raukka

Sain kerran kesaessae maata,

Senki saunassa saloa

Piilten pikku pirttisessae.

Viel' en ollut unta saanut

Sen kovemmin silmilleni,

Kun jo kuulin kumman kulkun,

Anopin yloesajannan;

Kun torui tuhmista tulista,

Vaivaisista valkioista,

Piti kuusta kummat saarnat,

Otavasta ouot huolet,

Kummemmat kukon sanoista,

Linnun laajan laulannasta.

Kyllae kuulin mieki kurja

Sen pahan kukon parunnan,

Vaan en voiuut vielae nosta,

Enkae haikennut havata;

Uni petti, vuoe voitti,

Petti pehmyt paeaenalainen,

Nuori sulhonen nukutti,

Kaesivarsin vaivutteli.

165. Kauan maata annettu.

En minae isoa kiitae,

En kovin emoakana--

Lassa laiskaksi opetti,

Piennae penkin istujaksi,

Nuorena makoajaksi;

Lyoenyt ei virkuksi vitsalla,

Nopiaksi nuoran paeaellae,

Rapsiaksi raipan paeaellae.

Sitte tunki turnukselle,

Tyoenti miehelle tylylle,

Pani paikkakukkarolle,

Rajakengaelle rakenti.

Vieras vaimo, viekas vaimo,

Vaimo viekas ja vihainen,

Antoi viikon maatakseni,

Kauan kaihotellakseni,

Sai tuosta sanoaksensa,

Kohta koiskaellaksensa:

"Viikon makasit viraton,

Kauan laiska kaikottelit,

Viikon istuit vyoe kaeessae,

Kauan kalsut kainalossa;

Saapi nyt sopet makuuta,

Saapi unta uunin korvat,

Saunan lauat lappiata,

Penkki paksua pereae."

166. Toinen toistansa parempi.

Ankara anoppi mulla,

Appi vielae ankarampi,

Sulhonen sitaei parempi:

Kylin soei, selin makasi,

Poies potki vierestaensae,

Ajoi alta peittehensae,

Ulos saengystae uhitti;

Antoi kyllin kyynaespaeaetae,

Viljalta vihaista kaettae,

Paljo paksuja pajuja,

Mursunluista ruoskan vartta.

167. Pitaeminen paeaetynyttae.

Piteae minun pitaevi,

Piteae piloisen piian,

Mi on paeaetynyt minulle,

Ku on kaeynynnae kaetehen;

Pitaeminen paeaetynyttae,

Saatua syleleminen.

Enkae appia surisi,

En kovin anoppiani,

Vaikk' ois karhu kartanolla,

Elikkae susi supussa;

Aina aikahan tulisin,

Aikahan tuletteleisin,

Kun oisi miesi mielehinen

Sulhoni sulosanainen--

Kun sulho hyvin pitaeisi,

Aina illoilla kysyisi:

"Missae vierit minun vereni,

Hyllysit hyvae lihani,

Jaeseneni jaerkaehtelit?"

Tahi kun aamuilla sanoisi:

"Minne liikut lintuseni,

Siirryt sinisorsaseni,

Matelehat marjaseni,

Vaapukkaiseni vaellat?"

168. Ei tunne tehae tuvaista.

Voi armas anoppiseni,

Kun tuuvit pojan mokoman,

Vaalit vaivaisen urohon!

Tuntevi tupakan purra,

Viinan juoa vingotella,

Piipun suussansa piteae,

Ei tunne tehae tuvaista,

Saeaeliae ei sammalhuonehutta;

Tupa on kuuella tuella,

Seitsemaellae seipaehaellae,

Kaheksalla kankimella,

Poeyaellae poekoettileipae,

Olkitamppu taikinassa.

169. Survo nyt itse suuri muori.

Niin minae miniae raukka,

Kun muutki miniae raukat,

Olin pyyhyt pyyttaeessae,

Kana kaupateltaessa,

Neito nuori naitaessa,

Kulta kuihuteltaessa,

Mesimarja maanittaissa,

Omena otettaessa--

Portto pois ajettaessa,

Luisku luovuteltaessa.

Tuolla toivoin kunniata,

Tulen tuomalla tupahan,

Paeaen paeretten poimennalla,

Pieksin otsani ovehen,

Paeaeni pihtipuolisehen;

Ovensuuss' on ouot silmaet,

Kierot keskilattialla,

Peraessae perivihaiset,--

Tuli suusta tuikahuvi,

Ilkiaen isaennaen suusta,

Kekaelehet kielen alta,

Alta kielen armottoman.

Suotta survoin suuret jauhot,

Kiusan karkiat karistin,

Syoeae ankaran anopin,

Tulikulkun kuiskaella,

Paeaessae pitkaen pintapoeyaen,

Kultalaiasta kupista;

Itse mie miniae raukka

Syoen tahasta taikinoa,

Apan jauhoja kiveltae,

Liesipankko poeytaenaeni

Kapusta lusikkanani,

Kattila kupin siassa.

Survo nyt itse suuri muori,

Ja jauha jalo emaentae,

Kun sa pojan pois porotit,

Hylkaesit hyvaen miniaen!

Usein utuinen minjae,

Armahan anopin koissa,

Kantoi suolta sammalia,

Noita leipoi leivaeksensae;

Vesikappanen kaeessae,

Tuota ryyppi ryypyiksensae.

Usein utuinen minjae,

Armahan anopin koissa,

Joi pytystae pylloetteli,

Aempaeristae aelloetteli,

Suolakopsahan koputti,

Katsoi kaalin taehtehille.

Usein utuinen minjae,

Armahan anopin koissa,

Kesaet kontuja keraesi,

Talvet vaeaenti taikon vartta,

Niinkuin muinenki kasakka,

Eli parka palkkalainen.

Sini soei kaloja kalki,

Sini koito kuorehia,

Kuni notkui nuottapuissa,

Keikkui keskellae venettae;

Ei saanut sitae kaloa

Anoppinsa antamasta,

Joka paeivaeksi paetisi,

Kerraksensa kelpoaisi.

170. Miniaen syntymaekoti.

Kasvoin mie ison koissa,

Veikon kaunon kartanossa,

Iso ei kieltaenyt oritta,

Veikko kirjakorjoansa;

Ori vieri vaekkaeraenae,

Korja mustina kerinae.

Naitihin minae talohon,

Yli kynnyksen kylaehaen.

Viikon viivyin, kauan kasvoin,

Vuotin kutsua ko'ista;

Katsoin paeaeni kallellehen,

Suuret silmaet soikiaksi,

Juoksevan ison orosen.

Kolajavan veikon korjan--

Ei juossut ison oronen,

Ei kolannut veikon korja.

Laeksin kurja kutsumatta,

Tytaer outo oppimatta,

Apelta anoin hevosta,

Anopelta tuomisia,

Kysyin korjoa ky'yltae,

Omaltani ohjaksia;

Appi aisalla tavotti,

Anoppeni aiaksella,

Kyty kyntoerahkehella,

Oma ohjaksen perillae.

Enmae tuotana totellut,

Panin reiteni re'eksi,

Varpahani valjahiksi,

Kannat kaploiksi asetin,

Selkaeni sepaepajuksi,

Olkapaeaen ohjaksiksi;

Vierin veikon pellon paeaehaen,

Veikon koirat haukkumahan:

"Ei taeaellae sinun kotisi,

Taeaell' ei synnyntaesiasi."

Enmae tuotana totellut,

Vierin veikkoni pihaan,

Veikon lapset vastahani:

"Mitae toit taeti tuomisia?"

"Toin ma taenne tuomisia,

Paljo pantuja evaeitae:

Apen aisan taittumia,

Anoppeni aiaksia,

Ky'yn kyntoerahkehia,

Oman ohjaksen periae."

Tuosta tungime tupahan,

Kaivome katoksen alle,

Veikon nainen naljasilmae

Ei tule likistaemaehaen,

Kaey ei kaettae antamahan;

Veikkoni toki tulevi,

Tunsi veikko siskoksensa,

Kaevi kaettae antamahan.

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:

"Laitakkas siskolle juoa,

Tuo olutta siskolleni!"

Veikon nainen naljasilmae

Vastoavi veikolleni:

"Hiiva on alla, vaahti paeaellae,

Hiivan alla hiililoeitae,

Vaalien alla vaarnikkaita;

Saata ei tuoa siskollesi."

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:

"Laita syoeae siskolleni,

Tee siskolle talkkunoa!"

Veikon nainen naljasilmae

Vastoavi veikolleni:

"Vesi on jaeaessae, jauhot kylmaet,

Sitae kylmempi tekijae;

Ei synny siskolle syoeae,

Taia ei saaha talkkunoa."

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:

"Puhkase muna patahan,

Kaaha maito kattilahan!"

Veikon nainen naljasilmae

Vastoavi veikolleni:

"Arinass' on paasi paksu,

Liesi kylmistae kivistae;

Paista ei muna pa'asta,

Eikae maito kattilasta."

Veikon lapset lattialla,

Lausui lapset lattialta:

"Jo tuli taetimme taenne;

Tuoa ei Wille juoa,

Eikae tehae talkkunoa,

Keitetae kananmunia."

Veikon nainen nalkkisihnae

Lappajavi lasta paeaehaen:

"Ei se oo sinun taetisi,

Ei sinun isosi sisko;

Se ompi munien murha,

Kaivaja kananpesien;

Se on lehmien levitys,

Sekae laakka lampahien."

Emo vanha kiukoalta

Tuopa tuohon vastoavi:

"Ei se oo munien murha,

Kaivaja kananpesien,

Ei se oo lehmien levitys,

Eikae laakka lampahien;

Haukka on kanojen kaihe,

Harakka munien murha,

Susi surma lampahien,

Karhu lehmien levitys."

171. Suuri kiitos sulholleni.

Suuri kiitos sulholleni,

Paeaenkumarrus kullalleni,

Joka mun otti orjuuesta,

Paeaesti palkan piikuuesta,

Koppasi korennan paeaestae,

Rahvoi rannan juoksennasta,

Kihlasi kylaen kivestae,

Riihivartasta valitsi.

Enkae moiti muoriani,

Aleksi anoppiani,

Joka toi pojan mokoman,

Vaali valkian urohon,

Mokomalle neitoselle.

Aina mie piloinen piika

Kiinitin kylaen kiveae,

Kylaen vuorta vierittelin,

Kylaen ketraesin keriae,

Kylaen vaeaennin vaerttinoeitae,

Kylaen paitoja parannin--

Omat paitani paheni.

Aina minulle annettihin

Riihestae rivein riusa,

Saunasta jykein loukku,

Rannalta ravein karttu,

Suurin taikko tanhuasta.

Se minulle syoeaekseni:

Luut lihoista, paeaet kaloista,

Siitalot sianlihoista,

Kuoret leivistae kovista,

Murut muista suuruksista.

Ei uskottu uupuvani,

Ei varattu vaipuvani;

Jos ma uhkin uuvuksissa,

Vaesyksissae vaeaennaettelin.

Uupuivatpa uhkiammat,

Vaekevaemmaetki vaesyivaet,

Saati mie vaehaevaekinen,

Lapsi pieni pikkarainen;

Vaelehen vaehae vaesyvi,

Pian uupui pikkarainen.--

Jo minaei silloin uuvuin,

Kun ne uupuivat urohot;

Jo minaei silloin vaivuin,

Kun vaipui hevosen varsat.

b) Lasta tuuvittaissa.

172. Minae laulan lapsen virttae.

Minae laulan lapselleni,

Kieltae pieksaen pienelleni--

Pieksaen kieltae penningittae,

Suuta kullatta kulutan.

Minae laulan lapsen virttae,

Panen paimosen sanoja,

Joita ennen eukko neuoi,

Oma vanhempi opetti,

Kaetkyessae kaeaetessaeni,

Liekussa levaetessaeni,

Korkian ison ko'issa,

Kaunosessa kartanossa.

173. Kiitae huomenna hevoista.

Minae tuuvin tuttuani,

Liekuttelen lintuani,

Kasvattelen kaunoistani,

Ihanaistani imetaen.

En tieae imettelijae,

En katala kasvattaja,

Mitae miksiki imetaen,

Kuta kuksi kostuttelen;

Imettelenkoe iloksi,

Vai imetaen itkukseni,

Vaalin lasta vaivoikseni,

Tuuvittelen tuskikseni,

Huolikseni huiskuttelen,

Kaihokseni kasvattelen.

Noin ne ennen eukot lauloi,

Muorit muinaiset saneli:

"Kiitae huomenna hevoista,

Partasuuna poikoasi,

Tyttoelasta miehelaessae,

Itseaes iaen lopulla!"--

Usein utuinen aeiti,

Lapsen kantaja katala,

Rinnan suuhun rientelevi,

Naennin suuhun survoavi;

Ei taia tajua panna,

Eikae miehuutta lisaetae--

Mielt' ei panna puntarilla,

Kaata ei kauhalla aelyae.

174. Laulan lasta nukkumahan.

Tuuti lasta, tuuti pientae,

Tuuti lasta nukkumahan!

Laulan lasta nukkumahan,

Uuvutan unen rekehen;

Kaey unonen kaetkemaehaen,

Poik' unosen ottamahan,

Kultaisehen korjahasi,

Hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen,

Kopattua korjahasi,

Ajele tinaista tietae,

Vaskitannerta tasaista;

Vieoes tuonne vienoistani,

Kuletellos kullaistani,

Harjulle hopiavuoren,

Kultavuoren kukkulalle,

Hopiaisehen salohon,

Kultaisehen koivikkohon,

Kussa kaeet kullan kukkui,

Lauleli hopialinnut.

175. Kaey unonen kaetkyehen.

Tuuti, tuuti tuomen marja,

Liiku, liiku lempilehti,

Nuku nurmilintuseni,

Vaesy vaestaeraekkiseni;

Nuku, kun minae nukutan,

Vaesy, kun minae vaesytaen!

Vaan eipae minussa liene

Lapseni nukuttajata,

Ei taia emo poloinen

Saaha lasta nukkumahan.

Aeiae on emolla huolta,

Paljo pantua muretta;

Uni ei tule usein

Huolellisen huonehesen,

Kaihollisen kartanohon,

Murehellisen majahan.

Kun se ei emo poloinen

Saane lasta nukkumahan,

Nukuta Jumala lasta,

Makauta Maariainen;

Saisin itseki levaetae,

Lapsen orja olla jouten.

Uni jo ulkoa kysyvi,

Unen poika porstuasta,

Lausuvi lasin takoa,

Alta ikkunan anovi:

"Onkos lasta kaetkyessae,

Pientae peitetten sisaessae?"

Tule tuutuhun unonen,

Kaey unonen kaetkyehen,

Lapsen pienen peittehisin,

Vakaisen vaattehisin;

Anna maata lapsen pienen,

Levaetae vaehaevaekisen--

Anna maata maan unia,

Maan unia, puun unia,

Maarian makiita unta,

Pyhaen pohratsan lepoa!

176. Unta taeaellae tarvitahan.

Sotka souti poikinensa,

Tavi laaji lapsinensa,

Souti alli akkoinensa,

Peiponen perehinensae;

Souteli joka solukan,

Joka lahen laikutteli.

Tuli souten Suomen maalle,

Melan luoen luotehesen,

Airon iskein itaehaen,

Kokan kaeaeten Karjalahan.

Sotkall' on sininen siipi,

Anna sotka siipeaesi,

Millae lennaen loeyhaeytaen,

Yheksaen meren ylitse;

Lennaen unta ottamahan,

Nukutinta noutamahan,

Ukon uuen lippahasta,

Akan vanhan vakkasesta--

Unta taeaellae tarvitahan,

Nukutinta nuurutahan,

Unta taelle lapselleni,

Nukutinta lemmelleni.

177. Anna maata Maariainen.

Tuuvitan tuhoista lasta,

Taetae lasta liekuttelen,

Suen suuhun syntynyttae,

Talvella tapahtunutta.

Anna onni, suo Jumala,

Laita lapselle osoa,

Syoetellaeni naelkaehistae,

Viluhista laemmitellae;

Anna maata Maariainen,

Kiesus leppein levaetae,

Niinkuin Maaria makasit,

Kiesus leppein lepaesit!

Kiesuski kehossa kiikkui,

Kaikkivaltias vaussa,

Kapalohon kaeaerittynae,

Seimehen sovitettuna,

Sinne lassa laskettuna,

Pienosena pistettynae.

178. Tuuti lasta tuonelahan.

Tuuti, tuuti tummaistani,

Tummaisessa tuutusessa,

Tummaisella tuutijalla,

Tummaisen tuvan sisaessae!

Tuuti lasta tuonelahan,

Lasta lautojen sylihin,

Alla nurmen nukkumahan,

Maan alla makoamahan;

Tuonen lasten laulatella,

Manan neitojen piellae!

Tuonen tuutunen parempi,

Manan kaetkyt kaunosampi,

Etevaemmaet Tuonen eukot,

Paremmat Manan miniaet,

Tupa suuri Tuonelassa,

Manalla majat avarat.

179. Aesken poika poik' olisi.

Tuuvin, tuuvin poikoani,

Vaapotan vaka'istani,

Tuikseni tuulisaeaellae,

Varakseni vastasaeaellae.

Tuuti, tunti poiaistani,

Tuuti miestae poiastani,

Kyntaejaetae, kylvaejaetae,

Siemenen sirottajata,

Varsan viejeae vaolle,

Mustan ruunan mullokselle!

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tuuti turvoa pojasta!--

Aesken poika poik' olisi,

Kun leivaen lehosta toisi,

Kannikan katajikolta,

Punakuoren kuusikosta,

Vesakosta vehnaeleivaen,

Isoselle syoettaemaestae,

Emolle imettaemaestae.

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tuuti turvoa pojasta!--

Aesken poika poik' olisi,

Kun uuen tuvan tekisi,

Uuen saunan salpoaisi,

Kynnyksen tuvan etehen,

Unen uksen kynnykselle.

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tunti turvoa pojasta!--

Aesken poika poik' olisi,

Kun mulle miniaen toisi,

Veen kantajan vetaeisi,

Saisi saunan laemmittaejaen,

Vastan hautojan hakisi,

Kuontalon koputtelijan.

180. Vara muunne valmennunna.

Emo tuuti poikoansa,

Toivoi tuuvitellessansa:

"Kun tuosta tuki tulisi,

Vara suuri valmeneisi,

Toisi tuo emolle leivaen,

Kakun kannon juuren alta,

Kohokuoren koivukosta,

Kakkaran kanarvikosta!"

Elloes sie emo poloinen,

Elloes kantaja katala,

Lasta pientae peittehissae,

Varatonta vaattehissa,

Tuiksesi tuuvitelko,

Varoiksesi vaapotelko!

Jopa tuosta toissa vuonna,

Aesken kolmanna kesaenae,

Tuki on tullut toisa'alle,

Vara muunne valmennunna;

Saatu on surman suupalaksi,

Kovan onnen otteloksi,

Orjaksi osalliselle,

Rahakkaalle raatajaksi;

Vai on sattunut sotahan,

Tapahtunut tappelohon,

Tykin suuren suun etehen,

Rautakirnujen kitahan.

181. Ei tule emon tukia.

Emo tuuti poikoansa,

Lauloi tuuvitellessansa:

"Kunpa tuo poloinen poika

Varakseni vahvistuisi,

Nousisi nokitulilta,

Havuisilta vuotehilta;

Havut paeaensae harjoaisi,

Varvut vartalon sukisi!"

Vaan elloes emo poloinen,

Lasta pientae kaetkyessae,

Tuiksesi tuuvitelko,

Varaksesi vaapotelko;

Ei tule emon tukia,

Eikae vanhemman varoa.

Jo ennen emo Manalla

Pojan tuoja Tuonelassa;

Jaeae poika emottomaksi,

Lapsi orvoksi osasi.

Elkoehoen emoton poika,

Elkoehoen sinae ikaenae,

Pyhaenae kosihin menkoe,

Alla juhlan juoksennelko;

Pyhaenae pahatki piiat

Palttinaisihin panevat,

Tinavoeihin vyoettelevaet,

Kautokenkihin kapivat.

Katsokoon kas'elta neittae,

Nokitieltae noutakohon,

Neittae kaskikantoloista,

Riihivartasta tytaertae!

Elkoehoen emoton poika,

Elkoehoen sinae ikaenae,

Huoran hurstille ruvetko,

Lakanoille mieron lautan.

Huorat hurstia kutovat,

Lakanoita laittelevat,

Maata poikani poloisen.--

Huoli et huoran hurstiloista,

Lakanoista mieron lautan;

Ennen maannet maata vasten,

Ollet ilman olkiloilla,

Parempi yksin oeitae olla,

Kun kahen pahan keralla,

Viien, kuuen kunnottoman.

182. Tulipa tukan repijae.

Hyv' on poikanen tehessae,

Kaunis kasvateltaessa,

Saahessa ylen soria,

Kapaloiessa koria;

Vaan en tieae mie emonen,

Enkae kantaja katala,

Mikae tullevi tehystae,

Kannetusta kasvanevi,

Jos tuli suvulle surma,

Kasvoi herja heimokunnan.

Jo moni mokoma eukko,

Moni kantaja katala,

Vuotti tuutusta tukia,

Kaetkyestae kaeskylaeistae,

Vaan tuli toruja poika,

Sai poika pahantapainen;

Tuli tukkien repijae,

Hapsien hajottelija.

Pitaeisi pojan poloisen

Piteae pitempi mieli

Eikae eukolle torua,

Vanhemmalle vastaella.--

Kun poika polut naekisi,

Lapsi synnyntaesiansa,

Ei tuo eukolle toruisi,

Vanhemmalle vastoaisi;

Itse tottelis' emoa,

Varajaisi vanhempata.

183. Tuuti, tuuti poikalasta.

Tuuti, tuuti tyttoelasta,

Sen parempi poikalasta;

Poikanen miniaen tuopi,

Ve'enkantajan vetaevi,

Saapi saunanlaemmittaejaen,

Vastanhautojan hakevi:

Mee isaentae kylpemaehaen,

Mee emaentae kylpemaehaen

Korenta koan peraessae,

Saavi saunan porstuassa,

Kappa kaivon kannen paeaellae,

Vastat vanhalla luhilla.

184. Tuuti, tuuti poiuttani.

Tuuti, tuuti poiuttani,

Poiuttani pienuttani,

Lastani ihanuttani,

Kantamaista kaunuttani!

Tuuti lasta tuomariksi,

Kiiku kirjan kantajaksi,

Liiku linnan vanhimmaksi,

Heilu herraksi hyvaeksi;

Maakunnan kurittajaksi,

Kaiken kansan kaitsijaksi,

Laepi linnan liikkujaksi,

Vaalastin vaeltajaksi;

Supun suuren istujaksi,

Pikarin pitelijaeksi,

Olutkannun kantajaksi,

Tuopin tuojaksi tupahan;

Vetaejaeksi verkahousun,

Saajaksi samettiliivin,

Mustan kengaen polkijaksi,

Saappahan samoajaksi!

185. Pahenneet polvet.

Kolkkoa taetae kotoa,

Kuka taeaen koan sisaessae?--

Mie poloinen poikineni,

Lintu laiha lapsineni.

Olipa minulla ennen,

Oli kun muillaki emoilla;

Polvet poikoa piellae,

Kaeet lasta kaeaennaetellae--

Polvet paljoa paremmat,

Kaesivarret vantterammat.

186. Tytaer syntyi, tyhjae syntyi.

Poika syntyi, polte syntyi,

Polte syntyi, kaski kasvoi;

Tytaer syntyi, tyhjae syntyi,

Tyhjae syntyi, kaiho kasvoi.

Ken se tuutii poikalasta,

Sepae totta torjuttavi;

Ken se tuutivi tytaertae,

Se vaan tyhjeae tekevi.

Aeyri aeijistae pojista,

Yksi tyhjae tyttaeristae,

Jos kylaelle naitakohon,

Tahi koissa kasvakohon,

Tahi tauti tappakohon,

Surma suin lopettakohon.

187. Ei tukia tyttaerestae.

Varsa on vaivaisen hevonen,

Tytaer lapsi tyhjaen eukon.

Tuuvitan taetae tytaertae,

Taetae lasta liekuttelen;

En tieae emo poloinen,

Enkae kantaja katala,

Tuikseniko tuuvittelen,

Varoikseni vaapottelen,

Vaiko tuuvin tuskikseni,

Vaalin lasta vaivoikseni.

Noin ne ennen eukot tiesi,

Muisti muinaiset elaejaet:

"Elkoehoen emo tytaertae,

Elkoehoen sinae ikaenae,

Tuiksensa tuuvitelko,

Varoiksensa vaapotelko;

Ei tule emon tukia,

Eikae vanhemman varoa--

Tuki mieron turmioille,

Vara mieron vaahtisuille.

Kielsi vanha Vaeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Tytoestae emon tukia,

Vanhan aeitinsae varoa."

188. Kun tytaer hyvae tulisi.

Emo tuuti tyttoeaensae,

Liekutteli lempiaensae,

Toivoi tuuvitellessansa,

Lauloi liekutellessansa:

"Kun tytaer hyvae tulisi;

Kasvaisi emon kananen,

Sitte nuorra naita'isi,

Vihantana vietae'isi,

Kylaessae kyselemaettae,

Naapurissa lausumatta;

Sitte ei kontit korkeneisi,

Eikae laavat lankiaisi,

Konttiselaet kollehtisi,

Vaeskyselaet vaellehtisi."

"Kun tytaer paha tulevi,

Tytaer tuhma turmeltuvi;

Eip' on nuorra naiakana,

Vihantana vieae'kaenae,

Vaan ne kontit korkenevat,

Sekae laavat lankiavat

Konttiselaet kollehtivi,

Vaeskyselaet vaellehtivi."

189. Mihin tuutinen tytaertae.

Tuuvitan taetae tytaertae,

Taetae lasta liekuttelen,

Souan pienisormistani,

Vakaistani vaapottelen;

Vaan en tieae vaimo raukka,

Tunne en kantaja katala,

Mihin tuutinen tytaertae,

Kuhun lasta liekuttanen,

Minkae karjun kainalohon,

Kunka rehvanan rekehen.

Pitaeisipae piikasien

Kahen puolensa katsella,

Ennen kihlan ottamista,

Kauppahan rupeamista.

Pitaeisipae piikasien;

Pitaeisipae poikienki,

Yli paeaensae ymmaerrellae,

Tulla ei tuhmasti tupahan,

Kaeyae kaettae iskemaehaen,

Sormia sovittamahan.--

Kyll' on kihlan kantajoa,

Talarin taritsijoa,

Neien viejeae vihille,

Kuortihin kulettajoa;

Ei ole lapsen syoettaejeae,

Ei emon elaettaejeae.

Elloes vainen neito nuori,

Elloes kasvaja kananen,

Rengin reilihin ruvetko,

Kauppoihin kasakkamiesten,

Kestipoikien poluille,

Joutilasten juoniloihin;

Renki lyoepi reilistaensae,

Kaupoistaan kasakka lyoepi;

Poluiltansa kestipoika,

Joutopoika juonistansa.

190. Huolet huovilla tupana.

Ei tieae emo tekijae,

Kellen tuutivi tytaertae;

Jos tuutii tuvalliselle,

Vaativi varalliselle,

Vai tuutii tuvattomalle,

Vaalivi varattomalle,

Purlakalle puoltuvaksi,

Rampahan rakastuvaksi.

Ei tieae tytaer kotoinen,

Kasvaessahan kananen,

Nostessahan neiti nuori,

Mistae syoejae syntynevi,

Kaluaja kasvanevi,

Lihan syoejae, luun purija,

Tukan tuulelle jakaja,

Hapsien hajottelija.

Elloes vainen, tyttoe parka,

Huolta huoville pitaekoe,

Mieltae miekan kantajalle;

Huolet huovilla tupana,

Miekan ponnet porstuina,

Saapukka salitupina,

Ummiskengaet kellarina,

Ruoska suolaisna kaloina.

191. Miehellenkoe vai manalle.

Noin tuo ennen eukko lauloi,

Lauloi laajalla maeellae,

Lauloi lasta liekuttaissa,

Tuuvitellessa tytaertae:

"Tuuvitan taetae tytaertae,

Taetae lasta liekuttelen,

Vaan en tunne tuuvittaissa,

Tieae en telkytellessaeni,

Mihin tuutinen tytaertae,

Kuhun lasta telkytellen,

Kenen pieksiae pitelen,

Kenen lyoeae lyyraeelen."

Ei tieae emo tytaertae,

Tunne ei tuota tuhma raukka;

Kenen on syoeae synnyttaenyt,

Kenen on kantanut kaluta--

Miehellenkoe, vai manalle,

Sulhollenko, vai suelle;

Miel' on neien miehelaehaen,

Mieli toinen tuonelahan,

Korkiastaki ko'ista,

Kaunihista kartanosta.

192. Viel' on vuoro valvoa'ki.

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Tuuti onnea tytoelle;

Tule onni oppimahan,

Sekae lykky loeytaemaehaen,

Kirjavalla korjallasi,

Ruskialla ruunallasi,

Valkialla varsallasi,

Tasakarva tammallasi,

Orihilla olkisella,

Herne'varrella hevolla!

Kun et tulle oppimahan;

Susi syoekoehoen hevosen,

Tauti miehen tappakohon,

Tuli korjan polttakoehon!

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,--

Nukkumahan tyttoeaeni!

Nuku, nuku nurmilintu,

Vaesy, vaesy vaestaeraekki,

Nuku nukkumis-ajalla,

Vaesy maata-vuorollasi;

Viel' on aika valvoa'ki,

Vuoro toinen valvoa'ki.

Eipae anna mahti maata,

Hyvae onni olla jouten,

Kyty kun kinnasta kysyvi,

Appi paitoa anovi,

Apen lapset lahjuksia,

Nato nauhoja hyviae.

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Tuuti tyyneksi tytaertae;

Hyvae on tyttoe tyynemmaestae,

Piika suusta pienemmaestae.

Elae'kae itke ilman syytae,

Elae vaivoitta valita;

Viel' on syyssae itkemistae,

Vaivoissa valittamista,

Ikaevissae itkemistae,

Huolissa kujertamista.

193. Tuuti sulhoa tytoelle.

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Taetae tyyntae tyttoeaeni,

Taetae pientae piikoani,

Matalaista marjoani,

Monen lehmaen lypsaejaeksi,

Yheksaen heruttajaksi!

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Tuuti sulhoa tytoelle;

Tullos sulhanen tytoelle,

Mies kaunis, punainen poski,

Matalainen, saapasjalka,

Verevaeinen, verkahousu!

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Tuuti Turkuhun tytaertae,

Kauppamiehelle kanaksi

Porvarille puolisoksi;

Viimen vanhemman varaksi,

Emonsa elaettaejaeksi!

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Tuuti lasta tuomarille,

Kiiku kirjan kantajalle,--

Liiku herralle hyvaelle,

Kaiken kaupan katsojalle,

Pokostan pohatimmalle,

Saajalle satalukujen,

Monen tuojalle tuhannen!

194. Minae vaan tuuvin tyttoeaeni.

Tuuti, tuuti tyttoeaeni,

Taetae pientae piikoani;

Tuuti tyyneksi tytaertae,

Vakaiseksi neioistani!

Elkoehoen sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Taehen tyttaeren taemaenki,

Vasten lastani vakaista,

Vitsa viiassa yletkoe,

Koivu korpinotkelmassa!

Minae vaan tuuvin piikoani,

Kylaen akka poikoansa;,

Minun on piikani parempi,

Toista mointa toimevampi,

Kahta mointa kaunihimpi,

Viittae kuutta virkiaempi.

Kylaen poika, kyykkaeniska,

Kyykkaeniska, kynnyshaentae,

Kaeypi kerran katsomassa,

Kerran toisen tahtomassa,

Taetae pientae piikoani,

Matalaista marjoani--

Jos on pieni piikaseni,

Matalainen marjaseni;

Kyllae kengillae korotan,

Kapiukoilla kaunistelen.

195. Rahat raskuen tulevat.

Tuuvin mie taetae tytaertae,

Taetae lasta liekuttelen,

Souan pienisormistani,

Vaalin lastani vakaista.

Vielae taelle neitoselle,

Taelle pienelle tytoelle,

Luokki tuominen tulevi,

Aisa koivuinen ajavi.

Vielae taelle neitoselle,

Taelle pienelle tytoelle,

Rahat raskuen tulevat,

Tengat pienet piehtaroien,

Killingit kipoa lyoeen,

Tolpat toistansa ajellen.

Vielae taelle neitoselle,

Taelle pienelle tytoelle,

Tuoahan Turusta sormus,

Kihlat toiset Torniosta,

Riiasta hopiariksit,

Sormus Suomessa valettu.

Vielae taetae neioistani,

Taetae pienoista tytaertae,

Ajetahan kirjokorjin,

Souetaan veno-punasin,

Porvarille puolisoksi,

Kauppamiehelle kanaksi.

c) Miestaeaen arvatessa.

196. Yks' on paha ei parane.

Aeiaen lassa lankielen,

Piennae penkiltae putosin,

Sit' en itkenyt isosti,

Kovin viikon vieretellyt--

Ne pahat pian parani.

Yks' on paha, ei parane:

Kun ma vierin veikon luota,

Lankesin emon elolta,

Miehen tuhmasen tulille,

Varattoman valkioille;

Siitae naet ikaeni itken,

Ajan kaiken kaihoelen.

Eipae vainenki pitaeisi,

Eipae piikaista pitaeisi,

Tuvattoman tunnustella,

Kartanottoman katsella,

Suojattoman suositella,

Lepytellae lehmaettoemaen.

197. Puutuin tuohon pulluksehen.

Olisi taemae otettu

Paikoille paremmillenki,

Taemae muoto muuanne'ki,

Taemae kasvo kaikin paikoin,

Ilman tuotta turmiotta,

Ilman ilkiriivioettae.

Olisi minussa ollut

Paremman talon miniae,

Emaentae elollisenki,

Rahan alku aitallisen.

Olisi minussa ollut

Paremmalle puolisolle,

Verevaemmaen miehen verta,

Turpiamman turkin taeysi.

Oisin mie mokoman saanut

Maeellenki mentyaeni,

Kannoille karattuani;

Saanut hongista salolta,

Kantoloista kaskimaalta,

Loeynnyt tieltae tervaskannon,

Leppaepoekkeloen lehosta--

Suu kivestae, paeae savesta,

Silmaet kuivista sysistae,

Turpa tuuran taittumasta,

Parta naavoista pahoista,

Korvat koivun pahkuloista,

Jalat koivun konkelosta,

Varsi puista vaivaisista,

Muu ruumis lahosta puusta.

198. Itse hullu hukkasime.

Olisi minussa ollut

Pitemmillenki pihoille,

Isommille ikkunoille,

Laajemmille lattioille.

Olisi minussa ollut

Piika pienehen talohon,

Emaentae elollisehen,

Tuki uutehen tupahan,

Vara vastasalvettuhun.

Olisi minussa ollut

Sukittaja suuremmanki,

Paremmanki paiottaja;

Puoliso pohatan miehen,

Rikkahamman rinnallinen.

En sano isoni syyksi,

En isoni, en emoni;

Iso ei myoenynnae minua,

Eikae kaupannut emoni--

Itse hullu hukkasime,

Mieletoen menettelime;

Itse tungime tulehen,

Tieten tervan keitoksehen;

Itse liitin liinahurstit,

Laitin aivinalakanat;

Itse vierehen venaeyin,

Kaesivarrelle valauin.

Katsoin suuta sulhoseni,

Muotoa mukahiseni,

Ajatusta ainoseni,

Mieltae mielivaationi.

Voipa mieltae miekkoseni!

Ajatusta ainoseni,

Suuta suuren sulhoseni,

Muotoa mukahiseni--

Varikselt' on varren saanut,

Korpilta nenaen kopannut,

Muovon mustalta sialta,

Suun kun syoevaeltae suelta.

199. Pyyae sulhoa sulo11a.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:

"Elae vainen neito nuori,

Elae kasvava kananen,

Pyyae sulhoa sukilla,

Miestae kirjokintahilla,

Paioilla kylaen parasta,

Helmuksilla hempeintae;

Pyyae sulhoa sulolla,

Miestae mielisiivollasi,

Tavoilla tasaista miestae,

Ku'onnalla kunnollista!"

En minae piloinen piika,

En kuullut emon sanoa,

Pyysin sulhoa sukilla,

Miestae kirjokintahilla,

Paioilla kylaen parasta,

Helmuksilla hempeintae;

Sain ma suuttoman sukilla,

Kielettoemaen kintahilla,

Paioilla kylaen pahimman,

Kylaen herjan helmuksilla--

Sain miehen savilapion,

Korpilta nokan korian,

Peraen pieneltae siviltae,

Saeaeret rannan raukujalta.

200. Kosto kaunistelemisesta.

Kostohon minaei koito,

Kostohon kovaosainen,

Pi'in piikakunniata,

Kannatin pohatan puolta.

Kostohon minaei koito,

Kostohon kovaosainen,

Kokosin taetae kokoa,

Taetae vartta valmistelin,

Naeille ouoille oville,

Veraejille vierahille.

Kostohon minaei koito,

Kostohon kovaosainen,

Kannoin kaunihit hivukset

Sian villojen sekahan,

Sorahutin suorat saeaeret

Sian saeaerien sivulle.

201. Kuka tiesi, kenpae luuli.

Kuka tiesi, kenpae luuli,

Sokiahan suostuvani,

Rampahan rakastuvani,

Niinkun mie sokiaan suostuin,

Sekae rampahan rakastuin?

Nukuin untelon sivuhun,

Miehen kainun kainalohon,

Ku ei kutkuta kuvetta,

Eikae kaiva kainaloita.

Luulin viinoin vietaevaeksi,

Olosin otettavaksi;

Vietihin vesipikarin,

Vesikannun kaimottihin,

Pirttiporsahan povehen,

Karstamuksen kainalohon.

202. Viikon vuotin virkiaeistae.

Noin minaeki lassa lauloin:

"Elkoehoen sinae ikaenae,

Vasten vaivaista minua,

Ja kohti kovaosaista,

Vesat viiassa yletkoe,

Ja pajut pahalla maalla,

Koivut korpinotkelmoilla,

Kankahaisilla karahkat!"

Kasvoin siitae suuremmaksi,

Korkiammaksi kohosin,

Vuotin viikon vihkiaeistae,

Kauan kaunista valitsin;

Sain viimein vihaisen miehen,

Lihan syoejaen, luun purijan,

Tukan tuulille jakajan,

Hapsien hajottelijan.

Piti vitsan vieressaensae,

Nahkaruoskan naulallansa,

Karsitun karangon kaeaessae,

Kaeaetyn kartun kainalossa,

Jolla lyoeae lykkaejaevi,

Kohti paeaetae kolkkajavi.

203. Tunnen sulhoni.

Tunnen mie hyvaen tulosta,

Astunnasta arvaelen--

Tukk' on tyyni tuulessaki,

Hivus ei visko viimallaki.

Tulosta pahanki tunnen,

Astunnasta arvaelen--

Tukka tuiski tuulettaki,

Hivus viskoi viimattaki.

Vielae tunnen muien sulhot,

Muitterammat muien sulhot;

Kun tulevat muorin luoksi,

Muhotellen muorin luona;

Kun tulevat naisen luoksi,

Nauratellen naisen luona.

Katso'pas minun katalan,

Mun katalan kaunoistani,

Ei tuo muorille muhota,

Eikae naura naisen luona!

On kun karhu kaunoseni,

Sulhoni suelle verta,

Ikenet on irvellaehaen,

Silmaet kiljan kaljallahan.

Nurin tungeksen tupahan,

Vaeaerin veaeksen huonehesen,

Vaeaetty pihlaja pivossa,

Kaeaetty karttu kainalossa,

Seivaes saeaetty olkapaeaellae,

Karsittu karahka kaeaessae--

Ei ketaenae muuta vasten,

Vasten vaivaista minua,

Kohtipa kovaosaista

Kohti koitopaeivaellistae.

204. Itken pois ihanat silmaet.

Laulu tyoeksi lankiavi

Hevosen hyvaen re'essae,

Itku silmaehaen tulevi

Pahan miehen vuotehella.

Jo olen joutunut johonki,

Kurja kunne'ki osannut,

Vierelle viholliseni,

Sanojani saapuville;

Jo on minulla riivi rinnus,

Riivi rinnuksen vetaejae,

Jo on minulla konsti korja,

Konsti korjan kanneltava.

Aina aikahan tulisin,

Aikahan tulettelisin,

Kun ei tuojani toruisi,

Saajani pahoin sanoisi,

Vetaejaeni vierastuisi.

Vaan kun tuojan toruvi,

Saajani pahoin sanovi,

Vetaejaeni vierastuvi,

Siit' itken iaeni kaiken,

Ja kaiken elinajani.

Itken pois ihanat silmaet,

Vieretaen verevaen kasvon,

Puotan poskeni punaiset,

Kasvon kaunihin kaotan.

Itken kujat kuurullani,

Laeaevaet laenkaemaeisillaeni,

Itken saavit, itken saunat,

Itken salvomet saloa.

Jo tuosta joki tulevi,

Meri selvae selkiaevi,

Itkemistaeni vesistae,

Laepi paeaeni laskemista,

Laepi kulman kulkemista,

Poskilta putoamista.

Kylpisi kylaeni naiset,

Sekae naiset naapurini,

Kolmasti kotini naiset,

Kylpisin minae itseki,

Sekae valta vanhempani,

Sekae saamani emoni,

Itkemillaeni vesillae,

Laepi paeaeni laskemilla,

Laepi kulman kulkemilla,

Poskilta putoamilla.

205. Miesi minulle annettihin.

Tuota toivoin tuon ikaeni,

Katsoin kaiken kasvinaian,

Suojakseni suurta miestae,

Lajikseni laaullista;

Ei iso suannutkana,

Eikae aeitini luvannut

Suojakseni suurta miestae,

Lajikseni laaullista.

Miesi minulle annettihin,

Uros uusi laivattihin;

Miehen mitta, miehen varsi,

Ei ole miehen mieltae paeaessae

Miel' on viety,--paeae jaetetty,

Aivot otsasta otettu.

206. Sain minae savisen saksan.

Voi minae piloinen piika,

Kunne kuitenki osasin,

Polin puulle pyoerivaelle,

Varvulle varattomalle!

Oisipa minuksi ollut

Paikkoja parempiaki,

Puita pyoerimaettoemiae,

Varpuja varallisia;

Vaan ma hullu hukkasime,

Mielimennyt maettaesime,

Tieten tervan keittimehen,

Silmin valkian sisaehaen.

Luulin saksan saaneheni,

Pajarin valinneheni;

Sain minae savisen saksan,

Pahanpaeivaeisen pajarin--

Multatakka myoetaevaenae,

Savitakka saatavana,

Kukon kullat kukkarossa,

Taskussa kanan hopiat.

Sain ma untelon urohon,

Miehen tuulenmielellisen,

Vielae villin viinanjuojan,

Hurjan ostajan oluen;

Kun tuon kaupalle laehetaen,

Kaikki juopi kaupukseni--

Saan saapi, tuhannen viepi,

Vielae velkoa tekevi,

Alttinoin kylaen akoille,

Polttinoin kylaen pojille.

Kun tulevi kaupoiltahan,

Tuo ei tenkoa tinaista;

Tuopi kyllae kyynaesvartta,

Viljalta vihaista kaettae,

Jolla tukkani repivi,

Hapseni hajottelevi,

Tukat tuulelle jakavi,

Ahavalle anneksivi.

207. Jo johonki saatettu.

Jo mun saatti saarehinen,

Juohatti joentakainen,

Hurstille humalahurjan,

Viinavillin vuotehelle,

Vasten tahtoa emoni,

Varotusta vanhempani.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:

"Elloes vainon neito nuori,

Elloes kasvava kanarva,

Hurjan hurstille ruvetko,

Lakanoille juomalallin,

Oksentajan olkiloille,

Tuville tupakanjuojan!

Usein humalahurjan,

Useimmin viinavillin,

Kopra tukkihin tulevi,

Hapsihin hahattelevi;

Usein humalahurjan,

Useimmin viinavillin,

Oksennus olille jaeaepi,

Vaahti vaipalle valuvi,

Korjata vihaisen vaimon,

Sekae tyynen tyoennytellae."

Mikae kuitenki minulta,

Kuka kurjalta tytoeltae,

Mikae otti mielen multa,

Kuka haikian hajotti,

Mukomalta mielevaeltae,

Kylaen kaiken viisahalta;

Kun menin miehelle pahalle,

Viinarattihin rakastuin,

Laskin hurjan hurstilleni,

Viinavillin viereheni;

Otin yoeksi vuotehelle,

Laskin kyynysvarrelleni,

Kuusen oksalta kuvetta,

Kaesivartta karrukselta.

208. Tein kaupan kallallisen.

Olisi minun pitaennae,

Piteae pitempi mieli,

Vielae vuosi, vielae toinen,

Vielae vuotta viisi, kuusi,

Kaiketi kaheksan vuotta,

Ympaeri yheksaen vuotta,

Kahen puoleni katsella,

Yli paeaeni ymmaerrellae,

Ei tehae katuva kauppa,

Ikuhinen itkettaevae

Tein kaupan kallallisen,

Syrjaellisen synnyttelin;

Otin hurjalta hopiat,

Kullat mieron kulkijalta,

Tengat tien kaevelijaeltae,

Rahat rannan juoksijalta.

Nukuin nurjuksen nutulle,

Vaesyin vaerjyn vuotehelle,

Hurstille humalahurjan,

Viinavillin vaattehille;

Hullu lyoepi hurstiltansa,

Viinavilli vierestaensae,

Poies potki uutimesta,

Ulos saengystae uhitti.

209. Hyv' on olla hympyraellae.

Minae jauhan vanha vaimo,

Home'korva houhattelen;

Ei mulle miniae jauha,

Pojan nainen pyoerittele.

Eikae jauha Jaakkoseni,

Uros lynkae lykkiele,

Vaeaennaettele vaeaeraesaeaeri,

Hympyraeiseni hykerrae;

Itse jauhan Jaakolleni,

Vaeaennaen vaeaeraesaeaerelleni,

Lykkielen lyngaelleni,

Hympyraelleni hykerraen.

Hyv' on olla hympyraellae,

Kaunis kampurajalalla--

Hympyrae hyvaellae syoetti,

Kampura veen kaloilla;

Pyhaet syoetti pyynlihoilla,

Aret ampulintusilla.

Pyhae ei kiellae pyytaemaestae,

Sapatti samoamasta;

Aina antoi armoluoja,

Lupasi hyvae Jumala,

Pyhaenaeki pyytaejaelle,

Arkena anelijalle.

Hyv' on olla hympyraellae,

Lysti lyngaellae eleae--

Kyllae lynkae linnun saapi,

Kampura kalan vetaevi;

Ei sitae sotahan vieae,

Ei tahota tappeluhun.

210. Minun lauloa pitaeisi.

Kukko lauloi kullallensa,

Kananlapsi kaunollensa,

Varis lauloi vaahtokuulla,

Kevaetkuulla keikutteli;

Minun lauloa pitaeisi,

Reiaen olla laulamatta.

Reiaen on kultansa kotona,

Turvansa tutuilla mailla;

Minun on kulta kulkehella,

Minun turva tuul'ajolla,

Leivaensaaja lentehessae,

Kyntaejae kylaen kululla,

Rannalla rahan hakija,

Kapelulla karhitsija.

Eipae kuulu kullaistani,

Ei kuulu kujassa kaeyvaen,

Alla ikkunan asuvan,

Veraejillae veistelevaen,

Pilkkovan pihalla puita,

Koan eessae kolkkoavan;

Sill' on illoilla ikaevae,

Aesken yoellae aeitelaempi,

Aamusilla aatkelampi,

Havatessa haikiampi.

Useinpa leinon lesken,

Usein minun utuisen,

Puolet paeaen-alaisiani,

Toinen puoli vuoettani,

Kirppujen kisattavana,

Lutikkojen maattavana.

Useinpa leinon lesken,

Usein minun utuisen,

Keskioeisissae unissa,

Kopra tyhjeae kokovi,

Kaesi vaalivi valetta,

Kupehelta kummaltaki.

Useinpa leino leski,

Usein minae utuinen,

Yksin tyoelle tyoenteleme,

Yksin ruoalle rupean,

Yksin liitaeme levolle,

Kaeyn ukotta uutimehen.

Vielae aikahan tulisin,

Aikahan tulettelisin,

Yksin tyoellae ollessani,

Yksin kaeyessae vaille;

Sepae vasta vaikiampi,

Yksin laehteae levolle--

Ei kutana kumppalina,

Kuka suuta suikkajaisi,

Syyhyttelisi sivuja,

Kupehia kutkuttaisi.

d) Muissa tiloissa.

211. Ilo ilmahan katosi.

Lauloin ennen lapsempana,

Muistin muita pienempaenae;

Laulelin jokaisen lakson,

Joka kummun kukkuelin,

Joka rannan rallattelin,

Lehot leikkiae pitelin,

Ilman lintujen iloksi,

Rastahaisien ratoksi,

Suosioksi sorsasien,

Allien ajan kuluksi.

Sillae voitin viisi vuotta,

Vuotta kuutosen kulutin,

Armahan isoni luona,

Emon kannon kartanoilla,

Veikkoni venon kokassa,

Siskon marjapoimennilla.

Allit mulle palkan maksoi,

Sorsat soittoni sovitti;

Antoi allit armautta,

Suloutta sorsat antoi,

Rastahaiset rattoutta,

Ilman lintuset iloa.

Tuli sitte aika toinen,

Aika entinen aleni,

Vei sorsa suloutensa,

Alli armahan elonsa,

Rastahaiset rattouuen,

Ilman lintuset ilonsa,

Jaeivaet leikkini leholle,

Ajat armahat aholle,

Ilot kaikki kankahalle,

Laulut laksohin katosi.

Niin en nyt enempi laula,

Enkae oikein osaja,

Hopiatt' en ensinkaenae,

Vaskett' en vaehaeistaekaenae;

Laulajan laki palavi,

Runon kulkku kuivettuvi,

Vaan ei korvat kuulijoitten,

Naurut ilman istujitten,

Naurut naisten, mielet miesten,

Arvelot kylaen urosten.

Vielae laulaisin rahalta,

Kullalta kukahtelisin,

Hopialta huolisime,

Varustaisime vas'elta;

Enkae aeijiae anoisi,

Kovin paljo pakkoaisi:

Alttinan kylaen akoilta,

Polttinan kylaen pojilta,

Neljae tenkoa tytoeiltae,

Ruplan ukko ruhtinoilta.

212. Laulu laiskana pitaevvi.

Minae neuon neitosia,

Sanelen sanan tytoeille:

Elae neito liioin laula,

Liioin laula, paljo naura;

Laulu laiskana pitaevi,

Virret tyoetae viivyttaevi.

Ei kolka kosijan kengaet,

Kirjakorjat kiiaettele,

Tytoen tyoettoemaen tykoenae,

Lapsen laiskan kartanolla;

Konnat kolkkavat pihalla,

Pahat kalkki kartanolla,

Vievaet lapsen lauluiltansa,

Viettelevaet virsiltaensae,

Iaeksensae itkemaehaen,

Kuuksensa kujertamahan,

Miehen tuhmasen tulilla,

Varattoman valkioilla.

Aeiaen mieki hullu huusin,

Aeiaen raukka rallattelin;

Ei ollut hullun kieltaejaeistae,

Ankaran asettajaista,

Jok' oisi opettanunna,

Sanonut sanan minulle:

"Elae huua hullu tyttoe,

Elae mieletoen melua;

Saat sa hullun hurstillesi,

Mielipuolen puolellesi,

Joka itkettaeae ikaesi,

Ajan kaiken kaihottavi."

213. Ei oo huolta neitosena.

Elkaete tytoen typykaet,

Elkaete emosen lapset,

Kovin konstia kysykoe,

Ja valitko valkiata;

Konstill' on kova kulakka,

Naastilla navakka ruoska,

Kaesi vahva valkialla,

Kaesi vahva, syaen suuri--

Lihan syoepi, luun purevi,

Veren uuelta vetaevi,

Tukat tuulelle jakavi,

Ahavalle anneksivi.

Mitae te tytoet suretta,

Mikae teiaen neitosien,

Jospa vielae viikommanki

Kasvatta emon ko'issa?--

Ei oo huolta neitosena,

Tyttoenae pahoa mieltae;

Aesken huolta hoivatahan,

Pannahan pahoa mieltae,

Kun on liina liitetaehaen,

Lakki paeaehaen laitetahan.

Mipae liina liitetaehaen,

Sepae saaha'an sanoja;

Mikae lakki laitetahan,

Se pannaan pahoa mieltae;

Housut huolella pitaevi,

Miehen vaattehet varulla,

Paitaset pahoilla mielin,

Sukat suurella suvulla.

214. Vanhan lahjat nuorelle.

Ei pitaeisi neien nuoren

Miestae vannoa valita--

Vilu kaesi, jaeinen jalka,

Kylmaet kylkensae molemmat;

Ei aelyae nuori neito

Vanhan miehen miettehiae,

Vanha ei se varsinkana

Tunne nuoren tarpehia.

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.

Kaevi vanha kaupunkikin.

Osti sieltae raetsinaeisen,

Antoi nuorelle kaetehen.

Nuori sylki ja pakisi:

"Voi sinua lemmon vanha,

Harma'an havukan silmae,

Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.

Kaevi vanha kaupunkihin,

Osti sieltae sussunaisen,

Antoi nuorelle kaetehen.

Nuori sylki ja pakisi:

"Voi sinua lemmon vanha,

Harma'an havukan silmae,

Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.

Kaevi vanha kankahalle,

Toi karahkan kankahalta,

Alkoi nuorta peipotella.

Nuori hyppi ja rukoili:

"Voi mun kultakutriseni,

Sinisilmae sirkkuseni,

Minun armas ainoseni,

Kukankarva kaunoseni!"

215. Vanhan eukon valitus.

Kuulin ennen eukon vanhan,

Valittavan vanhan eukon,

Pojastansa noin puhuvan,

Lapsestansa laulelevan:

"Niin minaei aeiti raukka,

Kun on muutki aeiti raukat,

Tuuvin lapsesta tukia,

Vanhan paeivaeni varoa,

Pyssykaeistae pyoerittelin,

Jousikaeistae jouvuttelin.

Ei tullut emon tukia,

Ei varoa vanhan paeivaen

Tulipa tuska kantajalle,

Vahvistui emolle vaiva,

Tuli tukkani repijae,

Kasvoi kallon kolkuttaja."

"Toivoin miestae lapsestani,

Urosta ukon pojasta;

Eipae miestae tullutkana,

Urosta utaununna--

Tuli tuppelo sukuni,

Epatto emaen-alani;

Tuli tuhmin kansahani,

Laiskin lapsi joukkiohon;

Tuli villi viinanjuoja,

Raivo ostaja oluen."

"Josp' on soeisi siivollansa,

Joisi taitavan tavalla;

Vaan on syoepi syrjillaensae,

Juopi juomarin tavalla."

216. Mitaepae kylae kyselet.

Kylae kyllinki sanovi,

Miero mieltae jatkoavi,

Ihmiset imehtelevi,

Ajan kaiken kalkuttavi,

Sonnassa minun elaevaen,

Kakaroissa kasvavani.

Vaan mitae kylae kyselet,

Kuta miero kuikuttelet,

Naeistae pienistae pihoista,

Kapehista karjateistae?--

Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja,

Taetae sontaista pihoa,

Kakaraista kaivotietae;

Kyllin sontoa pihalle,

Kakaroita kaivotielle,

Kyllin sonnan saeaetaejaetae,

Kakaran karistajata,

Naeillae pienillae pihoilla,

Kapehilla karjateillae!

Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja,

Oluessa tuopit olla,

Maljat maiossa maeraetae;

Jotta saisi saamatonki,

Ottaisi olematonki;

Jott' oisi antoa kylaelle,

Kyllin itsellae eleae!

217. Lempoko lennaetti taenne.

Lempoko lennaetti minua,

Paha henki taenne painoi,

Saattoi puolelta pokostan,

Kantoi koista korkiasta,

Korville Kostamuksen,

Puolehen puropohjan,

Vierehen ve'en mustan,

Uroille umpilammin,

Alliksi Akimaisen,

Sorsaksi Sohjan poian!

Parempi minun olisi

Olla puolella pokostan,

Marjana isoni mailla,

Emon mailla mansikkana,

Lapukassa lassa piennae

Peipona kotipihoilla.

218. Rajan taaksi raapattihin.

Mikae lie minusta naehty,

Kuka kummanen katsottu,

Kun ei naitu naapurihin

Kopattu kotirikoille;

Eikae Ouluhun otettu,

Kuletettu Kuopiohon,

Liperihin liikutettu,

Saatettu Savon rajoille.

Vietihin Wenaeehelle,

Rajan taaksi raapattihin,

Joss' ei aeiti aeaentae kuule,

Iso ei itkua tajua,

Itikoissa itkevaeni,

Paarmoissa parahtavani.

Oisin naitu naapurihin,

Otettu omille maille,

Kotihin koti naekyisi,

Ison pelto ikkunoihin;

Kuuluisi kukonki aeaeni,

Oman pihan rikkasilta,

Koiran haukunta kujilta,

Kaein kukunta kuusikolta.

219. Viety on maille vierahille.

Mikae lie minusta naehty,

Mikae naehty, kuka kuultu,

Kuka kumminki havattu,

Kun ei naitu naapurihin

Otettu omille maille,

Oman pellon pientarelle;

Lie'koe naehty aeiae syoevaen,

Aeiae syoevaen, aeiae juovan,

Vai viikon viruneheni,

Ei varahin nousevani?--

Jo olen johonki saatu,

Ylen loitos luovutettu,

Viety maille vierahille,

Maille ouoille otettu,

Ikaevissae itkemaehaen,

Kovin paeivin kuolemahan.

Paremp' ois omalla maalla

Juoa vettae tuohisesta,

Kun on maalla vierahalla

Juoa tuopista olutta.

220. Emon kanaset.

Kasvatti minun emoni,

Kasvatti kanoja parven,

Toisen parven joutsenia,

Nuot on aialle asetti,

Seisotteli seipaehaelle;

Tuli kokko, niin kohotti,

Tuli haukka, niin hajotti,

Tuli lempo, niin levitti,

Yhen vei Wenaejaen maalle,

Toisen saatteli Savohon,

Kolmannen kotihin heitti.

Jonka vei Wenaejaen maalle,

Se soassa surmattihin;

Jonka saatteli Savohon,

Sen Savossa tauti tappoi;

Kolmannen kotirikoilla

Tappavi ikuinen itku,

Mielalat menettelevi,

Kovat paeivaet kuolettavi.

221. Tullut muoto mustemmaksi.

Olinpa minaei ennen,

Olin kun omenakukka,

Olin marja maatessani,

Lehti liikkuellessani,

Istuessani ihana,

Armas astuellessani;

Moni katsoi muotohoni,

Varteheni valkotteli.

Nyt on muoto muunne saanut,

Kasvo kaunis vanhentunut,

Tullut muoto mustemmaksi,

Kasvo kaiaksi ruvennut.

Mure tuonut mustan muovon,

Huoli kasvon kaientanna;

Hoikk' on huoleva hevonen,

Murehtiva vaimo musta.

222. Luulin kaeyvaeni kaekenae.

Toisin tiesin, toisin luulin,

Toisin toivotin ikaeni;

Toisin tiesi suuri luoja,

Toisin toivotti Jumala.

Kaekesin kaekenae kaeyae,

Kukahella kukkuroilla,

En kaekenae kaeynytkaenae,

Kukahellut kukkuroilla;

Toisin otteli osani,

Toisin kaev' kaekeykseni,

Toisin vaeaenti vaeaerae lykky,

Toisin onni ohjaeli--

Vaeaenti vaeaeraelle lykylle,

Onnelle osattomalle.

Taeytyi ruupuhun ruveta,

Kaesin kaeyae taehteliille,

Piti lenteae leholle,

Havupuille haihatella.

En nyt tuota tuhma tunne,

Aekki outonen aelyae,

Kunne luome luotu lapsi,

Kunne kaivame katala,

Tien kunka otan etehen,

Juonen kunka juostakseni;

Laehenkoe revon rekehen,

Vai laehen jaenoen jaelille.

Jos laehen revon rekehen,

Revoll' on reki matala;

Kiskoisi joka kivonen,

Joka kanto kaapaseisi.

Jos laehen jaenoen jaelille,

Koukkupolven polkumille;

Jaenoe peittaeisi jaelensae,

Koukkupolvi polkumensa.

En laehe jaenoen jaelille,

En rekehen repo raukan;

Istun ilveksen rekehen,

Ilves vie ison kotihin,

Reen kaeymaettae kivihin,

Kantoloihin koskematta.

223. Jouvuin puulle pyoerivaelle.

Voi minae poloinen lapsi,

Poloisella Pohjan maalla!

Jo minae johonki jouvuin,

Jouvuin puulle pyoerivaelle,

Varvalle vapisevalle,

Sain lehelle liekkuvalle.

Kunne puuhut pyoerraehtaevi,

Sinne pyoerraehaen jaelestae;

Kunne varpa vaapahtavi

Sinne vaapahan jaelestae;

Kunne lehti liekahtavi,

Sinne liekahan jaelestae.

Oisipa minuksi ollut,

Ollut puita pyoerimaettae,

Varpoja vapisematta,

Lehtiloeitae liekkumatta;

Itse hullu hukkasime,

Mieletoen menettelime,

Itse mie isosta luovuin,

Itse aeitistae erosin,

Itse vierin veikoistani,

Siirrime sisaristani,

Sorsan suojille sioille,

Allien asuntamaille,

Sisareksi siikasille,

Lohen poian puolisoksi.

Siellae sorsa suojelevi,

Tavi laitto laajelevi,

Siika silmaeni pesevi,

Hauki paeaeni harjoavi,

Ahven suuta anneksivi,

Veen kalaset kauloavi.

Jopa vaan minun poloisen,

Jo kohta poloisen lapsen,

Sisar saapi siikasina,

Veikko haukina vetaevi,

Emo appo ahvenina,

Iso kaikkina kaloina.

224. Itken kurja kulkuani.

En itke ison hyvyyttae,

Enkae aeitin armautta,

Vaan itken isoni maita,

Maita maammoni murajan;

Itken veikon valkamia,

Siskon siltoja paheksin.

Tuota itken tuon ikaeni,

Kun olen kurja kulkusassa,

Raukka rannan juoksennassa,

Vaivainen vaeltamassa.

Sain ma kurja kulkemahan,

Raukka rannat kiertaemaehaen,

Vaivainen vaeltamahan;

Jouvuin kylmaehaen kylaehaen,

Rautaisehen rahva'asen--

Lapset raukan rannikolla,

Keion mieron kierraennaessae,

Vaivaisen kylaevarassa.

Tuulet kurjalla tupana,

Saunana vesisatehet;

Mont' on tuulta tuulevata,

Monta saapoa saetta,

Paeaelle lapsen armottoman,

Vaattoman vaimon paeaelle,

Naeillae ouoilla ovilla,

Kylaesillae kynnyksillae.

225. Kun oisin kuollut kuusioeisnae.

Syaentaeni syytelevi,

Paeaetaeni pahoin panevi;

Viekaete minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Ikuisille vuotehille,

Polvuisille paeaealoille,

Naeiltae paeiviltae pahoilta,

Ilmoilta ilottomilta!

Kun en oisi kurja raukka

Luotu taenne luonnankana,

Naeille paeiville pahoille,

Ilmoille ilottomille.--

Parempi minun olisi,

Parempi olettelisi,

Syntymaettae, kasvamatta,

Suureksi sukeumatta,

Taemaen ilman tuntematta,

Naekemaettae naeaetki paeivaet.

Eikae surma suorin tehnyt,

Tauti oikein osannut,

Kun ei tappanut minua,

Kun mie liekuin kaetkyessae,

Karjuin eukon kainalossa.

Kun oisin kuollut kuusioeisnae,

Katonut kaheksan-oeisnae,

En oisi paljoa pitaenyt--

Pikkaraisen pientaretta,

Kyynaeraen pyheae maata,

Eroon itkua vaehaesen,

Ison ei vaeheaekaenae.

Tahi kun karjassa kaevelin,

Lassa lammasten keralla,

Kun oisi karhu kaatanunna,

Susi surmannut minunki,

Niinkun kaatoi lammaskarjan,

Lehmaet kaunoiset kaotti!

Parempi minun olisi,

Parempi olisi ollut,

Olla karhun kainalossa,

Suussa juoksevan sutosen,

Kun reessae repokypaeraen,

Korjassa korian sulhon.

226. Minae pyy pesaetoen lintu.

Ajattelen aikojani,

Muistan muita paeiviaeni,

Entistae elantoani;

Niin oli entinen elanto,

Kun kesaeinen paeivaen nousu,

Aamu armas aurinkoinen.

Niin on nyt minun eloni,

Kun pimiae pilven ranta,

Tahi laaka lammin ranta;

On kun syksy-yoe suruinen,

Pimiae kun talven paeivae.

Olin ennen kun olinki,

Olin kun omenakukka,

Tahi tuores tuomenkukka;

Olin mansikka maeellae,

Punapuola kankahalla,

Koppelo eroon ko'issa,

Tavi taaton kartanolla,

Sirkkunen sisaren luona,

Vesilintu veikon luona--

Missae nyt minun kotini,

Kussa kurjan kartanoni?

Koti on koppelon pojilla,

Kartano kylaen kanoilla,

Pesae pyillae pienoisilla;

Minae koppelo koiton,

Minae kana kartanoton,

Minae pyy pesaetoen lintu.

Korvess' on minun kotini;

Kalliolla kartanoni,

Maantiellae minun majani,

Turpehessa muut tupani,

Aian soppi on suojanani,

Joka tuuli turvanani,

Meren aallot armonani,

Meren vaahet varjonani.

227. Sinnes nyt pihani pitkaet.

Olin mieki neito muinen,

Olin kasvava kananen,

Pitkillae ison pihoilla,

Oman taaton tanhuilla;

Kaevin kukkana kujilla,

Kajavana kartanoilla.

Toisin nyt minun poloisen,

Toisinpa taetae nykyae:

Sinnes on pihani pitkaet,

Kunnes pitkaet pilven rannat;

Sinnes kaiat kaivotieni,

Kunnes kaiat kaaren rannat;

Sinnes laajat lattiani,

Kunnes laajat lammin rannat;

Sinnes oikein oveni,

Kunnes oikein otavat.

228. Kului kultainen ikaeni.

Kului kultainen ikaeni

Kului koiran kunnialla;

Vaesyi herttainen vaekeni,

Vaesyi vaeaeraellae tavalla.

Ei kulunut kutsuloissa,

Ei vaesynyt vaelttiloeissae;

Kului kuivissa sanoissa,

Vaesyi silmaevaeaenteloeissae,

Hautui hammasten vaelissae,

Kiehui kielikattilassa.

Monipa minulla onpi,

Usia olettelevi,

Virkkaja vihaisen aeaenen,

Aeaenen tuiman tuikuttaja;

Ei ole minulla monta,

Tieae en raukka yhtaekaenae,

Sanan armon antajata,

Suin sulin puhelijata,

Kiukahalle kaeskijaetae,

Uunille uhittajata,

Tuppurista tultuani,

Satehesta saatuani,

Kylmaestae kyhaettyaeni--

Turkin helmat tuppurissa,

Viitan helmat viehkurissa,

Hallassa hamehen helmat.

229. Vaeki herttainen vaeheni.

Kului kultainen ikaeni,

Valui armas vartaloni,

Vaeki herttainen vaeheni;

Ei kulunut kunnialla,

Ison ikkunan aloilla,

Kului kunniattomilla,

Kylaen kynnyspolkimilla,

Meni mieron juoksennassa,

Vaeheni kylaevaelillae,

Valui vaivoissa pahoissa.

Kesaet kontuja keraesin,

Talvet vaeaennin taikon vartta,

Piti kaeyae piilosassa,

Metsaen korvessa kovassa;

Paessit paeaetaeni puneli,

Oinas otsakierojani,

Minun paeaetaeni piloisen,

Otsoani onnettoman.

230. Pah' oli orjana eleae.

Pah' on orjana eleae,

Kaeyae toisen kaeskylaeisnae

Olin orja mieki muinen,

Palkanpiika pappilassa;

Pah' oli olla pappilassa,

Kehno kellon soittajassa,

Paljo pantihin olutta,

Meille hiivat heitettihin.

Pah' oli olla orjuuessa,

Ei parempi emantuuessa:

Unta taeynnae uunin korvat,

Paljo pankolla makuuta,

Ei emaennaen vuotehella,

Talon vanhimman varalla.

231. Olut vieri kun vetehen.

Olinpa minaei ennen

Kirkon kippa, linnan lippa,

Sulhasten syaemen syttoe,

Nuorten miesten mielitietty;

Moni katsoi muotoani,

Vartaloa valvatteli.

Kesaet kengaessae kepasin,

Talvet saksan talluksessa,

Turun uuessa tuvassa,

Kauppamiehen kartanossa.

Join ma kahvia kahesti,

Kolmasti koin oluet;

Saksa kullaksi saneli,

Kanaksensa kauppamiehet,

Pienet herrat hertaksensa,

Sorsaksensa suuret herrat.

Tulin vanhaksi varahin,

Epatoksi ennen muita;

Nurin katsoi nurkkaherrat,

Vaeaerin katsoi vaeaerttimiehet,

Katsoi kaltoin vierahatki,

Ei oikein omat isaennaet.

Olut vieri, kun vetehen,

Kaatui kahvet, kun jokehen;

Jo olen hyljaetty hyvaenen,

Olen heikko heitettynae,

Omin sormin soutamahan,

Omin vaein vetelemaehaen,

Omin kengin kenkimaehaen,

Syoemaehaen omin lusikoin.

232. Ei nyt paista palmikkoni.

Kun olin ennen nuorra neinnae,

Nuorra neinnae kasvavana,

Niin mun keikkui ketraepuuni,

Kun veikon venehen kokka;

Niin mun verkani vihotti,

Kun isoni nurminiittu;

Niin mun paisti palmikkoni,

Kun kaunis kasarivaski;

Niin mun huohti kaulahuivit,

Kun on kullattu hopia,

Tahi kukat kultalatvat,

Keskellae kesaesyaentae;

Helmukseni hempiaemmaet,

Kaunihimmat karvaltansa,

Kun on armas aamurusko,

Kaunihimmat taivon kaarta,

Sa'an karvan kantavata.

Kenkaeni kaekenae kukkui,

Kesaelintuna lipasi,

Kaeyessaeni kirkkotietae,

Toisten tyttoejen keralla.

Nyt on tullut aika toinen,

Elo entinen kaonnut;

Ei nyt keiku ketraepuuni,

Eikae verkani vihota,

Paista ei palmikot isosti,

Eikae huoha kaulahuivit,

Helmukseni ei helota,

Eikae kengaet kukkuele.

233. Nyt on tullut turmiolle.

Olin armas aikoinani,

Kaunis kasvinpaeivinaeni,

Lakla emoni lattioilla,

Tavi taattoni pihoilla,

Vesilintu veikon luona,

Sirkkunen sisaren luona.

Kun ma laeksin astumahan,

Kirkkotietae teppomahan,

Astuin allin askelilla,

Taputin tavin jaloilla;

Monen miehen mieli vieri,

Monen sulhon suu muhahti,

Taemaen allin astuessa,

Vesilinnun viertessaeni.

Nyt on aika toisin tullut,

Paeivae tuhmempi tavannut;

Olen tullut turmiolle,

Tammanna tavattomaksi,

Joka sammakon sanella,

Joka hallin haukkuella,

Joka korpin koikkuella,

Mustan linnun muihkaella.

Vaan elae korppi koiku'kana,

Elae muihka musta lintu!

Et very minun verellae,

Et liho minun lihalla;

Se on vettae, mi on verta,

Sepae luuta, mi lihoa.

234. Olin ennen otramaana.

Olin ennen otramaana,

Otramaana, kakramaana,

Kaalimaana kaunihina,

Papupeltona parasna;

Jo jouvuin sekalimaaksi,

Kehnon heinaen kasvajaksi,

Tulin nurmiturpeheksi,

Sain sammalmaettaehaeksi.

Olin ennen, kun olinki,

Armahampi aikoinani,

Olin kukka kuuskesoisna,

Vilkka viisivuotisena;

Kun ma istuin, maat ilotsi,

Kun ma seisoin, seinaet kuulti,

Kun ma tanssin, taivas kiehui,

Kun kaevin, kaemaeraet laeikkyi.

Olin mansikka maeellae,

Puolakukka kumparella,

Maksoin markat maatessani,

Tengat tietae kaeyessaeni;

Jos nyt en mitaenae maksa,

Maksa en maallista matoa,

Toukan syoemeae tomua,

Riihen eellistae rikaista.

III. Poikien lauluja.

235. Jos ma lauluille las'eme.

Jos ma lauluille las'eme,

Virrentoeille tyoenteleme;

Laulan ma meret mesiksi,

Meren hiekat hernehiksi,

Meren kivet kirstuloiksi,

Meren kaislat kaupungiksi.

Laulan neien kaupunkihin,

Liitaen linnani sisaehaen,

Joka piioista pitaevi,

Neitosista niekuttavi.

Se ei suostu sormuksihin,

Mielly miehiin hyvihin;

Ennenkun kosissa kaeynen,

Itse kaeynen katsomassa.

Nain ma tuosta nuoren neien,

Otan linnasta lihavan,

Jonka kanssa yoet lepeaen,

Kahen paeivaet kallottelen.

Tuosta kasvan kaunihiksi,

Ylenen ylen hyvaeksi,

Paisun linnan paimeneksi,

Vahvan linnan vartiaksi.

Suorin poikaset sotahan,

Nuoret miehet miekka vyoelle;

Itse linnassa lihoan.

Sekae kasvan kaupungissa,

Juon olutta, minkae jaksan,

Apan kaupungin kanoja.

Sure en sitte Suomen maita,

Enkae Suomen neitosia--

Suomess' on soriat neiot,

Kaunokaiset Karjalassa;

Lihavammat linnassani,

Kaunihimmat kaupungissa.

236. Kaeynti roualassa.

Laehen taestae roualahan,

Hyvaen rouan kartanohon,

Kullaista kujoa myoeten,

Hopiaista tietae myoeten,

Jost' on sillat silkin pantu,

Veralla vetelaet paikat.

Jo joutui joki etehen,

Haeilaehti haetae kaetehen;

Hypaetenkoe, harpatenko?

Hypaetkaeme, harpatkame.

"Hyvae huomen roualan,

Onni uutehen tupahan!

Taeaeltae leikari tulevi,

Keikari keritteleksen:

Joko on viikon viinat pantu,

Kauan otraiset oluet;

Onko lautaiset laottu,

Lusikkaiset lautaisilla;

Onko pirtti pyyhittynae,

Sekae sintsi siivottuna;

Onko pesty pitkaet penkit,

Lattiat vesin valettu,

Sillat silkillae katettu,

Veran lestolla ve'etty,

Tulla Turun poikasien,

Saaha Saksan sulhosien?"

"Onpa viikon viinat pantu,

Kauan ollehet oluet;

Onpa lautaiset laottu,

Lusikkaiset lautaisilla;

Viel' on pirtti pyyhittynae,

Sekae sintsi siistittynae,--

Pesty pitkaet seinaepenkit,

Lattiat ve'en valettu,

Sillat silkillae katettu,

Veran lestolla ve'etty,

Tulla Turun poikasien,

Saaha Saksan sulhosien."

"Hyvae kiitos, hyvae laitos,

Hyvaen rouan huonehessa!

Saako leikar leikin lyoeae,

Piipari ilon piteae,

Hyvaen muorin moisiolla,

Hyvaen vaarin vainiolla,

Taemaen talon tanterella,

Talon rikkahan rikoilla?"

"Saapi leikar leikin lyoeae,

Leikin lyoeae ja kisata,

Hyvaen muorin moisiolla,

Hyvaen vaarin vainiolla,

Taemaen talon tanterella,

Talon rikkahan rikoilla."

"Hyvae kiitos, hyvae laitos,

Saamasta hyvaen sanoman!

Ken nyt leikkihin tulevi,

Ken kisahan kerkiaevi;

Tokko roua koista jouti?"

"Ei roua kotoa joua,

Tekemist' on tyoetae paljo:

Vehnaeleivaet leipomista,

Talkkunat taputtamista,

Mesikannut kantamista;

Taestae kulkevi kuningas,

Vaeltavi linnan vanhin.

Ennen pistaen piikojani,

Panen palkkalaisiani,

Annan kokkini koasta,

Tallipojan tanhuasta."

"Hyvae kiitos, hyvae laitos,

Saamasta hyvaen sanoman;

Nyt se leikar leikin lyoepi,

Piipari ilon pitaevi."

"Millae teiaen palkan maksan,

Kullallako, vai hopeella?"

"Et kullalla, et hopeella;

Kyll' on kultia ko'issa,

Vaikka kiukoat tekisi,

Rauniot rakentelisi,

Tekis rastit rauniolle,

Ristit riihen ikkunoihin;

Anna mulle nuori neito,

Sillae roua palkan maksat."

"Annan sulle nuoren neion,

Panen piioista parahan;

Annan riskin riihen puijan,

Konstin kankahan kutojan."

"Hyvae kiitos, hyvae laitos,

Hyvaen annin antamasta,

Paremman lupoamasta.

Hyvin roua palkan maksoi,

Nuori neito saatiin,

Neito nuori ja soria."

237. Taeytyykoe taetae tupoa.

Kuules kultainen isaentae,

Pienoinen perehen miesi;

Keltae mae kysyn lupoa,

Keltae lausun lattiata,

Minun leikin lyoeaekseni,

Taiten tanssaellakseni?

Hoi isaennaet, hoi emaennaet!

Kell' on kellarin avaimet;

Taeytyykoe taetae tupoa,

Lainataanko lattiata,

Tanssia tasaisten miesten,

Miesten nuorten notkustella?

Kun ei taeytyne tupoa,

Lainattane lattiata,

Mie ulos ovia myoeten

Siirten, saarten seinaeviertae,

Kierten, kaarten kartanolle;

Sitte tanssin tanterella,

Keikun keskellae pihoa,

Liipottelen liinamaalla,

Joss' ei paeae lakehen koske,

Otsa ei ortehen kolaha,

Jalat sillan liitoksehen.

"Taeytyypae taetae tupoa,

Lainatahan lattiata,

Tanssia tasaisten miesten,

Miesten nuorten notkustella;

Tarvis ei tanssia pihalla,

Liipotella liinamaalla--

Harakat pihalla tanssi,

Pienet linnut liinamaalla."

238. Soita'pas soria likka.

Soita'pas soria likka,

Rannin likka rallattele,

Sorialla soitollasi,

Kumialla kulkullasi,

Heliaellae hengellaesi,

Kaunihilla kaulallasi!

Anna suuta, Suomen likka,

Taelle Suomen sulhoselle;

Suu ei kulu suuellessa,

Kaesi kaettae antaessa.

239. Taem' on iltoja iloisin.

Ilona kaeki metsaessae,

Lammas laihohalmehessa,

Neito nuori nuotehessa,

Pieni lapsi lattialla;

Iloiset on muutki illat,

Remusat on muutki retket,

Taem' on iltoja iloisin,

Taemae retkiae remusin.

Laulaisinpa, taitaisinpa,

Kun olutta tuota'isin,

Tuoppikana, toinenkana,

Kannukana, kaksikana.

Kun ei tuotane olutta,

Kannettane kannun taeyttae,

Kerin virteni keraelle,

Sykkyraelle syyaettelen,

Keraen pistaen kelkkahani,

Sykkyraen rekoseheni.

Silloin laulan, konsa jouan,

Kun en konsa joua'kana,

Niin en silloin laula'kana;

Enkae laula ensinkaenae,

Ei ole kulta kuulemassa,

Oma armas oppimassa,

On mua kuuset kuulemassa,

Oppimassa hongan oksat.

240. Miksi juot joesta vettae.

Naekyi naennit neitoselta,

Pystyt rinnat piikaselta,

Juoessa joesta vettae,

Lakuttaissa lammikosta;

Mie tuota ihoamahan,

Ja kohta kyselemaehaen

"Miksi juot joesta vettae,

Lakit vettae lammikosta?"

"Siksi juon joesta vettae,

Lakin vettae lammikosta,

Ei anna iso olutta,

Ei emoni ensinkaenae;

Iso juotti aisanpaeaellae,

Emoni avainperillae."

241. Rikas kosija.

Tullos neitonen minulle,

Minulle miehelle hyvaelle,

Taelle Suomen sulhaselle,

Sorialle sorkalelle;

Ei minulta tyhjae puutu,

Pahat paeivaet polvenahan.

Kolm' on aittoa minulla:

Yks' on aitta vehkasuolla,

Toinen parkkikankahalla,

Kolmansi kotoinen aitta.

Jok' on aitta vehkasuolla,

Sihen on vehkoja ve'etty;

Jok' on parkkikankahalla,

Sihen on pantu parkkiloita;

Se kolmas kotoinen aitta,

Sihen on tyhjeae typitty--

Eikae aivan tyhjaekaenae,

Eikae aivan taeysikaenae:

Kanan paeae, karitsan kaula,

Kolme hauin kylkiluuta.

Tule neitonen minulle,

Minulle miehelle hyvaelle,

Korialle kumpalille,

Pohatalle puolisolle;

Kolm' on lehmeae minulla,

Yks' on suolla muurikkinen,

Toinen maeaellae mansikkinen,

Kolmas puolukka palolla.

Yks' on maiolta mahoton,

Toinen voilla vuolovampi,

Kolmas vallaton vasoilta;

Ei ole illoin kytkemistae,

Eikae aamuin laskemista,

Suolan, suuruksen surua.

242. Keltae mae kysyn tytaertae.

Kuules kultainen isaentae,

Pienoinen perehen miesi!

Keltae mae kysyn tytaertae,

Keltae anon ainoistasi:

Kiviltaekoe, kannoiltako,

Vaiko pitkiltae pihoilta;

Kysynkoe kylaen akoilta,

Vai isolta, vai emolta,

Vai veikolta vanhimmalta,

Vaiko itseltae tytoeltae?

Kuules kultainen isaentae,

Pienoinen perehen miesi!

En minae sinua kiitae

Kiviltaesi, kannoiltasi,

Enkae pitkiltae pihoilta,

Avaroilta aitoiltasi,

Kun et antane minulle

Pihan pitkaen juoksijaista,

Aitavieren astujaista,

Kujavieren kulkijaista,

Tanteren taputtajaista.

243. Monimorsiamellinen.

Mont' on mulla morsianta,

Neljae neittae tieossani

Vielae viieski varalla,

Kanssa kuues kuuluvissa.

Yks' on tuolla Toivolassa,

Niemelaessae neiti toinen,

Kolmansi Kotalahella,

Neljaes Neitolan kylaellae.

En taia sitae epaeillae,

Eri pelaenne ensinkaenae,

Ettei ota onkeheni,

Kala viiestae ve'estae,

Osaavasti onkiessa,

Koukun konstin laskiessa;

Vaan sitae epaeelenki

Sitae pelkeaen pahasti,

Etten saa ma ensimaeistae

Tuolta Toivolan kylaestae.

244. Potra on poikana eleae.

Ei ole herjalla hevoista,

Emaentaet' ei ensinkaenae;

Tulisko ostoa oronen,

Sekae naimahan ruveta?

Naisin naisen neitosista,

Ottaisin omilta mailta;

Vaan onko naemaet nykyiset,

Naemaet tyttaeret nykyiset!

Ne on lyhyen lylleroeiset

Maantasaiset talleroiset,

Kuvettaskujen tasaiset,

Vyoekusakan korkeuiset,

Rinnat rikki riivatuilla,

Hamet halki halvatuilla.

Nainen linnasta lihavan,

Kaupungista kaunokaisen,

Joll' on kallis kampa paeaessae,

Kohtapaeae, kotat jalassa.

Tahi jos tietaeisin vaehaesen,

Arvoaisin aikanani,

Niin en naisi ensinkaenae,

Nykyisiae tyttoeloeitae;

Ne on neitona soriat,

Koriat ison kotona,

Aesken akkana aekaeiset,

Vihaiset vihittyaensae.

Mikaes on poikana eleae,

Mikaes olla naimatonna?--

Potra on poikana eleae,

Naasti olla naimatonna;

Ei oo naista naukumassa,

Eikae lasta itkemaessae,

Akka ei arttia vetaene,

Laps' ei leipeae anone.

Huoleton hevoton poika,

Aivan huoleton akaton:

Piae ei piiskasta muretta,

Kanna ei huolta kannuksesta.

245. Oisi mulla vallan miekka.

Oisi mulla vallan miekka,

Vallan miekka, vallan valta,

Vallan valkia hevonen;

Ajaisin ma neitimaalle,

Naisin sieltae neittae kolme:

Yhen nuoren, toisen vanhan,

Kolmannen kasatun piian.

Kasatulla tyoet tekisin,

Vanhan neuona pitaeisin,

Itse nuorta naurattaisin.

246. Kun saisin Savosta naia.

Kun saisin Savosta naia,

Joroisista juohatella;

Minae naisin kolme naista,

Yhen naisin nuoren naisen,

Toisen naisin vanhan naisen,

Kolmannen kasatun naisen.

Nuoren nuotalle panisin,

Vanhan vaattehen tekohon,

Kasatun kiven etehen;

Nuor' oisi nuotalla parempi,

Vanha vaattehen teossa,

Kasattu kiven e'essae.

247. Katumoiksi nainen kaunis.

Oisko mulla, kun on muilla,

Rekiviitta viien louvun,

Sa'an maksava satula,

Heponen hyvaennaekoeinen;

Naisin naisen neitosista;

Ottaisin oman emaennaen,

Vaimon muita valkiamman,

Akan muita armahamman.

Aiae aeyriae pitaevi,

Paljo pieniae rahoja,

Saaha uuesta taloa,

Naia naista neitosista,

Ostoa orihevoista.

Enkae tieae mie poloinen,

En tunne poloinen poika,

Taellae inhalla iaellae,

Katovalla kannikalla,

Nainko naisen nuoremmaisen,

Eli vanhemman valitsen.

Elkoehoen poloinen poika

Puuttuvalla polvellansa,

Naiko naista nuoremmaista,

Naista kaunista katselko!

Kielti vanha Waeinaemoeinen,

Epaesi suvannon sulho,

Vanhan nuorta ottamasta,

Kaunista kaekeaemaestae:

"Katumoiksi nainen kaunis

Kainun miehen kainalossa,

Huoleksi hyvae heponen

Huonon miehen seimen paeaessae."

248. Lempo leskelle menevi.

Mik' otti isolta mielen,

Kuka kummanen emolta,

Leskelle minun lupasi,

Tahtoi toisen taehtehille.

Lempo leskelle menevi,

Tuoni toisen taehtehille;

Parempi pajuilla maata,

Lepaen oksilla levaetae,

Kun on lesken vuotehella,

Pieluksilla pietyn naisen--

Armahampi aitovieri,

Kun on lesken kylkipuoli;

Leppiaempi lehtovieri,

Kun on lesken vuoetvieri.

Lempo leskelle menevi,

Kalma naijalle kahesti;

Leskell' on kovempi kopra,

Kun on kuiva kuusen oksa,

Jolla lyoepi leikkiloeistae,

Nappajavi nauruloista--

Leski on leikkinsae pitaenyt,

Viettaenyt iloisen illan,

Entisen elaejaen kanssa,

Miehen mennehen keralla.

Lempo leskelle menevi,

Tauti taljan maannehelle;

Levitetty on lesken vuoe,

Lesken talja tallaeltu.

Saan minae kiveltae kielen,

Kuulen paaelta pakinan--

Kivi kerran kirkasevi,

Paasi toisen parkasevi,

Lesken on leukansa lukossa,

Koko suunsa sulkehessa.

249. Mie valitsen varrellani.

Oisin mieki miehen verta,

Kun oisin pohatan poika,

Kun ois pelto pienoinenki,

Keko kellon suuruinenki.

Oisin miesi taeyellaeni,

Sulho suotuinen soria,

Kun on muutki Saaren saksat,

Nuo Saaren pojat pohatat.

Vaan moniki Saaren saksa,

Ja moni pohatan poika,

Onpi koiltahan koria,

Suvultansa aivan suuri;

Kaeyvaet kullassa kosihin,

Hopiassa heilumahan.

Mie en oo koiltani koria,

Suvultani aivan suuri;

Mie valitsen varrellani,

Otan muilla muovoillani,

Kuiskutellen, kaiskutellen,

Tyttoejae tykoe puhellen:

"Tule tyttoenen minulle,

Taelle miehelle hyvaelle,

Taelle sulho suikalelle,

Mokomalle muikalelle!

Elae tuusi tullessasi;

Hyv' oppi minulla olla--

Suot on taeynnae suuruksia,

Maennyt maemmiae maeellae,

Olutpuolikot purolla,

Juomista joka joella."

250. Mikae kumma kummitseksen.

Mipae taessae millitseksen,

Kuka kumma kummitseksen,

Taemaen kunnahan kukuilla,

Taemaen harjun hartehilla,

Kun ei kanna suo varista,

Suo varista, maa jaenistae,

Nurmi nuorta morsianta,

Pelto pieniae kanoja,

Joen korvat joutsenia,

Lammin laiat laklasia!

Mikae kumma kummitseksen,

Ime ilmi anteleksen,

Kun taess' ei siat sikiae,

Kasva lampahan karitsat;

Maito ei laehe mahosta,

Piimae pitkaehaentaesestae!

Jo olen orrelle osattu,

Palasetta partahalle;

Harvoin naeiss' on harrit naehty,

Siiat ei sinae ikaenae,

Harvoin on hauki vierahana,

Lohen poik' ei polvenahan.

251. Koeyhae kyntoepoika.

Minae koeyhae kyntoepoika,

Kyntoepoika, kyytipoika,

Kylaen kyntoejen kysyjae,

Mieron toeien tieustaja;

Minae kynnaen kyiset pellot,

Vakoelen maat matoiset,

Ilman rautarukkasitta,

Vaskisitta vanttuhitta.

Kylvaen kaurat Karjalahan,

Ohrat viskoan Wirohon,

Rukeheni Ruotsin maalle,

Hernehet Haemehen maalle.

Vaan mitae koeyhaen kynnaennaestae,

Vaivaisen vakoamasta;

Minkae kynnaen, minkae kylvaen,

Sen kynnaen kylaen akoille,

Kylaen vaimoille vakoan,

Tyoennaen mieron tyttaerille.

252. Elettihin meillae ennen.

En tieae poloinen poika

Poloisiksi paeivikseni,

Elettihin meillae ennen,

Asuttihin aikoinani,

Kuultihin kalat kutevan,

Lohen purstot loiskuttavan;

Vaanpa nyt taetae nykyae

Ei kuulu kuettajia,

Pois on kaonneet kalatki,

Lohen purstot loiskahtanna.

Illalla isaeni kuoli,

Aamulla talo haevisi,

Jaeini kun jaeniksen poika

Jaeaelle jaeaekellehtaemaehaen;

Parahiks' on paita pantu

Lapselle isottomalle,

Emon tietaemaettoemaelle,

Varsin vanhemmattomalle.

En tieae poloinen poika

Poloisiksi paeivikseni,

Kunne luome luotu lapsi,

Kunne aiottu ajame;

Joutaisi joki'i sulata,

Saisin verkkoni vesille--

Kyll' on verkkoni vesillae,

Vaan on vierahan panema.

En tieae poloinen poika

Poloisiksi paeivikseni,

Ei ole niitun niittaejaetae,

Eikae pellon kyntaejaetae.

Muut niitti isoni niitun,

Muut kynti isoni pellon,

Mie kynnaen kylaevaeliae,

Ahoviertae astuvoitsen,

Kangasviertae karhielen,

Lehtoviertae lennaettelen.

Niin minua niitutonta,

Lasta pientae pellotonta;

Kylvaen ohrat Suomen maalle,

Hernehet Haemehen maalle,

Vehnaet viskoan Wirohon,

Kaurat Karjalan ahoille,

Josta vilja virtoavi,

Vilja vierahan kaetehen.

253. Rahansa menettaenyt.

Kaevin kauppoa Wirossa,

Katsoin tiellae kauppojani,

Luin tiellae tenkojani,

Rannalla rahasiani.

Jaeivaet tielle tenkaseni,

Rannalle rahani vieri;

Annoin ainoat rahani,

Heitin hentuet hopiat,

Wiron piikojen pivohon,

Narvan naisten kukkarohon.

254. Pahasti maannut.

Olin poika pikkarainen,

Koko kolmonen kesoinen,

Kahen vuoen vanhukkainen;

Koin kerta kesaessae maata,

Senki saunassa saloa,

Piilten pikkuhuonehessa,

Pikkaraisen piian kanssa,

Matalan Marin keralla.

Mari itkien tupahan:

"Voi minae piloinen piika,

Mitk' on vaivat vatsassani,

Ponnistus poveni alla!"

Vatsa kasvoi, vyoe lyheni,

Navan kohta korkenevi,

Vei paha papille viestin;

Tuo pakanan pallinaama

Otti lehmaen leikkiloeistae,

Kiskalti haeraen kisoista.

255. Neittae tavotteleva.

Niin minaei pieni poika,

Kun on muutki suuremmaiset,

Aeiaen leskiae lepytin,

Tyyvyttelin tyttoeloeitae.

Kaevin mie lehossa kerran,

Loeysin neitosen lehosta,

Sinisilmaen haavikosta,

Mustakulman koivikosta,

Sormet kullan sormuksissa,

Kaeet kullan kaetinehissae.

Mie tuota tapoamahan,

Piika eestae juoksemahan;

Piika juoksi pitkin suota,

Minae juoksin poikki suota,

Piika pitkin maettaehaelle,

Minae pitkin piian paeaelle,

Naepit sattui naennin paeaelle,

Kaeet vatsalle valahti.

Siitae mulla onni siirtyi,

Elo entinen haevisi,

Tulin tuhmaksi varahin,

Nuorra naisten nauruloiksi.

256. Pahasti oeitsinyt.

Pahoin tein minae poloinen,

Pahoin tein poloinen poika,

Kaevin oeillae oeitsiloeissae,

Paeivaet pyoerin paeivaetsissae,

Illat iltaistunnoissa;

Tuot' emo pani pahaksi,

Iso katsoi ilkiaeksi.

Kun on kukko kerran lauloi,

Iso istui kiukoalla,

Emo laapoi lattialla,

Panetteli poikoansa:

"Taas on hurja huilamassa,

Joka yoehyt oeitsimissae;

Tuuvin tuhmaisen pojasen,

Tuuvin huorien hyvaeksi,

Joka huoran huikutella,

Joka kurvan kuihutella.

Tytoet huorat huikuttavat,

Joka kurva kuihuttavi,

Mun poloisen poikoani;

Saattelevat saunahansa,

Viettelevaet vierehensae,

Liiaksi likistaemaehaen."

257. Akat sanovat.

Akat saatanat sanovat,

Pakanat panettelevat,

Syoemaeriksi, juomariksi

Kylaen kaiken koipuriksi.

Kun ma syoemaeri olisin;

Soeisin mae kylaeltae koiran,

Kissan lapset kiukoalta,

Kasin lapset karsinasta.

Kun ma juomari olisin;

Joisin ma joka kapakan,

Joka kannun kallistaisin,

Putelitki pulputtaisin.

Kun ma koipuri olisin;

Ei oisi kuuessa kylaessae,

Pitaejaessae seitsemaessae,

Piikoa pitaemaetoentae,

Akkoa ajamatonta,

Leskeae likentaemaettae.

Ajaisin joka akalla,

Pitaeisin jokahi piian,

Joka naisen naurattaisin,

Ja lesken likenteleisin.

258. Pahin omalla maalla.

Kaevin Suomet, kaevin Saaret,

Kaevin puolen Pohjanmaata,

Sakaran Savon rajoa,

Kahen puolen Karjaloa,

Kaikki kaupungit katsellen,

Turun linnat tunnustellen;

Ei ollut paeaeni polkejaista,

Aivoni alentajaista.

Kun tulin omille maille,

Yksi portto paeaeni polki,

Toinen aivoni alenti,

Kolmas rikkoi rinnukseni.

259. Koti toivoi kuolleheksi.

Kaikki saan kokea koito,

Kaikki tuntea katala;

Noit' en tulle tuntemahan

Konstia kotoisen vaimon,

Ehtoja oman emaennaen,

Talon tyttaeren tapoja.

Koti minun toivoi kuolleheksi,

Piha pitkin maanneheksi,

Maja maan myoeneheksi,

Kartano kaonneheksi.

Soisit mun kylaenki naiset,

Soisit naiset naapurini,

Sorkkihin sotahevosten,

Miesten vaino varpahisin,

Sortuvan minun sotahan

Alla vainon vaipuvani.

Vaan et suo sula Jumala,

Et salli vakainen luoja,

Poikoa ison poluilta,

Lasta vanhemman la'ulta.

Itse tieaet suuri luoja,

Arvoat jalo Jumala:

Et silloin sikoa luonut,

Kalttokorvoa kohannut,

Kun loit miehen, loit luonnon,

Loit onnen luomallisen.

260. Usiassa yoetae ollut.

Moness' oon minaeki maannut,

Usiass' oon yoetae ollut,

Monen huoran huimenessa,

Monen lautan lattialla,

Monen porton polstarilla,

Monen keukosen keralla.

Jopa vaan minua vasten.

Vasten vaivaista minua,

Huorat hurstia kutoivat,

Lakanoita laittelivat,

Saunassa savun seassa,

Kylaen kylpihuonehissa.

Jopa vaan minua vasten,

Vasten vaivaista minua,

Nuo huorat huhuelivat,

Luoskut luikerrettelivat;

Jaeraeeli jaerven rannat,

Vavahteli vaaran rinnat,

Kun huorat huhuelivat,

Luoskut luikerroittelivat.

261. Jo on maattu marjaseni.

Oioi, oioi onneani;

Jo on maattu marjaseni,

Jo levaetty lintuseni!

Tietaeisinkoe, ken makasi,

Lempilintuni lepaesi;

Sen pitaeis matona maata,

Kulkia kulon-alaisna,

Kaeyae kaeaermehen jytyisnae,

Sisiliskona sivata.

Tietaeisinkoe, ken makasi,

Lempilintuni lepaesi;

Parempi haenen olisi,

Kun olisi maassa maannut,

Maassa mustina matoina,

Kirjavina kaeaermehinae,

Ilman maasta nousematta,

Pystyhyn kykenemaettae.

262. Anastettu armahani.

Enpae luullut luopuvani,

Uskonut eroavani,

Tuosta linkistae likasta,

Kaunokaisesta kanasta,

Punaisesta puolukasta,

Maalatusta mansikasta,

Jota vuotin vuotta kaksi,

Kohta kolmisen keseae.

Tuli tuo vieras ventolainen,

Kyyssyselkae kylkelaeinen,

Jok' otti minun omani,

Ja anasti armahani,

Maanitteli marjaseni,

Vaapukkaiseni varasti.

263. Pois tulee pojalle laehtoe.

Pois tulee pojalle laehtoe,

Pois pojan, ulos urohon,

Taestae kylmaestae kylaestae,

Katalasta Karjalasta,

Kun ei anna naiset naia,

Piiat leikkiae piteae,

Muorit voita syoeaekseni,

Emaennaet sianlihoa.

Voi taetae voitonta kyleae,

Pitaejaetae piimaetoentae;

Miten voivat voitta olla,

Kuten piimaettae pysyae,

Taessae kylmaessae kylaessae,

Katalassa Karjalassa!

264. Kuu taemae kave katovi.

En tieae poloinen poika,

En poika polon-alainen,

Taellae inhalla iaellae,

Puuttuvalla polveksella,

Minne vieaehaen minua,

Ja kunne kuletetahan,

Naeiltae pieniltae pihoilta,

Ison luomilta eloilta.

Kun taemae kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,

Ilo ilmalta katovi,

Laulu maalta lankiavi,

Jaeaepi emoni itkemaehaen,

Ikaevoeimaehaen isoni,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Kun taemae kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,

Tok ei naura kaikki naiset,

Eikae muoriset muhaja,

Ei ne neitoset ilotse,

Kassapaeaet ei kalkettele,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Kun taemae kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,

Saapi lintuset levaetae,

Pyyhyiset pyhaen piteae,

Oravaiset olla jouten,

Jouten kaerppaeset kaevellae,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Kun taemae kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,

Jaeaepi maat matojen syoeae,

Lehot ilvesten levaetae,

Pellot peurain piehtaroia,

Ahot hanhien asua,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

265. Soria sotainen tauti.

Suku suuresti surevi,

Laji kaikki kaihoavi,

Heimokunta hellehtivi,

Saavani minun sotahan,

Tykin suuren suun etehen,

Rautakirnujen kitahan;

Sortuvan sotatiloilla,

Vainoteillae vaipuvani.

Vaan elae sure sukuni,

Kaihoa lajini kaunis;

Enmae silloin suohon sorru,

Enkae kaau kankahalle,

Kun minae sotahan kuolen,

Kaaun miekan kalskehesen.

Soria on sotainen tauti,

Soria sotahan kuolla,

Hemme miekan helskehesen:

Aekin poika pois tulevi,

Potematta pois menevi,

Laihtumatta lankiavi.

266. Tietaemaetoen kuolo.

Ei tieae tekijae vaimo,

Ei katala kantajani,

Missae liikkuvi lihansa,

Vierevi oma verensae:

Maallako tahi merellae,

Meren suurella selaellae,

Ruotsin ruokorantasilla,

Saksan salmien perillae;

Polttiko turulla tulta,

Alla vallin valkiata,

Vai kaevi kaepymaekeae,

Vaelsi varvikkosaloa.

Kaikki kuoli mun sukuni,

Kaikki kuoli kunnialla;

Mie vaan kuolen ouoin surmin,

Ouoin surmin, liioin tauin.

Miepae vierraehaen vetehen,

Putoan punajokehen,

Vai kuolen kylaen kujille,

Koirien kotisioille,

Variksien vainioille.

Sitte kurjan kuoltuani,

Katalan kaottuani,

Linnut syoepi mun lihani,

Varikset varin vereni,

Luuni luovat rauniolle,

Kantavat meren karille;

Noita tuuli turjuttavi,

Ahavainen liekuttavi,

Saapi saaren rantaselle,

Kivikolle kirjavalle.

267. Ikaevae tuletteleksen.

Voi minae poloinen poika,

Voi poika polon-alainen;

Voipa kurja kulkuani,

Vaivainen vaellustani,

Naeillae mailla vierahilla,

Aekki ouoilla ovilla!

Ikaevae minun tulevi,

Ikaevae tuletteleksen,

Oman maani mansikoita,

Oman vaaran vaapukoita,

Oman Suomen sorsasia,

Oman linnan lintusia,

Oman niemen neitosia,

Oman kaupungin kanoja.

Ouoksi olen katsottu,

Outopa minae olenki,

Outo ouoilla tiloilla,

Vieras mailla vierahilla.

Outona olen tuvissa,

Outona ovissa astun;

Ei kuka sanan sanoisi,

Antais' armahan sanasen,

Naeillae mailla vierahilla,

Aekki ouoilla ovilla.

268. Liuoin soita, liuoin maita.

Kuinkas muilla miekkoisilla,

Kuinkas kurjalla minulla?--

Kohalten on muilla korjat,

Minun vaeaeraelten vaehaesen.

Oisi mulla, kun on muilla,

Kun oisin ison kotona;

Oispa korjani kohalten,

Reki tervainen teloilla,

Aisat koivuiset kolottu,

Vaeaetty vemmel vaahterinen.

Enkae tieae mie poloinen,

Mikae vei minulta mielen,

Kun laeksin ison ko'ista,

Vierin veikkoni pihoilta.

Sukset voijin voitimella,

Liukomet sian lihalla,

Liuoin soita, liuoin maita,

Liuoin synkkiae saloja,

Heitin suuret maat maoille,

Isot nurmet ilveksille,

Oravaisten aiat juosta

Pihat kaerppien kaevellae.

IV. Miesten lauluja.

269. Kulle tyoelle tempoamma.

Me yhen emosen lapset,

Yhen kantamat kaposen,

Yhen sotkan suorittamat,

Yhen peiposen pesemaet,

Yhen hanhen hautelemat,

Yhen varpusen valamat,

Kulle nyt tyoelle tempoamma,

Kulle viitsimmae viralle?--

Lyoeme'koe remun rekehen,

Virsivaenkaeraen vaekehen,

Sovitellen sormiamme,

Kanteleitamme katsellen,

Laskien kaeen kaetehen,

Ha'an toisehen haka'an,

Lauloaksemma hyviae,

Parahia pannaksemma,

Kuulla noien kultasien,

Tietae mielitehtosien,

Nuorisossa nousevassa,

Kansassa kasuavassa.

270. Joko laululle laehemmae.

Hoi velinen veitoseni,

Suullinen sanalliseni,

Kieli-kasvin-kumpalini,

Kuulestamma, kun sanelen:

Harvoin on hanhet suutasuksen,

Sisarukset silmaetysten,

Harvoin veiot vieretysten,

Emon lapset laiatusten,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Niin joko laululle laehemmae,

Toeille virtten tyoentelemmae,

Yhtehen yhyttyaemme,

Kahta'alta kaeytyaemme;

Laulaen sanat paremmat,

Virret soittaen somemmat.

Laehtiessae laulamahan,

Saahessa sanelemahan,

Istumma ilokivelle,

Laulupaaelle panemma,

Kiven kirjavan selaelle,

Paaen paksun pallialle.

Suitamme sovittelemma,

Saeveltaemme saeaetelemmae,

Keritaemmae paeaen keraeltae,

Saamma solmun sommelolta,

Iskemmae kaeen kaetehen,

Sormet sormien lomahan,

Lauloaksemma hyviae,

Parahia pannaksemma,

Hyvaen iltamme iloksi,

Paeivaen kuulun kunniaksi,

Tahi aamun armahaksi,

Huomenkuuromme kuluksi.

271. Mitae laulamma lajia.

Vielaepae veljekset elaemmae,

Veikot virsiae veaemmae,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Oi veio sulosanainen,

Sulosuinen aeitin poika,

Kuules kuin sanon sinulle,

Kuin nyt kuitenki puhelen:

Laekkaemaestae laulamahan,

Saakama sanelemahan,--

Suu sinulla, suu minulla,

Kieli kemppi kummallaki!

Oi veio sulosanainen,

Sulosuinen aeitin poika,

Tuota nyt kysyn sinulta,

Tuota unnalta utelen:

Mitae laulamma lajia,

Kuta syytae syyaetaemmae--

Tuotako vuotta voimatonta,

Pahoa palokesyttae,

Joka poltti paljo maita,

Paljo maita, paljo soita?--

Noita laulan, joita tieaen,

Joita tieaen ja tajuan,

Joita ennen eukko neuoi,

Oma vanhempi opetti,

Maitopartana pahaisna,

Piimaesuuna pikkaraisna.

272. Laula, laula veitoseni.

Laula, laula veitoseni,

Kuku, kuku kultaseni;

Anna aikasi ilohon,

Aeaeni laske laulamahan!

Ota kaunis kantelesi

Soitto kultainen kuleta,

Kielet soppehen sovita,

Kaeaennae sormet soittamahan,

Jotta kuuluisi kujilla,

Kajahtaisi kankahilla,

Sekae soitto, jotta laulu,

Jotta ainoinen ilosi--

Kuuluisi kyliae myoeten,

Kajahtaisi kaikin paikoin,

Savossa soria soitto,

Ilo kaunis Karjalassa!

273. En joua laulamahan.

Lauloin ennen, lauloin eilen,

Laulaisin taenaeki paeaenae

Viel' on virttae tieossani,

Saatavillani sanoja;

Virttae toista tuulet toisi,

Meren aaltoset ajaisi,

Linnut liittaeisi sanoja,

Puien latvat lausehia.

Vaan en joua laulamahan

Kesaeisiltae kiirehiltae,

Heliaeltae hein'ajalta,

Kalakuulta kaunihilta;

Lohi kultainen kutevi,

Kala kaunis karkajavi,

Minun lapsen laulellessa,

Paeivaet suotta soitellessa.

274. Soisin paeivaet soitettavan.

Soisin paeivaet soitettavan,

Illat tehtaevaen iloa;

Soitteleisin mieki kurja,

Itseki ilotteleisin,

Vaan ei soita suuni kurjan,

Eikae aeaeneni ilotse.

Miks' ei soita suuni kurjan,

Eikae aeaeneni ilotse?--

Siks' ei soita suuni kurjan,

Siks' ei aeaeneni ilotse,

Kun olen vaimalan valama,

Kurjalan kuvaelema;

En oo laulajan lajia,

Enkae tietaejaen teraestae.

Enkae tuota tunne'kana,

Tieae'kaenae, tunne'kana,

Mistae laulun laitteleisin,

Kusta keksisin runosen--

Akanko vanhan vakkasesta,

Ukon uuen lippahasta.

Laulaisin minae vakoista,

Lippahista liirettaeisin,

Kun oisi vakoissa voita,

Lippahaisissa lihoja.

Saisin laulun lampahista,

Kiinnittaeisin kirvehistae,

Vaan on laihat lampahani,

Tuiki tylsaet kirveheni.

Miks' on laihat lampahani,

Sekae tylsaet kirveheni?--

Siks' on laihat lampahani,

Kun on noiat naapurissa;

Siksi tylsaet kirveheni,

Kun on seppaeni sokia--

Sinnespae sepaet sokiat,

Kunnes viinoa vaehaesen.

Tuo pulli puhasta vettae,

Kuppi kullan karvallista;

Ehkae suu toen sanoisi,

Eli leuat leikin loeisi,

Hampahat lujan puhuisi,

Kieli keito kelpottaisi.

275. Suu ei laula suuruksitta.

Elae miestae jouten juota,

Laita miestae laulamahan;

Harvoin yhtehen yhymmae,

Harvoin toinen toisihimme,

Naeillae raukoilla rajoilla,

Poloisilla pohjanmailla.

Tuo sarkka sanansepaelle,

Laita tuoppi laulajalle;

Suu ei laula suuruksitta,

Rinta ei rasvatta rimaja.

Kunpa tuoppini tulisi,

Kannuni karetteleisi,

Lauleleisin, taiteleisin,

Helaejaeisin, heitteleisin;

Kun ei tuoppi tulle'kana,

Pikarini pistaeyne,

Vien on virteni viluhun,

Tatehesen tanhualle,

Josta tunkio tulevi,

Pellon hoeystoe hoemmoettaevi.

276. Kunpa palkka pantaisi.

Lauloa minae lupasin,

Lauloa iloista virttae,

Virttae veisata suloista,

Kaunistaki kaikotella.

Laulaisinki, taitaisinki,

Kun olutta tuota'isi,

Pikarin pieltae'isi,

Sarkoin saatatelta'isi,

Kun tuotais' olutta tuoppi,

Toinen taaria parasta,

Voita, leipeae lisaeksi,

Kanssa tuoresta kaloa;

Tahi kun palkka pantaisi,

Talari taritta'isi,

Talari joka sanalta,

Tolppa toiselta sanalta,

Loutu kielen kaeaennynnaeltae,

Kaksi kaikelta peliltae--

Laki laulun lankiavi,

Runon kulkku kuivettuvi,

Rahatonta laulamista,

Kullatonta kukkumista.

277. Siitae sinne tie menevi.

Laulun tieaen, ehk' en laula,

Oksat karsin, tien osotin,

Nuorisolle nousevalle,

Kansalle kasuavalle.

Siitae sinne tie menevi,

Rata uusi urkenevi,

Paremmille laulajille,

Taitavammille runoille,

Nuorisossa nousevassa,

Kansassa kasuavassa.

278. Noita laulan, joita talan.

Minae mies vaehaevaekinen,

Uros heikkohengellinen,

En ole iso iaeltae,

Vahva varren kasvannolta;

Vaan kuitenki, kaikitenki,

Jos ei muut lihavat laula,

Verevaemmaet vierettele,

Niin mae laulan laiha poika,

Kuiva poika kuikuttelen,

Laulan laihoilta lihoilta,

Kupehilta kuuttomilta,

Taemaen iltasen iloksi,

Taemaen paeivaen paeaetteheksi.

Noita laulan, joita taian,

Ennen kuultuja kujerran,

Ennen saatuja sanoja,

Opituita ongelmoita,

Taaton saamia sanoja,

Vanhemman varustamia.

Niit' ennen isoni neuoi,

Oma vanhempi opetti,

Kahen tietae kaeyessaemme,

Kolmin kolkutellessamme.

Ei sanat salahan joua,

Eikae luottehet lovehen,

Mahti ei mene maan rakohon,

Vaikka mahtajat menevaet.

Tuo oli laulaja ikuinen,

Virren porras polvuhinen,

Tuop' on vanha Waeinaemoeinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

Kolmas lieto Lemminkaeinen,

Seki kaunis Kaukomieli,

Pohjan neiti neljaentenae,

Pohjan neiti, Pohjan akka,

Viies Antero Wipunen,

Se kuues Kaleva vanha.

Viel' oli nuori Joukahainen,

Vielae muitaki monia,

Joit' ennen isoni lauloi,

Oma vanhempi opetti.

Onko niin elikkae toisin,

Eli muite jomminkummin?--

Sampo ei puuttunut sanoja,

Eikae Louhi luottehia;

Sampo vanhani sanoilla,

Lahoi Louhi luottehilla,

Virsillae Wipunen kuoli,

Leikin lyoeen Lemminkaeinen.

279. Lapset taessae laulelevat.

Ei ole taessae ennen ollut,

Eikae varsin vasta liene,

Laaullista laulajata,

Kunnollista kukkujata;

Ei ole kuultu, eikae naehty,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Parempata laulajata,

Tarkempata taitajata.

Lapset taessae laulelavat,

Suukurjat kujertelevat,

Suusta kun sulan kynaestae,

Paeaestae kun paerehen paeaestae.

Lapset taessae laulelevat,

Suitansa sovittelevat,

Niinkun kahta kannikkoa,

Kolmia kovasimia.

Lapset taessae laulelevat,

Saeveltaensae saeaetelevaet,

Oven suussa, pankon paeaessae,

Kolmen koukun kaeaentimellae.

Ei ole lasten laululoista,

Kurjien kujertamista;

Valehia lasten laulut,

Tyhjiae tytaerten virret.

Itse laehtenen runoille,

Laikahtanen laulamahan,

Aukasen sanaisen arkun,

Virsilippahan viritaen,

Poikkipuolin polvilleni;

Enkae viitsi viisastella,

Sanon tarkkoja tosia,

Joit' ei laula kaikki lapset,

Ymmaerrae yhet urohot,

Eikae pojat puolinkana,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana.

Kun aika tosin tulevi,

Paeivae liitolle lipuvi,

Kaeaennaen vaeaerin vaatteheni,

Murrin turkkini muserran,

Laulelen Lapin sanoja,

Wiron virsiae vetelen;

Mie olen uinut umpilammit,

Koirankieliset kokenut,

Viipynyt Lapin livuilla,

Kotapoikien poluilla.

280. Omat on virret oppimani.

Ei ole seppae sen parempi,

Eikae tarkempi takoja,

Jos syntyi sysikeolla,

Kasvoi hiilikankahalla.

En ole opissa ollut,

Kaeynyt mailla mahtavien,

Samonnut Lapin saloja,

Souellut Wiron vesiae;

Omat on virret oppimani,

Omat saamani sanaset,

Tiepuolista tempomani,

Risukoista riipomani,

Pajukoista poimimani,

Vesoista vetelemaeni,

Kanarvoista katkomani,

Paeaestae heinaen hieromani.

Kun olin piennae paimenessa,

Lassa karjan kaitsijana,

Metisillae maettaehillae,

Kultaisilla kunnahilla,

Kirjavaisilla kivillae,

Paistavilla paateroilla;

Tuuli toi sata sanoa,

Tuhat ilma tuuvitteli,

Virret aaltona ajeli,

Laulut laeikkyi lainehina.

Ne minae keraelle kaeaerin,

Sykkyraelle syylaettelin,

Panin aitan parven paeaehaen,

Kukkarohon kultaisehen,

Rasiahan rautaisehen,

Vaskisehen vakkasehen.

281. Tuonko virteni vilusta.

Pohjolainen pitkae poika,

Lappalainen lieto poika,

Veti virsiae reellae,

Saanilla sanoja saatti.

Kilahti jalas kivehen,

Saani meiaen salvomehen,

Siitae sain sanoja aeiaen,

Koko kuorman lausehia;

Toisin ne taehaen tupahan,

Kantaisin katoksen alle,

Rautaisen rahin nenaehaen,

Petaejaeisen pienan paeaehaen,

Kunp' on taeytyisi tupoa,

Lainattaisi lattiata.

Kun ei taeytyne tupoa,

Lainattane lattiata,

Puran saanini salolle,

Virret viehkoille jakelen.

"Taeytyvi taetae tupoa,

Lainatahan lattiata,

Tuoa virtesi vilusta,

Saaha laulut pakkasesta."

Suuri kiitos, kostjumala,

Hyvaen luvan saatuani!

Tokko paeaesen poeyaen paeaehaen,

Kelpoan vaeen kes'elle,

Otetaan oluen luoksi,

Viinan luoksi lasketahan?

Kun en paeaesse poeyaen paeaehaen,

Kelvanne vaeen kes'elle,

Otettane olven luoksi,

Luoksi viinan laskettane,

Orsi juokohon oluen,

Lakehinen lappakohon,

Leppaeisestae lekkeristae,

Tapin tammisen takoa!

"Miks' et paeaese poeyaen paeaehaen,

Kelpoa vaeen kes'elle,

Oteta oluen luoksi,

Luoksi viinan laskettaisi;

Tuoppi tuoahan olutta,

Kaksi mettae kannetahan,

Voita pannahan varalle,

Voita viisi leiviskaetae,

Voita viisi, kuuta kuusi,

Seitsemaen sianlihoa."

Suuri kiitos, kostjumala,

Saatua lupasanoman!

Joko nyt ryhtyisin runoille,

Laikahtaisin laulamahan?

Piae pihti valkiata,

Jotta lauloa naekisin;

Lauloa luku tulevi,

Suuni soia tahtelevi.

Lauloa laki lupasi,

Hyvaet herrat heikotella,

Lauloa hyvaetki virret,

Virret kelpo keikutella.

Ruo'ilta rukehisilta,

Oluilta otraisilta.

282. Kaksi laulajata.

Laekkaen langot laulamahan,

Heimokset helaejaemaehaen,

Sukuvirttae suoltamahan,

Lajivirttae laulamahan,

Taemaen iltamme iloksi,

Paeivaen kuulun kunniaksi!

En ole runon sukua,

Enkae laulajan lajia,

En ole tietaejaen tekemae,

Enkae lapsi Lappalaisen;

Vaan kuitenki, kaikitenki,

Jos laehenki laulamahan,

Hyvaen toiseni keralla,

Parempaisen kumpalini.

Laulaisinki, taitaisinki,

Vaan en tunne eellae kaeyae,

Ennen kaeymaetoen e'ellae,

Ennen maan matelematon;

Sinae synnyit yoetae ennen,

Minae paeiveae jaelestae,

Sinae kengaessae kepasit,

Minae virsussa vitelin.

Laulaisinki, taitaisinki,

Hyvaen toiseni keralla,

Laulaisin minae kotona,

Vaan en kehtoa kylaessae;

Kylaen naiset nauranevat,

Piiat pilkan pistaenevaet,

Vienevaet Wiron vioiksi,

Savon suuriksi sanoiksi.

Mitae huolit huntupaeistae,

Piaet piioista lukua;

Josp' on naiset nauranevat,

Piiat pilkan pistaenevaet,

Kyllae kostan naisten naurut,

Soppityrskyt tyttaerien--

Navan all' on naisten nauru,

Helmoissa tytaerten herja.

Laulaisinpa, taitaisinpa,

Kellittaeisin, kehtoaisin,

Kun emaennaet voita toisi,

Isaennaet sianlihoa,

Pojat tuoresta kaloa,

Piiat pikkuisen olutta;

Sill' ei suu sulotta soita,

Kulkku kuitta kukkuele,

Kieli keitinpiirasitta,

Mieli mustitta mesittae.

Saisin kuuta kulkulleni,

Mettae kieleni nenaehaen,

Sitte laulanta kaevisi,

Ilonteentae kelpoaisi,

Sanat suussani sulaisi,

Ikenillaeni itaeisi,

Puhe'et putoeleisi,

Kielelleni kerkiaeisi,

Hampahilleni hajoisi,

Leviaeisi leuoilleni,

Niinkun hiilet hinkalossa,

Kekaelehet kiukoassa.

283. Kilvan laulajat.

Kuuntele taetae runoa,

Taehystele laulajata;

Se on kumma kuulijanki,

Ime ilmanki olijan!

Kun mae laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan rauniot rahoiksi,

Kivet pienet penningiksi,

Suuret vuoret voipytyiksi,

Kalliot kananmuniksi.

Kun ma laululle las'eme

Virrentyoelle tyoenteleme,

Lehot laulan leipaemaiksi,

Ahovieret vehnaemaiksi,

Maeet maemmikakkoroiksi,

Pienet vaarat piirasiksi.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan suoloiksi someret,

Meren mullat maltahiksi,

Meren ruovot ruokapuiksi,

Ve'en kaislat kaalimaiksi.

Kun ma laululle las'eme,

Virren tyoelle tyoenteleme,

Laulan mae meret mesiksi,

Meren hiekat hernehiksi,

Meren kivet kiiltaeviksi,

Meren kaislat kaunihiksi.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan tyrskyt tyyntymaehaen,

Meren vaahet vaipumahan;

Tyrskyt laulan tyynysiksi,

Meren vaahet vaippasiksi.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan aallot ahveniksi,

Vaahtipaeaet valaskaloiksi,

Siioiksi meren siveret,

Meren luotoset lohiksi.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan tuopit tuolta maalta,

Kannut mailta kaukaisilta,

Puolehen punaisen poeyaen,

Paeaehaen pitkaen pintalauan.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan tuoppihin olutta,

Kaikki kannut mettae taeynnae,

Kupit kukkurakuvulle,

Va'it varpalaitehille.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan ma tytoelle tyynyn,

Isaennaelle ilvesturkin,

Emaennaelle verkaviitan,

Pojalle punaisen liivin.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan lammit lattialle,

Lampihin siniset sotkat,

Kulmat kulta, paeaet hopia,

Kaikki varpahat vas'esta.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Laulan lammit lattialta,

Sorsat soille, telkaet teille,

Joutsenet jokien suille,

Allit aian seipaehille.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Kivet laikkui lainehilla,

Someret vesillae souti,

Paaet paukkui kankahilla,

Kalliot kaheksi lenti.

Kun ma laululle las'eme,

Virrentyoelle tyoenteleme,

Hiietki hikoelevat,

Jumalatki laempiaevaet,

Taemaen lapsen laulaessa,

Kurjan kukkuellessani.

Kut' en kuulle laulajaksi,

Enkae tienne tietaejaeksi,

Sen minae siaksi laulan,

Muutan mullan tuhnijaksi.

Mitae sae sanelet raukka,

Kuta untelo utelet!

Jos tahon tasoille panna,

Viitsin verroille veteae,

Tyvin laulan tyhvaen kuusen,

Latvoin laikkapaeaen petaejaen,

Sinun kurja kulkkuhusi,

Herja henkireikaehaesi,

Ettei kulkkusi kumaja,

Henkireikaesi helaejae.

Laulan laulajat parahat

Pahimmiksi laulajoksi,

Kivet suuhun syrjin syoestaen,

Paaet lappehin lapelen,

Parahille laulajille,

Taitavimmille runoille;

Kivikintahat kaetehen,

Kiviharkko hartioille,

Kivilakki paeaelaelle,

Jalkahan kiviset kengaet.

284. Ml meiaet ko'olle saattoi.

Kaikki kannettu naekevi,

Syntynyt sylin pitaevi,

Emontuoma tunnustavi,

Kuoleva koettelevi;

Mi se nyt meiaetki laehetti,

Kuletteli kuulut miehet,

Mi meiaet ko'olle saattoi,

Ku on tuonunna tukulle,

Juomahan yhen pikarin,

Yhen kannun kaatamahan,

Yhet laulut laulamahan,

Sanat kielin kertomahan.

285. Mist' on viina synnytetty.

Mist' on viina synnytetty,

Juoma kaunis kasvatettu,

Jok' on joukossa ilona,

Ravintona rahva'assa;

Joka miehet miellyttaevi,

Ihmiset ilahuttavi,

Saapi naiset naurusuulle,

Miekkoiset hyville mielin?

Tuost' on viina synnytetty,

Juoma kaunis kasvatettu,

Okahista nuoren otran,

Ripsistae vihannan viljan.

Juokse viina, jouvu viina,

Rallata rahan-alainen,

Kulkkuhuni kurjan miehen,

Suuhun untelon urohon;

Jott' oisin joukossa iloinen,

Rahva'assa rattohinen,

Aina seuroissa suloinen,

Miesluvussa mieluhinen!

286. Miks' et pysty miehen paeaehaen.

Lauloa minae lupasin,

Humalahan tultuani,

Olvehen osattuani,

Ilopaeaehaen paeaestyaeni.

Humala Remusen poika,

Miks' et pysty miehen paeaehaen,

Miehen kulmille kahoa,

Miestae raivohon rakenna!

Etkoe muista muinaistasi,

Entistae elaemaetaesi?--

Suun kautta menit maha'an,

Kautta kielen kulkkuhuni,

Tuosta korvihin kohosit,

Sekae otsahan osasit,

Paeaesit siitae paeaelakehen,

Nostit kullat kulmilleni,

Hopiaiset helmoilleni,

Vasket varpahaisilleni.

287. Hoi on, hoi on huolta paljo.

Hoi on, hoi on huolta paljo,

Tekemaett' on tyoetae paljo,

Paljo juomatta olutta,

Paljo saamatta rahoa!

Anna luoja, suo Jumala,

Anna rauniot rahaksi,

Kivet pienet penningiksi;

Oluessa tuopin olla,

Maljan maiossa mahia,

Juoani joka oluen,

Joka kannun kallistella!

Vaan en tieae tihmallani,

Tunne tuota tuhmallani,

Taellae inhalla iaellae,

Katovalla kannikalla,

Raha on Kurstin kukkarossa,

Olut Kirstin kellarissa;

Ei ole niinkun muuna paeaenae,

Parempana paeivaenaeni,

Meit' oli miehiae jaloja,

Moni poika ja pohatta,

Me joimma joka kapakan,

Joka kannun kallistimma,

Joka pullon pullistimma,

Lekkerinki leilatimma,

Saimma kuhmut kulmillemme,

Sinimarjat silmillemme.

288. Nyt on kaikki kallistunna.

Kun olin miessae nuorempana,

Hersyin heinaenkarvaisena,

Silloin kelpasi kestin kaeyae,

Kestin kaeyae ja kisata;

Lysti oli syoeae, lysti juoa,

Lysti leikkiae piteae,

Markan maksoi mallaskappa,

Killingin humalanaula.

Nyt ne on kaikki kallistunna,

Elo entinen haevinnae,

Nyt on kukkaro kulunna,

Rahat saaut rauennunna.

289. Laulan taskuni tavoilta.

Kesaen vuotin kekriaeni,

Talven talkkunaisiani,

Sykysyn olosiani;

Toivoin vuoeksi tulevan,

Se tuli yheksi yoeksi,

Vielae puoleksi sitaei.

En laula talon tavoilta,

Kuku poeyaen kunnialta,

Laulan taskuni tavoilta,

Kukkaroni kunnialta.

Laulan ma lyhyen virren,

Tihiaemmin tilkutamma;

Ryyppeaen vajoisen ryypyn,

Pitemmaeltae piisoavi.

Kunp' ei kukkaro kuluisi,

Rahataskut taas menisi;

Joisin ma joka oluen,

Joka viinan vierettaeisin,

Pitaeisin joka pikarin,

Joka kannun kaateleisin.

290. Sikuna minun seotti.

Tuuvitti emo minua,

Vaapotteli vanhempani,

Tuuvitteli turviksensa,

Varoiksensa vaapotteli.

Hyv' oli minun eleae,

Hyvaen vanhemman varassa;

Oisi mulla onni ollut,

Etu muutenki eleae,

Vaan ma jouvuin juomariksi,

Ratkesin kylaeratiksi,

Sikuna minun seotti,

Savuviina siksi saattoi.

Voi minae poloinen poika,

Voi poika polon-alainen,

Kun ma jouvuin juomariksi,

Ratkesin kylaeratiksi,

Joka pullon puistajaksi,

Joka kannun kaatajaksi,

Joka saerkaen saattajaksi,

Pikarin pitelijaeksi!

Ei pullot kylaeltae puutu,

Juomakannut ei kapene;

Paljo on pulloja kylaessae,

Taeynnae kannuja kapakat,

Sarkkoja satalukusin,

Pinosin pikariloita.

Vaan enmae suruinen liene,

Enkae huolella elaene;

Olkohon susi suruinen,

Metsaen hukka huolellinen--

Vielaekoe viinoa viruisi,

Putelista pulputinta,

Lekkeristae lerkutinta,

Tuoppikana, toinenkana,

Kannukana, kaksikana;

Lauleleisin kaikki paeivaet,

Kaiken yoetae huikkajaisin,

291. Selvaeksi tekeyminen.

Jopa tunsin tullessani,

Tiesin tiepotellessani,

Taemaen koitosen kotihin,

Taemaen talon tanhuille--

Tunsin saavani hyvihin,

Ja jaloihin joutuvani:

Kolm' oli aittoa maeellae:

Ison aitta kultaharja,

Pojan aitta hopiaharja,

Veljenpojan vaskiharja.

Tunsin saavani tupihin,

Joutuvani juominkihin,

Kun tuli oluen tuohku,

Viinan karsu kartanolle.

Hyv' on sain taehaen salihin,

Jouvuin naeihin juominkihin;

Juon mae paeivaen, juon mae kaksi,

Paeaesen kohta kohmelohon,

Selviaen mae siitae jaelle.

Niin olen sitte selvae miesi.

292. Oluetta ei ollenkana.

Tanssin ennen, taisin ennen,

Keikuin ennen, kestin ennen;

Tanssisin taenaeki paeaenae,

Ilotsisin kaiken illan,

Vaan ei jaksa jalka nosta,

Perae penkistae yletae,

Oluetta ei ollenkana,

Viinatta vaeheaekaenae.

Kunp' olutta tuotahisi,

Viinoa ve'ettaehisi,

Ehkae jalka jaksaisiki,

Saisin penkiltae peraeni.

293. Enmae lurjus liene'kaenae.

Elae luule lurjukseksi,

Katso karjan paimeneksi,

Enmae lurjus liene'kaenae,

En katala karjan paimen;

Mie olen opissa ollut,

Seisonut sepon pajassa;

Sepaen pihtiae piellyt,

Sepaen vartta valkotellut,

Syoenyt tynnyrin sysiae,

Nelikoen teraestae niellyt,

Syli syttae hartioilla,

Vaaksa vaahtia otsassa.

Arveli akat minua,

Naiset tuhmat tunnusteli,

Silloiksi likasioilla,

Soilla sotkuportahiksi;

Vaan vielae taetae nykyae,

Kun taemae porras ponnistaksen,

Vanha kanto karmistaksen,

Likasilta likahaksen,

Niin on kumma kuulijanki,

Ime ilmanki olijan.

294. Sanotahan, soimatahan.

Sanotahan, soimatahan,

Syoemaeriksi, juomariksi;

Sanotaan minun poloisen

Syoevaeni kylaen sikoja

Tallukoita tappavani,

Vasikoita vainovani,

Karitsoita kaatavani.

Syoekoehoen susi sikoja,

Tallukoita tappakohon,

Vasikoita vainokohon,

Karitsoita kaatakohon;

Minae leipeae letustan,

Juon olutta oivallista,

Konsa pistaen piirahaita,

Konsa kaalia kaverran.

295. En minae kysy kylaestae.

Jos kylae jotain puhuvi,

Naapuri naputtelevi,

Varahaisin valvomilla,

Aikasin alottamilla;

En minae kysy kylaestae,

Tee tiliae naapurista.

Soisit mun kylaeni naiset,

Soisit naiset naapurini,

Silloiksi likasioille,

Paikoiksi pahoille maille;

Vaan ei luonunna Jumala,

Isaen lasta luomatonta,

Poikoa isaen periltae,

Lasta vanhemman jaeleltae.

296. Laulan ilman lainehilta.

Kuka kuuli laulavan,

Luul' olutta juoneheni,

Taaria tavanneheni,

Humalassa huutavani,

Viinassa viheltaevaeni.

En huua humalan kautta,

Kautta viinan vierettele,

Huuan mie humalattaki,

Ja vihellaen viinattaki;

Laulan ilman lainehilta,

Vetoselta vierettelen,

Jott' on iltani kuluisi,

Aamuni ali menisi,

Huopeneisi huomeneni.

297. Laulan hoikka huolissani.

Kuuluvi kylae sanovan,

Kylaekunta kuunteleva,

Minun laihan laulavani,

Minun hoikan huutavani,

Laulavan iloista virttae,

Remullista riehkoavan.

Ja moni minun sanovi,

Usia ajattelevi,

Laulavan olven halulla,

Tahi taarin tarpehella.

En laula iloista virttae,

Remullista riehkaele,

Enkae myoes olven himossa,

Enkae taarin tarpehessa;

Laulan hoikka huolissani,

Ikaevissaeni ilotsen,

Murajan murehissani,

Panen pakkopaeivissaeni.

Luotu on lintu lentaemaehaen,

Humalainen huutamahan,

Viinainen viheltaemaen,

Huolellinen laulamahan.

298. Muut ja minae.

Muut istui ilotsemahan,

Painuvat pajahtamahan;

Minae istun itkemaehaen,

Ja painun pahalle mielen.

Ilossahan muut elaevaet,

Leikkissaehaen leikamoivat;

Minae hoikka huolissani,

Palo pakkopaeivissaeni.

Muill' on taessae mustat kengaet,

Saappahat somannaekoeiset;

Minae virsussa vitistaen,

Tuohikengaessae kitistaen.

Muill' on kauhtanat komiat,

Sinertaevaet silkkiviitat;

Mull' on nuttu nukkavieru,

Takki tappurannaekoeinen.

Muill' on pitkaet piipunvarret,

Kopat kopran taeytehiset;

Minae tynkyllae typytaen,

Nahkavarrella naputan.

Muut syoevaet murukaloja,

Ja juovat olutpunaista;

Minae kiiskiae kitustan,

Vesilientae lippielen.

299. Tiirin, liirin, tengan loeysin.

Tiirin, liirin, tengan loeysin,

Loeysin uuen, loeysin vanhan,

Vanhan annoin vaimostani,

Uuella orihin ostin,

Orihilla tamman vaihoin,

Tammalla talon asetin.

Kynnin kymmenen vakoa,

Kylvin kymmenen jyveae,

Sain siitae sata kekoa,

Tuhat riihtae tungettelin.

Pu'in riihen ripsuttelin,

Sain otria ololta,

Otrista oluen keitin;

Join ma jouluna olutta,

Sillae lauloin laskiaisna,

Viel' oli paeaessae paeaesiaeisnae.

Panin tamman valjahisin,

Ajoin kyytillae kylaessae;

Reki hiettona helisi,

Kapla koivuinen kalisi.

Tuli siitae paeivae toinen,

Paeivae toinen ja pahempi:

Tuli hiiri, joi oluen,

Tuli tauti, vaimon tappoi,

Tuli susi, soei hevosen,

Tuli poltti kartanoni;

Jaetti minun yksinaeni,

Niinkun poltetun petaejaen,

Tahi kun kuivan kuusen oksan,

Tahi karsitun katajan.

300. Sepae vasta kullan kulta.

Isae kulta, aeiti kulta,

Mies kulta, heponen kulta--

Korpin kulta kumpanenki.

Olut kulta, otra kulta,

Liha kulta, leipae kulta,

Ei ne vielae kullan kullat.

Se oli vasta kullan kulta,

Jok' oli kulta kumpalini,

Armas vaippani alainen,

Riski rintataarissani.

Vaan nyt kuoli kumpalini,

Vaipui vaippani alainen,

Riutui rintataarissani.

Sill' en nyt eneae tieae,

Miten olla, kuin eleae,

Miten olla mielevaenae,

Kuinka kuuluna asua;

Jos laehen Lapin lauille,

Kotapoikien poluille,

Eli vierraehaen Wirohon,

Haeilaehaen Haemehen maalle.

Jo vainen iaellae taellae,

Jo minusta mies menevi,

Kullan keittaejae kuluvi,

Rahan saaja raukenevi.

301. Hepo huono, akka tiine.

Vielaekoe veljekset elaevaet,

Veikot verkkoa kutovat,

Kaepyjaensae kaeaentelevaet,

Kalpimia katselevat!

Hoi on armas vaariseni!

Anna armas vaariseni,

Anna viinoa velaksi,

Viinoa pikarin verta,

Taehaen suurehen suruhun,

Apioihin mielaloihin!

"Mikae suurena suruna,

Apioina mielaloina?"

"Sepae suurena suruna,

Apioina mielaloina:

Hepo huono, akka tiine,

Itse mies vaehaevaekinen."

302. Jo nousen nokinen poika.

Kauan malkio makasin,

Viikon utra uinaelin,

Nokisilla nuotioilla,

Hiilisillae hiertimillae.

Jo nousen nokinen poika,

Nousen pois nokisioilta,

Syli syttae hartioilla,

Vaaksa varrella nokea;

Vaan en tuota tunne'kana,

Enkae arvoa esinnae,

Tien kunka otan etehen,

Juonen kunka juostakseni:

Oisko seppae seinaen alla,

Takoja tuvan takana,

Antaisin pajalle palkan,

Hinnan hiilihuonehelle,

Taottaisin uuen miekan,

Teraen pitkaen, paeaen lyhyen,

Laehteaekseni sotahan,

Kera tauin tappelohon,

Kun ei surma suorin tehnyt,

Tauti oikein osannut.

303. Luulin lumpehen pitaevaen.

Voi minae poloinen poika,

Voi poika polonalainen!

Luulin lumpehen pitaevaen,

Meren kaislan kannattavan;

Ei lumme pitaenytkaenae,

Meren kaisla ei kannattanna.

Loime raukka lumpehelle,

Lumme lumpsahti merehen;

Minae kaislalle kavahin,

Kaisla katkesi jaelestae.

Jo nyt kohta koitoisella,

Kohta koitopaeivaeisellae,

Yks' on tiehyt tietyssaeni,

Yksi matka mielessaeni:

Mennae pohjahan poloisen,

Alle aaltojen osata,

Alle selvien vesien,

Paeaelle mustien murien,

Sisareksi siikasille,

Veikoksi ve'en kaloille.

304. Laehin Pietarin pihoille.

En tieae poloinen poika,

Poloisiksi paeivikseni,

Mitaepae minaeki mietin;

Kuta kurja toivottelin,

Kun laeksin kotoa koito,

Raukka rannoilta omilta,

Naeille Pietarin pihoille,

Ulitsoille uuen linnan;

Naisparan pahoille heitin,

Oman vaimon ostopaksi,

Heitin lapset itkemaehaen,

Pienoset pisartamahan.

Linnun lentaevaen naekevaet,

Kokkolinnun liitelevaen,

Naeiltae tuulilta tulevan,

Naeiltae ilmoin ennaettaevaen,

Niin kyselevaet kokolta:

"Oi sie kulta kokkoseni!

Etkoe tietaeisi sanoa,

Mitenkae iso elaevi,

Siellae Pietarin pihoilla,

Ulitsoilla uuen linnan?"

Ei kokko mitaenae tieae,

Ei se tunne tuhma lintu;

Kokko tiesi kuolleheksi,

Lintu liioin maanneheksi,

Ikaevihin kuolleheksi,

Itkuihin kaonneheksi.

305. Joko minua noiat noitui.

Ohoh milmani poloista,

Poloisella pohjanmaalla!

Joko minua noiat noitui,

Noiat noitui, naeit naekijaet,

Koki kolme Lappalaista,

Kolmella kotaporolla,

Kehuit keittovalkioilla,

Tuikutit tulisioilla,

Taellae tiellae kuolevaksi,

Matkalla masenevaksi,

Nuorena nukahtavaksi,

Verevaenae vierevaeksi,

Aivan apposen alasti,

Ilman vyoettae, vaattehitta!

Enkae tuota tuhma tunne,

Aekkioutonen aelyae,

Kussa kuoleman pitaevi,

Kussa kerran kellistellae;

Josp' on kuolen korven paeaehaen,

Kaaun kankahan nenaehaen,

Kuolen korppien kotihin,

Variksien vainiolle.

Kunpa kuolisin kotihin,

Rikoilleni riukeneisin,

Vaimot paeaetaeni pesisi,

Lakanoihin laitteleisi,

Sitte kerran kellot soisi,

Kirkon vasket vankahuisi;

Suku ei suuresti surisi,

Heimokunta hellehtisi.

Vaan kun kuolen korven paeaehaen,

Kaaun kankahan nenaehaen,

Saavat korpit kohtaloa,

Varikset varia verta,

Minun raukan raaoistani,

Kurjan kuolemaisistani,

Luuni luovat rauniolle,

Kantavat kivikarille;

Siinae siskot katselevat,

Veikot vierahat sanovat:

Korppipa tuolle koulun kantoi,

Harakkaiset hauan kaivoi.

306. Kuolema kovinta tyoetae.

Kurell' on kumia kulkku,

Kajavalla pitkae kaula;

Saisinko kurelta kulkun,

Kajavalta pitkaen kaulan,

Ruvetessani runoille,

Saahessa sanelemahan.

Laulanta runolla tyoetae,

Kukunta kesaekaeellae,

Painanta Sinettaerillae,

Kuonta Kankahattarilla.

Nainta nuorella iaellae,

Kuolema ikaelopulla.

Kuolema kovinta tyoetae,

Majanmuutto surkeinta;

Suru on juoa surman viina,

Katkera manalan kannu,

Katkera kahesti naia,

Kolmasti kosissa kaeyae--

Kalkinen kahesti naipi,

Kolmasti kovaosainen.

307. Kun kolotin koivun latvan.

Nuoret miehet naimattomat,

Vielae viinan juomattomat,

Ja kosissa kaeymaettoemaet!

Elkaete sinae ikaenae

Nouatelko naisen mieltae,

Naisen mieltae, kiurun kieltae,

Niinkun mie poloinen poika,

Nouattelin naisen mieltae--

Lihat ostin, leivaet ostin,

Kalat laitoin kaikenlaiset,

Ostin viljat Wiipurista,

Suolat Saksan kaupungista.

En sillae hyveae saanut,

En hyveae puolinkana,

Ulos potki uutimesta,

Saeaeret saengystae saeraehti.

Kun kolotin koivun latvan,

Jo likisti linnuksehen;

Kun kaersin katajan latvan,

Jo kumarsi kullaksehen;

Kun vielae panin pajuilla,

Jo kapusi kaunoksehen.

308. Kolm' on miehellae pahoa.

Koim' on miehellae pahoa,

Kolme miehen kuolemata:

Yks' on vuotava venonen,

Toinen heittioe heponen,

Kolmansi aekaeinen akka.

Kyllae mies pahasta paeaesi

Wenehestae vuotavasta,

Ilman armotta Jumalan,

Turvatta totisen luojan:

Wenehen tulessa poltti.

Vielae mies pahasta paeaesi

Heposesta heittioestae,

Ilman armotta Jumalan,

Turvatta totisen luojan:

Heposen susille syoetti.

Mutta kaitse kaunis Herra,

Varjele vakainen luoja,

Akasta aekisevaestae,

Vaimosta pahatavasta!

Ei paeaese pahasta siitae

Ilman armotta Jumalan,

Turvatta totisen luojan;

Ei taia tulehen luoa,

Saata ei syoetteae susille,

Kun ei surma suorin tehne,

Tappane Jumalan tauti.

309. Emon torat.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,

Vaikka maion maahan kaasin,

Lehmaet metsaehaen levitin.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,

Kun saerin pari patoa,

Poltin paitani pahaksi.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,

Kun tein kieron kehraevarren,

Vaeaeraen vaerttinaen rapasin.

Ei vielae emo torusi,

Kantajani kalkuttaisi,

Jos ma viikomman viruisin,

Kauan tyoettae kalkehtisin.

Ei vielae emo toruisi,

Kantajani kalkuttaisi,

Jos joisin hevosen varsan,

Kellokaulan kenkkeaeisin.

Vaan tuosta emo toruvi,

Kantajani kalkuttavi,

Toin tuhman tulen puhujan,

Pahan paian ompelijan.

Pahan paian ompelevi,

Paeaelle paeaermehet tekevi;

Kehnon rihman ketreaevi,

Paeiksi pellavat panevi.

310. Taeytyi runpuhun ruveta.

Viikon viivyin Wiipurissa,

Kauan suolakaupungissa;

Kun tulin omille maille,

Jo oli vietynae omani,

Naituna parahat piiat,

Valittuna valkeimmat,

Kirkkahimmat kihlattuna,

Soreimmat suorittuna,

Minulle herjat heitettynae,

Aivan kehnot annettuna,

Kierosilmaet kenkaettynae,

Vihaisimmat viskattuna.

Mitaes mun poloisen poian--

Taeytyi runpuhun ruveta,

Kaesin kaeyae taehtehille;

Saaha suolta suopetaejae,

Leppaepoekkeloe lehosta,

Tervaskanto kankahalta,

Kun en tammea tavannut,

Osannut omenapuuta.

311. Nain vihaisen, toin toraisen.

Voi minae poloinen poika,

Voi poika polonalainen,

Kun ma nain vihaisen vaimon,

Nain vihaisen, toin toraisen,

Valitsin veraejaen voerstin,

Aisan taitelman tapasin,

Saunan lautojen lamojan,

Penkin paeihen piehtaroijan;

Vihoissahan tyoen tekevi,

Ahmissaehaen aeiaen syoepi.

Noin kuulin emon sanovan,

Vaimon vanhan lausuvaksi:

"Miniae on minulle tuotu,

Koan kokka, saunan salpa,

Sylttysukka, kalttokenkae,

Penkin pestyn hierelijae,

Lattian ripottelija,

Tuvan uuen turmelija;

Toi toran pereheseni,

Surun saattoi leipaehaeni."

"Parempi olisi ollut,

Parempi ori polosen,

Tuoa Tuonetar tupahan,

Manatar taehaen majahan,

Kun tuoa toruja vaimo,

Saaha riski riitelijae."

"Ei ollut orihin syytae,

Ei vikoa liinaharjan;

Sen ori kotihin tuopi,

Liinaharja liuvuttavi,

Mi on pannahan pajuille,

Liitetaehaen liistehille."

312. Ei ole puuru ruunan syytae.

Voi mun puuru ruunaistani,

Kun ve'it vihaisen vaimon,

Toit tuhman tulen puhujan!

Mahoit silloin ruuna rukka,

Tahi vielae tamma parka,

Tuoa puita puiroasta,

Havuja havumetsaestae,

Vettae rannalta veteae,

Kun sa toit torujan vaimon,

Toit torujan, sait sanojan,

Ve'it riskin riitelijaen,

Ja varskin valehtelijan.--

Ei ole puuru ruunan syytae,

Ei vikoa tamma raiskan;

Sen ruuna kotihin tuopi,

Taluttavi tamma raiska,

Mi rekehen reuotahan

Korjahan kohotetahan.

313. Syrjin soei, selin makasi.

Ka'pas muien morsioita,

Kun on suuret ja soriat;

Minun on pieni pikkarainen,

Lakoharja hakkurainen.

Tuo tapana naisellani.

Omallani vaimollani:

Syrjin soei, selin makasi,

Selin kaikki tyoet tekevi.

Kun tuli ulkoa tupahan,

Tuhmasti tuli tupahan,

Muotoansa mullistellen,

Silmiaensae vaeaennitellen,

Kopra hapsia harasi,

Kaesi tuiski tukkiani.

Jos ma vasta vaimon saisin,

Saisin vaimon, ja paremman,

Kaesissaeni kanteleisin,

Sylissaeni syoetteleisin,

Vieressaeni istuttaisin,

Suuta suinki suikkajaisin.

314. Hauki syoepi sammakonki.

Oisi aikoa iaessae

Valitenki vaimo naia,

Tuten neiti tunnustella;

Mielellaensae mies tekevi,

Tahallansa naisen naipi,

Tuopi luoksensa torujan,

Rinnallensa riitelijaen,

Tasallensa tappelijan.

Hauki syoepi sammakonki,

Selaen suuren uituansa;

Mies naipi pahanki naisen,

Viikon ilman oltuansa.

315. Vanha sai valitun piian.

Voi minua mieskulua,

Kun en nainut naiskuluista,

Nainut nuorella iaellae,

Ottanut elon ajalla,

Ennen elon puuttumista,

Vaekeni vaehenemistae!--

Kaikkiahan mies katuvi,

Vaan ei nuorra naimistansa,

Lassa lapsen saamistansa,

Pienenae perehtimistae.

Nain ma vasta vanhoillani,

Otin onneni lopulla;

Vanha sai valitun piian,

Ilkiaen ikae kulunut.

316. Kun oisi vaimo vaihtamoina.

Minull' on nainen miekkoisella,

Toinen Vaaran Tuomahalla,

Kolmas Korpelan Matilla,

Neljaes vielae neityenae.

Kun oisi vaimo vaihtamoina,

Mustakulma muuttamoina,

Mie oisin miessae ensimmaeissae,

Vaimoloita vaihtamassa,

Mustapaeitae muuttamassa;

Parin haerkiae panisin,

Hiirenkarvaisen hevosen,

Vaimoloita vaihtaessa,

Mustapaeitae muuttaessa.

Eikae kuole kuppelohaentae,

Kaau vanha kampelmanni;

Saisin vasta naisen naia,

Vaimon valkian valita,

Ukon uuen tyttaeristae,

Akan nuoren neitosista.

317. Tulin turkka naineheksi.

Pahoin on tehnyt linnan pappi,

Maan pappi sitaei pahemmin,

Kun vihki Wirottarihin,

Tunki Turmiottarihin.

Kun olin ennen nuorra miessae,

Miessae nuorra, naimatonna,

Vielae viinan juomatonna,

Ja kosissa kaeymaetoennae;

Aian kolkat voita lypsi,

Kivoset muni munia,

Piti piikaset hyvaenae,

Vaimot paeaeni valkiana.

Tulin narri naineheksi,

Konna kaeyneeksi kosissa,

Kaelkae kaettae lyoeneheksi,

Kaltto kaupan tehneheksi,

En tullut elaeneheksi;

Nurin katsoi nurkkamuorit,

Vaeaerin vaeaertimorsiamet,

Ei oikein omat emaennaet.

318. Sivu kaeyvaet, kanta vaelkkyi.

Olin poika ollessani,

Paimenessa kaeyessaeni,

Osasin oluen juoa,

Tanssin kaeyae ja kisata,

Laskent ei piiat pilkan alle,

Eikae naiset naurun alle,

Moni katsoi muotohoni,

Varteheni valkotteli.

Nyt olen vanhannut varahin,

Tullut muita tuhmemmaksi;

Sill' ei katso neiet nuoret,

Neiet nuoret ja soriat--

Sivu kaev'vaet, kanta vaelkkyi,

Sivu astuit, maat aleni,

Selin seisoi, seinaet paistoi,

Selin istui, maat ilotsi.

319. Tulin vanhaksi varahin.

Olin mieki miessae ennen

Mieslukuja tehtaeessae,

Miehiae miteltaeessae,

Arvaeltaissa uroja;

Kiskoin ma kivestae tuohta,

Vestin jaeaestae tervaksia,

Pakanoilta kirkon poltin,

Kiiskiltae kivisen linnan.

Miekkani kaeessae kaeaentyi,

Kun kevyisin haavan lehti,

Eli leppaeinen palikka;

Sylin syoeksin keihaesvartta

Peltohon alaperaehaen,

Maahan maettaehaettoemaehaen;

Piti piikaset hyvaenae,

Vaimot paeaeni valkiana.

Nyt on kaikki toisin tullut,

Aika kehnompi kerinnyt,

Kun tulin vanhaksi varahin,

Epakoksi ennen muita.

Aamut nousin aikasehen,

Illat istuin myoehaesehen,

Vaeaennin paeivaet vaein nojassa,

En pitaenyt ehtonetta,

Sepae vei vaekeni multa,

Varren vaivutti varahin,

Saatti naisten naurun alle,

Soppityrskyksi tytaerten;

Niin nyt naiset naurun lyoevaet,

Piiat pilkkana pitaevaet.

320. Ajoin konstisti kotihin.

Olin orjana Wirossa,

Paimenna pahalla maalla,

Tuollai lepytin lemmot,

Pehmitin pakanan mielen,

Tuomahan tupahan viinat,

Joka aamu antamahan.

Mitaepae palkaksi minulle

Vuoen orjana ololta?

Oinas minulle annettihin,

Tuonki pukkihin vajehin.

Tuo pukki pahan-tapainen,

Ei piaetae pienet aiat;

Otin hengen heinaenpaeaellae,

Kulkun ruoholla kuristin.

Sain verta venehen taeyen,

Kuuta kuusi kauhallista,

Neki kaupitsin Wirohon,

Sain rahoja viisi, kuusi.

Niillae mae orihin ostin,

Kultakukka lautasilla,

Laehet laenkien siassa;

Siitae noiat vettae nouti,

Siitae joivat juomaritki,

Sekae lappoi Lappalaiset.

Panin oron oikomahan,

Harjan liina liukomahan

Ajoin konstisti kotihin,

Isosti ison pihoille,

Rikki riihe'en rekeni,

Aisat poikki portahasen.

Alkoi aeiti arvaella,

Isoseni surkotella:

"Kun tulit kummasti kotihin,

Pahasti ison pihalle--

Suottapa rikoit rekesi,

Tahallasi aisan taitoit."

321. Pah' oli Wirossa orjan.

Olin orjana Wirossa,

Palvelin pakanan maalla;

Sain orihin orjuuella,

Pitkaejouhen juoksennalla,

Harjan liina liikkumalla,

Villovarsan valvomalla.

Mieleni teki kotia,

Tulla maille tuttaville,

Kuss' olin ennenki elaenyt,

Aina muinenki asunut.

Kysyin passia papilta:

"Annas passi pappiseni;

Paeaesisin omille maille,

Noille maille muinoisille,

Kuss' olen ennenki elaenyt,

Aina muinenki asunut!"

Pappi paljoa kysyvi,

Kirkkoherra kiinnittaevi,

Mie vielae enemmaen annoin,

Annoin ainoan orihin;

Sen sai pappi passistansa,

Kirjastansa kirkkoherra.

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,

Kun vielae kotihin saatit,

Paeaestit viimenki Wirosta!

Pah' oli Wirossa olla:

Leip' ei parkista parannut,

Juominen jokivesistae,

Vaate vaipan kirjavasta;

Yoet seisoin sepaen pajassa,

Paeivaet pitkaet piinan alla,

Pyhaet paeivaet pyssy kaeaessae,

Aret atrasarvikossa.

322. Pakolaisen matka.

Oluest' on juoen kelpo

Syoeen herkkuruokasista,

Unesta makoamalla,

Pakenemalla pahasta.

Niin minaei mies mokoma

Paeten pahasta paeaesin;

Orjana olin Wirossa,

Palkalla pakanan maalla,

Surma kasvoi suun e'essae,

Paha paeivae parran paeaellae,

Yks' oli paeivae miehen paeaetae,

Tunti tukkoa urohon.

Laeksin paeaetaeni pakohon,

Kaulanvartta varjelohon,

Kulin maita kuuttomia,

Paeivaettoemiae periae;

Enkae tiennyt tietae kaeyae,

Outo matkata osannut,

Tievieret tipoja taeynnae,

Norot nokkeloneniae,

Arot aisan taittumia,

Korvet kuusen kaatumia.

Kun paeivyt ylentelihen,

Joka kaislanen kahahti,

Joka korttehut kuhahti,

Minun vatsani varahti;

Kun kuuhut ylentelihen,

Silloin matka mairisampi,

Silloin kulku kukkarampi,

Astuntani armahampi.

323. Varjele Jumala soasta.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,

Kavioista vainovarsain,

Sorkista sotahevosten!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,

Rauan valkian varasta,

Teraen tuiman tutkamesta,

Tykin suuren suun e'estae,

Rautakirnujen kiasta!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,

Suurilta sotakeoilta,

Uron tappotanterilta,

Jossa lyiy miestae lyoepi,

Tinapalli paiskoavi;

Jossa paeae pahoin menevi,

Sekae kaula katkiavi,

Hivus hieno lankiavi,

Tukka turhi'in tulevi!

324. On nyt miestae miekan alla.

Sykysyllae seikka syntyi,

Talven tullen tyoe tapahtui,

Kesaellae etehen kierti,

Vasten meitae vaivaisia,

Kohti koitopaeivaeisiae;

Saivat miehet miekan alle,

Teraen kirkkahan kisahan,

Rauan valkian varahan.

Saivat miehet miekan teille,

Sulhoset sotakeoille,

Varsat vainovaljahisin,

Surman suitsihin hevoset.

Voi sinaeki ruuna rukka,

Kasvinvarsani valittu,

Siksikoe sinaeki syimyit,

Taehaen ilmahan ylenit,

Sotiteillae sortumahan,

Vainoteillae vaipumahan!

Siksikoe suin sinua,

Siksi syoetin ja apatin,

Surman suurille ajoille,

Manan matkan juoksemille!

On nyt meitae miekan alla,

Poikia sotapoluilla;

Yoet porumma pakkasessa,

Luskomma lumen seassa,

Paeivaet paeaetaemmae kululla,

Eli koiran kunnialla,

Isaennaet ikisiassa,

Miehet melkiarvosessa.

Vaan emme pojat poloiset,

Emme itke itsiaemme,

Emmekae vaivoja valita,

Jos immet hyvin elaeisi,

Paeaet on kassa kalkettaisi,

Impyet ilolla mielin,

Mesimielin morsiamet,

Naiset kaikki naurusuulla,

Lesket leikkiae pitaeen,

Muoriset murehtimatta.

325. Koti luuli kuolleheksi.

Eipae naura kaikki naiset,

Kaikki muoriset muhaja,

Poloisia poikiansa;

Koti luuli kuolleheksi,

Kartano kaonneheksi,

Kylae kyllin maanneheksi.

Itkevi iso minua,

Emoni sitaei enemmin,

Vettae veioni sulavi,

Lainetta emoni lapsi.

Itki vanhat, itki nuoret,

Itki kerran kesk'ikaeiset,

Vanhat vaimot poikiansa,

Naiset nuoret miehiaensae,

Sulhojansa Suomen neiet,

Tytoet kainut kauppojansa.

Noin se saajani sanovi,

Valittavi vanhempani:

"Tuoll' on poikani poloinen,

Tuolla laiton lapsueni,

Tuonen toukojen panossa,

Kalman maien karhinnassa.

Saapi nyt minun poloisen,

Minun laiton lapseltani,

Saapi pyyt pyhaen piteae,

Saapi lintuset lihota,

Oravaiset jouten juosta,

Jouten kaerppaeset kaevellae."

Vaan elae isoni itke,

Elae'kae emo valita,

Viere vettae veion silmae,

Sisaren sinae ikaenae;

Vielae paeaestaen paeaeramuni,

Heikon henkeni pelastan,

Suurilta sotakeoilta,

Miesten tappotanterilta,

Sorkista sotihevosten,

Varpahista vainovarsan,

Tykin suuren suun e'estae,

Rautakirnujen kiasta.

Sentaehen minae poloinen,

Sentaehen poloinen poika,

Teraeksestae kengaet tietin,

Varret vaskesta valatin,

Jotta seison nlinkun seinae,

Asun niinkun pystyaita;

Sentaehen minun poloisen,

Sentaehen poloisen poian,

Rinta rautahan rakettu,

Teraeksehen tienaeltu,

Jott' ei lyiy miestae loeisi,

Rautapalli paiskoaisi,

Jott' ei nuoli nouattaisi,

Terae tuima turmeleisi.

326. Yks' on paeivae miehen paeaetae.

Jo minae johonki jouvuin,

Ruunun rautoihin rumihin,

Sorkkihin sotihevosten,

Miesten vaino varpahisin.

Jo nyt miehellae minulla,

Kohta koitopaeivaeisellae,

Yks' on tunti tukkoani,

Paeivae paeaetaeni poloisen.

Millae paeaestaen paeaeramuni

Ruunun rauoista rumista,

Sorkista sotihevosten,

Miesten vaino varpahista?

Tuolla paeaestaen paeaeramuni,

Heikon henkeni vapahan,

Kun ma luome luojahani,

Heitaeme Jumalahani.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,

Varjele vahingon teiltae,

Kaitse kaikista pahoista,

Ettei paeae pahoin menisi,

Eli kaula katkiaisi,

Hivus hieno lankiaisi,

Tukka turhi'in tulisi!

327. Tuo kerta rajalle rauha.

Oi Ukko ylinen herra,

Taivahallinen Jumala,

Tuo kerta rajalle rauha,

Suomehen sula sovinto,

Rauha raukoille rajoille,

Sana kaunis Karjalahan!

Kun toisit rajalle rauhan,

Suomehen hyvaen sovinnon,

Viel' ois miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Kyntaejaeksi, kylvaejaeksi,

Siemenen sirottajaksi;

Itku ei kuuluisi kujilla,

Valitus vajojen paeissae,

Lehot ei nurmelle leveisi,

Pellolle petjaen taimet.

328. Kiitos rauhasta.

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,

Kun annoit rajalle rauhan,

Suomehen hyvaen sovinnon;

Raja jo rauhassa elaevi,

Suomi kaikki suosiossa!

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,

Kun paeaestit omille maille,

Poies mailta vierahilta;

Paeaestit siitae paelkaehaestae,

Siitae keinosta keritit!

Kauan me pojat poloiset

Alla miekan melskasimma;

Joka mies, joka hevonen,

Tulen tuskoa piteli,

Panun vaivoa vaelti.

Jalot juomat kaivettihin,

Puhki vaaroista puhettiin,

Sillat suuret siivottihin

Poikitse joka joesta,

Miehet ankarat ajeli.

Hevoset hikoi veessae,

Varsat vaahessa samosi,

Vesi tippui vempeleestae,

Rasva rahkehen nenaestae,

Postia kulettaessa,

Lerpottia lennaettaeissae.

Laihtui tammat lautaselta,

Vertyi vempelen kohasta,

Vetaeessae vaikiata,

Raskahia raataessa.

Yoen tullen, pimeten paeivaen,

Aletessa aurinkoisen,

Piti matkoilla majata

Tervatynnyrin tykoenae,

Tahi luskata lumessa,

Pauhaella pakkasessa.

Vaaroilla valantehillae,

Korkehilla kompakoilla,

Tomueli tervastorvet,

Olkikoppolit kohosi,

Josta vaaria varoimma,

Viholaista vartioimma.

Tuota toivoimma poloiset,

Tuot' aina ajattelimma,

Kun kohoisi koiliskoinen,

Huomenvarjo valkeneisi,

Ehkae toisi toinen paeivae

Rauhan rakkahan sanoman;

Yoen mennen, valeten paeivaen,

Yletessae aurinkoisen,

Yks' oli entinen e'essae,

Vaiva vanha vieressaemme.

Suven tullen, suon sulaten,

Laetaekoeien laemmitessae,

Muut vuotti hyveae vuotta,

Katsoi kaunista keseae,

Meili' oli vilu vilulta,

Naelkae toiselta naelaeltae,

Tunturia tullessamme,

Vaaroja vaeltaessa;

Markan maksoi leivaen kanta,

Muru mullisen vasikan,

Kaakku kaksivuotehisen,

Sa'an pyy, tuhannen tetri.

329. Ota metsae miehiksesi.

Satoi ukko uutta lunta,

Herra hienoista vitiae,

Sykysyisen uuhen verran,

Verran talvisen jaeniksen;

Laehen miehistae metsaelle,

Urohista ulkotoeille,

Ukon uuelle lumelle,

Palvoisen panemaviille,

Jaeniksen jaelettoemaelle,

Hiiren hiihtamattomalle.

Ota metsae miehiksesi,

Urohiksesi Tapio,

Korpi kolkkipoiaksesi,

Kumpu kumpalivaraksi;

Ota miestae oppimahan,

Taivon kaarta katsomahan

Otavaista oppimahan,

Taehtiae taehystaemaehaen!

Kun kuulet minun tulevan,

Miehen aimo astuvaksi,

Laehe tietae neuomahan,

Rastia rakentamahan,

Tienvieriae viittomahan,

Siltoja siventaemaehaen;

Vestae pilkat pitkin maita,

Rastit vaaroihin rapaja,

Jotta tunnen tuhma kaeyae,

Aekki outo tien osoan!

Hiihata hiasta miestae,

Takin helmasta taluta,

Lykkeae lylyn laevestae,

Saata sauan suoverosta

Saata sille saarekselle,

Sille kummulle kuleta,

Josta saalis saataisi,

Eraen toimi tuota'isi,

Osin paeitae pantai'si,

Jakoja jaettai'si;

Kuss' on kuuset kultavoeissae,

Hopiassa hongan oksat,

Koivut kaikki koltuskoissa,

Haavat haljakkaveroissa!

330. Mieli mennae metsolahan.

Mieleni minun tekevi,

Aivoni ajattelevi,

Mieli mennae metsolahan,

Metsaen tyttoejen tykoehoen,

Salon piikojen pihoille,

Havulinnan liepehille,

Juomahan salon simoa,

Metsaen mettae maistamahan,

Heitaen poies heinaekengaet,

Kaskivirsuni karistan,

Panen talvitallukseni,

Sykysyiset syylinkini.

Sitte raatoni rakennan,

Varustelen vartaloni,

Hamehella harmajalla,

Nukkavierulla nutulla,

Sukset voian voitimella,

Liukomet sianlihalla,

Hiihan tuosta hiljallehen,

Veteleme verkallehen,

Hiljallehen huono kaeypi,

Sanan voimaton pitaevi.

Hiihan kohti korven rannan,

Salon siritaevaen sisaelle,

Yoellae auringottomalla,

Ehtoyoenae ensimmaeissae;

Oksat otsani sukivi,

Havut paeaeni harjoavi,

Mieliksi metsaen tytaerten,

Salon impien iloksi.

331. Mielly metsae miehi'ini.

Lepy lehto, kostu korpi,

Taivu ainoinen Tapio;

Lepy metsae miehillemme,

Kostu korpi koirillemme!

Metsae haiskosi me'elle,

Simalle salo sininen,

Suovieret sulalle voille,

Ahovieret viertehelle!

Soita metsae kanteletta,

Kukuta salo kaekeae,

Jotta kulta kuuntelisi,

Hopia tilin tekisi,

Alla kuusen kukkalatvan,

Alla kaunoisen katajan!

Mielly metsae miehi'ini,

Kostu korpi koirihini;

Meill' on miehet lapsimiehet,

Meillae koirat pentukoirat,

Ampujat alakaetiset,

Paeretjouset, puuvasamat,

Ei ne kauas kannattane,

Ampuvaerkit ei yletae.

332. Rakenteleminen.

Millae raatoni rakennan

Metsolahan mennessaeni?

Raaon raualla rakennan,

Teraeksillae telkittelen;

Rautapaitoihin paneme,

Teraesvoeihin tietteleme.

Sitte pyyhin pyssyaeni

Mustan kaeaermehen mujulla,

Jouvuttelen jousiani,

Kehottelen keihaestaeni,

Suksiani suin puhelen:

Suksi on jalkoa sukua,

Keihaes kirvestae lajia,

Jousi kaettae joukkioa;

Jalo on suksi suunnallinen,

Siivo paeaellinen sivakka,

Jalo jousi janhuksinen,

Kylkehinen keihaesvarsi.

333. Metsaen kuninkaalle.

Metsaen ukko halliparta,

Metsaen kultainen kuningas,

Ava nyt aittasi avara,

Luinen lukko lonkahuta!

Laske juoni juoksemahan,

Virka vippelehtaemaehaen,

Kullaista kujoa myoeten,

Hopiaista tietae myoeten,

Jost' on sillat silkin pantu,

Sillat silkin, suot sametin,

Veralla vetelaet paikat,

Pahat paikat palttinalla!

Ukko kultainen kuningas,

Hopiainen hallitsija,

Anna mulle ainojasi,

Kanna mulle kaunojasi,

Kullassa kulisevia,

Hopiassa helkkaeviae!

Aja vilja vieremille,

Aukeimmille ahoille,

Minun metsipaeivinaeni,

Eraen etsiaikoinani!

334. Mielikki ja Kuurikki.

Mielikki metsaen emaentae,

Metsaen muori muoto kaunis,

Lyoete lykkyvaattehisin,

Antipaitoihin panete,

Sormet kullan sormuksihin,

Kaeet kullan kaeaerehisin,

Paeae kullan vipalehisin,

Tukat kullan suortuvihin,

Korvat kullan koltuskoihin,

Kaula helmihin hyvihin!

Usein hyvaen emaennaen,

Mielikin ehon emaennaen,

Sormet kullan sormuksissa,

Kaeet kullan kaeaerehissae,

Paeae kullan vipalehissa,

Tukat kullan suortuvissa,

Korvat kullan koltuskoissa,

Kaula helmissae hyvissae;

Silloin on hyvae emaentae,

Mielikki metsaen emaentae,

Aina altis annillansa,

Armas auttamaisillansa.

Usein pahan emaennaen,

Kuurikin kovan emaennaen,

Sormet vitsasormuksissa,

Kaeet vitsakaeaerehissae,

Paeae vitsavipalehissa,

Tukat vitsasuortuvissa,

Korvat vitsakoltuskoissa,

Kaula helmissae pahoissa;

Silloin on paha emaentae,

Kuurikki kova emaentae,

Ei ole altis annillansa,

Armas auttamaisillansa.--

335. Mielikki metsaen emaentae.

Mielikki metsaen emaentae,

Muori puhasmuovollinen,

Varustellos mun varani,

Kohotellos kohtaloni!

Aukase metinen arkku,

Mesilipas liikahuta,

Sisaessae salon sinisen,

Kummun kultaisen navalla!

Pane kulta kulkemahan,

Hopia vaeltamahan,

Vasten miestae valkiata,

Kovin koivun karvallista!

Kun ei taeyvy taeaellae maalla,

Tuovos maalta tuonnempoa,

Ylitse salon yheksaen,

Kautta kankahan kaheksan!

Veae vettenki takoa,

Jouvuta jokien poikki,

Viien Wiipurin vaeliltae,

Kuuen kirkon kuuluvilta,

Lapin laajoilta saloilta,

Pohjan pitkaeltae peraeltae,

Muotoa monennaeoeistae,

Kynttae kasken karvallista,

Metsaestae metsaen hyviae,

Maalta maan parahimmia,

Havon alta hallipaeitae,

Kiven alta kirjapaeitae,

Maettaehaen makoajia,

Nurmen nukkerehtijoita,

Veen viljan soutajia,

Jokien melastajia.

336. Metsaen tyttoe, mieli neito.

Metsaen tyttoe, mieli neito,

Yoen tyttoe, haemaeraen neito,

Pitkaen puhtehen pitaejae,

Rievaen rihman ketreaejae,

Laita kulta kuontaloihin,

Pane vaski vartaloihin,

Ketreae punainen lanka,

Sinilanka siuahuta,

Kultaisesta kuontalosta,

Vaskisesta vartalosta!

Veae se jokien poikki,

Laepitse salon sinisen,

Veae laennestae itaehaen,

Luotehesta lounahasen,

Juosta viljan joutusasti,

Vikevaesti viiletellae,

Ilman tieltae eksymaettae,

Poikkeamatta polulta,

Juosta kullaisna keraenae,

Hopiaisna sykkyraenae,

Laepi viian vilmeikoen,

Kangasten kapeikkojen,

Laepi soien, laepi maien,

Laepi korpien kovien!

337. Pohjan tyttoe, viljaneiti.

Pohjan tyttoe, viljaneiti,

Maan tyttoe, manulan neiti,

Tuovos vilja tuonnempoa,

Etsioes etempeaeki,

Saata taelle saarekselle,

Taelle kummulle kuleta,

Ilman haaralta sa'alta,

Tuhat ilman tutkamelta;

Saata poikki salmistaki,

Vetele vesien poikki,

Ylitse katehen mielen,

Pahan miehen luonnon paeitse,

Poikki Pohjolan joesta,

Yli kosken kuohuloista!

Ota vitsa viiakosta,

Koivu korven notkelmosta,

Jolla arkoja ajelet,

Nuorisia nouattelet!

Jok' on jaeykkae juoksullahan,

Eli laiska laukullahan,

Sitae siimalla sivalla,

Rautaruoskalla ravauta,

Heitae helmipaattehella,

Kaiota kariperaellae!

338. Tellervo Tapion neiti.

Tellervo Tapion neiti,

Metsaen piika pikkarainen,

Ota piiska pihlajainen,

Katajainen karjaruoska,

Takoa Tapiovaaran,

Tuomivaaran tuolta puolen,

Jolla vitsot viljoasi,

Karkottelet karjoasi!

Jok' on jaeykkae juoksullahan,

Laiska laskemaisillahan,

Sitae virkuta vitsalla,

Kaiota kariperaellae,

Jotta vitsa vinkasevi,

Pajun latva parkasevi;

Sivalla sivua kohti,

Eli laske lautaselle,

Elae otsahan osota,

Paeaelakehen paukahuta!

Kun tunnet uran tulevan,

Tupita uroa myoeten;

Pane kaksi kaemmentaesi

Kahenpuolin kaiteheksi,

Jott' ei vilja vieprahtaisi,

Metsaen karja kaaprahtaisi!

Aita vastahan tulevi,

Rieho aitoa repaese,

Kaaha aita kallellehen,

Viieltae vitsasvaeliltae;

Havu tiellae poikkipuolin,

Havu syrjaehaen syseae;

Joki joutuvi etehen,

Silkki sillaksi sivalla,

Punalanka portahaksi,

Polullehen poikkeutta.

339. Ukko kultainen kuningas.

Ukko kultainen kuningas,

Hopiainen hallitsija,

Ota kultainen kurikka,

Eli vaskinen vasara,

Jolla korvet kolkuttelet,

Salot synkaet sylkyttelet,

Yhtenae kesaeisnae yoenae,

Ehtoyoenae ensimaeisnae!

Kaeyoes korvet kolkutellen,

Syrjaevieret sylkytellen;

Aja vilja vieremille,

Aukeimmille ahoille,

Minun metsipaeivinaeni,

Eraen etsiaikoinani!

340. Penu pieni koiraseni.

Penu pieni koiraseni,

Aina harras haukkWjani,

Tule minun turvikseni,

Metsolahan mennessaeni,

Ettei naiset naurahtaisi,

Piiat pilkkana pitaeisi,

Ukotki urahtelisi,

Partasuut pahoin puhuisi!

Koirani keraenae vieri,

Kylaen kukka kuulusana;

Itse mie kulen kuvana,

Sukset mustina matoina.

Sinae koirani komehin,

Juoksuttele, jouvuttele,

Ahomaita aukehia;

Juokse tuonne toisa'alle,

Mielusahan metsolahan,

Tarkkahan Tapiolahan!

Minun on koirani komiat,

Otukseni oivalliset;

Niin on silmaet koirallani,

Kun on suuri suitsirengas;

Niin on korvat koirallani,

Kun on lumme lammin paeaellae;

Niin on hammas koirallani,

Kun on viikate Virossa;

Niin on haentae koirallani,

Kun komehin korpikuusi.

Mielikki metsaen emaentae,

Tapiolan tarkka vaimo,

Kukuta nyt koiroani,

Haukuta hakijaetani,

Sisaellae salon sinisen,

Korven kultaisen kuvussa!

Elae haukuta havuja,

Kuusen-oksia kukuta;

Haukuta havunalaista,

Kuusen-oksan istujaista!

Luo loeyly etempaetaeki,

Kanna vainu kaukempata,

Vilullaki, vihmoillaki,

Tuiskullaki, tuulillaki,

Jotta koiran kohti juosta,

Penun julki julkotella,

Mielusassa metsolassa,

Tarkassa Tapiolassa!

341. Ku on koirani kokenut.

Mi on haitta haukullani,

Kuka kumma koirallani,

Kun ei koira kohti hauku,

Penu oikein osoa;

Mi on hallin haittaellut,

Kuka koirani kokenut,

Ku on tukki koiran turvan,

Vainukullan salpaeli?

Kovako ilma koskenevi,

Rakkihini rapsunnevi,

Vaiko on katsottu katehin,

Silmin kieroin keksittynae?

Penitar valio vaimo,

Louhi Pohjolan emaentae,

Tule lastas paeaestaemaehaen,

Poikoas kerittaemaehaen;

Ota sulku koiran suusta,

Haitta haukun hampahista,

Kapu kielen kantimesta,

Sieni koiran sieramista!

Paeaestae poikasi pahoista,

Haitasta rahanhakija,

Jotta koiran kohti juosta,

Penun oikein osata,

Koiran juosta korven pohjat,

Sapakon salot samota.

342. Koira haukkuvi havuja.

Mi on kumma koirallani,

Haire haukkujaisellani,

Kun tuo haukkuvi havuja,

Lehviae lekuttelevi!

Pohjan ukko, Pohjan akka,

Pohjan entinen emaentae,

Sukin suuta sulkemahan,

Penun kieltae peittaemaehaen,

Ettei koirani erehy,

Hairaha rahanhakija,

Ei hauku joka havua,

Joka lehveae lekuta;

En minae elae havuilla,

Enkae lehvillae lihoa,

Elaen lehvaen lekkujoilla,

Havun alla astujoilla.

343. Etsittelen eukkoani.

Etsittelen eukkoani,

Luo'uttelen luojoani,

Entistae emaenteaeni,

Muinohista muoriani.

Toisin entinen emaentae,--

Entinen metsaen emaentae

Aina antoi antimia,

Viisi viljan nyppylaeltae,

Kuusi kummun maettaehaeltae,

Seitsemaen selaenneheltae;

Mut taemae nykyinen muori,

Nykyinen metsaen emaentae,

Kerran kuussa koukkoavi,

Ei sitaenae siivollahan.

Hiihan paeivaen, hiihan toisen,

Hiihan kohta kolmannenki,

Viikon hiihan Hiien maita,

Maita Lemmon loeyhyttelen,

Etsiessaeni ereae,

Antia anellessani.

Miss' on entinen emaentae

Entinen elaettaejaeni;

Missae antajat asuvat,

Elaevaet emantovaimot?--

Tuoll' on entinen emaentae,

Entinen elaettaejaeni;

Tuolla antajat asuvat,

Elaevaet emantovaimot,

Metsaen linnan liepehillae,

Puhtahilla puuhoavat.

Kolm' on linnalla ovea,

Kynnys kullaki ovella,

Yks' on kynnys puinen kynnys,

Kynnys toinen luinen kynnys,

Kolmansi lihainen kynnys.

344. Tule kullan muuttelohon.

Metsaen kultainen kuningas,

Metsaen armas antimuori,

Tule jo kullan muuttelohon,

Hopian vajehtelohon;

Kullan annan kynsillesi,

Kaemmenillesi hopian!

Minun on kullat kuunikuiset,

Paeivaen polviset hopiat,

Isaeni soasta saamat,

Vanhemman varustelemat;

Ne kuluvat kukkarossa,

Tummentuvat tuhniossa,

Kun ei ole kullan muuttajoa,

Hopian vajehtajoa.

345. Mikae mieli, mikae muutos.

Mikae mieli, mikae muutos,

Mielusassa metsolassa;

Viikon on vihoissa metsae,

Kauan korpi karsahana,

Ei huoli hopehistani,

Eikae kysy kullastani!

Mistae suuttui suuri luoja,

Viljan antaja vihastui,

Kun ei anna aioinkana,

Harvoinkana hoivauta;

Elloes suuttuko Jumala,

Maanpitaejae pillastuko;

Toki anna aiallani,

Iaellaeni ilmauta,

Naehae naeillae silmillaeni,

Kaemmenillaeni kaetellae!

346. Itken osattomuutta.

Kalatuutta Kauko itki,

Veli toinen verkotuutta,

Kolmansi osan vaehyyttae;

Mie itken syvintae syytae,

Mie pahinta paipattelen,

Kun itken osattomuutta.

Miks' et anna antiluoja,

Lupoa luja Jumala,

Kun mae ainosin anelen,

Kielen kullan kuikuttelen!

Ei ne muutkana paremmat,

Eikae pyytaejaet pyhemmaet;

Muut ne vievaet viekkahuulla,

Ottelevat ounahuulla,

Mie en veisi viekkahuulla,

En ottaisi ounahuulla,

Veisin vaivani naeoestae,

Otsan hiellae otteleisin.

347. Matala on mahti mulla.

Matala on mulla mahti,

Lyhykkaeinen onnen lykky;

Muilla onni tyoen tekevi,

Haltija rahan hakevi.

Muill' on murkinat paremmat,

Iltaruoat runsahammat,

Leviaemmaet leipaelaukut,

Raviammat voirasiat.

Muut on pyytaejaet pyhemmaet,

Muut on miehet mieluisemmat,

Kaeyvaet kullassa kulaten,

Hopiassa heilakoien,

Ei niinkun minae poloinen,

Nukkavierulla nutulla,

Paikkalaialla lakilla,

Karvavieru kauhtanalla.

Muut sanovat saamiansa,

Tuomiansa tunnustavat;

Mie sanelen saamatuutta,

Tuomatuutta torkuttelen.

348. Ikaevae eraetoen ilta.

Siit' on mieleni apia,

Syaemeni sangen sairas,

Kun ei mielly metsae mulle,

Taivu ei ainoinen Tapio;

Kun ei anna aioinkana,

Harvoinkana hoivauta.

Ikaevae minun tulevi

Ikaevae tulettelevi,

Taetae tyhjeae eloa,

Annitonta aikoani;

Ikaevae eraetoen ilta,

Paeivae pitkae saalihiton.

Harvoin on naehty naeillae mailla,

Harvoin naehty ja havattu,

Osia jaeltavaksi,

Arveltavaksi eriae;

Imeheks' on saalis saatu,

Virsiksi Jumalan vilja,

Naeillae tuhmilla tulilla,

Vaivaisilla valkioilla.

Anna ainoinen Jumala

Miehelle anelevalle,

Anna kynttae kymmenistae,

Karvoa monennaeoeistae;

En sua kiviltae kiitae,

Enkae kannoilta kumarra,

Tok en palvele pajuilta,

Havun oksilta halaja--

Kynsiae minae kysyisin,

Aina jalkoja anoisin,

Kysyn kynnen kantajata,

Jalan jalon juoksijata,

En parasta, en pahinta,

Kysyn keskikertahista.

349. Anna ainoinen Jumala.

Mistae suuttui suuri luoja,

Viljan antaja vihastui,

Kun ei anna aioinkana,

Tee tiliae milloinkana!

Suvun syoetti, synnyn syoetti,

Esivanhemman elaetti;

Niin miks' ei minua syoetae,

Kuks' ei kurjoa elaetae,

Suvun suurilla paloilla,

Heimon herkkuruokasilla!

Jos on minulla muoto musta,

Muoto musta, kaiat kasvot,

Syoeen kaunoinen tulisi,

Hyvae muoto nunnostellen.

Anna ainoinen Jumala,

Anna miehelle minulle,

Anna kun esi-isille,

Sekae suurelle suvulle,

Kyllin syoeae, kyllin juoa,

Kyllin antoa kylaelle!

Paeaestae lasta paeivaen tyoestae,

Laita illalla lepohon,

Karjan kaeyessae kotihin,

Havumetsaen harmatessa!

350. Elloes panko pahaksi.

Luulin kaeen kukkuvaksi,

Lempilinnun laulavaksi,

Ei kaekoenen ollutkana;

Oli koirani omani,

Ohtosen tuvan ovella,

Kainun pojan kartanolla.

Ohtoseni, ainoseni,

Mesikaemmen kaunoseni,

Elloes nyt pahaksi panko,

Jos meille johi' tulevi--

Luien luske, paeien pauke,

Hammasten hajotusvuoro!

Paeaestae nyt taenne paeaeripasi,

Pueta purasimesi,

Heitae harvat hampahasi,

Liitae leukasi lipiaet!

351. Suostu metsae suoloihini.

Suostu metsae suolohini,

Taivu talkkunaisihini,

Syoetae miestae maemmillaesi,

Talkkunallasi taputa!

Kuippana metsaen kuningas,

Havuhippa, halliparta,

Metsaen ehtoinen emaentae,

Metsaen armas antimuori,

Pane kulta kulkemahan,

Hopia vaeltamahan,

Kullaista kujoa myoeten,

Hopiaista tietae myoeten,

Kultaisehen kuppisehen,

Hopeisehen hohtimehen!

Aja vilja vikkelaesti,

Metsaen karja kapperasti,

Rakettuihin rautoihini,

Tiettyihin teraeksihini!

Sitte luoksi tultuansa,

Paikalle osattuansa,

Ramauta rautojani,

Tempoa teraesneniae!

Sa'a ukko uutta lunta,

Visko'os vaehaen vitiae,

Jaeaelle aivan iljanelle,

Kankahalle kaljamelle;

Ettei tunnu miehen jaelki,

Eikae haise miehen henki!

Jospa jaelkiae naekyisi,

Se jaelki jaeniksen jaelki;

Jospa henki haisahtaisi,

Se haju metsaen havuilta.

352. Jaeniksen vivulla.

Hakkoan metisen haavan

Metisellae kirvehellae,

Metiseltae maettaehaeltae,

Kultaiselta kunnahalta;

Tyven tyoennaen taivosehen,

Latvan taivutan lumehen.

Ukko kultainen kuningas,

Hopiainen hallitsija,

Sa'a nyt mettae taivosesta,

Sa'a mettae latvaselle,

Siitae kuorelle simoa,

Mesi syaemehen sula'a!

Elina metsaen emaentae,

Vaimo puhasvarrellinen,

Tuo nyt vilja tuonnempata,

Metsaen linnan liepehiltae,

Sivulta simasalojen,

Vaskivaarojen takoa!

Anna juosta vaeaeraesaeaeren,

Kierosilmaen keikistellae,

Kaeyae suuren, kaeyae pienen,

Kaeyae kerran keskisenki,

Kohti minun pyytoeaeni,

Vasten naeitae varpujani,

Muien siimoista sivute,

Muien ansoista alate!

Jaenis jaeppae, juppaniska,

Juokse nyt kohti lankojani;

Elloes tuonne menkoe'kaenae

Toisten varpujen tykoehoen,

Siellae surma suin pitaeisi,

Kova kuolo kohtajaisi--

Muut kaikki vihaiset varvut,

Taem' yksi metinen varpu,

Tyvin on tyoetty taivosehen,

Latvoin laskettu vitihin.

Juokse nyt vinttura vipuhun,

Kanttura taehaen kaha'an,

Jouvu riivioe ritahan,

Pyoeraesilmae pyyvyksehen,

Ennen paeivaen paistamista,

Ennen kuun kehittaemistae,

Auringon ylenemistae,

Koi Jumalan koittamista!

353. Oravan pyytaejae.

Mielikki metsaen emaentae,

Komauta kumpuroita,

Oravat orolle nosta,

Rahat rannoille ajele,

Jotta saisin sauan lyoeae,

Kaesin koprin kuopotella!

Missaepae olet orava,

Kussa kaeyt kaevynpurija?--

Saa nyt taelle saarekselle,

Kule taelle kunnarelle,

Miehen etsivaen etehen,

Uottelevan ympaerille!

Oravainen kummun kukka,

Kummun kultainen omena,

Oksalla ojentelete,

Lehvaellae levaettelete,

Kunnes jouvun jousissani,

Vasamoissani varahun!

Oravainen vaeaestaejaeni,

Kaunis kasvinkumpalini,

Elloes kaartani kamotko,

Varatko vasamiani!--

Paere'jouset, puikkonuolet,

Ei ne kauas kannattane.

354. Linnustaja.

Lennae, lennae lintu parka,

Lennae taenne naeille maille,

Pienoisille puuhuisille,

Mataloille maahuisille;

Ojennate oksaselle,

Levitaete lehvaeselle,

Kusta nuoli noppajaisi,

Tinapalli paiskoaisi!

Vuota, vuota lintuseni,

Vuota oksan juuruella,

Kunnes jousen jouvuttaisin,

Kaesikaaren kaeaennyttaeisin!

Jos sa lentohon leviaet,

Ennen kun perille paeaesen,

Siivet siimoilla sitelen,

Varpahat vahalla kaeaerin.

Utu tyttoe, neito terhen,

Luonnotar tytaer Tapion,

Seulo seulalla utua,

Terhenistae tepsuttele;

Utu silmille sivalla,

Terhen korville karista,

Ettei kuule kulkevaksi,

Ei naee vaeltavaksi!

KOLMAS KIRJA

Noita laulan, joita taian,

Ennen kuultuja kujerran,

Ennen saatuja sanoja,

Opituita ongelmoita,

Taaton saamia sanoja,

Vanhemman varustamia.

ALKULAUSE

Jo 1:maeisen kirjan alussa olemma lausuneet, mitae luulimma naeihin

Kantelettaren lauluihin ja virsihin yhteisesti koskevan. Nyt erittaein

muutamia sanoja naeistae 3:mannen kirjan virsistae. Virret 5, 7, 8, 9, 32

ovat Haemeen ja Satakunnan puolesta; Wenaejaenpuolisesta Karjalasta

(erittaeinki Wuokkiniemen, Paanajaerven ja Repolan pitaejistae) ovat

virret 2, 3, 6, 10, 12, 19-23, 25, 27, 28, 39, 52, 53, 59;

Suomenpuolisesta Karjalasta 1, 4, 11, 13-18, 29, 34, 36, 37, 40-45, 47-

50, 54-58; virsiae 24, 26, 30, 31, 33, 35, 38, 46, 51, 60 lauletaan niin

Suomen, kun Wenaejaenki puolella Karjalassa. Taemae erottaminen naeiden

virsien kotipaikoista on sitae myoeten toimitettu, kun niitae meille on

kussaki paikassa laulettu; mahdollisesti saatettaisi eraeitae muitaki

virsiae yhteisesti laulaa, kun mitae sillae nimellae erittaein osottaneet

olemma, jonka ohessa myoes tulee nimittaeae muutamia, Suomen Karjalasta

saatuja, Savossaki laulettavan. Myoes tulee meidaen taessae oikasta,

mitae 1:maeisen kirjan alkulauseessa, sivulla IV, mainitsimma, "naeitae

virsiae enemmin Wenaejaen, kun Suomen Karjalassa laulettavan", koska

vasta osotettu niiden erottaminen kotipaikkoihinsa naeyttaeae toisin. Se

erehdyttaevae lauseemme tuli siitae, ettemme silloin oikein tulleet

ajatuksessamme erottamaan naeitae virsiae vanhoista runoista, joita

kyllae enemmin Wenaejaen puolella lauletaan.

Virret 5, 9, 32 ovat Ritualan Helkavirsiae. Rituala on eraes iso kylae

Saeaeksmaeen pitaejaessae Haemeessae, ja naeistae Helkavirsistae, kun

myoeski itsestae Helkajuhlasta, jota tytoet siellae alkupuolella kesaeae

sunnuntai-iltapuolina viettaevaet, on Herra Akademian Lehtori C. A.

Gottlundi, Otava-nimisen kirjansa 2:sessa osassa taitavasti kirjottanut.

Pispa Henrikki, jonka surmasta 7:maennessae virressae kerrotaan, oli

Englandista syntysin ja tuli v. 1156 eli 1157 (kumpanako vuonna, siitae

ei ole vielae tarkkaa tietoa saatu) Ruotsin kuninkaan Eerikki IX:saennen,

liialta nimeltae Pyhaen, kanssa Suomeen. Haen oli ensimaeinen Kristin

uskon saarnaja Suomessa, ja tuli muitaki tietoja myoeten Suomen

pakanoilta (Koeylioejaerven seuduilla) surmatuksi. Haenen poikkioin

peukalonsa on vielaeki Turun Tuomio-kapitulin sinetissae kuvattuna, ja

Henrikin paeivae Annakoissa on haenen muistoksensa saeaedetty.

Elinan surma, josta 8:ksannessa virressae kerrotaan, kuuluu myoes olevan

tosi, tapahtunut asia. Klaus Kurki, niinkuin haenen esi-isaensae ja

jaelkeisensaeki olivat Laukon kartanon ja muiden laajoin tilusten

hallitsijoita Wesilahdessa ja rajapitaejissae. Usiampi Kurkeista olivat

Laamanneja, joiden alle sihen aikaan kuuluivat isot piirit Suomessa, ja

niin naeyttaeae olleen Klaus Kurkiki, sillae haenen keraejaeinatkansa

Pohjanmaalle lienee sillae mielellae ymmaerrettaevae. Suomela, Elina

neitsyen entinen asuntopaikka, on eraes kylae Wesilahdessa, neljae

Wenaejaen virstaa Laukosta.

Taemaen kirjan 6:dennetta virttae lauletaan Wenaejaen Karjalassa, ja

eikoe lieneki pian paras tieto, mitae heillae Kristin uskosta siellae

tienoin on. Sillae vaikka armollinen esivalta heille laehettaeae

opettajia sinne, kun muuallenki alakuuluvaan maahansa, niin riippuvat he

uppiniskaisesti vanhoissa taioissaan, eli siinae niin kutsutussa vanhassa

vierossa (uskossa), eivaetkae huoli opettajista mitaenae. Kuinka surkiaan

pimeyteen he taemaen uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta

ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa.

Melkein koko virsi on tyhjaeae juorua, jolla Raamatussa ei ole

pienintaekaeaen peraeae. Neitsy Maaria ei siinnyt puolukasta eli muusta

marjasta, vaan Pyhaestae Hengestae; taehdestae, jonka Ruotuksen

(Herodeksen) tallirenki Tahvanus, eli repo, eli paimen, olisivat

havanneet, ei virketae Raamatussa, vaan kyllae siitae taehdestae, joka

johdatti viisaat miehet itaeiseltae maalta; Vapahtajan heraejaeminen

haudasta tapahtui peraeti toiseen laatuun; haenen virressae mainittu

viekkautensa eli kavalnutensa Juutasta kohti on koko haenen Jumaluuttansa

vastaan pitaevae asia, niinkuin se myoes muutenki on valet, muuta

nimittaemaettae. Mutta niin tuhma ja peraetoen kun taemae virsi yhdeltae

puolelta on, niin on se toiselta puolelta sanarakentonsa suhteen soma ja

kaunis; josta on naehtaevae, ettae asia itse ja sanarakento ovat

eriasioita, vaikka yksinkertaiset niitae aina ei erota toisestaan. Vielae

on taestae virrestae muistuteltava, ettae Tahvanuksen seikkoja vaersystae

256 vaersyyn 449 asti lauletaan myoes Haemeessae ja Savonki maalla.

Wiipurin linnan haevityksestae ja Kaarlon sodasta, virsissae 10 ja 12,

olemma jo ennen, mitae tarvinnee, maininneet 1836 vuosikerran

Mehilaeisessae Tammi- ja Kesaekuulta. Jaakko Puntus, virressae 11,

Suomessa oleva sotavaeen senaikuinen paeaellysmies, muuten tavallisesti

Laiska-Jaakoksi kutsuttu, syntyi v. 1583, kuoli v. 1655, ja oli haenen

oikia nimensae Jacob De la Gardie.

Mitae historiallisia perustuksia muihin taessae kirjassa loeytyvihin

virsiin saattaisi olla ja mitae osviittoja niistae olisi saatava

muinaisten aikain tietohon, sen nyt heitaemmae silleen.

Syy siteen, ettae Haemeen puolesta saaduissa virsissae d, l, eli r, kuin

kussaki paikassa sanavarren muuttuvata keraketta t aeaennetaeaen, on

tullut peraeti pois jaetetyksi, on se, ettae emme ole niiden

harvalukuisten, sieltae kotoisten virsien taehden luulleet sopivan,

taessae kokouksessa muuten yletiensae seurattavata kirjotuslaatua

muuttaa. Se joka ylen siitae meille pahastuu, pitaekoeoen kun muinaki

kirjotus- eli praenttivirheinae ne poisjaeaeneet kerakkeet ja oikaskoon

sanat mieltaensae myoeten.

Mitae 1:maeisen kirjan alkulauseessa toivoimma, ja taemaen kirjan lopulla

saattavamme toimittaa jonkunlaisen selvityksen oudommista sanoista, se

nyt on jaeaenyt keskoseksi, ja taeytyy niin jaeaedae, ellemme tahdo ylen

kauan taemaen viimeisen kirjan praentistae uloskaeyntiae viivytellae.

Mutta mainittu sanaselvitys kyllae sopii erittaeinki jaelkeenpaein

toimitettaa, ja sillae toivolla, ettae kuitenki niin saada lupauksemme

taeytetyksi, otamma taellae kertaa lukialta jaeaehyvaeset.

Matkalla Sotkamon pitaejaessae 9 paeivae Lokakuuta 1840.

Elias Loennrot

Virsi-Lauluja.

1. Suomettaren kosijat.

Oli ennen neiti nuori,

Laeksi lehmien ajohon,

Ajoi lehmaet suota myoeten,

Loeysi suolta sorsalinnun,

Tavin rannalta tapasi.

Kantoi sorsansa kotihin,

Syoetti, juotti sorsaistansa,

Sorsa suorivi pesaesen,

Muni kultaisen munasen.

Hierelevi, hautelevi,

Muna muuttui neitoseksi,

Mikae neielle nimeksi--

Sorsatarko, Suometarko?

Ei ole Sorsatar soria,

Suometar nimi soria.

Oli aikoa vaehaesen,

Kului kuuta viisi, kuusi,

Neiti kasvoi kaunihiksi,

Yleni ylen hyvaeksi,

Kolmet sulhaset kaekesi,

Yheksiset ylkaemiehet:

Kulki Kuu, ajeli Paeivae,

Kulki kolmas Pohjantaehti.

Tuli ensin Kuu kosija,

Tuli kullassa kulisten.

Hopiassa helkkaeellen:

"Tule'pas minulle neiti,

Laehe pois talosta taestae,

Hopiaisihin tupihin,

Kultaisihin kammioihin!"

Eipae neiti mennytkaenae,

Tuon neiti sanoiksi virkki:

"Tok' en Kuulle mennetkaenae,

Kuuli' on kumma katsantonsa,

Muotonsa monennaekoeinen:

Milloin kaita kasvoiltansa,

Milloin liiaksi leviae;

Oeill' on kurja kulkemassa,

Paeivaellae lepeaemaessae,

Ei taia taloa tulla."

Tuli toinen Paeivae poika,

Tuli kullassa kulisten,

Hopiassa helkkaeellen:

"Tule'pas minulle neiti,

Laehe'paes talosta taestae,

Hopiaisihin tupihin,

Kultaisihin kammioihin!"

Eipae neiti mennytkaenae,

Tuon neiti sanoiksi virkki:

"Enmae Paeivaelle menisi,

Paeivae se pahantapainen

Kesaen vaivavi varilla,

Talven paahtoi pakkasella;

Heliaella hein'ajalla

Antoi ainoiset satehet,

Kallihilla kaur'ajalla

Teki pouat ponnettomat."

Tuli poika Pohjantaehti

Kullassa kulisematta,

Hopiassa helkkimaettae:

"Tule'pas minulle neiti,

Laehe pois talosta taestae,

Kultaisihin kammioihin,

Hopiaisihin tupihin!"

Neiti vasten vastaeli:

"Taianpa Taehelle mennae,

Taehti se hyvaentapainen,

Talossansa aina tarkka,

Koissahan ylen koria,

Otavaisten olkapaeillae,

Seitsentaehtisen selaellae."

Vieaehaen Taehen hevonen,

Tallihin talutetahan,

Hienot heinaet heitetaehaen,

Kauravakka kannetahan;

Taehti tuoahan tupahan,

Paeaehaen poeyaen laitetahan;

Tuoppi tuoahan olutta,

Mettae kannu kannetahan:

"Syoe'pae, juo'pa Taehti kulta!"

"En taho syoeae, enkae juoa,

Kun en naehne neitoani;

Missaep' on minun omani,

Kussa Suometar soria?"

Suometar soria neiti

Itse aitasta sanovi:

"Sulhoseni suotuseni,

Ylkaeni ylimaeiseni!

Anna aikoa vaehaesen,

Aikoa isottomalle,

Emottomalle enempi;

Ei mua emoni auta,

Oma vanhin valmistele,

Auttavat kylaeiset eukot,

Kylaen vaimot vaatehtivat,

Kylmae on kylaeinen toimi,

Valju mieron vaatehtima."

2. Lyylikin hiihanta.

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Vuoen vuoli uutta susta,

Talven kalhua kaverti,

Sai lylyn lykittaevaeksi,

Kalhun kannan lyoetaevaeksi,

Sauan varren vuolleheksi,

Sompansa sovitetuksi,

Saukon maksoi sauanvarsi,

Sompa ruskian reposen.

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Laeksi rangan karsintahan,

Puun sorian sorrantahan,

Lykkaesi lylyn lumelle,

Olaspohjan ottamahan,

Sanovi sanalla tuolla,

Lausui tuolla lausehella:

"Ei sitae salossa liene

Jalan neljaen juoksevata,

Tahi siivin siukovata,

Kut' en taitaisi tavata,

Naeill' yksillae yoetulilla,

Myoehaeisillae valkioilla."

Paeaetyi Hiiet kuulemassa,

Juuttahat taehystaemaessae;

Hiiet hirviae rakenti,

Juuttahat poroja laati,

Noin he neuoi hirviaensae,

Porojansa suin puheli:

"Nyt sie juokse Hiitten hirvi,

Jalkoa jalo tevanki,

Poron poikima sioilla,

Lapin lastutanterilla,

Itketae Lapista immet,

Haukuta Lapista koirat!"

Siitae juoksi Hiitten hirvi,

Jalkasi jaloton vilja,

Lapin lastutanteritse,

Poropeltojen peritse,

Potkasi koasta korvon,

Kaatoi kattilat tulelta,

Keitot tuhkahan tuherti;

Kalat lietehen levitti;

Silloin siellae haukkui koirat,

Silloin siellae itki immet,

Silloin siellae nauroi naiset.

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Kuuli melkoisen metelin,

Kuuli koirat haukkuvaksi,

Lapin immet itkevaeksi,

Lapin naiset nauravaksi.

Heitti rangan karsintansa,

Puun sorian sorrantansa,

Itse seisottui lylylle,

Lapin lastutanterilla:

"Mitae taeaellae immet itki,

Kuta taeaellae koirat haukkui?"

"Juoksi taestae Hiitten hirvi,

Jalkasi jaloton vilja,

Potkasi koasta korvan,

Kaatoi kattilat tulelta,

Keitot tuhkahan tuherti,

Kalat lietehen levitti."

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Tuosta suuttui, sekae syaentyi,

Kovin suuttui ja vihastui,

Lykkaesi lylyn lumelle,

Kuni kyyn kulonalaisen,

Solahutti suopetaejaen,

Kuni kaeaermehen elaevaen.

Niinkun kerran potkasihen,

Silmaen siitaemaettoemaehaen,

Kerran toisen kuopasihen,

Korvan kuulemattomahan,

Kolmannen kohenteleksen,

Lautasille Hiitten hirven,

Poropetran potsasille.

Jop' on taljoa taputti,

Sivua silittelevi:

"Oispa tuossa ollakseni,

Saispa tuossa maatakseni,

Sopisi elellaekseni,

Nuoren neitosen keralla,

Kanssa kasvavan kanasen,

Impyen ylenevaeisen."

Otti vaajan vaahterisen,

Raksin koivuisen rakenti,

Hirveaensae kytkemaehaen.

Katselevi, kaeaentelevi:

Paeae oli pantu maettaehaestae,

Silmaet lammin pulpukoista,

Korvat lammin lumpehista,

Sarvet raian haarukasta,

Suonet kuivista kuloista,

Saeaeret aian seipaehistae,

Selkae aian aiaksista,

Muu runko lahosta puusta,

Talja kuusen koskuesta.

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Jo kohti kotia laehti,

Potkasevi ensikerran,

Lyly lenti paelkaehaestae,

Lenti poikki paelkaehaestae,

Kaihu kantapaeaen takoa,

Saua sompasen siasta.

Lyylikki lylyjen seppae,

Kauppi kalhujen tekijae,

Alla paein, pahoilla mielin,

Kaiken kallella kypaerin,

Vaerkkiaehaen katselevi,

Sompia sovittelevi,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"En tieae poloinen poika,

Poloisina paeivinaeni,

Miten olla, kuin eleae;

Palaneeko, paistuneeko,

Lappalaisen ruokokenkae,

Luikkaneeko, laikkaneeko

Lappalaisen kalhunpohja?

Elkoehoen sinae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Menkoe toinen miehiaemme

Hiitten hirveae ajohon,

Sai palan lahoa puuta,

Senki suurella surulla."

3. Katrin parannus.

Katri kangasta kutovi,

Helma hieno helkytteli;

Niin sen sulkki sukkulainen,

Kun kaerppae kiven kolossa,

Niin sen piukki pirran aeaeni,

Kun kivisen kirkon kello.

Katri kangasta kutovi,

Helma hieno helkytteli;

Ei suku sikein makoa,

Kylae kyllin uinaele,

Katrin kankahan kuulta,

Helman hienon helkkeheltae.

Tuli mies merentakainen,

Uros umpilausehinen,

Pilkkoi puita pikkaraisen,

Halkoi halkoja vaehaesen,

Kolmekymmentae rekiae,

Ne kaikki tulehen tyoenti,

Kai kantoi Katrin tulehen,

Helman hienon heltehesen.

Katri laski aeaenen kaihun,

Parkasi pahan saevelen;

Aeaeni kuului kuusialle,

Kajahti kaheksa'alle.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas aeiti armollinen,

Pian juoksi matkat pitkaet,

Vaehelen vaelit samosi,

Koprin helmansa kokosi,

Kaesin kaeaeri vaattehensa,

Rotkot nousi, vaarat vaipui,

Kaikki sai matkat tasaiset.

Tempasi tulesta Katrin,

Helman hienon heltehestae,

Kantoi Katrisen kylyhyn,

Itse loi parahan loeylyn,

Hyvaen loeylyn loeyhaeytti,

Hyvaen laempoesen laehetti,

Laepi kiukoan kivisen;

Teki Katrin terveheksi,

Paransi paranneheksi.

4. Wiron orja ja Isaentae.

Minae laulan kaksi virttae,

Kun parasta seinaehirttae,

Isaennille, emaennille,

Orjille osattomille,

Oli ennen Virossa orja,

Pajarissa karjapaimen,

Pahoin palkka maksettihin,

Pahoin palkka, vaeaerin vaivat,

Lyhimmaellae kyynaeraellae,

Saralla maeraennehellae,

Pienimmaellae kappasella,

Ruumenisilla jyvillae.

Lupa orjan annettihin,

Lupa orjan, valta vangin,

Juosta jouluna kotihin,

Paeaepyhille paeaestaeksensae;

Orja suistuvi suvehen,

Suin suvehen, paein savehen,

Koprin ilmahan kovahan,

Perin paelvehen paha'an.

Sihen uupui orja rukka,

Kuoli kurja kaeskylaeinen,

Paljahilla paioillahan,

Aivan aivinattomilla.

Tuli kolme Tuonen neittae,

Keraettihin kuollehia,

Loeyettihin orjan sielu,

Otettihin orjan sielu,

Taluttihin taivahasen,

Saatettiin ilosalihin.

Avettiin hopia-uksi,

Kultaportti paeaestettihin,

Orjan saahessa sisaelle.

Tuotihin hopiatuoli,

Kultakammi kannettihin:

"Istu tuolle orja raukka!

Kyll' oot saanut, orja raukka,

Istua pahemmallaki,

Orjuuessa ollessasi,

Kaeyessaesi kaeskylaeisnae--

Istua kovalla puulla,

Sekae muuten seisoa'ki."

Tuotihin hopiatuoppi,

Kultakannu kannttihin,

Mettae, hunnaa sisaessae,

Olutta hyvaennaeoestae:

"Juo'pas taestae orja rukka!

Kyll' oot saanut, orja rukkai

Juoa vettaeki joesta,

Orjuuessa ollessasi,

Kaeskylaeisnae kaeyessaesi

Juoa suolta suovesiae,

Taetvettae tanhuista."

Oli aikoa vaehaesen,

Kuoli tuo iso isaentae,

Tuli kolme Tuonen neittae,

Keraettihin kuollehia;

Loeyettiin isaennaen sielu,

Otettiin isaennaen sielu,

Vietihin surutupahan,

Heitettihin helvettihin,

Piinapaikkahan paha'an.

Avettiin tulinen uksi,

Tervaportti temmastihin:

"Seiso siin' iso isaentae!

Kyll' oot saanut istua'ki,

Isaentaenae ollessasi,

Kaeskijaenae kaeyessaesi--

Istua salituvissa,

Kaunehissa kammarissa."

Tuotihin tulinen tuoppi,

Tervatuoppi temmastihin,

Tulta, tervoa sisaessae,

Sisiliskoja, matoja:

"Juo'pa taest' iso isaentae!

Jo oot juonut parempiaki,

Isaentaenae ollessasi,

Kaeskijaenae kaeyessaesi--

Juonut kyllae oluttaki

Paeaessae poeyaen poeyhkeaenae."

"Mintaehen taemae minulle,

Kun on kurjalle pojalle?"

"Sentaehenpae se sinulle:

Pahoin maksoit orjan palkan,

Veralla virannehella,

Saralla epaepaeoellae,

Lyhyillae kyynaerillae,

Kaitaisilla pietimillae,

Pienimmillae kappasilla,

Ruumenisilla jyvillae."

Kaeveli isaennaen sielu,

Kaeveli kivikatua,

Kivitietae tellaejaevi,

Pitkae arsina kaeessae,

Sarkatorvi kainalossa,

Hopia piosta piukki,

Kulta tuikki kukkarosta:

"Tule taenne orja raukka!

Maksan palkkasi paraite;

Ota taestae orja raukka!"

"En ota isaentae raukka."

"Ota, ota orja raukka,

Verkoa saran tilasta,

Kymmeniae kyynaeraestae!"

"En ota isaentae raukka."

"Ota, ota orja raukka,

Vehniae rukehisista,

Karpio kapan verosta!"

"En ota isaentae raukka."

Ota, ota orja raukka,

Paras lehmae laeaevaestaeni,

Katso paras karjastani!"

"En ota isaentae raukka,

Kun et anta't aikoinasi.

Mahoit maksella mailla,

Kostella ison kotona;

Mahoit silloin palkan panna,

Kun ma juotin lehmaejuonen,

Katsoin lammaskatrastasi;

Kun ma sotkin sotkujasi,

Raeiskytin raepaehiaesi;

Kun mae riihessae rimusin,

Alla parsien pamusin,

Olin olkihuonehessa,

Pyyhin hiemalla hikiae.

Luulit riihen ripsavaksi,

Kun mun ripsi rintaluuni;

Luulit orren ohkavaksi,

Kun mun ohki olkapaeaeni;

Luulit parren paukkavaksi,

Kun mun paukkoi pallioni;

Pinon pitkaen vierevaeksi,

Kun minun vereni vieri,

Orjuuessa ollessani,

Kaeskylaeissae kaeyessaeni."

5. Mataleenan vesimatka.

Mataleena neito nuori

Kauan se kotona kasvoi,

Kauan kasvoi, kauas kuului,

Tykoenae hyvaen isaensae,

Kanssa armahan emonsa.

Palkin polki permannosta

Haenen korkokengillaensae,

Hirren kynnystae kulutti

Haenen hienohelmallansa,

Toisen hirren paeaensae paeaeltae

Haenen kultaruunullansa;

Rautaisen rahin kulutti

Astioita pestessaensae,

Kulman poeyaestae kulutti

Hopiapaeaellae veitsellaensae.

Mataleena neito nuori

Meni vettae laehteheltae,

Kultakiulunen kaeessae,

Kultakorva kiulusessa.

Katseli kuvan sioa:

"Ohoh minua neito parka!

Pois on muoto muuttununna,

Kaunis karvani katonut;

Eipae kiillae rintakisko,

Eikae hohta paeaehopia,

Niinkun kiilti toiskesaenae,

Vielae hohti mennae vuonna."

Kiesus paimenna pajussa,

Karjalaissa kaskimaissa,

Anoi vettae juoaksensa:

"Annas vettae juoakseni!"

"Ei oo mulla astiata,

Eik' oo kannuni kotona;

Pikarit pinona vieri,

Kannut halkona kalisi."

"Pistaespae pivosi taeysi,

Kahmalossa kanniksella!"

"Mitaes puhut Suomen sulha,

Suomen sulha, maiten orja,

Isaeni ikuinen paimen,

Ruotiruovoilla elaenyt;

Kalanpaeillae kasvaellut,

Karjalaissa kaskismaissa!"

"Sis mae lienen Suomen sulha,

Suomen sulha, maiten orja.

Isaesi ikuinen paimen,

Ruotiruovoilla elaenyt,

Kalanpaeillae kasvaellut,

Karjalaissa kaskismaissa;

Ellen elkesi sanelen."

"Sano kaikki, minkae tieaet!"

"Kussas kolme poikalastas?--

Yhen tuiskasit tulehen,

Toisen vetkasit vetehen,

Kolmannen kaivoit karkeeseen.

Sen kun tuiskasit tulehen,

Siit' olis Ruotsissa ritari;

Sen kun vetkasit vetehen,

Siit' olis herra taeaellae maalla;

Sen kun kaivoit karkeesehen,

Siit' olis pappi paras tullut."

Mataleena neito nuori

Rupes vasta itkemaehaen,

Itki vettae kiulun taeysi,

Kiesuksen jalat pesevi,

Hiuksillansa kuivoavi:

"Itsepae lienet Herra Kiesus,

Kun mun elkeni sanelit!

Pane minua Herra Kiesus,

Pane minua, minnes tahot,

Soihin, maihin portahiksi,

Porttojen polettavaksi,

Jaloin paeaellae kaeytaevaeksi!

Pane minua Herra Kiesus,

Pane minua, minnes tahot,

Silloiksi meren selaelle

Lahopuiksi lainehille,

Joka tuulen turjotella,

Laajan lainehen laella!

Pane minua Herra Kiesus,

Pane minua, minnes tahot,

Tunge hiiliksi tulehen,

Kekaeleiksi valkiahan,

Joka tulen tuikutella,

Valkiaisen vaikutella!"

6. Neitsy Maarian virsi.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas aeiti armollinen,

Viitiseksen, vaatiseksen,

Paeaesomille suori'iksen,

Vaskipauloihin paneksen,

Tinavoeihin telkitaeksen,

Laeksi pirtistae pihalle,

Kaapsahellen kartanolle.

Katselevi kartanolla,

Kuunteli kujan peraellae,

Jopa marja maalta huuti,

Puolukainen kankahalta:

"Tule neiti noppimahan,

Punaposki poimimahan,

Tinarinta riipimaehaen,

Vyoevaski valitsemahan,

Ennenkun etona syoepi,

Mato musta muikkoavi!

Sat' on saanut katsomahan,

Tuhat ilman istumahan,

Sata neittae, tuhat naista,

Lapsia epalukusin;

Ei ken koskisi minuhun,

Poimisi minun poloisen."

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Laeksi marjan katsantahan,

Punapuolan poimintahan,

Hyppisillaehaen hyvillae,

Kaetoesillae kaunehilla.

Meni maeen, meni toisen,

Niin maeellae kolmannella,

Keksi marjasen maeeltae,

Punapuolan kankahalta.

Niin meni maeen niskalle,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"On marja naekemiaehaen,

Puola ilmon luomiahan,

Ylaehaehkoe maasta syoeae,

Alahahko puuhun nosta."

Tempoi kxaun kankahalta,

Maeeltae rasakan maennyn,

Sillae marjan maahan sortoi,

Marja maahan seisataksen.

Niinpae marja maasta nousi

Kaunoisilte kautoloille,

Kaunoisilta kautoloilta,

Puhtahilte polviloille,

Puhtahilta polviloilta,

Heleville helmoillehen.

Nousi siitae vyoerivoille,

Vyoerivoilta ryntaehille,

Ryntaehiltae leuoillehen,

Leuoiltahan hnulillehen.

Huulilla hypertelihen,

Siitae suuhun pyoeraehytti,

Keikahutti kielellehen,

Kieleltae keruksihinsa,

Siitae vatsahan valahti.

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Siitae tyytyi, siitae taeytyi,

Siitae paksuksi panihen.

Kantoi kohtua kovoa,

Vatsan taeyttae vaikiata,

Kuuta seitsemaen kaheksan,

Ympaeri yheksaen kuuta,

Vaimon vanha'an lukuun,

Kuuta puolen kymmenettae.

Emo tuosta arvelevi:

"Mi on meiaen Marjatalla,

Ku meiaen kotikanalla,

Kun se pauloitta asuvi,

Aina vyoettae voellehtivi,

Hamehetta hoellehtivi!"

Niin kuulla kymmenennellae,

Impi tuskalle tulevi,

Kohtu kaeaentyvi kovaksi,

Vatsantaeysi vaikiaksi.

Kysyi kylpyae emolta:

"Anna kylpyae emoni,

Jossa huono hoivan saisin,

Avun ange tarvitseisin!"

Emo varsin vastoavi

"On kyly kytoemaeellae,

Johon portto pojat saapi,

Tulen lautta lapset luopi,

Tuonne pentujen pesaehaen,

Sorajouhen soimen paeaehaen."

Jo on piika pintehissae

Minne mennae, kunne kaeyae,

Kusta kylpyae kysellae,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Piltti pienin piikojani,

Paras palkkalaisiani!

Kaey'pae kylpyae kylaestae,

Saunoa Sarajalasta,

Jossa huono hoivan saisin,

Avun ange tarvitseisin--

Kaey pian, vaelehen jouvu,

Vaelehemmin tarvitahan."

Piltti pienin piikojahan,

Sanan virkkoi, noin nimesi

"Keltaepae kysyn kylyae,

Keltae aihelen apua?"

"Kysy Ruotuksen kylyae,

Saunoa Sarajansuista!"

Piltti pienin piikojahan,

Paras palkkalaisiahan,

Hyvae kiekas kaeskemaettae,

Kehumattaki kepiae,

Koprin helmansa kokosi,

Kaesin kaeaeri vaattehensa,

Sekae juoksi, jotta joutui,

Juoksi Ruotuksen kotihin.

Maeet maetkyi mennessaehaen,

Vaarat notkui noustessahan,

Kaevyt hyppi kankahalla,

Someret hajosi suolla,

Tuli Ruotuksen tupahan,

Sai sisaehaen salvoksehen.

Ruma Ruotus Paitulainen

Syoepi, juopi, kestoavi,

Paeaessae poeyaen paioillahan,

Aivan aivinaisillahan,

Syoepi, juopi suurten lailla,

Elaevi hyvaen tavalla.

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskinsae nojalta:

"Mitae sie sanot katala,

Kuta kurja juoksentelet?"

Piltti pienin piikasia,

Sanan virkkoi, noin nimesi

"Laeksin kylpyae kylaestae,

Saunoa Sarajalasta,

Jossa huono hoivan saisi,

Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emaentae

Liehoi sillan liitoksella,

Laahoi keskilattialla,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Kellen kylpyae kyselet,

Kellen aihelet apua?"

Sanoi Piltti, pieni piika:

"Kysyn meiaen Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emaentae

Kaeet puuskahan panevi,

Kupehelle kummallenki,

Itse virkk, noin nimesi:

"Ei kylyt kylaehaen joua,

Ei saunat Sarajan suulta;

On talli Tapiomaeellae,

Hepohuone hongikossa,

Johon lautta lapset luopi,

Tuliportto poiat saapi--

Kun heponen hengaennevi,

Niinp' on siinae kylpeoete!"

Piltti pienin piikasia

Sekae juoksi, jotta joutui,

Ruman Ruotuksen ko'ista,

Sanoi taatse tultuansa:

"Eule kylpyae kylaessae,

Saunoa Sarajalassa.

Ruma Ruotus Paitulainen

Soeip' on, joip' on poeyaen paeaessae,

Paeaesae poeyaen paioillahan,

Aivan aivinaisillahan.

Sanan virkkoi, noin nimesi:

Mitae sie sanot katala,

Kuta kurja juoksentelet?"

Mie sanoin sanalla tuolla:

"Laeksin kylpyae kylaestae,

Saunoa Sarajalasta,

Jossa huono hoivan saisi,

Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen emaentae

Liehoi sillan liitoksella,

Laahoi keskilattialla,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Kellenpae kysyt kylyae,

Kellen aihelet apua?"

Mie sanoin sanalla tuolla:

"Kysyn meiaen Marjatalle."

Ruma Ruotuksen emaentae

Pani puuskahan kaetensae,

Kupehelle kummallenki,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Ei kylyt kylaehaen joua,

Ei saunat Sarajan suulta;

On talli Tapiomaeellae,

Hepohuone hongikossa,

Johon lautta lapset luopi,

Tuliportto poiat saapi--

Kun heponen hengaennevi,

Niinp' on siinae kylpeoete!"

Niinp' on, niin sanoi mokomin,

Niinpae vainen vastaeli.

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Aina tuskansa tulessa,

Vatsan vaivoissa kovissa,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Laehteae minun tulevi,

Niinkun muinenki kasakan,

Eli orjan palkkalaisen,

Laehteae Tapiomaeelle,

Kaeyae hongikkokeolle!"

Otti vastan varjoksensa,

Astua alottelevi,

Nousevi kipumaekeae,

Kipuvuorta kiipueli,

Huonehesen hongikolle,

Tallihin Tapiomaeelle.

Sitte sinne saatuansa,

Toki paeaestyae perille,

Sanovi sanalla tuolla:

"Henkeaes hyvae heponen,

Huokoas vetaejae varsa,

Vatsan kautta vaivaloisen!

Kylyloeyly loeyhaeytae,

Sauna laempoeinen laehetae,

Jossa huono hoivan saisin

Avun ange tarvitseisin."

Henkaesi hyvae heponen,

Huokasi vetaejae varsa,

Vatsan kautta vaivaloisen.

Min heponen hengaehtaevi,

Se on luotu saunanloeyly,

Vesi viskattu viaton;

On kun loeyly lyoetaeessae,

Viskattaessa vetonen.

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Kylpi kylyn kyllaeltaensae,

Vatsan loeylyn vallaltansa;

Saip' on tuonne poikuensa

Heinille kesaeteoille--

Syntyi poika polvillehen,

Lapsi lantehuisillehen.

Jouluna Jumala syntyi,

Paras poika pakkasella,

Revon heinihuonehesen,

Sorajouhen soimen paeaehaen.

Haerkae olkia levitti,

Sika penkoi pehkuloita,

Poian pienen peitteheksi,

Katteheksi kaikkivallan.

Jouluna Jumala syntyi,

Paras poika pakkasella;

Nousi kuu, yleni paeivae,

Armas aurinko havatsi,

Taehet taivon tanssaeli,

Otavat piti iloa,

Syntyessae suuren luojan,

Yli armon auetessa.

Tahvanus on tallirenki

Ruman Ruotuksen talossa,

Ruokki Ruotuksen hevoista,

Kaitsi tallikonkaria.

Vei haen juomalle hevosen,

Kaivolle katetun ruunan,

Loimiselaen laehtehelle;

Laehe laeikkyi, hepo kuorsui.

Tahvanus on tallirenki

Laeksi maahan ratsahilta,

Katsoi maasta maan vikoja,

Katsoi veestae veen vikoja;

Naehnyt ei maassa maan vikoja,

Eikae veessae veen vikoja.

"Mitae kuorsut korpin ruoka,

Hirnut Hiisien heponen!

Ei ole maassa maan vikoja,

Eikae veessae veen vikoja."

"Sitae kuorsun korpin ruoka,

Hirnun Hiisien heponen:

Uus' on taehti taivahalla,

Pilkku pilvien raossa."

Tahvanus on tallirenki

Iski silmaensae itaehaen,

Katsoi paein luotehesen,

Katsoi kaiken ilman rannan;

Naeki taehen taivahalla,

Pilkun pilvien lomassa.

Niin repo etehen juoksi:

"Repo rukka, raukka poika!

Sie olet kengaeltae kepiae,

Sekae liukas liikunnalta;

Kaey nyt tuota katsomahan

Vaaran vaskisen takoa,

Mistae meille taehti syntyi,

Kusta uusi kuu kumotti!"

Repo juoksi. jotta joutui,

Pian juoksi matkat pitkaet,

Vaelehen vaelit samosi,

Vaaran vaskisen ta'aksi.

Paimen vastahan tulevi,

Niin repo sanoiksi virkki:

"Oi sie rukka paimoseni!

Tokko tietaeisit sanoa,

Mistae meille taehti syntyi,

Uusi taehti taivahalle."

Tuon paimo sanoiksi virkki:

"Jopa tieaen, jotta tunnen;

Siitae meille taehti syntyi,

Uusi taehti taivahalle,

Kun on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna."

"Miss' on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna?"

"Tuoll' on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna,

Veitlihimassa [42] vaehaessae;

Syntynyt Jumalan poika

Hevon heinaehuonehesen,

Sorajouhen soimen paeaehaen,

Vihvilaeisille saroille,

Kakaroille kylmenneille.

Sinne synnytti Jumala,

Pani luoja poikuensa;

Ei vaihtaisi poiuttansa

Vaskihin valettavihin,

Hopioihin hohtavihin,

Kultihin kumottavihin,

Eikae kuuhun, paeivyehen,

Aurinkoisehen hyvaehaen."

Repo rukka, raukka poika,

Jo tuli takaisin tuolta,

Vaaran vaskisen takoa,

Toi sanoman tullessansa:

"Siitae meille taehti nousi,

Uusi taehti taivahalle,

Kun syntyi Jumalan poika,

Aukesi ylinen armo.

Pannut on luoja poikuensa

Heinille hevosten luoksi,

Vihvilaeisille saroille,

Kakaroille kylmenneille;

Ei vaihtaisi poiuttansa

Vaskihin valettavihin,

Hopioihin hohtavihin,

Kultihin kumottavihin,

Eikae kuuhun, paeivyehen,

Aurinkoisehen hyvaehaen."

Tahvanus on tallirenki

Veip' on tallihin hevosen,

Heitti heiniae etehen,

Levitteli verkalointa,

Siotteli silkkivoeitae.

Meni Ruotuksen tupahan,

Seisatteli oven suussa,

Pysaehteli partten paeaessae.

Ruma Ruotus Paitulainen

Syoepi, juopi, kestoavi,

Paeaessae poeyyn paioillahan,

Aivan aivinaisillahan.

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskinsae nojasta:

"Pese kaettae, kaey ruoalle,

Ruoki Ruotuksen hevoista!"

Tahvanus on tallirenki,

Haenpae tuon sanoiksi virkki:

"En sinae pitkaenae ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Ruoki Ruotuksen hevoista,

Kaitse kiivan konkaria;

Itse Ruotus ruokkikohon

Taemaen paeivyen peraestae--

Jo syntyi parempi synty,

Kasvoi valta kaunihimpi.

Jopa on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna,

Naein mae taehen taivahalla,

Pilkun pilvien lomassa."

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskinsae nojasta:

"Aesken on toet totesi,

Valehettomat valasi,

Kun tuo haerkae ammonevi,

Paeaepoenttae poeloettaenevi,

Jok' on luina lattialla,

Liha syoety, luu kaluttu,

Kesi kenkinae pietty,

Talvikausi tallaeltu."

Nousipa haerkae ammomahan,

Paeaepoenttae poeloettaemaehaen,

Nousi haennin haeilymaehaen,

Sorkin maata sotkemahan.

Tahvanus on tallirenki,

Haenpae tuon sanoiksi virkki:

"Onko jo toet toteni,

Valehettomat valani?

Joko on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna?--

Nousipa haerkae ammomahan,

Paeaepoenttae poeloettaemaehaen."

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskinsae nojasta:

"Aesken on toet totesi,

Valehettomat valasi,

Kun tuo kukko laulanevi,

Kananpoika kaikkunevi,

Jok' on paistina vaissa,

Liha voilla voieltuna,

Hoeyhenillae hoeykenneillae,

Jaesenillae jaeykenneillae."

Nousipa kukko laulamahan,

Kananpoika kaikkumahan,

Luillansa luhisemahan,

Hoeyhenillae hoeykkimaehaen.

Tahvanus on tallirenki,

Haenpae tuon sanoiksi virkki:

"Onko jo toet toteni,

Valehettomat valani?

Joko on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna?--

Nousipa kukko laulamahan,

Kananpoika kaikkumahan."

Ruma Ruotus Paitulainen

Viskoi veitsen lattiahan,

Sanovi sanalla tuolla,

Tiuskoi tuolla tiuskehella:

"Aesken on toet totesi,

Valehettomat valasi,

Kun veitsi vesottunevi,

Jonka siltahan sivalsin,

Jot' on vuosi vuoliskeltu,

Kaksi kannettu tupessa

Veitsenpaeae vesottunevi,

Ja vesat lehittynevi."

Alkoipa veitsenpaeae vesota,

Vesat lehtiae lykaetae;

Vesosi vesoa kuusi,

Kultalehen kunki paeaehaen.

Tahvanus on tallirenki,

Haenpae tuon sanoiksi virkki:

"Onko jo toet toteni,

Valehettomat valani?

Joko on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna?--

Jopa on veitsenpaeae vesonna,

Jonka siltahan sivallit,

Sekae kukko laulanunna,

Jok' oli paistina vaissa.

Viel' on haerkae ammonunna,

Jok' oli luina lattialla.

Jo nyt luovun Ruotuksesta,

Pakenen pakanan vaeistae,

Otan uskon Kiesuksesta,

Kastin kaikkivaltiasta."

Tuosta suuttui suuri miesi,

Ruotus julmaksi rupesi,

Suoritti soan tulisen,

Paeaelle kaulan kaikkivallan;

Sata miestae miekallista,

Tuhat rauaista urosta,

Luojan surmaksi sukesi,

Katomaksi kaikkivallan.

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Piiletteli poiuttansa,

Kasvatteli kaunoistansa,

Alla jauhavan kivosen,

Alla juoksevan jalaksen,

Alla seulan seulottavan,

Alla korvon kannettavan,

Sylissaehaen syoettelevi,

Kaesissaehaen kaeaentelevi.

Laski poian polvillensa,

Lapsen lannehuisillensa,

Alkoi paeaetaensae sukia,

Hapsiansa harjaella,

Hopiaisella sualla,

Kultavarsi harjasella;

Suastansa pii pirahti,

Taimen taittui harjastansa.

Rapasihen etsimaehaen,

Taimenta tavottamahan,

Katoi poika polviltahan,

Lapsi lanne'puoliltahan.

Tuossa hirnui Hiitten ruuna,

Paeraesi pahan heponen.

"Mitae hirnut Hiitten ruuna,

Paeraejaet pahan heponen?"--

"Sitae hirnun Hiitten ruuna,

Paeraejaen pahan heponen,

Viety on poika polviltasi,

Lapsi lanne'puoliltasi."

Maaria matala neiti,

Pyhae piika pikkarainen,

Tuosta tuskille tulevi,

Itkeae kujertelevi.

Rapasihen etsimaehaen,

Etsi pientae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa,

Hopiaista sauoansa,

Alta jauhavan kivosen,

Alta juoksevan jalaksen,

Alta seulan seulottavan,

Alta korvon kannettavan,

Puiten puut, jaellen ruohot,

Hajotellen hienot heinaet.

Etsi pientae poiuttansa,

Eipae loeyae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa,

Hopiaista sauoansa.

Etsi maeiltae, maennikoeiltae,

Kannoilta, kanarvikoilta,

Katsovi joka katajan,

Joka varvikon vatovi,

Katsovi kanarvajuuret,

Ojenteli puien oksat.

Astua ajattelevi,

Kaeyae kaeaepaeroeittelevi:

Tiehyt vastahan tulevi,

Niin tielle kumarteleksen:

"Oi tiehyt Jumalan luoma!

Etkoe naehnyt poiuttani,

Kullaista omenuttani,

Hopiaista sauoani?"

Noin se tiehyt lausueli:

"Oisin naehnyt, en sanoisi;

Poikasipa loi minunki,

Loi pahoille, ei hyville,

Kovan kengaen kaeytaevaeksi,

Kannan karskuteltavaksi,

Joka koiran juostavaksi,

Ratsahan ajeltavaksi."

Astua ajattelevi,

Kaeyae kaeaepaeroeittelevi;

Taehti vastahan tulevi,

Taehelle kumarteleksen:

"Oi taehyt Jumalan luoma!

Etkoe naehnyt poiuttani,

Kullaista omenuttani,

Hopiaista sauoani?"

Noin se taehti lausueli:

"Oisin naehnyt, en sanoisi;

Poikasipa loi minunki,

Loi pahoille, ei hyville,

Kesaeksi katoamahan,

Sykysyllae syntymaehaen,

Kylmillae kimaltamahan,

Pimehillae pilkkumahan."

Astua ajattelevi,

Kaeyae kaeaepaeroeittelevi;

Kuuhut vastahan tulevi,

Niin kuulle kumarteleksen:

"Oi kuuhut Jumalan luoma!

Etkoe naehnyt poiuttani,

Kullaista omenuttani,

Hopiaista sauoani?"

Noin se kuuhut lausueli:

"Oisin naehnyt, en sanoisi;

Poikasipa loi minunki,

Loi pahoille, ei hyville,

Aaamulla alenemahan,

Illalla ylenemaehaen,

Yksin oeillae kulkemahan,

Pakkasella paistamahan."

Astua ajattelevi,

Kaeyae kaeaepaeroeittelevi;

Paeivae vastahan tulevi,

Paeivaelle kumarteleksen:

"Oi paeivyt Jumalan luoma!

Etkoe naehnyt poiuttani,

Kullaista omenuttani,

Hopiaista sauoani?"

Paeivae taiten vastaeli:

"Sekae naein, jotta kuulin;

Poikasipa loi minunki,

Loi hyville, ei pahoille,

Aamulla ylenemaehaen,

Illalla alenemahan,

Yoen aian lepeaemaehaen,

Paeivaen aian paistamahan.

Jopa naeinki poikuesi,

Voi poloinen poiuttasi!

Jo on poikasi poloinen

Kaotettu, kuoletettu,

Pantu luoja painon alle,

Herra hautahan hakattu."--

Niinpae me pojat poloiset

Aina muita muistelemma,

Jouvittelemma jotaki,

Tuot emme tokahi'kana,

Suuren surmoa Jumalan,

Katomusta kaikkivallan,

Kuin on luoja kuoletettu,

Kaotettu kaikkivalta,

Kun on hautahan hakattu,

Pantu luoja painon alle.

Pirulaiset piinattihin [43],

Paha valta vaivattihin [44],

Saan keihaeaen kaerellae,

Tuhannen teraellae miekan.

Luoja puuhun puntattihin,

Ristihin ripustettihin,

Siinae haentae surmattihin,

Kuollut puusta laskettihin,

Hakattihin, hauattihin,

Kahen kallion lomahan.

Vuoret paeaelle vaaittihin,

Kivet paeaelle kiusattihin;

Sata miestae miekallista,

Tuhat rauaista urosta,

Ne veti veressae silmin,

Luojan hauan partahalle;

Sata miestae miekallista,

Tuhat kilvenkantajoa,

Luojan hauan paimenena,

Vartiana kaikkivallan.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas aeiti armollinen,

Itkeae kujertelevi,

Valitella vaikertavi,

Kaeypi tietae astelevi

Luojan hauan partahalle:

"Nouses luoja kuolemasta,

Herkeae uneksimasta;

Nouse nuorra kuolemasta,

Kaunisna katoamasta!

Kun et nouse, et heraenne,

Jo kohta tulen minaeki,

Kerallasi kuolemahan,

Kanssasi katoamahan."

Herra hauasta havatsi,

Lausui luoja, noin nimesi:

"Ei ole taeaeltae nouseminen,

Kun siellae kaekeaeminen;

Kivet alla, paaet paeaellae,

Kupehilla kummallaki,

Someret syaentae vasten,

Vasten hieta hartioita."

Neitsy Maaria emonen,

Rakas aeiti armollinen,

Paeivaelle kumarteleksen:

"Oi paeivyt Jumalan luoma,

Luoma luojan valkiamme!

Paista hetki heltehesti,

Toinen himmesti hiosta,

Kolmansi koko teraeltae,

Paaet paista pehmiaeksi,

Kivet suolaksi sulata,

Someret veae ve'eksi,

Hieta vaaheksi valuta,

Paeaestae luoja kuolemasta,

Herra hauasta heraetae!"

Tuo paeivyt Jumalan luoma,

Paeivyt armas aurinkoinen,

Lenti paeaetoennae kanana,

Siipipuonna siuotteli,

Luojan hauan partahalle,

Kammiolle kaikkivallan.

Sat' on miestae miekallista,

Tuhat kilvenkantajoa,

Pantu luojan paimeneksi,

Kaikkivallan vartiaksi;

Nuopa paeivaeltae kysyvaet,

Anelevat auringolta:

"Paeivae armas aurinkoinen,

Mitaepae sie taenne laeksit?"

Paeivae taiten vastaeli,

Armas aurinko saneli:

"Laeksin luota katsomahan,

Likeltae taehystaemaehaen,

Kuin on luoja kuoletettu,

Herra hautahan hakattu."

Niin paeivyt Jumalan luoma,

Luoma luojan valkiamme,

Paistoi hetken heltehesti,

Toisen himmesti hiosti,

Kolmannen koko teraeltae,

Nukutteli nuivan kansan,

Paineli vaeen pakanan,

Nuoret miekkojen nojahan,

Vanhat vasten sauojansa,

Keski-iaen keihaeille.

Paistoi paaet pehmiaeksi,

Kivet suolaksi sulatti,

Someret veti ve'eksi,

Hiejan vaaheksi valutti,

Paeaesti luojan kuolemasta,

Katomasta kaikkivallan.

Luoja hauasta havatsi,

Herra herkesi unesta,

Paeaesi hauan partahalle,

Yloes kuopasta kohosi.

Kivet silloin kielin lauloi,

Paateret sanoin pakasi,

Joet joikui, jaervet jaerkkyi,

Vuoret vaskiset vavahti,

Tullessa Jumalan tunnin,

Herran armon auetessa.

Nousi luoja kuolemasta,

Herkesi uneksimasta,

Vetihen vesikivelle

Vatsallehen vaivoaksen,

Veriaeaen viruttamahan,

Hurmehia huuhtomahan.

Niin paeivyt Jumalan luoma,

Luoma luojan valkiamme,

Lenti taiten taivahalle,

Siallensa entiselle,

Paeaesti miehet nukkumasta,

Pahat unta ottamasta.

Pahat kahletta takovat,

Nauloja varustelevat,

Lyoeae luoja kahleisin,

Rautalukkoihin lukita,

Ettei paeaesisi pakohon,

Kulkemahan kunne'kana,

Hakatusta hauastansa,

Kuopastansa kaivetusta.

Luoja kaeypi, astelevi,

Kulki matkoa vaehaesen,

Kuuli paukkinan pajasta,

Meni koeyhaenae pajahan,

Kysyjaenae kynnykselle;

Taeaellae rautiot takovat,

Sepaet Hiitten hilkkasevat.

Meni seppojen pajahan:

"Mitaes rautiot takovat,

Sepaet Hiitten hilkuttavat?"

Se on julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja,

Sanan virkkoi, noin nimesi

"Taon luojalle kytyttae,

Jumalalle kahliskoeyttae;

Vaan en muistanut mitellae,

Kuin on paksu luojan kaula,

Kuin on paksu, kuin on pitkae,

Kuin on poikelta leviae."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Sen on paksu luojan kaula,

Sen on paksu, senpae pitkae,

Senki poikelta leviae,

Kun on kaulasi omasi."

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja:

"Mistaes tieaet luojan kaulan,

Kuin on paksu, kuin on pitkae,

Kuin on poikelta leviae?"

Niin kuulu Jumalan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi

"Siinaepae olin minaeki,

Luojan hauan partahalla,

Katsoin kantosen takana,

Vesakosta vierettelin."--

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja:

"Niinpae sinun on leuka laaja,

Leuka laaja, silmaet suuret,

Niin on pitkaet silmaeripset,

Kun on eilisen Jumalan,

Jonka maahan hakkasimma,

Hakkasimma, hautasimma."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Sill' on miulla leuka laaja,

Leuka laaja, silmaet suuret,

Sillae pitkaet silmaeripset,

Kauan kasvoin kankahalla,

Kasvoin kantosen takana,

Kiven suuren suojasessa."

Se on julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Voi kun oot kovin osaava,

Yli muien ymmaertaevae!"

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Sillae oon kovin osaava,

Yli muien ymmaertaevae;

Kauan katsoin syoejaen suuhun,

Partahan palanpurijan."

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja:

"Nyt oisi kahlis valmihina,

Vaan en mie mitellae saata

Tuota kauloa omoa,

Kuin on pitkae, kuin on paksu,

Kuinka poikelta leviae;

Ei minun kaeteni kaeaenny,

Eikae sormeni sopine."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Kun annat minun mitata,

Saattaisin minae mitellae,

Kaeaentyisi minun kaeteni,

Sekae sormeni sopisi."

Se on julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Jos annan sinun mitellae,

Elloes lukkohon lukitko,

Elae paina palkimehen

Elae pihtihin pihistae;

Vast' on lukko laajittuna,

Ei vielae avainta saatu,

Ei lukot kaesin lutise,

Loirat sormin sorkuele."

Antoi luojansa mitellae

Tuota kauloa omoa,

Kuin oli pitkae, kuinka paksu,

Kuinka poikelta leviae.

Siitae meiaen suuri luoja,

Meiaen julkinen Jumala,

Mittaeli, maeaeraeeli,

Jopa lukkohon lukitsi,

Siitae painoi palkimehen,

Sekae pihtihin pihisti.

Iski kannan kalliohon;

Peraen potkasi kivehen,

Yheksaen sylen syvaehaen,

Kyynaeraeisen kymmenettae:

"Pysy nyt siinae pintahainen,

Paru siinae pantahainen,

Tekemaessaesi pahassa,

Luomassasi kytkyessae!"

Se on julma Juuttahainen

Pahin poikia pahoja,

Ilkein isaen aloja,

Jo naeki tuhon tulevan,

Haetaepaeivaen paeaelle saavan;

Kerran kiljasi pahasti,

Toisen karjui kauhiasti,

Kolmannen ylen kovasti.

Sanoi meiaen suuri luoja,

Meiaen julkinen Jumala:

"Kilju nyt kivi kovaksi,

Karju rauta karkiaksi!

Pysy siinae sen ikaesi,

Asu siinae aikuesi,

Kun ei kuuta aurinkoa,

Paeiveae hyvaennaeoestae,

Kun ei maata, eikae puuta,

Ilmassa inehmisiae.--

Taemaen paeivyen peraestae,

Olkohon kivi kovana,

Rauta kaikki karkiana,

Tuuli taivahan viluna!"

Siitae meiaen suuri luoja,

Meiaen julkinen Jumala,

Yloes ilmahan kohosi,

Paeaelle kuuen kirjokannen,

Paeaelle taivaisen kaheksan,

Ilmalle yheksaennelle,

Sialle isaen Jumalan,

Kamarihin kaikkivallan.

Siellae suutua pitaevi,

Kansan kaiken tuomitsevi,

Pahat paiskavi syvaehaen,

Hirviaehaen helvettihin,

Hyvaet sinne siirtelevi,

Taluttavi taivahasen.

7. Piispa Heinrikin surma.

Kasvoi ennen kaksi lasta,

Toinen kasvoi kaalimaassa,

Toinen Ruotsissa yleni.

Se kun kasvoi kaalimaassa,

Se Haeme'en Heinrikki;

Se kun Ruotsissa yleni,

Se on Eirikki kuningas.

Sanoi Haemeen Heinrikki

Eirikille veljellensae:

"Laekkaes maita ristimaehaen,

Mailla ristimaettoemillae,

Paikoilla papittomilla!"

Sanoi Eirikki kuningas

Heinrikille veljellensae:

"Ent' on jaervet jaeaetaemaettae,

Sulana joki kovera."

Sanoi Haemeen Heinrikki

Eirikille veljellensae:

"Kyllae kierraen Kiulon jaerven,

Ympaeri joki koveran."

Pani varsat valjahisin,

Suvikunnat suitsi suuhun,

Pani korjat kohallensa,

Saatti lastat sarjallensa,

Anturoillensa avarat,

Peraellensae pienet kirjat.

Niin kohta ajohon laehti,

Ajoi tietae, matkaeli,

Kaksi paeiveae kevaeistae,

Kaksi yoetae jaerjestaensae.

Sanoi Eirikki kuningas

Heinrikille veljellensae:

"Jo taessae tulevi naelkae,

Eikae syoeae, eikae juoa,

Eikae purtua pietae."

"On Lalli lahen takana,

Hyvae neuo niemen paeaessae,

Siinae syoemmae, siinae juomma,

Siinae purtua piaemmae."

Sitte sinne saatuansa

Kerttu kelvoton emaentae,

Suitsi suuta kunnotonta,

Keitti kieltae kelvotonta.

Sitte Haemeen Heinrikki

Otti heiniae hevosen,

Heitti penningit sialle,

Otti leivaen uunin paeaeltae,

Heitti penningit sialle,

Otti olutta kellarista,

Vieritti rahat siallen.

Siinae soeivaet, siinae joivat,

Siinae purtua pitivaet;

Sitte laehtivaet ajhon.

Tuli Lalli kotiansa--

Tuo Lallin paha emaentae

Suitsi suuta kunnotonta,

Keitti kieltae kelvotonta:

"Jo taessae kaevi ihmisiae,

Taess' on syoety, taess' on juotu,

Taessae purtua pietty,

Viety heiniae hevosen,

Heitty hietoja siahan,

Syoety leivaet uunin paeaeltae,

Heitty hietoja siahan,

Juotu oluet kellarista,

Saatu santoa siahan."

Lausui paimen patsahalta:

"Jo vainen valehtelitki,

Elae vainen usko'kahan!"

Lalli se pahatapainen,

Sekae mies pahasukuinen,

Otti Lalli laukkarinsa,

Piru pitkaen keihaeaensae,

Ajoi Herroja taka'an.

Sanoi orja uskollinen,

Lausui parka palvelija:

"Jo kuuluu kumu takana,

Ajanko taetae hevoista?"

Sanoi Haemeen Heinrikki:

"Jos kuuluu kumu takana,

Elae aja taetae hevoista,

Karkottele konkaria."

"Entae jos tavotetahan,

Taikkapa tapetahanki?"

"Kaey sinae kiven taaksi,

Kuultele kiven takana,

Jos mua tavotetahan,

Taikka myoes tapetahanki;

Poimi mun luuni lumesta,

Ne pane haeraen rekehen

Haeraen Suomehen veteae.

Kussa haerkae uupunevi,

Sihen kirkko tehtaekoehoen,

Kappeli rakettakohon,

Papin saarnoja sanella,

Kansan kaiken kuultavaksi."

Palasi paha kotia,

Lausui paimen patsahalta:

"Kusta Lalli lakin saanut,

Mies paha hyvaen hytyraen,

Pispan hiipan hirtehinen?"

Niinpae mies murehissansa,

Lakin paeaestaensae tavotti,

Hivukset himahtelivat,

Veti sormuksen sormesta,

Lihat ne liukahtelivat.

Niin taemaen pahantapaisen

Pispan raukan raatelijan

Tuli kosto korkialta,

Makso mailman valtialta.

8. Elinan surma.

Elinainen neiti nuori

Meni aittahan maeelle,

Vaskivakka kainalossa,

Vaskiavain vakkasessa.

Tuoltapa tulee Klaus Kurki.

"Mistaes tunnet Klaus Kurjen?"

"Tulennasta tuiman tunnen,

Jalon jalan heitaennaestae."

"Eikoes muita ylpioeitae,

Kun on Laukon Klaus Kurki?"--

Klaus tuo tuli pihalle,

Sa'an hevoismiehen kanssa,

Sa'an satulaurohon,

Miehet kulta miekoissansa,

Hevoset hopiapaeissae.

Viisi veljestae Elinan

Istuit kaikki poeyaen paeaessae,

Nousit kaikki seisoalle,

Laeksit vastahan Klaulle.

"Onkos teillae neittae myyae,

Piika pietty minulle?"

"Ei neittae maeellae myyae,

Panna kaupan kartanolla;

Hevot myyaehaen maeellae,

Luukaviat kartanolla.

Kyll' on meillae tupiaki:

Tupa meill' on yljaen tulla,

Tupa tulla, toinen mennae.

Talli meill' on hevot panna,

Vaja varsat valjutella,

Naula laskea satulat."

Klaus tuo tuli tupahan

Miekalla oven avasi,

Tupellansa kiini tunki.

"Onkos teillae neittae myyae,

Piika pietty minulle?"--

Aeitinsae Elina neien

Klaus Kurjelle kumarsi:

"Ei ole meillae neittae myyae,

Eikae piika'a piolla.

Piiat meill on piskusia,

Kaikki kesken kasvavia."

"Onpa tuo vaehae Elina,

Anna'pa vaehae Elina!"

"Oh mun aeiti kultaseni,

Elae anna minua Klaulle!"

"Ei taia vaehae Elina

Panna tyoehoen palkollista,

Ruokkia perehiaesi,

Kaita tarhakarjojasi."

"Eikae tarvitse Elinan;

Onpa siellae Kirstipiika.--

Minae annan Kirstipiian

Panna tyoehoen palkollisen,

Ruokkia talon perettae,

Kaita kanssa tarhakarjan."

"Kyll' on sulla Kirstipiika,

Laukon entinen emaentae,

Se mun polttaisi tulessa,

Kovin paeivin kuolettaisi."

"Ei ole Kirsti ennenkaehaen

Ketaen polttanut tulessa,

Kovin paeivin kuolettanut,

Ei ole ennen, eikae vasta."

Kukas kuitenki on hullu,--

Kukas muu, kun piika raukka?

Jos ei hullu, niin on himmi,

Otti kihlat, antoi kaettae;

Kaesi on Klaun kaeessae,

Kaevi Klaun kartanolle.

Kirsti katseli lasissa,

Vaelkytteli vaestaeroeillae.

"Oh, jos sitaeki olisi,

Tuon vaelin pahentajata!

Ennenkun avaimet annan,

Toisen kaeskyllae kaevelen."

Laehti haen Klaun puheille:

"Ohoh, Klaus kultaseni!

Vaehaen kyllae sinae tieaet--

Uolevi emaennaen makasi."

"Oh mun Kirsti piikaseni!

Jospas tuottelet toeksi

Minkae sattelit sanoiksi,

Vielae sun verassa kaeytaen;

Elinan tulessa poltan--

Viisi verkaista hametta

Annan sinun kaeyaeksesi,

Ennenkun Elina rouan;

Annan kaetehes avaimet

Ennenkun Elina rouan."

"Ohoh, Klaus kultaseni!

Aja Aumasten laolle,

Pikkunniittuisten nimelle.

Sano kauas menevaesi,

Monet viikot viipyvaesi,

Keraejissae Pohjanmaalla.

Niinpaen tuottelen toeksi

Minkae saattelin sanoiksi."

Klaus laehteae lupasi.--

"Oh mun vaehae Elinani!

Viillae voita vakkasehen,

Saeaeli saekkihin evaestae,

Liikkioe sianlihoa,

Karpio kananmunia,

Minun kauas mennaekseni,

Keraejihin Pohjanmaalle.-

"Oh mun Klaus kultaseni!

Elae viivy kauan siellae:

Viikot on viimeiset minulla,

Vielae paeivaet viimeisimmaet;

Astu puoli saappahassa,

Anna toisten toinen puoli,

Puhu puolilla sanoilla,

Anna toisten toinen puoli;

Juo vaan puoli siemenystae,

Anna toisten toinen puoli--

Niin sinae pikemmin paeaeset

Pohjan noitain seasta."

Elina vaehae emaentae

Saeaelei saekkihin evaestae,

Viilti voita vakkasehen,

Liikkioen sianlihoa,

Karpion kananmunia.

Klaus laehtepi ajohon

Ajoi Aumasten laolle,--

Pikkuniittuisten nimelle.

Kirsti pyykille menevi,

Pienten vaatetten pesolle,

Paitain Elina rouan.

Kuului kolkkina koasta;

Kaevi roua katsomahan

"Oh mun Kirsti piikaseni!

Mitae kolkitset koassa,

Paukutat patoin luona?"

"Huoran huopia virutan,

Pahan vaimon vaattehia."

"Elae Kirsti piikaseni!

Kolki niitae niin kovasti."

Kirstipae taehaen mutkan muisti,

Kolkki vielaeki kovemmin.

"Elae kolki Kirsti huora!

Paitojani niin pahasti.

Ei ole niitae taeaellae tehty,

Vaan on aeitini kotona."

"Huoratpa hyvaetki piiat,

Vaan ei portot puoletkana--

Eik' ole minun lukua,

Vaikka parka palkollinen

Haukuttaisi huoraksiki;

Itseki isot emaennaet

Ovat Uolevin ohessa,

Pitkaeparran parmahissa."

Itkusilmaessae Elina

Tuli rannalta tupahan.

Kirsti kiiruhti peraessae:

"Oh mun roua kultaseni!

Ottakasme orjat tyoestae,

Haeiyt haerkaeen peraestae;

Pietaeaen pitoset pienet,

Kanssa kempit kestijuhlat--

Niinkun ennenki on tehty,

Kun oli matkoilla isaentae."

"Ohoh Kirsti piikaseni!

Tehe itse, kuinkas tahot,

Niinkun teit minua ennen;

Iske kaikki muut tynnoerit,

Yksi jaetae iskemaettae,

Jok' on pantu minua varten."

Kirstipae taehaen mutkan muisti,

Iski ensin sen tynnoerin.

"Ohoh Kirsti piikaseni!

Toisa tehit, toisa kaeskin."

"Oh mun roua kultaseni!

Minne teen mae sian teille,

Teenkoe uutehen tupahan,

Ylimmaeisen portin paeaelle?"

"Elae tee uutehen tupahan,

Ylimmaeisen portin paeaelle;

Tee sia Klaun tupahan,

Niinkun ennenki olet tehnyt!"

"Siell' on pyssyt paukkavaiset,

Siellae miekat vaelkkyvaeiset,

Siellae rauat raatelevat,

Teraevaet teraeasehet."

"Pyssyt on surmana soassa,

Miekat miehillae kaesissae;

Tuttuna ovat tuvassa,

Kammarissa kaunihina.

Tee vaan sinne yoesiani,

Pane kaksin villavaipat,

Pane kaksin korvatyynyt,

Kaksin liinaiset lakanat."

Kirstipae taehaen mutkan muisti:

Pani viiet villavaipat,

Pani viiet korvatyynyt,

Viiet liinaiset lakanat.

Elina levolle laehti

"Ohoh Kirsti piikaseni,

Etpaes tehnyt, niinkun kaeskin!

Panit viiet villavaipat,

Panit viiet korvatyynyt,

Viiet liinaiset lakanat."

Laeksi Kirsti kammarista,

Meni Uolevin tupahan:

"Uolevi ylimystrenki,

Tulkate Klaun tupahan!

Siellae teitae tarvittaisi,

Kiiruhusti kutsuttihin."--

"Mitaestae mae siellae tehnen?"

Meni haen sinne arvollansa;

Kirsti kiiruhti peraessae,

Yheksaet lukut lukitsi,

Takateljen kymmenennen;

Juoks sitte Aumasten laolle,

Pikkuniittuisten nimelle:

"Ohoh Klaus kultaseni!

Jo nyt tuottelin toeksi,

Minkae saattelin sanoiksi;

Onpa Uolevi nytki siellae,

Rouan kanssa kammarissa."

Klaus kohta kotio riensi,

Alla paein, pahoilla mielin;

Otti tulta tervaksehen,

Tulta tuoheen viritti,

Pisti tulen nurkan alle,

Valoi alle valkiata.

Elinainen nuori roua

Pisti sormensa lasista,

Vihkisormus sormessansa:

"Ohoh Klaus kultaseni,

Elae sormustas kaota,

Jossas kantajan kaotat!"

Klaus Kurki kurja miesi

Veti miekkansa tupesta,

Raappas rauan kiiltaevaeisen,

Laski oitis sormen poikki.

Elinainen nuori roua

Piti lastansa lasista,

ltkevaeistae ikkunasta:

"Ohoh kulta Klaus kulta!

Elae polta poikalastas,

Jossas poltat poiantuojan."

"Pala portto poikinesi,

Tulen lautta lapsinesi!

Ei se ole minun poika,

Se onpi Uolevin poika:"

Elinainen nuori roua

Herra Kiesusta rukoili:

"Ohoh Herra Kiesus kulta,

Anna armas Herra Kiesus,

Vielae aeitini naekisin!

Palakohon kaikki paikat,

Taemae vettae vuotakohon,

Siks' ett' aeitini naekisin!

Ohoh Uoti veikkoseni,

Juokse, jouvu Suomelahan,

Kaeske haentae taenne tulla,

Puhu paremmin kun onkaan!"

Otti Uoti mennaeksensae,

Sekae juoksi, jotta joutui,

Pian juoksi jaerven poikki,

Tuli tuonne Suomelahan:

"Ohoh muori kultaseni!

Roua teitae sinne kutsui."

Nousi haen pian vuotehelta,

Puki paeaelle vaattehia--

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka hamehin hametta,

Hame aina eestakaisin,

Kuinka lie'kaeaen tyttaereni!"

"Hyvin kyllae, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka sukin sukkiani,

Sukin aina eestakaisin,

Kuinka lie'kaeaen tyttaereni!"

"Hyvin kyllae, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka kengin kenkiaeni,

Kengin aina eestakaisin,

Kuinka lie'kaeaen tyttaereni!"

"Hyvin kyllae, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka levin liinojani,

Levin aina eestakaisin,

Kuinka lie'kaeaen tyttaereni!"

"Hyvin kyllae, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

Tulit Suomelan lahelle--

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Savu Laukosta naekypi,

Savu Klaun kartanosta,

Mitae tuolla tehtaeneeki,

Noin sakian savun kanssa!"

"Kukot siellae kultatahan,

Kanan pojat kaltatahan,

Lampaita lahtatahan,

Sianpaeitae korvetahan,

Pienen rinsin ristimiksi,

Pienen poikasen pioiksi."

Tuli Klaun kartanolle,

Laski maahan polvillensa,

Oman vaevynsae etehen:

"Oh mun Klaus kultaseni,

Ota pois tulesta poika,

Vaka vaimo valkiasta!"

"Poltan porton poikinensa,

Kansan lautan lapsinensa."

"Elae polta Klaus kulta,

Anna mennae muille maille,

Elkiaensae piilemaehaen,

Toeitaensae haepeaemaehaen!"

Tuli Kirsti kiiruhusti:

"Elae vainen Klaus kulta!

Pane jauhoja pahoja

Tervatynnoerin lisaeksi;

Ne heitae tulen sekahan,

Ettae paremmin palaisi."

"Oh mun vaehae Elinani!

Ohoh lapsi parkaseni!

Mahoit olla mielin kielin,

Mielin kielin porton kanssa."

"Ohoh aeiti kultaseni!

Ei ole syytae pientaekaehaen,

Vikoa vaehaeistaekaehaen,

Verta neulan silmaettoemaen--

Tein kaikki minkae taisin,

Vielae paeaellenki vaehaesen--

Pala nyt taemaeki paikka,

Koskan vielae viimeiseksi,

Kovan kuolloni e'ellae,

Sain naehae aeitini silmaet."

Viel' olis ottanut hyvaesti,

Sanonut pari sanoa,

Itkevaelle aeitillensae.

Raukka raukesi samasa,

Lenti liekkien sisaehaen,

Vaipui ilmivalkiahan.

Se oli meno nuoren rouan,

Nuoren Elina emaennaen,

Jok' oli kaunis kasvoiltansa,

Kaunis kaikella tavalla--

Kauan sinua kaivatahan,

Iaen kaiken itketaehaen;

Itku ei Laukosta laka'a

Valitus Vesilahesta!

Se oli loppu nuoren vaimon,

Kanssa pienen poikalapsen;

Kului tuskin puoli kuuta,

Taikka kaksi viilkokautta,

Hevosia tallin taeysi,

Nautoja naveton taeysi,

Kuoli kaikki korsi suuhun,

Kaatui kaurain nojalle.

Klaus kurki kurja miesi,

Miesi kurja ja kamala,

Istui aitan kynnyksellae,

Sekae istui ettae itki.

Kiesus aeiaenae kaeveli:

"Mitae itket Klaus Kurki?"

"Kyll' on syytae itkemistae,

Vaivoja valittamista:

Poltin oman puolisoni,

Sytytin syleni taeyen,

Poltin pienen poikaseni,

Vastakannetun kaotin."

"Kyllae tieaen Elina rouan--"

"Missaes on Elina roua?"

"Tuollapa on Elina roua,

Tuolla taivahan talossa,

Ylisessae ymmaerkissae,

Jalan juuressa Jumalan,

Kuuen kynttilaen e'essae,

Kultakirjanen kaeessae,

Pikku poikanen sylissae,

Uolevi oven e'essae.

Tieaen myoeski Klaus Kurjen--"

Kussast' onpi Klaus Kurki?"

"Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki,

Alaisessa helvetissae,

Kannukset vaehaen naekyvaet,

Jalat alta kiilustavat.--

Vielae tieaen Kirstihuoran

Tuoll' on, tuolla Kirstihuora,

Alisessa helvetissae,

Alimmaisen portin alla,

Palmikot vaehaen naekyvaet,

Kultarihmat kuumottavat."

Klaus tuo ajohon laehti,

Pisti pillit saekkihinsae,

Soitti suolla mennessaensae,

Kajahutti kankahalla,

Jaeraehytti jaerven paeaessae;

Ajoi paein sula'a merta,

Alle aaltojen syvinten.--

Se oli meno nuoren miehen,

Kanssa nainehen urohon;

Kirsti rakkina peraessae.

9. Inkerin sulhot.

Inkeri ihana neito,

Varasi vakuun naia,

Lalmanti iso ritari

Antoi kaettae kaetkyelle,

Isoin kimpuin kihlaeli,

Suurin sormuksin lunasti.

"Kokotteles vuotta viisi,

Vuotta viisi, vuotta kuusi,

Sekae seitsemaen kevaettae,

Kanssa kaheksan keseae,

Ynnae syksyae yheksaen,

Talvikausi kymmenettae;

Kunsa kuulet kuolleheni,

Kaiketi katoneheni,

Otiakos uros parempi,

Elkoesae pahempatani,

Elkoesae parempatani;

Ota muutoin muotohittes."

Eirikki vaehae ritari

Valhekirjat kannatteli,

Valhekirjat kiiruhulta:

"Lalmanti on soissa voitu,

Pantu maahan paineluissa."

Inkeri ihana neito

Vaeen vietiin vihintupahan,

Vaeen kihlat annettihin,

Vaeen ei vihille saatu,

Eikae miehin, eikae miekoin,

Eikae uljasten urosten,

Eikae vaimoin valittuin,

Eikae neittenn kaunokaisten.

Inkeri ihana neito

Istui se lutin solassa,

Sekae istui, ettae itki,

Katsoi iaen, katsoi laennen,

Katsoi poikki pohjasehen,

Naeki kykkaeraen merellae:

"Jossa lienet lintuparvi,

Niin sae laehe lentaemaehaen,

Jossa lienet kalaparvi,

Niin sae vaipunet vetehen,

Jossa lienet Lalmantini,

Laske purtes valkamahan."

"Mistae tunnen Lalmantini?

Tulennasta tunnen purren,

Tulennasta, laskennasta,

Toisen puolen purjehesta,

Uusi on toinen purjepuoli,

Toinen silkkiae sinistae,

Silkki Inkerin kutoma,

Kauan neion kaiehtima."

"Minun nuori veljyeni,

Ota ohrilta orisi,

I'ulta ikaelihasi,

Maatajalka maltahilta,

Aja vasta Lalmantia!"

"Terve nuori naeaetaemiehein,

Kuinka Inkeri elaevi?"

"Hyvin Inkeri elaevi:

Viikkokaus' on haeitae juotu,

Toinen lahjoja laelta,

Kolmasi on kuoletettu."

10. Wiipurin linnan haevitys.

Iivana iso isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki,

Sukivi sotaoritta,

Sorajouhta suorittavi,

Sanovi sanalla tuolla,

Lausui tuolla lausehella:

"Et sie itkisi emoni,

Vaelittaeisi vaimo rukka!

Jos mae jonne'ki menisin,

Ruotsin rohkian tiloille,

Suurille sotakeoille,

Miehen tappotanterille."

Emo estellae kaekesi,

Varotella vaimo rukka:

"Elloes menkoe niille maille,

Ruotsin rohkian tiloille,

Suurille sotakeoille,

Miesten tappotanterille!"

Iivana iso isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki,

Toki mietti mennaeksensae,

Laehtiaeksensae lupasi.

Jalan kenki kiukahalla,

Toisen lautsan partahalla,

Pihalla kaevysteleksen,

Veraejillae vyoetteleksen.

Latoi laivoja laehelle,

Suoritti sotavenoja.

Niin on laivoja laehellae,

Kuni suuret suorsaparvet.

Miekotsi tuhannen miestae,

Satuloitsi saan urosta,

Latoi miehet laivoihinsa,

Suoritti sotaurohot,

Kuni sotka poikiansa,

Tavi lapsensa latovi.

Kohenteli purjepuita,

Vaate'varpoja varasi,

Nosti puuhun purjehia,

Vaattehia varpapuihin.

Niin on puussa purjehia,

Vaattehia varpapuissa,

Kuni kummun kuusosia,

Tahi maentyjae maeellae.

Laeksi siitae laskemahan,

Laski paeivaen maavesiae,

Paeivaen toisen suovesiae,

Kolmannen merivesiae.

Niin paeivaellae kolmannella,

Loi silmaensae luotehelle,

Naeki suuren Suomen linnan,

Keksi Wiipurin vihannan.

Veaeksen vesiae myoeten,

Halki aaltojen ajaksen,

Lankes' alle Suomen linnan,

Alle Wiipurin vihannan.

Sai haen linnahan sanoja,

Pani tyoentaeen paperin:

"Onko linnassa olutta,

Taaria talossa linnan,

Ilman oluen panematta,

Mallasten imeltaemaettae,

Tulialle vierahalle,

Saavalle kaekeaevaelle?"

Lausui Matti Laurin poika,

Virkki Wiipurin isaentae:

"Onpa linnassa olutta,

Taaria talossa linnan,

Ilman olven panematta,

Mallasten imeltaemaettae:

Tynnyri tulikiveae,

Panni jauhoja pahoja,

Lyiyn luomia tinoja,

Kahmalo kananmunia,

Tulialle vierahalle,

Saavalle kaekeaevaelle."

Iivana iso isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki,

Murti suuta, vaeaenti paeaetae,

Murti mustoa haventa,

Tyoenti kirjan kiirehesti,

Paperin pakon peraestae:

"Onko linnassa lihoa,

Onko voita volmarissa,

Ilman haeraen iskemaettae,

Suuren sonnin sortamatta,

Iivanalle iltaiseksi,

Venaelaeiselle veroksi?"

Lausui Matti Laurin poika,

Virkki Wiipurin isaentae:

"Onpa linnassa lihoa,

Onpa voita volmarissa,

Ilman haeraen iskemaettae,

Suuren sonnin sortumatta:

Uupui muinen musta ruuna,

Vaipui valkia hevonen,

Tuoll' on raato rauniolla,

Luukontti koan peraessae,

Miehen suuren suupalaksi,

Miehen murhan murkinaksi."

Iivana iso isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki,

Siitae suuttui, siitae syaentyi,

Kovin suuttui ja vihastui,

Pani pyssyt pyykaemaehaen,

Umpiputket ulvomahan,

Avokurkut ammomahan,

Jalot jouset joikumahan,

Alla Wiipurin vihannan,

Alla suuren Suomen linnan.

Ampui kerran, ampui toisen,

Ampui kerran, noin alatse,

Ampui toisen, noin ylitse,

Ampui kolmannen kohalle;

Jopa liikkui linnan tornit,

Raeystaehaet raemaehtelivaet,

Patsahat pamahtelivat,

Kivet linnan kiikahteli,

Tornit maahan torkahteli.

Ampui vielae kerran, toisen,

Meni raeystaehaet raemynae,

Tuohet lenteli levyinae,

Linnan seinaet liistehinae.

Siitae Matti Laurin poika,

Viisas Wiipurin isaentae,

Pani Wiipurin avaimet

Kultaiselle luotaselle:

"Venaelaeinen veikkoseni,

Karjalainen kaunoseni!

Jaetae vielae heikko henki,

Elae murhalla murenna,

Ammuit taaton, ammuit maammon,

Ammuit viisi veljiaeni;

Ota kultia kupilla,

Hopehia puolikolla,

Oman paeaeni paeaestimeksi,

Henkeni lunastimeksi."

Sanoi Iivana isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki:

"Jo on ruostui Ruotsin kullat,

Saastui Saksan maan hopiat,

En huoli hopehistasi,

Kysy konna kultiasi,

Kun kauan minua vainoit,

Aivot paeaestaeni alensit!"

Siitae Matti Laurin poika,

Viisas Wiipurin isaentae

Jo itse pakohon paeaesi,

Rienti luoksi laivosensa,

Astuvi aluksehensa,

Laeksi merta laskemahan,

Sinistae sirottamahan,

Melan vaivaisen varassa,

Kokan koukkupaeaen nojassa.

Itse Iivana isaentae,

Meiaen kuulu kullan solki

Kettukenkaeset jalassa,

Kut' ei pauka pakkasella,

Ei kolka kovalla saeaellae,

Likennaeksen linnan luoksi,

Kivet on kirkkoa jaelellae,

Torit linnan torniloita,

Patsahat papin tupoa,

Itse pappi paiatonna,

Ruotsin kaunis kaatiotta.

11. Puntuksen sota.

Viholainen, vainolainen,

Uhkasi ikaensae kaiken,

Maata Ruotsin ruoskivansa,

Tappavansa kaikki tyyni

Kuninkahat kansoinensa,

Papit kirkkokuntinensa,

Rustingit hevosinensa,

Pitaejaet perehinensae.

Jalo herra Jaakko Puntus,

Itse Wiipurin isaentae,

Latoi laivoja lahelle,

Kun kana munasiansa,

Veti paeaelle purjehia,

Kun on kummun kuusiloita;

Veipae tuuli Turjuksehen,

Ahavainen Aunuksehen,

Purje Puolahan osasi,

Ajoi riskin Riian alle.

Jalo herra Jaakko Puntus

Tyoenti linnahan sanoja;

Paperit pakon peraestae:

"Onko pantuna olutta,

Mettae meiaen miehillemme?"

"Onpa pantua olutta,

Mettae miehille hyville,

Tallissa hevon kusia,

Lehmaen laeaevaen lattialla."

Jalo herra Jaakko Puntus

Alkoi lyiyllae lykaetae,

Tinapallin paiskiloia.--

Viholainen, vainolainen

Kohta itkien tulevi,

Sanoi suurella surulla:

"Jalo herra Jaakko Puntus!

Tule siivolla sisaehaen,

Kaunihisti kaupunkihin,

On olutta juoaksesi,

Sekae mettae syoeaeksesi,

Ei mesi merestae puutu,

Olut Riian kaupunnista."

12. Kaarlon sota.

Laeksi Kaarlo kaupunnille,

Verolle verikaepaelae,

Ruotsin murha murkinalle,

Pillomus on Piiterille,

Laeksi veikaten vesille,

Uhotellen ulkomaille,

Paeaelle paeien paeaestaeksensae,

Valloille ruvetaksensa.

Venaehen vaeki vaekevae,

Kuninkahan miehet kuulut,

Maaliman valitut miehet,

Alinomaiset kasakat

Illoin aamuin vuotetahan,

Kerta keskipaeivaellaeki

Katsellahan, kaeaennellaehaen,

Selvaelle meren selaelle,

Ulapalle aukialle.

Kaarlo kaukoa naekyvi,

Sinisorkka sinnempaetae,

Kahen luotosen lomatse,

Paeaellitse satamasaaren.

Venaehen vaeki vaekevae,

Meiaen korkia komanto,

Komantierat korkiammat,

Ne leipoi kivisen leivaen,

Kakun paistoi kallioisen,

Kakun rautaisen rakenti

Tulevalle vierahalle,

Saavalle kaekeaevaelle.

Kului aikoa vaehaesen,

Pikkaraisen piirahteli,

Kaarlo ei oo kaukana enaempi,

Kovan loittona koroli:

"Venaelaeinen veikkoseni,

Saa lihoa syoeaekseni,

Tuo olutta juoakseni!"

Venaehen vaeki vaekevae,

Kuninkahan miehet kuulut,

Ei ne anna ampumatta,

Eikae syoetae syoeksemaettae;

Ampumalla antelevi,

Syoeksemaellae syoettelevi--

Saipa jouset joikumahan,

Jaentehet jaeraejaemaehaen,

Kivileivaet lentaemaehaen,

Rautaharkot raastamahan

Kohti Kaarlon karpasoa,

Punaparran purtta myoeten.

Jo tiirut tipahtelevi,

Purjepuut tomahtelevi,

Puraksihen purjenuorat,

Mastot maiskahti merehen,

Purjehet putoelevi,

Hajoeli hattaroiksi;

Noiksi tuulen vietaeviksi,

Ahavan ajeltaviksi.

Kaarlo, kuulusa kuningas,

Jo tunsi tuhon tulevan,

Haetaepaeivaen paeaelle saavan;

Jopa laessae laemmittaevi,

Jopa riipi rinnuksia,

Nousun nappia hosuvi,

Tullessa tulisen nuolen,

Teraesnuolen tellaetessae.

Kaarlon kulkku kuivettuvi,

Kero kaeypi keltaiseksi,

Parta vaahessa valuvi:

"Venaelaeinen, veikko rukka!

Anna vettae juoakseni,

Ostoa veroksi vettae,

Venaelaeiseltae veroksi."

Venaelaeinen vet sanovi,

Kovarinta kolkkasevi:

"On vettae venosi alla,

Alla laivan lakkimista,

Juoa kulkun kuivanehen,

Apata halunalaisen,

Vettae viljalta veroksi,

Kaarluelle kaunihille."

Kaarlo varsin vastoavi,

Mies paha pakaelevi:

"Verell' on vesi meressae,

Rannat Ruotsin raatoloita!"

Jo on Kaarlo kahlehessa,

Sinisorkka silmuksessa:

"Venaelaeinen, veikko kulta!

Jaetae vielae heikko henki;

Enmae toiste tulle'kana,

Vasta saane'kaan verolle."

Karku Kaarlolle tulevi,

Laehtoe Ruotsin rohkialle,

Tullessa tulisen nuolen,

Kivileivaen lentaeessae,

Rautaharkon rastaessa;

Laeksi maalle marsimahan,

Ruotsin maalle rohkialle,

Vannoi vaikian valansa:

"Ennen kieli kirvotkohon,

Silmae paeaestae siirtyoehoen,

Kun ma taenne toiste tullen!"

13. Turusen neiti.

Annikki Turusen neiti

Istuvi Turun korolla,

Luopi silmaensae selaelle,

Kaeaenti paeaetae paeivaen alle,

Naeki purren purjehtivan:

"Se on pursi Kestin pursi."

Jopa Kesti kerkiaevi,

Itse purresta puhuvi:

"Tule poies neiti lapsi!"

"En tule minae sinulle,

En sinulle, enkae muille,

Vasten kieltoa emoni,

Varotusta vanhempani.--

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:

Elloes vainen neito nuori,

Elloes kasvaja kananen,

Rengin reistoihin ruvetko,

Kauppoihin kasakkamiesten,

Kesti poikien poluille,

Joutolaisten juoniloihin!--

Kerran Kesti pettaenevi,

Renki lyoepi reistastansa,

Kaupoistaan kasakkapoika,

Joutomiesi juonistaan."

Kesti kerkesi sanoa,

Kesti purresta puhuvi:

"Tule poies, elae huoli,

Tule minun turvihini,

Kaey kaesivarrelleni,

Pohatalle puolisoksi,

Kauppamiehelle kanaksi!"

Annikki Turusen neiti

Jo meni Kestin keralle,

Kesti taisi talven syoeae,

Sekae syoeae, jotta juoa

Paljo pantua olutta,

Ruokia rakennetuita,

Kesti toivovi keseae,

Tuota toivoi Kestin laiva,

Kestin laiva, Kestin lapset,

Kestin entinen emaentae;

Muut kaikki keseae toivoi,

Yksi pelkaesi petaejae,

Kuorensa kolottavaksi,

Varaeli vastakoivu

Oksansa otettavaksi.

Kesti vuotteli keseae.--

Kun tiesi kesaen tulevan,

Kantoi rannalle kalunsa,

Venehesen vei elonsa;

Itse istuihen sisaehaen,

Soutamahan suorittihen,

Heitti raukan rannikolle,

Verevaen vesikivelle,

Kultansa kujertamahan,

Kaunosensa katsomahan.

Raukka huusi rannikolla,

Verevae vesikivellae,

Itki aeaenellae isolla,

Ukkoa rukoelevi:

"Ukkoseni, ainoseni!

Nosta pilvi luotehelta,

Nosta suuri saeien voima,

Aalto ankara kohota

Hurjoa hukuttamahan,

Mielipuolta painamahan."

Tuo ukko ylinen herra

Nosti pilven luotehelta,

Nosti suuren saeien voiman,

Aallon ankaran kohotti

Hurjoa hukuttamahan,

Mielipuolta painamahan.

"Kutti, kutti, keito Kesti,

Keito Kesti, leino leski!

Ainako sull' on Annin tyynyt,

Ainako Annin paeaenalaset,

Aina Kirstin kirjovaipat?

Meren tyrsky tyynynaesi,

Meren vaahti vaippanasi,

Aalto paeaenalasinasi."

14. Anterun surma.

Kaisa saeaeti saenkyaensae

Luisten lukkojen takana.

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika

Oli teiensae kaevijae,

Matkojensa mittelijae;

Seisattihen seinaen alla,

Lausuvi lasin takoa:

"Laske tuttusi tupakan,

Kamarihin kaunosesi!"

Kaisa saattavi sanoa:

"Et ole oma uroni,

Olet huorien hosuja,

Vaeaertivaimojen vaejyjae.--

Laitoin kaunoni kalahan,

Luotuni lohen peraehaen,

Ainoseni ahvenehen,

Kesaen tuopi suuret hauit,

Talven ruskiat reposet,

Syksyllae oravirihmat."

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika,

Itse ikkunan avavi,

Itse tungeksen tupahan.

Kaisa saengystae kavahti,

Miekan seinaeltae sivalti,

Tempasi tupesta tuiman,

Syoeksi miestae syaenalahan,

Laepi laemmoeisten lihojen,

Kautta kainalon vasemen.

Virkkoi Antti Annillehen:

"Mene Anni katsomahan,

Karhuko huuti karjassani,

Metsaen lieho lehmissaeni."

Anni arka paeivaellaeki,

Yoellaepae sitaei arempi,

Turkkihinsa turveleksen,

Vaippoihinsa varjeleksen.

Meni itse katsomahan.--

Kaisa seisoi seinaen alla,

Alla ikkunan asuvi,

Kaeessae verinen veitsi,

Tupetonna tuima rauta,

Paeaessae huntu hurmehinen.

"Voi sinua vaimo raukka,

Jo tapoit oman urosi!"

Kaisa saattavi sanoa:

"Ei ollut oma uroni,

Oli huorien hosuja,

Vaeaertivaimojen vaejyjae.

Jos tuo syyksi pantanehe,

Vioiksi ve'ettaenehe,

Otan pankon palttinoa,

Toisen verkoa vetaesen,

Jolla tuomarit totutan,

Jolla lahjon lautamiehet,

Puhumahan puoleltani,

Viereltaeni virkkamahan;

Vaan jos syyksi syyetaehaen,

Vielae veetaehaen vioiksi,

Kyll' on suurta Suomen maata,

Laajoa Lapin rajoa,

Piiltae suuren pilloniekan,

Paeta pahan tekijaen."

15. Riion poika.

Katri kaunis, neito nuori,

Sekae lievin tyttaeristae,

Kovin kaunis kauoittaki,

Paras ilman pauloittaki,

Lakittaki muihenlainen,

Veroittaki muihen verta,

Myoehaen myllylle menevi,

Paeivaen nostessa norolle.

Teki liiton kuun keralla,

Kuun keralla, paeivaen kanssa,

Yhen aian nostaksensa,

Katri ennen ennaetteli,

Viisi villoa keritsi,

Teki kuusi kuontaloa,

Ne kaikki saraksi saattoi,

Vaattehiksi valmisteli,

Ennen paeivaen nousemista,

Auringon ylenemistae.

Pesi suuret pyoeraepoeyaet,

Laajat lattiat lakasi,

Vei pihalle rikkojansa,

Rikoillansa seisatteli:

Kuuluvi kumu kylaestae,

Tomu toisesta talosta,

Rikkahasta Riikolasta,

Paksusta Pajarilasta;

Kuului kattilan kamina,

Sekae riehtilaen reminae,

Suolta suuri suitsen helke,

Avannolta aisan kolke.

Juoksi Katri katsomahan:

Siell' on riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika,

Hevoistahan valjastavi,

Kalujahan kaunistavi,

Laehtiaeksensae kosihin.

Sanoi riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika:

"Elaepae muille kaunis Katri,

Kun minulle Katri kaunis,

Pane paeaetae palmikolle,

Sio silkillae hivusta!"

Tunki kihlat kukkarohon,

Taskuhun tali hopiat.

Katri itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle,

Ennaetti emae kysyae:

"Mitae itket piika pieni,

Nuorra saamani nureksit?--

Mene aittahan maeelle,

Pane paita palttinainen,

Liitae liinan aivinainen,

Veae'pae verkainen hamonen,

Paeaelle paian palttinaisen!"

Katri kaunis, neito nuori,

Meni aittahan maeelle,

Loeyti rihman rippumasta,

Langanpaeaen lapattamasta,

Sihen surmansa sukesi,

Kuolemansa kohtaeli.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,

Rikkahasen Riikolahan,

Paksuhun Pajarilahan?

Karhu sanan saatantahan;

Kielikerran kerrantahan;

Ei saanut karhulla sanaksi,

Lehmikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,

Rikkahasen Riikolahan,

Paksuhun Pajarilahan?

Susi sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan;

Ei saanut suella sanaksi,

Lammaskarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,

Rikkahasen Riikolahan,

Paksuhun Pajarilahan?

Repo sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan;

Ei saanut revolla sanaksi,

Hanhikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,

Rikkahasen Riikolahan,

Paksuhun Pajarilahan?

Jaenis sanan saatantahan,

Kieli kerran kerrantahan;

Jaenis varman vastaeli:

"Sana ei miehe'en katoa."

Laeksi jaenis juoksemahan,

Pitkaekorva piippomahan,

Vaeaeraesaeaeri vaeaentaemaehaen,

Ristisuu ripittaemaehaen;

Jaenis juoksi, paeae jaerisi,

Perae pyoeri, pelto liikkui,

Meni riskin Riion luoksi,

Ja paksun Pajarin luoksi,

Juoksi saunan kynnykselle,

Sauna taeynnae neitosia;

Juoksi riihen kynnykselle,

Kyykistihen kynnykselle.

Riihess' onpi Riion poika,

Se paksu Pajarin poika;

Sanoi riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika:

"Pankate jaenis tulelle,

Kierosilmae kiehumahan!"

Jaenis saattavi sanoa,

Jaenis varman vastaeli:

"Lie'pae lempo laehtenynnae

Kattiloihin kiehumahan;

Laeksin sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan."

Sanoi riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika:

"Mip' on sana saatavana,

Kieli kerrateltavana?"

Jaenis saattavi sanoa,

Jaenis varman vastaella:

"Se on sana saatavana,

Kieli kerrateltavana:

Jo on Katri kaatununna,

Tinarinta riutununna,

Sortunna hopiasolki,

Vyoevaski valahtanunna."

Tuopa riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika,

Tempasi isaensae miekan,

Hioi paeivaen, hioi toisen,

Paeivaen kolmannen lopulla.

Kyselevi, lauselevi:

"Syoetkoe syytoentae lihoa,

Juotko verta viatonta?"

Miekka mietti miehen kielen,

Arvasi uron pakinan:

"Syoenpae kun syoetettaenehe,

Juonpa kun juotettanehe."

Se on riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika,

Meni peltonsa perille,

Perin peltohon sysaesi,

Kaerin kaeaenti taivosehen,

Itse kaeaentyvi kaeressae,

Kun on kuiva kuusen oksa,

Karsittu katajan latva.

Sihen surmansa sukesi,

Kuolemansa kohtaeli,

Sanoi kerran mennessaensae:

"Elkaete etiset sulhot

Tahtoko tytaertae toisen

Vasten mieltae mieholahan!"

16. Hannus Pannus.

Hannus Pannus, mies koria,

Laeksi Koskelta kosihin

Virran nuorinta tytaertae,

Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne tultuansa,

Pajarihin paeaestyaensae:

"Paras minulle, ei pahinta,

Pisin minulle, ei lyhintae."

Sanoi Virran nuorin tyttoe,

Pajarin parahin lapsi:

"Ei parasta, ei pahinta,

Ei pisintae, ei lyhintae.

Sinull' on ennen naitu nainen,

Koissa entinen emaentae.--

Tapa nainen ennen naitu,

Murra entinen emaentae!"

Hannus Pannus, mies koria,

Uskoi huoran houkutukset,

Pahan vaimon vaavitukset,

Hyppaesi saeloen saekaehaen,

Nousi laikon lautasille.

Niin kohta kotia laeksi,

Tappoi naisen ennen naiun,

Murti entisen emaennaen.

Meni Koskelle kosihin

Virran nuorinta tytaertae,

Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne mentyaensae:

"Paras minulle, ei pahinta

Pisin minulle, ei lyhintae."

Sanoi Virran nuorin tyttoe,

Pajarin parahin lapsi:

"Ei parasta, ei pahinta,

Ei pisintae, ei lyhintae.

Tapoit naisen ennen naiun,

Murrit entisen emaennaen,

Taiat tappoa minunki,

Surmata hyvaesukuisen,

Mennae uutta ostamahan,

Kohta kolmatta kosihin."

17. Marketta ja Anterus.

Marketta koria neito

Ketraeeli joutessansa,

Lauloi ketraeellessaensae:

"Ei neiti minun naekoeinen

Aja sen hevosen reissae,

Joka lie ollunna orilla,

Kun ei varsaset vetaene,

Kuletelle kuutiaiset."

Marketta koria neiti

Ketraeeli joutessansa,

Lauloi ketraeellessaensae:

"Ei neiti minun naekoeinen

Koske sen lehmaen nisaehaen,

Joka lie haeilynnae haerille,

Kun ei hiehoista heryne,

Vasikkaisista valune."

Marketta koria neiti

Ketraeeli joutessansa,

Lauloi ketraeellessaensae:

"Ei neiti minun naekoeinen

Kaey uuhta keritsemaehaen,

Jok' on ollut oinahilla

Kun ei karkko kasvatelle,

Tahi kantane karitsa."

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika

Oli teihensae kaevijae,

Matkojensa mittelijae;

Kauan soitti kanteletta,

Vingutti isaensae virttae,

Paljahilla paioillahan,

Aivan aivinaisillahan.

Marketta koria neiti

Tuolla saeaeti saenkyaensae,

Yheksaen ylisen paeaellae,

Kaheksan katon rajassa.

Anterus ylinen yrkae,

Ylimmaeisen miehen poika

Otti sarvehen olutta,

Tuolla voiteli ovia,

Ovet viskoi viertehellae,

Kaljalla saranat kasti--

Meni haen ylitupahan,

Kaheksan katon rajalle;

Tuolla Marketan makasi,

Alla uutimen utuisen,

Alla vaipan vaskikirjan,

Alla tellan tehterisen,

Yheksaen ylisen paeaellae,

Kaheksan katon rajassa.

Marketta koria neiti,

Alkoi saunassa asua,

Alkoi vyoettae vyoerehtiae,

Hamehetta hyoerehtiae.

Alina hyvae emaentae

Tuop' on tuosta arvelevi:

"Mikae meiaen Marketalla,

Kuka Kurketta rukalla,

Aina saunassa asuvi,

Aina saunan karsinassa?"

Lapsi saattavi sanoa,

Lapsi pieni lausuella:

"Se on meiaen Marketalla,

Sepae Kurketta rukalla,

Soei aeiaen kutukaloa,

Saeren lientae liiemmaeksi."

Alina hyvae emaentae

Ain' on aamulla varahin,

Kaevi kuunnellen kujoa,

Seisatellen seinaen viertae,

Loeysi lapsen itkemaessae,

Vakaisen vankumassa.

Haenpae lapsen helmahansa

Kaeaeri kaeaere'liinahansa,

Meni sulhosten tupahan,

Poikasien mynstaerihin:

"Kukas teistae poikasista

Tehnyt naeitae tyoekkoesiae?

Joka lapsen lapseksehen,

Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen,

Se kohta kovasti vannoi,

Joka tiesi tehnehensae,

Varoi vaivan naehnehensae.

Meni neitosten tupahan,

Morsianten mynstaerihin:

"Kukas teistae neitosista

Tehnyt naeitae tyoekkoesiae?

Joka lapsen lapseksehen,

Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen,

Se kohta kovasti vannoi,

Joka tiesi tehnehensae,

Varoi vaivan naehnehensae.

Lapsi tuomitaan tulehen,

Lapsi suolle vietaevaeksi,

Korennalla paeaehaen lyoeae,

Hongan oksalla hotasta.

Kiesus kielen, Maaria mielen

Lapselle vakaiselle,

Yksoeiselle, aeskeiselle--

Lausui lapsi yksioeinen:

"Anterun tulinen turkki,

Marketan panuinen paita

Turvakseni tuotaohon,

Paeaelleni puettaohon,

Palamattani tulessa,

Vetehenki vaipumatta."

18. Kiikan lapset.

Tyyn' on saeae, ihana ilma,

Kuu paistoi Kutumaeeltae,

Paeivae Paetsivuoren paeaeltae.

Jo on aika nosta nuorten,

Kun on vanhat valvehella,

Ikaepuolet istumassa.

"Nouse pois nokinen poika!

Vaivaiselta vuotehelta,

Poloisilta paeaealoilta,

Nokiselta nuotiolta,

Kylaen kynnoet kyntaemaettae,

Kylaen vaot vakoamatta.

Nouse pois makoamasta,

Ulos unta lappamasta;

Lokki verkkosi vetaevi,

Kajava kalasi syoepi,

Lohet koskessa kutevi,

Siiat Kiikasillan alla."

"Mistae tunnet Kiikakosken,

Kiikakosken, Kiikasillan?"

"Tok' ma tunnen Kiikakosken,

Kiikakosken, Kiikasillan;

Siinae synnyin, siinae kasvoin;

Siinae lauloin lapsipaeivaen;

Siinae Kiikasillan paeaessae--

Mie olen Kiikan Yrjoen tyttoe."

"Siinaepae minaei synnyin,

Sekae synnyin, jotta kasvoin,

Siinae Kiikasillan paeaessae--

Mie olen Kiikan Yrjoen poika,

Voi minae poloinen poika,

Voi poika polonalainen!

Makasin sisarueni,

Ainoan emoni lapsen,

Alla uutimen utuisen,

Alla vaipan vaskikirjan.

Missae nyt piiltae pillojani?--

Tuolla piilen pillojani,

Kuss' ennen isoni piili,

Miehen murhan tehtyaensae,

Karhun kiljuvan kiassa,

Vatsassa valaskalojen,

Vein uivan untuvassa."

19. Tuiretuisen lapset.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Laeksi viemaehaen vetoja,

Maarahoja maksamahan.

Rekehensae reutoaksen,

Kohennaksen korjahansa,

Ajoa karettelevi,

Matkojansa mittelevi,

Noilla Pohjan kankahilla,

Lapin synkillae saloilla.

Neiti vastahan tulevi,

Hivus kulta hiihtelevi,

Noilla Pohjan kankahilla,

Lapin laajoilla saloilla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Jo tuossa piaettelevi,

Suutahan sovittelevi:

"Tule korjahan koria,

Hyvae lahja laitohoni!"

Neiti suksilta sanovi,

Hiihtimiltae hiioavi:

"Surma siulle korjahasi,

Manala rekyehesi."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo keiretyisen

Iski virkkua vitsalla,

Helaehytti helmivyoellae;

Virkku juoksi, matka joutui,

Tie vieri, reki ratsasi.

Ajavi karettelevi,

Matkojansa mittelevi,

Selvaellae meren selaellae,

Ulapalla aukialla.

Neiti vastahan tulevi,

Tinarinta riioavi,

Selvaellae meren selaellae,

Ulapalla aukialla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Matkoaan piaettelevi,

Suutahan sovittelevi:

"Tules neiti korjahani

Maan valio matkoihini!"

Neiti vastahan sanovi,

Tinarinta riitelevi:

"Tuoni siulle korjahasi,

Manalainen matkoihisi."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Iski virkkua vitsalla,

Helaehytti helmivyoellae;

Virkku juoksi, matka joutui,

Reki vieri, tie lyheni.

Ajavi karettelevi,

Matkojansa mittelevi,

Noilla Vaeinoen kankahilla,

Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi,

Kautokenkae kaalelevi,

Noilla Waeinoen kankahilla,

Ammoin raatuilla ahoilla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Hevoistaan piaettelevi,

Suutahan sovittelevi:

"Tule neiti korjahani,

Armas alle vilttiseni!"

Neiti vastahan sanovi,

Kautokenkae kantelevi:

"Vilu on olla viltin alla,

Kolkko korjassa eleae."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Avasi parahan arkun,

Kimmahutti kirjakannen,

Nostelevi, naeyttelevi,

Katselevi, kaeaentelevi

Kultasuita sukkasia,

Voeitaensae hopiapaeitae.

Niin tuli rekehen neiti,

Korjahan kohenteleksen,

Itse laitohon las'eksen,

Alle viltin vieretaeksen.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Kieretyisen

Jo tuossa lepaeelevi,

Nuoren neitosen keralla,

Kaes' orosen ohjaksessa,

Toinen neitosen nisoissa.

Siinae neitosen kisaili,

Tinarinnan riskaeli,

Noilla Waeinoen kankahilla,

Ammoin raatuilla ahoilla.

Niin neiti sanoiksi virkki,

Sekae lausui ja kyseli:

"Lienetkoe sukua suurta,

Isoa isaen aloa?"

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Itse tuon sanoiksi virkki:

"En ole sukua suurta,

Enkae suurta, enkae pientae,

Olen kerran keskimaeistae,

Poika tyhjae Tuiretuisen,

Lapsi koeyhae Keiretyisen;

Vaan mipae sinun sukusi?

Sano'pa sinun sukusi,

Jos olet sukua suurta,

Isoa isaen aloa."

Neiti tuon sanoiksi virkki:

"En ole sukua suurta,

Enkae suurta, enkae pientae--

Olen kerran keskimaeistae,

Tytaer tyhjae Tuiretuisen,

Lapsi koeyhae Keiretyisen."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen

Korjasta kohotteleksen:

"Voi poloinen paeiviaeni,

Kun pi'in sisarueni,

Lannutin emoni lapsen,

Noilla Waeinoen kankahilla,

Ammoin raatuilla ahoilla!"

Veitsin laenkensae levitti,

Rauoin rahnoi rahkehensa,

Hyppaesi hyvaen selaelle,

Hyvaen laukin lautasille;

Ajoi paein sinistae merta,

Kohti kuohuja kovia,

Alle aaltojen syvien,

Paeaelle mustien murien.

20. Vienan neiet.

Olipa ennen neljae neittae,

Viisi Vienan morsianta,

Kaheksan merikanoa,

Vienan niemyen nenaessae,

Sininurmen niitaennaessae,

Kastekorren katkonnassa.

Loeyettihin lemmen lehti,

Lemmen lehti, tammen lastu;

Veivaet maalle kasvavalle,

Orolle ylenevaelle.

Siitae kasvoi kaunis tammi,

Yleni vihanta virpi:

Oksat ilmoille olotti,

Latva taeytti taivahalle,

Piaetti pilvet juoksemasta,

Hattarat hajoamasta.

Yksi paeaesi pitkae pilvi,

Pitkae pilvi, kaita pilvi,

Pilvessae vesi-pisara,

Pisarassa pikku lampi,

Lammissa veno punainen,

Venosessa nuoret sulhot,

Nuoret sulhot, naimattomat,

Vielae viinan juomattomat;

Punoivat punaista koeyttae,

Koeyttae rauta rahnikoivat,

Sitoa meren sivua,

Lahta Kannan kaakistoa,

Meren tyynenae pysyae,

Lahen Kannan kaunihina,

Vieae Vienan neitosia;

Kaupita kotikanoja,

Naeiltae raukoilta rajoilta,

Poloisilta Pohjanmailta.

"Elkaete meriset miehet,

Vielae viekoe neitojamme!

Vienan on neitoset verevaet,

Kannanlahen kaunokaiset;

Ei niitae tukulla myoeae,

Eikae kansoin kaupitella;

Tukun myoeaehaen oravat,

Revot kansoin kaupitahan,

Neiet yksin annellahan,

Eikae aina yksinkaenae."

21. Kalevalan neiti.

Laeksin palja paimenehen,

Leino lehmien ajohon,

Kurja karjan katselohon;

Ajoin lehmaet suota myoeten,

Lampahat palomaekeae,

Vuonat vuoren kukkuloa,

Mie kiero kivi kiveltae,

Palja paasi paaterelta,

Haikia havu havulta,

Sukan mustan mustumatta,

Kengaen kannan kastumatta.

Yhtyi yrkae karjahani,

Paeae leviae lehnuhini,

Haen istui tyvelle puuta,

Minae laitto latvemmalle,

Minae hoikka huonommalle,

Minae pieni pienemmaelle,

Vaehaen kuollutta parempi,

Katonutta kaunihimpi.

Kyselemmae, lauselemma:

"Mistaepae sinae vaellat,

Kulitko minun kotona,

Kaevitkoe Kalevalassa?"

"Kulinpa sinun kotona,

Kaevinpae Kalevalassa."

"Kukkuiko kaeet Kalevan,

Kalevalan kuusikossa?"

"Kukkuipa kaeet Kalevan,

Kalevalan kuusikossa."

"Haukkuiko Kalevan koirat,

Kalevalan kankahalla?"

"Haukkuipa Kalevan koirat,

Kalevalan kankahalla."

"Katsoiko Kalevan neiot,

Kalevalan ikkunoissa?"

"Katsoipa Kalevan neiot,

Kalevalan ikkunoissa."

"Mistaespae tunsit minun kotini,

Mi merkki minun ko'issa?"

"Siitae tunsin sinun kotisi,

Se merkki sinun ko'issa:

Pihlajikko pirtin eessae,

Tuomikko tuvan takana,

Koivikko kotamaeellae,

Katajikko kaivotiellae,

Kuusisto kujoisten suussa,

Petaejikkoe pellon paeaessae,

Tammi keskitanhualla,

Hetet tammen juuren alla,

Kultakansi kattehena,

Kultakauha kannen paeaellae."

"Mitaepae meillae laaittihin,

Raattihin minun koissa?"

"Survottihin, jauhettihin,

Leivottihin, paistettihin,

Pinopuita pilkottihin,

Vielae vettae kannettihin,

Neitosia naitettihin,

Paeitae kassa kaupittihin."

"Joko lien minaeki myoety,

Joko kaupittu katala?"

"Jopa oot sinaeki myoety,

Jo oot kaupittu katala."

"Kellen myoetihin minua,

Kulle kurja kaupittihin?"

"Minulle myoetihin sinua,

Minulle kurja kaupittihin."

"Aeiaenkoe minusta annoit,

Paljoko panit hyvaestae,

Kun otit oluen tuojan,

Kannun kantajan valitsit?"

"Annoinpa minae sinusta

Isolles ikiorosen,

Jok' on tarkka askelelta,

Sekae kaeymaehaen teraevae."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista--

Mitaepae annoit maammolleni?"

"Maammolle maherolehmaen,

Jok' on syoemaettae lihava,

Koria kostuttamatta."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista--

Mitaep' annoit veljelleni?"

"Veljelle veno punasen,

Itseksen sotia kaeypi,

Itse kaupat kaupitsevi."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista--

Mitaep' annoit siskolleni?"

"Siskolle sinervaen uuhen,

Joka viikko villan tuopi,

Joka kuu karitsan kantoi."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista--

Mitaepae annoit ukolleni?"

"Ukolle uuen lusikan,

Jonk' ei syoeen syoemaet puutu,

Juoen juomiset vaehene."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista--

Mitaepae annoit aemmoelleni?"

"Aemmoellesi vaskimaljan,

Tuletta tuvassa kaeypi,

Valkiatta vailehtivi."

"Vaehaenpae hyvaestae annoit,

Pikkaraisen kaunihista.

En laehe minae sinulle,

Enkae laehteae kaekeae."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Isosi ikoronen

Sotitiellae sortuohon,

Kaatuohon kauppatiellae,

Kauppa-aikana parassa."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Maammosi maherolehmae

Vasoillensa vaipuohon,

Kiulullensa kirvotkohon,

Lypsiaikana parassa."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Veljesi veno punanen

Kiven kohti kiitaekoehoen

Halki juoskohon hakohon,

Soutuaikana parassa."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Siskosi sinervae uuhi.

Villoihinsa viipykoehoen,

Karvoihinsa kaatukohon,

Villa-aikana parassa."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Ukkosi uusi lusikka--

Kanta poies katketkohon,

Poikki ponsi lentaekoehoen,

Syoentiaikana parassa."

"Kun vaehae hyvaestae annoin,

Pikkaraisen kaunihista,

Aemmoesesi vaskimalja

Kivehen kilahtakohon,

Poies pohja puhetkohon,

Juontiaikana parassa."

22. Neien rosvo.

Tuoll' on neitoset kisassa,

Kaunokaiset karkelossa,

Noilla Vaeinoelaen ahoilla,

Kalevalan kankahilla.

Kullervo Kalevan poika,

Sinisukka Aeioen lapsi,

Hivus keltainen koria,

Kengaen kauto kaunokainen,

Laehtiaeksensae kaekesi,

Hyvaellae ison orilla,

Noien neitojen kisahan,

Kaunokaisten karkelohon.

Hyppaesi hyvaen selaelle,

Hyvaen laukin lautasille,

Ajoi paeivaen, ajoi toisen,

Kohta kolmannen ajavi;

Niin paeivaenae kolmantena,

Paeaesi neitojen kisahan,

Kassapaeien karkelohon,

Noille Vaeinoelaen ahoille,

Kalevalan kankahille.

Ken ihanin impyistae,

Kassapaeistae kaunokaisin,

Sen haen koppoi koprihinsa;

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Elkaete sinae ikaenae,

Ilmottako immet milma!

Ettei aeiti aeaentae saisi,

Emo etsivae olisi,

Jos ma vuoenki viruisin,

Tahi kaksi kalkettaisin,

Tuolla tuomivaaran paeaellae

Kasvaisin katajikossa."

Ajavi kahattelevi,

Immen itkevaen keralla,

Ajoi Vaeinoelaen ahoilta

Kalevalan kankahilta.

Niin etsi emo tytaertae,

Vanhin lasta vaikerteli,

Etsivi kisasioilta,

Noilta karkukankahilta:

"Ettekoe naehnyt mun tytaertae,

Kuullut kullan lapsukaista?"

Niin sanovi poika pieni,

Lausui paimen ja pakisi:

"Oli taess' eraes uroita,

Kullervo Kalevan poika,

Sinisukka Aeioen lapsi.

Sinisukka, hienohelma,

Hivus keltainen koria,

Kengaen kauto kaunokainen,

Koppoi neien koprihinsa,

Pani laukin lautasille;

Niin itse ajohon laehti,

Immen itkevaen keralla.

Sanan virkki, noin nimesi:

Elkaete sinae ikaenae,

Ilmottako immet milma!

Ettei aeiti aeaentae saisi,

Emo etsivae olisi,

Jos ma vuoenki viruisin,

Tahi kaksi kalkettaisin,

Tuolla tuomivaaran paeaellae,

Kaukana katajikossa."

Niin emo sanoiksi virkki,

Aeiti aeaenellen paneksen:

"Voi poloinen paeiviaeni,

Onneton olelmiani,

Sinne meni siitelmaeni,

Sinne kannettu katosi!"

Itse eillehen menevi,

Astua tihuttelevi

Tuonne tuomivaaran paeaelle,

Katajikkokankahalle,

Kujerrellen kuusikossa,

Kaikkuen katajikossa:

"Tule taenne tyttaereni,

Laehe pois poloinen tyttoe!

Miehen tuhmaisen tulilta,

Varattoman valkioilta,

Turvihin oman emosi,

Oman vanhemman varoihin."

Tytaer tuolta vastaeli,

Lapsi lausui ja saneli

"En minae emoni paeaese,

Kun et tulle paeaestaemaehaen.

Olin mie kisakeoilla,

Noilla karkukartanoilla;

Niin tuli eraes uroita,

Sinisukka Aeioen lapsi,

Se otti oron selaelle,

Nosti laukin lautasille,

Ajoa kahattelevi,

Saloja samottelevi,

Yoet paeivaet piaettelevi,

Vuorokauet kantelevi,

Marjoilla menettelevi,

Mustikoilla mustuttavi,

Vilussa viluttelevi,

Pakkasessa paistelevi.

Laehe sie oma emoni,

Jouvu kaunis kantajani,

Laehe lapsesi otolle,

Tyttaeresi lunnahille,

Naeiltae paikoilta pahoilta,

Vaaramailta vaikioilta!"

Niin emo sanoiksi virkki,

Itse intoen pakisi:

"Laehen mae lapseni otolle,

Tyttaereni lunnahille,

Tuon Ukon tuliset nuolet,

Kannan vaskiset vasamat.

Oi Ukko yli-jumala!

Tahi taatto taivahinen,

Jouvuta'pa jousi suurin,

Katso kaaresi parahin,

Pane vaskinen vasama

Tuon tulisen jousen paeaelle,

Niin tyoennae tulinen nuoli,

Ammu vaskinen vasama,

Ammu kautta kainalojen,

Halki hartiolihojen,

Tuo paha Kalevan poika;

Laske lastani kotihin,

Paeaestae tielle tervehenae,

Koskematonna kotihin!"

Se Ukko ylijumala,

Itse taatto taivahinen

Jouvuttipa jousen suuren,

Kantoi kaarensa parahan,

Pani vaskisen vasaman

Tuon tulisen jousen paeaelle,

Tyoennaelti tulisen nuolen,

Ampui vaskisen vasaman,

Halki hartiolihoista,

Kalevaisen kainaloista.

23. Veenkantaja Anni.

Anni tyttoe, aino neiti

Laeksi vettae laehteheltae,

Pieni kiulunen kaeessae,

Pieni kauha kainalossa.

Ei oo vettae laehtehessae.--

Kult' on kansi kuivahtanna,

Valahtanna vaskilaita,

Tinapohja tilkahtanna,

Lehti paeaelle langennunna.

Anni tyttoe, aino neiti

Tuosta astuvi etemmae,

Laehtehelle toisellenki;

Ei oo vettae toisessana--

Meni kohta kolmannelle,

Vett' ei kolmannessakana.

Anni tyttoe, aino neiti

Yhae eistyvi etemmae,

Astuvi aluslahelle,

Meni maeen, meni toisen,

Kohta kolmannen menevi.

Niin maeellae kolmannella

Iski silmaensae itaehaen,

Kaeaensi paeaetae paeivaen alle,

Naeki purren purjehtivan,

Satalaian laiehtivan.

Mies puhas peraestae purtta,

Toinen mies nenaestae purtta,

Sulho purren partahalta:

"Tules tytti purteheni,

Vyoevaski venoseheni!"

"Enk' on tule, enkae huoli,

Eipae tyoentaenyt emoni,

Varustellut vanhempani

Taetae lasta laivahasi,

Tytaertae venosehesi!"

Nousi mies peraestae purtta,

Mies toinen nenaestae purtta,

Sulho purren partahalta,

Koppoi neien purtehensa,

Vyoevasken venosehensa.

Niin neiti kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla.

Naeki taattonsa vesillae,

Taaton laivan lainehilla:

"Tules taatto lunnahille,

Oman lapsesi otolle!"

"Enmae joua tyttoe raukka!

Lohi kultanen kutevi,

Kultaisissa kupluskoissa."

Eipae taatto tullutkana.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla.

Naeki maammonsa vesillae,

Maammon laivan lainehilla:

"Tules maammo lunnahille,

Oman lapsesi otolle!"

"Enmae joua tyttoe raukka!

Siika kultanen kutevi,

Kultaisissa kupluskoissa."

Eipae maammo tullutkana.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla.

Naeki veikkonsa vesillae,

Veikon laivan lainehilla:

"Tules veikko lunnahille,

Oman siskosi otolle!"

"Enmae joua sikko raukka!

Hauki kultanen kutevi,

Kultaisissa kupluskoissa."

Eipae veikko tullutkana.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla.

Naeki siskonsa vesillae,

Siskon laivan lainehillla:

"Tules sisko lunnahille,

Oman siskosi otolle!"

"Enmae joua sikko raukka!

Lahna kultanen kutevi.

Kultaisissa kupluskoissa."

Eipae sisko tullutkana.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla.

Naeki minnaensae vesillae,

Minnaen laivan lainehilla:

"Tules minnae lunnahille,

Nato raukkasi otolle!"

"Enpae tieae minnae raukka,

En poloinen poian vaimo,

Millae mie sinun lunastan,

Kun onpi vaehaen varoa!"

"On sulla sinervae uuhi,

Jonka toit tullessasi,

Oman taattosi koista:

Sillae sie minun lunastat."

Antoi uuhensa sinervaen.

Ei uuhi mitaenae maksa,

Eipae tyoennetae tytaertae,

Neitt' ei uuhesta yhestae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Sulkkuparran suun e'essae,

Kultaparran parmahilla:

"Kun et laske lunnahitta,

Etkae laske lunnahilla,

Polen puhki uuen purren,

Halki haapaisen venehen,

Poikki tallan puiset laiat,

Katajaiset kaaret katkon."

"Jos polet puhki uuen purren,

Halki haapaisen venehen

Tallat poikki puiset laiat,

Katajaiset kaaret katkot;

Puilla pursi paikatahan,

Orasilla ommellahan,

Teraeksillae temmotahan,

Katajilla kaaritahan."

Polki puhki uuen purren,

Halki haapaisen venehen,

Talloi poikki puiset laiat,

Katajaiset kaaret katkoi.

Sillae paeaesti paeaensae neito,

Sillae itsensae ehaetti,

Venehestae vierahasta,

Karjalaisen karpalosta.

Veip' on vettae taatollensa:

"Ota vettae taattoseni!"

Taatto taisi vastaella,

Taatto kirvesvarrellensa:

"Mene portto poikemmaksi,

Tulen lautta tuonemmaksi!

Et ollut ve'en etsossa,

Olit sulhasen etsossa,

Punapaulan puujelossa,

Kautokengaen katselossa."

Veip' on vettae maammollensa:

"Ota vettae maammoseni!"

Maammo taisi vastaella,

Maammo kirnunmaennaellaensae:

"Mene portto poikemmaksi,

Tulen lautta tuonemmaksi!

Et ollut ve'en etsossa,

Olit sulhasen etsossa,

Punapaulan puujelossa,

Kautokengaen katselossa."

Vei haen vettae veikollensa

"Ota vettae veikkoseni!"

Veikko taisi vastaella,

Veikko keihaesvarrellensa:

"Mene portto poikemmaksi,

Tulen lautta tuonemmaksi!

Et ollut ve'en etsossa,

Olit sulhasen etsossa,

Punapaulan puujelossa,

Kautokengaen katselossa."

Vei haen vettae siskollensa:

"Ota vettae sikkoseni!"

Sikko taisi vastaella,

Sisko kirjalastasella:

"Mene portto poikemmaksi,

Tulen lautta tuonemmaksi!

Et ollut ve'en etsossa,

Olit sulhasen etsossa,

Punapaulan puujelossa,

Kautokengaen katselossa."

Vei haen vettae minnaellensae:

"Ota vettae minnaeseni!"

Noin minnae sanoiksi virkki:

"Suuri kiitos, kostjumala!

Tuota vuotin tuon ikaeni,

Naon vettae juoakseni."

Anni tytti, aino neiti

Meni aittahan maeelle,

Loihen tuosta kuolemahan,

Heittihen katoamahan.

Tuli taatto nostamahan:

"Nouse poies Anni tyttoe,

Anni tyttoe, aino neiti,

Nouse nuorra kuolemasta,

Verevaenae vieremaestae,

Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, taatto rukka!

Enkae nouse, enkae huoli;

Virhu olit virkannalta,

Karhu olit karjunnalta,

Susi suusi auonnalta."

Meni maammo nostamahan:

"Nouse poies Anni tyttoe,

Anni tyttoe, aino neiti,

Nouse nuorra kuolemasta,

Verevaenae vieremaestae,

Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, maammo rukka!

Enkae nouse, enkae huoli;

Virhu olit virkannalta,

Karhu olit karjunnalta,

Susi suusi auonnalta."

Meni veikko nostamahan:

"Nouse poies Anni sikko,

Anni sikko, aino neito,

Nouse nuorra kuolemasta,

Verevaenae vieremaestae,

Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, veikko rukka!

Enp' on nouse, enkae huoli;

Virhu olit virkannalta,

Karhu olit karjunnalta,

Susi suusi auonnalta."

Meni sisko nostamahan:

"Nouse poies Anni sikko,

Anni sikko, aino neito,

Nouse nuorra kuolemasta,

Veraevaenae vieremaestae,

Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, sikko rukka!

Enp' on nouse, enkae huoli;

Virhu olit virkannalta,

Karhu olit karjunnalta,

Susi suusi auonnalta."

Meni minnae nostamahan:

"Nouse poies nato rukka,

Nato rukka, neito nuori,

Nouse nuorra kuolemasta,

Verevaenae vieremaestae,

Kaunisna katoamasta!"

"Jo nousenki, minnaeseni!

Et ollut virhu virkannalta,

Etkae karhu karjunnalta,

Susi suusi auonnalta."

24. Kojosen poika.

Laeksin piennae paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,

Pistin pillit pussihini,

Soitin suolla mennessaeni,

Kajahutin kankahalla;

Sen seppae pajassa kuuli

Kesken kullan keittaemistae,

Hopian sulajamista,

Vasara vajui kaeestae,

Kulta kuohui kattilasta;

Kuhun kultoa tipahti,

Sihen saari siunattihin,

Saarelle koria nurmi,

Nurmelle koria neiti,

Jok' ei suostu sulhosihin,

Mielly miehiin hyviin.

Kaevi pipit, kaevi papit,

Kaevi rikkahat ritarit,

Kaevi hoikat hovin herrat.

Niin tuli Kojosen poika--

Tuo konsti Kojosen poika,

Vuoli vuoen liistehiae,

Toisen laativi rekiae,

Laehtiaeksensae kosihin,

Tuota saaren kaunokaista,

Laeksi kulliten kosihin,

Hopioiten heilumahan,

Kolme koiroa jaelessae,

Yksi Luikki, toinen Laikki,

Kolmansi Puritsa koira,

Koppoi neien korjahansa,

Koppoi ruoskalla hevoista,

Nahkasiimalla sipasi.

"Jaeae hyvaesti saaren nurmet,

Kuusen juuret, tervaskannot!

En enaeae sinae ikaenae,

Vasta saane saaren maalle."

Neiti parka huokaseksen,

Huokaseksen, henkaeseksen:

"Paremp' ois sutosen suussa,

Karhun kiljuvan kiassa,

Kun taemaen Kojosen reissae."

"Mitae itket Hiitten huora,

Kuta kurja huokaelet?"

"Itken entistae ikeae,

Kun suotta kului ikaeni."

"Elae huoli Hiitten huora,

Paeaeset Hiien kankahalle!

Niin mae kysyn miekaltani:

Syoetkoe uuelta lihoa,

Juotko verta laempimaeltae?"

Paeaesi Hiien kankahalle--

Paeaen pani kosken kiveksi,

Hieroi heiniksi hivukset,

Saeaeret saerki aiaksiksi,

Sormet vaeaenti vitsaksiksi,

Kaesivarret seipaehiksi,

Lihat listi lippahasen,

Pani rinnat riehtilaehaen,

Vei emolle tuomisiksi.

Emo syoepi, kiittelevi:

"En ole naeitae ennen syoenyt,

Vaevyn uuen tuomisia,

Tyttaereni tyoentaemiae."

Orja lausui oven suussa,

Oven suussa, pankon paeaessae:

"Voi! jos tietaeisit vaehaesen,

Arvoaisit pikkaraisen,

Etp' on noita soeisikaenae,

Vaevyn uuen tuomisia,

Tyttaeresi tyoenteheitae."

"Sano, sano orja raukka!"--

"En sano emaentae raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Annan kirjon karjastani,

Paraan lehmaen laeaevaestaeni."--

"En sano emaentae raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Annan ainoan orihin,

Seitsemaestae ruunastani."--

"En sano emaentae raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Syoetaen vuoen raatamatta,

Vuoen toisen vaatehetta,

Yhen vuoen voipaloilla,

Toisen kuore'kukkoloilla,

Kolmannen sianlihoilla."

"Jo sanon emaentae raukka!

Soeit sae tissit tyttaeresi,

Jota kauan kasvattelit,

Viikon vieressaeis pitelit."

25. Joukosen nainen.

Neito istui sillan paeaessae,

Lauloi sillan lautasilla:

"Jouten synnyin, jouten kasvoin,

Jouten aikani elelin;

Joko mennen Joukoselle,

Jouten Joukonen pitaeisi,

Tyoettae, vyoettae, kintahitta,

Jouten Jouko syoetteleisi,

Jokiveellae juotteleisi,

Korttehilla kostuttaisi,

Sarasille saatteleisi,

Heinaesille heitteleisi,

Kiven suuren suojasehen,

Kallioisen kainalohon."

Paeaetyi Jouko kuulemassa,

Seinaen alla seisomassa,

Kussa kuuli, siinae kosjoi,

Kussa kosjoi, siinae kihloi,

Kussa kihloi, siinae otti.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tytaertae,

Kommin nuorinta tytaertae:

"Anna Kommi tytaertaesi,

Nuorta neittae naisekseni,

Vastakasvuista varaksi."

"Aesken annan tyttaereni

Kojon pojan puolisoksi,

Kun ammut taehen taivahalta,

Pilkan pilvien lomasta,

Yhen nuolen nostannalta,

Yhen jalkasi sialta,

Yksillae yrityksillae."

Ampui taehen taivahalta,

Pilkan pilvien lomasta.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tytaertae:

"Anna Kommi tytaertaesi,

Nuorta neittae naisekseni,

Vastakasvuista varaksi."

"Aesken annan tyttaereni

Kojon pojan puolisoksi,

Kun kaeyt neulojen neniae,

Tallat rautatapparoita,

Paeivaen neulojen neniae,

Toisen tapparan teriae."

Takoi rautaiset talukset,

Kaevi neulojen neniae,

Talloi rautatapparoita.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Koesjoi Kommilta tytaertae,

Kommin nuorinta tytaertae:

"Anna Kommi tytaertaesi,

Nuorta neittae naisekseni,

Vastakasvuista varaksi."

"Aesken annan tyttaereni

Kojon pojan puolisoksi,

Kun sa uinet umpilammin,

Saanet sieltae suuren hauin,

Suuren hauin, kultasuomun,

Tahi kaksi pienemmaeistae,

Tuonet Kommille kaetehen,

Anopille antehiksi."

Siit' on uipi umpilammin,

Saapi sieltae suuren hauin,

Suuren hauin, kultasuomun.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tytaertae,

Kommin nuorinta tytaertae:

"Anna Kommi tytaertaesi!

Jo olen raatant tyoet tuhannet,

Saat toiset toimitellut;

Jo olen uinut umpilammit,

Saanut sieltae suuret hauit,

Suuret hauit, kultasuomut,

Kaeynyt neulojen neniae,

Tallant rautatapparoita,

Ampunt taehen taivahalta,

Pilkan pilvien lomasta."

Antoi Kommi tyttaerensae,

Tyttaerensae, nuorimpansa

Kojon pojan puolisoksi.

Se korppi Kojosen poika

Koppoi neien korjahansa,

Murralti mutson rekehen,

Viien alle villavaipan,

Veti virkkua vitsalla,

Helaehytti helmispaeaellae,

Ajoa kahattelevi.

Ajoi soita, ajoi maita,

Ajoi Waeinoelaen ahoja,

Kalevalan kankahia.

Aeiaen siitae neittae neuoi,

Aeiaen orpoa opetti:

"Kun tulet Kojon kotihin,

Kojon etaeaelle korkialle,

Laai villaiset hamehet,

Yhen villan kylkyestae;

Keitae otraiset oluet

Yhen otrasen jyvaestae."

Niin tuli jaelille koiran.

Neiti korjasta kohosi,

Alta viltin vyoekkeleksen.

"Mip' on juossut taestae poikki?"

Koir' on juossut taestae poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!

Parempi minun poloisen

Koiran kulkijan jaelillae,

Lumme'korvasen ko'issa,

Kun taemaen Kojosen reissae,

Viirunaaman viltin alla;

Kaunihimmat koiran karvat

Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika

Murti suuta, vaeaenti paeaetae,

Murti mustoa haventa,

Veti virkkua vitsalla,

Helaehytti helmispaeaellae;

Ajoa kahattelevi

Selvaellae meren selaellae,

Ulapalla aukialla;

Niin tuli hukan jaelille.

Neiti korjasta kohosi,

Alta viltin voeykkeleksen.

"Mip' on juossut taestae poikki?"

Hukk' on juossut taestae poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!

Parempi minun poloisen

Hukan huiskajan jaelillae,

Alakaersaen askelilla,

Kun korpin Kojosen reissae,

Viirunaaman viltin alla;

Kaunihimmat hukan karvat

Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika

Murti suuta, vaeaenti paeaetae,

Murti mustoa haventa,

Veti virkkua vitsalla,

Helaehytti helmispaeaellae;

Ajoa kahattelevi

Noilla Pohjan kankahilla,

Lapin synkillae saloilla;

Niin tuli karhun jaelille.

Neiti korjasta kohosi,

Alta viltin vyoekkeleksen.

"Mip' on juossut taestae poikki?"

Karhu on juossut taestae poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!

Parempi minun poloisen

Karhun kaahlajan jaelillae,

Kontion kovilla teillae,

Kun korpin Kojosen reissae,

Viirunaaman viltin alla;

Kaunihimmat karhun karvat,

Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika

Murti suuta. vaeaenti paeaetae,

Murti mustoa haventa,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Viel' on matkoa vaehaesen,

Outa! saat Kojon kotihin,

Kojon maeaelle korkealle;

Viillaet veitsettae lihoa,

Koet verta kauhasetta."

Kun tuli Kojon kotihin

Kojon maeaelle korkialle,

Otti miekan orren paeaestae,

Saip' on naulalta sapelin,

Kysyi mieltae miekaltansa,

Sapeliltansa sanoja:

"Syoetkoe liikoja lihoja,

Juotko verta joutavata?"

Miekka mietti syoeaeksensae,

Sanoi juovansa sapeli.

Veti siitae miekallansa,

Kavahutti kalvallansa

Neien neljaeksi palaksi,

Viieksi vipaleheksi;

Paeaen maekaesi maettaehaeksi,

Silmaet suolle karpaloiksi,

Hiukset kuiviksi kuloiksi,

Viilti korvat korpin syoeae,

Lihan linnuille rakensi,

Rinnat leipoi leipaesiksi,

Naenniset kalakukoiksi,

Anopille antehiksi,

Kommin eukon kostitsoiksi.

Laeksi luoksi anoppinsa.

Paeaessae patsahan anoppi

Sanomia tieusteli:

"Mitae tiiaet sanomia?"

Virkki orja orren paeaestae,

Paimo patsahan nenaestae:

"Elae kysy sanomia,

Ouot oli unen naekoeni."

Antoi vaevy kostitsoita.

Emo syoe ja kiittelevi:

"Jo olen jotai syoenyt,

Syoenyt voita, syoenyt kuuta,

Syoenyt lehmeae mahoa,

Syoenyt karjua sikoa,

Ei taemaen makehisia,

Vaevyn unen antehia,

Lapseni laehettaemiae."

Virkki orja orren paeaestae,

Paimo patsahan nenaestae:

"Oi on kukki jalkaseni,

Elloes syoekoe kostitsoita!

Jospa tietaeisit vaehaesen,

Ymmaertaeisit pikkaraisen,

Tok' et noita soeisikaenae

Uuen vaevyn antehia,

Lapsesi laehettaemiae."

"Sano, sano orja rukka,

Mi on taessae kostitsoina?"--

"Jos sanon emaentae rukka,

Tulet veellae viruttaatse,

Muutut mullan muotoiseksi,

Kaaut rauan karvaiseksi."

"Muuttukoni jos monasti,

Kaatukoni jos kahesti.

Sano, sano orja rukka,

Mi on taessae kostitsoina?

Syoetaen vuoen raatamatta,

Toisen tyoelle tyoentaemaettae."

"Jo sanon emaentae rukka,

Mi on siinae kostitsoina:

Onpa naisen olkaluuta,

Palakaisen paeaepaloja,

Soeit sae tissit tyttaeresi,

Soeit naennit oman sikioen,

Jota kauan kasvattelit,

Itse rinnalla imetit."

Jo tuli veellae viruttaatse,

Itki paeivaen, itki toisen,

Itki kohta kolmannenki,

Vieri viimen kuolemahan,

Muuttui mullan muotoiseksi.

Kaatui rauan karvaiseksi.

26. Lunastettava neiti.

Venaelaeinen [45] vainolainen,

Karjalainen kiertolainen

Soutelevi, joutelevi,

Nientae niemen kiertelevi

Ympaeri Ylaesen nientae,

Kahen puolen Kangasnientae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi

Venaelaeisen venehessae,

Karjalaisen karpasossa.

Iso rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,

Valitusta vaatimahan.

"Hyvae iso, rakas iso,

Lunasta minua taeaeltae!"

"Millae mae sinun lunastan,

Kun onpi vaehae varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Minun kasvinaikoinani,

Kolme kontua hyveae,

Pane yksi lunnahiksi,

Henkeni hehaettimeksi."

"Enpae raahi raukkaseni,

Enpae tyttoe parkaseni,

Panna kontua parasta;

Ennen luovun neiostani

Kun paraasta konnustani,

Rahan paljon pantuani,

Enemmaen luvattuani."

Venaelaeinen vainolainen,

Karjalainen kiertolainen

Soutelevi, joutelevi,

Nientae niemen kiertelevi

Ympaeri Ylaesen nientae,

Kahen puolen Kangasnientae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi

Venaelaeisen venehessae,

Karjalaisen karpasossa.

Emo rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,

Valitusta vaatimahan.

"Hyvae emo, armas emo

Lunasta minua taeaeltae!"

"Millae mae sinun lunastan,

Kun onpi vaehae varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Minun kasvinaikoinani,

Kolme lehmeae hyveae;

Pane yksi lunnahiksi,

Henkeni hehaettimeksi.

"Enpae raahi raukkaseni,

Enpae tyttoe parkaseni,

Panna lehmeae parasta;

Ennen luovun neiostani

Kun paraasta lehmaestaeni,

Rahan paljon pantuani,

Enemmaen luvattuani."

Venaelaeinen vainolainen,

Karjalainen kiertolainen

Soutelevi, joutelevi,

Nientae niemen kiertelevi

Ympaeri Ylaesen nientae,

Kahen puolen Kangasnientae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Venaelaeisen venehessae,

Karjalaisen karpasossa.

Veikko rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,

Valitusta vaatimahan.

"Hyvae veikko, kaunis veikko,

Lunasta minua taeaeltae!"

"Millae mae sinun lunastan,

Kun onpi vaehae varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Minun kasvinpaeivinaeni,

Kolme ruunoa hyveae;

Pane yksi lunnnahiksi."

"Enpae raahi raukkaseni,

Enpae sisko parkaseni,

Panna ruunoa parasta;

Ennen luovun siskostani

Kun paraasta ruunastani,

Rahan paljon pantuani,

Enemmaen luvattuani."

Venaelaeinen vainolainen,

Karjalainen kiertolainen

Soutelevi, joutelevi,

Nientae niemen kiertelevi

Ympaeri Ylaesen nientae,

Kahen puolen Kangasnientae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi,

Venaelaeisen venehessae,

Karjalaisen karpasossa.

Sisko rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,

Valitusta vaatimahan.

"Hyvae sisko, kaunis sisko,

Lunasta minua taeaeltae!

"Millae mae sinun lunastan,

Kun onpi vaehae varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Minun kasvinpaeivinaeni,

Kolme lammasta hyveae;

Pane yksi lunnahiksi."

"Enpae raahi raukkaseni,

Enpae sisko parkaseni,

Panna lammasta parasta;

Ennen luovun siskostani

Kun paraasta lampahasta,

Rahan paljon pantuani,

Enemmaen luvattuani."

Venaelaeinen vainolainen,

Karjalainen kiertolainen

Soutelevi, joutelevi,

Nientae niemen kiertelevi

Ympaeri Ylaesen nientae,

Kahen puolen Kangasnientae.

Neitonen kujertelevi,

Vyoevaski valittelevi

Venaelaeisen venehessae,

Karjalaisen karpasossa.

Sulho rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,

Valitusta vaatimahan.

"Hyvae sulho, kaunis sulho,

Lunasta minua taeaeltae!"

"Millae mae sinun lunastan,

Kun onpi vaehae varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,

Minun kasvinpaeivinaeni,

Kolme laivoa hyveae;

Pane yksi lunnahiksi."

"Jopa raahin raukkaseni,

Jopa neiti parkaseni,

Panna laivani parahan;

Ennen luovun laivastani

Kun paraasta neiostani,

Saan ma vielae laivan toisen,

En saa toista morsianta."

Sulho neitosen lunasti,

Neiti koston toivottavi;

Nyt mae koston toivottanen:

"Luoja koston kostakohon,

Isoni isoiset konnut

Tuli tuiki polttakohon,

Valkia haevittaekoehoen

Elonaikana parassa.

Maammoni matikkalehmaet

Rengillehen riutukohon,

Kapallehen kaatukohon,

Maitoaikana parassa.

Veljeni isoiset ruunat

Valjahinsa vaipukohon,

Laenkihin laekaehtykoehoen,

Veentaeaikana parassa.

Siskoni sinervaet uuhet

Vuonihinsa vuotukohon,

Kaotkoon karitsoihinsa,

Villa-aikana parassa.

Sulhon laivat matkatkohon,

Tyynellaeki, tuulellaki,

Myoetaesellaei, vastasellai,

Kun sulho minun lunasti."

27. Lunastettava neiti (toisin.)

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi taatto matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, taattoseni,

Lunasta minua poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulia kolme koriata laivaa;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Itseni lunastimeksi."

"Eipae tyttoe parka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras kauppa-aika.

Ennen luovun tyttaerestae

Ennenkun paraasta laivastani;

Tyttaeren minae toisen saan,

Vaan en saane laivaa."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi maammo matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, maammoseni,

Lunasta minua poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulia kolme koriata lehmaeae;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Itseni lunastimeksi."

"Eipae tyttoe parka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras lypsyaika.

Ennen luovun tyttaerestae

Ennenkun paraasta lehmaestaeni;

Tyttaeren minae toisen saan,

Vaan en saane lehmaeae."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi veikko matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, veikkoseni,

Lunasta minua poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulla kolme koriata miekkaa;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Siskosi lunastimeksi."

"Eipae sisko raukka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras sota-aika.

Ennen luovun siskostani

Kun parahasta miekastani;

Sisaren minae toisen saan,

Vaan en saane miekkaa."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi sisko matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, siskoseni,

Lunasta minun poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulia kolme koriata pirtaa,

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Siskosi lunastimeksi."

"Eipae sisko parka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras kuonta-aika.

Ennen luovun siskostani

Ennenkun paraasta pirrastani;

Sisaren minae toisen saan,

Vaan en saane pirtaa."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi vaevy matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, vaevyseni,

Lunasta minun poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulia kolme koriata jousta;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Natosi lunastimeksi."

"Eipae nato parka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras metsaeaika.

Ennen luovun naostani

Ennenkun paraasta jousestani;

Natosen minae toisen saan,

Vaan en saane jousta."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi minnae matkaa

Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, minnaeseni,

Lunasta minua poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulla kolme koriata maljaa;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Natosi lunastimeksi."

"Eipae nato parka,

Ei sinun lunastimeksi,

Eikae paeaesi paeaestimeksi;

Paras juonta-aika.

Ennen luovun naostani

Ennenkun paraasta maljastani;

Natosen minae toisen saan,

Vaan en saane maljaa."

Neitonen, neitonen

Itkee ja huokaa

Verikoiran venehessae,

Punaparran purtilossa.

Katsoi sulho matkaa.

"Oi oi, oi oi, sulhoseni,

Lunasta minua poies!"

"Millae sinun lunastan?"

"Onhan sulia kolme koriata linnaa;

Pane paras panttiin

Minun paeaeni paeaestimeksi,

Neitosi lunastimeksi."

"Jopa neito parka,

Panen parahan linnan

Sinun paeaesi paeaestimeksi,

Neitoni lunastimeksi;

Ennen luovun linnastani

Kun paraasta neiostani;

Linnan minae toisen saan

Vaan en saane neittae."

Pani parahan linnan,

Lunasti neion poies.

Neito koston toivotti:

"Luoja koston tuokoon,

Taaton laiva levetkoeoen

Paras kauppa-aika;

Maammon mahot haevitkoeoen

Keski kesaenaika;

Veljen miekka katketkohon

Paras sota-aika;

Siskon pirta taittukohon

Paras kuonta-aika;

Vaevyn jousi katketkohon

Paras metsaeaika;

Minnaen malja haletkohon

Paras juonta-aika.

Sulhon linna hyoetykoehoen

Parassa naelkaevuonna."

28. Neiti lepetissae.

Istui neiti lepetissae,

Sekae istui, ettae itki,

Sormiansa murtelevi,

Katkovi kaetoesiaensae,

Katsoi yloes taivahalle,

Katsoi alas maarajoille;

Taivahalla paeivae paistoi,

Vene matkoi maarajoilla.

Taatto venehen sisaessae.

"Tules taatto ottamahan!"

Taatto noin sanoiksi virkki:

"Enkae ota, enkae taia;

Maammosi tulee jaeleltae;

Maammon venot vetrehemmaet,

Maammon airot armahammat,

Maammon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissae,

Sekae istui, ettae itki,

Sormiansa murtelevi,

Katkovi kaetoesiaensae,

Katsoi yloes taivahalle,

Katsoi alas maarajoille;

Taivahalla paeivae paistoi,

Vene matkoi maarajoilla.

Maammo tuon venon sisaessae.

"Tules maammo ottamahan!"

Maammo noin sanoiksi virkki:

"Enkae ota, enkae taia,

Veljesi tulee jaeleltae;

Veljen venot vetrehemmaet

Veljen airot armahammat,

Veljen soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissae,

Sekae istui, ettae itki,

Sormiansa murtelevi,

Katkovi kaetoesiaensae,

Katsoi yloes taivahalle,

Katsoi alas maarajoille;

Taivahalla paeivae paistoi,

Vene matkoi maarajoilla.

"Se on veikkoni venonen;

Tules veikko ottamahan!"

Veikko noin sanoiksi virkki:

"Enkae ota, enkae taia,

Siskosi tulee jaeleltae;

Siskon venot vetrehemmaet,

Siskon airot armahammat,

Siskon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissae,

Sekae istui, ettae itki,

Sormiansa murtelevi,

Katkovi kaetoesiaensae,

Katsoi yloes taivahalle,

Katsoi alas maarajoille;

Taivahalla paeivae paistoi,

Veno matkoi maarajoilla.

"Se on siskoni venonen;

Tule sisko ottamahan!"

Sisko noin sanoiksi virkki:

"Enkae ota, enkae taia,

Sulhosi jaeleltae souti;

Sulhon venot vetrehemmaet,

Sulhon airot armahammat,

Sulhon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetissae,

Sekae istui, ettae itki,

Sormiansa murtelevi,

Katkovi kaetoesiaensae,

Katsoi yloes taivahalle,

Katsoi alas maarajoille;

Taivahalla paeivae paistoi,

Vene matkoi maarajoilla.

"Se on sulhoni venonen;

Tules sulho ottamahan!"

Sulho noin sanoiksi virkki:

"Jopa tulen, jotta taian,

Sulhon venot vetrehimmaet,

Sulhon airot armahimmat,

Sulhon istumet ihalat."

Sulho otti venosohensa.

Neiti noin sanoiksi virkki:

"Nenae poies laehtekoehoen,

Nenae taattoni venosta

Paikaksi sulhon venosen;

Laita poies lohetkohon,

Laita maammoni venosta

Paikaksi sulhon venosen;

Kaaret poies katketkohon,

Kaaret veikkoni venosta

Paikaksi sulhon venosen;

Pohja poies puotkohon,

Pohja siskoni venosta

Paikaksi sulhon venosen."

29. Kolmet kosijat.

Neito kasvoi kaunosasti,

Ylen lystisti yleni;

Kasvoi niemen kainalossa,

Simasen salon sivussa,

Lehon lemmen liepehellae;

Viikon kasvoi, kauas kuului.

Kaukoa tulit kosijat,

Yhet tuolta Tuuterista,

Toiset paeaetyi Paeivoelaestae,

Kolmannet Kemijoelta.

Tuli Tuuterin kosija.

Neito vasten vastaeli:

"Enmae taestae ennen joua

Kun kiven kuluksi jauhan,

Pieksaen petkelen periksi,

Huhmaren sukuksi survon;

Enkae laehe Tuuterihin

Tuuteriss' on miehet tuhmat,

Miehet tuhmat, naiset laiskat,

Tyttaeret typeraemielet."

Tuli Paeivoelaen kosija.

Neito vasten vastaeli:

"Enmae taestae ennen joua

Kun kiven kuluksi jauhan,

Pieksaen petkelen periksi,

Huhmaren sukuksi survon;

Enkae laehe Paeivoelaehaen:

Paeivoelaess' on pitkaet paeivaet,

Paeivaet pitkaet, yoet lyhyet,

Iltaistumat ikaevaet."

Tuli Kemijoin kosija.

Neito vasten vastaeli:

"Jo laehenki, jotta jouan,

Laehen mie Kemijoelle

Syoemaehaen Kemin kaloja,

Kemin lohta keittaemaehaen;

Hyv' onpi Kemissae olla,

Kaunis Karjalan joella;

Siell' on miehet mielelliset,

Tyttaeret hyvaentapaiset;

Eik' oo illoilla ikaevae,

Ei apia aamusilla."

30. Kullervon sotaan laehtoe.

Kullervo Kalevan poika

Tuop' on suoriksen sotahan,

Suotta suoriksen sotahan,

Tahallansa tappelohon,

Vasten kieltoa isonsa,

Emonsa sitaei enemmin.

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Ei sure suku minua,

Eikae heimo hellittele,

Jos ma kuolisin kujalle,

Riutuisen kotirikoille,

Iso ei pane pahaksi,

Eikae aeiti aeyhkaeele,

Vett' ei vieri veikon silmae,

Ei kastu sisaren kasvo;

Vaan tuota suku surevi,

Hellitteli heimoeni,

Saavani minun sotahan,

Laehtevaeni tappelohon,

Sortuvan minun soassa,

Vainoteillae vaipuvani."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi soitellen sotahan,

Ilon lyoeen muille maille.

Sanovi sanan isaelle:

"Hyvaesti hyvae isoni!

Itketkoe sinae minua,

Koskas kuulet kuolleheni,

Kansasta kaonneheni,

Sortuneheni suvusta?"

Noin isae sanoiksi virkki:

"En minae sinua itke,

Jospa kuulen kuolleheksi

Poika toinen tehtaenehe,

Poika paljoa parempi

Aeieae aelykkaehaempi."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi soitellen sotahan,

Ilon lyoe en muille maille;

Noin se virkki veikollensa:

"Jaeae hyvaesti veikkoseni!

Itketkoe sinae minua,

Koskas kuulet kuolleheni,

Kansasta kaonneheni,

Sortuneheni suvusta?"

Noin veikko sanoiksi virkki:

"En itke minae sinua,

Jospa kuulen kuolleheksi:

Veli toinen saatanehe,

Veli paljoa parempi,

Taalaria taitavampi."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi soitellen sotahan,

Ilon lyoeen muille maille;

Noin se siskolle sanovi:

"Hyvaesti sisarueni!

Itketkoe sinae minua,

Koskas kuulet kuolleheni,

Kansasta kaonneheni,

Sortuneheni suvusta?"

Noin sisar sanoiksi vinkki:

"En itke minae sinua,

Jospa kuulen kuolleheksi:

Veli toinen saatanehe,

Veli paljoa parempi,

Korttelia korkiampi."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi soitellen sotahan,

Ilon lyoeen muille maille;

Noin se virkki naisellensa:

"Jaeae hyvaesti naiskuluni!

Itketkoe minua nainen,

Kun mun kuulet kuolleheni,

Meren jaeaelle jaeaeneheni,

Rimpihin repistyneeni,

Kellistynehen keolle?"

Noin nainen sanoiksi virkki:

"En itke minae sinua;

Suottapa laehet sotahan,

Tahallasi tappelohon;

Kun sun kuulen kuolleheksi,

Vaeestae vaehenneheksi,

Istume ilokivelle,

Laulupaelle langetame,

Viskon virsuni likahan,

Panen uuet ummiskengaet,

Panen kaulan kaunihiksi,

Rinnan riskiksi rakennan,

Menen neitosten tupahan,

Morsianten mynstaerihin,

Tuossa lyoen hurinkuria,

Heitaen heian teiakkoa,

Saan siitae paremman miehen,

Urohon aelykkaehaemmaen."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi soitellen sotahan,

Ilon lyoeen muille maille.

Sanovi sanan emolle:

"Aeitiseni, armaiseni,

Minun kaunis kantajani,

Armas maion antajani,

Ihana imettaejaeni!

Itketkoe sinae minua,

Koskas kuulet kuolleheksi.

Kansasta kaonneheksi,

Sortuneheksi suvusta?"

Noin emo sanoiksi virkki:

"Etkoe tunnen aeitin aeaentae,

Aeitin aeaentae, aeitin syaentae?

Itkenpae minae sinua,

Kun sun kuulen kuolleheksi,

Vaeestae vaehenneheksi,

Sortuneheksi suvusta:

Itken saavit, itken saunat,

Itken salvoimet saloa,

Kujat itken kuurullani,

Laeaevaet laenkaemaeisillaeni,

Itken lumet iljeneksi,

Iljenet suliksi maiksi,

Sulat maat vihottaviksi."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi suorien sotahan,

Pisti pillit pussihinsa,

Soitti suolla mennessaensae,

Kullervoitsi kankahalla,

Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jaelestae:

"Taattosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi

"Josp' on kuoli taattoseni,

Jouti kuolla taattoseni,

Soei mun syoetetyt sikani

Joi mun juomatynnyrini."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi suorien sotahan,

Pisti pillit pussihinsa,

Soitti suolla mennessaensae,

Kullervoitsi kankahalla,

Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jaelestae:

"Veikkosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Josp' on kuoli veikkoseni,

Jouti kuolla veikkoseni,

Vei mun viertohalmeheni,

Katkoi kaskikassarani."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi suorien sotahan,

Pisti pillit pussihinsa,

Soitti suolla mennessaensae,

Kullervoitsi kankahalla,

Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jaelestae:

"Siskosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Josp' on kuoli siskoseni,

Jouti kuolla siskoseni,

Puotti puurokattilani,

Kaotti kakkaraveroni."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi suorien sotahan,

Pisti pillit pussihinsa,

Soitti suolla mennessaensae,

Kullervoitsi kankahalla,

Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jaelestae:

"Naisesi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Josp' on kuoli nainen multa,

Jouti kuolla nainen multa,

Vei mun verkavaatteheni,

Silkkisukkani menetti."

Kullervo Kalevan poika

Laeksi suorien sotahan,

Pisti pillit pussihinsa,

Soitti suolla mennessaensae,

Kullervoitsi kankahalla,

Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jaelestae:

"Maammosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Josp' on kuoli maammoseni,

Jouti kuolla maammoseni,

Suremastansa minua,

Iaen paeivaet itkemaestae;

Kuollut maahan pantakohon,

Kalmahan katettakohon,

Sia on maassa kuollehella,

Kalmassa katonehella."

31. Neien hanhi.

Laeksin tietae telkkimaehaen,

Marras maata malkkimahan,

Kolme koiroa jaelessae:

Yksi Liukki, toinen Laeykki,

Kolmansi Puritsa koira.

Telkin teitae, malkin maita,

Astelin ahoja myoeten,

Hopiaisia saloja,

Kultaisia kuusikoita,

Tuli oja vastahani,

Ojasella maettaehaeinen,

Maettaehaeisellae kotanen,

Ohjakset koan ovella,

Laenget laeaevaen raeystaehaellae;

Kolkkasin koan ovea,

Raemaeytin raeystaespuuta,

Impi itkien pihalle.

"Mitae' itket impi raukka?"

"Tuota itken impi raukka,

Koirasi minun purevi,

Harvahammas haukkoavi."

"Tule minun turvihini,

Astu alle varjoihini;

Ei sinua koira pure--

Syytis! pois! haepeae koira!"

"Mitae itket nuori neiti?"

"Tuota itken nuori neiti,

Viety on vieno veioseni

Sotilaisen paeaesotihin,

Linnalaisen tappeloihin,

Viety Vienahan sotahan,

Meren taaksi tappelohon;

Ei tule kotihin sieltae,

Ei tule sinae ikaenae:

Ennen tulisi Tuonelasta,

Manalasta matkoaisi."

"Elae itke nuori neiti,

Jo tulevi veiosesi,

Jo tulevi Tuonelasta,

Manalasta matkoavi,

Alta linnan airot vaelkkyi,

Paeaeltae linnan paeae naekyvi."

"Mitae minulle veio tuopi,

Kuta tuopi kostintsoiksi?"'

"Tuopi rinnan ristiloeitae

Tuopi korvan koltuskoita,

Tuopi sormen sormuksia,

Tuopi kaeen kintahia,

Tuopi kannan kaplukoita,

Jalan alla jarskajia."

"Mitaepae minae veiolleni?

Ei mitaeaen minusta liene;

Tekisinkoe piikkopaian,

Eli paian kostopaian?

Ei oo hyvae piikkopaita,

Eikae paita kostopaita;

Sepae hierovi hipiitae,

Kaivelevi kainaloita,

Kutkuttaa kuvetlihoja.

Laitan paian palttinaisen,

Elikk' aito aivinaisen;

Hyv' on paita palttinainen,

Hyvae aito aivinaipen;

Se ei hierele hipiitae,

Eikae kaiva kainaloita,

Kutkuta kuvetlihoja;

Laain puksute kapuset,

Iholiivin liessingistae,

Hihattoman, helmattoman,

Kaha kaulusta vajohon."

Jo tuli kotihin veio;

Toipa hanhen kostintsoiksi,

Kultoa kuvun nenaessae,

Kaikki varpahat vas'esta;

Toipa uuet ummiskengaet,

Saksan saappahat sataiset,

Kannat alla karskajavi,

Jalan alla jarskajavi;

Toipa rinnan ristiloeitae,

Toipa korvan koltuskoita,

Toipa sormen sormuksia,

Toipa kaeen kintahia.

Minae ristit rintahani,

Koltuskaiset korvihini,

Sormuksiset sormihini,

Kaeteheni kintahaiset.

"Minne minae kenkyeni,

Kunne saappahat sataiset?"

"Panen kengaet jalkahani,

Siltapalkit katkennevi,

Katketkohon jos kahesti,

Niinkoe oisi hoikat hongat,

Sekae pehmiaet petaejaet,

Ettei kestae kengaen kaeyae,

Kengaen kannan karskutella."

Panin kengaet jalkahani."

"Kunne panen hanhueni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin laeaevaen raeystaehaelle;

Laeaevaen lemu lengannehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin saunan raeystaehaelle;

Saunan savu juuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin riihen raeystaehaelle;

Ulkokylmae kylmaennehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin pirtin raeystaehaelle;

Laemminkoe laekaehtaenehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin aitan orren paeaehaen;

Orteni alentanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin otrapurnohoni;

Otrani oastanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni;

Panisin kakrapurnohoni;

Kakrani kakistanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin ruispurnohoni;

Rukihini rutjannehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin villavakkahani;

Villani vanuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin vaerttinaen nenaehaen;

Vaerttinaeni vaeaennellehe."

"Kunne panen hanhoseni.

Liitaen lempilintuseni?

Panisin hivustukkahani;

Tukkani tuhertanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin aian seipaehaesen;

Kylaen koira haukkunehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liitaen lempilintuseni?

Panisin vesikivelle;

Meren kokko koproaisi."

"Kunne panin hanhoseni,

Liitin lempilintuseni?

Tuonne panin hanhoseni,

Liitin lempilintuseni,

Panin laeaevaen raeystaehaelle.

Panin kukon kuulemahan,

Mustan koiran muistamahan;

Eipae kukko kuule'kana,

Musta koira muista'kana.

Jo paeivaenae muutamana,

Huomenna monikkahana,

Kaevin itse katsomahan,

Jo oli mennyt hanhoseni,

Mennyt mielilintuseni."

Laeksin tuota etsimaehaen,

Kaonnutta katsomahan.

Vastahan halonvetaejae.

"Oi veikko halonvetaejae!

Oletko naehnyt hanhoistani,

Naehnyt mielilintustani?

Kunne on mennyt hanhoseni,

Minne mielilintuseni?"

"Mi on merkki hanhossasi,

Merkki mielilinnussasi?"

"Se on merkki hanhossani,

Merkki mielilnnussani:

Kupu kullin kirjotettu,

Varpahat vasen valettu."

"En ole naehnyt hanhoistasi,

Naehnyt mielilintuasi."

Kuuluipa kumu kujalta,

Jymy tarhalta jytaesi;

Kaey kasakka katsomahan,

Mitae se kumu kutisi,

Mitae se jymy jytisi:

Orihitko oteltanehe,

Suuren tallin lattialla,

Vai haeraet kisattanehe,

Uuen laeaevaen lattialla?

Ei oriit tapella'kana

Suuren tallin lattialla,

Eikae haerkaeset kisata

Uuen laeaevaen lattialla:

Kati kangasta kutovi,

Impi pirtoa piteli,

Aeaerellae punaisen pilven,

Taivon kaaren kannikalla.

Siell' on hanhut kaeaemimaessae,

Ka'in kankahan kuetta;

Niin sen suihki sukkulainen,

Niin sen kaeaentyi kaeaejin vaajin,

Niin sen pirta pirkueli,

Kun on kuusessa orava,

Petaejaessae pieni kynsi,

Kaerppaenen kiven kolossa.

32. Kestin lahja.

Annikkainen neito nuori

Istui Turun sillan paeaessae,

Kaitsi kaupungin kanoja,

Neuoi Turun neitosia.

Nousi pilvi luotehelta,

Toinen laennestae laeheni.

Joka nousi luotehelta,

Se tulepi neitihaaksi;

Joka laennestae laeheni,

Se tulepi kestihaaksi.

Enmae kiitae kestihahta:

Jo mun kerran kesti petti,

Houkutteli huoran poika,

Soei mun syoetetyt sikani,

Joi mun joulutynnyrini,

Jaetti pienen pellapaian.--

Minun pieni pellapaita

Tahtoi verkaista hametta;

Minun verkainen hameeni

Tahtoi vyoetae kullatuista;

Minun vyoeni kullatuinen

Tahtoi raskaita rahoja;

Minun raskahat rahani

Tahtoi nuorta kauppamiestae;

Minun nuori kauppamiehen

Tahtoi mennae muille maille,

Muille maille vierahille;

Kantoi hahtehen kalunsa.

Tuli tuuli tuolta maalta,

Puhui purjehen siahan.

Itse istui laskemahan,

Sanoi kerran mennessaensae:

Kiesuksen jaetaen siahan,

Hyvaen Maarian majahan;

Hyv' on toiste tullakseni,

Parempi palatakseni,

Ennen tehyille teloille,

Alotuille anturoille.

"Kenenkae telat tekemaet,

Kenen anturat alomat?"--

"Kiesuksen telat tekemaet,

Maarian anturat alomat."

Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa:

Puhui purjehen siahan,

Kantoi hahteen kalansa.

Hikois hirvi juostessansa,

Joi hirvi janottuansa,

Heraenteestae laehtehestae;

Sihen kuolansa valutti,

Sihen karvansa karisti,

Sihen heitti haivenensa;

Sihen kasvoi tuomo kaunis,

Karkasi kataja kaunis,

Tuomohon hyvae hetelmae,

Katajahan kaunis marja.

Joka siitae oksan otti.

Se otti ikaeisen onnen;

Joka siitae lehen leikkas,

Se leikkas ikaeisen lemmen.

"Kiesuksen jaetaen siaani, j. n. e."

Ne vaelisanat, jotka naein olemma itse virrestae erottaneet, naehtaevaesti

eivaet sihen kuulu'kaan.

33. Vaehaetoivottu sulho.

Istui neiti niemen paeaessae,

Vyoetae kullaista kutovi,

Hopiaista huolittavi,

Kuuli sirkan sirkottavan,

Linnun laulavan lehossa.

"Mitae sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitae sirkka sirkottelen,

Sitae laulan pieni lintu:

Kuului huuhunta kylaeltae."

"Kenpae se kylaellae huuhui

Toivoisinko taatokseni?

Kun tulisi taattoseni,

Kullasta tuvan kutoisin,

Kultaiseinaet seisottaisin,

Kultalattiat latoisin,

Kultapatsahat panisin.

Ottaisin ison orosen,

Kultaisilla suitsosilla,

Paeitsillae hopeisilla,

Veisin tuon ison orosen,

Tallihin tasalakehen,

Paksumpahan partahasen,

Suurimpahan renkahasen,

Silkkikattehen sitoisin,

Verkaloimen laitteleisin,

Kaurat kantaisin etehen,

Leivaenkannan kanteleisin,

Simaleivaen syoetaevaeksi,

Olutputsin juotavaksi;

Laatisin kylyn utuisen,

Hienoisilla halkosilla,

Pienillae pilostehilla,

Suuren korvon vettae saisin,

Heraisesta hettehestae,

Sulkkuvastan hauteleisin.

Kylves taatto kyllaeseksi,

Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen paeaessae,

Vyoetae kullaista kutovi,

Hopiaista huolittavi,

Kuuli sirkan sirkottavan,

Linnun laulavan lehossa.

"Mitae sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitae sirkka sirkottelen,

Sitae laulan pieni lintu:

Kuului huuhunta kylaeltae."

"Kenpae se kylaellae huuhui

Toivoisinko veikokseni,

Kun tulisi veikkoseni,

Vaskesta tuvan tekisin,

Vaskiseinaet seisottaisin,

Vaskilattiat latoisin,

Vaskipatsahat panisin.

Ottaisin veikon orosen,

Sulkkuisilla suitsosilla,

Vaskisilla paeitsoesillae,

Veisin veikkoni orosen,

Tallihin tasalakehen,

Paksumpahan partahasen,

Suurimpahan renkahasen,

Silkkikattehen sitoisin,

Verkaloimen laitteleisin,

Kaurat kantaisin etehen,

Leivaenkannan lennaettaeisin,

Simaleivaen syoetaevaeksi,

Olutputsin juotavaksi;

Laatisin kylyn utuisen,

Hienoisilla halkosilla,

Pienillae pilostehilla,

Suuren korvon vettae saisin,

Heraisesta hettehestae,

Sulkkuvastan hauteleisin.

Kylves veikko kyllaeseksi

Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen paeaessae,

Vyoetae kullaista kutovi,

Hopiaista huolittavi,

Kuuli sirkan sirkottavan,

Linnun laulavan lehossa.

"Mitae sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sitae sirkka sirkottelen,

Sitae laulan pieni lintu

Kuului huuhunta kylaeltae."

"Kenpae se kylaellae huuhui?

Toivoisinpa sulhokseni,

Tuvan vaivoista vatoisin,

Lahoseinaet seisottaisin,

Olkilattiat latoisin,

Pajupatsahat panisin;

Ottaisin sulhon orosen,

Nahkaisilla suitsosilla,

Vitsaisilla paeitsoesillae,

Sillan korvahan sitoisin,

Selkaehaen likaisen loimen,

Rokosinan katteheksi,

Lian saven syoetaevaeksi,

Tervaputsin juotavaksi;

Tervaskylyn laemmittaeisin

Tervaisilla halkosilla,

Pienen korvon vettae toisin,

Likavastan hauteleisin:

Kylves sulho kyllaeseksi,

Valelete valkiaksi!

Itse poies ennaettaeisin,

Uksen umpehen jaelessae,

Toissa paeaenae katsomahan,

Koivuinen korento kaeaessae."

34. Katri neito.

Katri kaunis, neito nuori,

Nousi aivan aikasehen,

Teki viisi villavyoetae,

Kaheksan kapalovyoetae,

Ennen paeivaen nousemista,

Auringon ylenemistae.

Meni kuuta katsomahan,

Ilmoa ihoamahan,

Kuuli Kuuttaren kutovan

Paeivaettaeren ketreaevaen;

Sitte luoksi luottelihen,

Likelle laehentelihen,

Kaevi kuun keheae myoeten,

Paeivaen paeaermettae vaelsi:

"Anna Kuutar kultiasi,

Paeivaetaer hopehiasi!"

Antoi Kuutar kultiansa,

Paeivaetaer hopehiansa,

Katsoi kullat kulmillensa,

Paeaellensae hyvaet hopiat,

Kultana kumottamahan,

Hopiana hohtamahan.

Laeksi suolle sotkuillensa,

Laetaekoelle laetkyillensae;

Oli suo olutta taeynnae,

Laetaekkoe laepensae mettae.

Joip' on kannun, joip' on kaksi,

Kohta kolmannen sipasi,

Nukkui nurmelle hyvaelle,

Kaatui maalle kaltisalle.

Risukosta rietta katsoi,

Konnan poika koivikosta,

Otti kullat kulmiltansa,

Paeaehaensae hyvaet hopiat;

Katri itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle.

Emo aitan portahalta:

"Elae itke piikaseni,

Ota aittojen avaimet,

Aukase isosi arkku,

Lukko luinen luikahuta,

Pane paita palttinainen,

Veae verkainen hamehut,

Vyoehyt kullan kirjaeltu!

Siitae kasvat kaunihiksi,

Ylenet ylen ehoksi,

Asut kukkana kujoilla,

Marjana isosi mailla."

35. Saaren neito.

Tuo soria Saaren neito,

Saaren neito, Saaren kukka,

Laeksi piennae paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,

Ison polven korkunaissa,

Emon vaerttinaen pituissa.

Pani kullat kulmillensa,

Sinilangat silmiltensae,

Paeaehaensae hopialangat,

Vaskilangat varrellensa,

Istui maahan maettaehaelle,

Vaipui varvikkosalolle.

Varas katsoi varvikosta,

Mies vihainen virvikoestae;

Tuli varas varvikosta,

Mies vihainen virvikoestae.

Otti kullat kulmiltansa,

Sinilangat silmiltaensae,

Paeaestaensae hopialangat,

Vaskilangat varreltansa.

Neiti parka itkemaehaen,

Vaivainen valittamahan,

Meni itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle.

Iso katsoi ikkunasta,

Emo aitan rappusilta:

"Mitae itket piikueni,

Nuori neitonen nurajat?"

"Sitae itken maammoseni,

Sitae taattoni nurajan,

Tuli varas varvikosta,

Mies vihainen virvikoestae,

Otti kullat kulmiltani,

Sinilangat silmiltaeni,

Paeaestaeni hopialangat,

Vaskilangat varreltani."

"Elae itke piikueni!

Mene aittahan maeellae,

Siell' on kirstu kirstun paeaellae,

Arkku arkulle yletty,

Aukase parahin arkku,

Kimmahuta kirjakansi,

Ota kuusi kulta vyoetae,

Seitsemaen sinihamoista,

Sio silkit silmillesi,

Katso kullat kulmillesi,

Pane paeaellesi parasta,

Kaunehinta kaulallesi,

Ripeintae rinnoillesi,

Valkeinta varrellesi;

Tulet aitasta tupahan,

Sukukuntasi suloksi,

Heimokunnan hempiaeksi,

Menet kirkkohon kukaksi;

Nuo sulhot sua kysyvaet:

"Kenen kukka, kenen neito,

Kenen morsian mokoma?"

"Saaren kukka, Saaren neito,

Saaren morsian mokoma."

"Voi, jos mie mokoman saisin,

Mie tuota hyvin pitaeisin,

Sylissaeni syoetteleisin,

Kaesissaeni kaeytteleisin!

Voi, jos mie mokoman saisin,

Kun se kaevi, kanta vaelkkyi,

Kun se seisoi, seinaet paistoi,

Kun se istui, maa ilotsi!"

36. Meren kylpijae.

Anni tyttoe, aino neiti

Laeksi rannalle pesohon,

Kaevi merehen kylpemaehaen,

Jo oli meri kylvettynae;

Meni toiselle merelle,

Seki oli vielae kylvettynae;

Meni kohta kolmannelle,

Siit' oli puoli kylvettynae,

Toinen puoli kylpemaettae.

Anni tyttoe, aino neiti

Puki paeaeltae vaattehensa,

Heitti paitansa pajuille,

Hamehensa haarukalle,

Sukkansa sulille maille,

Kenkaensae vesikivelle,

Vyoensae vyoeteli vesoille,

Pintelinsae pientarelle,

Helmet hiekkarantaselle,

Sormikkaat somerikolle.

Tuli hauki hangotellen,

Lohen poika longotellen,

Se otti pajuilta paian,

Haarukkaiselta hamosen,

Sukkaset sulilta mailta,

Kenkaeset vesikiveltae,

Otti vyoehyen vesoilta,

Pintelisen pientarelta

Helmet hiekka-rantaselta,

Sormikkaat somerikolta.

Anni itkien kotihin,

Kaikotellen kartanolle.

Paeaetyi emo kuulemahan.

"Elae itke piikaseni!

Ota aittani avaimet,

Mene aittahan maeelle,

Siell' on kirstu kirstun paeaellae,

Arkku arkulle yletty,

Pue paeaellesi parasta,

Valkeinta varrellesi,

Paita saksan palttinainen,

Hame verkainen vetaese,

Sukat sulkkuiset koriat,

Kautokengaet kaunokaiset,

Vyoehyt kullan kirjoteltu,

Punalanka pintelinen,

Helevimmaet helme'nauhat,

Soreimmat sormikkaiset;

Kulet kukkana kujilla,

Vaapukkaisena vaellat,

Ehompana entistaesi,

Parempana muinaistasi!"

37. Helka paimenessa.

Kalevalan kaunis neiti,

Helka neiti hempiaetaer,

Laeksi piennae paimenehen,

Lassa karjan kaitsentahan;

Ajoi lehmaensae leholle,

Vasikkansa varvikolle;

Toi surma susia paljo,

Lempo karhuja laehetti,

Soeivaet lehmaensae leholta,

Vasikkaiset varvikolta.

Kalevalan kaunis neiti,

Helka neiti hempiaetaer,

Laeksi itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle;

Iso kysyi ikkunasta,

Emo aittansa rapuilta:

"Mitae itket piikaseni,

Nuorempaiseni nurajat?"

"Sitae itken aeitiseni

Olin lehmien ajossa,

Ajoin lehmaeni leholle,

Vasikkani varvikolle;

Toi surma susia paljo,

Lempo karhuja kuletti,

Soeivaet lehmaen leholta,

Vasikkani varvikolta."

Tuon emo sanoiksi virkki:

"Elae itke piikaseni,

Jos surma susia tyoenti,

Lempo karhuja kuletti,

Soeivaet lehmaesi leholta,

Vasikkasi varvikolta!

Aesken itke piikaseni,

Kun tulevi toisen kerran

Suet suurille pihoille,

Karhut naeille kartanoille,

Syoevaet suuren sukuni,

Ottavat oman vereni,

Suet sulhoina tulevat,

Karhut kihlan kantajoina."

38. Meren kosijat.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,

Kirjavaisella kivellae,

Kaunihilla kalliolla.

Kesaen istui, toisen itki,

Vuotti miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Miestae mielen myoetaehistae.

Rautamies merestae nousi,

Rauta suuna, rauta paeaenae,

Rauta kukkaro kaeessae,

Rauta kihlat kukkarossa.

"Tules mulle neiti raukka

Rautamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkae huoli,

Ei oo suotu, eikae luotu,

Eikae koissa kasvatettu,

Rautamiehen puolisoksi."

Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,

Kirjavaisella kivellae,

Kaunihilla kalliolla.

Kesaen istui, toisen itki,

Vuotti miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Miestae mielen myoetaehistae.

Tinamies merestae nousi,

Tina suuna, tina paeaenae,

Tina kukkaro kaeessae,

Tina kihlat kukkarossa.

"Tules mulle neiti raukka

Tinamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkae huoli,

Ei oo suotu, eikae luotu,

Eikae koissa kasvateltu,

Tinamiehen puolisoksi."

Sep' on mies meni merehen,

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,

Kirjavaisella kivellae,

Kaunihilla kalliolla.

Kesaen istui, toisen itki,

Vuotti miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Miestae mielen myoetaehistae.

Vaskimies merestae nousi,

Vaski suuna, vaski paeaenae,

Vaski kukkaro kaeessae,

Vaski kihlat kukkarossa.

"Tules mulle neiti raukka

Vaskimiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkae huoli,

Ei oo suotu, eikae luotu,

Eikae koissa kasvateltu

Vaskimiehen puolisoksi."

Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,

Kirjavaisella kivellae,

Kaunihilla kalliolla.

Kesaen istui, toisen itki,

Vuotti miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Miestae mielen myoetaehistae.

Kultamies merestae nousi,

Kulta suuna, kulta paeaenae,

Kulta kukkaro kaeessae,

Kulta kihlat kukkarossa.

"Tules mulle neiti raukka

Kultamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enkae huoli,

Ei oo suotu, eikae luotu,

Eikae koissa kasvateltu

Kultamiehen puolisoksi!"

Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,

Kirjavaisella kivellae,

Kaunihilla kalliolla.

Kesaen istui, toisen itki,

Vuotti miestae mielehistae,

Sulhoa sulosanaista,

Miestae mielen myoetaehistae.

Leipaemies merestae nousi,

Leipae suuna, leipae paeaenae,

Leipae kukkaro kaeessae,

Leipae kihlat kukkarossa.

"Tules mulle neiti raukka

Leipaemiehen puolisoksi!"

"Tulenpa minae sinulle,

Sek' on suotu, jotta luotu,

Jotta koissa kasvateltu,

Leipaemiehen puolisoksi."

39. Aholla itkijae.

Immikkoe aholla itki,

Heinaetiellae hellehteli,

Kirjavaisella kivellae,

Paistavalla paaterella.

Kyselimmae, lauselimma:

"Mitae itket impi rukka,

Impi rukka, neito nuori,

Ken sua pahoin pitaevi,

Taattoko pahoin pitaevi?"

"Taattoni hyvin pitaevi."

Immikkoe aholla itki,

Heinaetiellae hellehteli,

Kirjavaisella kivellae,

Paistavalla paaterella.

Kyselimmae, lauselimma:

"Mitae itket impi rukka,

Impi rukka, neito nuori,

Ken sua pahoin pitaevi,

Maammoko pahoin pitaevi?"

"Maammoni hyvin pitaevi."

Immikkoe aholla itki,

Heinaetiellae hellehteli,

Kirjavaisella kivellae,

Paistavalla paaterella.

Kyselimmae, lauselimma:

"Mitae itket impi rukka,

Impi rukka, neito nuori,

Ken sua pahoin pitaevi,

Velikoe pahoin pitaevi?"

"Veljeni hyvin pitaevi."

Immikkoe aholla itki,

Heinaetiellae hellehteli,

Kirjavaisella kivellae,

Paistavalla paaterella.

Kyselimmae, lauselimma:

"Mitae itket impi rukka,

Impi rukka, neito nuori,

Ken sua pahoin pitaevi,

Siskoko pahoin pitaevi?"

"Siskoni hyvin pitaevi."

Immikkoe aholla itki,

Heinaetiellae hellehteli,

Kirjavaisella kivellae,

Paistavalla paaterella.

Kyselimmae, lauselimma:

"Mitae itket impi rukka

Impi rukka, neito nuori,

Ken sua pahoin pitaevi,

Sulhoko pahoin pitaevi?"

"Sulhoni hyvin pitaevi,

Eilen kihloi, eilen kuoli,

Eilen kaiketi katosi,

Aesken luotu maa majana,

Musta multa kattehena."

40. Pahasulhollinen.

Morsian maeellae itki,

Vesitiellae vieretteli,

Kaivotiellae kaikerteli.

Paeaetyi iso kulemahan.

"Mitae itket piikaseni,

Nuorempaiseni nurajat,

Appikko pahoin pitaevi."

"Niin appi hyvin pitaevi

Kun ennen iso kotona."

Morsian maeellae itki,

Vesitiellae vieretteli,

Kaivotiellae kaikerteli.

Paeaetyi emo kuulemahan.

"Mitae itket piikaseni,

Nuorempaiseni nurajat,

Anoppiko pahoin pitaevi?"

"Niin anoppi hyvin pitaevi

Kun ennen emo kotona."

Morsian maeellae itki,

Vesitiellae vieretteli,

Kaivotiellae kaikerteli.

Paeaetyi veikko kuulemahan.

"Mitae itket siskoseni,

Nuorempaiseni nurajat,

Kytykoe pahoin pitaevi?"

"Niin kyty hyvin pitaevi

Kun ennen veli kotona."

Morsian maeellae itki,

Vesitiellae vieretteli,

Kaivotiellae kaikerteli.

Paeaetyi sisko kuulemahan.

"Mitae itket siskoseni,

Nuorempaiseni nurajat,

Natoko pahoin pitaevi?"

"Niin nato hyvin pitaevi

Kun ennen sisar kotona."

Morsian maeellae itki,

Vesitiellae vieretteli,

Kaivotiellae kaikerteli.

Paeaetyi setae kuulemahan.

"Mitae itket veljen tyttoe,

Nuorempaiseni nurajat,

Sulhoko pahoin pitaevi?"

"Se se koira, koira onki,

Sepae vasta koiran koira!

Soisin mie mokoman sulhon,

Vuoen tornissa toruvan,

Hirsipuussa hirnakoivan!

Soisin orressa olevan!

Kun naekisin poltettavan,

Tulta alla kiirettaeisin;

Kun naekisin leikattavan,

Paeaetae poelkylle panisin;

Kun naekisin hirtettaevaen,

Hirsinuorasta vetaeisin.

Selin soei, selin makasi,

Selin kaikki tyoet tekevi;

Otti yoeksi vierehensae,

Antoi kyllae kyynysvartta,

Kaettae viljalta vihaista,

Kopra hapsia harasi,

Kaesi tuiski tukkiani."

41. Sairastaja neiti.

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:

"Kun ma kuolen kuulu piika,

Riutunen tytaer rikaspa,

Tyoe tiettaeae hyvaein miesten,

Rahan alku aitallisten;

Viekeae minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Taaton tanhuan ta'aksi!

Vaan elkaete viekoe'kaenae!

Eipae saane neito maata,

Piika pitkaehaen levaetae,

Ison ruoskan roiskehelta,

Kapinalta karjan kynnen;

Iso nousevi varahin

Oritta opettamahan."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:

"Kun ma kuolen kuulu piika,

Rintunen tytaer rikaspa,

Tyoe tiettaeae hyvaein miesten,

Rahan alku aitallisten;

Viekeae minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Veikon venovalkamehen!

Vaan elkaete viekoekaenae!

Siell' ei saane neito maata,

Piika pitkaehaen levaetae,

Sinne saapi Saksan laivat,

Tervarinnat teutoavat."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:

"Kun ma kuolen kuulu piika,

Riutunen tytaer rikaspa,

Tyoe tiettaeae hyvaein miesten,

Rahan alku aitallisten;

Viekeae minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Emon kellarin etehen!

Vaan elkaete viekoekaenae!

Siin' ei saane neito maata,

Piika pitkaehaen levaetae;

Emo nousevi varahin

Hulikoita huuhtomahan,

Kirnua kolistamahan."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:

"Kun ma kuolen kuulu piika,

Rintunen tytaer rikaspa,

Tyoe tiettaeae hyvaein miesten,

Rahan alku aitallisten;

Viekeae minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Siskon pellon pientarelle!

Vaan elkaete viekoekaenae!

Siell' ei saane neito maata,

Piika pitkaehaen levaetae,

Siskon vaerttinaen helyltae,

Sekae pirran piukkehelta;

Sisko nousevi varahin,

Alottavi aikasehen

Vaerttinoeitae vaeaennaetellae,

Piukahella pirtojansa."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:

"Kun ma kuolen kuulu piika,

Rintunen tytaer rikaspa,

Tyoe tiettaeae hyvaein miesten,

Rahan alku aitallisten;

Viekeae minua maata,

Tupatkate tuutumahan,

Kirkon kirjatun sivuun,

Satalauan laitehesen,

Vierehen vihannan viian,

Lihavahan luumaekehen!

Siellae saapi neito maata,

Piika pitkaehaen levaetae;

Siell' on aeiae aeaenetoentae,

Paljo paksua vaekeae,

Lihavassa luumaeessae,

Kirkon kirjatun sivussa."

42. Marjatiellae kaonnut.

Marketta Materon neiti,

Kylaen kukka, koin koria,

Laeksi puolahan metsaelle,

Muulle maalle mustikalle.

Paeivaen poimi puolukoita,

Toisen muita mustikoita;

Jo paeivaellae kolmannella,

Ei tienyt kotihin tietae.

Tiehyt metsaehaen vetaepi,

Ura saattavi salohon.

Marketta Materon neiti

Sekae istui, jotta itki,

Itki paeivaen, itki toisen,

Itki kohta kolmannenki,

Metsaen synkaessae salossa,

Alla vaaran varvikossa.

Paeivaen kolmannen peraestae,

Viikon paeaestae viimeistaeki,

Kohetitihen kuolemahan,

Heittihen katoamahan,

Sanoi kerran kuollessansa,

Sekae virkki viertessaensae:

"Laeksin puolahan metsaelle,

Muulle maalle mustikalle;

Sinne mae kana katosin,

Sinne kuolin kurja lintu;

Elkoehoen minun isoni,

Elkoehoen iso kuluni,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Kirvesvartta kirjotelko,

Kaskimetsiae katselko,

Miun kanan kaottuani,

Linnun kurjan kuoltuani!"

"Laeksin puolahan metsaelle,

Muulle maalle mustikalle,

Sinne mie kana katosin,

Sinne kuolin kurja lintu;

Elkoehoen minun veljeni,

Elkoehoen veli kuluni,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Verkaviittoa vetaekoe,

Kussakkoihin kuuteleiko,

Miun kanan kaottuani,

Linnun kurjan kuoltuani!"

"Laeksin puolahan metsaelle,

Muulle maalle mustikalle,

Sinne mie kana katosin,

Sinne kuolin kurja lintu;

Elkoehoen minun emoni,

Elkoehoen emo kuluni,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Silkkihuivia sitoko,

Kaksin kerroin kaulahansa,

Miun kanan kaottuani,

Linnun kurjan kuoltuani!"

"Laeksin puolahan metsaelle,

Muulle maalle mustikalle;

Sinne mie kana katosin,

Sinne kuolin kurja lintu;

Elkoehoen minun siskoni,

Elkoehoen sisar kuluni,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Sukkulaista suikutelko

Sinikangasta kutoko,

Miun kanan kaottuani,

Linnun kurjan kuoltuani!"

43. Hukkunut veli.

Impi itki sillan paeaessae,

Laajan laiturin nenaessae;

Kaeaenti silmaensae selaelle,

Loi silmaensae loitommaksi,

Naeki purren purjehtivan,

Tervalaian laiehtivan,

Toivoi veikkonsa tulevan,

Emon lapsen laiehtivan;

Ei tuo veikko tullutkana,

Emon lapsi laiehtinna;

Tuli ennen tuntematon,

Vieras outo oppimaton.

"Naeitkoe vieras veikkoani

Selaellae meren sinisen?"

"Naeinpae neiti veikkosesi

Selaellae meren sinisen

Istuvan meren kivellae,

Sukivan suruista paeaetae,

Huolellista harjoavan;

Suka kultainen pivossa,

Hopiainen harja kaeessae;

Sulkahti suka merehen,

Haihtui harja lainehesen,

Ojentihen ottamahan,

Kallistihen katsomahan,

Sulkahti suan jaelessae,

Haihtui harjan ottamissa.

Sanoi kerran mennessaensae:

"Elkoehoen minun isoni

Sinae ilmoissa ikaenae

Vetaekoe veen kaloja,

Tahi saako siikasia,

Taeltae suurelta selaeltae,

Tahi laajalta lahelta!"

"Elkoehoen minun emoni

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Panko vettae taikinahan,

Vettae vellihin kokeo

Taeltae laajalta lahelta,

Leviaeltae lietteheltae!"

"Elkoehoen minun veikkoni,

Elkoehoen veli kuluni

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana,

Juottako sotaoritta

Rannalta taemaen merosen,

Vaivaisilta valkamoilta!"

"Elkoehoen minun siskoni,

Elkoehoen sisar kuluni,

Sinae ilmoissa ikaenae,

Kuuna kullan valkiana

Peskoe taestae silmiaensae

Rannalla kotiperaellae,

Kotilahen laiturilla!"

"Mikaeli meressae vettae,

Sikaeli minun vereni;

Mikaeli meren kaloja,

Sikaeli minun lihani;

Mikae rannalla risuja,

Ne on kurjan kylkiluita;

Mikae rannan hiekkasia,

Ne hivusta hierottua,

Sekae luuta seuhottua,

Veri tyystae vellottua."

44. Kankahan kutoja.

Neiti kangasta kutovi,

Sukkulaista suikahutti,

Kultakangasta kutovi,

Hopiaista helkytteli,

Kultarihmaset kulisi,

Helisi hyvaet hopiat.

"Kellen tuota kankahaista?"

"Kullalleni kultapaian,

Hopialleni hopian.

Kohta kaupoiltaan tulevi,

Turun maalta matkoavi,

Kohta kolmen yoen peraestae,

Viikon paeaestae viimeistaeki."

"Jop' on kuoli kultasesi,

Meni mielitiettysesi,

Laiva poikki, toinen halki,

Kolmas kuivalle karille,

Itse haukien iloksi,

Ahvenien armahaksi."

Neiti tuosta itkemaehaen,

Kultakangas katkemahan.

"Elae itke neiti nuori,

Tuolta sulhosi tulovi,

Alta rannan airot souti,

Paeaeltae rannan paeae naekyvi,

Tuo sulle sinisen silkin,

Sekae uuet ummiskengaet."

45. Katrin kosijat.

Katrina kotikananen,

Kotikukka, linnukkinen,

Viikon viipyi, kauan kasvoi,

Istuen ison majoilla,

Peripenkin notkumilla;

Kolmet renkaat kulutti

Isaensae avaimilla,

Hirren kynnystae kulutti

Helioeillae helmoillansa,

Toisen hirren paeaensae paeaeltae

Silioeillae silkeillaensae.

Aeiti tuota arvelevi:

"Katri kaunis neitoiseni,

Miksi ei sinuista naia,

Suon kukaista, maan kanaista?"

Katri tuohon vastoavi,

Sanoi Katri: "Ka en tieae,

Miksi ei minua naia,

Suon kukaista, maan kanaista."

Aeiti tuohon arvelevi:

"Miepae tieaen, miks' ei naia,

Miks' ei illat paeaetae pesty,

Aamut paeaetae harjaeltu,

Miks' ei myoehaen maata menty,

Nostu aamulla varahin."

Katri paeaehaensae panevi,

Neiti neuot mielehensae,

Alkoi illat paeaetae pestae,

Aamut paeaetae harjaella;

Teki liitot kuun keralla,

Kuun keralla, paeivaen kanssa,

Nousi aamun aikasehen,

Istui illan myoehaesehen:

Tuli kolmelta kosijat,

Yhet tuolta Inkereltae,

Toiset sai Perae-virosta,

Kolmannet Kojon hovilta.

Iso kaeski Inkerelle,

Inkerellae kaeyaeksensae,

Vehnaeleivaen syoeaeksensae,

Olutjuoman juoaksensa.

Eip' on mennyt Inkerelle,

Illat pitkaet Inkerellae,

Illat pitkaet ja ikaevaet,

Paeivaet vielaeki pitemmaet.

Emo kaeski Perae-virolle,

Perae-virolla kaeyaeksensae,

Viron leivaen syoeaeksensae,

Viron vettae juoaksensa.

Ei mennyt Perae-virolle,

Viron vettae soutamahan,

Saarellista sauomahan,

Aalloista ajelemahan.

Veikko kaeski Kojon kotihin,

Kojolassa kaeyaeksensae.

Kojon leivaen syoeaeksensae,

Kojon vettae juoaksensa.

Ei mennyt Kojon hoviin,

Kojolass' on konsti tuhma,

Ukot uunilla sokiat,

Lapset laiskat lattialla.

Sisko kaeski mansikkahan,

Mansikassa kaeyaeksensae,

Marjat maeaeltae syoeaeksensae,

Jokivettae juoaksensa.

Meni mansikka'aholle,

Siin' oli mansikat makiat,

Vatut vaaran rintehellae,

Mesimarjat muilla mailla.

46. Nimitettaevae poika.

Neljae on neittae niemen paeaessae,

Kolme mointa morsianta,

Laeksit hillan poimintahan.

Noita paeivae poimittihin,

Ilta keolla istuttihin,

Yoe levaettihin lehossa;

Kuu kantoi kaelyjae kolme,

Kolmen neion vuotehelle,

Syntyi poika nuorimmalle,

Nuorimmalle, pienimmaelle,

Perehen parahimmalle.

Ei tietae nimeae panna.

"Miksipae nimen panemma,

Kuksipa kuvaelemma?

Kuvatkame Kullikiksi.

Ei oo kultia isolla,

Eikae kultia emolla,

Eikae kullan kantajoa."

"Miksipae nimen panemma,

Kuksipa kuvaelemma?

Ravatkamma Raunikiksi.

Eipae oo rahaa isolla,

Eikae oo rahaa emolla,

Ei rahojen kantajoa."

"Miksipae nimen panemma,

Kuksi kuitenki kuvaamma?

Luokammapa Luorikiksi,

Luorikki hyvae niminen."

47. Rangastava sulho.

Nouskame norolle nuoret,

Kesaekempit kaltiolle,

Leikatkame lehmus pitkae,

Lehmus pitkae ja siliae,

Kiskokame niini pitkae,

Niini pitkae ja leviae,

Punokame nuora pitkae,

Nuora pitkae ja noria,

Jolla ylkae hirtetaehaen,

Vaimon poika vangitahan.

"Mihen ylkae hirtetaehaen,

Vaimon poika vangitahan?"

Tien suuhun, veraejaen paeaehaen,

Pitkaen portin pieleksehen,

Kussa kulkevi kuningas,

Vaeltavi linnan vanhin.

Kuningas kovin kysyvi,

Linnan vanhin vaikuttavi:

"Mintaehen taemae siottu,

Vaimon poika vangittuna?"

"Sentaehenp' on se siottu,

Vaimon poika vangittuna,

Kun makasi nuoren neion,

Nuoren neion, morsiamen.

Neito rukka tuomittihin

Lohikaeaermehen kitahan;

Lohikaeaerme huokasihen,

Huokasihen, henkaesihen:

Ennen nielen nuoren miehen,

Nuoren miehen miekkoinehen,

Heposen satuloinehen,

Papin kirkkokuntinehen,

Kuninkaan kypaerinehen,

Ennen kun nielen nuoren neien,

Nuoren neien, morsiamen:

Neito poikia tekevi,

Laivan lapsia latovi,

Tuohon suurehen sotahan,

Tasapaeaehaen tappeluhun,

Joss' on verta paeaelle polven,

Joss' on paeaetae, kun maetaestae."

48. Aekaeinen sulho.

Laemmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,

Hautelin metoisen vastan

Metisen kiven navalla,

Laeksin vettae kantamahan

Alta linnan laehtehestae,

Kaupungin kasarisella,

Kuparilla kultaisella;

Kaeskin taaton kylpemaehaen.

Taatto kylpi kyllaeltehen,

Valoi vettae vallaltehen:

"Hyvin teit tyttaereni

Kun kylyn isolle laitit!"

Laemmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,

Hautelin metoisen vastan

Metisellae kiven navalla,

Laeksin vettae kantamahan

Alta linnan laehtehestae,

Kaupungin kasarisella,

Kuparilla kultaisella;

Kaeskin maammon kylpemaehaen.

Maammo kylpi kyllaeltehen,

Valoi vettae vallaltehen:

"Hyvin teit tyttaereni

Kun kylyn emolle laitit!"

Laemmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,

Hautelin metoisen vastan

Metisen kiven navalla,

Laeksin vettae kantamahan

Alta linnan laehtehestae,

Kaupungin kasarisella,

Kuparilla kultaisella;

Kaeskin veikon kylpemaehaen.

Veikko kylpi kyllaeltehen,

Valoi vettae vallaltehen:

"Hyvin teit sikkoseni,

Laitit kylyn veikollesi!"

Laemmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,

Hautelin metoisen vastan

Metisen kiven navalla,

Laeksin vettae kantamahan

Alta linnan laehtehestae,

Kaupungin kasarisella,

Kuparilla kultaisella;

Kaeskin siskon kylpemaehaen.

Sisko kylpi kyllaeltehen,

Valoi vettae vallaltehen:

"Hyvin teit siskoseni,

Laitit kylyn siskollesi!"

Laemmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,

Hautelin metoisen vastan

Metisen kiven navalla,

Laeksin vettae laehteheltae,

Alta linnan laehteheltae,

Kaupungin kasarisella,

Kuparilla kultaisella;

Kaeskin sulhon kylpemaehaen.

Sulho saattavi sanoa:

"Pois portto vetesi kanssa;

Etpae veillae ollutkana,

Olit poikien poluilla,

Katsannassa kengaen kauon,

Punapaklan paininnassa."

Otin koivuisen korennan

Pihlajaisen piakan varren,

Jolla hauvoin hartioita,

Pehmitin peraelihoja

Aekaeiseltae sulhaselta.

49. Sulhonsa kylvettaejae.

Katsos muita miekkoisia

Ja onnen osallisia,

Syoevaet kaunonsa kaloja,

Sekae luotunsa lohia,

Siikoja sivullisensa,

Armahansa ahvenia.

Mujeita mukahisensa,

Kumppalinsa kuorrehia.

Olipa joulu joutumassa,

Pesinpae mieki tupani,

Lakaelin lattiani,

Laitoin kaunoni kalahan,

Armahani ahvenehen;

Ei kauno kaloja saanut,

Armahani ahvenia.

Otin verkkoni olalle,

Kiviriipat rinnoilleni,

Kalakontit kannoilleni,

Laeksin mie itse kalahan.

Potkin saaren, potkin niemen,

Potkin kohta kolmannenki;

Sain kaloja kaikki saaret,

Joka niemen nieriaeitae.

Yksi luoto loi lohia,

Toinen antoi ahvenia,

Kolmas niemi nieriaeitae.

Nousin maalle keittaemaehaen,

Ison pitkille pihoille,

Veikon vestoslastusille.

Keitin noista kunnon ruoan,

Syoetin, juotin vierahia,

Soein itse kyllaeltaeni,

Saeaestin ruotoset kokohon,

Pienimmistae kiiskiloeistae,

Suurimmista ahvenista,

Menin illalla kotihin,

Syoetin noita kaunolleni.

Kauno syoep' ja kiittelevi:

"Hyvaepae taemaeki ruoka,

Syoeae miehen saamattoman,

Ottoa olemattoman!"

Laemmitin metoisen saunan,

Hautelin metoiset vastat,

Kylvettelin vierahia;

Kylvin itse kyllaeltaeni,

Kaeskin kaunon kylpemaehaen;

Kaevi kauno kylpemaehaen:

Minkae kauno vettae puisti,

Sen mae loeylyae lisaesin,

Minkae kauno usta huusi,

Sen mae usta ummemmaksi,

Minkae kauno maahan pyrki,

Sen mae portaita alennin.

Tuli saeaeli saelloeaeni,

Sekae kaiho kaunoani,

Tempasin tukasta maahan,

Sihen sotkin sormillani,

Pieksin peukaloisillani,

Hautelin halolla paeaehaen,

Sekae vestin vempelellae.

"Ole kiitetty Jumala,

Paeaestit sulhosta pahasta!

Ennen yksin yoen makoan

Kun kahen pahan keralla."

Isae kuitenki sanovi,

Emo aina arvelevi:

"Pahoin teit poloinen lapsi,

Kun sa kaunosi kaotit;

Pah' oli pahan keralla,

Paha aivinki pahatta."

Oli yoetae kaksi, kolme,

Viisi kuusi vuorokautta.

Aesken tuon toeksi tunsin,

Oeitae yksin maatessani:

Pah' oli pahan keralla,

Ei parempi yksinaeni.

Menin kohta katsomahan

Kaonnutta kaunoani;

Kauno kengaen ompelossa,

Punapaulojen punossa.

"Kellen noita kenkaesiae?"

"Kellen muulle kun sinulle,

Kun hyvaelle konsanaki."

Vein mae kaunoni tupahan,

Asettelin poeyaen paeaehaen,

Syoetin, juotin kyllaeseksi,

Apatin alanenaeksi,

Otin kaunon selkaehaeni,

Kannoin kaunoni pihalle,

Vein tuota vesipolulle.

Tuli sirkka, soei se silmaen,

Tuli torakka, toisen kaivoi,

Saeaeski saerpi kuivillehen,

Vesilintu vei peraeti.

Loin tukasta selkaehaeni,

Vein tuon peltojen perille,

Takimmalle tanhualle,

Sihen heitin herttaseni,

Sekae kaunoni kaotin.

Kaevin tuota katsomahan

Kahen, kolmen yoen peraestae;

Jo tuolle korppi koulun kantoi,

Ja harakka hanan kaivoi;

Kaevin vielae katsomassa

Viien, kuuen viikon paeaestae;

Jo oli kehnot kekri pietty

Mustat linnut muistinpaeivae.

Iskin kahta kaemmentaeni

Kahen puolin kylkiaeni:

"Ole kiitetty Jumala!

Paeaesin kolmesta pahasta:

Venehestae vuotavasta,

Heposesta heittioestae,

Sulhosta pahatavasta.

Venehen tulella poltin,

Heposen hukille syoetin,

Sulhon surmalla tapatin."

50. Sulhon valitsija.

Etsin neittae vellolleni,

Kumpalia kullalleni.

Loeysin neitosen lehosta,

Hienohelman heinikoestae.

Kysyttelin, lausuttelin

"Laehetkoe neiti vellolleni,

Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Minae miessae vellosesi?"

"Paimenena velloseni."

"Enmae laehe paimenelle--

Pah' on paita paimenella,

Ei saata sivussa maata,

Alla leuan laemmitellae,

Alla kainalon asua."

Etsin neittae vellolleni,

Kumpalia kullalleni.

Loeysin neitosen lehosta,

Hienohelman heinikoestae.

Kysyttelin, lausuttelin

"Laehetkoe neiti vellolleni,

Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Minae miessae vellosesi?"

"Kyttaemiessae velloseni."

"En laehe minae kytaelle--

Kyttae haisevi havulle,

Ei saata sivussa maata,

Alla leuan laemmitellae,

Alla kainalon asua.-"

Etsin neittae vellolleni,

Kumpalia kullalleni.

Loeysin neitosen lehosta,

Hienohelman heinikoestae.

Kysyttelin, lausuttelin:

"Laehetkoe neiti vellolleni,

Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Minae miessae vellosesi?"

"Kalamiessae velloseni."

"En mene kalastajalle

Se kalalle katkuavi,

Ei saata sivussa maata,

Alla leuan laemmitellae,

Alla kainalon asua."

Etsin neittae vellolleni,

Kumpalia kullalleni.

Loeysin neitosen lehosta,

Hienohelman heinikoestae.

Kysyttelin, lausuttelin:

"Laehetkoe neiti vellolleni,

Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Minae miessae vellosesi?"

"Kyntaejaenae velloseni."

"Jo laehenki kyntaejaelle:

Laemmin kylki kyntaejaellae,

Saattavi sivussa maata,

Alla leuan laemmitellae,

Alla kainalon asua."

51. Kukkien tarves.

Juoksevi jokea kolme

Ympaeri minun kotini,

Kahen puolen kartanoni.

Yksi joki mettae juoksi,

Toinen simoa siretti,

Kolmansi olon punaisen.

Tuli veikko vierahaksi,

Siskoni kaeviaemeksi;

Juotin mettae veikolleni,

Siskolle simoa juotin,

Itse join olon punaisen.

Vein mae veikkoni hevosen

Tarhapeltojen perille,

Siltapeltojen sivulle.

Haevisi veikkoni hevonen

Lehmitarhani takoa,

Sinipellon pientarelta.

Laitin rengit etsimaehaen--

Eipae rengit loeytaenynnae,

Rengit etsi kirvesvartta.

Laitin piiat etsimaehaen--

Eipae piiat loeytaenynnae,

Piiat etsi pirran puuta.

Laeksin itse etsimaehaen

Kolmen koirani keralla,

Viien, kuuen villahaennaen,

Seitsemaen sepelikaulan.

Koirat sotki suota myoeten,

Mie itse maekiae myoeten;

Loeysin veikkoni hevosen

Tarhapeltojen tasalta,

Siltapeltojen sivulta;

Tuolle selkaehaen kavahin--

Ajoin rannat rapsutellen,

Hiekkarannat herskutellen;

Hiekat silmille sirisi,

Mullat parskui parmoilleni.

Tuli Kiesus vastahani,

Vaskivarpoja sylissae,

Kultakukkia kaeessae,

Mie noita anelemahan:

"Anna Kiesus kukkiasi!"

"Kellen kukkia anelet?"

"Anopille ankaralle--

En tohi kotihin mennae

Ilman noita kukkasitta,

Ilman vaskivarpasitta;

Anoppi kova kotona,

Appi vielae ankarampi,

Paljo saisivat sanoja,

Viikoksi vihan pitoa,

Minun tyhjin tultuani,

Viikon viivyteltyaeni."

52. Neiti omegapuussa.

Astuin aamulla varahin,

Laeksin aivan aikasehen,

Omenoita ottamahan,

Paehkaemiae poimimahan,

Emoni omenamaasta,

Tahi tarhasta isoni.

Naein omenan oksasella,

Punakuoren paeaeni paeaellae,

Nousin puuhun nostamatta,

Kohosin kohottamatta;

Toipa surma sulhon nuoren,

Sulhon nuoren, miehen kainun,

Tuli tuo omenispuulle,

Alle oksien osasi.

Suitset seitset vyoen takana,

Takatarhilot kaeessae.

"Mitae suitsin seitsin laait,

Kuta tarhiloin tavotat?"

"Ottaisin omenamarjan,

Punakuoren oksaselta."

Annoin oksalta omenan,

Puotin punaisen kuoren.

Sulho tuosta noin sanovi,

Itse lausui ja pakisi:

"En ole etsossa omenan,

Punakuoren poiminnassa,

Olen neion etsinnaessae,

Punaposken poiminnassa."

"Ei ole meiaen neitojamme,

Ei meiaen kotikanoja,

Suitsin seitsin ottaminen,

Tarhiloin tavottaminen;

Vielae naeistae neitosista,

Ja naeistae kotikanoista,

Aeyrit aeyhtien tulevat,

Pienet rahat piehtaroien,

Killingit kipoa lyoeen,

Tolpat toistansa ajaen."

"Vielae naeistae neitosista

Ja naeistae kotikanoista

Suku juopi suuret sarkat,

Heimo hempiaet pikarit,

Kosija kokevi tuopit,

Kaaso kannut kallistavi."

"Vielae naeistae neitosista

Ja naeistae kotikanoista

Isolleni ilvesturkki,

Ruisleivaen ruokkimasta,

Emolleni naeaetaelakki

Naennillae imettaemaestae,

Veikolleni verkaliivi

Kantamistahan kaloista,

Siskolle sininen kosto

Kanssani kasuamasta."

53. Kaonnut poika.

Laeksi poika puolukkahan,

Toinen poika mustikkahan,

Kolmansi jaenoen jaelille,

Koukkupolven polkumille.

Tuli poika puolukasta,

Poika toinen mustikasta,

Ei tullut jaenoen jaeliltae,

Koukkupolven polkumilta.

Laeksi iso etsimaehaen

Olutveellae otraisella,

Kakraisella kannikalla,

Leivaellae rukehisella.

Etsi pientae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa;

Eip' on loeyae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa.

Laeksi emo etsimaehaen

Olutveellae otraisella,

Kakraisella kannikalla,

Leivaellae rukehisella.

Etsi pientae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa;

Eip' on loeyae poiuttansa,

Kullaista omenuttansa.

Laeksi veikko etsimaehaen

Olutveellae otraisella,

Kakraisella kannikalla,

Leivaellae rukehisella.

Etsi pientae vellyttaensae,

Kullaista omenuttansa;

Eip' on loeyae vellyttaensae,

Kullaista omenuttansa.

Laeksi sikko etsimaehaen

Olutveellae otraisella,

Kakraisella kannikalla,

Leivaellae rukehisella.

Etsi pientae vellyttaensae,

Kullaista omenuttansa.

"Missaepae olet veikko rukka?

Tule pois veikko rukka!"

"Enpae paeaese sikko rukka:

Pilvet paeaetaeni pitaevaet,

Hattarat hivuksiani,

Vipu toista jalkoani;

Paeaestae paeaetae Paeivaen poika,

Silmiae hyvae sikiae,

Silmaet taehtiae lukevi,

Saeaeret honkia hosuvi."

"Kuu kulta, Jumalan luoma,

Laehes paeaetae paeaestaemaehaen,

Syoetae Karjalan kaloja,

Kuvetjaerven kuorehia!"

54. Suen vivulla kaeynyt.

Kolm' on poikoa emolla,

Kolme lasta vanhemmalla.

Laeksi poikanen kalahan,

Toinen poika tuorehesen,

Kolmansi suen vivuille.

Tuli poikanen kalasta,

Poika toinen tuorehesta,

Ei tullut suen vivulta.

Kenen poikoa ikaevae?

Emon poikoa ikaevae.

Laeksi emo etsimaehaen

Kaonnutta poikoansa.

Juoksi korvet kontiona,

Sutena salot samosi,

Kohta kolmen yoen peraestae,

Viikon paeaestae viimeistaeki,

Nousi suurelle maeelle,

Korkialle kukkuralle,

Huuti tuolta poikoansa:

"Missae olet poikueni?

Tule poikani kotihin!"

Poika tuolta vastoavi:

"En minae emoni paeaese

Pilvet paeaetaeni pitaevaet,

Hattarat hakuliani,

Kaaret kainaloisiani,

Vipu toista jalkoani,

Saeaeret honkia hosuvi,

Silmaet taehtiae lukevi,

Eessaeni pimiae pilvi,

Takanani taivas kirkas."

55. Virossa posija.

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli

Tautia nimettoemiae,

Nimen tietaemaettoemiae.

"Missae saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?

Tokkos voit tuvassa maata,

Tokkos penkillae levaetae?"

"Enmae voi tuvassa maata,

Enkae penkillae levaetae,

Isaennaen ilopiolta,

Renkipoikien remulta."

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli

Tautia nimettoemiae,

Nimen tietaemaettoemiae.

"Missae saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?

Tokkos voit merellae maata,

Tokkos luovolla levaetae?"

"Makoaisin maavesillae,

Vaan ei voi Viron vesillae,

Maat' en lokkien lojulta,

Kalalintujen kajulta."

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli.

"Missae saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?

Tokkos voit manalla maata,

Maata Tuonelan tuvilla?"

"Viekaete minua maata,

Tupatkate tuutumahan

Tuonne Tuonelan tuville,

Manalan ikimajoille;

Siellae saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla,

Ikuisilla vuotehilla,

Polvuisilla paeaealoilla."

56. Kosissa kaeynyt.

Ajoi kaksi kaupanmiestae

Jaeletysten jaeaetae myoeten;

Orit konsti kummallaki,

Hiirenkarvainen hevonen.

Isoni orihin osti,

Hiirenkarvaisen hevosen;

Osti sormukset soriat,

Sekae kihlat kirkkahimmat

Minun nallin naiakseni,

Kenstin kestaellakseni,

Ja konstin kosissa kaeyae.

Laeksin konsti kulkemahan,

Kensti kaeymaehaen kosissa;

Nousin rannalta maekehen.

Talopa oli maeellae,

Ei saata sivutse mennae,

Ei ylaetse, ei alatse;

Ajoin talon tanhualle,

Talon pienille pihoille.

Neito kukkana kujassa,

Kalittuna kartanossa:

Kysyttelin, lausuttelin:

"Onko sinussa miehen naista,

Molotselle morsianta?

Joko tieaet tikkaella,

Joko ommella osoat."

Neiti varsin vastaeli:

"Jos en tieae tikkaella,

Enkae ommella osoa,

Tikatkahan tietaevaemmaet,

Osaavammat ommelkohot.

Eikae arvellut emoni,

Ei luvannut vanhempani,

Neittae myoetaevaen turulla,

Tarittavan tanterella:

Turull' on tupakan kauppa,

Tamman kauppa tanterella,

Neito myoeaehaen tuvassa,

Katon alla kaupitahan."

Tuli tuo kukkapaeae tupahan,

Kassapaeae katoksen alle;

Mie tuota ihoamahan,

Silmaet oli pesty silloin taelloein,

Poskipaeaet ei polvenahan,

Korvia ei kuuna paeaenae.

57. Konnan tytaer.

Eilen meillae lehmae poiki,

Teki valkian vasikan:

Vaskisarvi, kultakynsi,

Hopia otsassa hohti.

Isoseni, ainoseni,

Vie'pae tuota Wiipurihin,

Saata kaupunnin kaulle:

Tuo tuolta orihevonen,

Tahi pieni tammasaelkoe,

Jonk' on lampi lautasilla,

Laehe laenkien sialla,

Josta velhot vettae juovat,

Katehet kaloja syoevaet!

Osta kahet kankisuitset,

Vaskikannukset keralla!

Itse mae satulan saisin

Kovan koivun kuoren alta.

Orihilla otrat kynnaen,

Tammalla talon asetan.

Laehen kullalla kosihin,

Hopialla liehumahan

Mokomata morsianta,

Konnun kuulua tytaertae

Ankaran anopin luota,

Apen ankaran talosta.

Isoseni ainoseni

Vei vasikan Wiipurihin.

Osti mulle mustan ruunan,

Vaihtoi pienen tamman varsan.

Ajoin varsani vaolle,

Mullokselle mustan ruunan,

Kynnin kymmenen vakoa,

Kynnin kaiketi kaheksan.

Varsa haukki varvunpaeitae,

Musta ruuna ruohonpaeitae.

Heitin varsani vaolle,

Mustan ruunan mullokselle,

Itse lehtohon letustin,

Hopiaisehen salohon,

Vaskisehen varvikkohon,

Kultaisehen koivikkohon,

Leikkasin lehosta virven,

Vesan tammisen tapasin,

Kultaisesta koivikolta,

Hopiaisesta salosta.

Toi surma susia paljon,

Kantoi metsae karvasuita,

Soeivaet varsan vaolta,

Mustan ruunan mullokselta.

Menin itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle.

Iso portilla kysyvi:

"Mitae itket poikaseni?"

"Sitae itken taattoseni,

Vanhempaiseni valitan

Ajoin varsani vaolle,

Mustan ruunan mullokselle,

Kynnin kymmenen vakoa

Kynnin kaiketi kaheksan.

Varsa hankki varvunpaeitae,

Ruuna katsoi ruohonpaeitae.

Heitin varsani vaolle,

Mustan ruunan mullokselle,

Minae lehtohon letustin,

Kultaisehen koivikkohon,

Vaskisehen varvikkohon,

Hopiaisehen salohon.

Leikkasin lehosta virven,

Vesan tammisen tapasin,

Kultaisesta koivikosta,

Hopiaisesta salosta.

Toi surma susia paljon,

Metsae kantoi karvasuita,

Soeivaet varsani vaolta,

Mustan ruunan mullokselta."

Tuon iso sanoiksi virkki:

"Elae itke poikaseni!

Laeksinpae minaei muinen,

Laeksin mie kauas kalahan:

Tuuli voitti, airo taittui,

Vene haapainen hajosi.

Panin sormet soutimeksi,

Peukalon peraemelaksi;

Souin sormin saaroselle,

Kaemmenin kaepysalolle,

Niin veistin venon paremman,

Laitin purren pulskahamman.

Sie osta ori parempi,

Varsa kahta kaunihimpi."

Ostin mie orihin uuen,

Varsan kahta kaunihimman.

Orihilla otrat kynnin,

Tammalla talon asetin,

Laeksin kullassa kosihin,

Hopiassa liehumahan

Mokomata morsianta,

Konnun kuulua tytaertae.

Anoppi koria muori

Oli aittahan menevae.

Puhuttelin, lausuttelin:

"Onko teillae neittae myoeae,

Tahi kaupita kanaista?"

Anoppi koria muori

Haenpae varsin vastaeli:

"Kanan kauppa orren alla,

Neien nelisnurkkasessa."

Meninpae minae tupahan,

Puhuttelin, lausuttelin:

"Onko teillae neittae myoeae,

Tahi kaupita kanaista?"

Tuotihinp' olutta tuoppi,

Tuoppi olutta, toinen mettae.

"Enpae huoli syoemisistae,

Enkae varsin juomisista,

Saisin naehae neitoseni--

Tuokate tupahan neittae!"

Tuotihin tupahan neittae

Sisaresten siiven alla,

Veljen akan verhon alla,

Kaelysten kaesivaralla.

Ei ole tuossa miehen naista,

Eikae miehen morsianta:

Paha raiska paita paeaellae,

Jatketut sukat jalassa,

Silmaet pesty silloin taelloein,

Silmaekulmat milloin kulloin,

Suut' ei siivottu ikaenae,

Poskipaeit' ei polvenahan.*

Enpae tainnut tuota naia,

Kun oli musta kun torakka;

En tainnut vihille vieae,

Panna en papin etehen.

58. Vaimon saanut.

"Annas minulle Anniasi,

Liitae lempilintuasi!"

"Enpae anna Anniani,

Liitae lempilintuani.

Ei Anni ko'ista joua:

Anni tarkoin tarvitahan

Pesemaessae pyoeraepoeyaet,

Lattiat lakasemassa;

Taestae kulkevi kuningas,

Vaeltavi linnan vanhin."

"Anna mulle Anniasi,

Liitae lempilintuasi!"

"Enpae anna Anniani,

Liitae lempilintuani;

Enpae anna ollenkana,

Kuulematta kullenkana,

Pahoille rekipajuille,

Likaisille liistehille,

Kaskikannoille koville,

Nokisille nuotioille."

"Enpae ota Anniasi,

Enkae taho tyttoeaesi

Pahoille rekipajuille,

Likaisille liistehille,

Kaskikannoille koville,

Nokisille nuotioille;

Otanpa oluttupihin,

Tahon vehnaetahtahille."

Tuosta Anni annettihin,

Perae paksu paiskattihin.

Paeivaen soei, makasi toisen,

Kohta kolmannen toruvi;

Tuli riski riitelijae,

Aivan tarkka tappelija,

Taitava tukan vetaejae,

Hapsien haraelija,

Ei tullut tuvan pesijae,

Saanut ei saunan laemmittaejae.

59. Viisastunut.

Isae neuoi poikoansa,

Vanhin vaivansa naekoeae,

Kun kuki sukimojansa,

Itse ilmoein luomiansa:

"Poikueni, nuorempani,

Lapseni, vakavampani,

Kun sulle halu tulevi,

Naia mielesi tekevi,

Tuoa minneae talohon,

Emaentaetae etsiellae,

Nouse aamulla varahin,

Aivan aika huomenessa,

Katsele kyliae myoeten,

Katsele talo talolta,

Kust' on savu ensimmaeinen,

Siitae naios poikueni."

Pani poikanen opiksi.

Nousi aivan aikasehen,

Aivan aika huomenessa,

Kaeveli kyliae myoeten,

Katseli talo talolta;

Savun saarelta naekevi,

Tulen niemen tutkamelta.

Kaevi tietae, astelevi

Saaren kuuluhun kotihin,

Ilman koiran kuulematta,

Harakan hatsattamatta.

Sitte tultua tupahan

Itse tuossa arvelevi:

"Oisiko tytaertae taeaellae,

Taemaen pojan puolisoa?"

Paeaetyi neiti leipomassa,

Tyttoenen taputtamassa;

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Mikae lietki miehiaesi,

Ku kylaen kaevijoeitaesi,

Tavatta tupahan tullut,

Neion etsohon nenaettae;

Elloes konsana Jumala

Luo kotia koiratonta,

Kasitonta karsinoa,

Pihoa harakatonta,

Lapsitonta ikkunoa!"

Niin poika sanoiksi virkki:

"Miss' on taattosi sinulta,

Minne mennyt maammosesi,

Kanssa kaikki muut imeiset?"

Tyttoe saattavi sanoa,

Neiti varsin vastaella:

"Taattoni talon pihalla

Eestakaisin astelevi;

Maammo parka paimentavi

Mennehen kesaen kisoja;

Veikkoni ve'en varassa

Vaehaell' aeiaen ottelevi."

Laeksi poikanen kotihin.

"Jo mie kaevin, taattoseni,

Kaevelin kyliae myoeten,

Katselin talo talolta,

Varahaisinta savua:

Naein mae saarella savusen,

Tulen niemen tutkamessa,

Menin mie sihen talohon,

Eikae mua koirat kuultu,

Eikae haukkujat havattu:

Kysyin tyttoeae talosta."

"Oli tyttoe leipomassa

Noin se varsin vastaeli:

Elloes konsana Jumala,

Luo kotia koiratonta,

Pihoa harakatonta,

Lapsitonta ikkunoa;

Mikae lietki miehiaesi,

Ku kylaen kaevijoeitaesi,

Tavatta tupahan tullut,

Neien etsohon nenaettae!"

"Kun sitte kysyin tytoeltae

Missae taatto, missae maammo,

Missae kaikki muut talosta?

Noin se saatteli sanoa,

Noin varsin vastaella:"

"Taattoni talon pihalla

Eestakaisin astumassa,

Maammo parka paimenessa

Kesaen mennehen kisoja,

Veikkoni ve'en varassa

Vaehaell' aeiaen ottamassa."

"Niinp' on niin sanoi mokomin,

Niinpae mieletoen pakisi."

Tuon iso sanoiksi virkki:

"Itse siulla poikaseni

Ei ollut aelyae aeiae,

Eikae paljo mieltae paeaessae,

Sentaehen sanoi sinua

Tullehen tavattomasti,

Kun ei koira kaukkununna,

Harakka hatsahtanunna,

Lapsi eellae ilmottanna,

Kasi pyyhkint kasvojansa;

Tahi kun oisit sintsissaeki

Eellae niistaenyt nenaesi,

Siit' oisi tyttoe ennaettaenyt

Panna paeaellensae jotai,

Ei oisi naehty leipomassa

Paljahalla paiallahan.

Kun sitte sanoi olevan

Taattonsa talon pihalla

Eestakaisin astumassa:

Taatto pellon kynnaennaessae;

Maammosensa paimenessa

Kesaen mennehen kisoissa,

Silloin maammonsa makasi

Lapsisaunassa samassa;

Veljensae ve'en varassa

Vaehaell' aeiaen ottamassa:

Veli veellae onkimassa.

Jo tuon naeen kyselemaettaei,

Arvelen anelematta,

Saat siitae valitun vaimon,

Sekae mielevaen miniaen;

Mene sie sihen talohon,

Tuo minulle minnae siitae!"

Meni toiste, toi miniaen,

Sai tarkan talosen vaimon.

Sitte ensi-iltasella

Virkkoi nainut naisellehen,

Kuiskutteli kullallehen:

"Mi lie tullut taatolleni,

Kuka kummanen isolle?

Kahen tietae kaeyessaemme,

Palatessamme palolta,

Oli kun mennyt mieleltaensae,

Aesken puuttunut aelyltae.

Noin sanoi iso minulle,

Noinpa lausui laittomia:

Jo oisit jaloki poika,

Kun mulle jalan hakisit;

Jo oisit jaloki poika,

Kun tekisit tien lyhemmaen;

Jo oisit jaloki poika,

Kun kaeteni katkoaisit;

Jo oisit jaloki poika,

Kun panisit paeaeni poikki."

Nainen arvasi asian,

Kysyi kohta mieheltaensae:

"Tokko teit mitae aneli,

Mitae kaeski ja kehotti?"

"Kuin nyt kummia kyselet,

Kuinka taisin kumminkana

Saaha jalkoa isolle,

Tehae tietae lyhemmaeksi,

Taisinko katkasta kaetensae,

Eli panna paeaensae poikki."

"Oisit tainnut, oisit tiennyt,

Kun oisit oikein aelynnyt.

Saua jatkoa jalompi,

Tarinoiten tie lyhempi,

Kinnas jatkona kaeessae,

Korkona kypaeri paeaessae.

Sanan voimaton pitaevi,

Tarinoivat tienkaevijaet,

Vaikia kesaellae kinnas,

Laeyli lakki laempimaellae.

Leikkoa ukolle saua,

Se haenelle jalka kolmas;

Tarinoitse tietae kaeyen,

Se haenestae tie lyhempi;

Ota kintahat ukolta,

Sillae katkaset kaetensae;

Ota lakki paeaelaelta,

Sillae lasket paeaensae poikki."

Jopa paeivaellae jaelestae

Taasen tietae kaeyessaensae.

Poika paljoki pakisi,

Leikkasi kepin lehosta,

Otti kintahat ukolta,

Paeaestae lakkia kyseli.

Se kaikki hyvae ukosta.

Itse lausui lapsellensa,

Pojallensa noin puheli:

"Jo tuon naeen kyselemaettaei,

Jo on yoen yhen levaennyt

Viisahampi vieressaesi."

60. Hiihtaejae surma.

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko ukon talosta?"

"Jos tapan ukon talosta,

Katoisi kalat merehen,

Ei oisi tuojoa pihalle,

Nuotat tukkuhun tulisi,

Verkot muunne vierraehtaeisi.

En tapa ukkoa talosta!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko akan talosta?"

"Jos tapan akan talosta,

Uni uunilta katoisi,

Penkiltae perae leviae,

Toruja talon tuvasta,

Kalkuttaja karsinasta.

En tapa akkoa talosta!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko talon isaennaen?"

"Jos tapan talon isaennaen,

Taitaisi talo haevitae,

Pian mennae pieni maani;

Missaepae vierahat viruisi,

Majoaisi matkamiehet.

En tapa isaenteaeni!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko talon emaennaen?"

"Jos tapan talon emaennaen,

Kapeneisi karjamaani,

Lyheneisi lehmaen lypsi,

Maitokupit kuivettuisi,

Ravistuisi voirasiat.

En tapa emaenteaeni!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko pojan talosta?"

"Jos tapan pojan talosta,

Kaskikirvehet katoisi,

Jyvaelaarit laukiaisi,

Aatra vaipuisi vaolle,

Kyykistyisi kynnoekselle.

En tapa poikoa talosta!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko tytoen talosta?"

"Jos tapan tytoen talosta,

Katoisi hiiri hinkalosta,

Rotta ruokahuonehesta,

Jaeisi sulhoset surulle,

Poikaset pahoille mielin.

En tapa tyttoeae talosta!"

Surma hiihti suota myoeten,

Tauti talvitietae myoeten.

Noin puhuvi suuri surma,

Aika tauti arvelevi

Talon aittojen takana,

Maeen alla maennikoessae:

"Kenenpae tapan talosta,

Tapanko talosta minnaen?"

"Jos tapan talosta minnaen,

Ei tuosta talo haevinne,

Naimoiksi nainen katovi,

Ori toisen ostamoiksi;

Nainen toinen naitanehe,

Emaentae etsittaenehe,

Eleae emaennaen kanssa,

Polvet poikoa piellae,

Kaesi lasta kaeaennytellae,

Niinkun muillaki emoilla."

Tappoipa talosta minnaen,

Pojan naisen pois panetti.

Mies se naipi uuen naisen,

Etsivi emaennaen toisen,

Saapi naisen naimisella,

Etsimaellaehaen emaennaen;

Saa ei lapselle emoa,

Huonoiselle hoitajoa,

Naennin suuhun survojoa,

Rinnan suuhun rientaejeae;

Lapset jaeivaet itkemaehaen,

Pienoiset pisartamahan.

VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU

Taessae loeytymaettoemaet oudot sanat ovat Eurenin Suomalaisesta sanakirjasta

tavattavat.

Aiaskommetto, aidaskoppeli; venaeen sanasta: komnata.

Aiut, aikuen, vaehae aika; vaehennysmuoto.

Aivinki, myoeskin.

Alakaetinen, heikkokaetinen; runollinen sana.

Aleksin, sia, alentaa arvoa, katsoa halvaksi.

Alon, oa, ehkae? asettaa alle.

Ammuelen, ella, maettaeae, luoda.

Anneksin, sia, annella.

Apponen, kokonansa, aivan.

Ativot, miniaen vanhempiin perhe ja koto; vanhasta sanasta: atti=isae;

viron kielessae: at, laensi-Inkerinmaalla: aeiti, aetae.

Ehtone, neen, iltapuolinen levaehyshetki.

Epakko, epatto, epatoin.

Etona, etana.

Eule, ei ole.

Haalikkainen, vaalakka, vaalea.

Haarukka, pieni haara, oksa.

Haitra, kurja.

Haire, een, hairaus.

Hakkurainen, ehkae? hakkuupoelkyn korkuinen.

Halea-latva, hallavan harmaa latva.

Hamo = hame.

Hampsu, kuvaussana osoittava huolimatointa oloissansa ja vaatteissansa.

Haparainen, ehkae? suolia kannattava rasvakesi.

Hapsi, sen, hivus.

Haraelen, ella, harata, haralla, vetaeae; taessae runollisesti.

Havukka, haukka.

Hehaetin, ttimen, oikeammin ehaetin; paeaestoeraha.

Heikottelen, tella, laulella iloisesti ja remakasti.

Heilakoitsen, ta, heilakoin, ta, kuvaussana, osoittava poeykkeaeae

heiskuroimista.

Heimot, oen, painovirhe; oikeammin: heimueni; vaehennysmuoto sanasta:

heimo.

Heittohiema, oikeammin: hiettohiema, jota katso.

Helmipaate, tteen, paate on outo sana.

Hempsuttelen, tella, aeaenisana,

helmain yhteen lyoemistae kuvaava.

Hennut, ntuen, vaehennysmuoto sanasta: hento.

Heristaeitae, virkistyae.

Herskuttelen, tella, aeaenisana, kaviain aeaentelemistae hevoisen hiekassa

juostessa kuvaileva.

Heryn, yae, pikemmin painovirhe kuin erinaeisen murteen muoto; oikeammin:

herun.

Hiejan = hiedan, sanasta hieta.

Riemun, ua, hedelmoeitae, kukoistaa.

Hieprahelma, koreahelmainen.

Hiepsintae, nnaen, se aeaeni, jonka helmain kosketus lunta vasten antaa.

Hietto, outo Wenaeen Karjalan sana.

Hiettohiema, vanhan Kantelettaren 1 osan sivulla 314 hiema on Wenaeen

Karjalaksi hiha.

Hiipsintae, nnaen, vertaa hiepsintae.

Hilkan, kkaa, helkkaeae, josta sanasta se onkin muutettu sointumaan

sanaan: "pilkkaa".

Himahtelen, lella, aeaenisana, osoittava hivesten toisiansa vastaan

hierahtamisesta syntyvaeae aeaeni.

Hipkuttelen, aeaenisana, osoittava sitae aeaentae, joka hiiren jalkain

kosketuksesta maata vasten syntyy.

Hivus-kulta, runollinen takaheitto, oikein paein: kultahivus.

Hoikeus, vaeaeristetty ja painovirheellinen sana, oikeammin hoikkeus.

Hoikottelen, sitae seuraavan sanan kanssa yhteen sointuvaksi tehty

muutos sanasta: huokaella.

Hoilattelen, huuta hoeloettaeae.

Hokotan, kokea.

Hotakka, kreikan ulkoisten Karjalaisten ristimaenimi, Fedotka =

Fedosia, kreikkalaisesta nimestae: Theodosia samoin kuin nimestae

Feodor, tulee Huotari eli Hotari.

Huikkajan, ta, luikata, heleaellae aeaenellae laulaa.

Huijale, een, kuvaussana: pitkae hurstin kappale.

Huikuroin, ta, mennae niin ettae huikun, juosta vikevaesti.

Huikutan, ttaa, tehdae haepeaeae tahi Wenaeen Karjalaksi: huikeaa.

Huikuttelen, tella, katso edellistae.

Huimen, nen, kelvotoin valta, mielivalta.

Hulpikko, hulpilo.

Huntsukka, kuvaussana, osoittava huonoutta; ressukka.

Huomen-kuuro, aamuhetki.

Huperoitsen, ta, kuvaussana; huonosti ja hupaan kyhaetae.

Huppunen, hukkuinen, vakahainen, hupussa oleva, niinkuin kapalolapsi.

Hupsahutan, ttaa, aeaenisana, hutun kiehumisen aeaentae osoittava.

Hurnakko, kuvaussana, osoittava hullunpaeisyyttae.

Huuhalla, sanasta huuhta = huhta.

Hympyraeinen, kuvaussana, osoittava vaehaeistae ja huonokkaista.

Hyoerehdin, tiae, aeaennoessana; sointoa muutos edellisen runon saekeen

sanasta: vyoerehtiae.

Haepaekkae, haeterae.

Hoemmoetaen, ttaeae, kuvaussana, varsinaista selitettaevaeae merkitystae

vailla oleva.

Hoeykkenen, tae, mitaetoein sana epaesuomalaisessa lauseessa.

Hoeyretyinen, runollinen muutos sanasta: koeyretyinen; jota katso.

J. I.

Jalotoin, heikko, ilkeae; muutoin epaesuomalainen sana.

Jasnoinen, venaeen sana: jasnyj, loistava.

Immikko, impi, neitoinen, tyttoe.

Inhut, uen, vaikeus; vaehennysmuoto sanasta inho.

Jouvittelen, tella, joutaa.

Juutan, ttaa, saattaa juuttumaan; taessae merkitsevae laekaehyttaemistae.

Jytyinen, jyttynaeinen, laatuinen.

Jaeltoenen, vaehennysmuoto sanasta jaelsi.

Jaeraeelen, llae, jyristae eli jyristae vaehaeisen.

Jaeaekellehdaen, htaeae, 24, kuvaussanan mukailus, usein jaeaemistae osoittava.

Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrjaeaen.

Kaarlut, uen, pikku Kaarle.

Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sitae edellisen saekeen vastaavan sanan

kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkitystae vailla oleva.

Kaiha, suojustettu, varjostettu.

Kaihe, een, kaipaus, ikaevae.

Kaihu, kovin kaipaava, valittava.

Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa.

Kajatus, ksen, aeaenisana osoittava kaatran eli kaakkurin aeaentae.

Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella.

Kaivottu, ehkae? oikeammin kaihottu, yhtae ku vainottu.

Kaljotan, ttaa, naekyae selvaesti; runollinen kuvoussana.

Kalkehdin, tia, vaehaen kalkutella.

Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella

kalkkealla aeaenellae.

Kalki, kalkinen, poloinen.

Kalttokorva, korvilta kaltattava.

Kalvin, pimen, lasta, jonka ympaerille verkkoa kudotaan.

Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kielessae: kvambelsman; vanhassa

Norjan kielessae kvonbaenamadr.

Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata.

Kapuset, kapeat.

Karkee, varmaankin paikan nimi.

Karjo, karja.

Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano.

Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava aekaeistae ja kovaluontoista juntturaa.

Karsina, sillanalus Wenaeenkarjalaisten pirtissae. Karsinaan mennaeaen

kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta

paeaellyslaudat karsinaan mennessae ovat pois nostettavat. Karsinassa on

aina jauhinkivi. On pirtissaekin karsinanpuoli.

Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella.

Karstamus, ksen, syyhelmaeinen; syyhelmaessae eli karjalaksi karstassa

oleva; venaeen sanasta korosta.

Karsu, karkea haju.

Kartu, rrun, haju, kaerty; taemae ja edellinen sana venaeen sanasta

ugarj.

Kassikka, vaehaeinen tyttoe.

Kasvokkaha, silmityksin.

Katsku, katku.

Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella.

Kauro, ristimaenimi Gabriel; venaeeksi Gavrila.

Keikari, kuvaussana, ylpeaeae ja veikevaeae miestae kuvaava. Teikari.

Keikellehtelen, dellae, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava.

Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava.

Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpeaeae kaeymistae.

Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka.

Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata haetae-aeaenistae laulamista.

Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista.

Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymmaertaemaetoeintae ummikon puhetta

osoittava.

Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heittioemaeistae ihmistae.

Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja

taitavaa.

Kepasen, sta, kepsakasti eli keveaesti astua.

Kerus, kero, kita.

Keryn, yae, kaervenen, kaerveta.

Kettunen, kuoren helmu eli kesi.

Kiekas, kkaan, kiekkerae, ketterae.

Kiero, runollinen mukaus merkitsevae kurjaa.

Kiipueli, kiipeaen, vetae.

Kiiranen, outo sana.

Kiiva, kiivas.

Kilokesae, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika.

Kingottelen, tella, vaeaentaeae, pinnistaeae, kiskoa.

Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on taessae saeaeriluu.

Kipoa lyoeden, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa lyoevaen eli

heittaevaen, kuin he iloissansa haeraen pyllyae heittaevaet.

Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi.

Kisko-silmae, kiskova silmae.

Kivenpuu, kaesikivenpuu.

Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu.

Kohtapaeae, paeaetaensae pystyssae pitaevae.

Koiliskoinen, koillinen eli idaen koitto.

Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti.

Kolatsu, vehnaekakku; venaeen sanasta kolatshj.

Kolo-ilma, kolkko eli kylmae ilma.

Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommendoer, komentoherra,

paeaellikkoe.

Kompottelen, tella, aeaenisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden

kopsamista maata vasten.

Komppakenkae, gaen, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata

kenkaeae; siis ei pieksuja eli lapikkaita.

Kongottelen, tella, kuvaussana, ilkioen varkaista tuloa kuvaava.

Konsti, ylpeae.

Koppelo, maja, hoekkeli, koju.

Koppakenkae, kengaen, semmoisessa kengaessae oleva, joilla saattaa koppaa

eli kipaa heittaeae.

Koroli, kuningas; venaeen sana: korolj.

Kostintsa, Kostitsa, kylaekakku, tuomisia; venaeen sana: gostintsy.

Kosto, nuttu.

Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli syoetetty.

Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus.

Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja.

Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemistae.

Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus.

Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki.

Kukla, tokka, vauva, nukki; venaeen sana kukla.

Kulahdan, taa, aeaenisana; vaehaen pulahtaa.

Kulakka, nyrkki; venaeen sana kulakj.

Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata.

Kumasniekka, pumpulinen hame; venaeen sanasta bumazshnyj.

Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku.

Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko.

Kunnar, en, kunnas, kukkula.

Kuohtelen, della, laimistaa vihansa.

Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot.

Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, aeaenisana, osoittava

kenkaeinkopsetta kaeydessae.

Kurskehdin, htia, aeaenisana, osoittava sitae kuin karskahuttelemalla

kuivaa leipaeae syoedaeaen.

Kurskan, aa, aeaenisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta

paerskaeae.

Kurso, ehkaepae? kurssi, kurso on myoes sama ku piilo.

Kuurin, ia, polttaa eli keittaeae viinaa; venaeen sana kuritj.

Kuussanna, venaeen sana kuschanie, ruoka.

Kuutelen, della, ehkae venaeen murteellinen, sana okutatjsa, peittaeytyae,

ottaa peite paeaellensae.

Kyen, oikeammin kyven, kypenen.

Kykkaerae, vaehaeinen korkea paikka.

Kylkelaeinen, syrjaeinen.

Kyllaelteen, kyllaeltaensae, kylliksensae.

Kyly, sauna.

Kylaejalka, kylaen varassa elaevae.

Kytyt, kytkyt.

Kyyttoe, netkoselkae lehmae.

Kaelkae, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on vaehennysmuoto sanasta

kalki; katso taetae sanaa.

Kaeaejin vaajin, oikeastansa kaeaennin vaaja, jolla kangas-tukkia

kaeaennetaeaen.

Kaemaerikkoe, kaemaerae, heinettynyt maan pinta.

Kaeppaehytaen, ttaeae, kaeppaeaen, kaepsaeaen, lyoedae laepsaehyttaeen kaettae.

Kaevystelen, tellae, oikeastansa kaevyskelen.

Kaeaepoenen, oikeastansa: kaekoenen (kaepysillae kukkuu).

Koeyretyinen, kuvaussana, osoittava koeyryselkaeae.

Laajelen, lla, laatia, laain = laadin; venaeen sanasta laditj.

Laakamoinen, leveae siipi; runollinen kuvaussana.

Laavon, laapoa, kaevellae laapoitella.Laikan, kkaa, runollinen muutos

sanasta luikkaa, luikeasti juosta.

Laito, laitioreki.

Laitto, kurja.

Laivaan, ta, laivalla eli veneellae kulettaa.

Lakaelen, ella, lakaista.

Lakia, ruotsiksi stork, iso kurenmoinen lintu; viroksi tuonen kurki;

Servian, Albanin ja Turkin kielissae laklak sekae leklek eli legleg.

Lako-harja, aivan kuin laossa oleva tukka, runollisesti sanottu.

Laon, koa, usein lakaista.

Lapa, eli lapainen on paksu jutrukka vaatteessa eli kankaassa. Se

tulee siten, ettae kaksi tahi useampikin loimilankaa pujotetaan

epaehuomiosta yhteen piiden vaeliin. Piitaemae on taas semmoinen

aukkujuova, joka tulee pirran piiden lonsumisesta

aukkopaikkoihin.

Lapatan, heilua.

Lapatta, pikkuinen kaesikivessae oleva lautapala, jossa kivenpuu pyoerii

reijaessaensae; venaeen sanasta lapta.

Lapukka, kylaen nimi Wenaeen Karjalassa laehellae Wuokkinientae.

Laukku, laukkaaminen, nelistaemaellae juoksu.

Lauon, koa, paeaestaeae, avata.

Latonen, runollisesti mukailtu lempimaenimi neitosille.

Lehautan, ttaa, kuvaussana, osoittava liekin kepeaesti liikahtelemista.

Lehystaein, taeitae, kuvaussana, osoittava huolettomasti rahjuksen tavalla

liikkumista.

Leikamoin, leijata iloisena leikitellen.

Leilatan, ttaa, kuvaussana, osoittava laulaen ja hoilaten juomista.

Leiletaen, leilotan, osoittavat iloista laulelemista.

Lekun, kkua, kepeaesti kiikkua.

Lekutan, ttaa, lekuttelen, tella, haukkua hiljanverkkaan lakkaamatta;

runollisesti sanottu.

Lemu, haju, loeyhkae.

Lenkaan, ngata, laekaehyttaeae.

Lepetti, ehkae paikan nimi.

Leputan, ttaa, kielasten leukain alituista liikkumista kuvaava sana.

Lerkutin, ttimen, kuvaussana, tarkoittava puheliasta kieltae.

Lerpotti, kaesky eli laehettilaes sotaleiristae; ruotsiksi laegerbad.

Lesto, liista, liuska.

Letku, runollinen muutos sanasta sotku.

Letustan, kuvaussana, osoittava pehmeaen leivaen pitkaellistae

pureksimista.

Liikistyn, yae, alkusoinnollinen muutos sanasta lyykistyn eli

kyykistyn.

Liissova, plyyssinen, plyyssi-samettinen; venaeeksi plischovoj.

Likerraen, aeaenisana, kuvaava saevysaellae aeaenellae laulelemista.

Linki, jaloiltansa hervotoin.

Linkki, sukkela, kerkeae.

Listin lastin, aivan kuin lastatut yhteen joukkoon; runollisesti sanottu.

Litsa, naama; venaeen sana litso.

Liukkuinen, runollinen muutos sanasta laukkuinen.

Liuvoin, koimen, suksi, liukumisen kapineeksi runollisesti kuvattu.

Liuvotan, ttaa, saattaa liukumaan.

Livahka, hkan, sileae.

Loju, lokkien eli kajavain huuto.

Loumaja, outo sana.

Luikerrettelen, tella, luikeroittelen, luikulla soitella.

Luojut, uen, hylkiminen, halveksiminen.

Luosku, portto.

Lupsotan, ttaa, haukkua harvaan.

Luskon, oa, puuhata, hommata.

Luukontti, luu-rankale.

Lynsyttelen, tellae, lynsytaen, ttaeae, lynsin, lynsiae, matalajalkaisen

hiiren juoksua osoittavia kuvaussanoja.

Lypsi, in, lypsy.

Lyykyttelen, tellae, lypsaeae kyykyllaensae.

Lyykytaen, ttaeae, lyytaen, ttaeae, juosta kyykyttaeae.

Lyyraeaen, tae, kuvaussana, osoittava ilon tekoa.

Laekkaes, laekkoe, laehtekaeaepae.

Laetky, kuvaussana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta sotku.

Laeyli, vaikea mieli.

Loepinae, aeaenisana, osoittava alituista laetsyttaemistae.

Maatajalka, maata juokseva jalka.

Maherolehmae, maho.

Mahin, ia, maedaetae, ummehtua, maheutua.

Maailmanlautta, portto.

Mairisa, suositteleva.

Malina, venaeen sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka.

Malkin, lkkia, marssia, astua.

Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys.

Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli

mantereen haltian asunto.

Matikkalehmae, mahikki, usein mahona oleva.

Melki, melkein.

Melki-arvoinen, melkeae arvoinen.

Meronen, pieni meri.

Miekotsen, kota, varustautua miekoilla.

Mieli-paeae, oikeammin mieli paeaehaen.

Mii1o, rakas; venaeen sanasta milyj.

Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkitystae vailla oleva.

Molotsi, pikku poika; venaeen sanasta molodetsj.

Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkivaeae makaajata osoittava huvaussana.

Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava.

Muitsin, ia, venaeen sanasta mytjsja, peseytyae.

Mullinen, haerkae.

Muakas, kkaan, mutainen.

Murrallan, ltaa, temmata.

Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wenaeen Karjalan sanasta muurnis,

nurjapuolinen.

Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri

murteissa vaerd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog.

Mykaetaen, ttaeae, maekaettaeae niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota

kutsutaan vanhaksi piiaksi.

Mynstaeri, luostari; venaeen sanasta monastyrj.

Maejellaen, ltaeae, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana.

Maessae, maessaeksi = rikki, moeyhyksi.

Maeaejellaen, ltaeae, oikeastansa vaehennysmuoto sanasta maeaekiae, samoin

kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua.

Maeaejintae, maeaekiminen, huonolla aeaenellae laulaminen.

Naapottelen, tella, kuormillisena eli kohtuisena kaevelemistae viittaava

kuvaussana.

Naljasilmae, isosilmaeinen.

Nalkkisilmae, tuikeasilmaeinen.

Nallikka, miehistymaetoeintae ja keskenkasvuista poikaa osoittava

kuvaussana.

Narttu, imisae koira; osoittaa taessae lauseessa aepaeraelasta.

Nasa, poikanassukka; pilkkanimi pojille.

Nillikka, runollinen muutos sanasta nallikka; katso sitae.

Nirttu, runollinen muutos sanasta narttu; katso sitae.

Nokka, nokkela, tarkka.

Nokkelo-nenae, jolla on pikkuinen nokka.

Noriperae, nori on sama ku notko, jonka putouksissa vesi norisee.

Noronaama, noro on taessae = naarmu, juova, karttu, rytty.

Notkustelen, tella, notkutella.

Nukkerehdan, htaa, itkeae nujertaa.

Nuohkija, nyhkijae.

Nuorinen, ehkae metsaeelaeinten poikia osoittava.

Nuottue, nuottakunta.

Nurskun, kua, ilomieltae osoittava kuvaussana.

Naerkaesen, stae, naerhen aeaentae matkiva aeaenisana.

Naesaepaeae, naetisti eli kauniisti laitettu paeae.

Naestyrae, nystyrae.

Naestaeelen, ellae, laittaa naestisti ja soreasti.

Oastan, taa, laekaeyttaeae siikaisilla, okailla, vihneillae.

Oettelen, tella, niellae; runollinen kuvaussana.

Ojamykrae, mykrae on muissa murteissa myyrae.

Olkikoppoli, olkimaja.

Olotan, ttaa, tyoentaeae, saattaa; sanasta olkenen, oleta = kulkea.

Opittelen, tella, kaeydae katsomassa.

Oranen, naskali.

Oro, uroisa eli oroisa sika, karju; taessae herjaussanana.

Ostopaksi, erillensae; venaeen sanasta vy otstanku.

Ounahuulla, ounahuudella, viisaudella.

Paakistuu, ua, paatua, kovettua paakuksi, juuttua kiini.

Pajattaa, laulaa Wenaeen lauluja, karjalaksi pajuja, venaeen sanasta

poju.

Paikari, kuvausnimitys.

Pajupuro, puro on sama ku oja.

Pakaelen, ella, puhua, pakista, haastaa, kertoa, jutella, tarinoita

vaelistae.

Pakla, paula.

Pakon peraestae, vaekisin, vaekivoimalla.

Palja, palakainen, venaeen-uskolaisen vaimon ristimaenimi Palagea.

Palkon, oa, ottaa palkkalaiseksensa, palkata.Paperran, rtaa, jaeniksen

papatosta matkiva sana.

Pantahainen, pannahainen; pannaan eli kirkonkiroukseen pantu.

Passipo, kiitoksia; venaeen sanasta spasibo.

Patsas, aan, pirtin patsas; Wenaeen Karjalaisten sekae Suomenkin

puolella, Ilomantsissa ja Wiipurin laeaenin itaesyrjaessae asuvaisten

kreikan uskoisten Karjalaisten pirtissae kiukaan kulmaan liitetty

patsas, josta menee kaksi orsiksi nimitettyae lautaa, toinen

peraeseinaeaen ja toinen sivuseinaeaen.

Pella, pellavas.

Pelonainen, kapalovaate; venaeen sanasta pelena.

Perinae, polsteri; venaeen sanasta perina.

Peros, ksen, perattu huhta.

Pertti = pirtti, ei sanasta pere, mutta Litvankielisestae sanasta

pirktis, sauna, tekosanasta pirsti, pestae.

Pettaejaeiset, kirnun pettaejaeiset, maistiksi otettu voi kirnusta.

Piepotus, ksen, kuvaussana, pienen linnun tapaista aeaentae kuvaileva.

Pillamus, ksen, pillaus, turmeleminen.

Pilonen, runollinen muutos sanasta polonen.

Pintahainen, runollinen muutos sanasta pantahainen; katso sitae.

Pinteli, paeaenauha; ruotsin sanasta bindel.

Pirpanen, kaarnan roso.

Pintyn, mustua pinnalta.

Piuskan, aa, hiljaista aeaentelemistae osoittava kuvaussana.

Pohrotsa, Jumalan aeiti; venaeen sanasta Bogorodetsj.

Poikaruitukka, laiha, pitkae poika roiskale.

Poimuhelma, poimehelma.

Pokosta, kirkonkylae; venaeen sana: pogostj.

Perun, ua, parkaa.

Poste, een, vuode; venaeen sanasta postelja.

Potsalkka, nappi; venaeen murteellinen sana.

Potsanen, outo sana.

Potso, porsas.

Proitin, tia, laehteae; venaeen sanasta proiti.

Prokko, venaeenuskolaisten ristimaenimi Prokofei.

Propatinut, kuollut; venaeen sanasta propadatj.

Puiperran, rtaa, piiperraen.

Puiroa, semmoinen raivaamatoin kohta metsaessae, josta on hakattu

puita.

Puitukka, kan, hoikkaa ja heikkoa miestae merkitsevae kuvaussana.

Pullosuu, pulloturpa, toeroesuu.

Pulputin, ttimen, putellista pulputtaen juokseva aine.

Punelen, ella, punoa.

Punttaan, tata, puuhun kiinittaemistae merkitsevae kuvaussana.

Puolenen, leta, vaehetae.

Purjepuu, masto purjeveneessae.

Puraksihen, purkautua; oikeastansa verbum reflexivum puraksiin,

puraksiita; muutoin kelvotoin sana.

Purtu, rrun, matkahevoisten lepopaikka purtovaelin ajettua.

Putsi, putsinen, tynnoeri; venaeen sana: botschka.

Puuhkova, hoeyhenillae taeytetty, hoeyheninen; venaeeksi puhovyj.

Pyllinen, talon nimi.

Pylloettelen, tellae, kuvaussana, pyllyisihinsae kumartuen juoda yli

astiasta.

Pynttaeaen, ntaetae, lyoedae, paentaetae selkaeaen.

Pyypoettelen, tellae, matkia pyyn viheltaemistae.

Pyy'aen, pyykaeae, paukkaa.

Pyoeraepoeytae, pyoereae poeytae.

Paeivaetsi, paeivaekestit.

Paehkaemae, paehkinae.

Paellaehys, ksen, paellaere, kuvaussana, paksuja paeaenalaisia osoittava,

joiden paeaelle paellaehdellae kelpaa.

Paerskaen, aeae, roiskua, pirskaa.

Paeaekontti, paeaeluu.

Paeaepoenttae, paeaeluu; poenttoeoen runollisesti verrattu.

Paeaetnitsae, perjantai; venaeen sana: pjatnitsa.

Poekoetti-leipae, petaejaeinen.

Poeloetaen, ttaeae, haeraen moelaejaemistae alkusoinnollisesti osoittava

kuvaussana.

Poemy, jyry, jyraekkae, poeminae.

Rahnikoin, ta, letittaeae pistelemaellae, niinkuin ruoskan siima tehdaeaen.

Rahvon, oa, oikeammin rahoa, kihlata rahoilla.

Rantsukka, juoppo; ruotsalaisesta sanasta rant; halpa mies.

Rastan, taa, oikeammin raastaa.

Raukottelen, tella, surkutella, sanoa raukaksi.

Reili, viekoitus, viettelys, paha tuuma.

Reilittelen, tella, itkeae rillittaeae; alkusoinnollisesti mukailtu

kuvaussana.

Reilotan, ttaa, ylpeaeae tuloa tarkoittava kuvaussana.

Reista, viehaetys, viekoitus, puuha; ruotsalaisesta sanasta fresta.

Reminae, oikeammin raeminae.

Remullinen, riemullinen.

Rensun, ua, reen ratisemista ja lensumista ajettaessa merkitsevae

kuvaussana.

Repistyn, yae, rimpisuohon uppoamista osoittava kuvaussana.

Repukka, leikillinen pilkkanimitys.

Reuhunto, nnon, reuhaaminen, toran jyry.

Reyt, rekyen, reki; pienennysmuoto siitae.

Rieho eli riehko, kahden nurkkauksen vaeli lappa-aidassa, johon

aidakset pannaan paeaet ristiin nurkittain.

Rieppu, nauriista tehty juoma; venaeen sanasta rypa.

Rievae rihma, lievae rihrna.

Rikuttelen, tella, lyhyesti aeaennellen ammua eli hirnua.

Rimajan, ta, kaereaesti aeaentelemistae kuvaava aeaenisana.

Rintataarissa, rintatoveri, vieruskumppali; venaeen sanasta:

tovarisch.

Ripistyn, yae, pirskua, roiskua.

Ripitaen, ttaeae, rivakkata juoksua osoittava kuvaussana.

Ripsan, saa, hiljaista ja teraevaeaeaenistae rapsamista kuvaava aeaenisana.

Ripukkae, riippuva koristus.

Ritunen, heikko.

Riuskuttelen, tella, kaeen kukkumista runollisesti nimittaevae aeaenisana.

Rokosina, niinimatto; venaeeksi rogozhina.

Ruinaan, nata, ahneesti syoedae; alkusoinnollinen kuvaussana.

Rumentsainen, punotin, poskien punaus-aine; venaeeksi rumjantsy.

Ruotiruoka, ruotivaivaisen ruoka.

Rupaloettoe, toen, loettoe on matala varretoin virsu; rupaloettoe, rupainen,

likainen, murainen loettoe.

Rutjaan, ta, pilata, sotkea.

Ryytti, tin, paikan nimi.

Raetsinae, pitkae vaimonpuolen paita.Raeyaehytaen, ttaeae, raemaehyttaeae,

raevaehyttaeae.

Raeaekistyn, yae, alkusoinnollinen toisinto sanasta laeaekistyae, polviansa

levittaeen kyykistyae.

Roemae, ryminae, melske, jyry.

Saarapaeae, haarapaeae, kaksinhaarainen paeae.

Saaronen, saari.

Saatattelen, tella, saatella, tuotella.Saavanen, outo Wenaeen Karjalan

sana.

Salvon, men, salvan, men.

Sanki, gin, ohut kakkara.

Sapakka, koira; venaeeksi sobaka.

Sasen, syli; venaeeksi sazhenj.

Satatan, ttaa, kipeaesti koskettaa, haavoittaa, loukata.

Seinimae, seinaemae, seinae.

Seitset, runollinen muutos sanasta suitset.

Seitso, joku verkon laji.

Siidaen, taeae, siintaeae, naeyttaeae siniseltae, niinkuin kaikki paikat pitkaen

matkan paeaestae katsottaissa.

Siipipuonna, siipipuolena.

Siitalo, pitkae viipale.

Sikko, nen, sisko, sisar.Sima, herana juokseva puhtain osa mehilaeisen

medessae eli hunajassa; saksan sanasta: Honig-seim = ruotsiksi:

jungfruhoning.

Sinikkoe, sininen, entinen sininen (viiden ruplan) seteli.

Sinnaen, ntaeae, sinertaeae; katso siidaen.

Sipakka, sipale, haetaerae, huijennut.

Sirkkasorkka, kan, sirokenkaeistae osoittava kuvaussana.

Sivennaen, ntaeae, sieventaeae.

Siveri, outo sana.

Sopaelen, ella, myytistellae, supostella.

Sorokka, tyttoejen korea silkkinen paeaekapine; venaeeksi soroka.

Soritsen, ita, soristaa.

Sorkale, een, sorean hutjakkaa poikamiestae kuvaava kuvaussana.

Sorkehdin, htia, verkallensa sorkkia, soreasti astua.

Sosle, een, hyyhmae,

jaeaehyyhmae.

Suihtu, suitsu, liekki. Taessae uudessa Kantelettaressa vaeaerin saanut

muodon: suihtui.

Suitsin, ia, kuvaussana, suun pieksaemistae alkusoinnollisella sanalla

kuvaava.

Sukimojansa, sukimiansa; siis sanasta sukia.

Sulkan, kkaa, aeaenisana, matkiva sukkulaisen aeaentae kutoessa.

Suolin, ia, ottaa pois suolet eli sisaelmykset.

Suovatta, tan, lauvantai; venaeen sanasta: subota.

Supostelen, tella, kuvaussana, suutansa mytistellae.

Suppu, pun, soppi.

Surtsin, ia, aeaenisana, roiskua.

Suukin, kkia, suun pieksaemistae alkusoinnollisella sanalla runollisesti

osoittava kuvaussana.

Suullitan, ttaa, suuttaa.

Suuru, sora; venaeen sanasta sorj.

Suutimatoin, sallimatoin; venaeen sanasta suditj, tuomita, maeaeraetae.

Suutu, dun, oikeus; venaeen sanasta sudj; josta suutu-herra =

oikeusherra.

Suuvero, atria; karjalaksi: ruokavero; katso muuvero.

Saelloe, kumppali; Wiron kielestae Karjalaan tullut saksan sana Gesell.

Saeteri, satiini; mukalaisesta sanasta satin.

Taaria, venaeen uskoisen vaimonpuolen ristimaenimi Daija.

Takatarhilo, katso tarhilo.

Talkatasku, runollinen muutos sanasta tilkatasku, paikkalakkari.

Talvitakku, kun, talvitakussansa oleva.

Tarhilo, tarhina, vanhan Kantelettaren III osan sivu 290, outo Wenaeen

Karjalan sana; katso takatarhilo.

Tavolna, kyllae; venaeeksi dovoljno.

Tehterinen, outo sana.

Telikkae, kae, talikko; Ylae-Haemeen murteella; sama ku tadikko, tadehanko,

sontahanko.

Teloitan, ttaa, teloilla varustaa.

Tengollinen, rahan arvoinen; venaeen sanasta dengi.

Tero, venaeen-uskoisen miehen nimi Terentius.

Tervapartsa, tervanahturi.

Tiepottelen, tella, keppelaesti, keveaesti kaeymistae merkitsevae kuvaussana.

Tieto-liukkunen, liukkunen on runollinen muutos sanasta laukkunen,

pikkuinen laukku.

Tiiperrehdaen, htaeae, alkusoinnollinen muutos aeaenisanasta piiperrehtaeae.

Tiiru, alkusoinnollinen muutos ruotsin sanasta: spira, raakapuu.

Tiivi, sievae, vakainen, tanea.

Tiski, oikeammin, tiiski, ruokavati. Wanhasta Ala-Saksan sanasta: Disk.

Tolppa, pan, 12 killinkiae.

Tomia, runsas.

Tomu, tomina, jyske.

Tukkoelen, ella, tukkuun panna.

Tulen lautta, portto.

Tullukka, kuvaussana sanasta tullo; siis pienenlaentae tuhmanainen.

Tupsu, oikeammin tupru, poelly.

Turjottelen, tella, viskoa.

Turkka, turkanen; kiroussana.

Turnus, ksen, turiseva ja kunnottoman naekoeinen mies, ruhnus.

Tuuteri, Tuuterin suomalainen kirkko ja seurakunta Inkerinmaalla

Pietarista etelaeaen paein.

Tuurukka, hajatukkaista osoittava kuvaussana.

Typytaen, ttaeae, kuvaussana, osoittava lyhytvartisella piipun typykaellae

tupakoimista.

Tyssaeelen, ellae, leikata poikki, typistaeae.

Tyoekkoenen, pienennysmuolo sanasta: tyoe.

Tyoennaen, ntaeae, laehettaeae; Itae-Karjalassa ja Wenaeen Karjalassa sitae

merkitsevae.

Uikari, vanhaa uikkavata ukkoa osoittava kuvaussana.

Ulas-vesi, oikeammin kulasvesi, uhkuvesi, tulvavesi, ouruvesi.

Umpilausehinen, ummikko.

Umpiputki, ummessa oleva putki; kanuunaa ja pyssyae taessae sillae

lailla runollisesti verrataan.

Unta, untelo.

Uudin, timen, koholle saengyn yli saeaeskien ja kaerpaeisten pois

estaemiseksi ripustettu liinapeite.

Uusi linna, Novgorodin kaupunki Wenaeellae.

Vaahtokuu, helmikuu.

Vaalasti, kihlakuuta; venaeen sanasta: volostj.

Vaara, metsaeinen vuori,

maeki.

Vaassa, erilaatuinen venaelaeisten kalja; venaeeksi kvasj.

Vaikutan, ttaa, valittaa.

Vailehdin, htia, oikeastansa vaellehdin, vaellella, sanasta vaeltaa.

Vaimala, oikeastansa vaivala.

Vainotie, sota on karjalaksi vaino, venaeen sanasta voina; vainotie

siis on sotaretki.

Vaklo, runollinen muutos sanasta vikla, eraes soilla olostava lintu.

Valanne, vuoren kohta, josta valaa eli valuu vettae.

Valju, kurja.

Valjuttelen, tella, lepoittaa.

Vallalteen, vallaltansa, mielin maeaerin.

Valmenen, meta, valmistaa.

Vanttera, oikeastansa vantera, tukeva, tanakka.

Varpapuu, raaka purjeessa.

Varrin, timen, mitaetoein sana.

Varski, riski, rivakka.

Vastakoivu, koivu, josta otetaan kylpyvastoja eli kylpyvihtoja.

Vehnae-kolatsu, kolatsu, vehnae-kakkara; venaeen sanasta: kolatschj.

Veito, don, veikko, veijo, vello, vellyt, veloinen, vaehennysmuotoja

sanasta: veli.

Vetkaan, ta, viskata huolettomasti tahi varoittelematta.

Vetre, een, herkkae, notkea.

Viena, Dvinanjoki pohjois-Wenaeellae, josta Wienan linna, Arhangelsk ja

Wienan meri, Walkea meri.

Vienopaeivaeinen, surkuteltava.

Vieriskumppali, vieruskumppali.Vierrinhanko, ngon, viertohanko.

Vietra, aempaeri; venaeen sana vedro.

Vihkuri, vihko.

Viipula, viipale, viilu, pitkae palainen.

Viitisen, itae, oikeammin viititsen; katso sen paikan toisintoa

vanhassa Kantelettaressa; runollinen muutos sanasta: vaatitseita =

vaatettautua, pukeutua vaatteisihinsa.

Viivikkoe, koen, viita, vitsikko, lehto.

Vipasen, sta, nykaeistae, hipaista, koskea sukkelasti.

Villovarsa, hienokarvainen varsa.

Vilkka, kan, vilkas.

Viltti, parkitusta nahasta tehty kuormareen peite.

Vingottelen, tella, juoda niin ettae vinkuu.

Virhu, alkusoinnollisesti tehty runollinen muutos sanasta: karhu.

Virsin, iae, laulaa, laulella.

Vitelen, dellae, vitistaen, staeae, sukkelaa kulkemista tarkoittava

kuvaussana.

Voikkonen, voisiruinen, vaehaen voita.

Vollotan, ttaa, kuvaussana, lypsaeae lutustaa.

Volmari, lienee Liivinmaalla olevan kaupungin nimi.

Vuiskaan, ta, outo Wenaeen Karjalan sana.

Vuodun, tua, menehtyae.

Vuollattelen, tella, virua, venytellaetae.

Vuolova, vuolas.

Vyoekkeleksen, leitae, kuvaussana, aeaennellen yloes pyrkimistae osoittava.

Vyoerehdin, htiae, vierehtiae, kuleksia, liikkua, kaevellae.

Vaeikerrehdaen, htaeae, vaikeroita.

Vaelkyttelen, tellae, vaelkkyae yhae, vaelaehdellae, vilahdella.

Vaenkaerae, oikeastansa vaekkaerae.

Vaerkki, kin, katso vaeaerti.

Vaestaerae, puu-ikkuna; varmaankin ruotsin sanasta: foenster.

Vaeaennittelen, tellae, vaeaennellae; runomitan vuoksi nelitavuisena.

Vaeaerti-morsian, vaeaerti-vaimo, portto, huora.

Vaeaeraelten, vaeaeraellaensae.

Voersti, ruhtinas (pilkalla); ruotsin sanasta: foerste.

Ympynen, sen, impi, neito.

Ymmaerkki, ymmyriaistae taivaslakea runollisesti nimittaevae sana.

Ae.

Aeyoettelen, tellae, huudella aeyaey.

Aekin, aekisti, sukkelasti, sievaesti.

ALAVIITTEET

[1] Sanalaskurunoa emme ole tahtoneet erilleen laulurunosta mainita,

vaikka kyllae onki vaehae omituista laatuansa.

[2] Laulurunoja laadustansa ovat, mitae nykyisen kokouksen

ensinzaeisessae ja toisessa kirjassa loeytyy, virsirunoja, mitae

kolmannessa. Kertomarunoja tavataan Kalevalassa Waeinaemoeisen,

Ilmarisen, Lemminkaeisen ja muiden senaikuisten moninaisista toimista ja

huolista kotonansa sekae muualla, erittaeinki Pohjolassa. Loihturunoja

ovat kaikki luvut, synnyt ja muut sanat, niinkuin esimerkiksi raudan,

tulen, kaeaermeen, pistoksen ja riiden synnyt eli luvut; lemmennosto-,

kosiomiehen ja lapsivaimon luvut; kateen, voiteen ja mehilaeisen sanat;

verensulku- ja muut asetus-, suositus-, lumous-, turvaus-, rukous-,

manaus-, herjaus-, pelotussanat. Suurin osa niistae vielae on

praenttaeaemaettae, ehkae niitae jo kyllae praentaettynaeki luetaan

usiammissa kirjoissa, erittaeinki seuravissa: Chr. Lencquist, Specim. de

Superstitione Veterum Fennorum. Aboae 1782; Chr. Ganander, Mythologia

Fennica. Aboae 1789; H. R. von Schroeter, Finnische Runen. Finnisch und

Deutsch. Upsala 1819; Zach. Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnae

myoes Nykyisempiae Lauluja. Turussa ja Helsingissae 1822-1831; Kantele

taikka Suomen Kansan sekae Wanhoja ettae Nykysempiae Runoja ja Lauluja.

Helsingissae 1829-1831. Osotelmarunon laatua ovat nykyisessae laulustossa

loeytyvaet Haeaekansan laulut ja XXVIII runo Kalevalassa. Sen

taeydellisemmaestae muodostumisesta saadaan esimerkki J. F. Lagervallin

kirjasta: Ruunulinna. Murhekuvaus 5:ssae tapauksessa. Hels. 1834, kuin

myoeski Jak. Juteinin kirjoista: Perhekunda. Pilakirjoitus epaeluuloista.

Wiipur. 1817; Pila pahoista kengistae, uskon vahvistukseksi, 2:nen

yloespano. Wiipur. 1827.

[3] Katso: Sv. Folkvisor af E. G. Geijer och A. A. Afzelius, 2:dra D.

Sthlm 1816, p. 2 ja 212.

[4] Katso: H. G. Porthan, Dissert. de Poesi Fennica, partt. V, Aboae

1766-1778.

[5] Mainittu pispa D. Juslenius on sama mies, joka suomenti Lutheruksen

vaehaen katekismon ja sitae seuraavaiset O. Svebiliuksen yksinkertaiset

selitykset. Sanansa, jotka luetaan kirjansa "Suomal. Sana-Lugun Coetus",

Sthlm 1745, esipuheessa Sec. 16, kuuluvat: ne jam de carmine quidquam dicam

Fennico, cujus elegantia, vis commovendi animos, et affectus ciendi,

breviter enarrari negavit: et si maxime id possem, fidem facerem nemini,

qvi illius intima non penetraverit sermonis.------Figuris tam dictionum,

qvam sententiarum abundat, ut sine illis poesis non aestimetur.

[6] Katso ennen mainitun kirjansa esipuhetta, jossa ensimaeisellae sivulla

luetaan sanat: "in unserm deutschen Vaterlande, das schon so viele

ausheimische Gesangesstroeme liebend in sich aufgenommen, hoffen wir,

dieser wunderbaren Liederquelle eine nicht unguenstige Aufnahme

versprechen zu duerfen. Unseres Preises bedarf sie nicht--sie selbst wird

bald genug der Freunde um sich versammeln, die auf ihr Rauschen horcben."

[7] Katso myoes 9. laulua ensim. kirjassa.

[8] Katso 108. laulua I:maeisessae kirjassa.[9] Katso: J. G. von Herder,

Stimmen der Voelker in Liedern. Tuebingen 1807, siv. 104, jossa kirjassa

myoes seuraavatki laulut saksankielisesti, siv. 102, 129, 170, 171, 177,

ovat tavattavat.

[10] Katso: Pieniae Runoja Suomen Poijillen Ratoksi, I:maeinen osa,

praentaetty 1818, jossa laulut I------VI, VIII, X ovat taetae laatua, ja

Il:nen Vihko, Upsalassa 1821, jossa samoite laulut I------XI kuuluvat

taehaen kokoukseen. Naeistae yhdeksaestaetoista laulusta loeytyy enin osa myoes

von Schroeterin, taemaen esipuheen III:mannella sivulla, mainitussakirjassa,

jossa paeaelliseksi taetae laatua tavataan 7 paimenlaulua, 2 jauhorunoa ja

Kojosen poian virsi. Ne kaksi jauhorunoa myoes luetaan Porthaanin edellae

sanotussa kirjassa ja ovat melkein ainoat samassa kirjassa loeytyvaet

vanhanaikaiset kansanlaulut. Muutamia taemaenlaatuisia olemma meki ennen

praenttaeyttaeneet Kanteleen 2:sessa osassa, siv. 13-23, 33-72, kuin myoeski

kuukausisanomain Mehilaeisen vuosikerroissa 1836, 1837.--Ilman naeitae

praenttikirjoista saatuja apuja olemma myoes eraeitae lisaeyksiae kirjoitettuna

naeihin saaneet Magisteri Matthias Aleksanderi Kastreiniltae ja Akademian

Oppilaiselta Johan Fredrikki Kajaanilta, jonka taessae kiitollisuudella

mainimma.

[11] Taessae esipuheessa loeytyvien nykyisempien laulujen, kun

myoeskimuutamien vanhojen runonuottien soittomukaisen jaerjestaemisen on

Herra Laulun-opettaja Fredrik August Ehrstroem hyvaentahtoisesti

toimittanut. Jos niissae olisi jotain erehdystae eli muuta vikaa,

esimerkiksi ettae laulettaisiin kauniimmasti, kun naeissae soittotavoissa on

osotetuksi saatu, jota muutamista nuoteista kyllae pelkaeaemmaeki, niin siitae

ei tule haentae syyttaeae, vaan meidaen huonoa, usein pettaevaeistae soitto- ja

nuottimuistoamme.

[12] ja [13] Naemaet mahtavat olla paavinaikuisia lorusekaisia rukouksia.

[14] ja [15] Ukko.

[16] ja [17] Sulho.

[18] Pojan.

[19], [20], [21] ja [22] Neito.

[23] Neitoa.

[24] Neitonen.

[25], [26], [27], [28] ja [29] Neito.

[30] Lauletaan morsiamen raskaana ollen.

[31] ja [32] Kuvailevat ennen vihkimistae saatua lasta.

[33] Poikapaimen.

[34] Tyttoepaimen.

[35] Nuori neitosesi.

[36] Poikalapsen.

[37] Tyttoeae.

[38] Neiot.

[39] Sulhosia.

[40] Tyttoeloeitae.

[41] K. laulu 208; r. 7, ja siitae eespaein.

[42] Bethlehemissae.

[43] ja [44] Piinasivat, vaivasivat.

[45] Venaelaeisillae naeissae lauluissa useinki ei ymmaerretae Ryssiae, vaan

Greikan uskon Karjalaisia.

End of the Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lonnrot (compiler)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR ***

This file should be named 7kant10.txt or 7kant10.zip

Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 7kant11.txt

VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 7kant10a.txt

This eBook was produced by Tapio Riikonen

Project Gutenberg eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US

unless a copyright notice is included. Thus, we usually do not

keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

We are now trying to release all our eBooks one year in advance

of the official release dates, leaving time for better editing.

Please be encouraged to tell us about any error or corrections,

even years after the official publication date.

Please note neither this listing nor its contents are final til

midnight of the last day of the month of any such announcement.

The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at

Midnight, Central Time, of the last day of the stated month. A

preliminary version may often be posted for suggestion, comment

and editing by those who wish to do so.

Most people start at our Web sites at:

http://gutenberg.net or

http://promo.net/pg

These Web sites include award-winning information about Project

Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new

eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).

Those of you who want to download any eBook before announcement

can get to them as follows, and just download by date. This is

also a good way to get them instantly upon announcement, as the

indexes our cataloguers produce obviously take a while after an

announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.

http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or

ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03

Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90

Just search by the first five letters of the filename you want,

as it appears in our Newsletters.

Information about Project Gutenberg (one page)

We produce about two million dollars for each hour we work. The

time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours

to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright

searched and analyzed, the copyright letters written, etc. Our

projected audience is one hundred million readers. If the value

per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2

million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text

files per month: 1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+

We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002

If they reach just 1-2% of the world's population then the total

will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.

The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!

This is ten thousand titles each to one hundred million readers,

which is only about 4% of the present number of computer users.

Here is the briefest record of our progress (* means estimated):

eBooks Year Month

1 1971 July

10 1991 January

100 1994 January

1000 1997 August

1500 1998 October

2000 1999 December

2500 2000 December

3000 2001 November

4000 2001 October/November

6000 2002 December*

9000 2003 November*

10000 2004 January*

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created

to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.

We need your donations more than ever!

As of February, 2002, contributions are being solicited from people

and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,

Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,

Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,

Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New

Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,

Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South

Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West

Virginia, Wisconsin, and Wyoming.

We have filed in all 50 states now, but these are the only ones

that have responded.

As the requirements for other states are met, additions to this list

will be made and fund raising will begin in the additional states.

Please feel free to ask to check the status of your state.

In answer to various questions we have received on this:

We are constantly working on finishing the paperwork to legally

request donations in all 50 states. If your state is not listed and

you would like to know if we have added it since the list you have,

just ask.

While we cannot solicit donations from people in states where we are

not yet registered, we know of no prohibition against accepting

donations from donors in these states who approach us with an offer to

donate.

International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about

how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made

deductible, and don't have the staff to handle it even if there are

ways.

Donations by check or money order may be sent to:

Project Gutenberg Literary Archive Foundation

PMB 113

1739 University Ave.

Oxford, MS 38655-4109

method other than by check or money order.

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by

the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN

[Employee Identification Number] 64-622154. Donations are

tax-deductible to the maximum extent permitted by law. As fund-raising

requirements for other states are met, additions to this list will be

made and fund-raising will begin in the additional states.

We need your donations more than ever!

You can get up to date donation information online at:

http://www.gutenberg.net/donation.html

***

If you can't reach Project Gutenberg,

you can always email directly to:

Michael S. Hart <[email protected]>

Prof. Hart will answer or forward your message.

We would prefer to send you information by email.

**The Legal Small Print**

(Three Pages)

***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***

Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.

They tell us you might sue us if there is something wrong with

your copy of this eBook, even if you got it for free from

someone other than us, and even if what's wrong is not our

fault. So, among other things, this "Small Print!" statement

disclaims most of our liability to you. It also tells you how

you may distribute copies of this eBook if you want to.

*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK

By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm

eBook, you indicate that you understand, agree to and accept

this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive

a refund of the money (if any) you paid for this eBook by

sending a request within 30 days of receiving it to the person

you got it from. If you received this eBook on a physical

medium (such as a disk), you must return it with your request.

ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS

This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,

is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart

through the Project Gutenberg Association (the "Project").

Among other things, this means that no one owns a United States copyright

on or for this work, so the Project (and you!) can copy and

distribute it in the United States without permission and

without paying copyright royalties. Special rules, set forth

below, apply if you wish to copy and distribute this eBook

under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.

Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market

any commercial products without permission.

To create these eBooks, the Project expends considerable

efforts to identify, transcribe and proofread public domain

works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any

medium they may be on may contain "Defects". Among other

things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or

corrupt data, transcription errors, a copyright or other

intellectual property infringement, a defective or damaged

disk or other eBook medium, a computer virus, or computer

codes that damage or cannot be read by your equipment.

LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES

But for the "Right of Replacement or Refund" described below,

[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may

receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims

all liability to you for damages, costs and expenses, including

legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR

UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,

INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE

OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE

POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.

If you discover a Defect in this eBook within 90 days of

receiving it, you can receive a refund of the money (if any)

you paid for it by sending an explanatory note within that

time to the person you received it from. If you received it

on a physical medium, you must return it with your note, and

such person may choose to alternatively give you a replacement

copy. If you received it electronically, such person may

choose to alternatively give you a second opportunity to

receive it electronically.

THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER

WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS

TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT

LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A

PARTICULAR PURPOSE.

Some states do not allow disclaimers of implied warranties or

the exclusion or limitation of consequential damages, so the

above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you

may have other legal rights.

INDEMNITY

You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,

and its trustees and agents, and any volunteers associated

with the production and distribution of Project Gutenberg-tm

texts harmless, from all liability, cost and expense, including

legal fees, that arise directly or indirectly from any of the

following that you do or cause: [1] distribution of this eBook,

[2] alteration, modification, or addition to the eBook,

or [3] any Defect.

DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"

You may distribute copies of this eBook electronically, or by

disk, book or any other medium if you either delete this

"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,

or:

[1] Only give exact copies of it. Among other things, this

requires that you do not remove, alter or modify the

eBook or this "small print!" statement. You may however,

if you wish, distribute this eBook in machine readable

binary, compressed, mark-up, or proprietary form,

including any form resulting from conversion by word

processing or hypertext software, but only so long as

*EITHER*:

[*] The eBook, when displayed, is clearly readable, and

does *not* contain characters other than those

intended by the author of the work, although tilde

(~), asterisk (*) and underline (_) characters may

be used to convey punctuation intended by the

author, and additional characters may be used to

indicate hypertext links; OR

[*] The eBook may be readily converted by the reader at

no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent

form by the program that displays the eBook (as is

the case, for instance, with most word processors);

[*] You provide, or agree to also provide on request at

no additional cost, fee or expense, a copy of the

eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC

or other equivalent proprietary form).

[2] Honor the eBook refund and replacement provisions of this

"Small Print!" statement.

[3] Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the

gross profits you derive calculated using the method you

already use to calculate your applicable taxes. If you

don't derive profits, no royalty is due. Royalties are

payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"

the 60 days following each date you prepare (or were

legally required to prepare) your annual (or equivalent

periodic) tax return. Please contact us beforehand to

let us know your plans and to work out the details.

WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?

Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of

public domain and licensed works that can be freely distributed

in machine readable form.

The Project gratefully accepts contributions of money, time,

public domain materials, or royalty free copyright licenses.

Money should be paid to the:

"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

If you are interested in contributing scanning equipment or

software or other items, please contact Michael Hart at:

[email protected]

[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only

Michael S. Hart. Project Gutenberg is a TradeMark and may not be

used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be

they hardware or software or any other related product without

express permission.]

*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*

Livros Grátis
( http://www.livrosgratis.com.br )
 
Milhares de Livros para Download:
 
Baixar livros de Administração
Baixar livros de Agronomia
Baixar livros de Arquitetura
Baixar livros de Artes
Baixar livros de Astronomia
Baixar livros de Biologia Geral
Baixar livros de Ciência da Computação
Baixar livros de Ciência da Informação
Baixar livros de Ciência Política
Baixar livros de Ciências da Saúde
Baixar livros de Comunicação
Baixar livros do Conselho Nacional de Educação - CNE
Baixar livros de Defesa civil
Baixar livros de Direito
Baixar livros de Direitos humanos
Baixar livros de Economia
Baixar livros de Economia Doméstica
Baixar livros de Educação
Baixar livros de Educação - Trânsito
Baixar livros de Educação Física
Baixar livros de Engenharia Aeroespacial
Baixar livros de Farmácia
Baixar livros de Filosofia
Baixar livros de Física
Baixar livros de Geociências
Baixar livros de Geografia
Baixar livros de História
Baixar livros de Línguas

Baixar livros de Literatura
Baixar livros de Literatura de Cordel
Baixar livros de Literatura Infantil
Baixar livros de Matemática
Baixar livros de Medicina
Baixar livros de Medicina Veterinária
Baixar livros de Meio Ambiente
Baixar livros de Meteorologia
Baixar Monografias e TCC
Baixar livros Multidisciplinar
Baixar livros de Música
Baixar livros de Psicologia
Baixar livros de Química
Baixar livros de Saúde Coletiva
Baixar livros de Serviço Social
Baixar livros de Sociologia
Baixar livros de Teologia
Baixar livros de Trabalho
Baixar livros de Turismo
 
 